Meidän joulu 2019

27.12.2019

Sinne se joulu taas meni. Joka vuosi tuntuu yhtä haikealta, kun kauan odotettu juhla on ohi. Joulukuplassa on niin ihanaa, että voisin olla siellä ainakin puolet pidempään. Meidän jouluaatto alkoi jännityksellä: joulupukki oli tuonut yön aikana kolme isoa pakettia olohuoneeseen, jotka eivät mahtuneet muun kuorman mukaan. Lapset olivat kyllä ihan tulisilla hiilillä, että mitä siellä on mitä siellä on. Onneksi aattoaamun selviytymispakkaukset vähän lievittivät jännitystä ja pian ne isot paketit oikeasti unohtuivat, vaikka olivat ihan esillä. Ne avattiin ihan viimeisenä sitten illalla, koska lapset eivät edes muistaneet niitä enää siinä vaiheessa.

Aamupäivällä luvassa oli lisää jännitystä, sillä Yle uutisten kuvaaja ja toimittaja tulivat meille kuvaamaan meidän joulun viettoa yhdentoista maissa aamupäivällä. Toimittaja oli huomannut, että me olemme jouluihmisiä ja näin me päädyimme uutisiin esittelemään meidän joulun viettoa. Aamupäivällä avasimme perhejoulukalenterin viimeisen luukun, söimme joulupuuroa ja viimeistelimme uunijuureksia yhdessä lasten kanssa. Areenasta voi katsoa vielä jouluaaton puoli yhdeksän uutiset, jos jäivät välistä. Kohdasta 06:08 eteenpäin näkyy meidän perhettä.

Meille kävi perinteiset ja mä sain taas joulumantelin, mitä ihmettä! Ja Otto vielä valmisti ja tarjoili puuron kattilasta, enkä minä itse. No mutta, eikös sitä niin sanota, että kun äiti voi hyvin, koko perhe voi hyvin. Kiitollisena otin joulumantelin vastaan ja toivon paljon hyvää onnea koko meidän perheelle.

Puuron syönnin jälkeen kuvaaja ja toimittaja lähtivät ja me alettiin pikkuhiljaa valmistautua lähtöön haudoilla käymään. Käytiin viemässä Oton perheen kanssa kynttilät haudoille, sekä muualle haudattujen muistomerkille mun mummulle. Sitten tultiin tänne meille koko isolla porukalla ja otettiin rennosti. Meillä oli siinä pari tuntia aikaa ennen pukin tuloa, joten juteltiin, juotiin kahvit ja tehtiin vielä joulupöytään salaattia ja muita tuorejuttuja. Lapset alkoivat siinä vaiheessa olla ihan intona ja kurkkivat ikkunoista. He itse asiassa bongasivat ikkunasta jo yhden joulupukin, mutta hän meni naapuriin.

Vihdoin Otto näki ikkunasta joulupukin myös ja sitten ovikello soi. Sieltä tuli meidän pukki ja lahjat! Otto sai muutaman aika hauskan kuvan lasten ilmeistä kun pukki tuli. He kirjaimellisesti pomppivat ja kiljuivat innosta. Pukki oli ihan mahtava. Hän oli tehnyt muistiinpanoja lasten vuodesta ja kiinnostuksen kohteista ja lahjatoiveista ja jututti heitä hyvän tovin, ei ollut mihinkään kiire. Laulettiin koko porukalla Joulupukki, joulupukki ja sitten pukki jakoi vielä rauhassa pari säkillistä lahjoja. Hän oli ihan mahtavan kiireetön ja mukava pukki, paras ikinä. Pukki vielä itse kysyi, että halutaanko ottaa lapsista kuva pukin kanssa ja isommat juoksivat innoissaan heti pukin syliin. Taapero pysytteli mieluummin turvallisen etäisyyden päässä pukista äidin sylissä koko vierailun ajan, ja se oli enemmän kuin fine.

Pukin lähdettyä lapset saivat avata yhdet pienet lahjat ja sen jälkeen käytiin joulupöytään. Siinä viihdyttiinkin hyvä tovi ja lapsetkin jaksoivat ruokailla rauhassa ja santsata jopa. Oli ihan parasta, kun yksi meidän lapsista sanoi, että ”äiti mä voisin syödä jouluruokaa joka päivä kun se on niin hyvää!”. Lämmitti sydäntä niin kovasti! Oli kyllä ihan tajuttoman hyvä joulupöytä tänä vuonna, vaikka itse sanonkin. Kaikki ruokalajit onnistuivat ja maistuivat kaikille. Rauhallisen jouluruokailun jälkeen siirryttiin takaisin olohuoneen puolelle ja jaettiin lahjat loppuun.

Se hetki, kun lapset avasivat omat ”isot” lahjansa oli taianomainen! Me mietittiin ne tarkasti jokaisen kiinnostuksen kohteiden pohjalta ja menivät kyllä selkeästi nappiin, sillä niiden parissa on viihdytty siitä asti kun ne avattiin. Onni ja ilo on ollut käsinkosketeltavaa ja lapset ovat kiittäneet meitä monen monta kertaa. Ollaan kyllä kiitollisia siitä, että pystytään toteuttamaan lasten haaveita.  Isompien saamat piano ja ompelukone ovat hyödyllisiä ja arvokkaita nyt ja kymmenenkin vuoden päästä ja ilahduttavat lahjan saajien lisäksi koko perhettä. Taaperon innostus omasta keittiöstään oli myös niin liikuttavaa ja se on todella ollut hänelle mieluisa.

Meidän aikuisten omat lahjat olivat tänä vuonna aineettomia yksiä pehmeitä paketteja ja äidiltä saatuja ihania villasukkia lukuunottamatta ja sieltä paljastui kyllä niin ihania juttuja, että mä _en_ kestä! Kerron myöhemmin mun ja Oton yhteisestä isommasta joululahjasta, me ollaan siitä niin fiiliksissä!

Jouluaatto jatkui lahjojen availulla, puolukkajäädykkeellä ja kahvilla ja rennolla hengailulla. Lapset lauloivat vähän joulupukin tuomalla Let’s Sing 2020-pelillä vielä ennen nukkumaanmenoa. Let’s Sing 2020 oli kyllä mahtavista mahtavin lahja myös, on niin parasta kuunnella kun meidän esikoinen laulaa Spice Girlsiä ja Nelly Furtadoa ja muita mun lapsuuden ja nuoruuden hittejä ja osaa niiden sanat! Voin liittyä aina omalla epävireisellä äänelläni yhteislauluun.

Lasten mentyä nukkumaan me aikuiset jatkettiin iltaa vielä pitkälle yli puolen yön pelaamalla porukalla Cards against humanitya, varsinainen joulupeli. No ei mutta saatiin kyllä kunnon nauruhepuleita sitä pelatessa. Onneksi lapset olivat niin väsyneitä jännittävästä päivästä, että ei häiritty heidän unta meidän hihityksellä. Aamulla nukuttiin kaikki pitkään ja pidettiin joulupäivänä  yhteinen lautapelipäivä. Pelattiin lasten kanssa läpi kaikki pukin tuomat uudet pelit ja niitä tulikin aika monta, kun saatiin niitä myös sukulaisilta. Ihan parasta!

Jouluaaton jälkeiset päivät ovat kuluneet aika pitkälti yökkäreissä, mutta ollaan me käyty myös Oton tädillä syömässä ja mä olen käynyt lenkillä. Tänään meillä on ollut kavereita kylässä ja kavereiden näkemistä on edessä nyt viikonloppuna muutenkin.  Olen niin kiitollinen siitä, miten ihana joulu saatiin viettää ihanien ihmisten kanssa. Toivottavasti teillä on kaikilla ollut ihana joulu <3

Ihanaa vuosikymmenen viimeistä viikonloppua kaikille!


Kohta meillä on joulu

23.12.2019

Niin vain nyt on aatonaattoilta ja huomenna on jouluaatto. Tämä joulukuu on mennyt taas niin älytöntä vauhtia, ettei tosikaan. Vuoden odotetuin aika juoksee aina eteenpäin nopeammin kuin kaikki muut kuukaudet yhteensä, varmaankin siksi, kun toivoo, ettei aika menisi niin nopeasti. Joulukalenterin ja siis joulukuun aikana blogiin on kertynyt jo 37 postausta, plus tämä jota tässä nyt siis kirjoitan. 38. postaus. Joulukuu on ollut intensiivinen, mutta olen nauttinut siitä ihan valtavasti. Joulukalenterin tekeminen on tosi antoisaa ja virittää ihanasti joulutunnelmaan.

Me aloitettiin eilen jouluruokien kokkaaminen kinkun paistolla ja herneiden likoamaan laittamisella. Kinkun kanssa meni taas melko myöhään, mutta sehän on perinne, että Otto istuu yöllä tuulikaapissa vahtimassa pihalla jäähtyvää kinkkua ja syömässä kinkkuvoileipiä. Mä kömmin nukkumaan jo heti kuorrutettuani kinkun mummun perinteisellä hunaja-sinappikuorrutuksella.

Tänä vuonna me paketoitiin lahjat kolmessa erässä, niin ei tuntunut liian raskaalta. Mun äiti aina ”kätevästi” unohtaa paketoida ostamansa paketit ja tuo nekin meille paketoitavaksi, joten niistä tuli vielä meille lisähommaa. Näin käy siis joka vuosi, ei tullut mitenkään yllärinä äiti, haha. Nyt en enää millään malttaisi odottaa, että saan nähdä lasten ilmeet, kun he näkevät omat joululahjansa. Vaikka niitä on (meidän ostamina) määrällisest vähemmän kuin koskaan, uskon ja toivon, että ne myös tekevät suuremman vaikutuksen kuin koskaan. Taaperolle tuunattu keittiö tehdään valmiiksi vasta tänä yönä. Annettiin maalien kuivua rauhassa aina maalikerrosten välissä ja nyt keittiö on varmasti kuiva ja kestävä ja valmis koottavaksi. Se on niin hieno, että mä en kestä. Keittiön tekoprosessista tulee tänne tarkempi postaus myöhemmin, mahdollisesti ensi vuoden puolella.

Lapset ovat ihan lomatunnelmissa, vaikka ulkona sataakin jatkuvasti vettä. He ovat katsoneet joululeffoja, kuunnelleet äänikirjoja, lukeneet, tehneet joulunäytelmän, pelanneet vähän puhelimilla ja höpöttäneet mummulle ja meille. Ollaan käyty koko porukka Tuomaan markkinoilla ja vitsit siellä oli ihanaa joulutunnelmaa. Meillä meni tänä vuonna tosi viime tippaan Tuomaan markkinoilla käyminen, mutta päästiin kuin päästiinkin niiden toisiksi viimeisenä aukiolopäivänä, eli lauantaina käymään. Silloin ei sentään satanut vettä kuten eilen. Täytyy toivoa, että saataisiin edes kuiva jouluaatto jos ei aurinkoa saada.

Huomenna jouluaattona aamulla klo 05.00 ilmestyy vielä viimeinen joulukalenteriluukku ja myös Instagramin puolella ilmestyy huomenna vikan kerran joulukalenterin avaamis-storyt aamupäivällä. Sitten mä hiljennyn joululomalle! Loppuvuoden aikana tulee ilmestymään vielä ainakin kolme postausta, eli postaus meidän joulusta, yksi kamppis (jonka olen tehnyt valmiiksi) sekä perinteinen vuosikatsaus. Muuten aion lomailla ja nautiskella. Kannattaa seurata instassa @iinalaura, koska sinne saatan päivittää tunnelmia tuoreeltaan. Rennosti aion kuitenkin ottaa, joten joku täysin sometonkin päivä saattaa mahtua mukaan loppuvuoteen.

Mä lähetän rutkasti rakkautta, halauksia, lämpöä ja ihania ajatuksia kaikille teille. Kiitos kun olette odottaneet joulua mun kanssa tänäkin vuonna. Mielettömän ihanaa ja naurun ja ilon täyteistä joulua teille kaikille! <3


Luukku 23. Aattoaamun selviytymispakkaukset

23.12.2019

Tämä klassikko on ollut meillä käytössä jo vuosikaudet. ”aattoaamun selviytymispaketit”, eli pienet paketit, jotka saa avata heti aamulla. Paketeissa on jotain pientä kivaa jonka avulla vähän purkaa aaton jännitystä. Yleensä meillä on ollut niissä jokin jouluaiheinen satukirja, joko asu jouluaatoksi, jouluneule tai jouluyökkäri, sekä sitten joku jouluherkku, kuten esimerkiksi vaahtokarkkikaakaon ainekset lasipurkissa. Kun vuosia on kulunut jo monta ja lapsiakin on kolme, on joulu-aiheisia kirjoja kertynyt meille niin hurja määrä, että ei enää koettu uusia joulukirjoja tälle vuodelle tarpeelliseksi. Jouluaaton juhla-asut oli lapsilla jo valmiina, eikä yökkäreillekään ollut tarvetta. Siksi lähestyttiin pakkausta tänä vuonna vähän eri tavalla.

Tänä vuonna valittiin paketteihin jotain pientä tekemistä puuhakirjan muodossa, isommille kynsilakat jouluaatoksi (heillä ei ole vielä ikinä ollut omaa ”aikuisten kynsilakkaa” ja taaperolle omat jouluisat pinnit. Tänä vuonna paketit ovat siis huomattavasti pienemmät kuin aiempina vuosina, mutta uskoisin, että vähintään yhtä mieluisat.

Esikoiselle ja keskimmäiselle ostettiin Top Model -minitarrakirjat, joissa on siis stailattavia hahmoja sekä tarroja, joilla hahmoille voi laittaa hiukset, vaatteet ja asusteet. Meidän isot tykkäävät kovasti näistä ja toivovat niitä aina. Nämä pienikokoiset kirjat sopivat hyvin jouluaattoon ja niitä ehtii täytellä aamulla kun odottelee, että pääsee riisipuurolounaalle. Taaperolle valkattiin taattua tavaraa, eli Ryhmä Hau joulupuuhakirja. Ryhmä Hau kaikissa muodoissa on taaperon suurin suosikki, joten olen aivan varma, että tämä on hitti ja viihdyttää häntä aattoaamuna.

Isommat ovat harjoitelleet kynsien lakkausta lasten pois pestävillä kynsilakoilla jo vuosia, joten kynsien lakkaamisessa on varmasti heille myös mukavaa itsenäistä joulupuuhaa. Ja tänä jouluna he osaavat keittää jo itse itselleen joulukaakaot ja koristella ne valmiilla kermavaahdolla, sekä vaahtokarkeilla ja kanelilla. Se on varmasti heille oikein kiva juttu, kun saavat puuhastella jouluisia askareita ja sitten vielä herkutella.

Ai että, tulee kyllä niin joulufiilis kun tässä kirjoittelee. Meistä on ihanaa antaa lapsille kivat pikkupaketit jo aamulla ja lapsetkin ovat tykänneet perinteestä. Sen avulla meillä on myös aina jaksettu oikein hyvin odotella joulupukin tuloa. Varmasti teen meidän lapsille omat selviytymispakkaukset vielä sittenkin kun he ovat kolmikymppisiä, hah! Me kääräistiin paketit kesällä tekemästäni vaippakakusta ylijääneeseen sellofaaniin ja asetellaan ne tänä iltana joulukuusen alle odottamaan. En malta odottaa, että tyypit näkevät ne!

Huomenna on joulu <3 Tänä iltana ilmestyy vielä yksi postaus ja huomenna aamulla viimeinen joulukalenterin luukku, iik! 

Onko teillä samanlaista perinnettä, että aattoaamuna saa jo avata pienet paketit? Mihin aikaan teillä yleensä jaetaan/avataan joululahjat? 


Luukku 22. Lapsuuden joulut kuvissa

22.12.2019

Tänään on kolmanneksi viimeinen luukku ja tänään me kurkistetaan mun lapsuuskuviin! Mun äiti toi Oulusta pienen pinon kuvia mun lapsuuden jouluista, koska mä halusin ekaa kertaa jakaa niitä täällä. Aina tulee uusia ekoja kertoja, vaikka tätä hommaa on takana jo yli kahdeksan vuotta. Meillä ei ollut omaa kameraa kuin silloin kun olin ihan pieni ja vasta sitten, kun olin jo lukiossa ja pyysin joululahjaksi oman digikameran. Siksi meillä on vain joistakin jouluista kuvia itsellä, kun suurin osa on mummun albumissa tai jonkun tädin tai serkun albumissa, koska ne on otettu heidän kameroilla. Joistain jouluista ollaan saatu kuvia myös itselle, mutta kaikista ei olla varmaan muistettu pyytää, kun tässä on lähes kaikki mun lapsuuden joulukuvat.

1. Mun ensimmäiset päiväkodin joulujuhlat. Olen tässä kaksivuotias ja juuri saanut päiväkodin joulupussukan, josta paljastui virkattu tonttu. Meidän lapsetkin on saaneet päiväkodissa aina joulupussukat, mutta siellä on ollut omena, rusinoita ja pipari. Ihania juttuja nekin. Voisko mun mekko oikeasti olla enää yhtään ysärimpi? Se on huikea! Ja siis en kestä, toi tyyppi tossa oikealla, jonka paita ja housut ja sukat näkyy, voisi olla kuka tahansa 2010-luvun faija tyylikkäissä ysärifarkuissa, ruutupaidassa ja tennissukissa. Niin hauskaa!

2. Minä, mummola ja joulukuusi. Kyllä hymyilyttää, kun kuusen alusta on täynnä paketteja! Tulee niin nostalgiafiilis tästä kuvasta. Muistan hämärästi tuon mummolan olkkarin (tämä oli mummun ja papan eka koti, jossa he asuivat siihen asti, että mä olin 4- tai 5-vuotias muistaakseni. Paremmin muistan keittiön, jossa oli iso leivinuuni ja se oli mun mielestä tosi hieno.

3. Siellä samassa mummolan olkkarissa minä mun tädin ja mummun ja papan koiran Benjin kanssa. Mun täti on tässä kai 13-vuotias ja mä olen 2-vuotias. Benji-koira oli mun paras kaveri, jonka kanssa aina leikin lapsena. Me kasvettiin Benjin kanssa samaa tahtia, kun hän oli vain vähän mua nuorempi.

4. Sama muumimekko päällä, ilmeisesti vuotta myöhemmin, kun näyttää jo paljon lyhyemmältä mulle kuin ylemmässä kuvassa. Olen siis varmaankin kolmevuotias. Mun tukkakin on kasvanut jo hurjasti. Tämä kuva on myös päiväkodin joulujuhlasta, vitsi miten upea seinämaalaus meillä on ollut siellä. Kukahan se on tehnyt?

5. Tämä on otettu äidin työpaikan joulujuhlissa, joihin aina myös henkilökunnan lapset olivat tervetulleita. Siellä oli joku valokuvauspiste, missä sai käydä ottamassa jouluisen kuvan. Luulisin, että olen tässä eskarilainen, koska eskari-iässä mulla oli tuollainen long bob (kirjoitin ekana long boob, apua) otsiksella. En kestä tuota mun mekkoa, siis mikä ysäriyden multihuipentuma!

6. Ekaluokan joulu, tunnistan sen siitä, että mulla on sama hiuspanta kuin mun ekaluokan koulukuvassa. Taisi vähän pukki jännittää, kun en uskaltanut edes katsoa kohti. Tämä kuva on otettu mun mummun ja papan luona Rantsilassa, kodissa, jossa vietin kaikki mun lomat 7-vuotiaasta teini-ikään asti. Tuolla keittiössä me kokkailtiin ja leivottiin mummun kanssa ja tuossa, missä mä seison, mä aina istuin tai makasin piirtämässä.

7. Tässä kuvassa pidän tanssiesitystä jouluaattona mun tädin kanssa. Veikkaan, että olen tässä kuvassa kolmosluokalla, koska silloin mulla oli tuollainen lyhyt tukka. Halusin samanlaisen tukan kuin Tiktakin Petralla ja leikkasin lyhyeksi. Ei se ihan samanlainen tainnut olla, kun en osannut laittaa sitä ollenkaan, mutta tykkäsin siitä kovasti. Takana näkyy mun joululahjoja, joita aina säilytin mummun ja papan olkkarissa sitten, kun ne oli jaettu. Kuten sanoin, juuri tuossa kuusen vieressä, ikkunan edessä, oli mun oma nurkkaus. Mä muistan tosi elävästi vielä tuon mun tanssiesityksen, se oli sama tanssi, joka esitettiin tanssikoulun joulunäytöksessä. Opetin sen mun tädille ja pakotin hänet tanssimaan mun kanssa sen. Parikymppinen täti ei varmaan ollut niin innoissaan tanssista, mutta ihana kun suostui esiintymään.

8. Tämä on otettu samalla joululomalla kuin ylempi kuva, mutta teen jotain jumppaliikkeitä. Niin nostalgista oikeasti, tuli hirveä ikävä mun rakasta mummolaa ja mummua.

9. Tässä olen 5. luokalla ja istun äidin kanssa mummolan sohvalla. Mulla oli tuollainen supertyylikäs letti-tonttulakki, jota rakastin. Ihanaa nähdä äidistä näin iloinen hymykuva. Mun mummulla oli aina paljon joulukukkia joka puolella, jouluverhot, joululiinat pöydillä ja kuusen lisäksi paljon muitakin koristeita. Varmasti mun joulurakkaus tulee äidin lisäksi myös mummulta!

10. Tämä kuva on samalta vitosluokan joululta, mutta tässä näkyy myös osa mun joululahjoista. Näköjään olen saanut ainakin Twister-pelin, Bratz-nuken, The Babysitters Club -kirjan ja Helena Meripaasin kirjan, joita meidän esikoinen on lukenut tänä vuonna. Näyttää olevan myös valtava kasa itsetehtyjä barbien vaatteita, jotka on edelleen meidän lapsilla leikeissä. Mikähän tuo askartelujuttu oli, muistan hyvin hämärästi, että sillä ehkä tehtiin jotain sellaisia koruja.

11. Tässä olen 7. luokalla ja ollaan viettämässä joulua mun serkun luona Oulussa. Muistan, miten ihailin valtavasti tuota junarataa, joka heidän joulukuusen ympärillä oli. Kuusen alla näyttää olevan myös mukavasti paketteja, toki meitä oli iso porukka viettämässä joulua. Mulla on päällä aikuisten puolelta ostettu samettinen korsettiyläosalla varustettu minimekko ja punainen jouluneule. Muistan, miten iso juttu se oli, kun vihdoin oli niin iso, että sai shoppailla aikuisten puolella!

Ai vitsi, oli niiiiiin ihana katsella näitä kuvia ja muistella lapsuuden jouluja. Mulla on niin ihania muistoja kaikista lapsuuden ja nuoruuden jouluista. Tuli niin hyvä mieli, kun muistelin. Mä voin vaan toivoa, että meidän lapsille jää yhtä ihania muistoja omista jouluista, kuin itse olen saanut. Olen ihan älyttömän kiitollinen kaikille mun rakkaille sukulaisille ja äidille siitä, miten ihania jouluja ollaan yhdessä vietetty.

Mikä oli teidän lemppari joulukuva? Näkyikö samoja lahjoja, joita itse ootte lapsena saaneet?


Luukku 21: 7 vinkkiä rennompaan jouluun

21.12.2019

Olen törmännyt viime aikoina somessa liian moneen artikkeliin siitä, kuinka joulu aiheuttaa stressiä ja ikävää fiilistä tai kuinka moni perhe ei voi viettää sellaista joulua kuin haluaisi, vaan joulu menee esimerkiksi rampatessa kyläpaikasta toiseen. Joulu on yksi vuoden ihanimpia juhlia (mulle) ja tuntuu kaukaiselta ajatukselta, että en voisi viettää sitä kuten itse haluan. Ymmärrän, että olen tosi ”onnekas” siinä, että saan viettää perheeni kanssa juuri sellaisen joulun kuin itse haluan. Toisaalta, onnekkuus joulun vietossa on seurausta epäonnesta ja surusta: meillä on molemmilla vain yksi vanhempi ja meidän vanhempien yksi ainoa elossa oleva isovanhempi on niin kaukana, että vierailu jouluaattona ei onnistu, koska vietämme joulua kotona.

Siksi me kaikki keräännytään yhteen paikkaan, eli meidän kotiin, viettämään joulua, eikä kukaan ramppaa minnekään. Jouluna hiljennytään muistelemaan myös kaikkia heitä, jotka eivät enää voi viettää meidän kanssa joulua. Viedään kynttilät haudalle ja rakkaat ihmiset on ajatuksissa. Vaikka nautin siitä, että ollaan meillä kaikki yhdessä paikassa, muistelen myös suurella lämmöllä ja rakkaudella niitä omia lapsuuden jouluja, kun vierailtiin tädeillä, enolla ja mummulassa.

Ajattelin jakaa vielä muutaman viime hetken vinkin rennompaan jouluun:

1. Uskalla viettää sellaista joulua kuin itse haluat, tarkoitti se mitä tahansa.

2. Jos sinulla on lapsia, älä stressaa joulun pyhinä ruutuajasta tai siitä, syövätkö lapset liikaa herkkuja. Joulun aikana voi katsoa useammankin joululeffan tai pelata pukin kontista paljastunutta konsolipeliä kaikessa rauhassa, se on enemmän kuin fine. Jos arkena pitää kiinni rutiineista ja karkkipäivistä, niin se ei haittaa, että lomalla antaa vähän löysää. Silloin kun lapset katsoo leffaa tai pelaa, voi hyvin itsekin rentoutua lukemalla tai miten ikinä haluaa.

3. Jakakaa vastuu joulun järjestämisestä, mikäli mahdollista. Mä en ikinä saisi järjestettyä meidän joulua yksin. Otto kokkaa kaikki ruuat yhdessä mun kanssa ja lapsilla on joulun aikaan seuraa myös mummusta. Oton perhe hoitaa tuoreet joulukalat ja mädit paikan päälle, niin meidän ei tarvitse enää jouluaattona tai aatonaattona hikoilla kaupassa, vaan voidaan keskittyä lämpimien ruokien kokkailuun.

4. Oton vinkki: rento asenne ratissa! Joulun aikaan on paljon liikennettä ja helposti tulee ajateltua olevansa itse tosi kiireinen ja tärkeä omassa autossaan. Kaikilla muillakin on kiireitä ja tärkeät määränpäät ja jos jokainen huomioisi joulun alla oikein ekstra paljon muitakin kuskeja, liikenne sujuisi paljon jouhevammin.

5. Jos paketointi on inhokkihommaa, se sujuu paljon mukavammin joululeffan tai äänikirjan ja glögimukillisen parissa. Varsinkin jos on vielä seuraa! Tai sitten kannattaa hyödyntää paketointipisteitä kauppakeskuksissa. Eilen esim. Kampin 3. kerroksessa oli ilmainen paketointipiste, jossa ei ollut yhtään jonoa.

6. Älä ainakaan stressaa joulusiivouksesta. Kukaan ei muistele jälkeenpäin sitä, kuinka siisti joku kaappi oli jouluaattona tai oliko uunin luukku likainen vai puhdas. Se uuni menee kuitenkin sotkuun kinkun paistosta, joten sama se on pestä vasta joulun jälkeen.

7. Tee mahdollisimman paljon niitä asioita, joista itse tykkäät. Älä stressaa muiden odotuksista tai luo itse itsellesi liikaa paineita.

Tunnelmallista viikonloppua kaikille. Kolme yötä jouluun on!