Avattiin tänään grillikausi meidän uudella hiiligrillillä ja ai että mä olin kaivannut grilliruokaa, ihan oikeaa kunnon grilliruokaa. Parvekkeella vanhassa kodissa meillä oli vain sähkögrilli ja sehän on vähän kuin paistinpannu mutta ulkona. Nyt kun on oikein kunnon hiiligrilli niin sai ihan kunnon makuakin ruokaan! Oltiin ekaksi ostamassa kaasugrilliä, mutta huolellisen googlailun jälkeen päädyttiin kokkien suosittelemaan hiiligrilliin, jossa kuitenkin on sivuhyllyt ja lämpömittari ja muut mukavuudet.

Ensin ajateltiin että hiiligrilli on turhan hankala,  mutta ei se ollutkaan  vaan lämpeni nopeasti,  ja oli oikein autenttinen maku makkaroissakin. Näin ekalla kerralla nautittiin grillimakkarasta kun ei uskallettu heti ekana hifistellä, mutta ensi kerralla mä kyllä ajattelin kokeilla vaikka mitä ihanaa kun nyt tietää että tuo toimii.

*Kantoreppu, Novan haalari ja pipo saatu blogin kautta.

Samalla grillikauden kanssa avattiin myös uusien perunoiden kausi. Löysin jo suomalaista varhaisperunaa kaupasta, kilohinta oli vielä melkein 13 euroa, mutta niitä oli vaan saatava kun iski sellainen mummun voikastikkeen himo ne nähdessäni. Oli aivan ihanaa, vieläkin nousee vesi kielelle kun vain ajattelenkin sitä ihanaa makua.

Istuttiin koko ilta pihalla kun siihen paistaa niin mukavasti aurinko. Zeldan kummisetä tuli piipahtamaan kylässä ja juteltiin kaikessa rauhassa terassilla. Nova nukkui päiväunet mun sylissä ja nyt on kiva kun on jo niin lämmin että voi imettääkin ulkona, niin mun ei tarvinnut eristäytyä sisälle syöttämään. Tytöt pyöräilivät ja puhalsivat saippuakuplia ja pelasivat tarrapalloa.

Kun illat ovat valoisia ja lämpimiä niin tuntuu kuin päivissä olisi ainakin kolme lisätuntia. On niin paljon enemmän energiaa ja kivempi tehdä asioita kun aurinko paistaa ja ulkona tarkenee. Mä luulen että tullaan viettämään suurin osa kesästä omalla pihalla, ellei sitten olla jossain reissussa. Niin kiva hengailla siinä kun voi touhuta kaikkea ja lapsilla on tilaa liikkua. Mäkin olen istuttanut pari timanttituijaa, ja nuo kuvassa näkyvät vaaleanvihreät havut, ja ostettiin myös orvokkiamppeli. Vielä pitäisi jotain muutakin kivaa keksiä pihalle istutettavaksi, jotain joka olisi helppohoitoista ja kestäisi hyvin aurinkoa. Jotain yrttejä ja amppelimansikkaakin mietin mutta en tiedä riittääkö mun taidot niihin, viljelylaatikosta puhumattakaan. Jos teillä on jotain puutarhavinkkejä niin saa antaa, tämä on ensimmäinen kesäni puutarhan omistajana ja olen aivan hukassa.

Huomenna koittaa äitienpäivä ja meillä on kivoja suunnitelmia. Toivotan nyt jo etukäteen ihanaa äitienpäivää kaikille äideille <3 Ja hyvää yötä ja ihanaa sunnuntaita ihan kaikille!

Ajeltiin eilen Oton pikkuserkun luokse Espooseen grillailemaan ja viettämään ihanan kesäistä sunnuntaita. Pakattiin mukaan kassillinen grillattavaa ja suunnattiin nauttimaan kivasta seurasta ja hyvästä ruuasta. Tytöt pääsivät leikkimään ihanan pikkupikkuserkkunsa kanssa ja laitettiin pihalle vielä prinsessateltta pystyyn jossa he saivat leikkiä kaikki kolme. Oli niin ihana seurata tyttöjen touhuja,  he leikkivät jo kaikki yhdessä niin hienosti kun porukan nuorimmainenkin on jo kaksivuotias.

Tiara luki niin hienosti molemmille tytöille satukirjaa ja esitteli eläimiä eläinkirjasta. Tuntuu hullulta että he ovat niin isoja jo kaikki kolme, ja siinä vaan touhusivat keskenään ja me aikuiset hengailtiin patiolla ja syötiin vielä vähän lisää grilliruokaa. Nämä oli meidän ekat kunnon grillailut tänä kesänä, meidän omaa sähkögrilliä kun en laske ihan kunnon grilliksi.

Viihdyttiin pihalla monta tuntia auringonpaisteessa, ja suunnattiin kotiin vasta joskus seiskan jälkeen illalla. Tytöt menivät normaaliaikaan sänkyyn mutta nukahtivat vasta joskus vähän ennen kymmentä, taisivat olla vähän ylikierroksilla toiminnantäyteisen iltapäivän ja illan jälkeen. Oli kyllä niin kivaa, ihanaa kun voi vaan hengailla rennosti ja höpöttää. Ja niin kaunista, mä olen aivan rakastunut tuohon valkoiseen syreenipuuhun ja vehreään pihaan. Kyllä Suomen kesä on kaunis, ja tähän asti on ollut jopa aika lämminkin, kop kop!

Iso osa meidän kavereista ja Oton sukulaisista asuu Espoossa tai Kauniaisissa, ja välillä tulee mietittyä että mitä jos itsekin muuttaisi sinnepäin. Olisi oma piha ja tilaa ja ehkä se kunnon grillikin. Mutta samaan aikaan mä haaveilen aina muutosta takaisin omille kotikulmilleni Etelä-Helsinkiin, Ullanlinnaan tai Eiraan. Sinne missä vain taivas on rajana ja kaikki lähellä. Ihanat pikkukahvilat, nukketeatteri Sampo, ihanat leikkipuistot ja pienet putiikit, sekä tietysti työpaikat. Tämä on meidän ikuisuusdilemma. Varmaan siksi me edelleenkin asutaan täällä nykyisellä alueella, joka ei kuulu kumpaankaan näistä. Ehkä molemmat pelkäävät, että jos valitaan toinen näistä ääripäistä, niin toinen olisikin tyytymätön. Nykytilanne on hyvä kompromissi.

Loppujenlopuksi mulle on kuitenkin tärkeintä, että saan vaan olla oman perheen kanssa, ihan sama oliko se sitten keskustassa, Espoossa vai Äkäslompololla. Uskon että mihin ikinä elämä meidät tulevaisuudessa kuljettaakaan, mä olen onnellinen jos vaan saadaan olla yhdessä kaikki terveenä. Ajatuksilla on aina hauska leikitellä, että mitä jos muuttaisi sinne ja mitä jos muuttaisi tänne. Luulen kuitenkin että se lopullinen päätös me saadaan helpostikin tehtyä sitten kun ollaan joskus valmiita luopumaan tästä ihanasta asunnosta, johon me ollaan rakennettu koko meidän elämä ja joka siksi tuntuu niin rakkaalta.

Tänään me ollaan pyöritty tyttöjen kanssa päiväkodin jälkeen juurikin Etelä-Helsingissä, minkä takia se mulla olikin mielessä. Tässä näki juuri näiden kahden alueen kontrastin peräkkäisinä päivinä. Eilen huokailtiin grillin, rauhan ja seuran ansiosta siellä Espoossa ja tänään ajeltiin pitkin ihania Eiran ja Kaivopuiston katuja ja käveltiin Munkkisaaressa ihastelemassa upeaa maisemaa ja nauttimassa keskustan sykkeestä. Molempina iltoina tytöt sanoivat että oli ihan parasta. Ehkä se päätös sieltä vielä joskus tulee, mutta nyt on hyvä näin.

Oletteko te muuttaneet Helsingistä Espooseen tai toisinpäin? Onko muutos tuntunut suurelta?