Eilen kipiteltiin uimarannalle koko perhe heti aamupäivästä kun oli niin mahtavan kaunis ja lämmin sää. Kun päästiin rannalle asti niin aurinko alkoi mennä pilveen, mutta asteita oli onneksi mukavat 26 ja hyvin tarkeni olla rannalla ja vedessä. Rakennettiin tyttöjen kanssa vaikka mitä hiekkajuttuja,  vesiallas veneelle ja pieni hiekkalinnakin. Oli niin hauskaa ja ihanan lämmintä, meri-ilma tuoksui raikkaalta. Ja ei ollut tukalan kuuma kun aurinko ei polttanut, sanoisin oikeastaan että ihan täydellinen biitsikeli.

Joka ikinen kesä mä vaan rakastun uudelleen ja uudelleen tuohon ihanaan rantaan, on kyllä onni että on kävelymatka niin upealle paikalle. Se on ehdottomasti Helsingin upein ranta, ei kalpene ollenkaan Mallorcalle muussa kuin veden värissä ja aurinkotuolien puutteessa, haha. Toivottavasti tästä kesästä tulee pitkä ja lämmin ja saadaan nauttia ihanasta rantameiningistä mahdollisimman monta kertaa.

Siinä on vaan jotain niin rentouttavaa kun makoilee rannalla, kevyt merituuli heiluttaa hiukset silmille ja lasten nauru raikaa. Siihen tiivistyy mun täydellinen kesähetki.

Meillä oli kyllä niin ihana juhannus, että sen voimalla jaksaa hyvin puurtaa taas töiden parissa. Tuntui niin ihanalta, kun tänään Otto tuli töiden jälkeen normaalisti kotiin meidän luo, ja tiedän että tulee huomenna ja ylihuomenna ja yliylihuomennakin. Sillä on niin iso merkitys että on se toinen siinä arjessa mukana.

Perjantaina mun äitikin tulee tänne pitkästä aikaa, ei olla nähty sitten huhtikuun ja Zeldan synttäreiden ja alkaa olla jo kova ikävä! Onneksi on videopuhelut joista mun äitikin on innostunut, ja monesti tytöt hengailevat mummun kanssa eli höpöttävät videopuhelimeen ja kantavat sitä leikissäkin mukana ja esittelevät mummulle omia leikkejään ja vaikka mitä. Kyllä on mahtavaa että videoyhteyden avulla kaukana olevatkin on ihan siinä vieressä. Ja puhelimen näytölle voi antaa halin ja pusunkin.

Nyt eksyin kyllä jo aivan sivuraiteille tästä ranta-aiheesta mutta eikai se mitään haittaa, päämäärätön höpöttelyhän on just mun erityisalaa eikö vain.

Ihanaa maanantai-iltaa kaikille <3

Tänään rakas kotikaupunkini Helsinki juhlii syntymäpäiviään, ja koko kaupunki on ollut täynnä ihania tapahtumia ja menoa ja vilskettä. Helsinki on mulle rakas paikka ja sillä tulee aina olemaan erityinen merkitys mulle, vaikka joskus jonnekin muualle muutettaisiinkin. Mä rakastan sitä miten Helsinki on kasvanut, kehittynyt ja kaunistunut päivä päivältä siitä asti kun mä olen täällä ensimmäiset muistoni luonut 90-luvun alussa.

Helsingissä on aivan omanlaisensa kaupunkikulttuuri, hurja määrä mahtavia ravintoloita, tapahtumia enemmän kuin jaksaa edes käydä ja paljon paljon rentoja ja inspiroivia ihmisiä. Myös lapsille tämä kaupunki on kuin unelmien täyttymys, sopivassa suhteessa kaupungin tarjoamia vaihtoehtoja ja kuitenkin myös luonto ja esimerkiksi upea saaristo ihan lähellä. Helsingissä kukoistaa Startup-kulttuuri, yhteishenki ja tekemisen meininki. Täällä on hyvä olla.

Tänään me suunnattiin ensimmäistä kertaa mun elämässä Herttoniemen kartanoon, jossa oli Helsinkipäivän kunniaksi kotieläimiä sekä kaikenlaista pientä tapahtumaa. Eläimiä pääsi silittelemään ihan läheltä, ja lisäksi me käytiin vanhassa talomuseossa katselemassa ja ihmeteltiin traktoria ja vanhanajan työhevosta. Ihana aurinkokin helli meitä hetken aikaa kun ulkoiltiin. Lapset olivat aivan ihastuksissaan eläimistä.

Kartanovierailun jälkeen me hurautettiin vielä keskustaan, ja käytiin kuuntelemassa Robinia Radio Aallon Helsinkipäivän konsertissa Kaisaniemenpuistossa. Me oltiin niin innoissamme siellä kartanolla että tultiin vähän turhan myöhään paikalle, ei nimittäin enää mahduttu sisään itse konserttialueelle. Mutta onneksi lapset näkivät meidän olkapäiltä kuulemma ihan tarpeeksi Robinia ja olivat tyytyväisiä näkemäänsä. Siitä puhuttiin koko kotimatka ja vielä illallakin.

Loppuilta me keskityttiin ensin syömiseen – uusia perunoita tottakai, niinkuin kesällä joka sunnuntai. Ruuan jälkeen käytiin vielä lasten kanssa pyöräilemässä. Kyllä se pyöräily vaan sujuu kerta kerralta paremmin, instassa ja snapissa (@iinalaura) on videotakin näkyvillä miten meidän esikoinen polkee!

Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille <3

Työviikko on pulkassa muuten kuin blogin osalta, ja humpsahti ohi sellaista vauhtia etten edes huomannut. Miten loma-aika aina tuntuukin paljon pidemmältä kuin työviikko? Töissä ollessa viikot vaan vyöryvät eteenpäin hurjaa vauhtia ja itse jotenkin yrittää pysyä perässä. No mutta, nyt kun työviikko on takanapäin, on aika kääntää katse takaisin kohti Mallorcaa ja kurkistaa meidän lomareissun keskipisteeseen eli hotelliin, missä me vietettiin suurin osa ajasta.

Me ei tällä kertaa tosiaan lähdetty millekään kulttuurimatkalle tai etsimään mitään once in a lifetime -kokemuksia, vaan ihan puhtaasti rentoutumaan ja lataamaan akkuja. Olemaan yhdessä ja olemaan tekemättä mitään sen kummempaa. Haluttiin mennä lasten ehdoilla, eikä suorittaa lomalla ollenkaan. Hotelliksi valittiin sellainen, joka näytti mahdollisimman mukavalta lapsille, ja hotelli määräsi koko lomakohteen. Oltaisiin siis hyvin voitu lähteä vaikka Portugaliin tai Kreikkaan, me ei katsottu hotelleja mistään tietystä matkakohteesta vaan ainoastaan vertailtiin kaikkien mahdollisten hotellien lapsiperheystävällisyyttä toisiinsa. Tämä joka me valittiin, Viva Can’n Picafort, vei voiton kaikista muista, ja viikon siellä vietettyäni voin sanoa että kannatti todellakin valita se.

Hotellista löytyi ulkoa kolme 100-150cm syvää ”kunnon” uima-allasta, joista yhdessä oli sellainen liukupomppumäki joka on kuvissakin vilahtanut. Lisäksi oli jättimäinen 40cm syvä lastenallas, jossa oli kymmenen erilaista liukumäkeä ja vesiputouksia ja merirosvolaiva, sekä vauvojen allas joka oli kokonaan katettu ja ihan pikkuinen. Sitten oli vieläpä iso vesiliuku josta laskettiin isoilla kumirenkailla joko yksin tai kaksin. Hotellin jokaiselle huoneistorakennukselle oli myös vielä oma allas, joihin oli saatavilla niitä ”omalta terassilta suoraan uimaan” -huoneistoja. Sisätiloissa oli myös lämmitetty syvä uima-allas sekä poreamme ja saunoja, sekä sellainen K18-SPA.

 

Auringonottopaikkoja oli oikein runsaasti kaikkien altaiden ympärillä, ja muualta löytyi tosi hyvin paikkoja pitkin päivää mutta lastenaltaan ympäriltä sai varata paikan jo heti aikaisin aamulla että pääsi sinne. Kuvissa alueet näyttävät tyhjiltä koska en viitsinyt kuvata silloin kun ne olivat täynnä bikineissä tai uikkareissa hengaavia ihmisiä, kuvasin mieluummin aikaisin aamulla tai myöhään illalla kun altaat oli suljettu.

Uimisen ja vesileikkien lisäksi hotellilla oli trampoliinipuisto, iso leikkipuisto lapsille jossa oli pomppulinna ja trampoliini myös, minigolfrata, pelialue ilmakiekkoineen ja arcadepeleineen, kuntosali ja spinningpyöriä ja kaksi lasten kerhoa, joista toinen kansainvälinen ja toinen suomenkielinen. Kansainvälinen lastenkerho järjesti joka ilta lapsille discon, ja sen jälkeen oli vielä joka ilta joku show aina yhdeksältä koko perheelle.

Hotellissa oli saatavilla All Inclusive, mutta me ei otettu sitä ja olen siitä tosi tyytyväinen varsinkin Tiaran allergiaepäilyjen jälkeen. Oli kivempaa itse tutkia ja ostaa kaupasta, sekä testata eri ravintoloita aina lounas- ja päivällisaikaan. Hotellin ulkopuolisista ravintoloista kerron myöhemmin lisää kunhan pääsen sinne asti! Mutta tämän hotellin ravintoloista me testattiin vain allasbaaria ja siellä oli tosi keskivertoa ruokaa ainakin omaan makuuni. Ehkä buffassa olisi ollut parempaa, mutta sitä me ei koskaan testattu.

Hotellin sisällä olevasta supermarketista sai kätevästi ostettua jäätelöt ja aamiais- ja iltapalatarvikkeet. Jätskiä oli saatavilla jopa gluteenittomana. Siellä oli myynnissä myös vesileluja ja kaikkea muuta kivaa, sekä matkamuistoja. Hotellilta ei ollut pitkä matka lähimpään isoon Supermercado-supermarkettiinkaan, ehkä n. 500 metriä, ja siellä me käytiin melkein joka päivä.

Lapset tykkäsivät hotellista ihan hulluna, voin kertoa että kun me astuttiin eka kertaa hotellin allasalueelle he kiljuivat riemusta ja kasvoilla loisti ehkä maailman suurin hymy. Hotellissa ihan kaikki oli lapsiystävällistä, allasalueelta pääsi nopeasti vessoihin ja kaikessa huomioitiin lapset niin kivasti. Kaikki erilaiset altaat ja leikkipuisto tekivät hotellista lapsille kuin viikon kestäneen huvipuistoretken, ja olen aika varma että he tulevat muistamaan sen pitkään.

He kävivät myös parina aamuna kaksi tuntia suomenkielisessä lastenkerhossa, josta he saivat uuden kivan kaverin joka tulikin useampana päivänä meidän kanssa allasalueelle leikkimään. Lastenkerho oli kiva, koska se oli aamulla klo 10-12 ja me saatiin Oton kanssa makoilla edes pari kertaa altaalla kahdestaan sen aikaa ihan rauhassa, kun muuten kokoajan touhuttiin lasten kanssa ja laskettiin liukumäestä. Lastenkerhossa he askartelivat ja tekivät temppuratoja ja maalasivat ja he odottivatkin sitä tosi innolla. Monella muulla perheellä näytti olevan isovanhemmat mukana, jotka välillä lähtivät lasten kanssa altaalle ja vanhemmat suuntasivat rentoutumaan, mutta musta tämä kerho oli myös kiva ratkaisu.

Huh! Mä voisin kyllä lähteä tuonne koska tahansa uudelleen, ja meidän lapset lähtisivät varmana samantien jos vaan kysyisin. Ehkä me vielä suunnataankin uudellen Ca’n Picafortiin, oli se ihanan rentouttava paikka. Mä kirjoitan vielä toisen postauksen jossa kerron yleisesti kohteesta enkä pelkästä hotellista, niin saatte käsitystä siitäkin että millainen paikka oli kyseessä hotellin ulkopuolelta. Hotellihuoneistoista vielä sen verran, että ainakin meillä oli tosi tilava kaksio joka oli melkein yhtä iso kuin meidän koti mutta toki ilman sitä toista makuuhuonetta. Keittiö oli hyvin varusteltu ja kylppäristä löytyi sekä suihku että iso kylpyamme. Hotellissa oli myös ilmainen wi-fi joka toimi koko hotellialueella, myös altailla, mutta se ei ollut mikään maailman nopein ja esimerkiksi snapchatin käyttö onnistui vain vaihtelevalla menestyksellä. Insta ja Fb toimivat kuitenkin ihan suht hyvin.

Nyt mä alan katsomaan Oton kanssa vähän Daredevilia Netflixistä (ollaan ihan koukussa!) ja sitten nukkumaan. Huomenna kotipäivä tyttöjen kanssa, jes <3

Hyvää yötä ihanat!

Heippa ihanat! Kotona ollaan, nukuttu jo yksi yö täällä ja tämä aamu pesty hulluna pyykkiä ja purettu tavaroita. Mä en voi sanoin kuvailla miten ihana reissu meillä oli, ja miten hyvää se teki, mutta voin yrittää, ehkä pääsen edes lähelle. Mua alkaa melkeen itkettää kun mietinkin kaikkea, tuon matkan merkitystä meille ja mulle. Mun ensimmäinen pidempi loma sen jälkeen kun aloitin kahden työn arkeni.

Ennen lomalle lähtöä en edes tajunnut miten loppu mä olin sekä henkisesti että fyysisesti. Ensimmäiset viisi yötä reissussa mä nukuin 12h joka yö ja se teki niin hyvää. Nukuttiin koko perhe kuin tukit, lapsetkin simahtivat illalla aina sekunnissa kun päivät oli niin täynnä kivaa touhua, ja nukkuivat aamuisin pitkään. Mä en avannut konetta koko reissulla, vaikka mukana se kyllä oli. Kiitos siitä kuuluu teille, teille ihanille jotka käskitte mun irtautua kunnolla ja ottaa lomaa. En ole syyskuun 2012 jälkeen pitänyt näin pitkää taukoa koneesta, ja sekin teki kyllä hyvää! Koska arvatkaa mitä, mun sormet oikein syyhysivät jo viimeiset pari päivää lomasta että pääsen vaan kirjoittamaan ja kertomaan kaiken ja laittamaan kuvat koneelle ja höpöttelemään. Ja nyt kun mä tätä kirjoitan, tämä tuntuu niin hyvältä, oli ikävä!

Mulla on reissulta lähemmäs pari tuhatta kuvaa ja kymmeniä videopätkiä, ja tulette näkemään kaikki parhaat palat seuraavien päivien tai viikkojen aikana. Blogi ei muutu pelkäksi reissublogiksi vaan ripottelen Mallorcaa normiarkipostausten sekaan niin pitkään kun juttua riittää! Mutta nyt riittää nämä käytännön asiat, ja pakko hehkuttaa vielä kerran että meidän hotelli oli aivan ihana, oikea lapsiperheen unelma, ja se sijaitsi Mallorcan Ca’n Picafortissa ja olikin nimeltään Viva Ca’n Picafort.

Kuten kerroin jo ennen lähtöä, me valkattiin hotelli ainoastaan sillä perusteella mikä näytti lapsille kaikkein mukavimmalta. Valinta oli aivan napakymppi, ja lapset tykkäsivät todella paljon. Altaat, leikkipuistot, trampoliinit ja liukumäet sekä minidisko saivat meidän neideiltä kiitosta. Kerron myöhemmin lisää itse kohteesta ja meidän kokemuksia tarkemmin, nyt tyydyn vain sanomaan että loma ylitti kaikki meidän odotukset.

Me lähdettiin reissuun leppoisalla asenteella, ei odotettukaan mitään kuuta taivaalta tai ladattu itsellemme paineita kokea mahdollisimman paljon mahdollisimman lyhyessä ajassa. Haluttiin vaan rentoutua ja olla yhdessä, ja sitä me kyllä saatiin. Lapsetkaan ei tietysti osanneet odottaa mitään etukäteen, kun tämä oli heidän ensimmäinen rantalomansa, mutta kuulemma heillä oli paras loma ikinä. Lasten ajatuksia lomasta saatte lukea vielä tarkemmin, sillä he ovat saaneet kuvata ja kertoa omia meininkejään Mallorcalta.

Mallorca oli täynnä ihania tuoksuja, kauniita maisemia, mahtavia ihmisiä ja kaikkea kivaa, mutta kaunein ääni tuli kyllä meidän mukuloista: heidän maailman suloisin naurunsa, joka raikasi koko reissun ajan. Itsekin tuli kyllä naurettua ja hymyiltyä tällä reissulla varmaan enemmän kuin pitkään aikaan. Meillä oli niin kivaa, olen niin onnellinen ja iloinen että saatiin tehdä näin kiva reissu ja se meni niin mukavasti. Kiitos Otto ja lapset maailman parhaasta matkaseurasta!

Tänään me vielä pidetään viimeinen lomapäivä ja suunnataan Linnanmäelle iltapäiväksi Emilian perheen kanssa, jes! Huomenna koittaa arkeenpaluu, mutta ennen sitä saa vielä nauttia ja rentoutua. Ihanaa ja aurinkoista sunnuntaipäivää kaikille <3 Ja kiitos että olette siellä, tänne oli ihana palata!

Olen mukana Indiedaysin ja Fennia Henkivakuutuksen kampanjassa, jossa pääsin kaivamaan luurangot kaapistani ja paljastamaan sen asian mitä mä aina lykkään seuraavaan päivään. Mä olen muuten aikalailla sellainen tyyppi että teen mieluummin kaiken aina heti enkä myöhemmin, ettei tarvitse stressata, mutta yksi sellainen juttu on jota lykkään aina vaan: vaatekaappien siivous, ja etenkin lasten vaatekaapin siivous. Laskut maksan aina heti kun ne tulevat, astianpesukoneen tyhjennän heti kun se on valmis ja työt teen mieluummin aina etukäteen kuin juuri ennen deadlinea.

Lasten vaatekaappi kuitenkin saa tursua ja pursua joka suuntaan, vähän liian pitkään, ennenkuin teen inventaarion ja luovun niistä vaatteista jotka eivät enää mahdu lapsille. Mä näen tässä lasten vaatekaapin tyhjennyksessä ja sen siirtämisessä jotain vähän samaa, kuin henkivakuutuksen ottamisessa (tai sen ottamisen lykkäämisessä). Mä en halua luopua niistä ihanista lemppareista, jotka joskus puin pienen kaksivuotiaan makkaran jalkaan tai siitä hellehatusta joka esikoisella oli päällä kivalla kesälomareissulla. Mutta kyllähän niistä pitää jossain vaiheessa luopua. Se on vaan niin haikeaa ja surkeaa, että sitä tulee lykättyä, vaikka aina kun sen saa tehtyä on helpottunut olo ja tilaa kaikelle uudelle ja kivalle.

Henkivakuutusta ottaessa ei tarvitse luopua mistään muusta kuin pienestä kuukausittaisesta summasta rahaa, mutta sen ajatteleminen tekee kipeää, että henkivakuutukselle voisi olla tarvetta. Eihän kukaan halua ajatella että entä jos kuolen, tai entä jos joudun työkyvyttömäksi loppuelämäksi. Mä olen oppinut omakohtaisesti että ikinä ei voi tietää mitä voi tulla eteen. Mun äiti joutui työkyvyttömyyseläkkeelle aivoinfarktin, molemminpuolisen keuhkoveritulpan sekä molempien lonkkien kuolioitumisen seurauksena 48-vuotiaana. Hän joutui lopettamaan työnteon miltei 20 vuotta liian aikaisin.

Mun äidillä ei ollut henkivakuutusta, ja siksi mulla on. Mä otin henkivakuutuksen jo vuosia sitten, ja sen pienen summan maksaminen kuukausittain takaa mulle sen että jos ikinä mitään pahaa tapahtuisi, mun, Oton ja lasten elämä on turvattu. Meidän perheessä kaikilla perheenjäsenillä on henkivakuutus ja turva vakavan sairauden varalta, ja ihan syystä. Henkivakuutuksella taataan sekä perheenjäsenten turva kuolemantapauksen sattuessa, että oma elintaso mikäli eteen tulisi vakava sairaus joka aiheuttaisi pysyvän työkyvyttömyyden. Lakisääteinen turva voi olla yllättävänkin alhainen, riippuen toki siitä kauanko on ollut töissä ja kuinka paljon on tienannut.

Fennian henkivakuutuksesta maksetaan kertakorvaus edunsaajalle perheenjäsenen kuoltua, ja henkivakuutus on voimassa 90-vuotiaaksi asti. Vakuutuksen voi ottaa 15-75 -vuotiaana. Pysyvän työkyvyttömyyden turvasta maksetaan myös kiinteä kertakorvaus, todistetusti pysyvän työkyvyttömyyden sattuessa. Tällä korvauksella voi kattaa esimerkiksi asuntolainan, autolainan ja muut kiinteät kulut.

Henkivakuutuksen hinnan voi laskea kätevästi nettilaskurilla omien tarpeiden mukaan, ja vakuutuksen ottaminen onnistuu helposti kotisohvalta käsin ilman käyntiä vakuutusyhtiön konttorissa tai soittelua. Vakuutusmaksun suuruus määräytyy ikäsi ja valitsemasi korvaussumman mukaan.

LUKIJAKILPAILU:

Onko sinulla jo henkivakuutus? Jos ei, niin miksi? Mä ainakin suosittelen hank

kimaan henkivakuutuksen heti eikä myöhemmin! Vastanneiden kesken arvotaan 50€ lahjakortti Stockmannille. Osallistumisaikaa on 5.5. klo 22.00 asti, voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti joten muista jättää sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Onnea arvontaan! Arvonnan tarkemmat säännöt löytyvät TÄÄLTÄ.