Mulla oli jotenki tavallista isompi kynnys tulla kirjottaan tätä postausta, Oton postaus oli nimittäin munkin mielestä sen verran hauska että tuli sellanen fiilis että jaksaakohan kukaan sit enää lukea mun löpinöitä täältä. Mutta järkeilin sitten asian niin et tuskinpa te kaikki olisitte jaksaneet meidän matkassa näin kauaa jos mun kirjotukset ei ollenkaan kiinnostaisi. Uskon että teille ei tullu mitenkään järkytyksenä Oton postauksessa se että mekin eletään ihan normaalia arkea täällä kotona, piereskellen ja heittäen paskaa läppää. Mut mä en usko että niistä meidän arjen jokapäiväisistä lagaushetkistä te jaksaisitte joka päivä lukea, ainakaan en jaksais itse niistä niin usein kirjotella ja siksi mun kirjotukset yleensä liittyy niihin päivien epätavallisempiin tapahtumiin ja kohokohtiin. Mutta juteltiin Oton kanssa, että voisin liittää Oton oman google-tunnuksen tähän mun blogiin niin Otto vois sitten halutessaan tulla aina teitä (ja mua) hauskuuttamaan tänne, säännöllisen epäsäännöllisesti mutta näin alustavasti mietittiin että kerran-pari kuussa. Miltäs semmonen kuulostais?
                    Tästä innostuneena mä aloin miettimään uutta ulkoasua, tai ainakin uutta banneria blogille. Muuten mä kyllä oon tyytyväinen ulkoasuun mutta kuten pari lukijaakin on mulle kommentoineet niin ois kyllä bannerin päivityksen paikka koska toi meidän Tirriskäkin on kasvanu niin paljon ja jos vielä kuvaan liitetään toi perheen kaksilahkeinen vitsiniekka mukaan (siltä ei kysytä ;D) niin sit vois olla bueno. Oon nyt tässä koittanu pari päivää mietiskellä että millasen bannerin tekisin ja varmaa on vaan se että haluan tällä kertaa sen olevan hauska. Tyylikäs mutta hauska banneri jossa koko meidän kolmen kopla ois esillä ois sellanen osuva kuvaus siitä mitä mä haen, mutta ongelma onkin siinä että miten sen toteuttaisin? Mulle saa kertoa ideoita jos tulee mieleen jotain hauskaa!

Mutta sit mä voisin kertoakin vähän meidän viikonlopusta. Kuten tavallista, ollaan lähinnä hengailtu kotosalla. Eilen tosin tapahtui jänniä kun mun vanha kaveri Vilma jonka kans ollaan tunnettu ekaluokalta asti tuli käymään meillä moikkailemassa mua ja Tirriskää. Oli kyl niin mukava vaihtaa kuulumisia pitkästä aikaa ja jutella niitä näitä (sekä juoda yliannostus supersokerista kahvia ja pilata sillä yöunet). Räpsittiin kuvia ja leikittiin ton ihanan neitokaisen kanssa joka onnessaan selitti meille ummet ja lammet. Musta tosin tuntuu et Tiara on alkanu vähän vierastamaan ku niin epäluulosesti katteli aluksi uusia kasvoja ja vasta vähän ajan kuluttua alkoi iloisesti selittämään. Mut eiks se tässä 4kk pintaan tuu se vierastusvaihe vai oonko ihan väärässä? Nojaa, mut voisin laittaa muutaman kuvasen eiliseltä:

Tää päivä on siis menny ihan vaan löhöillessä, leikkiessä ja uusia Vau -kirjoja lukiessa. Mä kyllä tykkään ihan hirveesti tosta vau -kirjakerhosta, ne on niin liikkiksiä ne Eetu -kirjat varsinki ja aina tulee kivoja leluja jotka on Tiaralle just semmosia ajankohtasia sillä hetkellä että se tykkää. Mä rakastan kyl lukea Tiaralle, varsinkin nyt ku se on alkanu enemmän älyymään noista kirjoista. Neiti jaksaa keskittyä kirjoihin vaikka puoli tuntia tai tunninkin jopa, varmaan vieläkin kauemmin jos mä lukisin, mutta en oo viel lukenu kauheesti tota pidempiä aikoja ku en halua että käviskin niin että Tiara kyllästyis tai jotain. 
                     Se hihkuu onnesta ku käännän sivua ja sieltä paljastuu kirkkaan pinkki pupu ja hauskoja on myös rapisevat kirjansivut sekä minipehmokirjan takana oleva helisevä peili. Kaikkein eniten neiti kuitenkin rakastui tänään kirkkaanpunaseen tortillasipsipussiin jossa oli rapisevia sipsejä vielä sisällä. Ensin sen huito sitä kun istuin sohvalla ja se makoili mun viekussa mut sitten annettiin se sille käteen ja se rutisteli ja rapisteli sydämensä kyllyydestä. Ei taida olla mikään urbaanilegenda se et lasten mielestä kivoimpia leluja on ihan normaalit asiat joita ei ees leluiksi ole tarkoitettu. 

Tää kuvakulma tekee meidän Tirriäisestä ihanan megajättipallomasupään XD♥

”Ölölölöö!!!”

”HYI! MIKÄ TOI ON!?!? !?!”

”Naminami tää on hyvää!”

”En ees huomannu et äiti otti must kuvaa ku mussutin kirjaa niin antaumuksella!”

”Hahaa mut nyt huomasin, tää on oikeesti aika kivaa!”

”Hehee, mihin mun käsi oikeen meni? ARVAA KUKA!”

Tiara on alkanu tällä viikolla heräämään aiemmin joka päivä, ennen nukuttiin helposti 10-11 mutta nykyään ollaan ylhäällä viimeistään 8.30 ja tänäänkin neiti nousi isin kanssa ylös jo puoli seitsemältä. Nukahtaminen tosin tapahtuu myös aiemmin, ennen yöuni tuli siinä 23-00 aikoihin ja nykyään neiti nukahtaa ihan itse jo 21-22 aikaan ja nukkuu sinne aamuun asti. Eipä tuo haittaa että aamut on parilla tunnilla aikastunut vaikka on tässä mulla opettelua ku en oikeen osaa mennä ajoissa nukkumaan vaikka pitäiskin. Mutta eiköhän se uni ala maistua mullekin vähän aikasemmin jos heräilen muutaman viikon ajan seitsemän aikoihin aamuisin. 
                       Mun ja Tiaran aamut on kyllä ihan parhaita, neiti on itse naantalin aurinko kun riipasen yökkärit pois ja se saa köllötellä omalla karvapeitolla alasti. Siinä se mulle lauleskelee ku itte koomaan siinä vieressä kahvimukin kanssa, mutta ei kyllä noin iloseen höpöttelyyn voi olla heräämättä hyvällä tuulella. Sitten me yleensä kaikessa rauhassa vaihdetaan jotkut kivat päivävaatteet (mun päivän kohokohtia on jos tiiän et ollaan menossa jonnekki ja saan valita Tiaralle hienot vaatteet :D) ja sen jälkeen on sit aamumaito ja leikkejä luvassa. Kolmen tunnin partsi päikkäreillekin tytsy menee jo tunnin päästä heräämisestä joten oman ajan puutteesta mä en ainakaan voi valittaa. Tässäpä vielä kuvia mun ja Tirriskän eilisaamusta:

”Mä oon hieno neiti, mul on oma käsilaukku ja kaikki!”

Meillä on ollu aika ihana viikonloppu, niin tavallinen ja niin ihana! Nyt mä voisin alkaa hätistämään murua pois Battlefieldin äärestä et voitais alkaa kattomaan leffaa. Tiara tuhisee jo tyytyväisenä yöunilla, saapa nähdä kauan toi sen isi jaksaa valvoa kun on heränny niin aikasin. Mutta kertoilkaas niitä uusia banneri-ideoita jos tulee mieleen jotain hauskaa ja sit et mitä mieltä oisitte Oton kuukausittaisista postausvierailuista! Ihanaa viikonloppua teille kaikille♥♥

Eilen käytiin Nonan ja Tiaran kanssa Piilo -kirppiksellä pyörimässä. Tein kyllä taas aivan mielettömiä löytöjä! Piilo -kirppis sijaitsee täällä Vuosaaressa, aika lähellä meitä ja sinne on parin minuutin kävelymatka Vuosaaren metroasemalta. Mä en itte henkilökohtasesti oo ollenkaan kirppisihminen vaikka kuinka haluaisin olla, enkä koskaan oo löytäny kirppiksiltä oikeen yhtään mitään. Mut Piilo on ihan toinen juttu, sieltä en oo kyllä koskaan poistunu tyhjin käsin, aina löytää laadukasta tavaraa hyvään hintaan, varmaan lähes puolet Tirriskän vaatteista on sieltä, kuten myös leikkimatto ja muutama muukin lelu. Ei se oikeestaan tunnu kirppikseltä ees, se on lastentavaraliike mistä löytää huippuhienoja juttuja halvalla ja bonuksena vielä maailman mukavin omistaja! Ja tää ei ole sitten mitään mainostusta enkä hyödy näistä kehuista mitenkään, halusin vaan vilpittömästi kertoa teille muillekin pk-seudulla asuville äideille jotka mahdollisesti saattasitte olla kiinnostuneita Piilosta. Suosittelen!

Onnellinen uusien vaatteiden omistaja!♥

”En mä kyl oikeesti älyy näistä vaatteista mitää, äiti vaa haluu ajatella et muaki kiinnostaa!”

”Mut vaikken älyykkää nii mulla on silti maailman hauskinta!”

”JEE!”

Kirppistelyn ja kaupassakäynnin jälkeen tultiin Oton, Nonan, Jermun ja tietysti Tirriäisen kanssa meille ja Otto teki meille kaikille ruokaa. En kyl voi uskoa et mulla on noin ihana kulta, ensin se vääntää ylipitkän 9 tunnin duunipäivän ja sit soittaa mulle et ”mä selailin vähän Hellapoliisin sivuja ku mun tekee mieli tehdä sulle ruokaa et saat vähän levätä!” Niin se sitten osteli kaupasta tarvikkeet ja teki ihan mielettömän hyvää Välimeren kasviskiusausta, NAM! On toi Otto kyllä ihana mies, en luopuis mistään hinnasta♥
                         Kuvailtiin muuten Nonan kanssa mun kiharrussessio joten videopostausta tulossa heti kun mä osaan liittää noi miljoona videoo yhteen ja tehdä siitä jotain fiksua, siinä saattaa mennä päivä tai pari mut yritän olla mahdollisimman nopsa, eli sellainen on jo tulossa joten ei hätää! Jos en muokkailis noita nii siihen postaukseen tulis joku kymmenen pitkää videota täynnä turhaa höpötystä ja täriseviä kohtia, eli ei kovin jees.

Ihana kummitäti♥

”HAHAA mä oon maailman ilosin vauva!”

NAMI! Mä oon lihansyöjä henkeen ja vereen mut toi oli kyllä superhyvää ilman lihaakin!

Sellainen oli eilinen, tänään aateltiin Tirriskän kanssa mennä moikkailemaan vielä mun kaveria Ossia tohon Columbukseen ku Ossi lähtee huomenna takasin Ouluun. Ainiin ja pakko viel kertoa, neiti nukkui viime yönä 22.30-9.00 putkeen, ilman yhtään heräämistä! Ja mä kun luulin et ne 8 tunnin unet oli luksusta! Mut tietenki itte oon niin tyhmä etten osaa mennä ajoissa nukkumaan nii mun unet jää ehkä hieman lyhkäsemmiksi mutta se on kyllä täysin mun omaa syytä, Tiara on aivan loistava nukkuja! Meidän ihana murunen♥

Nyt mun pit
ää alkaa pikkuhiljaa laittautuun ja herätteleen kohta tota Tirriäistä päikkäreiltä ettei mee ihan nukkumiseksi koko päivä, mut mä teen sen hiusvideopostauksen mahdollisimman pian ja vastailen myöskin kommentteihin! Hei ja kiitos teille kaikille jotka kommentoitte imetys -postaukseen, aivan mielettömän asiallisia ja mukavia kommentteja kaikki!♥ Hauskaa keskiviikkoa teille♥

Eilen siivottiin koko kämppä lattiasta kattoon illalla joten siitä syystä en kauheesti ehtiny postaileen illalla. Äiti ja mummu tulee tänään Oulusta meille ja tuo sen ruokapöydän ja kuulemma niil on muutenkin pakettiauto täynnä tavaraa et mihinköhän me ne kaikki oikein ängetään… Mut mieluummin liikaa tavaraa ku liian vähän, se on mun mielipide! Meille on tulossa ainakin iso kasa joulukoristeita, joulukuusi, uus telkkari (äiti  ottaa meidän pienemmän telkkarin ku sen oma ei oikeen mahdu kunnolla kun on paljon pienempi kämppä ku meillä ja me otetaan se äidin telkkari) ja mun vanhoja leluja. Loput nään sitten kun ne muutaman tunnin päästä on täällä. Pitäis varmaan tän viikonlopun jälkeen tehdä sit se uus asuntopostaus jota multa on pyydelty ku täällä menee kaikki ihan uuteen uskoon.
Nona, yksi pikkuneidin tulevista kummitädeistä oli eilen meillä käymässä. Käytiin ulkona vaunulenkillä Nonan kanssa ja sit mentiin Ottoa vastaan ja käytiin kaupassa. Hengailtiin meillä vaan ja tein ruokaa ja sit illalla Nona lähti kotiin ja me alotettiin Oton kanssa siivousoperaatio. Mä rakastan siivota mut inhoon järjestellä. Mun mielestä vaik pöydän pyyhkiminen tai jonku lieden peseminen on nii nautinnollista ku siinä saa samantien näkyviä tuloksia kun pyyhkäsee sitä likaa pois ku samantien kaikki leivänmurut ja tahrat häviää. Sit taas joku pyykkien lajittelu tai astianpesukoneen tyhjennys on ihan kamalaa. Mut onneksi on Otto nii ei tarvi yksin järjestellä, kun on musiikkia ja siivouskaveri niin kaikki sujuu paljon kivemmin ja helpommin! Tässä vähän kuvia eiliseltä:

 

 

 

 

 

 

Ihana Nonainen♥ Taustalla myös ihana kaulin edelleen ja kauppakassit. Nyt ei oo kaulin enää lattialla vaan pestynä laatikossa odottamassa piparien leivontaa! Äiti tuo mulle myös mun ihanan jättipossupiparimuotin (kyl se on sana ;D) nii pääsen leipomaan ihania isoja possupipareita ja kaikkia muitakin. Haluaisin kans tehdä piparitalon kun ne on niin kivoja mut saa nähdä jaksanko alkaa värkkäämään. Oon kerran tehny semmosen muumitalon muotosen piparitalon mut siitä on kyl monta vuotta, osaisinkohan mä enää..

”I did 9 months inside” Haha, mun mielest toi on aika hauska toi body, tollane vankilajuttu :DD Ja sit tos käsivarres on viel sellanen ”mom” -sydäntatuointi muka. Toi on oikeesti poikien puolelta mut ihan yhtä hyvin sopii kyllä tytöllekki!

 

Kauheeta miten toi neiti on taas kasvanu, toi body on nimittäin kokoa 62 ja monet muutki 62-kokoset on jo melko sopivia, hihoista ihan vähän liian pitkiä mut muuten ihan jees.

 

Pikkuneiti on alkanu kattoo suoraan kameraan heti ku se kuulee sen äänen et ottaa kuvaa 😀 Meiän linssilude♥

 

Meidän pikkuhömppä♥ ja mulla hiukset aivan miten sattuu 😀

 

Isin ja äitin rakas♥

 

Ne jotka ei jaksa lukea enää riviäkään teletapeista voi suoraan skipata tonne alemmas!

Mä arvasin kyllä eilen kirjoittaessani pikkuneidin teletappien katselusta että joku saattaa nostaa esille tämän 2v iän suosituksen tv:n katselulle mut sitä en todellakaan uskonu että mua pidettäisiin noin täydellisenä idioottina joka ei omista minkäänlaista omaa järkeä. Mulle tulee tästä mieleen Essin blogissa ollut nakkikohu, ihan yhtä naurettavat mittasuhteet saanut pikkuasia. Kaikki kritisoivat kommentit oli kyllä asialliseen sävyyn kirjoitettu eikä siinä mitään mutta se mua ihmetyttää että monessa kommentissa luki lopussa jotain tyyliin ”muuten olet kyllä varmasti hyvä äiti lapsellesi”. Siis sekö tekee musta nyt osittain huonon äidin että mun lapsi on katsonut kerran elämässään tunnin teletappeja?
                             Meillä ei todellakaan ole mitenkään jokapäiväistä pikkuneidin tv:n katselu, se oli toi yksi kerta kuten sanoin kirjoituksen alussa että ”päätin läpällä KOKEILLA”. En koe että tuosta yhdestä kerrasta olisi minkäännäköistä haittaa enkä myöskään kokeillessani ajatellut että ”hei nyt jos tää viihtyy tässä näin tälleen nii se voiki aina katella näitä ja mun ei tarvi koskaan leikkiä ton kaa eikä pitää tolle seuraa”. Meillä on kyllä paljon kaikenlaista muuta hauskaa tekemistä pikkuneidin hereilläoloajaksi että ei tosiaan tarvii sitä telkkaria tuijottaa. Yleensä silloin kun pikkuinen on hereillä me leikitään leikkimatolla, pidetään pikkuneitiä sylissä lähellä, pussaillaan ja höpötellään ja katsellaan peilistä. Juuri tästä syystä teen esimerkiksi tätä blogia iltaisin, neidin mentyä nukkumaan, koska vietän päivät hänen kanssaan leikkien, syöttäen ja ulkoillen kuten niin monet muutkin äidit lastensa kanssa.
                            Eilen pikkuneiti vaan sattui heräämään päikkäreiltä just silleen että olin juuri alkanu leipomaan ja Otto oli suihkussa ja ajattelin sitten hetkeksi keksiä neidille muuta tekemistä. Leipominen kun on asia jota ainakaan mä en tykkää tehdä vasta myöhään illalla/yöllä niin oli sitten leivottava päivällä jolloin on myös todennäköisempää että pikkuinen herää. Mä kyllä omistan aivot ja tervettä järkeä sen verran että tiedän ettei vauvojen kuulu telkkaria/tietokonetta mitenkään jatkuvasti tuijottaa mutta mun mielestä siinä että silloin tällöin hetken katselee ei oo mitään pahaa enkä todellakaan usko että siitä mitään pysyviä haittoja aiheutuisi. Ja silloin tällöin ei tarkota mulle sitä että joka viikko.
                            En vaan voi käsittää sitä että miten joku voi oikeasti huolestua siitä että kerron meidän kerran toimineen tällä tavalla. Jos alkaisin joka päivä kirjoittaa pikkuneidin katselleen teletappeja tai muita ohjelmia tai joka viikko niin silloin ymmärtäisin huolestumisen ja silloin saattaisin huolestua itsekin jos lukisin jonkun toimineen niin näin pienen vauvan kanssa mutta että yksi kerta? Jokaisessa kritisoivassa kommentissa toivottiin  että en pahastu ja ihan hyvällä kuulemma neuvottiin. Ja sen kyllä uskon ettei kukaan varmaan pahaa tarkottanutkaan mut kyllä mä ainakin voin ihan rehellisesti myöntää että loukkaannun siitä et mun  järjenkäyttöä aliarvioidaan noin pahasti. Jos mä kerran teidänkin mielestä ”muuten” oon hyvä ja huolehtiva äiti niin mikä sitten saa kuvittelemaan että yhtäkkiä alkaisin kasvattamaan lapsestani median orjaa?

Jos joku teistä kommentoineista nyt suuttuu tästä tekstistä niin oon pahoillani mutta kyllä mullakin joku raja on mun sietokyvyllä. Neuvoja saa antaa, useinhan mä niitä täällä itse kyselenkin ja ne on erittäin tervetulleita mutta omaa harkintakykyä voi kyllä käyttää sillon kun miettii mitä tohon kommenttiboxiin laittaa. Toivottavasti en loukannut teitä ja toivon myös että pysytte jatkossakin tästä huolimatta mun lukijoina. Kiitos ja kuittaus ja nyt sitten muuta asiaa.

Pyhäinpäivä
Ihanan kiireetön ja rauhallinen päivä ollu tänään kun ei tarvinnu käydä kaupassakaan niiden ollessa kiinni. Tosin siivottiin kyllä aamulla ja laitoin ensimmäisiä joulujuttuja esille. Alotin kumminkin tosi rauhallisesti laittamalla vaan parit kynttilät mut pikkuhiljaa laittelen enemmän tässä kunhan joulukuu lähestyy. Kohta meillä on varmaan kolme joulukuusta ja ainakin kymmenet jouluvalot.. No ei ehkä sentään mutta ei paljoa varmaan puutu kun oon niin jouluhullu! Mut eipä siinä mitään vikaa ole, ainoa huono puoli tässä ylikoristelemisessa on sitten se loppiainen kun joutuu keräämään kaikki pois ja ei millään jaksais kun niitä on niin paljon ja muutenkin on ihan ähkyssä vielä jouluruuista ja konvehdeista. Mut se on vaan pieni haittapuoli onneksi!
                         Ollut kyllä niin inhottava ilma vaan et ei päästy ulkoilemaan mut ollaan sitten möllötetty sisällä ja syöty omenapiirakkaa ja hyviä pihvejä pyhäinpäivän kunniaksi. Harmittaa kyllä vähän toi ilma, ois ollu niin ihana lähtee Hietsun hautausmaalle katteleen sitä kynttilämerta illalla mut ei siitä kyllä tolla säällä ois voinu nauttia niin paljon. Onneksi Nona, yksi pikkuneidin tulevista kummeista jaksoi liikkua ulos säästä huolimatta ja kävi moikkailemassa meitä tänään ja oli ihan hämmentynyt kuinka paljon neiti onkaan kasvanut! Viimeksi kun Nona kävi katsomassa pikkuista niin ikää taisi olla vajaa kuukausi ja nyt yhtäkkiä ihan parissa viikossa neiti on  muuttunut ihan hirveän paljon seurallisemmaksi ja isommaksi pikkuneidiksi.

Laitoin olkkarin pöydälle ihania punaisia tuoksutuikkuja, noi tuoksuu joillekin marjoille.

Sit kans tollanen jouluinen ostoslista -vihko jossa on magneetti, en muista mistä ton löysin mut toi on  just hyvä nii voi kirjotella joulu-ostoksia muistiin!

 Tossa seinällä on tollanen meidän alueen asukastalon viikko-ohjelma ja siel ois keskiviikkosin ainakin minimuskari joka on 2-5kk ikäsille vauvoille ja aattelin et voitais käydä itte parin viikon päästä siellä koittamassa et millasta se on kunhan neiti ensin täyttää sen 2kk! Sit tuolla on kans vauvakahvilaa ja vaikka mitä muuta ohjelmaa lapsiperheille joka päivä, pitäis mennä käymään mut en oo vaan vielä saanu aikaseksi. Naurettavaa sinänsä koska toi asukastalo sijaitsee meidän viereisessä pihassa. Mut onneksi tässä ei oo mikään kiire mihinkään eikä toi talo tosta häviä. Enköhän mä jossain vaiheessa mee sinne, ois ihan mukava tutustua oman alueen äiteihin. Millasia kokemuksia teillä on vauvaharrastuksista? Ootteko käyny vauvakahviloissa tai -muskareissa tai onko teillä jotain muitakin hyviä harrastusvinkkejä? Mä haluaisin kans kauheesti joskus koittaa Baby Pilatesta tai Baby bailatinoo, onko kellään niistä kokemusta? Vauvauintiin mä ainakin haluan sitten mennä neidin kanssa, siitä oon kuullu pelkästään positiivisia kokemuksia ja muutenkin pikkuinen näyttää viihtyvän vedessä. Ja en mä aio kaikkia mahdollisia harrastuksia meille haalia mut joku yhteinen äiti-vauvaharrastus ois kiva
!

Pikkusen takajeejee on kasvanu ihan  hulluna! 😀

Kummitäti ja meidän pikkuamppari ku on keltasta ja mustaa päällä! 😀

Nyt mä alan kattoon Oton kans leffaa ja syömään vielä yhden palan omppupiirakkaa, hauskaa viikonloppua kaikille ihanille!♥

Lähdin tänään ekaa kertaa synnytyksen jälkeen ilman vauvaa kaupungille kahville ja muutenvaan pyörimään Nonan kanssa. Oli kyllä niin outoa lähtee ilman niitä vaunuja jonnekki ku oon tässä tottunu siihen et oon aina niiden kans liikenteessä. Mä onneksi tiesin ettei pikkuneidillä oo mitään hätää isin kanssa kotona mut silti tuli kyl mietittyy vähän joka välissä et mitenköhän ne pärjää täällä ja mitä ne tekee ja onko neiti syöny tarpeeksi and the list goes on.. Mut yritin kumminkin olla soittelematta kokoajan ja kyllä mä pystyin nauttimaankin siitä muutaman tunnin omasta ajasta. Oli tosi hauskaa!
                    Hyvin  olivat kuulemma pärjänneet Otto ja pikkumuru ja neiti oli esitelly mun poissaollessa isille monta kertaa uutta taitoaan jonka tänään oppi, nimittäin hymyilyä! Kerkesin onneksi itsekin aamulla todistaa pikkuneidin ekan hymyn ja täytyy sanoo et oli ehkä sulosinta mitä ikinä oon nähny. Se oli vaan niin hauskaa kun isi sano ilosella äänellä ”MOI!” että oli pakko hymyillä. Ihana muru♥ Pikkuinen teki tänään aamulla toisenkin söpön jutun; Neiti makoili tossa meidän kakkossängyllä ja menin hetkeksi olkkariin hakeen rättiä tai jotain niin sillä aikaa pikkuinen oli ottanu itse tutin pois suusta ja piti sitä tiukassa otteessa kädessään. Ihmeissään tuijotteli tuttia kun se oli niin jännä!

”Oumaigaad!!! Se on tutti!!!”

Ihana Nona♥

 Tulin kaupungilta joskus kuuden jälkeen kotiin ja sen jälkeen hengailin pikkuneidin kanssa kunnes neiti meni nukkumaan. Kylvetettiin pikkuneiti ja vietiin se nukkumaan iltamaidon jälkeen ja hyvin nukahti omaan sänkyyn. Ollaan alusta asti tehty niin et viedään neiti aina sänkyyn iltamaidon jälkeen vaikka oiskin viel silmät auki ja hereillä ja niin se on oppinu sinne nukahtamaan joka ilta. Ehkä kaks? kertaa tän kuuden viikon aikana on käyny nii et pikkuneidil on menny hermo ku ei ookkaan tullu uni ja sit se on tullu viel vähäks aikaa isin ja äidin kaa kattoon telkkarii, mut viimeksi noin on käyny sillon kun neiti oli ehkä 3viikkoinen.  Tässä on vielä vähän kuvia pikkuisesta iltapäikkäreillä ja kylvyn jälkeen:

Meiän ihana pikkupulla♥

Sellainen juttu tuli mieleen mistä multa on nyt useaan otteeseen kyselty, nimittäin meidän kihlasormukset. Missä ne on? No ne on vielä kultasepänliikkeessä, ostamatta. Ja kyllä, meillä on aikomus ostaa sormukset, mitä pikimmiten koska kyllä me halutaan sormukset sormeen. Mutta kuten varmaan ainakin osa teistä muistaa niin pikkuneiti syntyi kaks päivää kihlauksen jälkeen ja sen jälkeen toi sormusasia ei oo vaan ollu mitenkään päällimmäisenä mielessä. Viime viikolla meidän oli tarkoitus mennä yhdessä katselemaan sormuksia samalla kun piti mennä shoppailemaankin mutta tultiin sitten kipeeksi eikä päästy mihinkään.
                   Mä en myöskään halua tehdä mitään hätäsiä päätöksiä kauppareissulla et ”no otetaan nyt vaan noi”. Se sormus on mun sormessa mun loppuelämän ja mä haluun rauhassa päättää millasen otan joten saattaa kulua jonkun verran aikaa et löydetään sellaset sormukset jotka halutaan. Ja mun mielestä ainakaan ei oo tärkeintä se että on sormus sormessa jotta voi näyttää kaikille et ”mä oon kihloissa”, tärkeintä on se että me ollaan tehty toisillemme lupaus avioliitosta ja me itse tiedetään meidän kihlauksen merkitys. Mutta niin, pointti oli se että kyllä mun sormeen jossain vaiheessa lähiaikoina ilmestyy se sormus ja varmasti esittelen sen sitten täälläkin kunhan oon löytäny haluamani. Mut siihen asti ainakin mulle riittää se tieto että mä oon kihloissa, ihan ilman mitään käsin kosketeltavia todisteitakin. Tai no on mulla käsin kosketeltava todistekin, maailman ihanin kihlattu tässä sängyllä mun vieressä mut ei siitä sen enempää ;D.

Mun on pakko nyt taas kerran kiittää teitä ihania lukijoita ihan mielettömän ihanista ja kannustavista kommenteista joita oon teiltä saanut eiliseen postaukseen. En kyllä ikinä lakkaa ihmettelemästä miten paljon hyväsydämisiä ja mukavia ihmisiä löytyy ja kuinka te aina jaksatte ilahduttaa mua. Kiitos ihan hirveästi teille kaikille♥
                         Tai no melkein kaikille, nimittäin loppukevennykseksi haluan poimia tuolta kommenttien joukosta sen ”ehdottoman helmen”, kommentin jonka kirjoittaja on tosiaan päässy syvälle mun sisimpään ja löytäny sen postauksen po
hjimmaisen merkityksen ja olennaisimman asian:

Kiitos, Jenna, että jaoit tämän varmasti kaikkia kiinnostavan mielipiteen kanssamme, nyt oot saavuttanut jotain suurta ja voit olla itsestäsi ylpeä! Tässä kiteytyy kaikki mitä asiallinen palaute mulle tarkottaa.

Noh mutta joo toivottavasti saitte yhtä makoisat naurut kuin mäkin :D. Huomenna luvassa arvontaurakka, kommentteja on tullu ihan mielettömän paljon! Nyt on kello yli 00.00 eli ei kantsi enää kommentoida arvontaan koska se on päättynyt. Huomenna paljastan tietysti myös palkinnonkin voittajan lisäksi. Nyt alan vastailemaan eilisiin kommentteihin ja sen jälkeen tää isompikin neiti vois kipitellä nukkumaan. Huomisiin, ootte parhaita♥