Mä kävin tänään lääkärissä, tutkimuksessa jonka aikaa olen odottanut yli puoli vuotta. Mistään kovin vakavasta ei siis ole kysymys koska kiireellisten juttujen kanssa ei odotella niin kauaa. En halua avata sitä mistä on kyse sen enempää, mutta haluan kertoa siitä millaisia tunteita tämä mussa herätti. Olen siis tiennyt että mulla on tänään aika, jo sen yli puoli vuotta. Mitä lähemmäs se aika tuli, sitä enemmän mua jännitti ja pelotti ja ahdisti. Matkalla lääkäriin musta tuntui että sekoan, mä kirjaimellisesti tärisin ja olin aivan paniikissa. Tutkimushuoneessa kun käytiin mun perustietoja läpi ennen tutkimusta, mulla nousi kyyneleet silmiin pelkästään siitä kun sanoin ääneen että jännittää.

Miten voi aikuinen ihminen, kahden lapsen äiti, jännittää näin paljon ihan tavallista tutkimusta, joka monelle on tehty? Tiesin että tutkimus voi aiheuttaa kipua, toisille enemmän ja toisille vähemmän, ja se osaltaan toki vaikutti. Mutta vaikka tutkimus ei sattunut niin paljon kuin pelkäsin, ja lääkäri oli super mukava ja kertoi kokoajan mitä tapahtui, mä olin silti aivan kauhusta kankeana. Sitten kun vihdoin tuli valmista, mua alkoi pyörryttää ihan hulluna ja istuskelin siinä keräilemässä itseäni. Huippaus meni ohi kun join siinä vähän vettä ja istuskelin, ja lähdin sitten kotiin. Koko illan mua on väsyttänyt ihan hirveästi vaikka nukuin viime yönä paremmin kuin hyvin. Kai se helpotus siitä että se on nyt ohi tuli sitten väsymyksenä.

Mä en ole koskaan ennen pelännyt lääkärissäkäyntiä, eikä mulla ole mitään sairaalapelkoa tai muutakaan. Siksi olen tosi hämmästynyt siitä että tämä vaikutti muhun näin voimakkaasti. Tunnen itseni jotenkin todella hölmöksi ja hävettää suorastaan että olin niin paniikissa. Mistä ihmeestä tälläinen voi johtua? Eikai sitä pelkoa oikeasti tarvitse hävetä, uskon että lääkärit ovat tottuneet kaikenlaisiin potilaisiin ja mä nyt olin kuitenkin ihan asiallinen potilas enkä vaikeuttanut heidän tekemisiään mitenkään omalla toiminnallani tai käyttäytynyt huonosti. Silti musta tuntuu niin oudolta miten paljon olen uhrannut ajatuksia ja hemmetti tärissyt tämän asian takia, mistä näin voimakas reaktio kumpuaa?

Onneksi se on nyt ohi ja voin huokaista helpotuksesta, enää ei tarvitse miettiä että  ”enää kolme viikkoa siihen. enää kaksi päivää. iik se on tunnin päästä”. Onko teillä herännyt tällaisia yllättäviä pelkoja ihan yhtäkkiä? Oletteko jännittäneet jotain lääkärin tutkimusta erityisen paljon? Vai olenko mä ainoa paniikkipirkko? Mä palkitsin itseni suklaalevyllä, ja ajattelin hengailla sen ja Oton kanssa telkkua tuijotellen loppuillan. Tässä on nyt hyvä, ja voin unohtaa koko jutun.

Meillä on huomenna lasten kanssa päivä täynnä kivaa tekemistä, ja äitienpäiväkin jo häämöttää, sekä blogini perjantaiset 4v-synttärit! Mulla on kiva synttäriylläri tulossa teille, ja tietenkin ajatuksia siitä, mitä neljä vuotta bloggaamista mulle merkitsee. Tuntuu niin hullulta, että neljä vuotta on takana, mutta joo mä jätän sen aiheen sinne perjantaille! Lapsilta terkkuja, kaksivuotias sanoo ”Titta, minä owen Teuva!” (Angry Birds Stella) ja kolmevuotias vastaa ”Minä olenkin prinsessa Sofia!”. Aikamoisia prinsessoja, ihania sellaisia <3

Hyvää yötä ihanat!

Tänään yritettiin ottaa vähän 2-vuotiskuvia Zeldasta päivällä, ja muutaman kivan kuvan sainkin otettua. Neidillä oli aika meiningit päällä niin jäi kuvailut vähän lyhyeksi tänään, mutta pitää kokeilla myöhemmin jos saataisiin vaikka ulkona otettua kauniita kuvia kun ilmat vähän lämpenevät. Me ostettiin Zeldalle Zarasta keltainen synttärimekko, joka tosin ei tule neidin päälle sunnuntaina, sillä viidakkobileet vaativat viidakkoasut. Mutta ihana keltainen mekko on täydellinen etenkin kun ilmat lämpenevät, ja sopii Zeldalle mun mielestä tosi hyvin. Ihana oranssi kukkapanta löytyi H&M:ltä.

Zeldan kanssa pitää olla actionia kun ottaa kuvia, muuten hän ei pysy paikoillaan edes sitä hetkeä kun kamera tarkentaa ottaakseen ensimmäistä kuvaa, ja siksi hän saikin esitellä uutta kuormuriaan ja heitteli innoissaan keltaista pikkumyypalloa joka me ostettiin jo Tiaran vauva-aikana. Pikkumyypallo on edelleen molempien lemppari jolla pelataan jalkapalloa ja jota syötellään innoissaan.

Tytöt tuntuvat olevan viidakkoteemasta innoissaan, ja laskevat öitä siihen että on aika juhlia. Musta on ihanaa miten innoissaan Tiara on siskonsa juhlista, ja miten tärkeää hänellekin on että pikkusiskolle tulee kivat synttärit.  Mäkin olen kyllä ihan into piukassa, ja päässä pursuilee kivoja ja helppoja ideoita, jotka ajattelin jakaa teidänkin kanssanne kunhan juhlat ovat ohi, jos joku muukin sattuisi haluamaan järjestää pirskeitä samalla teemalla. Meidän keittiö on tällä hetkellä täynnä banaaneja, koska viidakko. Löysin muuten tosi söpöt asut tytöille eilen Butterick’sista kun oltiin keskustassa työlounaalla, eivätkä tytöt malta odottaa että saavat pukeutua niihin.

Ollaan tehty vähän muitakin synttäriostoksia ja ostosteltu myös Oton kanssa ensi viikon gaalaa varten tänään, joten ainakin uusia päivän asuja ja/tai ostospostausta on pian luvassa! Mä löysin jo itselleni mekon johon olen supertyytyväinen, ja muutenkin gaalalook alkaa jo hahmottua. Tällä kertaa mennään aika rennolla meiningillä, mutta vielä en ole päättänyt ihan kokonaan että kuinka rennolla, saa nähdä mihin tässä vielä päädytään! Mä sain tänään kuulla että ollaan molemmat Oton kanssa omissa kategorioissamme viiden parhaan joukossa tällä hetkellä, joten ihan hirmuisen suuret kiitokset teille kaikille jotka olette käyneet äänestämässä! Äänestysaikaa on vielä muutama päivä jäljellä, joten jos haluatte ja jaksatte niin käykää ihmeessä äänestämässä jos ette vielä ole käyneet. Otto löytyy Vuoden blogitulokas-sarjasta ja minä olen ehdolla Luonnollisen upea -sarjassa. Kiitos vielä hurjasti, meidän molempien puolesta.

Loppuviikosta luvassa siis tietenkin synttärijuttuja, mutta myös pientä katsausta äitienpäivälahjaideoihin, sekä katsausta #oikeanainen -haasteeseen, johon on tullut ihan hurja määrä osallistujia! Kiitos ihan mielettömän paljon kaikille teille osallistumisesta<3 Hyvää yötä ihanat!

Ja en nyt puhu kyllä deittiviikonlopusta tai kahdenkeskisestä pikalomasta johonkin Euroopan kaupunkiin. Mutta rakkausviikonloppu silti, täynnä rakkaita ihmisiä ja yksi rakas pieni chihuahua, joka reilun puolen kilon painostaan huolimatta on suuri persoona, ja tuo suuresti rakkautta meidän elämään. Lapsimessuilla tavattiin iso joukko ystäviä ja tytöt kävivät rakastavasti halimassa muumipeikkoa, ja sunnuntaisilla synttäreillä taas nähtiin rakkaita sukulaisia. Toiminnantäyteisyydestään huolimatta aivan ihana  ja rentouttava viikonloppu.

Kuten eilen jo kerroinkin, täällä ollaan aivan rakastuneita, ihan koko perhe. Nuorempi neideistä ei tosin ole niin kiinnostunut pienestä ”Ahmasta”, mitä nyt käy välillä silittämässä, mutta tänään Armas otti nokoset Tiaran sylissä Pikkukakkosen ajan ja viihtyi oikein hyvin.  Zelda, huomenna tasan kaksi vuotta täyttävä kuopuksemme, on vähän enemmän toiminnan nainen, eikä ikinä istuisi paikallaan edes puolikasta Pikkukakkosta, ainakaan vielä.

Ihan uskomatonta että huomenna siitä on tasan kaksi vuotta kun mä synnytin Zeldan! En voi ehkä vielä käsittää tätä, mutta pakko se on. Mä kirjoitan huomenna enemmän synttärijuttuja ja ajatuksia siitä mitä kaksi vuotta kahden lapsen äitinä on tuonut tullessaan, ja miltä se on tuntunut, mutta nyt tyydyn vain toteamaan että on meidän pienestä ruttuisesta vauvasta kasvanut kyllä maailman ihanin nuori neiti, ja noista kahdesta maailman ihanimmasta neidistä melkoinen parivaljakko.

Huomenna ei vielä pidetä hurjia synttäribibiksiä, mutta kuopuksemme saa viedä itse valitsemansa Angry Birds -keksit päiväkotiin ja tarjoilla komppiksille kanssa. Illemmalla mennään ostamaan hänelle synttärilahja ja käydään varmaan jätskillä. En vielä tiedä mitä ihmettä me ostetaan kun leluja on ihan liikaa, potkupyöräkin saatiin lapsimessuilta ja pyöräilykypärä olisi ehkä vähän tylsä syntymäpäivälahja vanhemmilta kaksivuotiaalle. Ehkä me vain tehdään niin että mennään yhdessä ostoksille ja annetaan Zeldan valita itselleen jotain mistä hän todella pitää.

Sunnuntaina on sitten juhlien aika, ja juhlavalmisteluistakin ajattelin kirjoittaa pienesti etukäteen. Viidakkoteemasta on jo riittänyt vitsiä kummisetien keskuudessa, saapa nähdä millaisia eläimiä meille sunnuntaina tulee juhlimaan! Pitäisi vielä keksiä asut meille kaikille, ja koristelut kotiin. Mä haluaisin jotain tosi siistiä ja viidakkoista, nyt jos jollain on vinkki mistä kaupasta (ei nettikauppoja, koska ei ehdi enää) löytää parhaat teemakoristeet niin saa vinkata!

Mä menen nyt pusuttelemaan tuota Armasta ja katsomaan Game of Thronesia vihdoinkin vuoden odotuksen jälkeen Oton kanssa sohvalle, kun tytötkin jo nukkuvat nätisti kerrossängyssään. Ihanaa maanantai-iltaa kaikille <3

Moikka! Viikonlopun ikävistä sairastelutunnelmista huolimatta tää viikko on alkanut kyllä tosi kivasti, onneksi ollaan ainakin toistaiseksi nyt koko porukka terveenä. Lapsilla on nyt toka virallinen päiväkotiviikko takanapäin, ja tällä viikolla olen päässyt kokemaan ensimmäisen kerran sen kun on vaan pakko lähteä töihin vaikka toinen tytöstä itkee. Se oli kauheaa, se tapahtui tänään. Mutta onneksi sain myös kuulla että itku loppui heti kun minä olin hävinnyt näköpiiristä, ja onneksi mulla on myös arvaus siitä miksi tänään tuli hätä kun lähdin vaikka yleensä on sujunut hyvin. Tänään tyttöjen ryhmillä oli eri ohjelmat silloin juuri kuin mä lähdin, isompien ryhmällä sisällä ja pienemmät olivat ulkona, joten varmaan nuorempi neiti ei oikein händlännyt tätä uutta tilannetta kun äiti lähtee ja siskokin oli jossain hukassa yhtäaikaa, vaikka yleensä he jäävät sinne yhdessä aamuisin ja tekevät erikseen juttuja vasta myöhemmin.

Luulen että ensi viikolla kun on taas päiväkotipäiviä, molemmat lähtevät ilomielin sinne leikkimään kavereiden kanssa. Kummallekin tuntuu löytyneen jo tärkeitä kavereita päiväkodista, ja sellaisia tuttuja juttuja muutenkin joita he siellä odottavat. Kielen kehitys on lähtenyt etenemään hienosti molemmilla, puhutun ruotsin ymmärrys on kasvanut hulluna kummallakin, ja etenkin isompi poimii joka päivä uusia sanoja ja lauseita varastoon ja käyttää niitä sujuvasti. Mä luulen että tässä nyt vaikuttaa vähän se, että isompi on hurjan kiinnostunut kielestä ja haluaa oppia puhumaan samalla tavalla kuin kaveritkin ja oppia mahdollisimman nopeasti, ja pienempi taas ei ehkä vielä koe tarvetta opetella puhumaan toista kieltä kun tulee ymmärretyksi suomeksi ihan yhtä hyvin. Mutta toisaalta ”kokonaisia” hoitopäiviä on nyt takana vasta kuusi, että eipä tässä voi vielä mitään hurjia odottaakaan, eikä tarvitsekaan.

Töissä on sujunut oikein kivasti tällä viikolla, onneksi pystyn tekemään töitä myös etänä kotoa niin pystyin tekemään töitä vailla pelkoa työkavereiden tartuttamisesta jo heti maanantaina. Muiden juttujen lisäksi mä olen tällä viikolla suunnitellut hullun kasan koruja, ainakin mun mielestä ihan mielettömän siistejä koruja. Olen jäänyt aivan koukkuun siihen suunnitteluun, ja mä tässä samalla kun kirjoittelin tätä niin värkkäsin muutaman ihan huvin vuoksi kun odotin että kuvat latautuu, multitasking much? Mun tekis mieli esitellä noita mun suunnitelmia kaikille mutta onhan ne siellä EYE -sovelluksessa nähtävillä lookbookissa jos joku haluaa kurkkia, kun olen niitä julkiseksi tallentanut.

Tänään piipahdin iltapäivällä myös blogitapahtumassa, jonka jälkeen käytiin Oton kanssa ostamassa mulle uusi Olympus OM-D E-M10 vihdoinkin! Mulla oli silloin talvella pari kuukautta sellainen lainassa, ja sen jälkeen ei kyllä mikään kamera ole tuntunut (eikä näyttänyt) yhtä hyvältä. Ostin pelkän rungon ja siihen suoraan 25mm objektiivin jonka havaitsin mun omaksi lemppariksi testijakson aikana. Se on monipuolinen, valovoimainen ja sopivan pieni. Nyt loppuu blogissa harmaiden mössökuvien aikakausi. Ehkä Olympuksessa se hienoin juttu on se, että kuvien laatu ei ole käyttäjän taidoista kiinni. Olen mä saanut satunnaisesti canonillakin hienoja kuvia, mutta Olympuksella se ei vaadi mitään erityistä panostusta että saa otettua kuvan jolle voi huudahtaa ”wau!”.

Tietenkin myös lisääntynyt valo ja valoisien tuntien määrä vuorokaudessa helpottaa tätä kuvaamista entisestään, sekä Olympuksen pieni koko, jolloin sitä ei ärsytä raahata mukana vaan sen haluaa ottaa iiiiihan joka paikkaan. No okei ei ehkä uimahallin saunaan, mutta melkein. Tässä postauksessa siis viimeiset mössöiset kuvat ikinä tässä blogissa, mä lupaan, ellen sitten satu joskus tekemään jotain puhelinkuvapostausta (en tiedä miksi tekisin mutta jos tekisin, on pakko jättää tämä optio).

Huomenna meillä on ihan vaan kotipäivä lasten kanssa, ja se on ihan parasta! Lisäksi meille tulee kylään tyttöjen ihana pikkuserkku, melkein yksivuotias minineiti, sekä hänen ihana äitinsä, joten me taidetaan lasten kanssa aamulla leipasta jotain herkkuja pöytään ja tehdä äkkiä noille viikon aikana kertyneille pyykkivuorille ja pölypalleroille jotain.

Ihanaa, aurinkoista huomista kaikille ja hyvää yötä<3

Moikka! Tähän alkaneeseen viikkoon on mahtunut paljon enemmän kuin osasin odottaakaan, paljon hyvää ja ihanaa. Ollaan nähty kavereita, vietetty ihania hetkiä kotona legojen ja barbien kanssa ja pyörähdetty keskustassa pariinkin otteeseen. Eilen Tiaralla oli kerhopäivä, ja illalla mä näin mun ystävää Emmistä, joka asuu Rovaniemellä, mutta oli läpikulkumatkalla täällä kun tuli ulkomaanreissulta takaisin. Me istuttiin ensin Burger Kingissä ja sitten Starbucks’issa monta tuntia ja vaihdettiin kuulumisia, ihan rauhassa. Ollaan kyllä nähty viime vuonnakin useamman kerran, polttareissa, häissä, juhannuksena ja mun synttäreillä, mutta joka kerta isossa porukassa, juhlissa, jolloin ei ole hirveästi ehtinyt randomhöpöttelemään vaan mitä mieleen juolahtaa.

Ihanaa tervetullutta vaihtelua siis tämä, että voi jutella ihan rauhassa ja kasvotusten, meidän maratonipuheluissa kun tuppaa aina puutumaan käsi vähintään. Parasta on kyllä se, että vaikka nähdään superharvoin, tuntuu aina kun ei koskaan oltaisikaan oltu erossa. Meidän kolmen hengen porukka johon myös Netta kuuluu, on pitänyt yhtä jo vuodesta 2007, ihan hullua että siitä on jo kohta kahdeksan vuotta kun me tutustuttiin! Silloin ei kyllä käynyt mielessäkään että nämä ihanat neidit olisivat pian jo meidän lasten kummitätejä ja mun kaasoja, ja herregud jälleen päästään aiheeseen ”meidän häistä on kohta vuosi!”, what!

Tänään käytiin Polhemilla pyörähtämässä tsekkaamassa kevään uutuuksia ja moikkaamassa ihania naisia, ja meidän tytöt pääsivät piirtämään ja tutkimaan ja höpöttämään. Zelda myös sovitteli innoissaan kevään aurinkolasiuutuuksia, ja rakastui kisulaseihin ihan totaalisesti! Sieltä lähdettiin moikkaamaan vielä Emiliaa ja Avaa, ja loppuilta kotona meni ihan hujauksessa. Meillä oli tänään aamulla korjaajat vaihtamassa keittiön tasoa, kun se oli kohonnut saumasta, ja tytöt olivat ihan ihmeissään kun kolme random miestä pyöri täällä useamman tunnin. Mutta kieltämättä ihanaa että se on nyt korjattu, pieni vika joka ei sinänsä vaikuta mihinkään mutta on jo pitkään häirinnyt silmää aina kun keittiössä on pyörinyt.

Huomenna onkin taas kerhopäivä, ja illemmalla mulla on yksi meno niin tytöt saavat olla Oton kanssa. Perjantaina taas Otolla on töiden jälkeen vielä blogimeno, joten silloin me ollaan vaihteeksi kolmestaan tyttöjen kanssa. Onneksi sitten koittaa viikonloppu, ja kalenteri näyttää tyhjää. Viikonlopulle ei ole sen enempää suunnitelmia vielä, paitsi jos ilmat sallivat niin me voitaisiin käydä ehkä luistelemassa Tiaran kanssa. Mulla on omat vanhat luistimet tallessa ja hyvässä kunnossa, mutta Tiaralle pitäisi käydä ostamassa ihan ensimmäiset luistimet. Millaiset luistimet (ja mistä) te olette käyneet ostamassa kolmevuotiaalle? Millainen on paras malli ja mistä löytyy parhaat valikoimat? Kypärä pitää tietenkin myös hankkia luistelua varten.

Tekemisentäyteinen viikko, mutta rennolla meiningillä. Paljon tekemistä ei tarkoita kiirettä, jos tekemiset on sopivan löyhällä aikataululla sovittu, ja varaa itse tarpeeksi aikaa kaiken hoitamiseen. Mulla on ollut nyt jo pari viikkoa aina vähän väliä sellainen olo että kohta tulen kipeäksi, vähän kurkku kipeä iltaisin tai nuhaa aamuisin, ja nytkin olen palellut hulluna sohvalla koko tämän ajan kun olen kirjoittanut postausta, vaikka päällä on villasukat, verkkarit, sukkahousut (???), toppi ja college. Pitää varmaan hakea peitto! Mutta mä en kyllä suostu nyt tulemaan kipeäksi, pitää jatkaa appelsiinien popsimista joka välissä niin jos se flunssa vielä pysyisi loitolla.

Oikein ihanaa keskiviikkoiltaa kaikille <3