Moikka! Huhhuijaa, tuntuu että on ikuisuus siitä kun olen kirjoittanut, kun en ole kertonut kuulumisia hetkeen vaan keskittynyt enemmän toisiin aiheisiin. Mutta siis, hyväähän tänne kuuluu, paitsi että ensimmäinen syysflunssa on iskenyt koko perheeseen. Kerkesivät tytöt sentään olla kuukauden nyt päiväkodissa ennen ekaa flunssaa, kun viime keväänä se flunssa tuli jo kolmen päivän tutustumisjakson jälkeen. Onneksi kerkesin kuitenkin lauantaina käydä Indiedaysin luokkaretkellä, eli vuosittaisessa Indiedaysin bloggaajien virkistyspäivässä, jonne pääsin nyt ekaa kertaa.

Aamu alkoi ihanalla brunssilla ja palaverilla Indiedaysin toimistorakennuksen kattohuoneistossa, jonka jälkeen siirryttiin ravintola Gaijiniin Bulevardille maistelemaan sakea ja ihania herkkuja. Paikalla oli myös Gaijinin toinen omistaja, Tomi Björck, joka kertoi meille BW Restaurantsin huikean tarinan aina ensimmäisen ravintolan Farangin perustamisesta lähtien. Oli todella mielenkiintoista kuulla mistä kaikki on alkanut ja miten huikean työn Tomi ja toinen omistaja Matti Wikberg ovat tehneet, että ovat päässeet sinne missä nyt ovat. Neljä huikeaa ravintolaa Suomessa, ja yksi Tukholmassa.

Ruoat olivat todella mielikuvituksellisia ja mielettömän näköisiä, mutta myös huikean hyviä. Mun suosikkini oli mustekalakeksi jonka sisällä oli lohisashimia, yuzumajoneesia ja kirjolohenmätiä, eli Squid cracker & salmon, mutta kaikki muutkin olivat kyllä todella hyviä. Mä en ollut ennen käynyt Gaijinissa, mutta nyt kun kävin niin elättelen täällä sellaista toivetta että tuo herra Hyttinen veisi mut vaikka sinne synttäripäivänä syömään, ja lähdettäisiin siitä sitten jatkamaan muualle, vinkvink!

Juteltiin myös Tomi Björckin kanssa lasten ruokailutavoista hetken aikaa, ja oli tosi mielenkiintoista kuulla mitä huippukokin omat lapset syövät. Kuulemma menee sekä nakkikastike että uudet maut joita hän tykkää testailla kotona ennen niiden tuomista ravintolan ruokalistalle. Mun mielestä se on huikeaa että lapset oppivat pienestä asti jo maistamaan paljon erilaisia ruokia, ja sitä toivon myös meidän lapsilta ja kovasti yritän tarjota mukavia ja erilaisia ruokailukokemuksia niin arjessa kuin juhlassakin.

Sake tastingin jälkeen suunnattiin Lönnrotinkadulle Amazed Gamesin järjestämään huikeaan room escape -peliin, jossa siis porukka suljetaan huoneeseen, josta on tunti aikaa yrittää päästä ulos. Mä olen halunnut jo pitkään päästä kokeilemaan tätä, ja voi vitsit että se oli hauskaa! Me jakauduttiin pienempiin viiden hengen porukoihin room escapea varten, ja pääsi ihan uudella tavalla tutustumaan kanssabloggaajiin kun ratkottiin yhdessä mysteerejä. Päästiin jopa lopulta ulos ennen tunnin loppua, ja vaikka peli oli tosi haastava niin me pystyttiin siihen! Oli kyllä ihan huippua, pakko mennä tuonne joskus uudestaan kun meillä jäi kaksi muuta huonetta vielä testaamatta.

Room Escapen jälkeen me kirjauduttiin Indigo Hoteliin sisään Korinnan kanssa ja nautittiin meidän ihanasta kasikerroksen tilavasta huoneesta. Sitten suunnattiin Indigo Hotelin alakerrassa sijaitsevan Bröd -ravintolan terassille nauttimaan vähän alkudrinkkejä ja höpöttelemään lisää. Syötiin vielä hyvä kolmen ruokalajin illallinen Brödissä, ja jatkettiin siitä Virgin Oil & Co-ravintolaan Elias Kaskisen levynjulkkarikeikalle vähän pienemmällä porukalla. Me innostuttiin vielä Korinnan ja Annikan kanssa jatkamaan iltaa Villissä Wäinössä tanssien, ennenkuin lähdettiin hotellille nukkumaan.

Oli kyllä ihan huippu päivä, törmäsin illalla moneen vanhaan tuttuun joita en ollut nähnyt vuosiin ja vaihdettiin kuulumisia. Ja oli myös tosi kivaa tutustua muihin bloggaajiin paremmin, osan kanssa ollaan tietysti tunnettu jo pitkään mutta etenkin se room escape oli helppo tapa tutustua niihin joiden kanssa ei aiemmin oltu vielä ehditty tutustumaan. Tietysti oli myös huippua höpöttää Korinnan kanssa hotellihuoneessa yömyöhään, ja se kun muutama teistä ihanista lukijoista tuli juttelemaan mun kanssa illan aikana!

Oli parasta nukkua hotellin megakorkeassa sängyssä ja herätä aamulla valmiiseen pöytään ihan kaikessa rauhassa. Heräsin kyllä silti jo ennen yhdeksää ihan pirteänä, ei sitä vaan enää osaa nukkua pitkään vaikka saisikin. Aamupalan jälkeen Otto haki mut kotiin ja vietettiin kiva sunnuntai yhdessä koko perhe.

Kiitos kaikille ihanille joiden kanssa sain viettää lauantaita ja sunnuntaiaamua, toivottavasti nähdään pian taas!

Moikka pitkästä aikaa! Niinkuin Facebookin puolella mainitsin, meillä on ollut kauhea hulina päällä ja siksi tahtomattani pidin melkein kahden päivän postaustauon, pahoittelut siitä. Eilen me päästiin vieraaksi varmasti upeimpiin häihin ikinä, ja koko päivä vierähti siinä. Meidän ystävät Viivi ja Antti sanoivat toisilleen tahdon Suomenlinnan kirkossa, ja jatkoja juhlittiin Suomenlinnan Tenalji von Fersenissä. Miljöö oli ihan mieletön, ja sääkin helli meitä melkein koko päivän paria pientä sateen ripottelua lukuunottamatta.

Vihkitilaisuus oli niin kaunis ja koskettava, ja sen jälkeen heiteltiin perinteiset riisit ja käveltiin rantaan vastaanottamaan hääparia, joka saapui veneellä näyttävästi moikkaamaan vieraita ennen jatkobileitä. Suomenlinna on kyllä niin upea paikka, vaikka korkkarit kokivatkin kovan kohtalon heti neitsytmatkallaan. Mutta yksi suutarikäynti on pieni hinta siitä että saatiin viettää niin mielettömän upea päivä eilen.

Ruokaa oli paljon ja se oli todella hyvää. Lapsille oli järjestetty ihanasti kasvomaalausta ja muuta kivaa ohjelmaa, ja juhlissa oli rento ja kiva tunnelma. Hääparin perheenjäsenet pitivät ihania puheita ja nauru raikasi. Tytöt kerkesivät tanssimaankin, vaikka melko ajoissa lähdettiinkin kotiin. Olisihan sitä tietysti ollut kiva vielä jatkaa juhlintaakin, mutta lasten mukaan mentiin ja siinä vaiheessa kun väsymys alkoi ottaa vallan, oli aika lähteä kotiin. Lapset jaksoivat yllättävän hyvin koko pitkän päivän, vaikka nukahtivatkin sitten kotimatkalla autoon, ja nuoremman neidin sai kantaa autosta suoraan sänkyyn.

Nämä olivat ensimmäiset häät joissa oltiin vieraana omien häiden jälkeen, ja nousi kyllä niin elävänä pintaan omatkin häämuistot samalla, vaikka tietenkin ajatukset olivat upeassa hääparissa ja juhlittiin ja iloittiin heidän puolestaan. Viivin ja Antin onni paistoi kilometrien päähän, siinä on kyllä pari joka sopii toisilleen täydellisesti. Kiitoksia ihan mielettömän paljon vielä upealle hääparille siitä että saimme olla osana heidän tärkeää päiväänsä, ja suuri kiitos heille myös siitä että sain jakaa pieniä paloja häistä myös teidän kaikkien kanssa!

Mä löysin sen vaaleansinisen mekon, sittenkin, ja olen tosi tyytyväinen mun hääasuun. Se oli yksinkertainen, mutta asusteet tekivät siitä kuitenkin mielestäni häihin sopivan ja juhlavan. Mekko löytyi H&M:ltä dividedin puolelta, ja hintaa sillä oli 9,95, mikä oli ihan mukava ylläri kassalla, kun tämä kuitenkin oli jo toinen mekko jonka ostin häitä varten. Mekko on myös tosi monikäyttöinen kaikessa yksinkertaisuudessaan, ja rakastan sen mallia. Kiitos muuten hurjasti kaikille reklamointivinkeistä edelliseen postaukseen, kunhan tämä meidän härdelli vähän helpottaa niin mä lähden kyllä käymään Zarassa ja reklamoin mekosta. Ei mua haittaa vaikka en saisi rahoja takaisin, mutta toivottavasti palautteesta on kuitenkin hyötyä.

Mekko H&M / Kaulakoru H&M / Kengät River Island / Kello Marc by Marc Jacobs* / Laukku Marc by Marc Jacobs / Korvakorut Marc by Marc Jacobs / *saatu blogin kautta.

Me ollaan tänään tyhjennetty kämppää kaikesta turhasta roinasta, kun iski vähän sellainen ”loma loppuu pian eikä olla saatu vieläkään tehtyä näitä asioita mitkä piti tehdä heti ekana” -fiilis. Otto kävi viemässä Uffin keräykseen niin monta säkillistä vaatteita että en voi uskoa että olen muka käyttänyt niitä kaikkia joskus. Lisäksi käytiin Ikeassa, ja olen vähän aloitellut keittiönuudistus-projektia. Meidän kodin muutoksista tulee mahdollisimman pian lisää juttua, kunhan saadaan kaikki valmiiksi, hommaa riittää.

Ihanaa huomista sunnuntaita, ja hyvää yötä kaikille <3

Viime syksyn Indiedays blog awardseista viisastuneena mä päätin tällä kertaa jo aivan aluksi, että puen päälleni sellaiset vaatteet jossa mun ei tarvitse sekuntiakaan miettiä sitä miten mekko pysyy päällä, tai miten istuminen tai kävely tai kuvissa poseeraaminen onnistuu. En halunnut stressata, enkä myöskään ylipukeutua. Mä löysin mun tämänkertaisen gaalamekon oikeastaan ihan vahingossa, kun en sitä oikeastaan vielä edes etsinyt.

Oltiin shoppailemassa ihan casuaalisti, etsittiin lähinnä Otolle kenkiä ja paitoja, ja päätin tsekata nopeasti H&M:n naisten osaston. Törmäsin ihanan rentoon Coachella-mallistoon josta en ollut kuullut edes mitään, ja ihastuin mustaan kuvioituun hapsumekkoon aivan täysin. Kävin heti sovittamassa sitä, ja se istui hyvin. Ensimmäinen kerta kun gaala-asun löytyminen ei tuottanut järjetöntä stressiä eikä vienyt juurikaan aikaa. Toki hävettää vähän että olin missannut näin ihanan malliston kokonaan, olen tosi ajantasalla ja silleen.

Mulle gaala-asuissa on tärkeää se, että ne eivät ole kertakäyttöisiä. Pari kertaa olen lainannut asun PR-toimistoilta kun olen halunnut pukea ylleni jotain ekstrajuhlavaa jota olen tiennyt käyttäväni vain kerran. Ne jotka olen ostanut (ihan ekaa mekkoa lukuunottamatta) ovat kaikki päässeet myöhemmin käyttöön muissa tilaisuuksissa. Tämä festarimalliston mekko on sellainen jossa tulen varmasti viilettämään ensi kesänä useammankin hellepäivän, tosin korkkareiden sijaan yhdistettynä tennareihin ja tukka hulmuten. Hapsuja pitää kuitenkin ehkä vähän lyhentää, sillä lenkkarit jalassa mulla ei riitä kyllä pituus niihin ilman että kompastun, korkkaritkin riittivät vain nippanappa.

Rennon mekon yhdistin Zaran mustiin lempparikorkkareihin, pikaiseen ponnari-lettiviritelmään ja yhteen ensimmäisistä kaulakoruista joita suunnittelin meidän sovelluksella. Mun mielestä perhoset ja festarimekko sopivat aika kivasti yhteen, mitä te olette mieltä? Lisäksi ostin vielä glitteristä metallivärisiä ”tatuointeja” ja laitoin isoimman niistä olkapäähän. Mä oon nähnyt noita aika paljon nyt Pinterestissä selatessa ja innostuin kun löysin paketillisen. Oikeaa tatuointia mulla ei ole, enkä tiedä tuleeko koskaan olemaan, vaikka niistä tykkäänkin. Mutta mun mielestä tuollainen yhden illan koriste oli hauska ja sopi myös mun tyyliin.

Mekko H&M loves Coachella / Kengät Zara / Koru EYE jewelry / Laukku Michael Michael Kors

Mä tykkäsin tästä asusta ihan superisti, se on ehkä mun lemppari tähän mennessä! Mä suuntaan tänään toistamiseen viikon sisään Porvooseen, tällä kertaa mulla on siellä työjuttuja. Hauskaa että en ole käynyt siellä kuin kerran ihan pienenä, ja nyt sattumalta tulee käytyä näin usein. Mutta joo, aivan ihanaa päivää kaikille, toivottavasti se aurinkokin sieltä jossain vaiheessa pilkistäisi!

Mitä te olette mieltä, gaala-asu hot or not?

Mä en tiedä edes mistä aloittaisin, kun viimeisten kolmen päivän aikana on tapahtunut niin paljon. Pää on ollut ihan hurjan pyörällä vielä tänäänkin, vaikka ollaan vaan otettu rennolla verkkarimeiningillä kotona. Ottokin on niin väsynyt raukka että nukahti sohvalle jo tunti sitten, tuossa se koisii mun vieressä. Niin paljon ihmisiä, tapahtumia ja meininkiä, ei ihmekään että vähän väsyttää. Perjantain vietin siis Porvoossa, josta tultiin vasta iltayhdentoista maissa takaisin Emilian kanssa. Porvoon reissusta on tulossa oma postauksensa alkavan viikon aikana, nyt vuorossa juttua eilispäivän Inspiration Daysta ja Indiedays Blog Awardseista, jotka huipentuivat aika mielettömällä tavalla.

Lauantaiaamu valkeni kauniin aurinkoisena, ja me lähdettiin jo hyvissä ajoin kohti ravintola Maxinea, jossa Bloggers’ inspiration day eli BID tänä vuonna pidettiin. Mä olin ensimmäisen tunnin tapahtumasta Kultajousen ständillä esittelemässä My iMenso-koruja, ja se olikin hauskaa puuhaa, tehtiin vaikka minkälaisia kivoja koruja ständillä vierailleiden blogikollegojen kanssa. Ekan tunnin jälkeen lähdettiin sitten pyörimään Oton, Kaislan ja Emilian kanssa yhdessä, ja törmäsin vaikka kuinka moniin tuttuihin. Oli aivan ihana nähdä kaikkia pitkästä aikaa ja vaihtaa kuulumisia.

Päivä meni hurjan nopeasti, tapahtumasta kiiruhdettiin nopeasti kotiin vaihtamaan vaatteita ja syömään ja moikkaamaan lapsia, ja sitten pitikin jo lähteä. Mentiin etkoilemaan Emilian ja Essin hotellihuoneeseen Oton, Kaislan ja Simon kanssa, ja siellä sitten hoidettiin vielä viimeiset laittautumiset ja höpötykset ennen varsinaisia bileitä. Oli aivan ihana tutustua Essiinkin jonka olen tiennyt pitkään mutta ei olla koskaan aiemmin tutustuttu sen paremmin. Onneksi mulla oli apuvoimia, sillä mun ihana hapsuhelmainen mekko oli taas kerran sellainen valinta, että vessassakäynti aiheutti päänvaivaa, voi apua!

Gaala pidettiin tällä kertaa uudessa Capitalissa, jonne me hurautettiin ihan viimetingassa taksilla. Napattiin vielä asukuvat nopeasti ennen kuin kipiteltiin sisälle, ja melko pian alkoikin jo itse palkintojenjakotilaisuus. Siinä vaiheessa alkoi jännittää ihan hulluna! Ensin palkittiin Emilia, ja sen jälkeen vuorossa oli Oton kategoria, Vuoden Blogitulokas. Otolla oli vastassa mielettömän kovia nimiä, mutta niin vaan tuo minun ihana mieheni nappasi voiton, eikä meinannut sitä edes tajuta. Mä oon Otosta niin ylpeä, hän on alle vuodessa vakiinnuttanut paikkansa blogimaailmassa ja noussut sinne missä nyt on.

Se mitä mä haluan ehdottomasti korostaa on että Otto nousi sinne lavalle eilen omilla ansioillaan, ihan täysin. Vaikka mä olenkin blogannut pian neljä vuotta, ja Otto sai ehkä alkusysäyksen Akkavallalle siitä että hänet tiedettiin jo entuudestaan mun blogin kautta, ei niitä Oton juttuja kukaan kävisi lukemassa jos ei nimenomaan niistä tykkäisi. Otto on mielettömän taitava kirjoittaja, hauska tyyppi ja osaa ottaa kantaa ja tuoda esiin kiinnostavia aiheita. Otto ei pelkää kirjoittaa sellaisistakaan jutuista, jotka jakavat mielipiteitä suuntaan jos toiseenkin. Hän kirjoittaa blogiaan tinkimättä tavuakaan omasta tyylistään, ja niin on tehnyt alusta asti, enkä ihmettele ollenkaan että se toimii.

Onnea vielä mun rakkaalle, Otto sä olet paras ja ihanin. Mä oon aika hitsin ylpeä että saan olla tuollaisen miehen vaimo. Itse sijoituin omassa Luonnollisen upea -sarjassani kolmanneksi, mistä olen hurjan kiitollinen teille kaikille! Myös mun sarja oli tosi kova, enkä olisi voinut kuvitella että pääsisin edes sinne top3:n joukkoon. Voitto meni ihan mielettömän upealle Venla Savikujalle, täysin ansaitusti! Kiitos kaikille teille jotka äänestitte<3

Nyt pitäisi pikkuhiljaa palailla arkeen, mutta onneksi huomenna meillä luvassa kiva pre-vappupiknik lasten kanssa iltapäivällä. Ja onneksi vappu on tällä viikolla, ja saadaan viettää melkein-pitkä viikonloppu perheen kanssa aivan rauhassa tämän härdellin jälkeen. Ihana ihana viikonloppu, mutta nyt on hyvä ottaa vähän iisimmin. Ensi viikolla luvassa ainakin lasten juttuja vähän enemmän, ja gaala-asu  tarkemmassa esittelyssä!

Ihanaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa kaikille <3

Tänään ei olekaan luvassa perinteistä viikon arkiruokapostausta, vaan postauksen täydeltä Zeldan synttäriherkkureseptejä. Me haluttiin runsas herkkupöytä, ja vähän sellaisella jokaiselle jotain -periaatteella mentiin. Yritettiin keksiä mahdollisimman erilaisia juttuja, suolaista ja makeaa, kasvisjuttuja ja lihaisampia vaihtoehtoja. Viidakkoteemaa tietenkin mietittiin myös, ja ehkä parhaiten teemaan sopiva tarjottava olikin meidän herkulliset banaanitikkarit, jotka tuntuivat maistuvan sekä isommille että pienemmille vieraille paremmin kuin hyvin.

Meillä oli n. 25 hengen juhlat eli ei mitkään hirmuisen isot mutta ei ihan pienetkään. Tarjolla oli banaanitikkareiden lisäksi suolaisia kinkku-paprikamuffineja, feta-pinaattipiirakkaa, poppiksia coctailtikuissa, mokkapaloja, keksejä, marja-valkosuklaatäytekakkua ja rocky roadia. Kakun teki mun ystäväni, joten me päästiin sen suhteen vähän helpommalla. Muutenkin yritettiin stressata tarjottavista mahdollisimman vähän, ja siksi valmistettiin sellaisia helppoja juttuja jotka eivät vaatineet hiusten halkomista tai kauheasti uuden opettelua, paitsi ne banaanit, niiden kanssa meinasi muutama ärräpää lennellä, mutta oli sen arvoista ehdottomasti.

Joku kommentoikin hauskasti, että meillä oli ihanan tavalliset synttärit tavallisine synttäriherkkuineen ja rennosti kotona. Se tuntui tällä kertaa parhaalta ratkaisulta, ja mä en ole herkkujen ja koristeiden suhteen mikään hifistelijä vaikka kuinka haluaisin. Niin kauan kuin mä olen puikoissa, tulee meillä aina olemaan kaikki tarjottavat joko suhteellisen yksinkertaisia, tai sitten sellaisia hifistely-yrityksiä jotka ovat vähän sinnepäin. Tähän asti ovat kelvanneet, toivottavasti jatkossakin!

Feta-pinaattipiirakka

Pohja:

2,5dl Myllärin piirakkapohja-ainesta*

100g sulatettua voita

1dl vettä

Täyte:

1 ps pakastepinaattia

1 prk kermaa

3 kananmunaa

200g fetajuustoa pilkottuna

1 sipuli

suolaa ja mustapippuria

Sekoita piirakkapohjan ainekset keskenään ja painele vuokaan, maailman helpointa. Sulata pakastepinaatti ja sekoita yhteen kerman, munien ja fetajuuston kanssa. Esipaista pohjaa 10min 180-asteisen uunin toisiksi alimmalla tasolla. Pilko sipuli ja kuullota nopeasti pannulla. Lisää se muiden joukkoon, ja mausta suolalla ja pippurilla. Kaada seos esipaistetulle pohjalle, ripottele halutessasi juustoraastetta päälle ja paista uunissa vielä n. 25-30min.

Kinkku-paprikamuffinit (40kpl)

300g palvikinkkupala

1 iso paprika

9dl vehnäjauhoja (Myllärin leivontakarkea vehnäjauho*)

6tl leivinjauhetta

6 kananmunaa

375g leivontamargariinia

150g mozzarellajuustoraastetta

200g kermaviiliä

1-1,5tl suolaa

välimeren yrttimaustetta

tukevia muffinivuokia tai muffinipelti

Pilko kinkut ja paprikat. Sulata margariini ja sekoita joukkoon munat, kermaviili, kinkku ja paprika. Sekoita erillisessä kulhossa jauhot keskenään ja lisää seokseen varovasti sekoitellen. Lisää suola. Täytä muffinivuoat taikinalla (3/4), ripottele päälle juustoraastetta ja yrttimaustetta koristeeksi. Paista uunin toisiksi alimmalla tasolla 225 asteessa n. 15 minuuttia.

Banaanitikkarit n. 30kpl

15 banaania

150g valkosuklaata

150g tummaa suklaata

150g maitosuklaata

50g cashewpähkinöitä

nomparelleja

coctailtikkuja

Kuori ja puolita banaanit. Laita coctailtikut niihin, ja laita sitten banaanit pakkaseen pariksi tunniksi. Sulata suklaat erikseen mikrossa tai vesihauteessa laakealle lautaselle. Murskaa pähkinät ja laita myös ne omalle lautaselleen. Ota banaanit pakkasesta, ja pyörittele banaania aina ensin haluamassasi suklaassa, ja sitten joko pähkinämurulautasella, tai ripottele nomparelleja päälle. Laita sen jälkeen banaanit vielä takaisin pakkaseen siihen asti että ne tarjoillaan. Tärkeintä on että banaanit on kylmiä silloin kun ne kuorrutetaan, koska suklaa on kuumaa. Muuten banaanit menee löllöksi ja tikut irtoilee ja banaanit lentelee ja saattaa päästä niitä aiemmin mainittuja ärräpäitä.

Rocky Road

200g maitosuklaata

200g tummaa suklaata

100g cashewpähkinöitä (tai muita pähkinöitä)

pari desiä minivaahtokarkkeja (esim Tiger)

(keksinpaloja, lakua, kuivattuja hedelmiä, ihan mitä vaan)

Tähän on kaikenlaisia ohjeita, mutta meillä toimi niin yksinkertaisesti että sulatin suklaat yhtäaikaa mikrossa isossa kulhossa, sekoitin vaahtikset ja pähkinät sekaan ja kaadoin mössön isolle lautaselle jonka olin päällystänyt leivinpaperilla. Sitten tunniksi pakkaseen, ja sen jälkeen leikkasin sopiviksi paloiksi isolla veitsellä. Maailman helpoimmin valmistuva synttäriherkku.

Mokkapalat me tehtiin Myllärin valmiista mokkapala-aineksesta*, ja oli muuten super iisiä. Sekoitettiin vaan ainekset yhteen, paistettiin pohja uunissa, ja levitettiin valmis kuorrute päälle, jonka jälkeen koristeltiin ne eri värisillä nomparelleilla. Maistuivat muuten aika hyvältä, autenttisemmalta kuin tälläiset ”lisää vain vesi ja munat” -leivonnaiset yleensä. Erittäin hyvä pikatarjottava! Yhdestä paketista tuli puoli pellillistä.

*Myllärin Mokkapala-aines, vehnäjauho ja piirakkapohja-aines saatu  blogin kautta testattavaksi.

Kyllähän tästä voi arkeenkin napata vinkit, ketäpä ei piristäisi ihana itsetehty fetapinaattipiirakka lounaana tai toimistolle muffinien vieminen tuliaisina! Kieltämättä tuli vähän nälkä ja ikävä juhlaherkkuja tätä tehdessä. Toivottavasti pidätte resepteistä.

Ihanaa keskiviikkopäivää kaikille <3