Me tiedettiin jo etukäteen, että tämä ensimmäinen arkiviikko tulee olemaan toiminnan täyteinen, ehkä jopa raskas. Siksi haluttiin lomailla oikein kunnolla Oulussa vielä viime viikolla. Ja onneksi me lomailtiin, koska se todella tuli tarpeeseen.

Me tiedettiin, että tällä viikolla Otolla tulee olemaan tämän viikon ajan koulua sekä päivisin lähiopetuksena että iltaisin normaalisti monimuotona. Tiedettiin, että mulla on viisaudenhampaan poisto heti keskiviikkona. Tiedettiin, että lapsilla on dagiksen, eskarin ja koulun sekä normaalien harrastusten lisäksi tutustumistunnit x3 uuteen (mahdolliseen) harrastukseen. Niiden vuoksi harrastuksia oli ekalle viikolle yhteensä 5 kertaa ja kaikki jo alkuviikosta. Pyrin itse varautumaan töiden puolesta tekemällä maanantaina ja tiistaina 12h työpäivät, jotta ehdin sitten levätä oman hammasoperaationi jälkeen kunnolla.

Tiistaina mun äiti joutui sairaalaan sydänoireiden ja hengitysvaikeuksien vuoksi ja huoli varjosti meidän viikkoa, kun ei tiedetty mistä oli kysymys. Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä en juurikaan nukkunut, kun pelotti sairaalassa olevan äidin puolesta ja lisäksi ahdisti se oma hammasoperaatio. Onneksi keskiviikko vaihtui iloiseksi, kun melkein heti kun olin itse päässyt hammaslääkäristä kotiin, äiti laittoi viestiä, että hänkin pääsee sairaalasta kotiin. Kyseessä ei ollutkaan onneksi mikään vakava juttu. Äiti tutkittiin ja kuvattiin tosi hyvin, joten ei jäänyt mitään sellaista pelkoa, että entä jos se sittenkin oli jotain pahempaa, mitä ei vaan löydetty. Nyt voi olla ihan rauhallisin mielin.

Siinä vuorokauden aikana kaikenlaisia pelkoja kerkesi kuitenkin käydä taas mielessä ja harmitti niin hirveästi, että oltiin just ehditty tulla takaisin tänne kauas Helsinkiin kun äidin oireet alkoivat. Epätietoisuus oli pahinta ja se, että ei oltu läsnä. Ei voitu olla siellä tukena ja auttamassa esimerkiksi Armaksen kanssa. Onneksi kaikki selvisi ja äiti voi nyt jo hyvin. Olin niin helpottunut kun äiti pääsi kotiin.

Kuopuksella on torstait ja perjantait vapaat, joten hän on ollut täällä mun kanssa eilen ja tänään päivät, kun Otto on ollut koululla. Eilen Oton sisko oli onneksi auttamassa myös. Operaation jälkeen ei saa kolmeen päivään nostaa mitään painavaa tai tehdä mitään raskasta (eikä ollut hirveästi energiaakaan). Ainakin meidän taapero kun tulee vielä mielellään syliin, niin oli ihan hyvä, kun täällä oli joku leikkikaverina ja viemässä ulos eilenkin. Tänään me ulkoiltiin jo taaperon kanssa kahdestaan, eikä häntä ole tänään tarvinnut nostella. Huomisesta eteenpäin mulla on lupa nostaa ja vaikka hikoilla, mutta taidan olla vielä rauhassa viikonlopun ajan, kun Ottokin on kotona.

Suu on parantunut tosi hyvin eikä hampaan jättämä kolo ole ollut juuri ollenkaan kipeä hetkittäisiä vihlaisuja lukuunottamatta. Ikävää on ollut nälän aiheuttama heikko olo ja päänsärky. Kaksi ekaa päivää söin vain neste/sosemuotoista ruokaa, joten nälkä yltyi välillä kovaksi, vaikka kuinka koitin koko ajan juoda proteiinijuomia ja smoothieita ja syödä sosekeittoa. Tänään olen uskaltanut jo syödä kiinteää ruokaa ja ai että miten olo on parantunut ja tuntuu taas omalta itseltä. Ruualla on niiiiiiiin iso merkitys mun jaksamiseen!

Vaikka tämä ensimmäinen arkiviikko on tuntunut välillä ihan loputtoman pitkältä ja ollaan vietetty kahdenkeskistä aikaa Oton kanssa lähinnä keskiviikkona siellä hammasoperaatiossa (senkin jälkeen Otto teki koulujuttuja koko päivän lasten ollessa hoidossa ja illan heidän mentyä nukkumaan ja mä lepäsin sohvalla), me selvittiin.

Ei tämä nyt pahin mahdollinen viikko tietenkään ollut ja se sai ihan onnellisen lopunkin. Onneksi kenelläkään ei ollutkaan mitään pahaa hätää ja kaikki hommat on saatu hoidettua. Ja onneksi edessä on nyt aivan tavallinen viikonloppu, johon kuuluu ystävien tapaamista ja huominen päivä vaan rentoa hengausta perheen kesken. Ensi viikko näyttää kalenterissa jo huomattavasti tavallisemmalta ja mukavammalta ja rennommalta ja sitä odotan todella innolla. Onpahan nyt ainakin palattu rytinällä arkeen ja se aivan tavallinen arki ilman mitään erikoista kuulostaa just nyt todella houkuttelevalta. Sitä odotellessa!

Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua, toivottavasti teillä on sujunut arkeen paluu hieman rauhallisemmin <3 

LLL – eli loman-lopetus-loma. Tehtiin se viime vuonna ja tehdään se tänäkin vuonna. Tultiin vielä kesän lopuksi muutamaksi päiväksi Ouluun mun tädin luokse hengailemaan ja rentoutumaan. Tekee hyvää ottaa kunnon rentoutusviikko vielä ennen kuin ensi viikolla palataan heti kunnolla arkeen. Heti eka viikolla Otolla on jokapäiväistä läsnäoloa vaativa intensiivikurssi koululla ja lapsilla alkaa koulu, eskari ja dagis sekä kaksi harrastusta + yhden harrastuksen tutustumistunnit. Ja mulla on vielä se viisaudenhampaan poisto. Kuulostaako siltä, että tarvitaan yksi viikko rentoilua ja hellää huolenpitoa sukulaisten huomassa? Musta ainakin.

Huomenna lapset menevät yökylään mun äidin luo ja me mennään syömään kahdestaan Oton kanssa. Oikea syy yökyläilylle oli se, että torstaina tehdään Oton kanssa kunnon työ- ja koulupäivä. Ai että tekee hyvää saada yksi kokonainen 8h työpäivä, kun ollaan koko kesä vedetty taas sillä perinteisellä ”silloin kun ehtii eli nipistetään yöunista tai omasta ajasta” -meiningillä.

Ensi viikolla toki arki alkaa ja sen mukana normaalit työajat ma-ke, mutta mun on pakko saada tehtyä töitä ensi viikolle varastoon, kun en pysty yhtään ennustamaan miten selviän siitä viisaudenhampaan poistosta ja pystynkö sen jälkeen pariin päivään tekemään mitään. Sormet ristissä, että se ei ole niin paha kuin mun ekalla kerralla oli.

Tuon yhden kokonaisen työpäivän lisäksi tarkoituksena on täällä nähdä kavereita ja sukulaisia, kuten mun pappaa, äitiä ja tädin perhettä ja serkkuja. Lisäksi aiotaan saunoa, katsella sarjoja iltaisin ja nauttia vaan Oulun rennosta meiningistä muutaman päivän ajan. Viikonloppuna ajellaan takaisin, kun Otolla alkaa koulu heti maanantaina.

Tänään kun lähdettiin ajamaan, me ajettiin Indieplacen toimiston kautta. Meidän piti käydä podcast-studiossa nauhoittamassa yksi lause (Oikeasti yksi lause!). Me haluttiin lisätä yksi tietty juttu jaksojen alkuun, mikä piti saada tallennettua ennen ensi viikkoa. Oli aika hauskaa kun nopeasti vaan ajeltiin hissillä ylös toimistoon, istahdin kuulokkeet päässä podistudioon, sanoin yhden lauseen pari kertaa eri tavalla ja se oli siinä. Sitten lähdettiin kiireen vilkkaa takaisin alas, että päästiin aloittamaan matkan teko. Kertakaikkisen hupaisa aloitus matkalle, mutta nyt sekin on tehty, eikä edes mennyt kauan.

Tämä loma tulee siinäkin mielessä hyvään saumaan, että sekä tokaluokan aloittava esikoinen että eskarin aloittava keskimmäinen alkavat olla jo hieman tulisilla hiilillä. He odottavat ihan älyttömän paljon sitä, että pääsevät kouluun ja eskariin. Nyt ei ehdi jännitys kasvaa liian suureksi kun on täällä vielä niin paljon kaikkea hauskaa tekemistä, ettei sitä koulun alkua varmasti muista edes ajatella.

Mä ajattelin leipaista mustikkapiirakkaa täällä joku päivä sekä tehdä sille kaveriksi vaniljakastikkeen. Äiti viime viikolla marmatti mulle puhelimessa, että hänkin haluaa saada mustikkapiirakkaa, joten ehkä mun pitää sitten viedä sitä tuliaisiksi. Tein viime viikonloppuna ekaa kertaa itse vaniljakastiketta ja siitä tuli aivan taivaallisen hyvää tosi pienellä vaivalla. Täytyy ehdottomasti tehdä jatkossakin vaniljakastikkeet itse. Tästä tuli nyt tällainen perinteinen sillisalaattihöpönlöpöpostaus, mutta tätä meille just nyt kuuluu.

Ihanaa iltaa kaikille ja kivaa koulupäivää kaikille jotka aloittavat huomenna tai ylihuomenna koulun! <3

Elokuun viimeinen päivä vuonna 2018 ja syksyn on aika tulla. Uudenlaista arkea kahden koululaisen kanssa on takana nyt kolme viikkoa. Kaikki on lähtenyt rullaamaan ihan mahtavasti, mutta maanantaina se arki vasta kunnolla alkaa, kun Otto palaa viimeisten isyyslomapäiviensä jälkeen töihin. Tänä kesänä on vaan varmistunut se fiilis yhä enemmän, että just näin me halutaan olla – niin, että molemmat määrittävät itse omat aikataulunsa ja niin, että meillä on vapaus tehdä töitä missä tahansa Suomessa tai maailmalla. Ja joskus se vielä tulee olemaan niin, siitä mä olen varma.

Maanantaina Otto kuitenkin palaa päivätyöhön, ja meillä on edessä työntäyteinen syksy kahden työn, koulun ja kotihoidettavan taaperon, sekä isompien päiväkodin, koulun ja harrastusten kanssa. Uskon, että tämä satumaisen pitkä kesä on antanut meille hurjan hyvät eväät tähän syksyyn. Keväällä on aika katsoa tilannetta uudelleen, ja miettiä jatketaanko tällä tyylillä, vai jääkö Otto opintovapaalle, ja suorittaa opintonsa tiiviimmässä tahdissa.

Oton isyysvapaan aikana mä olen koittanut tehdä päiväsaikaan mahdollisimman paljon töitä varastoon, kun Otto on ollut kuopuksen kanssa. Yritän tällä tavalla antaa itselleni vähän ”etumatkaa” tähän syksyyn, ja helpottaa pian alkavaa arkea. Jatkossa mun työaikaa ovat taas ainoastaan päiväuniajat, illat ja viikonloput (tai vaihtoehtoisesti hyvin aikaiset aamut), joten yhdestäkään etukäteen tehdystä työstä ei todellakaan ole haittaa. Tällä viikolla olen herännyt kolmena aamuna jo kuudelta tekemään töitä, niin olen ehtinyt saada paljon aikaiseksi. Nämä aamutyöt pidän mielessä myös sitten, kun Otto on palannut töihin. Aamujen ollessa jo vähän pidempään hämäriä, taapero on nukkunut jopa kahdeksaan. Kaksi tuntia tehokasta työaikaa omassa yksinäisyydessä aamuisin on ollut ihan mahtava tapa aloittaa päivä.

Lapset ovat olleet innoissaan arjesta: koulusta ja päiväkodista, sekä harrastuksista. Heistä on ollut mahtavaa nähdä kaikkia keitä ei kesällä tullut nähtyä. Me ollaan käyty jo ekassa koulun & eftiksen vanhempainillassa, ja alkaa tuntua, että ollaan jo pikkuhiljaa päästy sisään tähän koululaisen vanhemmuuteen. Kaikki tuntuu sujuvan kivasti, ja kaikki koulun ja eftiksen suunnitelmat retkistä ja tekemisistä kuulostavat mahtavalta.

Syyskuu on yksi mun lempparikuukausista, koska silloin on sekä mun että esikoisen synttärit, ja meidän kihlajaispäivä ja myös mun äidin synttärit. Lisäksi nähtävästi puolella lasten kavereista on myös synttärit syyskuussa, sillä meillä on ensi viikolla NELJÄT eri kaverisynttärit, joille lapset on kutsuttu. Juhlien täyteinen kuukausi on siis ehdottomasti tiedossa, mutta haitanneeko tuo mitään. Mikä olisikaan parempi tapa hypätä täysillä arkeen, kuin viettää koko kuukausi juhlien parissa!

Esikoisen synttäreiden teema on jo päätetty, ja pian pitää aloittaa jo järjestelytkin. Mä en pidä mitään juhlia, mutta eiköhän me tänä vuonna päästä ainakin treffeille Oton kanssa synttäreiden kunniaksi. Odotan sitä jo innolla.

Nyt ei kuitenkaan hypätä asioiden edelle, vaan nautitaan tästä upeasta alkusyksyn viikonlopusta, jonka aikana meillä on tiedossa leffailta lasten kanssa, ystävien tuparit huomenna ja brunssi Oton perheen kanssa sunnuntaina. Kuulostaa mun korvaan aika unelmaviikonlopulta meidän perheelle <3

Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille, ja kiitos ihanista viesteistä ja kommenteista, joita olette tällä(kin) viikolla laittaneet. Te ootte kultaa <3