Pidän tänä vuonna joululomaa 22.12.-27.12. jonka aikana kyllä käytän satunnaisesti somea, mutta ihan omassa tahdissa ja harvakseltaan, enkä julkaise kaupallisia yhteistöitä sinä aikana lainkaan. Blogin joulukalenteriluukut toki ilmestyvät aattoon asti ajastettuna joka aamu klo 05.00. Tämä vuosi on ollut ihan kreisi ja tämä syksy myös todella työntäyteinen, mikä on ihan super hienoa ja olen siitä todella kiitollinen! Pieni loma on kuitenkin ehdottomasti paikallaan, niin jaksaa sitten taas uudella innolla. Ajattelin tehdä osaksi blogijoulukalenteria myös pienen bucket listin joululomalle, samaan tyyliin kuin monesti teen kesäksikin. Eli listana asioista, joita saan ja voin ja joita olisi ihana tehdä loman aikana, mutta ei todellakaan ole pakko.

Joululoman bucket list:

Joululomalla voisin:

1. Uppoutua sohvannurkkaan konvehtirasian kanssa lukemaan kirjaa.

2. Käydä pulkkamäessä yhdessä koko perhe, jos vain vielä silloinkin on lunta.

3. Nukkua pitkään (tämä on mulle vaikein kaikista!)

4. Olla kokonaisen päivän yökkäreissä.

5. Kokata Oton kanssa sikana jouluruokia.

6. Katsoa lisää joululeffoja koululaisten kanssa.

7. Leikkiä lasten kanssa barbeilla pitkän kaavan mukaan.

8. Nukkua vauvan kanssa yhteiset päiväunet.

9. Käydä useamman kerran pitkällä vaunulenkillä vauvan ja Oton kanssa.

10. Pelata lautapelejä: ainakin Cluedo, Trivial Pursuit, Arvaa kuka?, What do you Meme? ja Cards Against Humanity.

11. Nähdä rakkaita läheisiä.

12. Kuunnella joululauluja.

13. Hakea noutoruokaa heti kun jouluruoka alkaa kyllästyttää.

14. Lukea lapsille monta hauskaa kirjaa.

15. Laulaa sydämeni kyllyydestä Let’s Singillä.

16. Käydä vauvauinnissa ja ehkä jäädä sen perään ihan kunnolla uimaan.

17. Saunoa rauhassa iltaisin.

18. Syödä riisipuuroa ja löytää mantelin!

19. Laittaa puhelimen kiinni kokonaiseksi päiväksi – tai hitto vaikka kahdeksi.

20. Käydä viemässä kynttilän mummulle muualle haudattujen muistomerkille.

Ai vitsit, tästä tuli niin ihana ja odottavainen fiilis. Vielä kymmenen päivää siihen, että joululoma alkaa. Jaksaa jaksaa! Aloitan joululoman samaan aikaan lasten kanssa, paitsi meidän 4v jää kyllä lomalle jo ensi viikolla. Meille tulee varmasti niin ihana yhteinen joululoma ja odotan kovasti sitä, että saan vaan olla ja möllöttää vauvan nukkuessa, sillä se on mulle todella harvinaista luksusta! Aion ottaa siitä kaiken ilon kyllä irti!

Hyvää uutta vuotta ihanat! Ja niin ihanaa olla takaisin koneen ääressä. Loma teki niin hyvää oikeasti, se oli juuri se mitä tarvitsin. Ennen lomaa kaikki inspiraatio tuntui olevan puristettu loppuun, olin kuin märkä rätti, josta ei irtoa enää mitään. Huomasin taas sen vanhan tutun fiiliksen, kuinka muutaman päivän lomailun jälkeen kirjoitusinto alkoi tulla takaisin voimakkaasti. Pian tajusin naputtelevani otsikoita ylös Google Docsiin ja hihkaisevani Otolle aina välillä, että ”hei voidaaks tehdä tällanen ja tällanen reels?”. Inspiraatio ei vaadi multa mitään sapattivuotta, jo muutama päivä auttaa nollaamaan ajatuksia ja löytämään sen. Voi kun sen muistaisi useamminkin.

Joulu ja joululoma oli ihana. Täynnä lautapelejä, yökkäreitä, ulkoilua, kainalossa köllöttelyä, barbieleikkejä, Just Dance -tanssipeliä (suosittelen muuten ehdottomasti ottamaan siihen kaveriksi Just Dance Unlimitedin, jolla saa yli 600 biisiä lisää!!!) ja leffoja. Lapset ovat saaneet lomalla valvoa vähän myöhempään ja ollaan nukuttu kaikki aamuisin rauhassa pitkään. Lapset ovat nukkuneet yhdessä kaikki kolme ja aamuisin huoneesta on kuulunut aina innostunutta höpöttelyä ja kikattelua. Heillä on ollut vaikka mitä teemapäiviä loman aikana ja kaikkia hauskoja yhteisiä haasteita.

Ollaan käyty kävelyillä, leikkipuistoissa ja ihmettelemässä raketteja ulkona uuden vuoden aattona. Omia ei ostettu lainkaan, mutta täällä meidän kodin lähellä todella moni oli oikein panostanut raketteihin. Vuoden vaihtuessa saatiin siis nauttia aika mielettömästä ilotulituksesta, ja täällä matalien talojen keskellä ne kaikkien muiden raketit näkyivät meidän pihalle mainiosti.

Juhlistettiin uutta vuotta keskenämme kotona perinteisellä hot dog -buffetilla, keskustelemalla kuluneesta vuodesta yhdessä koko perhe, tanssimalla ja katsomalla New Years Eve -leffaa. Se oli niin hyvä ja hauska ja sympaattinen. Ollaan katsottu se kerran aiemminkin Oton kanssa, mutta siitä on kyllä jo vuosia aikaa ja olin unohtanut kaiken muun paitsi Zac Efronin, hah.

Lapsilla on jäljellä vielä vajaa viikko lomaa ja aiotaan ottaa rennosti sen aikaa, mutta Otto palaa kahden vuoden tauon jälkeen töihin maanantaina, sillä hän haki uudenvuodenaattona koululta tradenomin tutkintotodistuksen ja valmistui. Niin hienoa ja niin jännittävää! Otonkin työt kuitenkin hoituvat toistaiseksi etänä, katsotaan kuinka kauan, joten sinänsä sillä ei meidän arkeen mitään ihan valtavaa muutosta olekaan. Paitsi se, että ainakaan Otolla ei ole iltaisin luentoja, ryhmätyö-etäpalavereita tai mitään muutakaan. Illat on kahden vuoden jälkeen taas täysin meidän. Se tuntuu ihanalta ja rennolta. Otto odottaa eniten sitä, että kellon lyödessä neljä, voi oikeasti olla vapaalla, eikä tarvitse miettiä mitään työjuttuja ennen seuraavaa aamua. Se on varmasti luksusta intensiivisen ja kokonaisvaltaisen opiskeluajan jälkeen.

Olen niin ylpeä Otosta, enkä malta odottaa, että päästään joskus pitämään Otolle kunnon valmistujaiset (ja kolmekymppiset ja tuparit ja 10-vuotis vuosipäiväbileet ja mitä näitä nyt oli). Meillä on aika monet bileet rästissä viime vuodelta, katsotaan josko tänä vuonna saisi edes yhdet niistä pidettyä. Kenties yhdistetään kaikki juhlat ja pidetään vuoden suurimmat kreisibileet sitten kun se on taas sallittua. Siitä tulee siistiä!

Olen ehtinyt tänään loman alun kunniaksi kirjoittaa jo muutamankin postauksen varastoon, mutta ajattelin, että uusi vuosi on hyvä aloittaa kuulumisten päivityksellä. Sitten voi siirtyä uusien aiheiden pariin. Tein ennen lomalle jäämistä Instassa kyselyn, että mitä teille jäi mieleen tästä vuodesta, mitä haluaisitte ehdottomasti nähdä myös tänä vuonna ja mitä toivoisitte lisää ja kysely antoi kyllä upeasti suuntaviivoja tämän vuoden sisällöille. Tuli sellainen fiilis, että oikeilla jäljillä ollaan ja te aidosti pidätte siitä, mitä teen. Tänä vuonna luvassa on perhearkea, pohdintaa, paljon sisustus- ja DIY-juttuja, ruokaa, kasvatusta ja parisuhdetta. Ja kaikkea niiden väliltä. Vuosi 2021 on myös tämän blogin 10-vuotis -juhlavuosi, ja lupaan, että se tulee näkymään teille hyvällä tavalla läpi vuoden.

Ihanaa uutta vuotta kaikille vielä kerran! Tästä vuodesta tulee niin siisti, olen varma siitä. Muistakaa, että vaikka blogiin ei voi ilman tunnuksia kommentoida, mulle saa laittaa palautetta IG:ssä @iinalaura tai blogin FB-sivuilla. Ja toki myös sähköpostitse, mikäli se on itselle helpoin tapa. Toivottavasti tämä vuosi pitää sisällään paljon ihania ja antoisia keskusteluita teidän kanssa! 

Huomenna se arki taas alkaa ja tuntuu siltä, että nyt on oikein loistava hetki aloittaa se. Rentoilua on takana juuri sen verran, että viime yönä en meinannut saada unta, kun olen tainnut saada unta jo liikaakin varastoon. Yleensä siis nukahdan heti kun menen sänkyyn, mutta sitten kun takana on liian monet liian hyvät yöunet, ei uni enää tulekaan heti. Eilen oli juuri se tilanne, että pyörin vaan pirteänä sängyssä, vaikka menin yöpuulle aika myöhään. Onneksi heräsin tänään ihan pirteänä kuitenkin. Arki varmasti tasoittaa yöunitilanteen takaisin normaaliin ”laitan silmät kiinni ja alan nukkumaan” -meininkiin.

Ollaan otettu kaikki ilo irti yhteisestä ajasta lasten kanssa: vietetty lapset päättää -päivää, käyty luistelemassa ja kiipeilemässä. Tänään vietettiin vielä koko päivä keskustassa Oton isällä ja käytiin illalla katsomassa LUX Helsinki -valonäytös. Sitä oli lähtenyt katsomaan ”muutama muukin” ja en tiedä johtuiko siitä väenpaljoudesta vai jostain muusta, mutta itselle tuli sellainen olo, että sitä on hypetetty ehkä vähän liikaa. Toki tuomiokirkko oli mielettömän näköinen ja valokuja Kaisaniemen puistossa oli upea, mutta muuten odotin somehypen pohjalta aika paljon, eikä tapahtuma ihan vastannut niitä odotuksia kaikilta osin. Mutta tulipahan sopivan pitkä iltalenkki hyvässä seurassa. Uskon, että eniten vaikutti ihmisten määrä, sillä kaikkea ei nähnyt kovin hyvin ja eteneminen oli paikoitellen todella hidasta tai täysin pysähtynyttä. Me lähdettiin paikalle heti viideltä lasten kanssa.

Ihan mieletöntä, että tällaisia tapahtumia järjestetään ja ihan mieletöntä, että tämä saa niin paljon ihmisiä liikkeelle. Jos aiot lähteä vielä katsomaan valotaidetta 7.1. tai 8.1., niin suosittelen ainakin pitkiä hermoja ja hyviä kenkiä ja lisäksi juotavaa mukaan, väentungoksessa voi mennä pitkään ennen kuin pääsee liikkumaan mihinkään suuntaan ja kaksi valoteoksista on sellaisia, että niihin pääsee vain erikseen jonottamalla (toinen niistä on myöskin merkitty ei lapsille suositeltavaksi).

Helsingin talvi on ollut todella leuto tähän asti ja luistelemaan on päässyt ainoastaan tekojäillä. Me käytiin lasten kanssa lauantaina Käpylässä luistelemassa ja se sujui kyllä tosi kivasti. Taaperon tasapaino on kehittynyt vuoden aikana ihan huimasti ja hänkin pysyi jo itsekseen pystyssä luistimilla tosi hyvin. Viime talvena hän oli jo hirveän kiinnostunut luistelusta, mutta silloin pystyssä pysyminen oli vielä paljon haastavampaa, kun ikää oli vuosi ja 11 kuukautta. Nyt meni niin hyvin, oli ihanaa katsoa toisen iloa uudesta taidosta.

Sunnuntaina käytiin kiipeilemässä koko perhe esikoisen kummisedän ja hänen tyttöystävänsä kanssa ja meillä oli sielläkin tosi kivaa! Siis mä en ole koskaan itse kiipeillyt lapsenakaan, muuten kuin johonkin lasten kiipeilytelineeseen. En todellakaan mihinkään puihin tai kallioille. Leikkipuistojen kiipeilyseinät tuntuivat jo lapsena musta pelottavilta ja ihan mahdottomilta ja voin kertoa, että olin eilen kiipeilemässä alkuun aivan pihalla. Multa puuttuu se luonnollinen ote kiipeilyyn aivan täysin. Mutta on myös todettava, että onneksi kiipeillessä oppii nopeasti!

Mua pelotti ihan vietävästi, mutta aloitin lasten radoilla ja kun pääsin ekan lasten radan ylös asti, uskalsin kokeilla helpoimpia aikuisten ratoja. Niissä en päässyt vielä puoliväliä pidemmälle, koska mua pelotti ajatus putoamisesta niin paljon. Mutta se oli niin kivaa silti, että aion kokeilla uudelleenkin ja voittaa mun pelot. Meidän lapset näyttivät upeasti mallia mulle, heillä taas on sellainen todella luontainen kyky kiivetä ja se näyttää heille niin helpolta ja vaivattomalta.

Me käytiin kiipeilemässä Suomenojan Boulderkeskuksessa, missä Otto on käynyt yksin ja meidän isojen lasten kanssa monta kertaa aiemminkin. Siellä on hieno kiipeilyalue lapsille ja sen lisäksi tosi paljon ja hienoja ratoja aikuisille. Aion ehdottomasti lähteä kyllä uudelleenkin. Meillä oli myös taapero mukana ja hänkin kokeili kiipeilyä ja innoissaan, vaikka ei ihan ylös asti ratoja vielä päässytkään.

Mulla on todella pitkä matka Oton tasolle vielä, mutta kiipeily oli tosi hyvää treeniä koko kropalle ja jotenkin tosi hauskaa ja palkitsevaa. Olin ihan yllättynyt siitä, että tuli se fiilis, että haluan mennä uudestaankin, koska ajatus kiipeilystä on ollut mulle itselleni jotenkin niin pelottava ja hankala. Ihanaa kun läheiset innostavat uusien kokemusten pariin.

Olen tosi kiitollinen siitä, miten ihana joululoma lapsilla ja meillä on ollut. Ollaan vietetty paljon aikaa yhdessä, ollaan saatu olla kaikki terveenä ja ollaan tehty yhdessä ihania asioita. Tämä aika on ollut juuri sellaista kuin toivoinkin. Parasta oli se, kun kysyin lapsilta, että mikä on ollut kivointa, mitä ollaan joululomalla tehty. He vastasivat, että ”Vaikea valita, kun ollaan tehty niin paljon kaikkea kivaa. Mutta vaikka on ollut kivaa tekemistä, niin on ollut kivaa myös löhötä kotona paljon.” Ja sitäkin ollaan tehty kyllä ja olen nauttinut siitä vähintään yhtä paljon kuin lapset. Sopivassa suhteessa raitista ilmaa, liikuntaa ja sohvalla pötköilyä. BEST!

Näillä eväillä on hyvä lähteä arkeen. Joulukoristeet on kerätty ja koti tuntui päivällä ihanan valoisalta (kiitos pieni kerros märkää lunta) ja avaralta, kun joulukuusi lähti olohuoneesta. Arki saa tulla!

Lopuksi vielä älyttömän suuri kiitos kaikista New York -vinkeistä, niitä on tullut ihan valtavasti ja niin hienoja juttuja! Tässä vain matkainto kasvaa, vaikka vielä vähän aikaa pitää jaksaa odotella.

Ihanaa uutta viikkoa ja arkeen paluuta kaikille <3

Niin vain nyt on aatonaattoilta ja huomenna on jouluaatto. Tämä joulukuu on mennyt taas niin älytöntä vauhtia, ettei tosikaan. Vuoden odotetuin aika juoksee aina eteenpäin nopeammin kuin kaikki muut kuukaudet yhteensä, varmaankin siksi, kun toivoo, ettei aika menisi niin nopeasti. Joulukalenterin ja siis joulukuun aikana blogiin on kertynyt jo 37 postausta, plus tämä jota tässä nyt siis kirjoitan. 38. postaus. Joulukuu on ollut intensiivinen, mutta olen nauttinut siitä ihan valtavasti. Joulukalenterin tekeminen on tosi antoisaa ja virittää ihanasti joulutunnelmaan.

Me aloitettiin eilen jouluruokien kokkaaminen kinkun paistolla ja herneiden likoamaan laittamisella. Kinkun kanssa meni taas melko myöhään, mutta sehän on perinne, että Otto istuu yöllä tuulikaapissa vahtimassa pihalla jäähtyvää kinkkua ja syömässä kinkkuvoileipiä. Mä kömmin nukkumaan jo heti kuorrutettuani kinkun mummun perinteisellä hunaja-sinappikuorrutuksella.

Tänä vuonna me paketoitiin lahjat kolmessa erässä, niin ei tuntunut liian raskaalta. Mun äiti aina ”kätevästi” unohtaa paketoida ostamansa paketit ja tuo nekin meille paketoitavaksi, joten niistä tuli vielä meille lisähommaa. Näin käy siis joka vuosi, ei tullut mitenkään yllärinä äiti, haha. Nyt en enää millään malttaisi odottaa, että saan nähdä lasten ilmeet, kun he näkevät omat joululahjansa. Vaikka niitä on (meidän ostamina) määrällisest vähemmän kuin koskaan, uskon ja toivon, että ne myös tekevät suuremman vaikutuksen kuin koskaan. Taaperolle tuunattu keittiö tehdään valmiiksi vasta tänä yönä. Annettiin maalien kuivua rauhassa aina maalikerrosten välissä ja nyt keittiö on varmasti kuiva ja kestävä ja valmis koottavaksi. Se on niin hieno, että mä en kestä. Keittiön tekoprosessista tulee tänne tarkempi postaus myöhemmin, mahdollisesti ensi vuoden puolella.

Lapset ovat ihan lomatunnelmissa, vaikka ulkona sataakin jatkuvasti vettä. He ovat katsoneet joululeffoja, kuunnelleet äänikirjoja, lukeneet, tehneet joulunäytelmän, pelanneet vähän puhelimilla ja höpöttäneet mummulle ja meille. Ollaan käyty koko porukka Tuomaan markkinoilla ja vitsit siellä oli ihanaa joulutunnelmaa. Meillä meni tänä vuonna tosi viime tippaan Tuomaan markkinoilla käyminen, mutta päästiin kuin päästiinkin niiden toisiksi viimeisenä aukiolopäivänä, eli lauantaina käymään. Silloin ei sentään satanut vettä kuten eilen. Täytyy toivoa, että saataisiin edes kuiva jouluaatto jos ei aurinkoa saada.

Huomenna jouluaattona aamulla klo 05.00 ilmestyy vielä viimeinen joulukalenteriluukku ja myös Instagramin puolella ilmestyy huomenna vikan kerran joulukalenterin avaamis-storyt aamupäivällä. Sitten mä hiljennyn joululomalle! Loppuvuoden aikana tulee ilmestymään vielä ainakin kolme postausta, eli postaus meidän joulusta, yksi kamppis (jonka olen tehnyt valmiiksi) sekä perinteinen vuosikatsaus. Muuten aion lomailla ja nautiskella. Kannattaa seurata instassa @iinalaura, koska sinne saatan päivittää tunnelmia tuoreeltaan. Rennosti aion kuitenkin ottaa, joten joku täysin sometonkin päivä saattaa mahtua mukaan loppuvuoteen.

Mä lähetän rutkasti rakkautta, halauksia, lämpöä ja ihania ajatuksia kaikille teille. Kiitos kun olette odottaneet joulua mun kanssa tänäkin vuonna. Mielettömän ihanaa ja naurun ja ilon täyteistä joulua teille kaikille! <3

Jouluaatto ja blogijoulukalenterin viimeinen luukku. Koska eilen ilmestyi jo My Day -video, ja koska meidän blogijoulutervehdykset eivät ole aiempina vuosina olleet mitään erityisen katsottuja, mä päätin toteuttaa tänä vuonna tämän viimeisen luukun toisin. Tänä vuonna mä halusin listata asioita, joista olen kiitollinen juuri tänä jouluna. Pieniä asioita ja isompia asioita, joita ajatellessa mä pääsen ainakin itse ihan älyttömän hyvään joulufiilikseen.

Näistä asioista olen erityisen kiitollinen juuri tänä jouluna

Meidän perhe ja läheiset

Nämä tyypit, joiden kanssa saan tätäkin joulua viettää. Otto ja lapset, äiti ja Oton perhe, sekä mun tädin perhe. Kaikki rakkaat sukulaiset ja ystävät, jotka ovat muistaneet joulukortein ja viestein, ja joita ollaan nähty ja tullaan näkemään joululoman aikana. Mun pappa ja muut sukulaiset Oulussa. Ei löydy sanoja kertomaan, kuinka kiitollinen olen kaikista ihanista ihmisistä meidän ympärillä, lähellä ja kaukana.

Terveys

Perheen ja lasten lisäksi kaikkein kiitollisin olen terveydestä. Se on asia, jota ei milloinkaan saa ottaa itsestäänselvyytenä, ja jota en milloinkaan tule ottamaan itsestäänselvyytenä, en omaani, enkä muiden.

Te mielettömät tyypit siellä ruutujen takana

Olen niin kiitollinen tästä koko vuodesta, jonka olen saanut tehdä sisältöä juuri TEILLE. Te ihan mahtavat tyypit ja teidän ajatukset, palautteet ja viestit – mä saan niistä niin paljon voimaa. Tänä vuonna instagramin DM:t on heränneet eloon aivan uudella tavalla, ja joka ikinen päivä on tullut kymmeniä viestejä. Olen parhaani mukaan yrittänyt vastailla mahdollisimman moniin niistä, ja olen niin kiitollinen ihan kaikista viesteistä! Vaikka joskus en ehdi vastata kaikkiin viesteihin tai kommentteihin, mä luen niistä jokaisen, ja haluan, että tiedätte kuinka paljon ne mulle merkitsee. Kiitos, että saan tehdä tätä teille ja teidän kanssa!

Kiire, jota ei tullut

Tänä jouluna meillä ei tullut kiire. Meillä oli aikaa hoitaa kaikki joulun hommat aivan rauhassa Oton kanssa, ja saatiin kaikki tehtyä ajoissa valmiiksi, ilman hetkenkään kiireistä tunnetta. Ruokia tehtiin rauhassa ja lapset saivat auttaa jouluruokien kokkaamisessa. Ehdittiin jopa aaton aattona pulkkamäkeen koko porukka! Just näin rennosti haluaisin valmistella jokaisen joulun.

Ensi vuosi

Tuleva vuosi tuntuu käänteentekevältä, koska suurimmat liikkeet urallani ovat tapahtuneet juuri silloin, kun mulla on ollut tarpeeksi aikaa tehdä tätä. Ensi vuosi on ensimmäinen kerta kahteen vuoteen, kun mulla tulee oikeasti olemaan viikossa kiinteät tunnit, jotka voin käyttää täysillä juuri ja ihan vain tähän. En malta odottaa, miten paljon enemmän ja paremmin pystyn tekemään asioita silloin.

Loma

Kyllä, mä aion pitää vuoden loppuun asti sellaista ”lomaa”, että en postaa joka päivä, enkä aio ottaa stressiä sisällön tuotannosta ollenkaan. Tulen aivan varmasti postailemaan instaan ja blogiin ja päivittämään kuulumisia seuraavan viikon aikana, mutta en lupaa ollenkaan, että milloin tai kuinka paljon. Sen kuitenkin lupaan, että postaus jouluaatosta sekä perinteinen vuosikatsaus tulee ehdottomasti ennen uutta vuotta. Jotain muutakin saattaa tulla, tai sitten ei. Mutta seurailkaa instassa tai FB:ssä, niin kuulette aivan varmasti sitten, kun uusia postauksia on julkaistu.

Joulukalenteri

Olen kiitollinen siitä, että seuraavan viikon voin ottaa totaalisen rennosti täällä blogissa, sillä kuukausi tämän joulukalenterin kanssa on ollut intensiivinen. On ollut kuitenkin ihanaa saada teiltä positiivista palautetta sisällöstä, ja toivottavasti mahdollisimman moni tykkäsi joulukalenterista tänä vuonna! Mulla on ollut tosi hauskaa sitä tehdessä, ja mulla on aidosti sellainen fiilis, että tämä oli mun paras joulukalenteri ikinä. Mutta aina on ihan varmasti parantamisen varaakin! Ensi vuotta varten saa todellakin antaa vielä palautetta tähän tai vaikka muissa kanavissa, jos teillä on toiveita postausten suhteen tai parannusehdotuksia!

KIITOS. KIITOS niin paljon teille <3 Mä haluan vaan toivottaa ihanaa joulua teille kaikille <3