On tullut kuukausittaisen juttusarjan toisen osan aika, ja nyt mä kerron teille mikä on tällä hetkellä parasta, mikä pahinta. Viime kuussa hehkutettiin Suitsia, Alexander Wangia, jouluvaloja ja pipokauden alkamista, itkettiin suklaan perään, naristiin flunssasta, sateesta ja juurikasvusta. Ajattelin ottaa tavaksi tähän alkuun kertoa jotain edelliseen listaukseen liittyen, ikäänkuin kertoa miten haaveillut tai hehkutetut asiat ovat toteutuneet, vai ovatko, ja mitä kuuluu harmituksille, ja sen jälkeen tehdä uuden listan.

Suits loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin, kun ahmittiin jaksot niin hirveällä tahdilla. Alexander Wangia mä en päässyt katsomaan, kun oli pakollinen meno heti aamusta, ja päädyin kuolaamaan malliston tuotteita kaikkien muiden kuin itseni päällä. Jouluvalot on saatu pikkukuuseen ja parvekkeelle, senkin edestä on kyllä ihasteltu muiden värikkäitä parvekkeita lasten kanssa. Pipo on pysynyt päässä tiuhaan kun on ollut kylmää, viininpunainen luottopipo ei petä! Flunssa on ohitse, suklaa ei juuri nyt himota, sateeseen on jo tottunut ja juurikasvu ei ole enää ongelma.

PARASTA:

Lasten jouluinto. Onko mitään ihanampaa kuin pikkuiset innoissaan joulusta? Mä olen saanut kaksi takuuvarmaa jouluhehkutuskaveria, ja se on ihan parasta. Päivittäin puhutaan joulupukista, luetaan joulusatuja, ja mietitään mitä jouluna tapahtuu. Kuvista muistellaan viime joulua. Ihanaa kun molemmat ymmärtävät tänä vuonna jo vähän joulun päälle!

Musiikki. Viime aikoina olen kuunnellut enemmän musiikkia kuin pitkään aikaan ja löytänyt vaikka mitä uusia biisejä ja artisteja! Musiikki on ihanaa, se antaa energiaa ja piristää niitä harmaita sadeaamuja. Myös treenaaminen on tuplasti kivempaa kun laittaa kyykkyjen kaveriksi jonkun tykin biisin! Yksi melkein puhkikulutetuista lemppareista on tosin tällä hetkellä ei-niin-treenibiisi, Echosmithin Cool Kids.

Hameet. Innostuin hameista kun ostin Tukholmasta sen River Islandin vaalean tekonahkahameen. Mulla on ollut pidempi hametauko tässä, vaikka joskus olin 99% hametyttö joka ei pitänyt ikinä farkkuja. Nyt taas hameet tuntuvat helpoilta ja raikkailta, vaikka vuodenaika ei niitä ajatellen ehkä se paras olekaan. Onneksi on paksut villasukkahousut ja saappaat keksitty!

Blogit. Mulla on ollut pieni tauko aktiivisessa blogien lukemisessa. Olen lukenut vaan joidenkin kavereiden blogeja, aina joskus kun olen ehtinyt, ja joitakin satunnaisesti jossain vastaan tulleita linkkejä on tullut klikattua. Viime aikoina olen kuitenkin iltapäivälehtien sensaatiohakuisten nettiuutisten selaamisen sijaan ottanut itselleni aikaa blogien parissa, koska blogit inspiroivat mua ja koska rakastan lukemista ja kauniita kuvia! Olen löytänyt uusia, ihania, mielenkiintoisia ja nauruhermoja kutkuttavia blogeja. Kiinnostaisiko teitä joskus kuulla mistä blogeista tykkään?

PAHINTA:

Lempparikahvi oli pikkukaupasta loppu! Onneksi tilanne korjaantuu illalla kunhan jaksan raahautua isoon kauppaan. Mutta aamukahvi hei, se on oikeesti aika tärkeä, että on just sitä omaa lempparia, mulle ainakin.

Sarjattomuus. Suits on katsottu, HIMYM, Gossip Girl, O.C, Breaking Bad, Game of Thrones, Shameless ja American Horror Story on katsottu. Orange is the new black ei kiinnosta, yritettiin ja se ei vaan ollut yhtään meidän makuun. The Blacklist ei myöskään iskenyt, ja vaikka kuinka ollaan yritetty miettiä, tällä hetkellä ei vaan ole mitään sarjaa mitä jaksaisi katsoa. Kevättä odotellessa että lempparit jatkuvat!

Kalpeus. Mä tykkäisin olla ruskettunut, tai edes päivettynyt. Talvella itseruskettavalla läträäminen vaan tuntuu niin hankalalta kun pitää tunkea sata kiloa vaatetta päälle eikä jaksaisi millään odotella että se kuivuu. Muutenkin toisaalta tuntuu höpsöltä olla ruskettunut keskellä marraskuuta. Sellainen kevyt, terve väri tämän vitivalkoisen tilalle olisi kuitenkin jees. Ehkä joku kevyt asteittain päivettävä kosteusvoide toimisi. Niistä mulla on tosin kahdenlaisia kokemuksia ”ei tätä edes huomaa” ja ”hei täähän on tummempi ja oranssimpi kuin oikea itseruskettava!”

Kaikenkaikkiaan tällä hetkellä voisi kuvailla olevan aika hyvä fiilis, kun suurimmat ongelmat ovat kahvin loppuminen, sarjattomuus ja kalpeus, ei siis valittamista! Ihanaa loppupäivää kaikille, palaan illalla aika kuvientäyteisen postauksen kanssa, vastapainoksi tälle!

Mua on jo pitkään himotellut uudistaa blogin ulkoasu, ja olinkin jo aiemmin päättänyt että muokkaan sen heti kun uusi tukka on valmis! Tänään sain nauttia kerrankin keskellä päivää kuvaamisesta, kun hengattiin Emilian kanssa yhdessä, ja Emilia ottikin sitten mulle uusia kuvia ulkoasua varten (kiitos!).

Heart Pumps Diesel -blogin huippulahjakas Sofia teki mulle bannerin mun toiveiden mukaan sitten kuvan pohjalta, ja nyt olen enemmän kuin tyytyväinen ulkoasuun. Aiempi, omatekemäni oli ihan kiva, mutta aika viimeistelemätön. Vaikka kuva bannerissa oli ihana, ja on sitä edelleen, oli jo aika vaihtaa jotain uutta tilalle! Yksinkertaista, mun näköistä ja kivaa, mutta mun mielestä viimeisteltyä ja tyylikästä myöskin. Kiitos Sofialle tuhannesti bannerista! Päivittelen vielä sivupalkin kuvakkeet uuden ulkoasun mukaisiksi, niin on kaikki yhtenäistä, mutta halusin vaan tulla heti tuoreeltaan hehkuttamaan uutta lookia.

Mitäs tykkäätte uudesta ulkoasusta? Sopiiko blogin tyyliin?

Aina tasaisin väliajoin sitä herää miettimään, että kulkeeko blogi nyt juuri siihen suuntaan, jonne sen haluaa kulkevan, ja mikä myös tärkeää, sinne suuntaan mistä lukijat pitävät. Pyrin kehittämään blogia jatkuvasti, mutta pitämään sen silti omannäköisenä. Toivon että täältä löytyy lukijoille inspiroivaa, tunteitaherättävää ja keskustelua synnyttävää luettavaa ja katseltavaa. Toivoisin että pystyn kirjoittamaan mielenkiintoista sisältöä riippumatta siitä, onko kyseessä arjen kuulumiset, yhteistyöpostaus, vaiko tunteikas kirjoitus itselle tärkeästä aiheesta.

Vaikka Google Analytics kertoo paljon siitä, mitä lukijat tykkäävät sivustolla tehdä, mitä kautta tänne saapuvat, ja kuinka kauan viihtyvät, on tietenkin ihan eri asia kuulla mielipiteitä teiltä itseltänne! Haluaisin myös kovasti kuulla teidän ajatuksianne! Mikä teitä kiinnostaa, mikä inspiroi. Päädyin tekemään muutaman kysymyksen listan, joihin saatte halutessanne vastata. Kysymyksillä on myös pieni porkkana, sillä kaikki kommentoineet osallistuvat Lumoavan tarjoamaan kahden hengen I love me -messulippupaketin arvontaan! Messut järjestetään siis 17.-19.10. Helsingin messukeskuksessa, ja lipuilla pääsee kaikkiin viiteen messutapahtumaan (kauneus, muoti, terveys, koru&kello, luonnollisesti).

Oletko vakituinen lukija vai satunnainen seuraaja?

1. Mitä kautta seuraat blogiani (FB, Bloglovin, Blogilista, Kideblogien etusivu, Blogger etc.)
2. Mistä pidät blogissani?
3. Mitä voisin parantaa tai tehdä toisin?
4. Mielestäsi sopiva postaustahti?
5. Postaustoiveita?

Osallistumisaikaa on sunnuntaihin 5.10.2014 klo 22.00 asti, jolloin arvon voittajan! Ymmärrän, että kaikilla ei löydy mielipidettä kaikkiin kysymyksiin, mutta arvontaan osallistuakseen toivon että vastataan vähintään kolmeen kysymykseen.

Kiitos hurjasti kaikille jotka jaksavat vastata, tämä merkitsee mulle paljon!

Tuntuu vaikealta alkaa kirjoittamaan, olen pyöritellyt lauseita päässä koko päivän, aloittanut kirjoittamaan monta kertaa, pyyhkinyt pois ja aloittanut alusta. Mulla ei suinkaan ole ideoiden puutosta bloggaamisen suhteen, mulla on vihko täynnä ideoita, muistiinpanoja, ja innostusta kirjoittaa löytyy enemmän kuin tarpeeksi, mutta jotenkin viikonlopun jälkeen on vaan niin vaikea aloittaa. Tuntuu että kaikki mitä kirjoitan on väärin jollain tavalla. Mulle tulee huono omatunto siitä, että yritän palata normaaliin arkeen, enkä mieti Mörköä 24/7 vaikka suru onkin läsnä. Mulle tulee myös huono omatunto jos en kirjoita mitään ja suren vain.

Tuntuu jotenkin tosi väärältä ajatella kirjoittamista vaikkapa vaatteista, miten voisin miettiä jotain lasten kenkiä, kun olen juuri menettänyt rakkaan läheisen, joka oli mulle se pikkuveli (kylläkin karvainen versio) jota mulla ei koskaan ollut? Tosiasia on kuitenkin se, että en mä voi tätä blogia miksikään surublogiksi muuttaa, enkä haluakaan. Mun täytyy vaan käsitellä nämä asiat itse, ja perheen kesken, ja yrittää jatkaa blogissa mahdollisimman normaalisti. Se ei tarkoita missään nimessä, että en enää surisi. Ja kyllä, perustelen ja väännän tätä rautalangasta nimenomaan siksi, että mulla on niin huono omatunto, ja syyllistän itseäni tästä kokoajan.

Nyt kuitenkin niitä kuulumisia! Lauantaina me ehdittiin viedä tytöt meidän ystäväperheen kanssa Helsingin Venetsialaisiin, ja siellä riitti hurjasti nähtävää molemmille. Tiara uskalsi käydä paloautossa sisällä ihan yksin, ja tutustumassa laivaan Oton kanssa. Pomppulinna oli jälleen kerran ihan huippuhauska, ja fiksusti organisoitu, sillä pomppimaan pääsi kerralla vain muutama lapsi, joten ei tarvinnut pelätä että siellä saa joku nenilleen tungoksessa kun kaikki riehuvat ja pomppivat.

Molempien tyttöjen suurin suosikki taisi kuitenkin olla temppurata, jonka kohokohta oli selkeästi sellainen tunneli josta sai ryömiä. Zeldakin niin hienosti ryömi sieltä läpi ja kikatti, milloin siitä tuli noin iso?! Pyörittiin juhlissa pari tuntia ja lapsilla oli hauskaa. Eilen mulla oli tapaaminen Raflassa, ja tänään onkin sitten ollut ihan tavallinen kerhopäivä. Tiara toi tänään kotiin ensimmäisen kerhossa askartelemansa taideteoksen, ja tulin siitä kyllä niin iloiseksi ja ylpeäksi että! Muistan vielä miten jännitin ja iloitsin aina kun sain viedä jotain tarhassa tai koulussa askarreltua äidille, se oli niin ihana tunne kun tiesi ilahduttavansa äitiä. Mä oon aina ollut tosi huono pitämään lahjoja salassa, ja mulle teki silloinkin aina tosi tiukkaa pitää joku äitienpäiväkortti tai -askartelu piilossa oikeaan päivään asti.

Vaikka olen pitänyt kaikesta muusta taukoa, treenit olen tehnyt tunnollisesti joka päivä. Parasta on ollut käydä juoksemassa illalla, raivomusiikit täysillä pauhaten ja kaiken unohtaen. Kirjoitan tällä viikolla lisää treeneistä, nyt on menossa jo kolmas viikko. Mulla on onneksi myös kaksi ihanaa pientä kannustajaa täällä kotona, joista pienempi kyykkää aina kun minäkin, ja isompi tekee kuperkeikkoja taukoamatta. Zelda on myös kiinnostunut ilmeisesti spagaateista, tai ainakin siltä vaikuttaa uuden lempiharrastuksen perusteella:

Otto- raukka joutui aloittamaan uuden pestinsä Kideblogeissa tämän surun keskellä, mutta kunnioitettavan hyvin hän silti on suoriutunut. Ihanaa kun saatiin meidän ensimmäinen miesvahvistus mukaan, enkä voisi olla ylpeämpi siitä että hän on juuri mun rakas aviomieheni. Tervetuloa joukkoon muru!

Haluan kiittää vielä täällä teitä kaikkia kauniista sanoista, ja tuesta jota olette meille osoittaneet viime päivinä<3 Mulla ei riitä nyt voimat edellisen postauksen kommentteihin vastaamiseen, sillä ne herättävät niin paljon tunteita. Mutta jokaikisen olen lukenut, ja tulen lukemaan vielä monta kertaa, aina kun suru iskee voimakkaana. Kyllä tämä tästä, pakkohan sen on. Blogissa palaan pikkuhiljaa takaisin arkeen, huomenna luvassa ainakin Tiaran upouusia vk-kenkiä, sekä treenijuttuja.

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille ja kiitos <3

Kuvasin toisen vastausvideon myös jo sunnuntaina, mutta en ole ehtinyt julkaisemaan sitä aiemmin, kun käsittelyssä menee oma aikansa! Nyt kuitenkin vuorossa siis lisää vastauksia, ja tänään aiheena blogit & bloggaaminen, tyyli ja random, randomkysymyksiksi laitoin kysymyksiä ihan laidasta laitaan joita en osannut kategorisoida minnekään muualle.

TÄSSÄ vielä suora linkki videoon, jos se ei jostain syystä näy tässä postauksessa!

Vielä on reilu puolet kysymyksistä vastaamatta, ja lähitulevaisuudessa tulen kuvaamaan videot joissa vastaan perhe&parisuhde-, koti & talous-, sekä koulutus, ura & tulevaisuus -aiheisiin kysymyksiin. Nyt mä lähden Oonan kanssa lenkille ekaa kertaa, ihanaa! Huomenna luvassa juttua ainakin uusista vk-vaatteista. Ihanaa tiistai-iltaa kaikille<3