Ollaan oltu täällä nyt reilun viikon verran, ja fiilis on ihanan rentoutunut. Vaikka kotonakin on tietysti rentoa niin täällä sitä voi rentoutua vielä aavistuksen enemmän, kun on koko iso suku ympärillä ja sellainen koko kylä kasvattaa -meininki. Täällä voi vaan poiketa nopeasti käymään kaupassa ja huikata lapsille että ”äiti ja isi käy Novan kanssa kaupassa”, ja lapset jatkavat tyytyväisinä leikkejään mun serkkujen kanssa. Ja illalla kun lapset jo nukkuvat, voi hyvin mennä Oton kanssa kahdestaan saunaan ilman itkuhälytintä ja istua löylyissä vaikka tunnin, kun tietää että mun täti kyllä hoitaa jos joku sattuu heräämään kesken unien.

Ollaan käyty katsomassa mun mummua hoitokodissa ja ajeltu Haaparannalle ja käyty Kemissä moikkaamassa Oton sukulaisia. Paljon ollaan vietetty aikaa sukulaisten kanssa ja se on ihan parasta. Onneksi ollaan molemmat niin perhekeskeisiä ihmisiä että väenpaljous ja yhdessäolo ei meitä ahdista, vaan nimenomaan on ihanaa. Huomenna on jo juhannusaatto, hirveää vauhtia taas mennyt tämä aika täällä. Me pidetään isolla porukalla juhannusjuhlia täällä mun tädin luona ja saadaan tänne serkkuja ja mun äiti ja pappa, ja isotäti perheineenkin illanviettoon, tulee varmasti mukavaa. Saa vain nähdä että miltä tuo sää näyttää huomenna, että onko perinteiset juhannuksen räntäsateet vai jopa ihan aurinkoa. Jos vain sää sallii niin päivällä piipahdetaan torilla, ja illalla sitten grillaillaan porukalla.

Jonkinlaiset juhannusseppeleetkin pitäisi tytöille vielä värkätä jos vain löydän tarpeeksi sopivia kukkia. Ehkä he lähtevät niitä etsimään yhdessä mun kanssa tänään? Viime vuonna tein seppeleet heille ekaa kertaa ja eihän se edes ollut kovin hankalaa, vaan aika hauskaa. Ja tytöt näyttävät niin ihanan söpösiltä kauniit seppeleet päässään.

Musta tuntuu että Nova on kasvanut taas ainakin kilometrin sinä aikana kun ollaan oltu täällä, ja muutenkin on alkanut matkimaan ja tekemään vaikka mitä hassuja juttuja. Hän matkii päristelyä ja huulten paukauttamista ja yskii herrasmiesyskää kun haluaa huomiota. Ja ne naurunkiljahdukset mitä hän päästelee kun nuuskuttaa hänen masua tai hyppyyttää, on niin suloisia.

Ja jos on meidän kuopus kasvanut niin ai että on kyllä nuo isommatkin. Puolitoista viikkoa isompien lasten seurassa ja he ovat muka itsekin niin isoja ja itsenäisiä. Yleensä heitä saa halia sohvalla vaikka koko illan jos haluaa mutta nyt he touhuavat kokoajan mun pari vuotta vanhemman kummipojan kanssa ja käyttävät mun teini-ikäisen serkun kanssa koiraa lenkillä ja menevät ja tulevat pihalle ja sisälle aivan omia aikojaan. Hyvä että ruokapöydässä kerkeää istua hetken paikoillaan. Käytiin ostamassa esikoiselle oma kruisailulauta (tämä on nyt korjattu että ei ole skeittilauta ei), ja hän sillä kovasti harjoittele etenemistä. Apua! Missä mun pienet vauvat on<3

Mä päivittelen kyllä juhannuskuulumisiakin tänne mutta haluan jo nyt etukäteen toivottaa aivan ihanaa juhannusaattoa kaikille, toivottavasti säät suosivat <3

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Hasbron kanssa.

Meidän tytöillä on suuri rikkaus olla toinen toistensa parhaita ystäviä. Vaikka kummallakin on omat parhaat ystävät päiväkodista ja perhetuttujen lapsista, he ovat myös keskenään erottamattomia. Pieni ikäero on varmasti osasyy siihen miksi he ovat kuin paita ja peppu, aina olleet ja toivottavasti tulevat aina olemaan. Vaikka sisarusten kesken välillä on kinastelua, niinkuin kuuluukin, he ovat myös ihan hurjan läheisiä ja ihania toisilleen. He leikkivät, katsovat elokuvia, piirtävät ja ihan vaan juttelevat yhdessä. He ovat niin läheisiä, että vaikka he saivat uudesta kodista omat huoneet, he halusivat itse muuttaa takaisin samaan huoneeseen nukkumaan ja tehdä toisesta lastenhuoneesta yhteisen leikkihuoneen.

Ystävyys on tärkeä osa elämää, joka jokaisen pitäisi päästä kokemaan. Se tunne kun tutustuu uuteen ihmiseen jonka kanssa synkkaa, se alku kun haluaa viettää toisen kanssa kokoajan aikaa, ja se kuinka ystävyys kehittyy niin läheiseksi että toiselle voi soittaa vaikka keskellä yötä. Mun omat parhaat ystävät on sellaisia, joiden kanssa juttu jatkuu aina siitä mihin se on jäänyt edellisellä kerralla, vaikka joskus ei kiireiden takia ehtisi kovin usein näkemään. Sellainen ystävyys on arvokasta, ja on tärkeää tietää että elämässä on ihmisiä joihin voi turvautua.

Mitä on ystävyys? kysyin meidän tytöiltä ja tällaiset vastaukset sain:

Tiara: ”Että rakastaa toista, leikkii yhdessä, ja auttaa toisia silloin kun ne tarvii apua.”

Zelda: ”Että rakastaa toisia ja leikkii toisten kanssa ja vielä pelaa yhdessä.”

Selkeästi molemmille on mennyt perille ystävyyden tarkoitus. Äitinä mun tehtävä on opettaa lapsille kuinka ollaan kivoja kavereita, miten kohdellaan toisia ja miten leikitään yhdessä toiset huomioon ottaen. Näitä taitoja tulee parhaiten harjoiteltua kun leikkii yhdessä lasten kanssa, ja juttelee siinä samalla. Mä tykkään hurjasti mennä mukaan lasten juttuihin, istua lattialla heidän kanssaan ja osallistua leikkiin ihan tasavertaisena leikkijänä.

Kun menee itse lasten tasolle, saa kuulla mitä heidän päässään oikeasti liikkuu ja pääsee mukaan heidän juttuihin ihan eri tavalla. Lapset osaavat hienosti leikkiä keskenäänkin eivätkä enää tässä iässä varsinaisesti ”tarvitse” aikuista olemaan leikissä läsnä jatkuvasti, mutta yritän silti osallistua leikkiin aina välillä, koska se on kivaa ja koska tiedän että lapset tykkäävät siitä. Leikin lomassa on helppoa käydä läpi myös päivän tapahtumia ja kuulumisia.

Isomman sisaruksensa vanavedessä keskimmäisemmekin on oppinut leikkimään juonellisia leikkejä jo aika pienenä. Ensimmäisiä ”isojen tyttöjen” leluja joita hän sai käteensä, olivat juurikin My Little Ponyt. Kun mua pyydettiin mukaan tähän kampanjaan, tiesin että en voi sanoa ei: meidän tytöt ovat niin kovia My Little Pony -faneja että tämä oli varmaan meille sopivin kamppis ikinä. Meillä on valtava kokoelma erilaisia My Little Pony -leluja, pehmoja, kirjoja, vaatteita ja asusteita. Tytöt ovat opetelleet ponikirjasta kaikkien ponien luonteet ja söpöysmerkit ulkoa, ja heidän lempiohjelmiaan ovat My Little Ponyt ja Equestria Girlsit. Esikoisen lemppari poneista on Rainbow Dash, ja keskimmäisen Pinkie Pie.

Oli hauskaa huomata miten uusissa My Little Ponyissa on edelleen ihan samoja teemoja, kuin omissa My Little Pony -leluissani aikanaan: Minullakin oli My Little Ponyjen muotinäytöslava, jonka perin 80-luvulla syntyneeltä tädiltäni. Nyt tytöillä on uusi Rarity Fashion Show -lelu, jossa toiminnallinen lava vaihtaa ponilta asuakin yksinkertaisen nerokkaalla mekanismilla. Meillä on oma ensimmäisen sukupolven My Little Pony -muotinäytöslavani edelleen tallessa, ja tytöt leikkivät yhtä innoissaan molemmilla. My Little Pony -leikit ovat helppoja aikuisellekin, kun saa tehdä poneille kampauksia ja auttaa rakentamaan Ponyvilleä.

Minulla itselläni oli vähintäänkin yhtä suuri ponikokoelma kuin meidän tytöillä nykyään, ja poneilla oli aina hauskaa leikkiä niin ulkona kuin sisälläkin. Mä olen antanut tyttöjen viedä My Little Ponyt terassille mukaan leikkeihin, ja kunhan laitetaan uima-allas pystyyn, he saavat ottaa ne sinnekin mukaan. Onpa meillä poneja suihkuleluinakin, niiltä on ihana pestä tukkaa.

My Little Ponyjen ystävyysteema on tärkeä kaiken ikäisille lapsille, ja ponit ovat kestäviä leluja sillä niillä voi leikkiä jo pienikin lapsi ja niistä riittää iloa vielä alakouluiässäkin hienosti, leikit vain kehittyvät ja kasvavat lasten mukana. Tällaiset aikaa kestävät lelut ovat parhaita, sillä ne säilyvät vielä seuraavallekin sukupolvelle, niinkuin mun tädin vanhat lelut ovat säilyneet mulle ja meidän lapsille.

Yhteistyössä Hasbro.

Leikitäänkö teillä My Little Ponyilla?

Tämä viikko ollaan tehty kotona kunnon kevätsiivousta ja käyty läpi kaikki ne tavarat mitä ei jaksettu käydä mun supisteluiden takia muuton yhteydessä läpi viime syksynä. Ja voi pojat että sitä tavaraa on riittänytkin. Lastenhuoneiden vuoro oli kätevästi alkuviikosta kun tytöt olivat vielä päiväkodissa. Miten sitä aina kertyykin kaikkea sellaista, mikä lapsista tuntuu sen hetken ajan maailman tärkeimmältä, esim. mäkki- ja kindermunalelut ja satunnaiset vessapaperirullakaukoputket, ja sitten ne sen hetken jälkeen unohtuu ikiajoiksi, mutta huone täyttyy niistä. Nyt huoneeseen jäi vain ne tärkeimmät, oikeasti ostetut ja lahjaksi saadut lelut, kirjat ja askartelutarvikkeet, ja nyt huoneissa mahtuu olemaan ja on helppo löytää haluamansa tavarat.

Samalla käytiin kaapit läpi ja tehtiin vaate- ja kenkäinventaario. Paljon lähti vaatetta kirppikselle ja tietty osa säästettiin myös Novalle, mutta otettiin kuitenkin pois kaapista pyörimästä. Mä säästän Novalle vaan ne kaikista suurimmat lempparit, koska siihen on kuitenkin monta vuotta että tänhetkiset vaatteet on Novalle sopivia, ja mullakin maku muuttuu ja kehittyy kokoajan. Syksyllä varmaankin sitten Lastentorilla myyn vaatteita pois, ja mahdollisesti myös Ipanaisessa.

Me lähdettiin muokkaamaan huoneita siivouksen jälkeen vähän paremmin tyttöjen ikään sopivaksi. Kumpikin on jo kasvanut ohi taaperoiden puisista tuoleista ja matalasta pöydästä, ja oli aika laittaa leikkihuoneeseen ihan kunnon työpöytä. Meiltä löytyi sopiva pöytälevy jo valmiiksi. Molemmille on tarkoitus ostaa vielä ergonomiset kunnon työtuolit joissa on hyvä istua ja joiden korkeutta saa muokattua, mutta näin ensihätään laitettiin pari ylimääräistä pinnatuolia pöydän ääreen.

Leikkihuoneessa on nyt pöydän lisäksi vielä tyttöjen korkea laatikosto joka on täynnä pikkulegoja ja ylemmissä laatikoissa on muita leluja joilla he leikkivät vähän harvemmin. Lisäksi siellä on kaksi Fabelabin lelusäkkiä joissa on pehmoleluja ja nukkeja. Vaatekaapin alimmilla hyllyillä on sitten vielä kaksi isoa korillista duploja. Leikkihuoneeseen on tulossa vielä sellainen levitettävä sohvasänky jossain vaiheessa, niin leikkihuone toimii tällöin hyvin myös vierashuoneena, ja sänky muuntuu myöhemmin sitten Tiaran sängyksi kun hän saa oman huoneen ja Nova muuttaa Zeldan kanssa samaan huoneeseen. Tai näin ainakin on suunnitelmissa tällä hetkellä, mutta suunnitelmat saattavat toki muuttua.

Nukkumahuoneeseen ostettiin uusi kirjahylly, koska tytöt kantavat niin paljon kirjoja yläkertaan ja ne ovat aina olleet ihan hujanhajan siellä. Alunperin pidin ne alakerrassa, koska luetaan paljon yhdessä, mutta nyt jätettiin sitten alakertaan vaan yksi kirjakori jossa on aina vaihtuva valikoima luettavaa saatavilla, ja loput kirjat ovat tuossa kirjahyllyssä. Alakerrassa meillä on kirjakorin lisäksi kaikki lautapelit ja palapelit, ja lisää askartelutarvikkeita, koska ne on sellaisia juttuja mitä me tykätään tehdä yhdessä koko perhe usein.

Lisäksi nukkumahuoneessa on matala säilytyslaatikosto joka on täynnä barbeja ja niiden kamppeita, sekä poneja. Me ajateltiin että on hyvä ratkaisu pitää legot ja barbit/ponit eri huoneessa, koska silloin ne eivät ehkä sekoitu yhdeksi sekasotkukasaksi vaan ne on helpompi kerätä leikkien jälkeen. Saa nähdä miten tämä toimii käytännössä.

*Osa sisustusesineistä on saatu blogin kautta. 

Tytöt ovat ainakin itse nyt tosi tyytyväisiä näihin uusiin järjestyksiin huoneissa, ja niin ollaan mekin. Vaikka olen iloinen että tytöillä on nyt kivat huoneet missä olla, niin toivon kovasti että tänä kesänä olisi niin ihanat säät että he eivät kovin paljoa kerkeäisi niissä edes viettää aikaa.

Aurinkoista ja ihanaa viikonloppua kaikille <3

Nyt kun piha on grillin ja aikuisten oleskelualueen osalta valmis, on aika kiinnittää huomio siihen mitä me keksitään lapsille sinne. Olen kysellyt lapsilta toiveita ja koittanut itsekin miettiä mikä on realistista mahduttaa meidän terassille, mikä ei häiritse naapureita ja mistä riittäisi iloa koko kesän ajan. Meidän terassilla ei tosiaan ole nurmialuetta ollenkaan, vaan koko terassi on sitä puista terassilautaa.

Vaikka tilaa on paljon, mitään tramppaa tuohon ei siis voi laittaa koska siitähän lähtisi ihan jäätävä meteli kun tramppa kolisisi terassilautoja vasten siinä pomppiessa. Vai lähtisikö? En ole testannut mutta siis mun järki sanoo että varmaan lähtisi? Jos jollakin on tramppa puisella terassilla niin saa kertoa kokemuksia, koska se olisi mun lemppariratkaisu mutta olen vaan automaattisesti siis ajatellut että se on sula mahdottomuus.

1. Intex pomppulinna – Lekmer 2. Smoby liukumäki – Lekmer 3. Woodlii verkkokeinu – Jollyroom 4. Intex lastenallas – Jollyroom 5. Intex perheallas – Toys’R’Us 6. Leikkipöytä – Lekmer

Se mitä trampan sijaan olen tuohon miettinyt, on minikokoinen pomppulinna. Ainakin lapset rakastavat pomppulinnoja, ja siitä ei varmaan tulisi niin kova meteli, että naapureita häiritsee? Siinähän ei ole mitään metalliosia joista mekkalaa kuuluu, toisin kuin trampassa. Mutta tietty pomppulinna ei ole yhtä monipuolinen kuin trampoliini, eikä siinä voi pomppia yhtä korkealle. Onko se tarpeellinen, viihtyisivätkö lapset siinä koko kesän vai olisiko se vain hetken hupi? En tiedä. Kertokaa te viisaammat, onko pomppulinna ollut hitti vai huti?

Puhallettava uima-allas on aivan ehdoton, ja me hankitaan luultavasti sellainen malli mihin aikuisetkin mahtuvat kuumana kesäpäivänä pulahtamaan, ainakin vuorotellen. Eli ”perheallas”. Lapsia varten se hankitaan, mutta toki olisi hauskaa siellä itsekin lillua. Mä katselin että sellaisen peitteen uima-altaaseen, ja puhdistussettejä saa edullisesti, joten isonkin altaan uskaltaa täyttää täyteen ja antaa olla peitteen kanssa niin että aina välillä puhdistelee. Ei nyt tietenkään koko kesää samoilla vesillä, mutta ei myöskään tarvitse tyhjentää ja täyttää joka kerta erikseen.

Uima-altaalle kaveriksi ajateltiin liukumäkeä, sillä useampana kesänä ollaan huomattu miten paljon iloa ihan pienikin liukumäki yhdistettynä tällaiseen puhallettavaan altaaseen tuo lapsille. Viimeksi pari viikkoa sitten kaverin lapsen synttäreillä lapset porukalla laskivat liukumäkeä pitkin veteen, kesän ekana lämpimänä päivänä.  Joten sellainen yhdistelmä varmaan tulee meillekin, koska tiedän sen olevan ehdoton hitti.

Näiden lisäksi olen miettinyt sitten varsinaisia leluja terassille. Telttoja meiltä löytyy kaksin kappalein, sekä paljon bObleseja, hiekkaleluja, pyörät ja potkulaudat, katuliituja, tarrapalloa yms. Mutta mites sitten sellainen hiekka/vesi-pöytä? Tiedättekö sellaisia mitä ainakin mun lapsuudessa 90-luvulla oli päiväkodeissa. Sellaisia jonka voi täyttää hiekalla tai vedellä ja sitten leikkiä muovileluilla siinä. Mä tykkäsin niistä tosi paljon silloin mutta tykkäisivätköhän lapset vieläkin? Lisäksi jonkinlainen keinu olisi varmaan hauska, mutta mikä olisi paras? Ihan perus keinu vai sellainen pyöreä iso keinu niinkuin tässä kuvassa? Vauvakeinu me laitetaan sitten kun Nova on tarpeeksi iso, eli joskus syksyllä vasta.

Nyt otetaan vastaan siis kaikki vinkit terassille lasten viihtyvyyden takaamiseksi. Millaisia ratkaisuja teillä on, mikä on toiminut, mikä ei?

Ai miksi vain melkein? Sattuipa sellainen tarina, että mä urpoilin taas oikein olan takaa! Luulin että Roihuvuoren japanilaistyylinen puutarha on sama asia kuin Roihuvuoren kirsikkapuisto. No, ei ollut. Me ajeltiin sinne puutarhalle, ja siellä oli sellainen pikkuinen puisto kirsikkapuita ja sitten se puutarha jossa oli kaikkea muuta japanilaistyylistä. Se pieni kirsikkapuisto oli täynnä valokuvaavia ihmisiä, ja puutarhakin aika kiva. Ja lauantaina siellä käydessämme joka puolella oli lappuja että Hanami-juhla täällä 21. päivä toukokuuta.

Olin siis ihan varma että oltiin oikeassa paikassa, ja kieltämättä ihmettelin miksi pikkupuistikkoa kutsutaan kirsikkapuistoksi ja kaikki tulevat sinne kuvaamaan, sillä meidän lähistöltäkin löytyy paikkoja joissa on melkein yhtä paljon kirsikkapuita. Lisäksi ihmettelin että miten kaikki ne ihmismassat joita olen Facebookista Hanami-juhlissa nähnyt olevan mahtuvat sinne pieneen puutarhaan. Mutta ilmeisesti siellä puutarhassa on sitten joku pienempi juhla, sillä se Roihuvuoren Kirsikkapuisto on täysin eri paikassa!

Hassua että sekoilin tällä tavalla. Mutta kieltämättä ihan hyvä että on olemassa isompikin kirsikkapuisto, pitää käydä tsekkaamassa sekin nyt kun nuo upeat puut vielä kukkivat. Naurattaa kyllä oma höperyyteni, mutta ihminen on erehtyväinen. Olen varmaan joskus lukenut molemmista, ja sekoittanut ne samaksi asiaksi. Mulla ei käynyt mielessäkään että yhdellä ja samalla asuinalueella voisi olla kaksi japanilaistyylistä puutarhaa tai puistoa.

Me lähdettiin puistoon ihan extempore lauantai-iltapäivänä kun ilma oli niin upea. Nova oli vasta herännyt ennen kuin lähdettiin, ja ajattelin että jes kerrankin hän on sopivasti hereillä niin sadaan kivoja kuvia. Hän kuitenkin nukahti automatkalla uudestaan, ja oltiin jo lähdössä takaisin autolle, kun hän sitten heräsikin. Ihana pieni unikeko murunen. Jäätiin sitten vielä hetkeksi kuvaamaan ja saatiin meidän minityyppikin ikuistettua.

Olipa ihanaa saada yhteiskuva meidän kaikkien ihanan kolmen neitokaisen kanssa. Kolmen vauhdikkaan neidin kanssa ei niin usein tule sopivaa hetkeä että saa kaikki yhtäaikaa kuvaan, mutta nyt onneksi saatiin muutama napattua. On nuo kaikki kolme kyllä niin rakkaita murusia että <3

Ihanaa päivää kaikille!