Tänä vuonna emme ehtineet koko perhe yhdessä Tuomaan markkinoille, kuten aiempina vuosina. Kaikki joulukuun viikonloput olivat täynnä ohjelmaa: matkoja, lasten harrastusten joulunäytöksiä ja ystävien juhlia. Mutta kerkesimme kaksi päivää ennen markkinoiden loppumista mennä tsekkaamaan meiningit Oton ja jo joululomalla olevan taaperon kanssa.

Taapero pääsi karuselliin, johon ei arkipäivänä ollut onneksi pitkää jonoa. Hän oli niin innoissaan, kun pääsi hepan kyytiin ja karuselli veti monta kierrosta. 2-vuotias vilkutti iloisesti sieltä. Hittiriisipuuroa tarjoilevalle Kåska & N4ku -kojulle sen sijaan oli niin pitkä jono, että päädyimme skippaamaan sen, kun emme halunneet jonottaa taaperon kanssa puolta tuntia. Pitänee testata hittiriisipuuro vaikka joululomalla itsetehtynä Hesarissa jaetulla ohjeella, aattona me kuitenkin syömme riisipuuron kanelisokerin kanssa.

Yritin etsiä markkinoilta äidilleni villasukkia, mutta mistään ei löytynyt sellaisia sukkia, joissa ei olisi joko a) tiukkaa nilkkaosaa tai b) tiukkaa resoria nilkassa ja sukan yläreunassa. Jatkamme etsintää vielä, mutta jouluksi eivät ehtineet. Hitsi kun osaisin itse! Mutta ei, en koskaan ole neulonut sukkia edes koulussa, siellä tein kaulahuivin. Voisihan sitä opetella neulomaan sukkaa vaikka joululomalla, mutta luottamus ei ole kauhean korkealla omaan pitkäjänteisyyteeni tässä neulomisasiassa. Aloimme viime vuonna esikoisen kanssa neulomaan muhkupipoja, mutta ensimmäisen kolmen kerroksen jälkeen se homma vain jäi. Muut jutut veivät voiton ja siellä ne pipon kutimet ovat edelleen korissa makkarin nurkassa.

Tuomaan markkinoilla on  niin upea tunnelma ja siellä tuntee aina joulun. Ja rakastan sitä, että siellä on myös paljon turisteja! Tuomaan markkinat ovat yksi upeimpia joulun ajan juttuja Suomessa ja olen iloinen, että ihmiset kaikkialta maailmasta pääsevät kokemaan sen myös. Siellä on esillä upeita käsitöitä ja pieniä yrityksiä, herkullista ruokaa ja toteutus on muutenkin aina vuosi vuodelta hienompi!

Huomenna Tuomaan markkinat ovat auki viimeistä päivää, joten vielä ehtii piipahtamaan! Sinne kannattaa kyllä mennä kauempaakin, paljon ihanaa nähtävää ja koettavaa. Muista lämpimät vaatteet jos menet! Vaikka mittarissa olisi plusasteita, käy Senaatintorilla aina kylmä viima koska meri on niin lähellä.

Ja en mä kestä, enää kolme yötä jouluun! Tänä vuonna joulu tulee kuin varkain, kun lapsilla on kouluakin vielä huomenna. Ihan uskomatonta, että ylihuomenna on jo aatonaatto.

Ihanaa päivää kaikille <3

Yksi ihana jouluperinne, jonka muistan jo omasta lapsuudesta, on Tuomaan markkinat. Muistan elävästi kuinka ne olivat (ainakin joku vuosi) Esplanadin puistossa ja kauppatorilla ja kävimme siellä äidin kanssa. Sain sieltä mun barbille punaisen joulukuvioisen essun ja tonttulakin, jotka oli oikeasti tarkoitettu viinipullolle asusteiksi, heh. Mutta kävivät hienosti myös barbielle. Meillä on edelleen essu tallessa ja omatkin lapset ovat pukeneet sitä barbeille joulukokkailuun päälle. Oli niin ihanaa pyöriä äidin kanssa joulumarkkinoilla, missä glögi ja kaneli tuoksui ja oli ihania valoja ja ihmisiä. Olen halunnut tuoda tätä samaa perinnettä myös omille lapsille ja mekin ollaan käyty Tuomaan markkinoilla jo monena vuonna heidän kanssa.

Mun lapsuudessa Tuomaan markkinoilla ei ollut karusellia, mutta nykyään on. Se on kyllä hauska lisä. Meidän lapset tosin sanoivat tänä vuonna, että heitä ei kiinnosta karuselliajelu niin paljoa, että jaksaisivat jonottaa. Olin tästä yllättynyt, koska aiempina vuosina se on ollut heille se the juttu! Se oli vieläpä meidän 5-vuotias, joka ekana sanoi, että ei tarvitse mennä karuselliin kun hän ei jaksa jonottaa. Tänä vuonna heitä kiinnosti enemmän kaakao, mäenlasku Tuomiokirkon portailta ja kojujen katseleminen.

Ihanaa kun Tuomaan markkinat olivat taas palanneet Senaatintorille. Tuomiokirkko taustallaan Senaatintori on upea miljöö markkinoille ja siellä on paljon tilaa. Ja Senaatintori ei ole aivan niin tuulinen kuin Kauppatori viime vuonna – siellä oli oikeasti kylmä. Sunnuntaina plusasteilla markkinoilla tuli suorastaan kuuma villakalsareissa ja villakangastakissa.

Kiertelimme Oton siskon ja hänen puolisonsa sekä lasten kanssa. Lapset kiipeilivät valtavissa lumikasoissa ja laskivat pyllymäkeä Tuomiokirkon portailta, jotka olivat muuttuneet lumen ansiosta valtavaksi liukumäeksi. Siellä todella huomasi sen, kuinka runsas lumi muuttaa kaupungin lasten leikkikentäksi, mikä on aivan ihanaa. Käytiin hakemassa kaakaot kermavaahdolla ja ostettiin Ukrainassa valmistettuja omenan makuisia tikkunekkuja. Ihana talvinen sunnuntai ja ehdittin nauttia markkinoista juuri ennen kuin vesisade alkoi.

Tuomaan markkinat ovat Senaatintorilla vielä torstaihin asti, käykää ihmeessä piipahtamassa jos ette ole vielä käyneet! Siellä on vaikka mitä ihania herkkuja, käsitöitä, koruja, leluja ja tietty ravintolakojuja, joissa on kaikkea hyvää. Ruokia voi syödä lämmitetyissä kopeissa.

Niin vain nyt on aatonaattoilta ja huomenna on jouluaatto. Tämä joulukuu on mennyt taas niin älytöntä vauhtia, ettei tosikaan. Vuoden odotetuin aika juoksee aina eteenpäin nopeammin kuin kaikki muut kuukaudet yhteensä, varmaankin siksi, kun toivoo, ettei aika menisi niin nopeasti. Joulukalenterin ja siis joulukuun aikana blogiin on kertynyt jo 37 postausta, plus tämä jota tässä nyt siis kirjoitan. 38. postaus. Joulukuu on ollut intensiivinen, mutta olen nauttinut siitä ihan valtavasti. Joulukalenterin tekeminen on tosi antoisaa ja virittää ihanasti joulutunnelmaan.

Me aloitettiin eilen jouluruokien kokkaaminen kinkun paistolla ja herneiden likoamaan laittamisella. Kinkun kanssa meni taas melko myöhään, mutta sehän on perinne, että Otto istuu yöllä tuulikaapissa vahtimassa pihalla jäähtyvää kinkkua ja syömässä kinkkuvoileipiä. Mä kömmin nukkumaan jo heti kuorrutettuani kinkun mummun perinteisellä hunaja-sinappikuorrutuksella.

Tänä vuonna me paketoitiin lahjat kolmessa erässä, niin ei tuntunut liian raskaalta. Mun äiti aina ”kätevästi” unohtaa paketoida ostamansa paketit ja tuo nekin meille paketoitavaksi, joten niistä tuli vielä meille lisähommaa. Näin käy siis joka vuosi, ei tullut mitenkään yllärinä äiti, haha. Nyt en enää millään malttaisi odottaa, että saan nähdä lasten ilmeet, kun he näkevät omat joululahjansa. Vaikka niitä on (meidän ostamina) määrällisest vähemmän kuin koskaan, uskon ja toivon, että ne myös tekevät suuremman vaikutuksen kuin koskaan. Taaperolle tuunattu keittiö tehdään valmiiksi vasta tänä yönä. Annettiin maalien kuivua rauhassa aina maalikerrosten välissä ja nyt keittiö on varmasti kuiva ja kestävä ja valmis koottavaksi. Se on niin hieno, että mä en kestä. Keittiön tekoprosessista tulee tänne tarkempi postaus myöhemmin, mahdollisesti ensi vuoden puolella.

Lapset ovat ihan lomatunnelmissa, vaikka ulkona sataakin jatkuvasti vettä. He ovat katsoneet joululeffoja, kuunnelleet äänikirjoja, lukeneet, tehneet joulunäytelmän, pelanneet vähän puhelimilla ja höpöttäneet mummulle ja meille. Ollaan käyty koko porukka Tuomaan markkinoilla ja vitsit siellä oli ihanaa joulutunnelmaa. Meillä meni tänä vuonna tosi viime tippaan Tuomaan markkinoilla käyminen, mutta päästiin kuin päästiinkin niiden toisiksi viimeisenä aukiolopäivänä, eli lauantaina käymään. Silloin ei sentään satanut vettä kuten eilen. Täytyy toivoa, että saataisiin edes kuiva jouluaatto jos ei aurinkoa saada.

Huomenna jouluaattona aamulla klo 05.00 ilmestyy vielä viimeinen joulukalenteriluukku ja myös Instagramin puolella ilmestyy huomenna vikan kerran joulukalenterin avaamis-storyt aamupäivällä. Sitten mä hiljennyn joululomalle! Loppuvuoden aikana tulee ilmestymään vielä ainakin kolme postausta, eli postaus meidän joulusta, yksi kamppis (jonka olen tehnyt valmiiksi) sekä perinteinen vuosikatsaus. Muuten aion lomailla ja nautiskella. Kannattaa seurata instassa @iinalaura, koska sinne saatan päivittää tunnelmia tuoreeltaan. Rennosti aion kuitenkin ottaa, joten joku täysin sometonkin päivä saattaa mahtua mukaan loppuvuoteen.

Mä lähetän rutkasti rakkautta, halauksia, lämpöä ja ihania ajatuksia kaikille teille. Kiitos kun olette odottaneet joulua mun kanssa tänäkin vuonna. Mielettömän ihanaa ja naurun ja ilon täyteistä joulua teille kaikille! <3

Huomenna ollaan jo joulukalentereiden puolivälissä, miten?! Joka vuosi tämä joulukuu tuntuu vaan hujahtavan nopeammin ja nopeammin ohi. Tämä alkuviikko on ollut aivan älyttömän inspiroiva, vaikka mitään erityistä ei kalenterin puolesta olekaan tapahtunut. Tai ehkä se on ollut inspiroiva juuri siksi, että mitään erityistä ei ole tapahtunut kalenterin puolesta. On ollut aikaa ajatella. Ja se on kuulkaas aika tärkeää!

Eilen keksin sellaisen idean, että meinasin pudota tuolilta kun se iski. Siis niin ilmiselvä juttu, joka on koko ajan ollut mun nenän edessä, mutta en ole vaan tajunnut aiemmin. Ehkä juuri siksi, koska koko syksy on menty niin tukka putkella, että en ole pysähtynyt ja antanut vaan ajatusten laukata. Mutta nyt mä sen keksin, ja mä tiedän, että tästä tulee jotain niin siistiä, mistä tekin pääsette ensi vuonna nauttimaan. Mä pääsen tekemään jotain sellaista, mikä tuntuu jo nyt niin oikealta, ettei mitään järkeä. Mä kerron lisää kunhan pääsen työstämään tätä ideaa, mutta jotenkin jo nyt tuli vaan sellainen aivan älyttömän positiivinen ja toiveikas olo ensi vuodesta. Siitä tulee varmasti ihan mielettömän upea.

Halusin vaan sanoa tästä, koska mulle on tärkeää, että te tiedätte, että pyrin koko ajan uudistumaan, keksimään jotain erilaista ja kehittymään. En koskaan halua jämähtää paikoilleen ja tuottaa vaan liukuhihnalta tasapaksua tahnaa, vaan haluan herättää tunteita ja ajatuksia ja inspiroida. Haluan rikkoa normeja ja tehdä kaikki asiat omalla tavallani, enkä aina niin kuin kaikki muut. Ilon ja positiivisuuden ja naurun kautta mennään ensi vuonnakin, mutta luvassa on teille kaiken vanhan lisäksi myös paljon uutta ja ihanaa! En aio luopua niistä tutuista elementeistä, jotka toimivat, mutta aion tuoda niiden rinnalle myös uutta.

Eniten odotan ensi vuodessa sitä, että mulla on aikaa ajatella rauhassa. Sen huomaa jo yhden rennomman ja aikatauluttoman päivän aikana, kun tekee jotain ei-niin-tärkeää, mutta rentouttavaa, ihan omassa rauhassa. Kun jää enemmän aikaa rentoutumiseen, ideoita vaan pulpahtelee päähän. Mä haluan saavuttaa sen fiiliksen säännöllisesti, enkä vain satunnaisena luksuksena. Onneksi ensi vuonna niin tulee olemaan, tiedän sen jo valmiiksi. Mulla on ensi vuodesta jotenkin ihan uskomattoman innostunut ja toiveikas fiilis, vaikka toki nyt haluan ihan rauhassa olla ja nauttia näistä vuoden viimeisistä viikoista, jotka ovat myös täynnä kaikkea ihanaa.

Me ollaan lasten kanssa avattu jo 11 perhejoulukalenterin luukkua, ja nämä kuvat ovat itsenäisyyspäivältä, jolloin joulukalenteri kauniisti ehdotti, että vierailisimme Tuomaan markkinoilla. Meille sattui ihan mielettömän kaunis ja upea päivä, ja käveltiin kirpsakassa pakkasessa ja auringonpaisteessa, juotiin kaakaota ja höpöteltiin.

Ollaan tähän mennessä tehty jokaisen luukun ”tehtävät” paitsi leivottu torttuja. Ehkä huomenna on se ilta, kun me leivotaan ne tortut vielä toisenkin tekemisen rinnalla, niin ei ole yhtäkään luukkua rästissä? Onneksi torttupäivänä me käytiin Oton perheen luona, ja siellä oli sentään torttuja tarjolla. Siksi se leipominen jäikin, kun oli maha täynnä torttuja kotiin tullessa. No, viikunahillo ja torttutaikina odottavat valmiina sitä päivää kun inspiraatio iskee. Pipareitakin pitäisi leipoa toinen satsi!

Kiitos kaikista ihanista viesteistä ja kommenteista, joita olette laittaneet taas tulemaan! Mä rakastan muuten blogin lisäksi myös instagramia kanavana, koska siellä teidän kanssa on niin rento ja helppo vaihtaa ajatuksia. On mahtavaa kun siellä ihmisillä on nimi ja kasvot, niin pystyy ehkä itsekin olemaan vieläkin avoimempi kuin täällä. Toki sitten blogissa on se hyvä, että tänne ihmiset voivat jakaa ajatuksia myös anonyymisti, ja kertoa sellaisia kokemuksia ja ajatuksia, joita eivät uskaltaisi omalla nimellä ja naamalla kertoa. Sekin on aivan super tärkeää!

Ihanaa tätä viikkoa kaikille, ja muistakaa joulukalenteri, uusi luukku joka aamu klo 06.00! Siellä on tulossa mm. pari videota, Oton juttuja, DIY-lahjavinkkejä ja vaikka mitä kivaa vielä! Tänä aamuna esittelin taaperon joululahjatoiveita, ja eilen jouluisen arkimeikin lempparituotteita. 

Joko te odotatte vuotta 2019? Mitä odotuksia teillä on tulevalle vuodelle?