Vauvan 9kk kuulumiset

02.06.2022

Pian lähestyy jo vauvan 10 kuukauden rajapyykki, mutta nyt vasta sain aikaiseksi kirjoitella 9kk-kuulumisia ylös. Tämä kulunut kuukausi on ollut todella tapahtumarikas ja vauva on selvästi hypännyt kohti taaperoutta monen askeleen verran. Hänestä on tullut itsekseen maailmaa vauhdikkaasti tutkiva, utelias ja puhelias pieni ihmisenalku. Asiaa tulee ihan koko ajan ja hän kuuntelee todella tarkasti pienillä korvillaan mitä hänelle puhutaan tai mitä ympärillä sanotaan. Hän on aivan ihana tyyppi, niin leppoisa ja utelias ja suloinen ja hauska.

Otetaan pieni kertaus taidoista: 7kk iässä hän oppi mm. taputuksen, vilkutuksen, seisomaan ja istumaan nousemisen, konttausasennon ja ensimmäiset konttausaskeleet. 8kk iässä tuli kävely tukea vasten ja kärryn kanssa, konttaaminen hurjaa vauhtia ja eka sana, eli ”äiti”. Silloin hän oppi myös osoittamaan ”koko kädellä” kun halusi kysyä, että mikä jokin on.

Nyt yhdeksän kuukauden iässä taidot on syventyneet entisestään ja vauhtia on tullut valtavasti lisää. Saimme laittaa jo kuukausi sitten tulpat pistokkeisiin ja portit portaisiin, kun hän alkoi aktiivisesti tutkimaan kotia. Konttaaminen lähti sujumaan ihan älytöntä vauhtia silloin kun olimme New Yorkissa (aiemmin oli vähän hitaampaa) ja kun palattiin sieltä kotiin, hän on oppinut ihan valtavasti joka päivä. Kävelee hurjaa vauhtia tukea vasten, nousee ilman tukea seisomaan ja laskeutuu alas, seisoo ilman tukea pitkiäkin aikoja (etenkin jos ei huomaa) ja uusimpana on nyt tullut kiipeily. Hän osaa kiivetä itse esimerkiksi sohvalle ja rahille (ja miljoonaan muuhun samankorkuiseen paikkaan). Pienet esteet eivät enää häntä pidättele, hän kiipeää kevyesti yli.

Sanoja on nyt neljä tai viisi, riippuen kuinka monta laskee. Äiti tulee edelleen ja se on yleisin. Hän käyttää sitä sekä kutsuakseen äitiä että kysyäkseen mikä jokin on. Hän osaa nykyään osoittaa yhdellä sormella (eikä enää koko kädellä) ja usein hän osoittaa jotain jännittävää kuten vaikka lamppua ja sanoo  samalla kysyvästi ”äiti”. Sitten kerron hänelle, että se on kuule lamppu se.

Äidin lisäksi sanoja on tullut muitakin, kuten ”isi”, jonka hän sanoo kuiskaten, välillä se on myös ”iji”. Lisäksi hän osaa sanoa ”namnam”, se tarkoittaa ruokaa, syömistä, nälkää ja sitä kun joku (eli kaikki) maistuu hyvältä. Jos hänellä on nälkä, hän tulee luokse ja sanoo namnam. Käyttää sitä myös ruokapöydässä kun saa ruokaa.

Tuorein lisäys sanavarastoon on ”tissi” tai ”titti”. Kuulemma juuri eilen kun olin työtapahtumassa illalla, hän oli ekat tunnit ihan chillisti mutta tuntia ennen kuin tulin kotiin, hän alkoi huutelemaan Otolle tittiä ja äitiä jatkuvasti. Ihana pieni. Mutta hän siis osaa nykyään kertoa, että tahtoo tittiä, se on aika söpöä. Välillä huutelee sitä myös yöllä kesken unien.

Hän kutsuu kaikkia siskoja esikoisen nimen ensimmäisellä tavulla. Sitä ei nyt ehkä vielä lasketa sanaksi, mutta sillä tavalla hän aina kutsuu siskojaan leikkimään ja osoittelee heitä. Hauskaa, että on valinnut yhden nimen, jota käyttää kaikista.

Viimeisen parin viikon aikana kävely on alkanut sujumaan niin hyvin, että kohta varmaan lähtee ensimmäiset askeleet jo ilman tukea. Hän kävelee vierellä kun pitää yhdestä kädestä kiinni ja monesti ottaa yhden tai pari askelta kohti meitä tai jotain esinettä ilman tukea, jos se on tarpeeksi lähellä. Kävelee myös isosiskojen kädestä kiinni pitäen mielellään.

Vähän on ollut sellaista tuholaismeininkiä havaittavissa, että hän tahtoo repiä kaiken mahdollisen alas mihin vain yltää ja tosi paljon on saanut baby proofata kotia. Olen siirtänyt esimerkiksi huonekasveja aina vaan ylöspäin ja ylöspäin sitä mukaa kun vauva nousi ensin istumaan, seisomaan ja nyt hän jo kiipeilee. Kohta en enää keksi mitään paikkaa mihin saisin ne vielä ylemmäs, eli toivottavasti tämä kiipeilyn taso olisi nyt se mitä ylläpidetään vähän aikaa.

Yöunet ovat sujuneet hyvin vaihtelevalla menestyksellä. Reissun jälkeen nukuttiin kotona pari viikkoa todella hyvin. Hän heräsi vain pari kertaa yössä ja yöimetyksiä oli vain se pari kertaa. Viime viikolla yöt muuttuivat ihan sekoiluksi ja hän heräili ihan jatkuvasti. Uskon, että yläetuhampaat ovat puhkeamassa (tai ehkä jo puhjenneet, tänään en ole vielä kurkannut suuhun). Nyt on kuitenkin mennyt pari yötä taas paremmin, 3-4 herätyksellä. Jos yöt menevät parempaa kohti niin mulla ei ole kiire lopettaa yöimetyksiä ennen 1v-synttäreitä, mutta jos taas yöt alkavat olla jatkuvaa heräilyä niin sitten tehdään jotain lempeitä muutoksia kohti parempia öitä. Mutta hyvin vauvantahtisesti ja ilman stressiä. Ja hän nukkuu vieressä edelleen. Onneksi on kesä, paljon valoa ja rennommat aikataulut, niin jaksaminen on muutenkin helpompaa kuin esim. keskellä pimeintä talvea.

Hampaita hänellä on kaksi, toinen ilmestyi 8kk iässä ja toinen silloin kun oltiin New Yorkissa. Lääkäri sanoi lääkärineuvolassa kuukausi sitten, että ikenet pullottavat yläetuhampaiden kohdalta, mutta ainakaan vielä pari päivää sitten siellä ei näkynyt, että mitään olisi tullut läpi. Jännä nähdä milloin tulee.

Meillä on edelleen  yhteisenä harrastuksena vauvauinti ja se sujuu tosi ihanasti. Juuri saatiin taas uusi diplomi ja edettiin seuraavalle tasolle. Ollaan käyty vauvauinnissa nyt puolen vuoden ajan ja on ollut ihan mahtava seurata miten luontaista se vedessä oleminen vauvalle on. Tiedän, että tullaan pitämään tästä harrastuksesta tiukasti kiinni, niin ihanaa se on.

Uskon, että meille tulee ihan mieletön kesä tämän pienen tyypin kanssa. Menoa ja meininkiä siitä ei varmasti puutu kun seurataan hänen kasvua ja koitetaan pysyä perässä. Hän on hurmaava pieni ihminen, joka ilahduttaa koko perhettä joka päivä ihan vaan olemalla olemassa <3


Vauvakuplaa & neuvolakuulumisia

20.08.2021

Meidän vauva täytti tiistaina jo kaksi viikkoa ja nämä viikot ovat kyllä hujahtaneet aivan hetkessä. Ne kolme ensimmäistä yötä sairaalassa ovat enää kaukainen muisto vain ja ollaan aika hyvin päästy kotona jo tähän vauvalyfeen kiinni. On hän vaan niin ihana ja rakas! Vauva on sujahtanut luontevasti osaksi meidän perhettä ja elämää. Vauvanhoitokin on tullut kuin jostain selkäytimestä, ei ole tarvinnut paljoa miettiä, että mitenkäs tämä nyt menikään. Hän on tosi tyytyväinen ja lunki tyyppi ainakin toistaiseksi. Vauva on kulkenut hyvin mukana kun ollaan touhuttu isompien kanssa (pidettiin esim. vikana kesälomapäivänä lapset päättää päivä ja käytiin museossa ja leikkipuistossa).

Ollaan nukuttu hyvin myös ekojen koti-öiden jälkeen kun löytyi ne itselle sopivat toimintatavat. Ekat kaksi yötä nukuin nimittäin hänen kanssa sohvalla, kun oli niin vaikea siirtyä sieltä sairaalan valoisasta huoneesta & puoli-istuvasta asennosta yhtäkkiä pilkkopimeään makkariin täysin makuulle. Mutta kahden sohvayön jälkeen me siirryttiin omaan sänkyyn ja laitettiin sinne pikkuinen yövalo. Se on koko yön päällä, eikä häiritse, mutta auttaa näkemään vauvan aina kun hän havahtuu. Me nukutaan perhepedissä, koska imetyksen kannalta se on mulle kaikkein kätevintä. Perhepedissä vauva jatkaa unia aina syönnin jälkeen heti ja saadaan nukuttua molemmat hyvin.

Tähän pariin viikkoon on mahtunut yksi vähän tiheämmin heräilty yö, kun vauva söi tunnin välein koko yön ajan. Muuten hän havahtuu yleensä n. 2-3h välein syömään yöllä ja nukkuu läpi yön. Iltaisin hänellä on yleensä sellainen parin tunnin tankkaushetki ja ollaan silloin tiiviisti ihokontaktissa. Hän viihtyy päivisin unien välissä hereillä yleensä jo tunnin ja välillä jopa kaksi, ja on ihanaa kun hän tuijottelee silmiin ja ihmettelee meidän meininkiä. Ensimmäistä tarkoituksellista hymyä odotellessa! Vahinkohymyjä unissaan tulee monta kertaa päivässä ja ne on niin suloisia.

Meillä oli eilen neuvolassa vielä painokontrolli (painoa on tärkeää seurata tiheästi kunnes 3kg raja ylittyy) ja nythän se 3kg raja olikin jo mennyt yli! Oikein hyvin siis riittää mun maito. Saa olla kyllä helpottunut ja kiitollinen edelleen siitä, että ennenaikaisuudesta huolimatta imetys on sujunut näin helposti. Kaikki oli muutenkin oikein mainiosti neuvolassa, eikä enää tarvitse seurata painoakaan erityisemmin, vaan ne ihan perus neuvolakäynnit ohjelman mukaan riittää. Meillä oli tällä kertaa eri hoitaja, kun omalle ei ollut aikoja, ja oli niin hauskaa hämmentää kun hän kysyi, että onko vauva meidän ensimmäinen ja me saatiin ylpeänä ilmoittaa että ”ei, kun neljäs!”. Ihmisillä on aika hauskoja reaktioita, kun me varmaan näytetään iän puolesta perus ensisynnyttäjä-perheeltä, mutta sitten kyseessä onkin jo meidän neljäs lapsi.

Oton isyysvapaata on vielä muutama päivä jäljellä ennen kuin arki alkaa täysillä siihen asti, että Otto jää marraskuussa vanhempainvapaalle. Nyt vauva ehtiikin kasvaa jo melkein 4kk ikään ennen kuin Oton vanhempainvapaajakso alkaa, kun mulla oli juuri ennen hänen syntymäänsä vasta alkanut 29. päivä heinäkuuta se mun oma pakollinen (minimi)äitiysrahakausi. Mutta mikäs siinä, vauva ehtii myös loppupäässä sitten kasvaa kuukauden vanhemmaksi ennen kuin Oton vanhempainvapaajakso loppuu, niin sehän on vaan kiva. Nyt pitää kuitenkin selvitä nämä kolme kuukautta tässä välissä ensin niin, että teen itse myös jonkin verran töitä. Toistaiseksi ainakin vaikuttaa siltä, että se onnistuu ihan hyvin, koska vauva nukkuu ihan hyviä päiväunipätkiä. Mutta toki mennään 100% vauvan ehdoilla, katsotaan millaiseksi se arki sitten muodostuu kun Otto on palannut töihin ja vauva vähän kasvaa.

Lapset ovat ottaneet pikkusiskon niin ihanasti vastaan ja joka päivä täällä käydään debattia siitä, että kuka saa pitää ekana vauvaa ja kuinka kauan ja milloin on kenenkin vuoro. Vauvalla on hereillä ollessaan viihdyttäjiä tarjolla ihan joka suunnasta ja lapset myös ihanasti auttavat vauvan hoidossa täysin pyytämättä. Tuovat esimerkiksi puhtaat vaatteet tai harson, tai heittävät käytetyn vaipan roskikseen. Joka ilta vauvalle lauletaan tuiki tuiki tähtönen, kuten myös mahassa ollessa. Saapa nähdä kuka meistä saa sen ensimmäisen tarkoituksellisen hymyn osakseen, kaikki me ollaan kovia höpöttelemään vauvalle.

Viime viikolla pidettiin lapsille lapset päättää päivä, joka oli valtava hitti! Lapset keksivät kaikkea ihanaa tekemistä, joka onnistui hyvin myös vauvan kanssa, kuten leikkipuiston ja Luonnontieteellisessä museossa vierailun. Meillä oli niin kiva päivä! Tällä viikolla he palasivat jo arkeen kun koulu ja dagis alkoivat 10 viikon kesäloman jälkeen. Nyt meillä on jo nelosluokkalainen, tokaluokkalainen ja yksi, joka on dagiksen isoimpien ryhmässä!

Me ollaan täällä kyllä niin täysin vauvakuplassa ja niinkun Otto kirjoitti oman IG-kuvan kuvatekstissään, voitais olla aina vaan vauvakuplassa. Täällä on ihanaa. Vauvan kanssa tulee elettyä niin täysin hetkessä koko perhe ja kiinnitettyä jatkuvasti huomiota kaikkiin suloisiin pieniin asioihin.