Kyllä, bloginahka on hieno sana, ja kyllä, mulle iski pieni kateus kun Otto avasi bloginsa. Ei siksi, että olisin kateellinen Oton menestyksestä, vaan siksi, että Otto sai aloittaa puhtaalta pöydältä. Mä aloitin bloggaamisen kolme vuotta sitten, täysin tietämättömänä siitä, millaista se oikeasti olisi, tai mitä vaaditaan siihen että blogi menestyy. Mun blogi oli täysi raakile, joka jotenkin onnistui nappaamaan teidän lukijoiden huomion siitä huolimatta, ja olen siitä ikuisesti kiitollinen. Jokainen bloggaaja saa toki aloittaa puhtaalta pöydältä, ja tehdä blogistaan oman näköisen, sen yhden kerran.

En kuitenkaan kolme vuotta sitten osannut ajatella, kuinka paljon muuttuisin ihmisenä, ja kuinka paljon blogi muuttuisi tulevaisuudessa. Mä olen iloinen siitä että aloitin täysin nollasta, ja olen rakentanut itse blogini siihen pisteeseen, mitä se tänä päivänä on. Tänä päivänä en kuitenkaan enää koe blogini olevan täysin mun näköinen, niinkuin silloin kolme vuotta sitten, tai vielä kaksi vuotta sitten. Mun blogissa roikkuu edelleen elementtejä kolmen vuoden takaa, jotka eivät enää nykyään kuvasta mua, tai mun blogia, suurimpana niistä nimi.

Keksin blogilleni pölhön nimen, helposti mieleen jäävän, mutta sellaisen, että joka kerta kun esittelen itseni, ja mitä blogia kirjoitan, meinaa tulla jännäpissa. Kieli menee solmuun ainakin joka toinen kerta, ja yleensä joudun vielä toistamaan nimen uudelleen ”ai mikä se olikaan?”. En tietenkään vuonna 2011 osannut kuvitella, että joutuisin joskus usein tilanteeseen, jossa esittelen itseni ja blogini. En myöskään tajunnut ottaa huomioon nimen helppoutta lukijoita ajatellen, kuinka helppo tai vaikea se olisi kirjoittaa google-hakuun tai muihin palveluihin.

Keksin nimen LMFAO:n biisistä, jonka sanoituksissa sanotaan ”But I’m a human not a sandwich”. Se oli mun mielestä niin hauskasti sanottu, ihan hölmö juttu, mutta hauska. Tottahan nimi on tänäkin päivänä, kolmessa vuodessa en ole muuttunut ihmisestä voileiväksi, vaikka palstojen mukaan ihastuttavan lempinimen Sandwich-Iina olenkin saanut. Blogiani tai mua ihmisenä se ei kuitenkaan kuvasta millään tavalla. Mutta mikä sitten kuvastaisi? Siinäpä vasta kysymys.

Olen pohtinut tätä nimiasiaa nyt viimeisen vuoden ajan, enemmän tai vähemmän jopa päivittäin. Voisi siis ehkä sanoa, että se häiritsee mua ihan laittoman paljon. Se on pitkä, hankala ja häiritsevä. Haluaisin vaihtaa sen lyhyeen ja ytimekkääseen nimeen, joka jollain tapaa kuvastaisi mua ja blogiani. Tämä nimiasian pähkäily muiden hankaluuksien ohella, on hidastanut myös blogin uuden ulkoasun syntyä. Nykyinen ulkoasu on niin laadukkaasti toteutettu, että en missään  nimessä halua mitään omia amatööriräpellyksiäni vaihtaa siihen tilalle, vaikka se on jo pian vuoden vanha, eikä myöskään kuvasta blogiani.

En kuitenkaan ole vielä yrityksistä huolimatta onnistunut löytämään tekijää uudelle ulkoasulle, ja siksi uuden ulkoasun esittely on vain lykkääntynyt ja lykkääntynyt. Nyt mulla on tiedossa heinäkuulle valokuvaukset, joiden tuotoksena toivottavasti olisi banneriin sopiva kuva, mutta ajatus vielä kuukauden odottelusta ei innosta hirmuisesti. Haluaisin muutosta nyt, tai ainakin pian. Ulkoasun toteutusta täytyy vielä pohtia, mutta nyt ihan ensimmäiseksi haluaisin tämän nimiasian pähkäilyn pois päiväjärjestyksestä. Muutanko nimeä, vai en? Ja jos muutan niin miten?

Päätin antaa äänivallan teille. Tässä on kolme vaihtoehtoa, joita saatte äänestää jos haluatte vaikuttaa.

1. But I’m a human not a sandwich. Ei muutosta.

2. Iina Laura. Instagramistani tuttu nimimerkki, yksinkertainen ja ytimekäs nimi. Onko liian tusina kuitenkin? Tuntuu itselleni luontevalta, oli mulla pitkään käytössä myös fb-nimenä, ja olen siihen ja sen käyttöön tottunut. Mutta tosiaan, nämä etunimi+tokanimi -bloginnimet ovat aika yleisiä, se ei häiritse mua, mutta häiritseekö se teitä?

3. Wild Card. Keksi nimiehdotus, mitä ikinä mieleesi juolahtaakaan! Selvennyksen vuoksi, en siis ehdota blogilleni nimeksi ”Wild Card” vaikka se ihan hauska onkin, haha.

Miten mulla tuntuukin nyt olevan näin paljon kriisejä, kun oli ulkonäkökriisi ja blogikriisikin vielä, damn! Taitaa olla nyt sellainen lomantarve havaittavissa että huh, onneksi enää kolme päivää. Cant’t wait! Ihanaa huomista keskiviikkopäivää ja hyvää yötä kaikille<3

Mua hihityttää, just eilen kävin läpi erään suuren firman vuosikertomusta valmennuskurssilla, samaan aikaan kun olisi pitänyt olla kirjoittamassa tätä postausta. Onneksi Otto eilen pelasti, ja kirjoitti kuulumisiaan. Eilen kuitenkin mun blogini täytti kolme vuotta, uskomatonta mutta totta. Tässä sitä vaan ollaan edelleen kolmen vuoden jälkeen, eikä loppua näy (onneksi)!

”Mä oon ottanut jo monta vuotta sitten tavoitteeksi ja uudenvuoden ainoaksi lupaukseksi sen että jokaisen vuoden tulee olla edellistä parempi ja se on mulla tavoitteena myös blogivuosissa. Mun mielestä se on ihan loistava tavoite ja tähän asti se on toiminut joka kerta.”…”Ihan mielettömiä juttuja on takana ja vielä mielettömämpiä on edessä, siitä olen varma.” Näin kirjoitin vuosi sitten kirjoittamassani vuosikatsauksessa, kun blogi täytti kaksi vuotta. Ehdottomasti tämä piti paikkansa myös tämän kuluneen vuoden kohdalla, suuremmassa mittakaavassa kuin koskaan osasin kuvitella! Ehkä nyt voisin jo vähän hillitä toiveitani, tämä vuosi on nimittäin tuonut mukanaan niin paljon niin nopeasti, että välillä on itse vaikea pysyä perässä kaaoksenomaisen kalenterin kanssa. Kiitollinen olen silti kaikesta mitä olen saanut kokea, enkä vaihtaisi tätä mihinkään!

En villeimmissä unelmissanikaan kuvitellut pääseväni blogin kautta ulkomaille ”työmatkoille” tai etenkään tulevani Suomen ehkä arvostetuimmissa blogiawardseissa, Aussie blog awardseissa lukijoiden valinta -kategorian kakkoseksi. Hääblogini voitti Vuoden hääblogi -tittelin, ja lifestyleblogini pääsi ehdolle myös muissa blogiawardseissa. Kaikesta tästä on kiittäminen teitä ihania ihmisiä siellä ruudun takana, jotka piristätte mua päivästä toiseen, inspiroitte ja saatte tekemään enemmän töitä blogin eteen.

Teille mä tätä kirjoitan, ja lukijaystävällisyys tulee myös olemaan seuraavan blogivuoden suurin tavoite. Lukijaystävällisyydellä en tarkoita sitä, että luopuisin omista näkemyksistäni tai kirjoittaisin blogia jonkun toisen periaatteiden ja toiveiden mukaan. Sillä tarkoitan sitä, että yritän saada ajankäytön hallintaan, postaustahdin säännöllisemmäksi ja ennenkaikkea vuorovaikutuksen blogissa kuntoon. Syksy tuo mukanaan suuria, positiivisia mutta työläitä, muutoksia meidän elämään, useallakin osa-alueella. Sitä ennen mun täytyy kuitenkin oppia aikatauluttamaan blogiarki niin, että selviän kaikista kommenteista, viesteistä ja sähköposteista ja muista asioista ajallaan.

Perinteiseen tapaan kävin läpi kuluneen blogivuoden postaukset, ja valitsin viisi lempparia, ja viisi eniten keskustelua herättänyttä kirjoitusta. Aiemmin olen poiminut viisi ”kohua”, mutta en koe kuluneena vuonna olleen niin montaa varsinaista ”kohua”, että viitsisin niitä erikseen otsikoiden tähän nostaa. Te ihmiset siellä ruudun takana olette olleet niin suurissa määrin asialinjalla, että keskustelu on noussut aivan uusiin sfääreihin ja kommenttibokseissa on ollut mielenkiintoista mielipiteiden vaihtoa, hyvässä hengessä. Mä oon siitä todella iloinen ja ylpeä! Siksi valitsin viisi eniten keskustelua herättänyttä kirjoitusta, enkä negatiivissävytteisiä kohuja.

VIISI LEMPPARIA BLOGIVUODELTA 2013-2014

A Beautiful body

Mami Go Go -Mintun upea haaste, johon hetken epäröinnin jälkeen uskalsin osallistua, oli mulle itselleni tosi tärkeä. Synnytyksestä oli vasta aika vähän aikaa, ja oma vartalo tuntui ehkä vielä vähän vieraalta. Haasteen positiivinen meininki, ja teidän ihanat kommentit tuntuivat kuitenkin tosi hyvältä, ja se antoi mulle voimaa ja itsevarmuutta juuri oikeaan aikaan, hyväksyä vartaloni ja itseni juuri sellaisena kuin olen.

Videovastauksia osa 1 Parisuhde

Saitte kysyä multa ja Otolta kysymyksiä, joille vastattiin videolla. Kysymyksiä tuli todella paljon, ja vielä kolmen osan jälkeenkin osa on vastaamatta. Postauksen tekeminen Oton kanssa oli huippuhauskaa, koska Otto nyt on tuollainen vekkuli tyyppi ja oli kiva kuulla mikä teitä kiinnostaa, ja vastailla yhdessä oikeasti mielenkiintoisiin kysymyksiin. Saipa siinä kuulla Otonkin mielipiteitä asioihin, joista ei ehkä muuten oltaisi edes tultu keskustelleeksi.

Sanoinkuvaamattoman onnellinen

Tuoreena rouvana kirjoitin tunteikkaan postauksen meidän hääpäivästä, ja siitä miltä avioliiton satamaan astelu tuntuu. Vieläkin kirjoitusta lukiessa palaan päivän ihaniin tunnelmiin, ja allekirjoitan joka sanan. Jaksan hehkuttaa meidän hääpäivää kyllä koko loppuelämän, se vaan oli täydellinen päivä! Ja ihanaa oli myös se miten te kaikki mahtavat lukijat iloitsitte meidän puolesta, ja olitte hengessä mukana.♥

8.2.2014

Meidän häistä koostettu kymmenen minuutin videopätkä blogissa keräsi teiltä hurjan määrän ihania kommentteja! Me saatiin juuri tällä viikolla lopullinen, pitkä versio häävideosta joka katsottiin, ja ei löydy sanoja kuvaamaan miten onnellinen olen siitä, että tuo mieletön päivä on tallennettu myös elävänä kuvana. Jonkun mielestä on ehkä rohkeaa tai liian avointa jakaa videota omasta hääpäivästään, mutta me ei koettu siinä mitään pahaa, että näytettiin pieni pala meidän onnesta myös teille. 10 minuuttia oli pieni pala kolmella kameralla 15:sta tunnin aikana kuvatusta materiaalista, mutta siitä välittyi se mieletön fiilis ja rakkaus, joka tuona päivänä vallitsi.

359 päivää imetystä

Imetyspostaus oli mulle tosi tärkeä, ja on edelleen. Imetys oli itselleni lopulta paljon suurempi asia, kuin osasin etukäteen odottaa, ja kirjoittaminen siitä oli hyvä keino purkaa ajatuksia, ja sitä haikeutta mikä imetyksen lopetukseen liittyi. Imetyksen lopetuksesta on jo reipas kuukausi, ja hyvin sujuu Zeldalla ihan tavallisen maidon kanssa, vaikka mä täällä välillä ikävöin vieläkin meidän rauhallisia aamuja sängyssä imettäen, nyyhkis! Oli ihanaa saada lukea myös teidän imetyskokemuksia!

VIISI ENITEN KESKUSTELUA HERÄTTÄNYTTÄ POSTAUSTA BLOGIVUODELTA 2013-2014

Toivepostaus: Palautuminen raskauden jälkeen osa 2

Kirjoitin raskaudenjälkeiseen palautumiseen liittyvistä paineista, ja pirujen maalailusta seinille vartalonmuutosten suhteen. Monella oli sanottavaa aiheeseen, sillä vaikka palautuminen on yksilöllistä, paineita asetetaan joka suunnasta, ja kauhukertomuksilla pelotellaan etukäteen.

Tarina nimen takaa

Kuopuksemme nimi ei ole se kaikkein tavanomaisin, mikä herätti ihmisissä mielenkiintoa, ihailua ja ärsytystä, sekä kaikkea siltä väliltä. Tarina nimen takaa oli meidän tapamme kertoa, miksi Zeldan nimen valitsimme, ja Oton kuvaama video postauksen loppuun sai monet avaamaan sanaisen arkkunsa.

© Täydenkuunkuva

Elämä ruudun toisella puolella

Otto kirjoitti siitä, millaista on olla bloggaajan aviomies. Postaus oli mulle itsellenikin mielenkiintoista luettavaa, sillä onhan se erilaista lukea pohdintaa postauksesta, kuin jutella arkisesti aiheesta. Mä tykkään hirveästi Oton tyylistä kirjoittaa, ja niin tuntuu tykkäävän moni teistäkin, ellen ole ihan väärässä!

Nykyistä ja tulevaa

Toivottu postaus mun tulevaisuudensuunnitelmista herätti paljon ajatuksia kouluvaihtoehdoista, ja amk-yliopisto -vastakkainasettelua. Oli mielenkiintoista lukea mun haaveiden alaa opiskelleiden, tai opiskelevien, kokemuksia ja ajatuksia, ja musta oli ja on ihanaa että te osallistutte niin sankoin joukoin pohtimaan näitä asioita. Antaa itsellenikin aivan uutta näkökulmaa, ja saa pohtimaan erilaisia vaihtoehtoja!

Näkökulma blogimainontaan

Tuoreimpana lisäyksenä blogivuoden keskustelunherättäjiin, oli postaus blogimainonnasta. Aihe on mielenkiintoinen, ja tapetilla eri medioissa jatkuvasti. Uskon keskustelun jatkuvan yhä voimakkaampana, ja toivon kovasti itsekin kaikille bloggaajille yhteisesti voimassaolevia mainonnan sääntöjä  edelleen, jotka selkeyttäisivät toimintaa kaikkien osapuolien kannalta. Postauksessa valitettavasti vähän virheellisesti puhuin blogimainonnan säännöistä, sillä kyseessähän on vain ohjeistus, jota itse siis noudatan, mutta kaikki bloggaajat eivät välttämättä vielä niin vielä toimi.

Siinä oli kymmenen mun mielestä noston arvoista postausta kuluneelta blogivuodelta. Onko teille jäänyt mieleen jokin näistä postauksista, vai olisiko kenties joku toinen postaus ansainnut paikan tässä listauksessa?

Kiitos vielä kuluneesta vuodesta kaikille, tervetuloa mukaan uusille ihanille lukijoille, ja toivottavasti ensi vuodestakin tulee upea ja aikaansaava blogivuosi! Onnea But I’m a human not a sandwich kolme vuotta!

Mulle on nyt tässä pitkin syksyä, aina silloin tällöin tiputellen tullut kommenttia siitä että blogi on muuttunut. Suurin osa muutosta kommentoineista ovat olleet tyytyväisiä mutta toki aina muutoksen tiellä tulee niitä soraääniäkin, kaikkia kun ei voi miellyttää. Mä ajattelin ottaa kantaa nyt näissä kommenteissa puhututtaneisiin asioihin ja tarkastella ihan sellaista faktapohjaista tietoa siitä että miten mun blogi ja blogit ovatkaan muuttuneet tässä kahden ja puolen vuoden aikana.

Yksi eniten kommentoituja asioita on postaustahti. Mulla näkyy tuossa sivupalkissa jokaisen arkistokuukauden perässä suluissa kuukauden aikana kirjoitettujen postausten määrä ja kuten siitä voi katsoa, on postauksia enimmillään ilmestynyt jopa 25 yhden kuukauden aikana (lokakuussa 2011), kun taas vähimmillään niitä olen kirjoittanut vain 9 viime vuoden lokakuussa. Viime vuoden lokakuussa mä kärsin alkuraskauden pahoinvoinneista ja olin keskellä kauheaa muuttohärdelliä, muistan ikuisesti kuinka raskaalta edes blogin ajattelu tuntui silloin niillä tonnin painoisilla silmäpusseilla ja jatkuvalla kuvotuksen tunteella jota säesti mukava sahalaitakuvio silmäkulmassa migreenipäänsäryn kera. Ei ollut kivaa se, mutta onneksi en kadottanut teitä kaikkia lukijoita vaikka niin harvasanainen silloin olinkin.

Yleisesti ottaen postaustahti on pysynyt aika samana näiden vuosien aikana, yleensä hiukan yli tai hiukan alle 20:ssä postauksessa per kuukausi. Heinäkuussa aloin kuitenkin kirjoittaa hääblogia, jonne olen kirjoitellut nyt myös joka kuukausi, tosin harvakseltaan mutta kirjoitellut kuitenkin! Jos hääblogin ja normiblogin postaukset lasketaan yhteen, olen viime kuukausien aikana kirjoitellut keskimäärin n. 25 postausta kuukaudessa, mikä on enemmän kuin koskaan aiemmin. Eli koen petranneeni hurjasti, sensijaan että hääblogin postaukset olisivat syöneet postaustahtia täältä on postauksia ilmestynyt useammin kuin koskaan ennen, kuukaudessa on ollut ainoastaan muutama postaamaton päivä.

Toinen kommentoitu asia, on ollut se että kirjoitan nykyään vähemmän sellaisia höpötyspostauksia vailla punaista lankaa, kuin ennen. Mä koen portaalibloggaajana ja lukijakuntaa reilusti kuluneen vuoden aikana kasvattaneena bloggaajana, että olen vastuussa siitä että tuotan tasaisen laadukasta sisältöä blogissani. Satunnaiset höpötyspostaukset ovat mun mielestä erittäin ok ja mukavia toteuttaa, mutta fakta on kuitenkin se että niitä kommentoidaan paljon vähemmän kuin esimerkiksi mielipide- tai ostospostauksia.

Tästä olen päätellyt (kuten varmaan on loogista) että niitä ei niin usein kaivata, sillä teidän antamanne palaute on mulle se mittari mistä mun jutuissa tykätään ja mistä ei. Eli nyt hyvät ihmiset: Kun blogissa on jotain sellaista, mikä kolahtaa ja mitä haluatte lisää: KERTOKAA siitä! Miten muuten me bloggaajat voisimme tietää mistä te tykkäätte? Osasyy sellaisen päättömän löpinän vähenemiseen löytyy myös muusta sosiaalisesta mediasta, ja sen käytön lisääntymisestä.

Kuten kirjoittelinkin jo vähän aikaa sitten rustaamassani artikkelissa bloggaamisesta, on sosiaalinen media nykyään tärkeä osa blogikuvioita ja levittäytyminen eri medioihin tärkeä väline bloggaajalle nostaa itseään esille ja saada jalansijaa blogimaailmassa. Suuri osa meidän ihan tavallisesta arjesta löytyy nykyään Instagramista hupsuina tilannekuvina ja Tipan parhaat letkautukset jaan tuoreeltaan blogin FB-sivuilla. FB-sivu on myös keino teille lukijoille vaikuttaa, siellä voin kysyä reaaliajassa mielipidettä postausideasta, hääkutsun värisävystä tai vaikka lauantaiaamun leivontavinkkejä.

Blogin FB-sivut ovat kasvaneet hurjaa tahtia, kuten Instagramin seuraajamäärätkin ja tästä olen todella iloinen! Mä oikeasti suosittelen teitä jotka sillisalaattia ikävöitte tutustumaan näihin kahteen palveluun meidän osaltamme, niin huomaatte että ei se sillisalaatti ole mihinkään kadonnut, se vain on muuttanut muotoaan ja tulee nykyään normaalien postausten bonuksena pienissä osissa pitkin päivää: Herätyksenä loistavan graafisen suunnittelijan etsintäkuulutus, aamupäivällä kuva Zeldasta nukkumassa lattialla tyytyväisenä, lounasaikaan Tiaran järjestämät teekutsut Angry Birdin kanssa – illalla #selfie hissin peilistä napattuna kauppareissulla ja ennen nukkumaanmenoa Tiaran heittämä huvittava sutkautus nukusista.

Muutos ei ole paha mörkö jota pitää inhota, vaan uusi mahdollisuus johon kannattaa tarttua. Omasta mielestäni blogi on nyt selkeämpi ja helppolukuisempi kuin aiemmin. Postauksilla on selkeät aiheet, lukuunottamatta juurikin niitä osan kaipaamia kuulumispostauksia. Pystyn myös tarjoamaan teille lukijoille enemmän upeita juttuja kuin koskaan ennen. Se toinen paha mörkö joka joitakin kiukuttaa muutoksen lisäksi ovat ne yhteistyöt. Yhteistyöt jotka ovat niin raivostuttavia, mutta jotka ilahduttavat kovasti silloin kun blogiin sattuu arvonta tai kilpailu.

Mun mielestä on aivan ihanaa, että nykyään saan mahdollisuuksia järjestää mitä erilaisempia ja huikeampia arvontoja teille. Mun lukijoiden joukossa on niiiin mahtavia ihmisiä että soisin teidän kaikkien voittavan jotain ihanaa! Mun mielestä se on kuitenkin epäreilu ajatus, että bloggaajan tekemät yhteistyöt ovat hyväksyttyjä vain jos ne sisältävät lukijoille mahdollisuuden voittaa jotakin. Mun blogi on kuitenkin ensisijaisesti paikka kirjoituksille, paikka jossa jaan meidän elämän lisäksi myös tietoa uutuuksista, eikä mikään arvonta-automaatti. Tietoa jakaakseni saan usein testiin tavaraa, jonka tuon blogissa tietoa pohjustaakseni esille, ja se ei mun mielestä ole mitenkään väärin vaan tärkeää nimenomaan sen kannalta että voin kertoa uutuustuotteista niitä omakohtaisia kokemuksia.

Kaikkia eivät varmasti kiinnosta lastenvaatteet, mutta sanokaapa aivan rehellisesti että jos teillä olisi mahdollisuus testata ja esitellä lempi vaatemerkkinne vaatteita niin jättäisittekö sen käyttämättä? Niinpä. Toisia ei kiinnosta hääjutut ollenkaan, siksi perustin häitä varten oman bloginsa, koska häät poikkeavat blogin normaaleista totutuista aihepiireistä jo niin paljon että ajattelin erillisen hääblogin olevan paras vaihtoehto. Kolmas kaipaa blogiini meikkijuttuja ja neljättä harmittaa kun kirjoitan lapsista niin vähän nykyisin. Blogissani on selkeästikin jokaiselle jotain, mutta jokainen myös kaipaa jotain – koska kaikki me olemme erilaisia ja tykkäämme erilaisista jutuista. Siksi tulenkin jatkamaan edelleen juuri sillä omalla linjallani.

Kirjoitan aiheista jotka itsestäni tuntuvat hyvältä, teitä kuunnellen ja toiveitanne toteuttaen, mutta kuitenkin omaa visiotani noudattaen. Aina kun kumartaa yhteen suuntaan niin tulee pyllistettyä toiseen, mutta onneksi suurinosa teistä taitaa kuitenkin edelleen tykätä näistä meidän löpinöistä vai olenko väärässä?

Loppuun haluan vielä korostaa, että puhukaa, kommentoikaa, tykätkää, seuratkaa, osallistukaa. Mitä enemmän te olette aktiivisia, sitä lukijaystävällisempää blogia mulla on mahdollisuus pitää!

Nyt me suunnataan shoppailemaan koko perhe ja katsomaan jos saatais metsästettyä edes sukat tytöille Popin Cirkus-mallistosta jos muut on jo menneet kun ollaan näin myöhään liikkeellä. Mahtavaa  lauantaipäivää kaikille♥

Mielenkiintoinen postaustoive yhdistettynä siihen ikuiseen kiireeseen on yhtäkuin järkyttävä ideatulva ja kirjoittamisen palo. Älkää siis säikähtäkö tekstioksennusta, mulla on vain paljon asiaa kun viimeinkin sain istuttua alas kirjoittamaan tätä tekstiä.

Bloggaaminen on mun kaikkien aikojeni rakkain harrastus, harrastus joka muuttui duuniksi vajaa vuosi sitten kun But I’m a human not a sandwich sai uuden kodin Kideistä. Tuntuu hassulta edes muistella bloggaamista vuosi sitten, silloin se oli niin harrastusmaista että ei sitä melkein voi edes verrata nykyiseen. Itsenäisenä bloggaajana en ollut vastuussa muille kuin itselleni juttujeni tasosta, mulla ei ollut paineita kirjoittaa mahdollisimman usein ja sähköposti ei ollut paikka jonne kurkistelin useamman kerran päivässä. Vaikka joskus ikävöinkin tuota huolettomuutta hetkellisesti, olen kuitenkin aivan mielettömän onnellinen nykyisestä tilanteesta.

Vaikka nykyisin bloggaaminen on enemmän työ kuin harrastus ja siihen työhön liittyy myös vastuuta, on se paras työ maailmassa. Kirjoittaminen on edelleen yhtä rakasta mulle kuin ennenkin, nykyään vain teen paljon töitä tuottaakseni mahdollisimman laadukasta tekstiä enkä halua pitää liian pitkiä taukoja. Blogatessa nälkä kasvaa ja halu kehittyä ja päästä ylemmäs ja ylemmäs tavoitteissa on huikeaa. Yksi blogi on muuttunut kahdeksi, postauksia ilmestyy useammin kuin koskaan aikaisemmin ja blogien aihepiiri on monipuolistunut nuoren äidin raskausblogista koskemaan laajempia kokonaisuuksia häistä lastenvaatteisiin ja ruokaan.

Nykyään pyrin postaamaan suunnilleen kerran päivässä vähintään jompaankumpaan blogiin. On päiviä jolloin en vain millään ehdi kirjoittamaan, mutta pyrkimys on kuitenkin kerran päivässä. Mun blogi on ollut mun lukijoideni keskuudessa tykätty siksi, että kirjoitan pitkiä ja monipuolisia postauksia, eivätkä muutaman lauseen ja parin kuvan mittaiset tynkäpostaukset kuulu blogini postausrepertuaariin. Olen ehkä yhden käden sormilla laskettavan määrän verran kirjoittanut näitä lyhyempiä postauksia, mutta yleensä kirjoitan vähintään neljästä viiteen kappaleen mittaisia tekstejä – eli käytän myös tekstipuoleen aikaa. Aiheita ei ole vaikeaa keksiä, enemmänkin on vaikeaa löytää aikaa kaikkien ideoiden toteuttamiseen. Yleensä mulla kestää yhden postauksen kirjoittamisessa valokuvien nappailut, valitsemiset ja muokkailut mukaanlukien noin puolestatoista kahteen tuntia päivässä. Mielipidepostaukset ja pidemmät jutut ovat sitten asia erikseen!

Oma lukunsa ovat tietysti myös postausten kuvat, joita aiheesta riippuen tulee räpsittyä pitkin päivää tai tiiviinä rupeamana, melkein kuin kuvausten muodossa. Silloin kun kirjoitan kuulumisia, on kuvien ottaminen rennompaa – kamera kulkee mukana ja aina välillä otan sillä kuvan jos toisenkin. Ottokin joutuu välillä linssin taakse kun asukuvia on otettava, joskus mielellään ja joskus vähän vähemmän mielellään. Otolla on polvet sökönä, mutta kuten kaikki asukuvia postaavat bloggaajat tietävät niin asukuvat otetaan alhaaltapäin ja silloin joutuu vähän kyykkimään. Tässä vuosien aikana Ottokin on onneksi tottunut asukuvailuun ja aika mukisematta se niitä räpsii vaikka varmasti Ottoakin joskus kyllästyttää eikä voisi aina vähempää kiinnostaa nappailla kuvia mun vaatteista.

Joskus Otto ottaa myös kuvia Tiarasta kun kuvataan lastenvaatteita, Tiara kun on vähän isin tyttö niin uhmispäivinä hymyt irtoavat isille herkemmin kuin äidille. Lastenvaatteita tai omia ostoksiani kuvatessani näen yleensä enemmän vaivaa ja otan paljon kuvia jotka käyn tarkkaan läpi ja käsittelen ennenkuin ne pääsevät blogiin. Mun blogini ei ole valokuvablogi, en ole todellakaan ammattilainen valokuvausasioissa eikä mun kuvauskalustoni (canon eos 450d kittiobjektiivilla) ole mikään maailman laadukkain, mutta koen sen kuitenkin kuvia blogiinsa laittavan bloggaajan velvollisuudeksi, että tarkistaa kuvien olevan edes etäisesti tasokkaita.

Postauksiin liittyvät läheisesti myös kommentit. Kommentit ovat blogin suola ja sokeri, ne ovat ainakin mulle se tärkein syy mikä tekee bloggaamisesta antoisaa. Ilman palautetta ei voi tietää mitä lukijat tykkäävät kirjoituksista ja koko kirjoittaminen tuntuu ehkä yhdentekevältä. Miksi kirjoittaa kun ketään ei kiinnosta edes kommentoida? Ainakin itselleni tulee joskus epäonnistunut fiilis postauksen kerätessä vain muutaman hassun kommentin. ”Olinko minä todella noin huono että kenelläkään ei tullut edes mitään sanottavaa?” Samaan aikaan kuitenkin olen myös itse niin laiska lukija että harvoin ehdin tai jaksan kommentoida mitään, vaikka tykkäisinkin lukemastani postauksesta älyttömästi.

Vaikka kommentteihin vastaaminen viekin paljon aikaa silloin kun niitä tulee paljon, on se todella antoisaa. Esimerkiksi yhden kymmeniä kommentteja keränneen mielipidepostauksen kommenttien vastaamiseen saattaa kulua kolmesta neljään tuntia, mikä on aika pitkä aika ottaen huomioon että mulla on kaksi pientä lasta joista huolehtiminen on mun oikea kokopäiväinen tehtäväni. Mutta silti, musta mikään ei ole niin palkitsevaa kuin lukea teillä heränneitä ajatuksia ja saada teiltä palautetta mun teksteistä. Myös rakentava kritiikki on tervetullutta, koska halu kehittyä ja kasvaa paremmaksi bloggaajaksi istuu mussa tiukassa. Mä haluan että Te pidätte lukemastanne ja näkemästänne, ja haluatte sitä lisää, koska teille mä tätä kirjoitan enkä itselleni.

Lukijat ovat blogin suurin osa, ainakin mulle, ja sosiaalinen media tärkeä kanava lukijoiden tavoittamiseen. Mullakin on blogiin liittyen niin Facebook -sivut kuin Instagram -tilikin. Facebookissa pyrin päivittämään arjen sattumuksia, laittamaan hauskoja kuvia ja juttuja etukäteen ja lisäksi jakamaan jokaisen blogipäivityksen tuoreeltaan. Se on helppo kanava seurata meidän juttuja niin blogista kuin sen ulkopuoleltakin. Facebook tuo ihan uuden ulottuvuuden bloggaamiseen, nimittäin kasvot lukijoille. On jännittävää päästä vaihtamaan ajatuksia ihan oikeiden tyyppien kanssa kasvottomien nimierkkien tai nimettömien tyyppien sijaan. Blogin Facebook -sivuilla tulee käytyä välillä mielenkiintoisia keskusteluja ja niihin mä haluaisin panostaa vielä nykyistäkin enemmän.

Instagram taas on ehkä se kaikkein henkilökohtaisin somen muoto jonka jaan lukijoilleni, siellä on paljon sellaista jota en itsenäisenä kuvana tai videona liittäisi blogiin ollenkaan. Instagram on väylä jolla voi kurkistaa meidän arkipäivään sellaisena kuin se on. Some ylipäänsä on bloggaajille nykypäivänä tärkeä näkymisen muoto, jos haluaa kehittyä ja päästä eteenpäin. Sosiaalinen media on nykypäivän lisäksi tulevaisuutta ja vankka seuraajapohja somessa tuo bloggaajalle uskottavuutta. Siksi koen ainakin itse myös joskus paineita päivittää näitä seurauskanavia ahkerasti normaalin postaamisen lisäksi.

Sähköpostit ovat yllättävän tärkeä osa bloggaamista. Niitä tulee päivässä useampia, yleensä noin viidestä kahteenkymmeneen ja niihin mulla kuluu postausten ja kommenttien lisäksi eniten aikaa. Osa sähköposteista tulee lukijoilta, osa tietysti yhteistyökumppaneilta ja mahdollisilta yhteistyökumppaneilta. Osan sähköposteista vievät myös erilaiset tapahtumakutsut ja tuoteinfot. Sähköposteja muut eivät näe kuin minä ja moni ei arvaisi että niihinkin kuluu niin paljon aikaa! Välillä saatan vastailla myös sähköposteihin useamman tunnin ajan, mutta onneksi nykyään on älypuhelimet ja lyhyempiin sähköposteihin saa usein vastattua vaikka puistossa samalla kun Tipa leikkii hiekkalaatikolla ja Zelda nukkuu vaunuissa.

Yhteistyöt ovat nykyään yhä suurempi osa blogimaailmaa. Yhteistyökuvioita on niin pienemmillä kuin isommillakin blogeilla ja niitä suorastaan kaivataan. Ainakin mun blogiin on toivottu arvontoja ja toki niitä on musta todella mukavaa järjestääkin lukijoille! Arvonnat ovat yhteistöistä ehkä isotöisimpiä, vaikkakin palkitsevimpia kun tietää että lukijat saavat jotain mukavaa. Arvontaa järjestäessä täytyy yleensä kuvata arvontaan tulevat tuotteet ja sen lisäksi tietysti kirjoittaa itse arvontapostaus. Arvonnan voittajan arpominen on kuitenkin se suurin homma, sillä osallistujia tulee yleensä useita satoja ja täytyy olla tarkkana että laskee kommentit oikein ja arpoo oikean voittajan.

Mä olisin urpo jos edes yrittäisin väittää että ei ole kivaa saada tavaraa testattavaksi, tottakai se on mukavaa, mutta en mä kyllä sen takia todellakaan tätä blogia kirjoita. Se sensijaan on vähemmän mukavaa että meidän lähipostin postinkantajat varmaan nauravat mulle kun aina kun mulle tuodaan paketteja mä oon suunnilleen just herännyt ja vaihtamassa Zeldan vaippaa tai sitten meillä on joku muu pienimuotoinen kaaos meneillään. Kaikista saamistani tuotteista mun ei tarvitse kirjoittaa ja monista tuotteista jätänkin kirjoittamatta, mutta on todella mielenkiintoista tutustua uusiin juttuihin ja  saada paljon tuotetietoutta moneltakin saralta.

Bloggaamiseen ja yhteistöihin kuuluu myös erilaisissa PR-tapahtumissa vierailemista, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Mun mielestä nämä ovat kivoja tilaisuuksia joissa on hauska tavata blogituttuja ja vaihtaa kuulumisia yleensä kivan ohjelman merkeissä. Jos mulla vain olisi aikaa ja mahdollisuuksia niin kävisin useammissakin tapahtumissa, mutta mulla nuo pienet ihanuudet usein asettavat omat rajoitteensa eikä olisi heitä kohtaan reilua raahata heitä harva se päivä ihastelemaan vaikka uuden uutukaisia kenkiä tai muita vastaavia. Monet tapahtumat kuitenkin ovat sellaisia joihin lapset voi ottaa mukaan tai sitten jopa lapsille suunnattuja ja niissä käyn mielellään!

Paljonko kaikkeen tähän sitten kuluu aikaa? Päivässä, viikossa vuodessa? Paljon, huomaamatta niitä tunteja vain kertyy. Päivässä, ehkä neljästä viiteen tuntia, vaikkakin muutamana päivänä viikossa pyrin tekemään vähemmän ja joskus taas aikaa kuluu huomattavasti enemmän. Viikossa ehkä n. 25-30 tuntia joten mitä se tekee vuodessa? Nämä neljästä viiteen tuntia harvoin onnistuvat yhdeltä istumalta, eli pitkin päivää teen pienissä pätkissä kaikkia hommia ja illalla lasten mentyä nukkumaan mä yleensä kirjoittelen enemmän. Bloggaajana mä en halua pysähtyä paikoilleen tai tuudittautua turvallisuudentunteeseen siitä että vanha ja tuttu toimii aina. Mä haluan kehittyä ja päästä eteenpäin, ehkä jopa vaikuttamaan joskus johonkin. Blogi muuttuu ja kasvaa mun mukana ja kasvattaa mua siinä samalla. Mä toivon, että joskus tulevaisuudessa Suomen blogiskene on jotain sellaista mitä se on Ruotsissa ollut jo vuosia ja jos tämä joskus toteutuu, mä toivon että saan olla osana sitä.

Lopuksi voisin vielä kertoa vähän blogistatistiikkaa. Nykyisin mun blogillani on lähemmäs 2000 FB-tykkääjää ja Instagram -seuraajaa. Blogilistan luetuimmissa blogini pitää sijaa 79 mistä olen ihan tavattoman iloinen ja ylpeä. Mun blogini on Suomen sadan luetuimman blogin joukossa, hurjaa! Bloglovinissa blogini pitää Family-kategorian Suomen ykkössijaa ja hääblogini Wedding -kategorian Suomen ykkössijaa, jonne se kipusi kolme päivää avaamisen jälkeen. Nämä ovat asioita jollaisia en olisi koskaan, edes villeimmissä unelmissani osannut toivoa ja näistä on kiittäminen vain ja ainoastaan teitä ihania lukijoita, kiitos!

Mä toivon että tämä postaus valotti edes himpun verran sitä, mitä kaikkea bloggaaminen on näiden teille näkyvien postausten lisäksi. Tämä on tietysti vain oma kokemukseni bloggaamisesta, joku toinen kokee ja tuntee kaiken aivan eri tavalla! Mulle bloggaaminen onantoisaa, ihan mahtavaa, kiireistä ja joskus myös ihan pirun rankkaa. Joskus ei kiinnostaisi ollenkaan ottaa kameraa esille ja joskus ajatus takkuaa eikä mitään tunnu saavan aikaiseksi. Suurimmaksi osaksi se kuitenkin on sitä että ajatukset rullaavat eteenpäin, tekstiä syntyy helposti ja kuvia valitessa iskee valinnanvaikeus kun tekisi mieli näyttää teille niin paljon mutta ei kehtaisi laittaa viittäkymmentä kuvaa yhteen postaukseen ainakaan kovin usein. Kiitos siitä että te jaksatte seurata vuodesta toiseen mun (ja joskus Otonkin) höpötyksiä♥

Millaista te ajattelitte bloggaamisen olevan? Herättikö tämä postaus mitään ajatuksia?

Tänään blogi-ikää tuli mittariin jo kaksi vuotta, uskomatonta! Mä muistan oikeasti kuin eilisen kun tasan vuosi sitten blogin 1v-postausta kirjoittelin, tuntuu että sehän oli ihan äsken. Ja mitä kaikkea sen jälkeen onkaan tapahtunut, vain muutamia mainitakseniTiaran 1v-synttärit, muutto niin meillä kuin blogillakin sekä tietysti se kaikkein tärkein: meidän toisen pikkuneidin syntymä! Mä oon ottanut jo monta vuotta sitten tavoitteeksi ja uudenvuoden ainoaksi lupaukseksi sen että jokaisen vuoden tulee olla edellistä parempi ja se on mulla tavoitteena myös blogivuosissa. Mun mielestä se on ihan loistava tavoite ja tähän asti se on toiminut joka kerta.

Kuluneen blogivuoden aikana blogi on kasvanut ihan huikean paljon suurempiin mittasuhteisiin kuin koskaan olisin voinut uneksiakaan! Vuosi sitten blogilla ei ollut edes Facebook -sivuja, tällä hetkellä taas teitä seuraajia on sitä kautta jo 1250! Mahtavaa! Suurin muutos viimevuoteen nähden on tämä blogin uusi koti, KIDEblogit, joka on ainakin mun mielestä tuonut ihan uusia ulottuvuuksia bloggailuun, juuri kuten toivoinkin. KIDEblogien kautta olen tutustunut ihaniin ihmisiin, kehittynyt kirjoittajana ja bloggaajana ja saanut mahdollisuuden tehdä yhteistyötä upeiden tahojen kanssa. Ihan mielettömiä juttuja on takana ja vielä mielettömämpiä on edessä, siitä olen varma.

Kiitos teille kaikille upeille tyypeille jotka meidän juttuja seuraatte täällä, Facebookissa ja Instagramissa, kiitos kaikista upeista sanoista, jakamistanne kokemuksista ja kertomistanne loistavista vinkeistä. Kiitos myös asiallisesta kritiikistä jonka avulla olen voinut kehittää blogia paremmaksi. Kiitos siitä että inspiroitte ja ilahdutatte mua joka päivä! Mulla on parhaat lukijat koko blogimaailmassa! Kiitosten jälkeen voisin mennä siihen aiheeseen, joka oli siis kokoelmapostaus blogivuoden parhaimmistosta ja kohuista, samaan tapaan kuin viime vuonnakin.

VIISI LEMPPARIA VUODEN AJALTA

Kesän kivoin päivä

Mä valitsin tämän ekaksi lemppariksi koska tuo päivä on vieläkin mun mielessäni ihanana, täydellisenä kesäpäivänä! Se oli yksi niitä ainoita viime kesän helteisiä päiviä ja me oltiin yhdessä koko perhe ulkona aamusta iltaan. Käytiin festareilla, ravintolassa ja rannalla kastamassa varpaat meriveteen. Ihana, aurinkoinen ja rakkaudentäyteinen päivä, jonka haluaisin elää uudelleen koska tahansa!

Tirbula 11kk kertoo itse itsestään

Läpikäydessäni postauksia viime vuodelta mä löysin tämän ja hihittelin! Kuinka pieni Tiara silloin olikaan vaikka sekä hän itse että minä ylpeä äiti kuviteltiin että hän on jo tosi iso! Ihana Tipa.. Täytyy antaa neidin lukea tuo kyseinen postaus itse sitten kun hän oppii lukemaan, jos hän vaikka ”muistaisi” sitten että osuiko se äiti yhtään oikeaan hänen aivoituksia arvuutellessaan. Ja tiedän kyllä ettei Tiara voi muistaa oikeasti aikaa jolloin hän oli alle vuoden ikäinen!

R niinkuin

R niinkuin raskaus on mun lemppareissa koska mulle tulee siitä se sama odottavan kutkuttava fiilis joka silloin oli kun masunkasvatus oli vasta ihan alkuvaiheilla! Ja siksi myös koska mua nauratti postauksessa ollut lause ”But I’m a human not a sandwich ei tule muuttumaan raskausblogiksi” koska kyllähän mä aika reippaasti raskaudesta päivittelin! Se johtunee kuitenkin suureksi osaksi myös siitä miten paljon raskaus vaikutti meidän koko perheen kevääseen kun jouduinkin vuodelepoon ja raskaus rajoitti kaikkia mun tekemisiä. Tuota postausta kirjoittaessani olin vielä onneksi autuaan tietämätön edessä olevista vaikeuksista!

KIDEblogien lanseerausjuhlat

KIDEblogien lanseerausjuhlissa mä sain tavata teitä ihania lukijoita! Sain myös tavata uudet blogikollegani (ja myös vanhoja tuttuja ihanuuksia) ja vietin ihanan päivän upeassa miljöössä Tampereella. Tarjolla oli herkullista ruokaa ja mahtavaa seuraa, ja ilmassa kihisi jännittynyt tunnelma uuden sivuston julkaisun ansiosta. Mä muistan tuon päivän mahtavana, iloisena uuden lehden kääntymisenä mun blogiuralla, tuosta hetkestä se mun blogiura vasta kunnolla alkoi!

Synnytyskertomus

Synnytyskertomus on itseoikeutetusti tuoreudestaan huolimatta se kaikista lempparein lemppari. Täytyy myöntää että nyt kun luin sen muutaman viikon tauon jälkeen niin tulihan se tippa taas linssiin! Ihan mieletön kokemus, mulla on suorastaan aivan järkyttävä synnytysikävä. Raskautta ei ole ikävä, ei masua eikä niitä vaivoja, mutta oi jos vaan saisin synnyttää!

VIISI KOHUA VUODEN AJALTA

Ei millään pahalla

Kirjoitin tämän mielipidepostauksen kun kyllästyin siihen että ikäviä juttuja naamioitiin mukapositiivisen kommentin rivien väliin ja näinollen oikeutettiin minkä tahansa ilkeyksien sanominen. Edelleen olen samalla linjalla, ei millään pahalla ei oikeuta yhtään mitään enkä noiden sanojen tarkoitusta edes ymmärrä tai halua ymmärtää. Tuon postauksen ansiota tai ei, tuon kaltaiset kommentit ovat vähentyneet viime aikoina todella reippaasti mun blogissa, ihanaa!

Kun joulupukki ei enää riittänyt

Kun joulupukki ei enää riittänyt oli se vihaisen raskaanaolevan äidin avautuminen vihaisten lintujen tunkeutumisesta rakkaalle, nostalgiselle joulukulkueelle. Sittemmin se vihainen lintu, tuttavallisemmin ”pööts” kuten Tiara sanoo, on tunkeutunut meidänkin kotiin vappuilmapallon muodossa. Edelleen pidän silti kiinni siitä että vihaisissa linnuissa ei ole mitään jouluista, mutta täytyy sanoa että se hymy jonka Pööts toi vappuna Tiaran kasvoille oli sen linnún arvoinen todellakin!

Minä kasvattajana

Kasvatusaiheista postausta mä mietin pitkään että uskallanko kirjoittaa, mutta oon tosi iloinen että sen tein. Se postaus sai aikaan mukavaa kuhinaa kommenttiboksissa ja sain kirjoittaa itselleni tärkeästä aiheesta. Ja kuhinasta huolimatta myös eriävät mielipiteet tuotiin esille erittäin asialliseen sävyyn mikä ilahdutti mua suuresti! Jos vain aika riittäisi niin kirjottaisin mielipidepostauksia mielellään vaikka joka viikko (valitettavasti ei vain riitä).

Menneen talven lumia

Otto pääsi meidän 9.2. olleen vuosipäivän kunniaksi kertomaan oman versionsa meidän tapaamisesta ja hupaisalla tyylillään sai ilmeisesti aika monet naurut aikaiseksi (ainakin kommenteista päätellen)! Kyllä nauratti muakin, mutta edelleen tahdon täsmentää että en kyllä ainakaan tunkenut kieltä kurkkuun vaan korkeintaan sivistyneesti vähän pussasin, niin kerta! Voi niitä villejä aikoja, onneksi silloin olin rohkea ja sain tuon ihanan pönttöpään napattua itselleni.

Koti vauvavalmiiksi osa 2 | Mountain Buggy Duet

Viimeisen kohu oli tämä vaunupostaus, kohu siitä että meille ei tule vaunukoppaa. Tämä naurattaa mua edelleen suuresti! Lähiaikoina teen postausta siitä miten vaunut ovat toimineet käytännössä mutta voin jo etukäteen sanoa että viime viikkojen päivittäisen käytön perusteella  oikein hienosti ollaan pärjätty ilman sitä koppaa ja vauvakin on ihan tyytyväisenä nukkunut joka ikisen vaunureissun turvallisesti valjaisiin kiinnitetyn makuupussin suojissa makuuasennossa.

Siinäpä kymmenen mun mieleen jäänyttä postausta! Muistatteko te näitä kirjoituksia? Onko teillä jäänyt jokin muu postaus mieleen joka on herättänyt tunteita? Onko blogi mielestänne kehittynyt parempaan vai huonompaan suuntaan kuluneen vuoden aikana? Risuja, ruusuja? Ihanaa keskiviikkoiltaa ja huomista helatorstaita kaikille♥