En tiedä mikä tilapäinen mielenhäiriö mulle tänään aamupäivällä tuli kun yhtäkkiä ihan vapaaehtoisesti koin mukavaksi ajatukseksi tehdä pitkästä aikaa videopostauksen Tiaran kanssa, mutta tässäpä tämä tärisevien käsien tuotos nyt sitten olisi!

Jos ette vielä huomanneet, niin käykääs ihmeessä lukaisemassa myös eiliset kuulumiset *tästä* edellisestä postauksesta! Hyvää yötä ja ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille!

Edit// Pakko lisätä tähän loppuun että kun sitten jälkeenpäin näytin tätä videota Tiaralle niin joka kerta kun videolla pyysin Tiaraa sanomaan oman nimensä niin se sitä katsoessaan kirkkaasti kajautti ”Tiiaala”, mutta ei vaan videolle viitsinyt nähtävästi todistaa tätä. Ehkä vielä joku päivä? 😉

Eilistä postausintoa häiritsi kovasti taas sitkeä päänsärky kuten Facebookissa kerroinkin, joten postaus jäi tälle päivälle sitten! Tänään on sitten vaivaksi ryhtynyt ah-niin-hehkeä närästys, näitä raskausajan ihanuuksia! Mä en kuitenkaan aio nyt pienistä lannistua vaan sitkeästä polttelusta huolimatta ajattelin nyt kirjoitella niitä kuulumisia. Me ollaan vihdoinkin saatu taulujakin seinille, kiitos meidän ihanien naapureiden joilla nämä remonttireiskan taidot on vähän paremmin hallussa kuin meillä! Koti alkaa näyttää päivä päivältä kotoisammalta, postausta ajattelin kodista tehdä seuraavan kerran ensi viikolla kunhan ollaan itsenäisyyspäivänä koristeltu koko asunto jouluisiin tunnelmiin. Hurjaa että itsenäsyyspäivä on jo ensi viikolla! Vastahan me juhlittiin mun ja Tiaran synttäreitä ja oli syyskuu ja nyt tässä odotellaankin jo huomenna toivottavasti alkavaa talven ensimmäistä kunnon lumisadetta. Mä odotan jo kovasti viikonloppua ja sitä että päästään ensimmäistä kertaa pulkkamäkeen koko perhe! Paitsi itse taidan tyytyä katsomaan Oton ja Tiaran pulkkailua ja nautiskella kuumaa kaakaota termospullosta, jos vaikka ensi talvena olisi sitten mun vuoro ottaa osaa hurjaan mäenlaskuun ja Otto saa pitää sitten meidän perheen pienemmälle mukulalle seuraa.

              Mä oon niin valmis jättämään tämän marraskuun taakseni ja siirtymään ihanaan joulukuuhun! Joulukuu on vuoden paras kuukausi, jokainen päivä tuntuu erityiseltä – ovathan ne päivät aina yhden askeleen lähempänä perheen yhteistä lomaa, herkkuruokia ja perinteistä Lumiukko -animaatiota. On adventtia, itsenäisyyspäivää, piparitalonleivontabuukkausta kalenterissa ja tietenkin sellainen täysin jouluun liittymätön mielettömän ihana asia joka myöskin joulukuun puolelle osuu; nimittäin rakenneultra parin viikon päästä jota jo malttamattomana odottelen! Tyyppi kyllä masussa onneksi ilmoittelee itsestään oikein reippain ottein harva se ilta, sain nimittäin eilen jopa kuvattua liikehdintää videollekin kun sen verran hurja kaveri on kyseessä. Ottokin on jo pian parin viikon ajan masun muljahteluita tunnustellut ja yhdessä ollaan naurettu vellovalle pötsille. Nyt kaveri on alkanut liikehtimään jo muutenkin kuin silloin kun makoilen paikoillaan, kaupassakäydessä on esimerkiksi välillä vähän hassu fiilis kun toinen niin kovasti muljuu menemään mahassa ja pitäisi koittaa näyttää edes suht normaalilta naamasta kun ei musta takki päällä edes raskautta vielä huomaa. Ilman takkia sen sitävastoin huomaa jo oikein selvästi: katsokaa vaikka!

Sunnuntaiselta Joulukulkueelta oli kamera täynnä kuvia mutta laatu ei kuvissa ollut mitenkään kovin mairitteleva, olisiko johtunut sitten siitä että satoi kaatamalla vettä ja mun kädet tärisi kylmästä kun ääliönä laitoin villakangastakin päälle (seliseli). Kulkueen hauskimmaksi jutuksi osoittautuivat hevosten meidän eteen jättämät höyryävät terveiset joita kulkueen koirat pysähtyivät haistelemaan iloisesti ja kaikki muut tyytyivät kiljahtelemaan ”hyi” ja ”yäk”  aina ohi (tai päälle) kävellessään. Kuten kuvistakin varmaan huomaa, suunnilleen koko Helsinki oli paikalla ja siitä johtuen ensimmäistä kertaa elämässäni jouduin jonottamaan, että pääsin metroasemalle sisälle kun asema oli niin täynnä että sinne ei mahtunut! Ja kyseessä sattui vielä olemaan Kaisaniemen asema joka ei tosiaan ole siitä ihan pienimmästä päästä joten voitte vaan kuvitella miten hurja tungos kaupungilla oli.

Tiara on muuten oppinut ensimmäisen lauseensa! ”Memmää/mennää/meimää kiikkaa!!!”. Aamulla ensimmäinen asia suunnilleen mitä Tiara tekee on se että hän suuntaa suoraan olohuoneen ikkunaan osoittamaan pihan keinuja sormella ja huutaa nuo kaksi sanaa innostuneella äänellä. Aika ihana pikku prinsessa,  eihän tollasta voi vastustaa ja niinpä me ollaankin käyty ahkeraan keinumassa viimepäivinä. Tiara on myös lopettanut yllättäen aikaiset aamuheräilyt ja alkanut nukkua aamuisin paljon pidempään. Mä nautin ilomielin näistä myöhäisemmistä aamuista, varsinkin kun Otto on iltavuorossa töissä ja tulee aina tavallista myöhemmin kotiin. Huomenna mulla olisi tarkoitus pitkästä aikaa ottaa pieni hetki omaa aikaa, suuntana olisi nimittäin Helsingin keskusta ja suunnitelmana käydä illallisella juhlistamassa neidin kummitädin syntymäpäivää. Synttäri-illalliselta siis mahdollisesti kuvamateriaaliakin luvassa lähipäivinä jos ruokaähkyssäni muistan kameraa ottaa esille! Ihanaa viikkoa kaikille!

Eilen me oltiin siis shoppailemassa vähän joulujuttuja ja mielenkiintoinen reissu oli kyllä kerrassaan! Tiara ei ollenkaan ollut samaa mieltä siitä että ihmisvilinässä hänen paikkansa on turvassa rattaissa ja kokoajan olisi pitänyt päästä itse kävelemään ja tutkimaan asioita. Kiukkuisen kultasepänliikereissun jälkeen päätettiin suosiolla suunnata Stockmannin lastenosastolle ja päästää Tipa vähän tepastelemaan. Otto juoksi Tiaran perässä ja mä koitin keskittyä lahjaostoksiin. Tiara yritti sensijaan keskittyä repimään Angry Birdseja alas hyllyistä ja kävi vähän väliä nyökyttelemässä ja vilkuttamassa iloisesti lahjapakkaamossa jonottaville mummoille. Lastenosastolta suunnattiin sitten viimeinkin sinne Argoshallin joulumaailmaan josta jo viikkoja olen haaveillut ja tein ihania pieniä joulukoristelöytöjä vaikka itse sanonkin! Tällä viikolla meille saapui myös paketti Jotexilta mistä en ennen ole koskaan tilannutkaan ja olin todella tyytyväinen tilauksen tuotteisiin! Keittiön ikkunaa koristaa nyt jouluinen tonttuverho ja allaskaapin ovessa roikkuu tonttukuvioinen astiapyyhe. Sohvallekin saatiin lisää tyynyjä kun tilasin kaksi kivaa tekstikuvioista tyynyliinaa sekä ihanan harmaan neuletorkkupeiton joka on maailman pehmein ja lämpimin. Mä en malttanut jouluverhojen myötä olla aloittamatta muitakin jouluvalmisteluja pikkuhiljaa ja niinpä Tiaran hyllykköä koristaakin nyt viime vuodelta tuttu valkoinen pikkukuusi mahdollisimman yltäkylläisesti koristeltuna ja keittiön kynttilä-asetelman ympärille on ilmestynyt punaista tähtinauhaa ja punaisia minikokoisia kuusenpalloja. Laitoinpa muutamat tontutkin Tiaran ikkunaan vartioimaan että neiti käyttäytyy kunnolla! Nyt luvassa superjouluinen kuvapläjäys:

Karamellikoristeet ja superihanat Cupcake-lasipallot Stockmann, Glitterkoristeet Tiimari

Meidän tämän vuoden joulukuusesta tulee siis hopea-musta-valkoinen, kuten viime vuonnakin mutta tänä vuonna ison eron tekee se että myös itse kuusi on ihanan valkoinen eikä vihreä kuten ennen. Kuusen aion koristella mahdollisimman runsaasti ja näyttävästi, mutta kuitenkin tyylikkäästi. Ja luulenpa että kipaisen vielä toisellekin kierrokselle sinne Stockmannin koristevalikoimien ääreen, oli nimittäin sen verran tungosta siellä että tuntui etten yhtään tiedä mitä ostaisin tai muutenkaan osannut keskittyä olennaiseen. Keittiöönkin aion lisätä samaa musta-valko-hopeateemaa sitten samalla kun iso joulukuusikin on koristeltu, eli itsenäisyyspäivänä 6.12. jolloin meillä on perinteenä aina tuoda joulu kunnolla kotiin.

 Tekstikuviotyyny ja harmaa peitto Jotex

Tiaran huoneeseen tuntui loogiselta koristella joulu pinkki-valkoisen teeman mukaan kun huoneen muukin sisustus on pinkkiä ja valkoista täynnä. En halunnut tehdä kuusesta liian krumeluuria joten en lisännyt limenvihreitä koristeita, vaikka sekin väri kyllä on Tiaran huoneessa muuten aika vahvasti edustettuna. Tiaran huoneen kuusi on Tiimarista viime vuonna ostettu. Kuusen mukana tulivat valot, hopeat rusettikoristeet, latvatähti ja hopeat pienet pallot sekä koristenauha. Cupcake-pallot Stockmann, vaaleanpunaiset pallot Indiska ja peilipallot Tiimari kuten myös vaaleanpunainen helminauha. Ihana pinkki joulutonttu on ostettu joskus Kermansaven tehtaanmyymälästä Pihtiputaalta kun oltiin ajamassa Ouluun autolla äidin kanssa keskellä kesää!

Tonttuverho ja -astiapyyhe Jotex. Verhoja oli pakkauksessa kaksi kappaletta, mutta meidän ikkuna on keittiössä niin kapea että yksi verho riitti oikein mainiosti. Astiapyyhkeitä tuli myös kaksi, toinen pyyhe jota ei kuvissa näy on tismalleen samanlainen kuin tuo verhokin eli kokonaan kuosillinen. Kynttilät Bolsius, punaiset koristeet Tiimari ja kynttilöiden aluslautanen isomummolta saatu.

Mä yritin tänään kuvata Tiarasta jouluisia kuvia muistoksi kuten tein viimevuonnakin, mutta se oli kyllä huomattavasti hankalampaa kuin viimeksi! Tiara ei ollut kamerasta ollenkaan kiinnostunut, lakki ei pysynyt päässä ja koristetontulta olisi ollut mukavaa repiä nalle ja lakki irti. Nämä kuvat epäonnistuivat kaikki joten joudun ottamaan uudet varmaan ziljoonaan kertaan kunnes saan sen yhden napattua joka ei ole heilahtanut, tonttulakki on neidillä päässä ja kasvoilla iloinen hymy sekä tuikkivat kameraan katsovat silmät. Jepjep saahan sitä haaveilla!

Täytyy kyllä myöntää että on se silti maailman suloisin pieni tonttu vaikkei ollutkaan kovin yhteistyöhaluinen tänään! Ihana ihana pikku prinsessa! Osa varmaan eilen näkikin jo blogin Facebook-sivuilla kuvan miniminipienestä 1kk ikäisestä Tiarasta joka puristi tuttia pikkuruisilla sormillaan ja tuijotti suurilla silmillään. Löysin eilen samaisia neidin ihania vauvakuva-albumeita selatessani Tiarasta viimevuonna otetut tonttukuvat ja mun sydän suli ja kyyneleet virtasi! Oli se vaan niin pikkuinen ja on siitä vaan kasvanut niin ihanan reipas ja iso tyttö!

Nyt alan syömään superherkullista kana-avokadosalaattia jota tehtiin päivällä ruuaksi ja pian meille onkin tulossa kylään mun uusi ihana tuttavuuteni Oona jonka kaveruudesta saan kiittää ainoastaan tätä blogia jota ilman ei välttämättä oltaisi ikinä tutustuttukaan! Ja mikä parasta, Oona on mun naapuri! Mä teen vielä viimeisen postauksen loppuun tänään jos vain millään kerkeän, mutta viimeistään huomenna kun ollaan ensin käyty Joulukadun avajaisissa Helsingin keskustassa! Ihanaa lauantai-iltaa kaikille! 

PS: Olipas viimeisessä kappaleessa paljon huutomerkkejä!!

Huomasin juuri tässä ettei mun blogissa ole ollut yhtään (!!!) päivän asua tai mitään muutakaan vaate-, tyyli- tai kauneus -aiheista kirjoitusta aikapäiviin ja ajattelin korjata tämän vääryyden! Mä kovasti toivon ettei mun tyyli kovin pahasti häviäisi tässä raskauden myötä, mutta tuossa muuton tuoksinassa ja pahimpien päänsärky/väsy -viikkojen aikana eivät ne vaatteet kyllä olleet ihan ekana mielessä ja voinkin ihan rehdisti myöntää kulkeneeni aika pitkälti leggingseissä, löysässä villatakissa ja perustopissa useamman viikon. Nyt kun olo on alkanut helpottaa ja mahakumpukin alkanut tulemaan kunnolla esille on vaatekaapin sisältökin taas kummasti alkanut kiinnostaa. Kasvavaa masua on ihana korostaa empire-leikkauksilla ja tiukoilla paidoilla, mutta omat haasteensa pukeutumiseen tuo sopivan vaatekoon löytymättömyys, varsinkin farkuissa. Mun omat farkut menevät vielä ihan helposti jalkaan, mutta kaikki mahdolliset kiinnitysviritelmät puristavat alavatsaa jo aika ikävästi. Äitiysfarkuissa taas ei vielä koko 34 ole mulle sopiva koska en ole kasvanut tarpeeksi takamuksesta enkä kyllä mahastakaan. Äitiystoppien/-paitojen koko 34 ton myöskin liian iso vielä, jopa trikoopaidat pussittavat löysinä mahan kohdalta. Kaikki normaalit paidat pitkiä perustoppeja lukuunottamatta taas ovat jo liian lyhyitä! Tällä hetkellä siis mun pukeutumisen kulmakiviä ovat alaspäin levenevähelmaiset mekot, ne miljoonaan kertaan mainitut pitkät perustopit ja löysät tunikat. Mekot ovat mukavimpia, niiden kanssa kun alaosaksi riittävät superpehmeät ja lämpimät mustat villasukkahousut. Tämänkin päivän asuna oli mekko, viimeisillään Tiaraa odottaessani tilasin sen peittämään raskaudenjälkeistä löllömahaa mutta sopii se mun mielestä raskauspukeutumiseenkin mukavasti!

Talviraskauden pukeutumisessa mun mielestä (näin hermoheikko tunari kun olen) ovat tärkeintä hyvät talvikengät joissa on kunnolliset, liukkailla keleilläkin pitävät pohjat. Siksi olenkin ottanut käyttööni mummoni vanhat viininpunaiset (kuva vääristää väriä hurjasti!) saappaat joista kuvailemani tukevat pohjat löytyvät. Saappaissa on lämmin vuori ja mun mielestä ne ainakin ovat ajattoman tyylikkäät. Ja eikös se viininpunainen kuulu tämän syksyn väreihinkin? Mä ainakin tykkään todella paljon! Kiitos mummolle loistavista talvikengistä jotka muuten korkeasta iästään huolimatta ovat edelleen kuin uudet. Kengistä onkin hyvä siirtyä toiseen mun sydäntä lähellä olevaan asiaan; nimittäin hiuksiin! Mä oon niin onnellinen että katkaisin sen lähes viiden vuoden hiustenpidennyskierteen viime tammikuussa ja aloin kasvattaa vihdoin omaa lyhyttä, kärsinyttä pehkoani takaisin. Tällä hetkellä mun hiukset ovat paremmassa kunnossa kuin koskaan ennen ja voin ylpeänä ilmoittaa pitäneeni taukoa myös hiustenvärjäämisestä elokuun alusta asti eli pian neljä kuukautta! Jotenkin ihmeen kaupalla onnistuin silloin valitsemaan sellaisen värin tukkaani, että mulla ei näy viiden sentin juurikasvussa kuin ehkä yhden asteen sävyero jos oikein tuijottaa  hartaasti luonnonvalossa/tukka märkänä ja ajattelinkin välttää nyt myös hiusten värjäämistä ainakin raskauden loppuun asti. Se on hassua miten siitä omasta hiustenväristä pyrkii eroon koko teini-iän ja oikeasti se onkin se kaikkein omin juttu joka sopii parhaiten ainakin mun mielestä. Mutta en kyllä ottanut tätä aihetta kehuakseni omaa kuontaloani, vaan kehuakseni n. kuukauden käytössä olleita uusia tuttavuuksiani; Tigi Bed Headin Totally baked meringue styling prep -hiusmarenkia ja Tangle Teezeriä, takkujenkesyttäjää jonka ihmeellisen tehon kaikki muut ovat varmaan huomanneet jo aikoja sitten!

Tuo hiusmarenki on tuuheuttavaa hurmaavantuoksuista vaahtoa, jota laitetaan reilusti koko päähän pyyhekuiviin hiuksiin ennen föönausta. Voin kertoa että mulla ei todellakaan ole mikään maailman tuuhein kuontalo, joten mä oon aivan häkeltynyt siitä mitä tuolla vaahdolla saa aikaan ja todellakin suosittelen! Ainoa miinus on se liian herkullinen tuoksu, tekis mieli syödä tuo koko purkillinen vaikka se ei varmaankaan tekisi kovin hyvää! Noissa ylläolevissa kuvissa en ole tehnyt hiuksilleni muuta kuin hieronut Totally bakedia hiusten koko pituuksiin ja kuivannut föönillä normaalisti ja kuvienottohetkellä tuosta käsittelystä on jo muutama tunti, eli ainakin mun hiirenhännässä toi tuote pitää mun mielestä sen tuuheuden aika hyvin monenkin tunnin ajan. 

               Pidennysten käytön aikaan totuin aina käyttämään pehmeää luonnonharjaksista harjaa ja hämmennys olikin suuri kun ilman pidennyksiä ei niitä olisi enää tarvinnutkaan käyttää, mutta ”normaalit” markettihiusharjat tuntuivat siltä että kaikki hiukset katkeavat ja harjaaminen sattui. Mä käytin uskollisesti omaa Hairmail -kampaamotukusta aikoinaan ostettua harjaani myös ilman pidennyksiä vaikka se veteli jo ihan viimeisiään, kunnes sitten kuukausi sitten uutta shampoota ostaessani en voinut olla nappaamatta pirteän oranssia Tangle Teezeriä mukaani. Se on aivan loistava, ei revi tukkaa yhtään ja on myös helppo puhdistaa. Harja istuu kivasti käteen ja sen löytää jättilaukustakin helposti pirteän värin perusteella. 14 euron hintakaan (ainakin Hairlekiinista ostin tuotteen tuohon hintaan) ei mitenkään päätä huimaa ja uskoisin että tuo harja kestää kyllä vuosia. Koska olen äiti, on mun pinnallisuuspläjäyksen lopuksi vielä pakko hehkuttaa vähän meidän söpöä pikku keinujaa, vai voiko joku teistä muka vastustaa tuota super iloista kuusihampaista hymyä?

Mä en ainakaan voi! Tiaran lempipuuhaa keinussa on aina alkuhuuman ja riemunkilj
ahdusten jälkeen nojata reilusti taaksepäin ja tuijotella taivaalle hämmentyneenä. Joka kerta sama juttu, voin kyllä uskoa että yksivuotiaalle sellainen asia kun taivas on aika harvinaisen jännittävä! Onhan se ihan erilainen kuin katto kotona tai vaikka bussissa, siellä on pilviä ja kaikki liikkuu kokoajan. Äidin ihana pieni ihmettelijä!

Loppuun vielä vähän numerofaktaa, nimittäin teitä lukijoita on bloggerin kautta jo yli 1500!! Aivan huikea juttu, puolitoista tuhatta! Kiitos teille kaikille ihanille jotka jaksatte meidän juttuja seurailla! Tänään myös Kideblogien facebook-sivuilla meni rikki 400 tykkäystä! Käykää siis ihmeessä muutkin tykkäämässä Kideblogeista facebookissa täällä vielä kun ehditte ennen uuden upean äitiblogiportaalin julkaisua, luvassa nimittäin niitä yhteistyökumppaneiden huikeita palkintoja jotka arvotaan kaikkien ennen julkaisua tykänneiden kesken. Ja jos jollakin on mennyt But I’m a human not a sandwichin siirtyminen blogiportaaliin ohitse, voi siitä käydä lukemassa lisää täällä!

Mä alan nyt kokkailemaan tonnikalasalaattia itselleni, olen sitä tässä kaksi päivää himoinnut vaikka normaalisti inhoan tonnikalaa. Kummallisia lieveilmiöitä aiheuttaa kyllä tämä raskaana oleminen! Ihanaa loppuviikkoa kaikille ja hyvää yötä!

Ajattelin lähteä tuota Toivepostaukset -listaa purkamaan taas pitkän tauon jälkeen ja helpoksi aloituskohteeksi valitsin ”Meidän perheen aakkoset”. En nyt tiedä onko tämä sittenkään niin helppoa, kun pitää keksiä niin monta kohtaa, mutta ihan hauskaa tämä ainakin on! Mutta sen pidemmittä puheitta, voisin aloittaa!

A = Aamut. Rauhalliset, ihanat viikonloppuaamut on niitä joiden avulla jaksaa taas koko viikon. Viikonloppuaamuisin levitetään sohva ja köllitään siinä koko perhe, tehdään kunnon aamupalaa ja löhöillään yökkäreissä.

B = Banaanit. Banaani on Tiaran lempihedelmä ja banaanilla saa kyllä neidin tyytyväiseksi tiukemmankin paikan tullen. Banaanin varjopuolena ovat banaaniklöntit niin lattiassa kuin neidin hiuksissakin, sitä banaania kun on kiva itse ”pilkkoa” ja puristella sormissa syömisen lomassa ja levitellä joka paikkaan!

C = Coffee eli kahvi! C-kirjaimesta oli vaikea keksiä mitään mutta aikalailla kahvin voimalla selviää talvella kun muuten olisi aivan naatti.

D = Dataaminen. Me ollaan molemmat Oton kanssa aikamoisia datiksia ja jos ei nyhjätä Tiaran mentyä nukkumaan toistemme kanssa niin ollaan kyllä usein koneella ennemmin kuin katsotaan esim. telkkaria.

E = Elokuvat. Silloin kun meillä on kahdenkeskistä aikaa niin aika usein tulee katsottua leffoja sohvalla nyhväten. Onneksi meillä on suht samanlainen leffamaku!

F = Facebook on ainoa edes etäisesti ”tärkeä” asia joka F-kirjaimesta tulee mieleen joten vaikka sitten se. Eiköhän se ole aika iso osa aika monen ihmisen elämää nykyään!

G = Games eli pelit. Vaikka mä en ole niistä aivan (lue: en ollenkaan) niin innoissaan kuin Otto niin olen varma että ne tulevat vielä olemaan suuressa osassa meidän perhettä kun Otto aikoo opettaa molemmat lapsetkin pelaamaan kanssaan konsolipelejä heti kun ohjaimet pysyy kädessä. Kyllä mäkin Super Mariosta tykkään!

H = Huumori. Ilman huumoria ei kyllä mistään tulisi mitään! Onneksi meillä on Oton kanssa aika samanlainen (=yhtä huono) huumorintaju ja nauru raikaakin meillä suhteellisen usein. Myös Tiara on onnistunut aikamoiseksi huumoriveikoksi ja tykkää kovasti naurattaa kaikkia.

I = Iloisuus. Ollaan koko perhe aika sellaisia peruspositiivisia tyyppejä ja suurimmaksi osaksi siis aika iloisia yleensä. Otto oli ehkä ennen vähän pessimisti mutta oon onnistunut tartuttamaan mun positiivista asennetta siihen! Ja Tiara nyt on aina ollut muutenkin sellainen ilopilleri että.

J = Joulu. Joulu on oikeasti parasta aikaa vuodesta ja mulle tosi tärkeä. Jouluna ollaan perheen ja sukulaisten kanssa ja nautitaan yhdessäolosta, levosta ja hyvästä ruuasta.

K = Koti. Me tykätään olla kotona ja ollaankin välillä aikamoisia kotihiiriä. Koti on ainakin meidän perheelle se kaikkein tärkein paikka ja me ollaan myös yritetty panostaa siihen että meillä on koti jossa me todella viihdytään!

L = Laulut eli musiikki. Kuunnellaan paljon musiikkia kotona ja kyllä on siivouskin paljon kivempaa kun kuuntelee samalla toplistaa tai lastenlauluja Spotifysta. Tällä hetkellä kovinta huutoa ovat tietenkin joululaulut joista mun ehdoton lemppari on Joulumaa!

M = Masunkasvatus. Se on nyt aika isossa osassa perhearkea tällä hetkellä arvatenkin!

N = Naimisiinmeno eli häät! No eikai me oltaisi kihloissa jos aikeissa ei olisi mennä naimisiin. Vaikka hääpäivää ei ole vielä tarkasti päätettykään niin lähivuosien kuluessa ne häät olisi tarkoitus pitää´kuitenkin.

O = Omat jutut. Vaikka tykätäänkin olla yhdessä niin on tärkeää että on myös niitä omia juttuja, kuten mulla blogi ja Otolla pelaaminen.

P = Puhelin. Tiaran lempileluja on tällä hetkellä puhelimet ja mullakin kyllä on se puhelin aika tärkeässä osassa. Otto taitaa puhelintaan käyttää kaikkeen muuhun kuin siihen puhelimessa puhumiseen, mutta on se sillekin tärkeä. Puhelimella saa yhteyden kauempana asuviin kavereihin ja sukulaisiin mikä on enemmän kuin tärkeää!

Q = Q on kirjain joka ei tuo mun mieleen oikeasti mitään, antakaa se mulle anteeksi mä oikeasti yritin!

R = Rakkaus. Ilman rakkautta tässä hommassa ei vain olisi edes mitään järkeä. Meillä rakkautta osoitetaan toisille usein ja niin sanoin kuin teoinkin. Musta on tärkeää opettaa rakastamista Tiaralle ja pyrinkin sille mahdollisimman usein kertomaan että ”äiti ja isi rakastaa sinua tosi paljon” ja Tiara on ”äidin ja isin rakas”. Mulle on äiti sanonut pienestä asti vähintään kerran päivässä rakastavansa ja mullekin on luontevaa sitä usein toistella. Ei ne sanat siitä sanomisesta kulu!

S = Syöminen. Syöminen on ihan parasta ja meidän kodissa ruoka on tärkeässä roolissa! Mä käytän suuren osan Tiaran päiväunista uusien reseptien miettimiseen ja ruokaostokset taitavat nielaista sen suurimman osan meidän kuukausibudjetista. Ruoka on vaan asia jossa en osaa enkä halua pihistellä ja onneksi Otto on samaa mieltä. Hyvä ruoka, parempi mieli!

T = Toverit, Kaverit, Kaiffarit, Frendit, ne tärkeät tyypit! Kaverit piristävät vierailuillaan usein ja tuovat sitä kaivattua vaihtelua arkeen. On mieletöntä miten meidän ihanat ystävät on pysyneet tukena vaikka meidän elämäntilanne on muuttunutkin totaalisesti parin vuoden takaisesta. Ja on vanhemmuus tuonut lisääkin kavereita, muita äitejä, isejä ja vauvakavereita Tiaralle. Ilman kavereita olisi elämä kyllä aika tylsää!

U = Ulkoilu. Lapsen myötä ulkonaoleminen on kyllä saanut aivan uuden merkityksen ja kyllä voin rehellisesti sanoa että ne päivät jotka tulee sisällä vietettyä kokonaan ei ole pelkästään jo sen ulkoilun puutteen vuoksi yhtään niin mukavia kun ne päivät jolloin saa ulkoilla. Onneksi niitä päiviä on aika harvoin, lähinnä silloin jos on kipeänä!

V = Vapiano. En tiedä miksi mutta yllättäen V-kirjaimella alkava sana oli melkein se kaikkein vaikein keksiä! Mutta Vapiano on meidän perheen lemppariravintola ja siellä käydään kaikkein useimmin joten ehkä se sopii tähän.

W = Whatsapp. Siellä me vaihdetaan Oton kanssa kuulumisia pitkin päivää ja heti jos Tiara tekee jotain hauskaa niin otan kuvan ja lähetän Otolle ettei se jää mistään paitsi ollessaan töissä!

X = X-factor, ainut asia joka tuosta kirjaimesta tuli mieleen ja ainut ohjelma mitä ollaan yhdessä Oton kanssa seurailtu Salkkareiden lisäksi!

Y = Yhdessäolo. Se on oikeasti tärkeää että on aikaa tehdä asioita yhdessä koko perhe ja en kyllä tiedä mitään kivempaa kuin sen että saan olla mun murusten kanssa.

Z = ZZZZZZ eli nukkuminen. Ilman unta ei jaksa, nukkuminen on ihanaa!

Å = Å:sta tulee mieleen lähinnä se ruotsinkieli, jota kovasti yritetään Tiaralle opettaa. Tai no Otto yrittää. ”Tack” ja ”titta” löytyvät tällä hetkellä neidin sanavarastosta!

Ä = Äiti. Tällä tarkoitan mun äitiä, se on kyllä rakas ja tärkeä osa meidän perhettä vaikka Oulussa asti asuukin. Huomaahan sen jo siitäkin että päälle 1-vuotias pikkuneitikin on viimeiset kuukaudet halunnut vähintään kolme kertaa päivässä soittaa mummulle ellei mummu ole ollut täällä.

Ö = Öllöttäminen. Välillä saa ja pitää laiskotella että jaksaa, siksi ne heti ensimmäisenä mainitsemani löysät viikonloppuaamut on niitä tärkeitä arjen piristäjiä!