Ajeltiin eilen Oton pikkuserkun luokse Espooseen grillailemaan ja viettämään ihanan kesäistä sunnuntaita. Pakattiin mukaan kassillinen grillattavaa ja suunnattiin nauttimaan kivasta seurasta ja hyvästä ruuasta. Tytöt pääsivät leikkimään ihanan pikkupikkuserkkunsa kanssa ja laitettiin pihalle vielä prinsessateltta pystyyn jossa he saivat leikkiä kaikki kolme. Oli niin ihana seurata tyttöjen touhuja,  he leikkivät jo kaikki yhdessä niin hienosti kun porukan nuorimmainenkin on jo kaksivuotias.

Tiara luki niin hienosti molemmille tytöille satukirjaa ja esitteli eläimiä eläinkirjasta. Tuntuu hullulta että he ovat niin isoja jo kaikki kolme, ja siinä vaan touhusivat keskenään ja me aikuiset hengailtiin patiolla ja syötiin vielä vähän lisää grilliruokaa. Nämä oli meidän ekat kunnon grillailut tänä kesänä, meidän omaa sähkögrilliä kun en laske ihan kunnon grilliksi.

Viihdyttiin pihalla monta tuntia auringonpaisteessa, ja suunnattiin kotiin vasta joskus seiskan jälkeen illalla. Tytöt menivät normaaliaikaan sänkyyn mutta nukahtivat vasta joskus vähän ennen kymmentä, taisivat olla vähän ylikierroksilla toiminnantäyteisen iltapäivän ja illan jälkeen. Oli kyllä niin kivaa, ihanaa kun voi vaan hengailla rennosti ja höpöttää. Ja niin kaunista, mä olen aivan rakastunut tuohon valkoiseen syreenipuuhun ja vehreään pihaan. Kyllä Suomen kesä on kaunis, ja tähän asti on ollut jopa aika lämminkin, kop kop!

Iso osa meidän kavereista ja Oton sukulaisista asuu Espoossa tai Kauniaisissa, ja välillä tulee mietittyä että mitä jos itsekin muuttaisi sinnepäin. Olisi oma piha ja tilaa ja ehkä se kunnon grillikin. Mutta samaan aikaan mä haaveilen aina muutosta takaisin omille kotikulmilleni Etelä-Helsinkiin, Ullanlinnaan tai Eiraan. Sinne missä vain taivas on rajana ja kaikki lähellä. Ihanat pikkukahvilat, nukketeatteri Sampo, ihanat leikkipuistot ja pienet putiikit, sekä tietysti työpaikat. Tämä on meidän ikuisuusdilemma. Varmaan siksi me edelleenkin asutaan täällä nykyisellä alueella, joka ei kuulu kumpaankaan näistä. Ehkä molemmat pelkäävät, että jos valitaan toinen näistä ääripäistä, niin toinen olisikin tyytymätön. Nykytilanne on hyvä kompromissi.

Loppujenlopuksi mulle on kuitenkin tärkeintä, että saan vaan olla oman perheen kanssa, ihan sama oliko se sitten keskustassa, Espoossa vai Äkäslompololla. Uskon että mihin ikinä elämä meidät tulevaisuudessa kuljettaakaan, mä olen onnellinen jos vaan saadaan olla yhdessä kaikki terveenä. Ajatuksilla on aina hauska leikitellä, että mitä jos muuttaisi sinne ja mitä jos muuttaisi tänne. Luulen kuitenkin että se lopullinen päätös me saadaan helpostikin tehtyä sitten kun ollaan joskus valmiita luopumaan tästä ihanasta asunnosta, johon me ollaan rakennettu koko meidän elämä ja joka siksi tuntuu niin rakkaalta.

Tänään me ollaan pyöritty tyttöjen kanssa päiväkodin jälkeen juurikin Etelä-Helsingissä, minkä takia se mulla olikin mielessä. Tässä näki juuri näiden kahden alueen kontrastin peräkkäisinä päivinä. Eilen huokailtiin grillin, rauhan ja seuran ansiosta siellä Espoossa ja tänään ajeltiin pitkin ihania Eiran ja Kaivopuiston katuja ja käveltiin Munkkisaaressa ihastelemassa upeaa maisemaa ja nauttimassa keskustan sykkeestä. Molempina iltoina tytöt sanoivat että oli ihan parasta. Ehkä se päätös sieltä vielä joskus tulee, mutta nyt on hyvä näin.

Oletteko te muuttaneet Helsingistä Espooseen tai toisinpäin? Onko muutos tuntunut suurelta?

Helou tyypit! Saatiin Otto viikonlopuksi kotiin ja ollaan vietetty perheaikaa oikein urakalla. Eilen herättiin Oton kanssa siihen kun lapset perinteisesti kiipesivät meidän sänkyyn kello puoli kahdeksan ja alkoi armoton pulputus = parasta. Lähdettiin  jo aamupäivästä keskustaan tsekkailemaan muksujen kanssa vappumeinkejä, ja olihan siellä porukkaa. Rautatientorillakin oli vapputori, ja me käytiin siellä pyörimässä kun siellä oli vähän vähemmän jengiä ja sellainen kyläjuhlamainen tunnelma. Jotenkin kotoisaa ja sopivasti ihmisiä, sekä pomppulinnaa ja trampoliini ja metrilakua, mitäpä muuta sitä olisi voinut kaivatakaan.

Lapset tykkäsivät hirveästi vappupöhinästä, ja muistan itsekin kuinka vappuna oli aina lapsena ihana lähteä keskustan ihmisvilinään. Silloin Helsinki herää talvihorroksesta eloon ja joka paikassa on värikkäitä ja iloisia ihmisiä. Ostettiin pussillinen metrilakua ja syötiin niitä siellä ulkona, vesimelonin makuinen on ihan parasta.

*Tyttöjen kaulakorut saatu blogin kautta.

Säät on todellakin suosineet, eilen oli mahtavan lämmin päivä eikä kerrankin tuullut juuri ollenkaan, ja upea sää näyttää jatkuvan tänäänkin. Keskustassa pyörimisen jälkeen tultiin kotiin syömään kotiin, ja tehtiin vielä lasten kanssa pyörä- ja potkulautalenkki rantaan. Oli ihanaa, eilen oli täydellinen päivä kaiken hulinan jälkeen.

Lasten mentyä nukkumaan me lähdettiin vielä piipahtamaan kaverin Gatsby-teemaisilla 25v-synttäreillä Jätkäsaaressa autolla. Oli aivan ihanaa pukeutua 20-luvun teemaan ja tehdä kampaus ja kaikki, me kerettiin juuri kuvata asu ja kampaus kunnolla ennenkuin tuli pimeää, ja niistä lisää myöhemmin. Puolen yön aikaan ajeltiin takaisin kotiin nukkumaan, ja tänä aamuna ollaankin herätty pirteinä lasten kanssa leikkimään junaa ja valmistelemaan vappubrunssia.

Pian meille tulee kylään Tiaran kummitäti avomiehensä kanssa, sekä Zeldan kummisetä, ja taidetaan pitää vappubrunssia aurinkoisella parvekkeella. Tästä tulee varmasti ihana päivä!

Mahtavaa vappupäivää kaikille <3

Käytiin sunnuntaina syömässä Hard Rock Caféssa koko perhe, kun mun siellä työskentelevä kaverini oli meidät sinne pyytänyt tutustumaan. Mä en ollut käynyt HRC:ssä koskaan ennen, en Suomessa enkä missään muuallakaan ja olin tietysti tosi innoissani kun pääsin vihdoin kokemaan ikonisen ravintolan. Mun kaveri kertoi meille, että luvassa on perhesunnuntai ja ohjelmaa lapsille, mutta en tajunnut etukäteen mitä se todella tarkoitti:

Lapsille oli oma nurkkaus ja kaksi ohjaajaa, ja kauheasti piirustusjuttuja, leluja, palapelejä, muovailuvahaa ja vaikka mitä. Ja siis ohjaajat ovat paikalla joka sunnuntai klo 12-16 touhuamassa lasten kanssa. Meidän lapset ovat molemmat käyneet ihan pienestä asti ravintoloissa, ja osaavat yleensä kyllä käyttäytyä tosi hyvin, mutta tämä oli sellainen matalan kynnyksen vaihtoehto, että ravintoloihin tottumattomampikin lapsi varmasti viihtyisi mukavasti.

Me istuttiin ensin mukavaan loosiin, ja lapset saivat omat ruokalistat, värityskirjat ja kynät. He saivat itse tilata haluamansa annokset, ja sen jälkeen he menivät lasten nurkkaukseen leikkimään ohjaajien kanssa siihen asti että ruuat tulivat. Ruuat maistuivat tosi hyvin meille kaikille. Lapset valitsivat kanaa, ja me valittiin Oton kanssa burgerit. Ruoka oli hyvää ja sitä oli tarpeeksi, tai no enemmän kuin tarpeeksi, me ei jaksettu edes jälkkäreitä Oton kanssa, eivätkä lapsetkaan sitten jaksaneet syödä omia jälkkäreitään vaikka me tilattiin ne heille ylläriksi.

Vaikka meillä onkin tässä aika lihaisat burgerit, HRC:ssä oli myös todella herkullisen kuuloinen vegemenu jossa oli useita eri vaihtoehtoja, ja myös lasten omassa menussa oli kasvisruokavaihtoehto, sekä terveellisempiä vaihtoehtoja. Me oltiin syöty muutenkin kevyesti viikonloppuna niin ajateltiin ettei pieni herkuttelu mitään haittaa.

Muhun teki todellisen vaikutuksen (alkoholittoman mansikkabasilikadrinkin lisäksi) se miten kivoja ohjaajat olivat. Siis tämä ravintola on ihan täydellinen vaihtoehto jos haluaa järjestää vaikka kivat äiti-lapsideitit joku sunnuntai. Lapsille on puuhaa ja ohjelmaa ja äiditkin pääsevät höpöttelemään keskenään rauhassa, mutta lapset ovat silti lähellä ja näköetäisyydellä kokoajan. Myös pienemmillekin lapsille oli siellä puuhaa, eli ei tarvitse olla ihan niin iso kuin meidän mukulat jo ovat.

Hard Rock Cafe tarjosi annokset meille.*

Lasten sunnuntait ovat siis HRC:ssä joka sunnuntai, myös nyt pääsiäissunnuntaina jos lammas ja pasha alkavat kyllästyttää. Ja mä ainakin suosittelen, sijainti on helppo siinä Stockaa vastapäätä ja siellä oli oikeasti mukava tunnelma ja me kaikki viihdyttiin. Tämä postaus ei ollut edes sovittu yhteistyö, mutta koska me  tykättiin niin kovasti, halusin kirjoittaa ja kertoa tästä myös teille. Ja koska mä en ainakaan ollut mistään aiemmin kuullut näistä lasten sunnuntaista, halusin ehdottomasti tällaisen piilotetun helmen jakaa myös teidän kanssa. Tästä ei ole mitään juttua Hard Rock Cafen sivuilla, instassa tai FB:ssäkään ja mulle ei koskaan ollut tullut mieleenkään että ”rokkibaariksi” mieltämässäni paikassa voisi olla tällaista toimintaa lapsille! Todella positiivinen ylläri siis.

Oletteko te käyneet HRC:ssä ikinä? Olitteko kuulleet lasten sunnuntaista?

Pääsimme viime viikolla tutustumaan ennakkoon Sea Lifen uuteen Saksiniekat-näyttelyyn, jonka päätähtenä on kaksi veikeää jättiläistaskurapua. Meidän perheestä ainoastaan Otto oli käynyt Sea Lifessa ja muissa vastaavissa ulkomailla ennen tätä kertaa, joten ensikertalaisena en tiennyt oikein mitä edes odottaa. Sea Life yllätti mut kuitenkin ihan täysin, ja lapset olivat aivan haltioissaan. Ensimmäisenä tutustuttiin tosiaan rapunäyttelyyn joka oli tosi mahtava ja mielenkiintoinen. Erakkoravut, huikean kokoiset jättiläistaskuravut,  elinkunnan kehittyneimmät silmät omaavat sirkkaäyriäiset, manikyyrejä tekevät puhdistajaravut, ilman uroksia lisääntyvät marmoriravut  ja muut saksiniekat olivat hauskaa seurattavaa. Lapset olisivat voineet seisoa tuijottelemassa rapuja koko illan, mutta rapujen lisäksi esillä oli ihan hurjasti kaikkea muutakin.

Kierrettiin koko näyttely kahteen kertaan, kun lapset halusivat palata vielä takaisin rapujen luokse samaa reittiä mitä oltiin tultukin. Sea Lifessa oli jotenkin tosi tainomainen tunnelma, ja oli mahtavaa päästä näkemään niin isoja kaloja ja meren muita eläimiä niin läheltä. Mustaevähait vaan uivat meidän päiden yli ja nähtiin pieniä haivauvojakin. Osa kaloista oli mahtavan värikkäitä, ja tytöt olivat innoissaan pienistä meduusoista joiden väriä pystyi ”vaihtamaan” valitsemalla napista erivärisen valon joka niistä sitten heijastui. Kokonaisuudessaan merimaailmaan kuuluu noin 50 erikokoista akvaariota, jotka esittelevät eri vesistöjen asukkaita ja niiden luontaisia elinalueita.

Oltiin katsottu juuri edellisenä iltana luontodokkaria syvänmeren eläimistä, ja oli hassua tiirailla näitä läpinäkyviä minimeduusoita ihan läheltä sitten. Myös rauskut, meritähdet, merihevoset ja sammakot olivat lasten suosikkeja. Kalat ja muut merenelävät loistivat upeissa väreissä, kimaltelivat ja välkkyivät. Oli myös mahtavaa kuulla Sea Lifen työntekijöiltä tarkempaa tietoa monista eläimistä, Tiara oli kokoajan nykimässä hihasta yhtä mukavaa työntekijää ja sai tiedonjanolleen helpotusta reissulla. Sea Life -reissun jälkeen hän on ilahduttanut meitä vaikka millä kalajutuilla.

Nuorempi vähän jännitti ensin rapuja, mutta halusi kuitenkin katsoa. Kun oltiin kierretty koko näyttely, hän valitsi vielä lahjakaupasta itselleen rapupehmolelun, eli eivät ne rapulit niin pelottavia tainneet ollakaan. Nyt hänellä on rapupehmolelu nimeltä Krabbis Spiderman, ja hän nukkuu sen kanssa joka yö.

Meidän koko perhe suosittelee tätä näyttelyä jos olette viettämässä hiihtolomaa, tai muuta lomaa tänä vuonna Helsingissä, tai jos vaan kaipaatte hauskaa tekemistä. Saksiniekat ovat Sea Lifessa nähtävillä vuoden loppuun asti, eli kesämmälläkin kerkeää.

Kiitos Sea Lifelle mahdollisuudesta päästä tutustumaan mahtavaan merimaailmaan!

Se hetki, kun Aleksanterinkadun valot syttyvät marraskuun toisiksiviimeisenä sunnuntaina on joka vuosi vaan yhtä taianomainen. Väkijoukko kohahtaa ja kiljahtelee innoissaan, ja aplodit raikuvat. Kun valot ovat syttyneet alkaa jännittynyt odotus: milloin joulukulkue saapuuu omalle kohdalle. Lapset heiluvat omilla paikoillaan ja silmät loistaen odottavat ja odottavat. Ihmiset tungeksivat ja hyörivät. Vihdoin ensimmäinen poliisiauto kurvaa kohdalle, nyt se alkaa!

Sieltä saapuvat poliisiautot, paloautot ja tontut. Nallet, jääkuningatar ja ihanat basset houndit omistajineen. Se jättimäinen lahjapaketti, Kansallisoopperan upeat balettitanssijat ritareina ja jääprinsessoina. Seuraa pieni tauko, ja sieltä se tuttu jättimäinen poro viimein alkaa näkymään. Poron takana tulee iltapäivän odotetuin tyyppi, joulupukki reessään kera joulumuorin ja tonttujen. Pitkään odotettu paraati on ohi yhtä nopeasti kuin se on alkanutkin. Joulun odotus on virallisesti alkanut.

Helsingin keskusta on joulunaikaan niin kaunis, että jopa lapsuudenmaisemiinsa Kauniaisiin haikaileva aviomieheni sanoi tänään, että ymmärtää miksi rakastan keskustaa niin paljon, ja mikä mua siinä inspiroi. Joulukellot, joulukuuset ja valoköynnökset, tuhannet pienet tuikkivat lamput. Voi kun jouluista Helsinkiä voisi purkittaa, ja fiilistellä niinä jääkylminä kevätaamuina, kun kesään on vielä liian pitkä matka, mutta jouluun vielä pidempi. Joulunaika on toivoa täynnä.

Ennen joulukadun avajaisia me käytiin Stockmannilla morjenstamassa pukkia lasten kanssa, ja ihastelemassa joulumaailman koristeita. Tytöt uskaltautuivat vaihtamaan pari sanaa pukin kanssa, ja esikoinen antoi pukille omaksi aamulla taiteilemansa piirustuksen. Pukki oli otettu.

Sen jälkeen piipahdettiin Fazerin pikkujouluissa World Trade Centerissä, missä oli suklaatastingia, jouluvalokuvausta ja ihana joulupukin paja. Joulupukin pajassa sai lähettää suklaayllätyksiä, jotka sai itse paketoida paikanpäällä ja lähettää postitontun kautta rakkaille ihmisille. Me lähetettiin tyttöjen kanssa sekä heidän isovanhemmille, että mun mummulle ja papalle Ouluun. Tytöt valitsivat lahjapaperit, narut ja askartelivat itse kortit. Me kirjoitettiin Oton kanssa osoitteet paketteihin, ja tytöt saivat itse ojentaa ne postitontulle. He olivat aivan innoissaan.

Ihanan jouluisa päivä. Nytkin mä tässä kirjoitellessa syön piparia, ja juon Lidlin pahvitölkkiglögiä, joka on muuten mun lemppari valmisglögi.