Meidän perinteenä on koristella joulukuusi itsenäisyyspäivänä, ja niin tehtiin myös tänä vuonna. Tämän vuuden kuusi jatkaa samaa väriteemaa joka meillä toistuu myös olohuoneen muussa sisustuksessa, valkoista, mustaa ja kultaa.  Edellisvuosina mä olen innostunut tosi koristeellisista joulupalloista ja kaikista hahmoista ja kakuista ja vaikka mistä, kimallusta ja glitteriä on täytynyt olla. Vieläkin meiltä löytyy vähän glitteriä ja kimallusta, mutta tänä vuonna keskityin enemmän pelkistetympiin koristeisiin, ja sellaiseen siistimpään lookiin.

Jätin kuusenkoristenauhat kokonaan pois kahta valkoista lukuunottamatta. Ne valkoiset nauhat on tarkoitettu tummanvihreiden kuusenkynttiläjohtojen piilottamiseen valkoisessa kuusessa. Ostin jonkin verran uusia koristeita sekä Stockmannilta että Anttilasta. Anttilasta löysin Annon ihania palloja, sekä ihania kuosipalloja että eläinten kuvilla koristettuja valkoisia palloja. Stockmannilta ostin isoja mustia tähtiä, ristikkotimantteja ja kultaisia palloja. Ikeasta ostin vielä puisia joulukelloja, joita olisi saanut olla enemmänkin. Ehkä vielä joku (joka) päivä tässä piipahdetaan Ikeassa ennen joulua ja ostan niitä samalla.

Olisin halunnut vieläkin runsaammin koristellun kuusen, mutta meidän kuusi on aika harva ja kevyt joten ei siihen niin hirveän paljon palloja edes saa laitettua. Kyllä tuo on kiva noinkin! Lapset saivat asetella koristeita siinä missä minä ja Ottokin, ja siksi koristeita on tasaisesti nyt myös kuusen alaosassa jonne yleensä itse laitan vain muutaman pallon. Niin hassua, että lapset katsovat kuusta niin eri tasolta ja huomaaavat niin erilaisia asioita.

Olkkari tulee saamaan vielä kuusen ja sohvatyynyjen  kaveriksi vähän muutakin kulta-valko-mustaa, ja kunhan se on kokonaan valmis niin mä jaan kuvia sitten koko meidän jouluisesta lookista! Ihanaa maanantaita kaikille <3

Millainen joulukuusi tai joulukoristeet teiltä löytyy tänä vuonna?

Mahtia torstaita tyypit! Tänään kurkitaan meidän lastenhuoneen jouluun, joka on täysin lasten omaa käsialaa. Lapset ripustivat itse koristeet kuuseen, ja saivat päättää mihin kaikkialle koristeita ripustellaankaan. Koristeita päätyi näin myös ikkunanripoihin, laatikoiden vetimiin, hyllyille ja jopa ovenkahvaan. Osa palloista on kyllä niistä otettu tässä viikkojen aikana jo pois, kun tytötkin ovat huomanneet että ne eivät ole kovin käteviä.

Tytöt valitsivat tosi yllättäen pinkkiä ja punaista huoneensa koristeisiin, ja mahdollisimman paljon väriä ja valoa muutenkin. Indiskan ihana tähti on heidän suosikkinsa, ja äidin lemppareita ovat viime vuonna Tukholmasta tyttöjen itse valitsemat  robotti- ja autokoriste, sekä tuo ihana tonttuneiti joka on mun omasta lapsuudenkodista. Pinkki tonttuneiti on ostettu joskus ajomatkalla Oulusta kohti Helsinkiä, Kermansaven tehtaanmyymälästä Pihtiputaalta. Se oli vielä joku kuuma kesäpäivä, enkä muista miksi ihmeessä me ostettiin tonttu, mutta se on siitä asti kuulunut mun jokaiseen jouluun.

On mahtavaa miten oman lapsuuden joulukoristeet ovat säilyneet vielä seuraavallekin sukupolvelle, ja miten lapset jakavat jouluinnostuksen äitinsä kanssa. Näiden kahden pikkutontun kanssa joulua on maailman parasta valmistella <3

PS: Tämän postauksen tehtyä tuli järkyttävä kuume koristella jo koko loppu koti! Meidän olkkarin kuusesta tulee niiiiin siisti, tämäkin on ihana, mutta on ihana päästä myös koristelemaan joulua sillä tyylillä mikä itseen iskee näin aikuisiällä.

Mä olen heikkona herkkuihin, tunnustan. Koko kesän ajan mun silmiin putkahteli eri paikoista itse, ilman jäätelökonetta, tehdyn jäätelön ohjeita. Aina kuolasin mutta en jaksanut alkaa värkkäämään vaan hamstrasin Ben & Jerry’siä harva se viikko. Synttärisuman aikaan ostin purkillisen kondensoitua maitoa, ajattelin että jos vaikka tarvitsen sitä johonkin synttärileipomuksiin. No en tarvinnut, lisäksi meillä jäi yli vispikermaa pari purkkia. Googlettelin niitä jätskireseptejä, löysin peruspohjan johon tuli ylläriylläri kondensoitua maitoa ja pari purkkia vispikermaa, ja kävin sitten hakemassa kaupasta vielä Oreokeksejä jätskitäytteeksi.

En voi kieltää ettenkö olisi hämmentynyt tästä kondensoidusta maidosta, siis lähinnä siitä että miten saadaan sellainen klöntti ”nosteltua varovaisesti vispatun kerman sekaan”. Voin kertoa että en kovin varovaisesti nostellut, eikä se varmaan sinne edes menny kokonaan kunnolla sekaisin mutta ihan mielettömän hyvää jäätelöä tuli silti ja koostumukseltaan siis ihan kuin normaalia kermajäätelöä. Tässä tulee siis jäätelöohje, johon voi täytteeksi vaihtaa mitä ikinä haluaa, ja lupaan kaikille että tämä on niin helppo että kuka tahansa onnistuu, mä tein tämän lasten kanssa.

Oreojäätelö

5dl vispikermaa tai flora vispiä

1 prk kondensoitua makeutettua maitoa (meillä oli karamellisoitua vielä kaiken lisäksi)

( n. 0,5dl agavesiirappia* tai glukoosisiirappia)

1 pkt Oreokeksejä

1 ps Dr. Oetker valkosuklaahippuja

Vatkaa kerma kiinteäksi vaahdoksi. ”Nostele varovasti” sekaan kondensoitu maito. Toisinsanoen sekoita se klöntti sinne parhaasi mukaan. Sekoita joukkoon glukoosisiirappi tai agavesiirappi jos sitä on*. Murskaa Oreokeksit, sekoita kaikki paitsi yksi paketti jäätelömassan sekaan. Sekoita myös valkosuklaahiput sinne sekaan. Lado jätskimassa pakastuksenkestäviin rasioihin, koristele Oreomurusilla ja pakasta vähintään 5h. Nauti (viikon ajan joka ilta ja tarjoa muillekin, tätä riittää).

*Kaikissa lukemissani ohjeissa neuvottiin että glukoosisiirappi, mutta sen voi jättää kuulemma myös pois. Meillä ei ollut sitä, mutta sattumoisin oli joskus viime keväänä pressistä saatua agavesiirappia jota sitten lurautin joukkoon. En tiedä onko niiden koostumus lähelläkään toisiaan mutta jäätelö oli siis super hyvää! 

Ohje on siis todella yksinkertainen, valmistusaika ilman lapsia n. 10 minuuttia, lasten kanssa 20 + tietysti pakastusaika vähintään viisi tuntia. Suurin osa tästä 10min valmistusajasta mulla kului keksien murusteluun, on muutan hidasta hommaa jos vaan käsin murustelee.

Ihanaa maanantaipäivää kaikille!<3

Tässä kuussa on tapahtunut paljon kaikkea ihanaa, ja mulla on jäänyt vaikka mitä juttuja näyttämättä täällä blogin puolella. Mä halusin pitkästä aikaa tehdä vähän enemmän kuvapainotteisen postauksen, ja kokosin tähän postaukseen mun kuukauden lempparikuvia joita täällä ei vielä ole nähty. Toukokuussa ollaan..

..Käyty pyöräilemässä monta kertaa joka viikko.

..Herkuteltu jäätelöbuffalla ja juhlistettu äitienpäivää etukäteen tyttöjen pikkupikkuserkun äidin ja muksujen kanssa.

..Ihasteltu yksivuotiasta pikkupikkuserkkua ja ihmetelty miten nopeasti hänkin on kasvanut!

..Leikitty pikkulegoilla ja rakastuttu kevätväreihin vaatteissa ja asusteissa.

..Puhalleltu Lentsikat-saippuakuplia parvekkeella purkkikaupalla. Lapset alkavat olla jo aika taitavia!

..Leikitty isommilla Legoilla ja tajuttu että r.ento puolinuttura sopii lapsill.e ihan yhtä hyvin kuin aikuisillekin.

..Vietetty rentoja ja rauhallisia aamuja. Aamut on ihan meidän juttu!

..Avattu grillikausi komeasti ja grillattu aika monta kertaa jo, nami mitä herkkuja!

..Naurettu. Paljon.

..Tartuttu, tai siis minä tartuin pitkästä aikaa, pensseliin, akryylimaaliin ja mustaan permanenttitussiin ja räpeltelin muutaman A4:n yksinkertaisia kuvia, joista ajattelin että saisi hauskoja tauluja kehystettynä lastenhuoneen seinälle. Mutta kehtaako noita edes laittaa? Lapset onneksi vaikuttivat tykkäävän ja se kai on tärkeintä.

Ihanaa maanantai-iltaa kaikille <3

Siivouksen, rennon lounaan, sen barbieleikkimaratonin ja puistoreissun jälkeen me pidettiin tänään lasten kanssa pieni askartelutuokio. Askarteluista ei kyllä tullut niin kovin pääsiäismäisiä kun mielikuvitus lähti lentämään, mutta pääsiäisjuttujen sijaan me saatiin aikaiseksi Monsieur Mato, Rouva Leijona suurella leijonanharjalla, muutama pupu, tipu, ihminen ja joku jonka nimeä en enää muista. Me askarreltiin piipunrasseista ja pampuloista, joita saatiin Tigerilta pääsiäisyllätyksen mukana.

Piipunrasseista on maailman helpointa askarrella, ja niistä jo pieni melkein-kaksivuotiaskin saa väkerreltyä mieleisiään juttuja. Pompulapampulat sen sijaan vaativat liimaa kiinnittyäkseen, ja liiman mä jätin mun ja Tiaran jutuksi. Yllättävän vähillä sotkuillakin selvittiin vaikka tämä oli eka kerta kun annoin Tiaran omatoimisesti käsitellä (muuta kuin paperi-) liimaa. Hän osasi hienosti ottaa sitä aina pumpulipuikolla pienestä läjästä johon sitä kasasin paperin päälle, ja levitti oikein siististi aina pampulalle ja liimasi niitä yhteen. Me koristeltiin eläintyypit vielä tarroilla, jotka oli tarkoitettu liimattavaksi pääsiäismuniin. Karvainen pampula ei ollut ihan se paras tarttumapinta, mutta oikeastaan hahmoista tuli ainakin tuhat kertaa hauskempia kun niiden silmät, viikset ja muut olivat aivan vinossa ja ihan miten sattuu. Juuri sopivan sinnepäin-askartelua, taattua meidän tyyliä.

Zeldalle iski väsymys melko pian askartelutuokion aloituksen jälkeen ja hän lähti sohvalle nukkumaan minikokoisen pehmopingviininsä Koi-Koin kanssa, ja sillä aikaa me Tipan kanssa askarreltiin vielä monta eläintä. Pikkuinen pingviini sai nimekseen Koi-Koi kun Zelda vetäisi sen narunvedossa Lintsillä viime kesänä. Silloin hän ei vielä höpötellyt niin paljoa kuin nykyään, mutta osasi silti nimetä pingviininsä ja nimi on pysynyt tähän päivään asti. Mun mielestä Koi-Koi on ihan paras nimi, toivottavasti Zelda ei ikinä vaihda tai unohda sitä.

Meidän askartelut ei ehkä ole mitään sisustuslehden kansikuvamateriaalia, mutta ainakin meillä oli kivaa niitä tehdessä ja saatiin aikaakin kulumaan oikein hyvin. Ei kai kaikella askartelulla tarvitse olla niin hienoa päämäärää, voihan sitä vain askarrella lasten kanssa askartelemisen ilosta, silloin se on oikeastaan vielä entistä mukavampaa ja lapsetkin saavat toteuttaa omaa mielikuvitustaan täysillä!

Hyvää yötä ja ihanaa viikonloppua kaikille <3