Gucci GG Marmont small matelassé shoulder bag, jonka sain viime vuonna Otolta synttärilahjaksi täytti viime viikolla jo yksi vuotta. Mä rakastan sitä edelleen vähintään yhtä paljon, kuin vuosi sitten. Se on ollut mulla vuoden jatkuvassa käytössä, ihan joka päivä. Raukkeli ei ole paljoa lepoa nähnyt tämän vuoden aikana. Ei oikeastaan yhtään. Tällä hetkellä on 30käyttöä -haasteen lisäksi meneillään 300käyttöä-haaste, jonka ideana on se, että mitään ei kannata ostaa ellei tiedä, että sille tulee ainakin 300 käyttökertaa. No tälle laukulle on tullut ja kirkkaasti jo ylittynyt. Vuodessa sillä on 365 käyttökertaa, ainakin. 

Se ei ole pelkästään hyvä juttu, sen olen huomannut. Päivittäinen jatkuva käyttö ei ole se optimaalisin, vaan laukun kannalta parasta olisi, jos se saisi levätä aina käyttöjen välissä. Näin se pysyisi vielä paremmassa kunnossa pidemmän aikaa. Mikään laukku ei ole kuitenkaan tuntunut niin hyvältä tuon saamisen jälkeen, että olisin halunnut käyttää, jos vaihtoehtona on ollut tuo laukku. Ja siinähän se on ollut joka päivä saatavilla.

Laukun nahkaan on tullut pientä kulumaa alakulmiin, just niihin, jotka eniten ottavat osumaa kun laukku roikkuu olalla ja sitten kävellessä esim. osuu johonkin. Se on kuitenkin pitänyt muotonsa hyvin, eikä ole alkanut pahasti roikkumaan pohjasta, vaikka mä kannan siellä yleensä aika paljon tavaraa (niin paljon kuin sinne vaan mahtuu). Juuri tästä pohjan pussittamisesta mua varoiteltiin eniten viime vuonna, että se on hyvin todennäköistä, että niin käy. Ja se on ihan totta, että ei tämä enää uudesta menisi pohjan pussittamisen puolesta, kyllähän se on alkanut hieman pussittaa jos vertaa vuosi sitten otettuihin kuviin. Mutta pahempaakin olen nähnyt.

Mun laukku on yleensä aivan täynnä kampetta, niin paljon kuin pieneen laukkuun nyt mahtuu. Mulle suositeltiin välipohjan hankkimista laukkuun ja olin ehdottomasti sen kannalla, että sellaisen hankin. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin myönnettävä, että se on unohtunut kokonaan. Ei ole käynyt mielessäkään, ennen kuin aloin tekemään tätä postausta ja katsausta siihen, miten laukku on kestänyt käytössä. Pientä pussittamista en ole edes huomannut ennen kuin nyt aloin ihan syynäämään, että miltäs se laukku vuoden jälkeen näyttää ja vertasin vuosi sitten otettuihin unboxing-kuviin. 

Olen ajatellut viedä laukun suutarille huollettavaksi, jotta pienet kulumat alakulmissa saisi paikkailtua ennen kuin ne menevät pahemmaksi. Edelleen laukun yleisilme on musta kuitenkin tosi siisti ja hyvä, eikä se näytä mitenkään erityisen kuluneelta tai käytetyltä. Paremmin se on käyttöä kestänyt kuin mikään muu laukku tähän mennessä, joten pisteet siitä todellakin. Mä haluan, että tämä laukku säilyy käyttökelpoisena vielä meidän lapsille asti (jos he sitä ikinä haluavat käyttää), joten haluan pitää siitä hyvää huolta ja hoitaa sen pintaa säännöllisesti, niin se pysyy kauniina pidempään. Ehkä samalla kun käytän laukun suutarilla, voisi sinne laittaa sopivan välipohjan sisään, jos vaan muistan.

Olen miettinyt jo hetken aikaa, että mun kannattaisi mahdollisesti investoida toiseen yhtä mieluisaan laukkuun, jotta voisin vaihdella näiden kahden laukun välillä ja molemmat saisivat siten levähtää käyttöjen välissä. En kuitenkaan ole keksinyt vielä minkä toisen laukun voisin haluta (koska tykkään vaan niin paljon juuri tästä, joka mulla on jo), joten laukku-hankinta saa rauhassa odotella. Sitten kun olen ihan satavarma ja vilkuillut jotain laukkua yhtä monta kertaa kuin tätä GG Marmontia aikanaan, niin voin sijoittaa siihen. Nyt on ehkä helpompaa tehdä se päätös, kun on jo vahva kokemus yhdestä laukusta. Tiedän jo etukäteen, että ison rahasumman laittaminen laukkuun ei harmita mua jälkikäteen vaan päin vastoin. Toki täytyy perehtyä tarkasti siihen, millaisia kokemuksia muut ovat saaneet ks. laukkumallista, mulla kun on kokemusta vain tästä yhdestä.

Onneksi netistä löytää niin helposti nykyään muiden kokemuksia kaikesta ja voi selvitellä ja tehdä kunnolla taustatyötä ennen isompia hankintoja. En mä nykyään osta varmaan mitään 15€ kalliimpaa ilman, että googlaan siitä kokemuksia etukäteen. Oli kyseessä sitten meikki, vaate, matkakohde tai laukku, tulee paljon varmempi olo siitä hankinnasta, kun ensin lukee mitä muut ovat olleet siitä mieltä. Yleensä yritän lukea kokemuksia vielä useammasta eri lähteestä, jotta varmasti saisin todenmukaisen kuvan.

Voin ehdottomasti todeta näin vuoden jälkeen, että olen tyytyväinen tähän laukkuun. Olen oikeastaan yllättänyt itsenikin sillä, miten kovasti olen laukkua käyttänyt. Se on ollut juuri niin ihana kuin toivoinkin ja kestänyt paremmin kuin osasin toivoa. Toivottavasti seuraavakin vuosi sujuu yhtä hyvin! Olen myös todennut, että juuri tämä koko on mulle se käyttökelpoisin. Tänne mahtuu kaikki mun mukaan otettavat tavarat ja tämä on juuri sopiva koko mun tarpeisiin. Laukun lisäksi mulla on usein mukana kangaskassi, jossa on sitten lisää tarpeellisia kamppeita. Kangaskassin voi jättää tapahtumissa narikkaan ja näin säästää olkapäitä, kun ei tarvitse koko ajan kanniskella isoa kassia. Pikkulaukun ja kangaskassin yhdistelmä on mulle kaikkein käyttökelpoisin.

Nyt haluaisinkin kysyä teiltä suosituksia Helsingin parhaasta suutarista, jonne kannattaisi viedä laukku huollettavaksi! Lisäksi olisi mahtavaa kuulla suosituksia saman koko- ja hintaluokan laukuista kuin tämä. Mikä voisi olla mun seuraava laukkuhankinta? Mikä laukku teillä on kestänyt jatkuvaa käyttöä hyvänä?

Huomasin tässä yksi päivä, että mulla oli tismalleen sama asu päällä ja samassa paikassa, kuin viime vuonnakin samaan aikaan. Mulle se kertoi siitä, että asu oli tosi onnistunut valinta alunperin. Asun kaikille osille on ollut paljon käyttöä ja sen lisäksi se on ajaton: voin pukea asun ylleni yhtä tyytyväisenä kuin puin sen myös vuosi sitten. Uskoisin, että asu näyttää ihan yhtä ajattomalta ja käyttökelpoiselta myös vuoden päästä, ehkä viidenkin vuoden päästä?

Okran keltainen on yksi tämän(kin) syksyn trendiväreistä ja uskoisin, että tulevinakin syksyinä se on sellainen väri, joka toimii. Murretut värit toimivat aina syksyllä loistavasti. Mä en käytä tätä neuletta yleensä keväällä tai kesällä, en värin puolesta enkä siksi, että se on alpakan villasekoitetta, jolloin se on ihan törkeän kuuma kesällä. Mutta se on syksyyn ja talveen ihan täydellinen. Olen pessyt neuleen yhden kerran (koska siihen tuli iso tahra) kylmällä vedellä koneen käsinpesuohjelmalla ilman linkousta, minkä johdosta se on kutistunut pikkuriikkisen. Kutistuminen ei kuitenkaan vaikuttanut käytettävyyteen eikä tuntumaan. Muuten olen tuulettanut neuletta säännöllisesti ja pukenut sen alle aina tietenkin toisen paidan, jolloin esimerkiksi mahdollinen hikoilu ei niinkään tartu neuleeseen.

Musta mekko on ollut mulla ihan valtavasti käytössä, se oli varmaankin viime syksyn ja talven käytetyin vaate. Joskus alkukeväästä mekko oli ollut normaalisti pyykkikorissa, kun yksi lapsista oli ilmeisesti uimakoulun jälkeen heittänyt läpimärän (ja kassissa jo muutaman tunnin olleen) pyyhkeen kaikkien siellä olleiden vaatteiden päälle. Mun lempimekko alkoi haisemaan aivan hirveältä, kun se hengaili märän haisulipyyhkeen alla yhden päivän. Pelkäsin jo pelin olevan täysin menetetty, mutta kokeilin vielä yhtä kikkaa. Laitoin ämpäriin vettä ja 1/10 etikkaa ja liotin mekkoa siellä tunnin. Sitten pesin sen normaalisti pesukoneessa ja laitoin huuhteluaineeksi vielä lisää etikkaa, kuten yleensä. Ja ta-daa, se hirveä märkänä lojunut löyhkä oli poissa! Kuivuessaan mekossa oli vienon etikkainen tuoksu, mutta täysin kuivana tuoksu hävisi kokonaan. Sen jälkeen olen voinut käyttää mekkoa ihan normaalisti taas.

Mun niittimaiharit on edelleen aivan ihanat ja olen ottanut ne taas käyttöön kesän jäljiltä. Kesällä en osaa raskaita maihareita käyttää, mutta syksyllä ne on tosi hyvät. Niistä on irronnut jonkin verran niittejä lähinnä sisäsivuilta ja tullut kulumaa, mutta edelleen on musta täysin käyttökelpoiset ja hyvät, minä ainakin voin käyttää mielellään. Mun mielestä ne sopivat tähän asuun ja kaikkiin muihinkin syysasuihin kuin nenä päähän. Ja kuten viime vuonna etukäteen ounastelinkin, kengät olivat aivan huiput myös liukkailla talvikeleillä kuvioitujen pohjien vuoksi. Rakastan!

Sitten se asun viimeinen osa: Gucci GG Marmont small matelassé shoulder bag, jonka sain viime vuonna Otolta synttärilahjaksi. Sanomattakin on varmaan selvää, että rakastan sitä edelleen ihan yhtä paljon kuin viime vuonna samaan aikaan. Laukun kestävyydestä teen ihan kokonaan oman postauksensa, sillä silloin kallis merkkilaukku syntymäpäivälahjana herätti paljon keskustelua ja myöskin juuri kyseisen laukkumallin kestävyydestä oli paljon erilaisia kokemuksia. Haluan siis jakaa tarkasti omat kokemukseni vuoden ajalta siitä, miten laukku on kestänyt mun päivittäistä käyttöä. 

Mun ulkonäkö on tavallaan tosi samanlainen kuin viime vuonna muutenkin, mutta jotain eroakin tietysti on. Tukka on ainakin lyhyempi ja suorempi. Myös meikkiä on vähemmän (tosin pakon edessä, kuvat otettu silmätulehduksen yhteydessä ilman silmämeikkiä). Mua ei haittaa, että olen kulkenut ilman silmämeikkiä jo reilun viikon, oikeastaan olen ihan tottunut tähän lookiin. Ihan mieluusti jatkan samalla linjalla meidän tulevalla lomareissullakin.

Tämä asu saa jäädä reissun ajaksi kotiin laukkua ja arskoja lukuunottamatta, mutta reissun jälkeen on varmaan ihana kääriytyä kylmässä syys-Suomessa ihanaan villaneuleeseen taas.

Mun synttärilahja vilahti itse synttäripostauksessa jo, mutta se on mulle itselleni sen verran merkittävä juttu, että halusin kirjoittaa siitä aivan oman postauksensa. Mä sain syntymäpäivälahjaksi Gucci GG Marmont small matelassé shoulder bagin, eli Guccin mustan olkalaukun, jota olen himoinnut ja ihastellut jo pitkään. Ekan kerran haaveilin laukusta raskausaikana vuonna 2016, ja sen jälkeen olen tasaiseen tahtiin sitä käynyt ihastelemassa Guccin sivuilla.

Keväällä olin jo päättänyt, että ostan sen itselleni kesällä sen kunniaksi, että työrintamalla on mennyt niin hyvin. Sitten kuitenkin jänistin, ja ajattelin, että enhän nyt voi käyttää itseeni niin paljon rahaa, vaikka se oli taloudellisesti mahdollista. Se vaan tuntui liian kreisiltä ja itsekkäältä, vaikka en ajatellut niin kenenkään muun, kuin itseni kohdalla laukkuostoksista.

Kesän aikana mun entinen luottolaukkuni, Rebecca Minkoffin Mini Love, alkoi vedellä viimeisiään. Se kyllä toimi edelleen muuten hyvin, mutta metalliosista alkoi irrota väriä mun vaatteisiin. Se oli palvellut hyvin päivittäisessä käytössä kolmen ja puolen vuoden ajan, mutta silloin se ei enää kestänyt. Mä olin vähän pettynyt siihen, että laadukkaaksi mieltämäni laukku ei kestänyt kolmea ja puolta vuotta pidempään käyttöä. Se ei ollut rikki tai muuten kulunut, mutta metalliosat kuluivat käytössä niin, että alkoivat päästää väriä. Eihän sellaista laukkua voi käyttää. Kun mä ostan laukun, mä toivon sen olevan ikuinen.

Mä ostan laukkuja todella harvoin, pientä käsilaukkua en ollut ostanut tuon Rebecca Minkoffin Mini Loven jälkeen ollenkaan, ja ison käsilaukun olen viimeksi ostanut vuonna 2014. Kun siitä Mini Lovesta tuli käyttökelvoton, olin hetken aikaa ihan pihalla, että mitä ihmettä mä teen. Himoitsin edelleen Guccin laukkua, mutta se tuntui edelleen niin suurelta ostokselta vain minua varten. Toisaalta en tiedä miksi – se maksoi suunnilleen saman verran kun meidän sohva, ja se tulee olemaan yhtä kovassa käytössä kuin meidän sohva on päivittäin. Se on mulle tarpeellinen, mieluisa ja se on eettisesti ja kestävien periaatteiden mukaisesti Italiassa käsin valmistettu. Silti se tuntui niin isolta jutulta, koska se ei ollut perheelle tai lapsille, vaan minulle.

Onneksi Otto päätti mun puolesta, ja tilasi sen mulle syntymäpäivälahjaksi, kun itse vaan jahkailin. Ja kun mä sain sen käsiini, mä innostuin kuin pieni lapsi. En ole varmaan koskaan käynyt ihastelemassa nettisivuilla ja Pinterestissä jotain asiaa niin usein, kuin tätä laukkua viimeisen parin vuoden aikana. Ja vihdoinkin se on mun.

En usko, että olisin ikinä tilannut tätä laukkua itselleni, jos ei Otto olisi tilannut sitä. Olisin varmaan tyytynyt johonkin toiseen, joka olisi ollut puolet edullisempi ja ihan kiva, mutta ei välttämättä yhtä kestävä ja laadukas. Tai sitten olisi ollut ihan yhtä kestävä ja laadukas. Mutta se ei kuitenkaan olisi ollut just se laukku, jonka halusin. Tämä laukku tulee olemaan mulla jatkuvassa kovassa käytössä, ja aion huoltaa sitä hyvin. Se on klassinen ”camera bag” -malli, joka kestää aikaa. Se näyttää hyvältä siis myös 15 vuoden päästä ja 50 vuoden päästä, jos vain pidän siitä hyvää huolta. Ja aion todellakin pitää.

Nyt kun mulla on se, en enää epäröi sen hintaa. Se oli todellakin kannattava hankinta. Mä rakastan sitä laukkua, ja se vastaa täysin kaikkia mun tarpeita. Olen iloinen, että laukku on tuplasti isompi kuin mun entinen pikkulaukku, sillä sinne mahtuu hyvin kaikki mun päivittäiset tärkeät tavarat. Se on vaan yksinkertaisesti juuri perfect mun tarpeisiin. Nämä kuvat on otettu silloin, kun mä oikeasti sain laukun käsiini ekaa kertaa, ja olin ihan super iloinen. Joillekin tällaiset laukut on ihan arkipäivää ja niitä on useampia, ja toiset eivät ikinä käyttäisi näin paljon rahaa yhteenkään laukkuun, tai edes sohvaan. Jokaisella on omat mieltymyksensä ja mahdollisuutensa, ja saa ollakin. Mä olen edelleen aivan hykerryttävän iloinen juuri tästä laukusta.

Ja Otto on maailman ihanin, kun hän teki tämän päätöksen mun puolesta. Kiitos Otolle ihanasta synttärilahjasta <3