Kinkun tuoksun keskeltä moi! Mun raskaushormonit yhdistettynä nälkään ja uunissa neljättä tuntia paistuvan kinkun tuoksuun saa aikaan sulaa hulluutta, mä en voi ajatella mitään muuta kuin joulukinkkua! Laatikot saatiin kaikki valmiiksi jo eilen, meidän laatikkovalikoimassa on näin ensikertalaisina lanttua, imellettyä perunaa, porkkanaa ja bataattia. Laatikoiden tekeminen oli yllättävän helppoa kun tehtiin Oton kanssa yhteistyötä. Otto kuori, pilkkoi ja muussasi keitetyt juurekset – mä maustoin ja sekoittelin ainekset oikein. Tänään väkerrettiin vielä sienisalaatti ja herneet on olleet aamusta asti likoamassa meidän suvun perinneherkkua hernerokkaa varten joka kohta vielä murun kanssa keitellään valmiksi. Kinkku on tosiaan uunissa ja kohta päästään kuorruttelemaan sekä värkkäämään kastiketta. Huomisen hommaksi jää ainoastaan uunilohi ja tuoresalaatti, sekä aamuisen riisipuuron keitto. Kukahan tänä vuonna saa joulumantelin?

           Huomisen hommia on tietenkin myös pöydän kattaminen ja herkkujen esille nostaminen, mutta siinäpä se sitten aikalailla onkin. Mä halusin tehdä kaiken niin valmiiksi kuin mahdollista ennen jouluaattoa, ettei aattoa tarvitse viettää keittiössä rehkien vaan saa rauhassa ottaa rennosti, katsella Joulupukin Kuumaalinjaa sekä Lumiukkoa ja nauttia vain yhdesssäolosta.  Mulla on jouluihmisenä ollut joulufiilis jo aika pitkään mutta täytyy sanoa että kyllä se lanttulaatikon tuoksu eilen ja kinkun tuoksu tänään on ne jotka on saaneet joulujännityksen hiipimään huippuunsa. Ja täytyy sanoa että täysin itse koristeltu, kokattu ja siivottu joulu tuntuu todella hyvältä, saa jopa olla itsestään vähän ylpeäkin! Meidän joulupöydässä ainoat valmiina ostetut herkut ovat sillisalaatti äitiä varten sekä maksalaatikko Otolle kun hän on ainoa joka sitä syö enkä mä ainakaan kestänyt ajatusta sen tekemisestä itse.

             Mutta nyt niitä masukuulumisia muussakin kuin ruokamielessä! Vauva kasvaa ja voi ainakin liikehdinnästään päätellen oikein mukavasti masussa. Liikkeet voimistuvat päivä päivältä ja tuntuvat jo useaan otteeseen päivän aikana riippumatta siitä olenko liikkeellä vai levossa. Ehkä hämmentävintä on kun vauva myllää masussa kauppareissulla tai kesken imuroinnin ja tuntuu että kaikki sisuskalut kääntyvät aivan ympäri. Tänään tuli taas viikkoja täyteen puhelinsovelluksen mukaan ja vauvalla pitäisi olla kokoakin jo reippaat 27cm! Ei mikään minikaveri siis enää, ainakaan jos vertaa varhaisultrassa viikolla 7+0  nähtyyn 1cm:n kokoiseen palloon. Täytyy muuten tuosta amerikkalaisesta sovelluksestani ihmetellä, että minkä kokoisia porkkanat oikein ovat Jenkeissä, sovelluksen mukaan kun vauva on tällä viikolla siis porkkanan kokoinen ja aiemmin on ollut mm. mango, banaani ja  joku muukin jotka miellän itse paljon porkkanaa kookkaammiksi. Hassuja juttuja!

                 Viikon päästä pitäisi olla taas neuvolakäynti ja sitä odottelenkin jo innolla, vaikka sydänääniä on nyt tullut kuunneltua ahkerammin käytössä olevan kotidopplerin avulla. Dopplerista kerron teille lisää tammikuun puolella, mutta voin jo nyt todeta että kätevä vehje! Itse kun tuppaan ainakin olemaan sen luokan hermoheikko että aamu alkaa huomattavasti mukavammissa merkeissä kun on kerran ne äänet kuunnellut ja todennut että kaikki on ihan hyvin vaikka onkin nukkunut kymmenen tuntia ja ollut tietämättä vauvan meiningeistä masussa. Olo on ollut mitä mainioin jo muutaman viikon ajan ja liikkeitä (sekä graavilohikieltoa) lukuunottamatta en edes useinkaan muista että olen raskaana, mikä on mukavaa vaihtelua alun päänsäryille. Keskiraskaus on ihanaa aikaa ja voin sanoa ainakin nyt viimeiset pari viikkoa todella nauttineeni raskaanaolosta. Iho on vihdoin parannut raskausaknesta normaalitilaansa ja uskallan taas katsoa peiliin. Masu näkyy kunnolla ja välillä musta tuntuu että melkein saatan hehkua raskaushehkua! Mulla on kokoajan  superenerginen fiilis ja voisin vain kokkailla, siivoilla ja laittaa kotia kokoajan. Mielikin on seesteinen, musta tuntuu että oon rauhallinen kuin viilipytty, mikä on todella mukavaa vaihtelua niille alkuraskauden jatkuville mielialanvaihteluille. Tässäpä olisi tämän viikon masua, sekä vertausta ensimmäisen raskauden masuun samoilla viikoilla!

Laitoin tonttulakinkin päähän joulun kunniaksi! Mutta on pötsillä kokoa! Tiaran masukuva ja tämänhetkinen masukuva on otettu hieman eri kuvakulmista joten oli vähän hankalaa saada kuvia samaan mittakaavaan. Mutta arvioisin että tämänhetkinen masu on ehkä himpun verran suurempi kuin ensimmäisessä raskaudessa näillä viikoilla, ei kuitenkaan kovin paljoa. Neuvolassahan sen sitten näkee kun mitataan sf-mitta ensimmäistä kertaa! Mutta nyt mä siirryn takaisin hernekattilan ääreen, mun joulujännitys ja raskauden aiheuttama ylienergisyys ovat sitä mieltä että olen nyt istunut aivan tarpeeksi tällä erää. Ihanaa aatonaattoiltaa kaikille ja upean mahtavaa jouluakin näin etukäteen! Huomenna mahdollisesti jonkinlaista joulutervehdystä tulossa ja huomisen kuulumiset päivittelen sitten kunnolla välipäivinä. Nukkukaa hyvin ja muistakaa aamulla Joulupukin Kuumalinja! Moimoi!

Mä eilen vielä joulusiivousten lomassa intouduin sotkemaankin, oli nimittäin pakko kaivella kätköistään kaikki Tiaran miniminivaatteet ja tehdä pientä inventaariota. Vaatteita meille on kyllä kertynyt enemmän kuin tarpeeksi, vaikka osan olenkin myynyt jo pois niin kaikki ihanimmat ja käytännöllisimmät lempparit olen säästänyt tulevan varallle. Tuli kyllä niin haikea fiilis kun niitä katselin, ei kukaan ole voinut olla niin pieni! Mutta kyllä se vain oli, kuvatkin todistavat 44-kokoisten vaatteiden olleen Tiaralle vähintäänkin reiluja ensimmäisinä viikkoina. Tänään kävin viimein ostamassa ensimmäiset jutut tulevalle vauvalle. Vauvasta puheenollen, mun on jotenkin hirvittävän vaikea koittaa keksiä jotain nimeä jolla kutsua vauvaa blogissa!  Meillä oli työnimikin vauvalle, mutta jotenkin se on ensinnäkin jäänyt pois käytöstä ja toiseksi se tuntuu liian henkilökohtaiselta jaettavaksi täällä. Lisäksi meillä on tietenkin vauvan tuleva nimi, jolla kutsummekin häntä jo keskenämme ollessamme, mutta eihän sitäkään voi täällä paljastaa. Vauva tuntuu liian tylsältä ja persoonattomalta, pikkuneiti taas oli Tiaralla käytössä ja pikkusiskosta puhuessani moni luulee lukiessaan (mukaanlukien minä kun luin edellistä omaa postaustani) minun tarkoittavan omaa pikkusiskoani (jota minulla ei siis ole). Pikkukakkonen on ehkä yleisimpiä toisesta lapsesta käytettyjä nimityksiä ja mulla se tursuaa korvista jo ulos enkä halua käyttää sitäkään! Mun täytyy nyt koittaa mahdollisimman pian keksiä jokin selkeä, suloinen, hauska ja osuva kutsumanimi pikkukakkos-prinsessa-neiti-vauva-siskolle siihen asti että tyypin oikeaa nimeä saa käyttää ihan virallisestikin. Ehdotuksia otetaan vastaan!

Mutta nyt niihin vaatteisiin! Mä kuvailin teille Tiaran 44-50 -kokoisista vaatteista mun ehdottomat lempparit samalla kun kävin niitä läpi. Voi noita söpöjä pieniä piposia ja neuletakkeja ja pöksyjä!

 Mun kaikista lemppareimmat lempparit noista minivaatteista on ehkä tuo Lindexin lila-pinkki-puna-valkoraidallinen body jossa on tasku, newbien valkoiset pökät joissa edessä kaksi nappia, sekä tuo maailman hurmaavin newbie -kietaisuneuletakki jossa on ihana rusettikoriste. Niiden kanssa vielä Lundmyr of Swedenin ihana tähtipipo ja avot! Värikkäitä vaatteita mä haluan lisää ja kuviollisia myös, mutta jotenkin tajusin niiden hienouden Tiaran vauva-aikana vasta paljon myöhemmin kuin ensimmäisten parin kuukauden aikana. Silloin kaiken piti olla mielellään hempeää, vaaleaa ja söpöä. Mutta ajattelin nyt korjata tilanteen ja ostella enemmän kirkkaanvärisiä vaatteita ja asusteita tulevalle pikkutyypille.Tänään tosin ostoksillani päädyin vielä aika neutraaleihin valintoihin, ihan vain siksi että satuin löytämään pari niin söpöä juttua! Mutta ne esittelenkin sitten vasta muiden joululahjojen seurana. Vai haluatteko te ollenkaan joululahjapostausta, olisiko sellainen kivaa vaihtelua vaiko aivan tylsä lisä?

Mä oon aivan poikki, tänään sain hoidettua loppuun viimeinkin kaikki jouluostokset ja huomenna alkaakin armoton kokkaaminen. Kinkku on sulamassa jääkaapissa ja vihanneslaatikot täynnä bataattia, lanttua, porkkanaa ja perunaa. Mä koitan keretä vielä ennen jouluaattoa kertoilemaan kuulumisia jos vain kokkailuiltani kerkeän, mullakun ei ole aiempaa kokemusta joulumenun valmistamisesta niin en osaa oikein suhteuttaa kauanko mulla kaiken tekemisessä kestää. Mutta toivottavasti kerkeän jossain vaiheessa myös istahtamaan koneelle! Ihanaa joulunalusviikonloppua kaikille, nauttikaa lomasta!

Tänään ollaan lähinnä äidin mukavuudenhalun vuoksi pakoiltu lumipyryä sisätiloissa koko päivä, enpä muista milloin viimeksi oltaisiin oltu ihan vain kotosalla näin. Päikkärit neiti sentään kiskaisi parvekkeella että sai vähän raitistakin ilmaa. Yllättävän kivasti sujui koko päivä vaikka yleensä tuntuukin että  viimeistään puolenpäivän aikaan on jo pakko päästä ulkoilemaan! Tiara on innostunut hirveästi piirtämisestä ja piirteleekin jo puuväreillä oikein suloisia ja värikkäitä kuvia paperille. Piirtäminen on neidistä niin hauskaa puuhaa että sillä aikaa mä sain kivasti paketoitua vielä viimeisiä joululahjoja pakettiin. Mun paketointiurakka on tältä vuodelta ohi, nyt on enää Oton vuoro paketoida kaikki mun lahjat. Meni mulla kolme rullaa lahjapaperia ja varmaan lähemmäs parisataa metriä lahjanarua, mutta nyt on mun osalta valmista. Hyvissä ajoin, kerrankin! Muutaman konvehtirasian ehkä laitan vielä pakettiin, voi sitten hyvällä omallatunnolla herkutella kun pitäähän lahjat syödä pois 😉 Ja pakko mun on vielä vähän saada paketoida, se on vaan niin kivaa puuhaa että iski oikein haikeus kun viimeinenkin lahja oli kääräisty punaiseen paperiin ja tajusin että taas pitää odotella vuosi ennen kuin saan miettiä lahjoja rakkailleni ja paketoida niitä. Mä kuvasin meidän paketointitarvikkeet jo muutama viikko sitten kun ekan satsin ostin joten tarviekuvista puuttuu osa pakettikorteista ja punainen lahjapaperi, mutta etteköhän te näe ihan tarpeeksi silti! Laitoin osan paketeista kuusen alle kuvanottohetkeksi että sai vähän lisää jouluista tunnelmaa kuviin, sitten vein ne kiltisti takaisin piiloon.

Kuten meidän kaikki muutkin jouluiset koristeet ynnä muut, lahjapaketitkin on verhoiltu hopeaan, mustaan ja punaiseen. Mä päätin että tänä vuonna haluan saada aikaan yksinkertaisen nättejä paketteja ja valitsin mustaa, punaista ja hopeaa yksiväristä paperia. Olen ennen aina käyttänyt kaikenmaailman kuviopapereita ja ajattelin että vaihtelu virkistää! Lahjapaperit, kuten myös musta kiiltävä naru ja punainen mattapintainen naru löytyivät Citymarketin valikoimista. Tigerista bongasin nuo ihanat puiset paketti”kortit” tonttukuvioilla ja hamstrasin niitä muutamaan otteeseen lisääkin, noi oli mun mielestä aivan mielettömän suloisia ja kiva vaihtoehto ainaiselle pakettikorttien liimaamiselle. Kirjoitin nimet lyijykynällä, ajattelin nimittäin että noin söpöjä pakettikortteja voi uusiokäyttää myös tulevina vuosina. Lisäkoristeiksi ostin Tigerista tuollaisen paketin jossa oli hopeita, kultaisia ja mustia koristeruusukkeita ja käytin tuolta ne mustat ja hopeat. Kultaisetkin säästyvät vielä tuleville vuosille! Tiimarista mukaan tarttui joulukuusen, sydämen ja tontun muotoisia 3d-koristetarroja ja yksi liuska ”Hyvää Joulua” -tarroja, kun ajattelin että niitä voi liimata myös paketteihin ja kirjoittaa nimen alle jos ei halua noita puisia kortteja kaikissa paketeissa käyttää. Ensi vuonna haluaisin ehkä kokeilla paketoinnissa vielä jotain aivan täysin perinteistä poikkeavaa ja sen lisäksi laittaa ehkä paketteihin pieniä suloisia koristeita kuten vaikka helminauhaa tai pieniä kuusenpalloja. Mutta lopulta, ne on kuitenkin vain paketteja. Paketteja jotka ensi vuonna ainakin meille tuo joulupukki joten niitä ei kovinkaan kauan kerkeä esimerkiksi kuusen alla katselemaan, kääreitä jotka revitään sekunneissa palasiksi ja unohdetaan samantien, pakettikortteja jotka sinkoilevat muiden riekaleiden mukana. Onko se kaiken vaivan arvoista? Löytyykö mun lukijoiden joukosta samanlaisia tai kenties vielä pahempia paketointihirmuja kuin minä? Vihaako joku paketointia yli kaiken?

Huomenna me lähdetään kyllä ulos vaikka taivaalta sataisi kissoja ja koiria, sen verran puuduttavaa sisällä kökkiminen kaikessa kodikkuudessaan kuitenkin on. Tänään napsaisin pari kuvaa Tiarasta Zaran valkoisessa ihanassa mekossa kun muistin yhtäkkiä sen olemassaolon ja säikähdin että mahtuuko se enää meidän kilometrin pituutta venähtäneen neidin päälle! Mutta mahtui se onneksi, kuten supersuloiset ballerinatkin. Itse testailin myös joulunpunaista huulipunaa kun mulla oli niin huipputylsää Tiaran päikkäriaikaan. Mä luovutin tuon aivan surkean ”luonnonvalon” kanssa ja käytin salamaa varmaan reippaasti yli vuoden kestäneen tauon jälkeen, armahtakaa mua! Ainakin kuvista saa selvää sentään eivätkä ne ole keltaisia!

Nyt mä käperryn murun viereen katsomaan telkkaria ja tunnustelemaan pikkumurun möyrintää masussa, se on taas tänään ollut aivan villillä tuulella! Enää viikon päivät rakenneultraan, toivottavasti menisi äkkiä tää aika kun en jaksa odottaa! Hyvää yötä teille kaikille ihanille ja ihanaa huomista keskiviikkopäivää!

PS: Enää  alle kaksi viikkoa Jouluun, ihanaa!

Mun ihana kaverini Netta tuli siis meille eilen illalla pitkäksi viikonlopuksi Jyväskylästä ja täytyy sanoa että just tätä mä oon kaivannut: höpöttelyä, naureskelua ylityhmille jutuille, vanhoille kuville hihittelyä, tyhmien uusien kuvien ottamista ja kaikkea muuta hauskaa. Eilen käytiin Netan kanssa kahdestaan saunassa ja laitoin extrapaljon löylytuoksua kun Otto ei ollut mukana, se oli parasta! Tänään ollaan valmistettu Netan kanssa torttutaikinaa mun mummon maailman parhaalla reseptillä, ulkoiltu Tiaran kanssa, kuunneltu listahittejä, käyty kaupassa ja eipä oikeastaan ollakaan tehty mitään muuta kovin ”järkevää”. Ainiin, Tiara 1v2kk oppi tänään sanomaan Gucci. Ja siis ihan for real, en valehtele nyt ollenkaan. Selitykseksi kerrottakoon että tyttöjen kesken tulee tietysti luettua myös paljon muotilehtiä ja sitten kun toinen innoissaan osoittaa sivulla näkyvää mainosta ja kysyvästi sanoo ”tuooo?” niin pakkohan sitä on valaista että siinä on Gucci-laukku. Ja sitten kun siihen samaan kysymykseen on vastannut tarpeeksi monta kertaa niin Tiarakin oppii sanomaan vastauksen. Pitäisiköhän mun olla huolestunut vai ylpeä kun neiti muotitietoinen yksivuotias toistelee ”kuttssi, kuttssi” kokoajan?

                  Tiara tänään taas kauppareissulla nukahti rattaisiin istuma-asentoon ja sai taas osakseen huvittuneen ihastuneita katseita muilta asiakkailta. Osatapa itsekin nukahtaa yhtä helposti aina kun sattuu väsyttämään! Kipaistiin myös pikapikaa Tigerissa ja ostin vähän lisää paketointitarvikkeita. Mulla on tekeillä postaus paketoinnista, oon nimittäin löytänyt niin ihania paketointijuttuja että haluan niitä esitellä muillekin, jouluna ne paketit kumminkin vain revitään  pikapikaa auki niin haluan antaa ihanille pakettikorteille ja muille koristeille niiden ansaitsemaa huomiota. Mä rakastan paketointia ihan hirveesti ja en malta odottaa että pääsen huomisille ostoksille Netan kanssa että saan paketoida lisää! Kaikki tähän mennessä ostetut joululahjat kun on paketoitu jo aikaa sitten. Huomisten muutaman pikkuostoksen jälkeen mä oon kaikki lahjat tälle vuodelle ostanut viimeinkin, ei edes jää yhtä viime tippaan kuin monena muuna vuonna! Mä oon tehnyt kerrankin fiksuja ja harkittuja ostoksia ja toivottavasti lahjansaajat tykkäävät paketeistaan. Mä avustin Ottoa hieman mun joululahjojen hankinnassa ja valitsin itselleni yhden super ihanan lahjan jonka saamista odottelen malttamattomana! Miten ihmeessä jaksan odottaa jouluaattoon asti?! Vielä kaksi viikkoa ja kaksi päivää, ei se onneksi ole paljoa.

 

 Tänään saatiin myös ihan ensimmäinen joululahja, nimittäin Oton töistä! Mä olisin halunnut pitää kaikki paketit kiinni aattoon asti mutta herra olikin avannut sen jo töissä. Oikeastaan oon ihan onnellinen että sain nähdä jo tänään mitä ihanaa mystinen iso pahvilaatikko sisälsikään! Sieltä nimittäin paljastui Harri Koskisen Muutolle suunnittelema mieletön Cosy in white -designvalaisin *klik!* Lamppu sopii meidän kotiin mun mielestä kuin nenä päähän ja oon kyllä enemmän kuin onnellinen saadessamme palan suomalaista designia koristamaan meidän Ikeaviritteistä kotia. Valaisin löysi täydellisen paikan Oton työpöydältä ja nyt saadaan sen vieressä tähän asti majaillut jalkalamppu lukuvalaisimeksi sohvan läheisyyteen. Laatikossa oli ihanan himmentimellä ja valkoisella kangasjohdolla varustetun valaisimen lisäksi myös ihan mielettömiä herkkuja; kahta erilaista suklaata, lakritsia ja manteleita. Lakusta en tykkää mutta melkein kuin jalokiven näköisinä kiiltävät suklaat ja herkkumantelit pääsevät kyllä testiin heti kun tämä postaus on valmis ja voin käpertyä sohvalle katsomaan tämän päivän salkkareita Nettulin ja Oton kanssa. 

 

Kideblogien *klik!* tiimoilta mulla on teille ihana jymy-ylläri kerrottavana josta tulen mitä luultavimmin kertomaan huomenna lisää jos vain pitkän shoppailupäivän jälkeen jaksan. Teillä lukijoilla on nimittäin arvontojen lisäksi toinenkin hieno mahdollisuus ottaa osaa Kideblogien julkaisuun! Mutta siitä tosiaan lisää huomenna, pakko vähän sentään pitää jännitystä yllä 😉

Siitä taitaakin jo olla aikaa kun viimeksi mitään mielipidejuttuja blogissani kirjoittelin, mutta nyt kasvoi ärsytys niin suureksi että on ihan pakko vähän purkaa ajatuksia tänne! En tiedä johtuuko mun suuri ärtymykseni raskaushormoneista vai kiivastunko nyt aivan oikeastikin näin paljon tälläisestä asiasta mutta samapa tuo, nyt annan tulla tuutin täydeltä! Me oltiin siis tänään koko perhe keskustassa Aleksin joulukadun avajaisissa, tapahtumassa joka pienenä ja vähän isompanakin oli mulle todella tärkeä. Siitä alkoi jokavuotinen joulunodotus ja oli upeaa käydä morjenstamassa joulupukkia ja tonttuja. Ihmisvilinässä oli oma viehätyksensä, Joulukadun avajaiset oli (ja on edelleen) kyllä tapahtuma joka todella kerää kaikki helsinkiläiset samalle kadulle yhtä aikaa. Mun suuri järkytys tämänpäiväisestä tapahtumasta johtuu varmasti osittain siitä, että avajaisissa olen viimeksi ollut 2000-luvun alussa ollessani noin 10-vuotias ja silloin tapahtuma vielä tuntui odottamisen arvoiselta ja taianomaiselta. Ehkä latasin liian suuria odotuksia lapsuuden muistojen pohjalta, mutta totuus on se että avajaisista puuttui kaikki se joulun riemu ja tunnelma, mitä odotin ja minkä takia innoissani paikalle raahauduimme vaikka säätiedoite sadetta lupailikin.

                  Raflaava otsikko juontaa siitä, että mä en kertakaikkiaan voi ymmärtää mitä Angry Birdsit tekevät Joulupukin kulkueessa! Ihan oikeasti, kenen idea oli tuoda  nuo muutenkin jo totaalisen ylimarkkinoidut tuotteet joulukulkueeseen mukaan? Tapahtumassa oli toki paljon ulkomaalaisia turistejakin katsomassa joille linnut varmasti olivat ihan kiva lisänähtävyys, mutta eikö Joulupukissa ole jo tarpeeksi viehätystä turisteillekin? Angry Birdsit ovat oikein kattavasti edustettuina suunnilleen Suomen jokaisessa vähänkin suuremmassa kaupungissa ja  turistit kyllä varmasti löytävät lintuinnostukselleen Suomen reissulla vastinetta vaikkei niitä siihen kulkueeseen olisikaan otettu mukaan! Mun mielestä on vaan aivan järjetöntä liittää kaksi täysin toisiinsa liittymätöntä asiaa yhteen ja tehdä siitä mm. markkinointivideo. Niin, se video, katsokaapa tämä pätkä:

Kenen järjettömän typerä idea on, että ”Porot ovat karanneet ja Angry Birdsit pelastavat joulun jakamalla lahjat Joulupukin kanssa!”? Mun mielestä on ihan hirveää, että tuollaista soopaa tehdään ja videokin on selkeästi tehty lapset mielessä pitäen, mikä tekee siitä vielä kahta kauheamman. En mä ainakaan halua lapsilleni opettaa että Angry Birdsit ne pelastavat joulun vaan kertoa sitä oikeaa Joulun tarinaa tontuista, poroista ja Joulupukista joka reellä matkaa maailman halki. Mun mielestä tämä on suunnilleen Joulun raiskaus näin suoraan sanottuna! Joku voisi nyt tulla sanomaan, että ei oikeaan Joulusanomaan kuulu joulupukki vaan Luukkaan evankeliumin jakeet 1-20, mutta eiköhän me kaikki tiedetä että nykyisin Joulu suurimmalle osalle ihmisistä tarkoittaa nimenomaan tätä punavalkoista, tonttujenkirjavaa juhlaa ja se uskonnollinen puoli on useimmille vain sivuseikka. Näin ei varmasti aina ole ollut ja nyt mulla herääkin kysymys että tämänpäiväinen Joulukulkueko oli sitten suunnannäyttäjä sille miltä Joulu seuraavien vuosien saatossa alkaa näyttää? Joulun klassikkolaulut on uudelleensanoitettu jo Smurffien toimesta ja poroja ei enää tarvita kun lahjat jakavatkin Vihaiset linnut. Muutaman vuoden päästä Joulupukin pajassa työskentelee varmaankin Bakugan seuranaan Hello Kitty ja Joulupukki kyllästyy Joulumuorin pehmeän pullavaan olemukseen ja vaihtaa nuorempaan, olisiko joku Bratz-hahmoista kenties sopiva? Ihan oikeasti, eikö Joulu voisi olla se yksi asia maailmassa, jota ei tarvitsisi markkinoida piirroshahmojen avulla, vaan se kelpaisi ihan omana itsenään kuten aina ennenkin.

                Nyt ehkä poikkean hieman alkuperäisestä aiheesta, mutta mua on jo pidempään ärsyttänyt se kuinka ihan pienille lapsille tungetaan kaupallisia hahmoja joka tuutista ja siksi olen koittanut kyseistä tapaa itse välttää. Tiaralle Hello Kitty -pehmolelu on vain kissa ja Angry Birdsit kaupan hyllyllä lintuja siinä missä muutkin ja näin saa ollakin siihen asti että Tiara itse kiinnostuu jostakin hahmosta. Mä ymmärrän vanhemmilla lapsilla piirroshahmoinnostuksen, olinhan itsekin pienenä Marsupilamin ja Barbien perään eikä mulle kelvannut mikä tahansa nukke kun se oli oltava Baby Born, mutta juttu onkin siinä että löysin ne itse sitten kun olin sen ikäinen että aloin tarkkailla ympäristöä, telkkarin mainoksia ja Amon lelukuvastoa joulun alla. Kukaan ei niitä minulle tyrkyttänyt ellei sitten lähdetä isompien lasten suosikkilelujen takana vaikuttavaan markkinointikoneistoon. Nykyisin sensijaan monien vanhempien mielestä se tuntuu olevan tärkeää että jo pienellä taaperolla on oma suosikkihahmonsa ja mä en ymmärrä että miksi! Uskokaa tai älkää, Tiara oli puolivuotias kun sain blogiini ensimmäisen ”Mikä Tiaran suosikkipiirroshahmo on?” -kysymyksen. Puolivuotias! Tiara on nyt vuoden ja kaksi kuukautta, eikä sitä suosikkia onneksi ole vieläkään ja jos se musta on kiinni niin ei tule olemaan vielä vuosiin. 

                 Mä en ole mikään kaupallisuuden vastustaja todellakaan, näkeehän sen siitäkin miten innoissani osallistun vuoden pahimpaan kulutusjuhlaan joulukoristehankinnoillani ja joululahjainnostuksellani, mutta joku raja sentään mullakin on. Nykymaailma on kaupallinen ja se on mulle ihan okei, mutta jo maalaisjärkikin sanoo ainakin mulla sen että ei se kaupallisuus kuulu vauvoille tai taaperoille. Vauvojen ja taaperoiden kuuluu oppia liikkumaan ja ymmärtämään yksinkertaisia asioita, tietää mitä lehmä sanoo ja mikä on lusikka. Ei sitä mikä on tämän hetken IT-hahmo lelumarkkinoilla. Ymmärrän että Joulukulkueen kohderyhmään kuuluvat ennenkaikkea vähän isommat lapset kuin Tiara, sekä ne jo kertaalleen mainitut turistit, enkä nyt kokenutkaan Angry Birdsien mukanaoloa kulkueessa henkilökohtaisena loukkauksena pientä lastani kohtaan joka ei pahemmin koko kulkueesta vielä mitään ymmärtänyt, mutta Jouluperinnettä ne mun mielestä loukkasivat. Voipa olla, että ensi vuonna jää Joulukadun avajaiset käymättä ja me viritellään ihan omat joulukauden avajaiset kotosalla perinnejoulutunnelmineen. 

Mä kirjoittelen myöhemmin niitä kuulumisia lisää ja vähän kuviakin kulkueelta, varmaankin viimeistään huomenna, mutta siihen asti toivottelen ihanaa iltaa kaikille!