Joku tarkkasilmäinen ehkä huomasikin jo, että blogin ulkoasu on päivittynyt? Mä halusin että saan aloittaa sitten uudessa blogikodissa puhtaalta pöydältä, täysin uuden ulkoasun kanssa. Halusin kuitenkin esitellä tämän ulkoasun jo täällä vanhassa osoitteessa, jotta kaikki sitten ehtivät tottua siihen ja tunnistavat blogin myös Indiedaysin puolella, haha! Eli tosiaan, muutto lähestyy, enää reilu viikko siihen että mun blogi löytyy butimahumannotasandwich.indiedays.com -osoitteella.

Uusi banneri on jonkin verran edellistä matalampi, mikä toivottavasti parantaa lukumukavuutta! Sellaiseen ihan matalaan mä pystyn tuskin koskaan, sillä ne eivät ole mun tyyliä, kokeiltu on. Itse olen ulkoasuun tosi tyytyväinen, se on yksinkertainen ja mun näköinen, ja tykkään myös uudesta ”logosta”. Tulipa myös samalla päivitys bannerin taustamaisemaan, kun edellinen oli vielä aika syksyinen vaikka päällä on ihan täysi talvi!

Me ollaan jatkettu rentoilulinjaa tänään(kin), ja ei tehty mitään sen ihmeellisempää, kuin ulkoiltiin ja kokkailtiin. Tytöt tanssivat puolet päivästä ja musiikki pauhasi, mä oon melko varma että Tiaralta sujuu kohta moon walk kun se niin ahkerasti harjoittelee. Tein itselleni iltaherkuksi Rocky Roadia, jo tokaa kertaa tällä lomalla. Sitä on ihan liian helppo tehdä ja siitä tulee ihan liian hyvää, mä en voi vastustaa sitä! Kunhan arkeen paluu koittaa mä lupaan olla tekemättä sitä, tai muitakaan herkkuja ollenkaan. Mutta viimeiset lomapäivät, nyt mä nautin enkä morkkistele, ja puolustaudun aamulla nautitulla smoothiella, joka oli ihan superhyvää!

”Mitä ihmettä toi isi oikeen duunaa???”

Huomenna me varmasti ulkoillaan myös, ajateltiin keksiä jotain kivaa yhteistä aktiviteettia mikäli sää vain sen meille sallii, ja sen lisäksi varmaan siivoillaan vihdoinkin nuo joulukoristeet pois, niin saa vähän lisää tilaakin tänne. Mukavaa alkavaa viikkoa, ja hyvää yötä kaikille<3

Mitä tykkäätte uudesta ulkoasusta?

Elämä alkaa taas pikkuhiljaa voittaa täälläpäin! Pari yötä on nyt sujuneet rauhallisemmin, alle viidellä herätyksellä, ja olo alkaa olla meillä vanhemmillakin vähän pirtsakampi. Viime yö sujui Tipan osalta jo oikein mallikkaasti, mutta nuoremmalle neidille tuli jonkinlainen kauhukohtaus yöllä, mitä me vähän säikähdettiin. Olin kyllä lukenut asiasta, että ne ovat tavallisia pienillä lapsilla, mutta kumpikaan tytöistä ei koskaan ennen ollut sellaista saanut ja siksi vähän säikähdin ensin. Onneksi osattiin pysyä itse kuitenkin ulospäin rauhallisena niin pikkuinenkin sitten rauhoittui siinä, ja meni ihan tyytyväisenä jatkamaan unia omaan sänkyyn.

Tänään on koristeltu joulukuusta, herkuteltu oikein todenteolla ja katsottu tietenkin linnanjuhlia. Ihasteltiin pukuja Tiaran kanssa, ja myös kampauksia, koruja ja meikkejä. Musta oli tosi fiksusti järjestetty toi että Yleltä tuli erikseen Areenassa pukulähetys, koska kieltämättä ainakin mulle ne puvut on juhlien katselussa se the juttu! Juontajat olivat myös mun makuun, ja oli ihana kun kerrankin juontajat oikein keskittyivät niihin pukuihin, eikä niin että aina välillä olisi vaan kommentoitu jotain pukuihin liittyvää.

Juhlissa oli kyllä jälleen kerran monia ihan uskomattomia pukuja, mun mielestä ehkä hienoin niistä oli se Satu Taiveahon päällä ollut Outi Pyyn Nespresson kahvikapseleista tekemä puku joka kimalteli niin kauniisti. Miten mieletön idea tehdä kierrätyspuku, ja vielä kahvikapseleista! Niin arkinen asia joita meilläkin lentää kierrätykseen monta päivässä, ja muuntautuu niin hienoksi, en voi lakata ihastelemasta. Myös Elastinen oli supertyylikkäänä Tom Fordin puvussaan ja tykkäsin kovasti myös Sari Helinin puvusta.

Syötiin Itsenäisyyspäiväillalliseksi broilerin pintamaustettuja sisäfileitä, uunijuureksia ja tuorejuustokastiketta. Tykkään tosi paljon uunijuureksista, ja lapsillekin ne maistuvat oikein hyvin kun muotoilee ne pitkuloiksi ja esittelee ne porkkanaranuina, haha! Illallinen nyt oli aika tavanomainen, niin päätettiin tehdä oikea herkkuiltapala, reseptillä jonka sain Tyyliä Metsästämässä -Veeralta eräällä pressilounaalla kun istuttiin samassa pöydässä. Kiitosta vain Veera, veivät kielen mennessään, näitä on pakko tehdä joka ilta jouluun asti vähintään kun ovat niin helppojakin vielä!

Vuohenjuusto-viikunahillotortut

• 1pkt torttutaikinalevyjä
• 1 prk viikunahilloa
• 1pkt vuohenjuustoa

Sulata torttutaikinalevyt ohjeen mukaan, ja muotoile haluamallasi tavalla. Lisää nokare viikunahilloa, ja vuohenjuuston palanen ja paista 225 asteisessa uunissa. Nauti, paljon!

Kotona on kyllä niin ihanan jouluisa tunnelma nyt kun kuusi on koristeltu, ja ollaan kuunneltu joululauluja, syöty (vaikkakin vähän erilaisia) torttuja ja nautittu rauhasta. Onneksi joulun aikaa on vielä jäljellä monta viikkoa, siitä ei voi saada tarpeekseen! Nyt mä taidan ottaa Oton mulle ostaman Fazerin konvehtirasian esille, ja alkaa katsomaan jotain leffaa sen kainalossa. Hahaa Ei olla vieläkään (!!!) päästy yhteisymmärrykseen sarjasta, teidän kymmenistä huipuista vinkeistä huolimatta, joten ollaan sitten katsottu leffoja nyt joka ilta.

Mä toivotan aivan ihanaa itsenäisyyspäivän iltaa kaikille, ja palailen huomenna joulukalenterin ja muiden juttujen merkeissä! Joulukalenteri myöhästyy aamuysistä hetkisen, koska mun täytyy tehdä luukku huomisaamun aikana, mutta on kuitenkin tulossa!

Miten teillä on juhlittu itsenäisyyspäivää? Katsoitteko linnan juhlia? Kenen puku oli lemppari? Onko teillä muita hauskoja torttujen tai muiden jouluherkkujen tuunausvinkkejä?

Moikka! Musta tuntuu että takana on julmetun pitkä postaustauko, kun edellisestä postauksesta on kulunut yli yksi kokonainen päivä. Flunssa verotti voimia sen verran, että päätin armahtaa itseäni eilisen ajan, ja vaan olla öllötellä. Onneksi flunssan keskellä piristi se, että mun ystävä Netta tuli Jyväskylästä meille pariksi päiväksi kylään. Netta toi mukanaan Tiaran synttärilahjan, nuken hoitolaukun tarvikkeineen, ja Littlest Petshop -pandan ja niillä on leikitty sitten viimeiset kaksi päivää. Zeldakin hoitaa vauvoja kokoajan into piukassa ja opettaa niitä käymään potalla, hahah.

Tänään piipahdettiin tsekkaamassa uusittu Silja Symphony tyttöjen kanssa ja otettiin paljon kuvia! Ajattelin kirjoittaa vielä pienen postauksen teillekin meidän reissusta, oli nimittäin niin makea leikkipaikka saatu Silja Landista että meidän lapset eivät olisi tulleet sieltä millään pois. En ole vielä ehtinyt käydä kuvia läpi joten siitä lisää myöhemmin tällä viikolla, mutta yhtäkaikki, huikea muutos parempaan!

Gaalaankin on enää kolme päivää ja mä vaihdoin tänään mun koko asun kenkiä lukuunottamatta. Mutta nyt, nyt mulla on hyvä fiilis mun asusta. Sellainen fiilis että se näyttää just eikä melkein multa, eikä ole yhtään tylsä tai tavallinen. Se on näyttävä, mutta yksinkertainen, ja rohkea mutta tyylikäs. En malta odottaa että saan pukea sen päälleni, enkä myöskään malta odottaa pääseväni kampaajalle. Mä olen täällä kuin pikkulapsi ennen jouluaattoa, odottaminen on hankalaa.

Onneksi mulla on täällä Netta ja Otto, joiden kanssa eilen vietettiin leffailtaa lasten mentyä nukkumaan. Tänään lähdetään Netan kanssa käymään kahdestaan keskustassa kahvilla tai lasillisella sitten kun tytöt nukkuvat. Me ei olla käyty kertaakaan kahdestaankahdestaan missään sen jälkeen kun Tiara syntyi, eli yli kolmeen vuoteen, ei vaan ole koskaan sattunut sopivaa hetkeä kun välimatkat ovat pitkät ja aikataulut eivät osu yksiin. Mutta tänään me mennään, ihanaa!

Tiaran asu / Neule Little Pieces (Lekmer*) / Hame Lindex / Sukkahousut Little Pieces (Lekmer*) /  Zeldan asu / Tunika Little Pieces (Lekmer*) Leggingssit H&M / * = Saatu blogin kautta.

Loppuun vielä ihanan Winter Water Factory -arvonnan voittaja. Tällä kertaa voittajaksi arpoutui KirsiH! Onnea Kirsi! Laitatko mulle s-postilla yhteystiedot osoitteeseen couturecouture(at)windowslive.com niin saadaan sulle paketti kotiin!

Mä palailen huomenna asiapitoisempien postausten kanssa, tänään halusin vain tulla kertomaan kuulumisia, ja tuon arvonnan voittajan, jonka paljastaminen oli venähtänyt!  Flunssakin alkaa vähän helpottaa, vihdoinkin. Toivottavasti se ei nyt tee ihmecomebackia kun kirjoitin tämän tänne ylös, damn. Moni aina toivoo enemmän näitä kuulumispostauksia, mutta silti musta tuntuu itsestä että lepsuilen kun näitä kirjoittelen joskus? Tykkäättekö siitä että välillä on vain kuulumisia, vai pitäisikö aina olla tiukkaa asiaa?

Ihanaa keskiviikkoiltaa kaikille, palaan huomenna! <3

Toinen arkiviikko on lähtenyt käyntiin huomattavasti energisemmissä merkeissä kuin ensimmäinen, flunssasta ei ole enää jälkeäkään ja viikkoon on mahtunut paljon mukavaa ohjelmaa. Rajattuihin aiheisiin keskittyneen blogiviikon jälkeen ajattelin jakaa teille vähän meidän viikon parhaita paloja.

Kuvat: Mi / Mammapäiväkirja

Eilen käytiin päivällä Mi:n ja Leonin kanssa Itiksen Robert’sissa lounasdeiteillä, ja pyörittiin kaupoissakin parisen tuntia lasten kanssa. Yritin katsella niitä kenkiä Tiaralle, mutta ei sattunut yhtäkään kivannäköistä paria vaikka kaikki kaupat kierrettiin. Pitää varmaan lähteä keskustaan asti kiertelemään ensi viikolla. Leon ja Zelda nukkuivat yhtäaikaa päiväunet rattaissa ja Tiara sai vähän extrahuomiota kun hän sai yksin isona tyttönä olla hereillä mun ja Mi:n kanssa.

Iltasella suuntasin Mari Moilasen Sitä parempi soppa, mitä yhdessä kokataan -kirjan julkaisujuhliin keskustaan, ja sain ihanan opuksen itsellenikin! Siitä tulee varmaan kokeiltua kaikkia reseptejä, sen verran herkullinen kirja on, mitä tänään olen ehtinyt selaamaan. Tutustuttiin Jotain Maukasta -blogia kirjoittavan Marin kanssa keväällä yhdessä shamppanjatastingissa ja Mari on ihan hurmaavan ihana tyyppi! Täytyy kertoa lisää kirjasta myöhemmin kun olen ehtinyt testaamaan reseptejä.

Tänään on ollut ihan perus kotipäivä ulkoiluineen, kauppareissuineen ja ruuanlaittoineen. Iltasella napattiin vielä karjalanpiirakat ja jugurtit mukaan, ja suunnattiin kanavanrantaan iltapalalle tyttöjen kanssa. Heistä oli hurjan hauskaa syödä iltapala ulkona lämpimässä kesäilmassa, ja mennä sitten hyvillä mielin nukkumaan. Neidit nukahtivat samantien, mikä on hyvä, sillä huomenna mennään jo heti aamulla tyttöjen kummien kanssa Linnanmäelle seikkailemaan. Tiara odottaa huvipuistoreissua kuin kuuta nousevaa, mua taas hirvittää jo valmiiksi että joku onnistuu ylipuhumaan mut johonkin kammottavaan laitteeseen ja tulee paha olo! Vekkula ja maailmanpyörä on ihan fine, mutta mihinkään Kingiin mä en kyllä lähde!

Tänään kuitenkin edessä vielä iltalenkki Oonan kanssa (2/3 tällä viikolla) ja tämä tapa ei tunnu ollenkaan pahalta, vaikka hyvähän se on ensimmäisen viikon jälkeen olla sitä mieltä. Onneksi mulla on hyvää lenkkiseuraa, ja kumpikaan meistä ei halua luistaa lenkeistä, niin toivon mukaan siellä tulee käytyä säännöllisesti.

Hyvää yötä ja ihanaa alkanutta viikonloppua kaikille, meillä on kerrankin kokonainen vapaa viikonloppu yhdessä, kaksi päivää, ja aiotaan nauttia siitä täysillä!

Lauantai sujui juhlatunnelmissa Annan Babyshowereissa. Anna oli järjestänyt ihanat juhlat ja kuolaan vieläkin herkullisen, juhlissa tarjoillun rockyroadin perään. Mua vähän jännitti aluksi mennä juhliin, sillä en tuntenut sieltä etukäteen muita kuin Annan ja Lähiömutsin. Jännitys oli kuitenkin ihan turhaa, juhlissa oli tosi kivaa seuraa, mukavia ihmisiä ja ihan mielettömät tarjoilut ja koristelut. Pienet paineet Tiaran tuleville 3v-synttäreille, meillä kun yleensä ei edes kakku ole valmis siinä vaiheessa kun ovikello soi jo kymmenettä kertaa synttäripäivänä. Mutta ehkä se pitää vain hyväksyä, että toiset ovat taitavia pienissä yksityiskohdissa ja toiset vähän suurpiirteisempiä, heheh.

Eilinen oli ihan perus sunnuntai, tämä sateinen sää ei oikein houkuttele tekemään mitään kivaa, mikä vaatii kotoa poistumista. Suunnitelmissa oli reissu Snadi Stadiin, mutta kaatosade ja flunssatoipilas Otto oli syytä pitää erossa toisistaan. Ehtiihän sitä myöhemminkin! Jos eilinen oli perus sunnuntai, niin tänään oli kyllä niin maanantai maanantai kuin vain voi olla. Aamu alkoi kello viisi, sillä että Tiara päätti tulla meidän huoneen lattialle nukkumaan, ja jatkui katkonaisena kello seitsemään jolloin Zelda heräsi. Tänään oli mun aamu nukkua, mutta enhän mä tietenkään saanut unta siinä härdellissä, herkkäuninen kuin olen. Eiliset haaveiluni ”kuin uudesta minästä kahdeksan tunnin yöunilla” vaihtuivat vielä vähän normijätesäkkejä suurempiin silmäpusseihin, ja juotujen kahvikupillisten tuplaantumiseen.

Erittäin hitaasti (aikuisten osalta) käynnistyneen aamun jälkeen me otettiin suunnaksi hammashoitola, ja lähdettiin käymään molempien neitien hammastarkastuksissa. Tiaralla meni niin hienosti, että olin haljeta ylpeydestä. Edellispäivän hammaslääkärisadun lukeminen lievitti ilmeisesti jännitystä, ja mukava hammaslääkäritäti sai täysin ongelmitta tutkia Tiaran hampaat ja kehui vielä useaan otteeseen miten hienosti hoidetut ja puhtaat hampaat Tiaralla on, ja miten hyvin puhe on kehittynyt. Tiaralla ei kuulemma ainakaan ole tiukka kielijänne, niin selkeästi tulee puhetta. Mulla itselläni oli tiukka kielijänne, ja kärsin L- ja R-viasta ennenkuin ne korjaantuivat puheterapiassa ennen eskaria.

Zelda oli vähän eri mieltä tutkimuksesta, vaikka turvallisesti saikin olla mun sylissä. Hän huusi komeasti suoraa kurkkua koko parin minuutin tsekkauksen ajan, mutta ainakin lääkärillä oli hyvät näkymät hampaisiin. Taisi jäädä pelko parin viikon takaisista lääkärikäynneistä, kun otettiin tulehdusarvoja ja tutkittiin kurkkua, kun eihän yksivuotias vielä osaa erottaa muuta kuin tutun valkoisen takin. Neidille on kuulemma neljä hammasta, kulmahampaat ja jotkut toisetkin, puhkeamassa yhtäaikaa, joten saatiin ohjeeksi olla säikähtämättä mahdollista kiukkuisuutta tai lämmönnousua.

Hammaslääkäriltä kuulin uudesta suosituksesta, joka on ihan vasta tullut voimaan, ja josta meille ei esimerkiksi neuvolassa, tai Tiaran reilun vuoden takaisessa 1v-hammastarkistuksessa siksi oltu voitu kertoa vielä mitään. Eli nykyään tuttia ei suositella enää 8kk iän jälkeen ollenkaan, sillä silloin kitalaen ”sauma” menee umpeen, minkä jälkeen tutin imeminen alkaa vaikuttaa purentaan. Myöskään tuttipulloa ei suositella saman iän jälkeen. Tiara luopui tutistaan n. 1,5v iässä, ja aina mulle on ollut selvää että tutista kannattaa luopua mahdollisimman aikaisin, mutta tuo 8kk oli ihan uutta!

Zelda ei syönyt koko tuttia, ennen kuin lopetin imetyksen Zeldan ollessa 11,5kk ikäinen, ja tuttipullohan ei ole koskaan maistunut, vaan hän juo tavallisesta mukista. Mutta se ei pelasta sitä faktaa että tälläkin hetkellä Zelda nukkuu tuolla tutti suussa, ja se saattaa vaikuttaa hänen purentaansa, ja aiheuttaa vuosien oikomishoidot niinkuin mä itse jouduin kouluiässä läpikäymään. Nyt missiona onkin päästä eroon tutista mahdollisimman pian, mahdollisimman helposti. Tiaran kanssa tutista luopuminen oli helppoa, koska hän ei syönyt sitä enää muulloin kuin yöunilla, ja tutin mentyä hukkaan ei vaan enää ostettu uutta, vieroitus kesti muistaakseni yhden päivän ennenkuin tutti oli unohtunut juttu.

Zelda taas on tuttiinsa erittäin kiintynyt, ja söisi sitä mielellään ihan kokoajan, vaikka otankin sen aina pois ulottuvilta muuten kuin uniaikaan. Zelda käy etsimässä tuttiaan monta kertaa päivässä ja huutelee usein ”tutti, tutti” samalla. Eli se tekee luopumisesta haastavampaa, kun hän osaa pyytää tuttia, ei sitä oikein voi kyynel silmässä tuttia pyytävälle yksivuotiaalle sanoa, että ”et sä nyt saa sitä koska se voi aiheuttaa sulle purentavian”.  Siitä huolimatta tutista täytyy päästä eroon nopeasti, nyt siis kaikki vinkit kehiin mitä vain mieleen saattaa tulla, kiitos! Miten teillä on päästy eroon tutista siihen kovasti kiintyneen kanssa?

Hammaslääkärikäynti teki Tiaraan selvästi vaikutuksen, sillä kotiin tultuamme Otto tarjosi tytöille pillimehua ja hän kieltäytyi erittäin painokkaasti: ”En halua pillimehua, siinä on sokeria ja se ei ole hyväksi minun hampaille!”. Ei kyllä juteltu tästä hammaslääkärikäynnin aikana ollenkaan, mutta siinä hammaslääkärisatukirjassa on kerrottu myös hampaille hyvistä jutuista, ja hampaille huonoista jutuista, ja Tiaralle on jäänyt siitä tuo sokeri mieleen. Kirjassakaan ei tosin mainita pillimehua, aika hyvä päättelykyky Tipalla siis! Mutta jäi tosiaan pillimehu juomatta, hyvä Tipa!

Hammaslääkärikäynnin jälkeen käytiin kaupassa, ja loppupäivä sujuikin siivoillen. Zelda oli onnesta soikeana, kun laskin hetkeksi imurin käsistäni kerätäkseni hänen levittämiään (jo kerran tieltä pois siivottuja) leluja, ja hän sai ottaa imurin omiin käsiinsä. Keskittyneenä hän imuroi ja ihan jykevällä otteella, selkeästi katsonut tarkkaan miten imuria käytetään, haha. Ihana pikku apulainen, paljon kiinnostuneempi siivouksesta kuin uhmaikäinen isosiskonsa tai minä.

Tulipas pitkästä aikaa höpöteltyä kuulumisia oikein pidemmän kaavan mukaan, toivottavasti ei haittaa! Me ollaan täällä ihan lomafiiliksellä, ja vaikka hommia riittää, niin mulla ei ole kertaakaan ollut sellainen olo että olisi kiire. Ihanaa miten äkkiä loma vaikuttaa omaan fiilikseen, ja jaksaa taas paljon paremmin. Mahtavaa maanantai-iltaa ja hyvää yötä kaikille, saapuisipa se aurinko pian tänne pääkaupunkiseudullekin!