Nopeasti oikeanlaista apua sairauteen tai tapaturmaan

24.11.2021

Kaupallinen yhteistyö: Pohjola Vakuutus

Jos itse sairastutte, lapsi sairastuu tai käy joku tapaturma, mitä teette ihan ensimmäisenä? Mä soitan Pohjola Terveysmestarille. Mulle vinkattiin tästä palvelusta ekan kerran kun otin itselleni henkilöasiakkaan terveysvakuutuksen vuosia sitten, ja tajusin samalla, että sama palveluhan on käytössä myös lasten vakuutuksissa. Siitä lähtien olen käyttänyt sitä aina, kun on ollut tarvetta lääkärille.

Terveysmestari on siis puhelimitse ja Pohjola Sairaala -sovelluksen chatissa toimiva Pohjolan terveysvakuutus-asiakkaille maksuton palvelu, jonka kautta saa matalan kynnyksen terveysneuvontaa, ohjauksen omaan vaivaan oikealle asiantuntijalle, sekä vahinkoilmoituksen hoidon & suorakorvauspalvelun. Eli kun sitä kautta hakee apua, ei tarvitse itse maksaa käynnillä kuin mahdollinen jäljellä oleva omavastuuosuus, muut korvausasiat lääkärikumppani hoitaa suoraan Pohjola Vakuutuksen kanssa. Niin ihanan helppoa ja stressitöntä!

Terveysmestarilta saa myös vastauksen siihen, onko lääkärikäynti ylipäätään tarpeen, sekä selkeät ohjeet miten toimia. Olen itsekin monesti soittanut sinne kun joku lapsista on tai olen itse ollut kipeänä, enkä ole ollut ihan varma, että olisiko se lääkärikäynti tarpeellinen vai ei. Muutaman kerran myös on sanottu suoraan, että voi ihan hyvin vielä seurailla kotona, eikä ole pakko käydä lääkärissä. On ihanaa, että on sellainen palvelu joka neuvoo ja josta voi kysyä matalalla kynnyksellä kun joku huolettaa – ja sieltä vastataan aina, eikä tarvitse jäädä odottelemaan takaisinsoittopalvelua ja kyttäämään puhelinta, että jollain olisi aikaa soittaa takaisin johonkin aikaan päivässä. Terveysmestari auttaa juuri silloin kun itse sitä apua tarvitsee.

Kaikki Terveysmestarit ovat kokeneita sairaanhoitajia, kätilöitä ja terveydenhoitajia, eli heidän sanaan voi luottaa varmasti. Olen aina saanut todella lämmintä, asiantuntevaa ja empaattista palvelua, kun olen sinne soittanut. Siellä otetaan aina se oma tai vanhemman huoli tosissaan ja neuvotaan varmasti täydellä sydämellä. Ja vaikka joskus olisin itse ollut menossa turhaan lääkäriin ja mulle on sanottu, että se ei olekaan tarpeen, sieltä ei koskaan ole naurettu mun huolelle, vaan päin vastoin korostettu, että hyvä kun soitin ja kysyin. Ikinä ei ole tullut sellaista oloa, että turhaan olisin soittanut ja vaivannut.

Hoidontarpeen arviointi vähentää turhia lääkärikäyntejä ja kun kysyy ensin Terveysmestarilta, pääsee suoraan juuri sille asiantuntijalle, joka tietää eniten juuri siitä omasta vaivasta. Esimerkiksi muutama vuosi sitten kahden viikon migreeniputken jälkeen Terveysmestarilta ohjattiin mut suoraan neurologin vastaanotolle ja sieltä sainkin sitten nopeasti apua ja kattavat tutkimukset.

Jos lääkärikäynti on tarpeen, Terveysmestari ohjaa joko etälääkärille tai sopivan ammattilaisen vastaanotolle ihan omien toiveiden ja vapaiden aikojen mukaan. Terveysmestari tarkistaa aina maksullisten lääkäripalveluiden yhteydessä, mitä asiakkaan Pohjola Vakuutuksen vakuutusturva kattaa. Korvausratkaisun voi saada jo asioinnin aikana. Pohjola tekee yhteistyötä useiden eri lääkärikumppanien kanssa, ja Terveysmestarin kautta voi varata ajan itse toivomalleen lääkärikumppanille. Samalla voi hyödyntää sitten sitä Pohjola Terveysmestarin suorakorvauspalvelua.

Terveysmestari auttaa vuoden jokaisena päivänä klo 7-23 puhelimitse sekä Pohjola Sairaala sovelluksen chatissa klo 7-15. Apua saa siis hyvin niin arkena kuin viikonloppunakin. Pohjola Sairaala -sovelluksen voi ladata ilmaiseksi App Storesta tai Google Play -kaupasta, tai soittaa Pohjola Terveysmestarille puh. 0100 5225*. *Puhelun hinta: normaali paikallisverkkomaksu (pvm) tai
kotimaisen matkapuhelinoperaattorin hinnaston mukainen matkapuhelinmaksu (mpm).

Tässä on alkamaisillaan ne kuukaudet vuodesta, jolloin yleensä on eniten flunssia ja muita infektioita ja mielenrauhaa mulle tuo se, että jos hetkeäkään tuntuu, että tarvitsisi asiantuntijan apua, niin Terveysmestarilta saa sitä nopeasti. On valtavan iso helpotus neljän lapsen perheen arjessa, että lääkäriin pääsee tarvittaessa juuri silloin kun on itselle se paras aika, ei tarvitse muistaa hakea itse erikseen korvauksia ja joku neuvoo aina jos jokin huolettaa.

Suosittelen ehdottomasti lataamaan Pohjola Sairaala -sovelluksen käyttöön Google Play -storesta tai App Storesta, tai soittamaan Terveysmestarille seuraavan kerran kun tulee tarvetta lääkärille, jos olet Pohjola Terveysvakuutus-asiakas. Se on ihan todella näppärä palvelu, joka helpottaa lääkäriin pääsyä valtavasti. Olen niin kiitollinen sille vakuutusmyyjälle, joka mulle lätkäisi Terveysmestarin numeron kouraan silloin vuosia sitten, hän on säästänyt meiltä turhia euroja ja todella paljon turhaa vaivaa ja aikaa. Tutustu Terveysmestariin lisää TÄSTÄ linkistä.

Terveyspalvelut tarjoaa Pohjola Sairaala Oy. Vakuutuspalvelut tarjoaa Pohjola Vakuutus Oy.

 


Palautuminen neljännen raskauden ja synnytyksen jälkeen

14.10.2021

Palautuminen. En voi väittää etteikö kehon palautuminen olisi jännittänyt näin neljännellä kerralla ehkä enemmän kuin koskaan ennen. Lähinnä siksi, että mulla on ollut aiempien raskauksien ja synnytysten jälkeen palautuminen kerta kerralta vaikeampaa. Toisaalta, en ole osannut sanoa mitään yksittäistä syytä mistä se on johtunut. Siihen oli voinut vaikuttaa raskausaika, synnytyksen kulku, vauvan koko ja miksei myös mun ikäkin.

Viimeksi ajattelin että haastavamman palautumisen syynä oli nimenomaan ikä, tai se, että olin jo synnyttänyt kolmesti aiemmin. Olin viimeksi jo neljä vuotta vanhempi kuin ekassa raskaudessa ja ajattelin, että pakkohan sen on jotenkin jo vaikuttaa. Viimeksi mulla oli paljon liitoskipuja lonkissa ja lantiolla vielä viikkoja synnytyksen jälkeen, tuntui, että kaikki lantion luut ja sisäelimet mahassa olivat väärillä paikoilla. Myös raskausarpia tuli kolmannessa raskaudessa eniten kaikista raskauksista, mutta silti tosi maltillisesti.

 

Lähdin siis tähän neljänteen raskauteen vähän pelonsekaisin fiiliksin palautumisen osalta. Kyllä siihen vaikutti sekin, kun olen kuullut puhuttavan, kuinka kohdun laskeumat ja muut vakavammat ongelmat tulevat yleensä vasta useamman synnytyksen jälkeen. Olisiko mahdollista käydä tuo ihan valtava mullistus keholle läpi vielä kerran ilman sen suurempia vahinkoja, kestäisikö mun kroppa sen vielä? Pelkäsin, että ponnistan synnytyksessä mun kohdun ulos kropasta samalla. Tosi rationaalinen pelko – I know. Mutta kaikkea sitä tulee mietittyä. 

Raskausaika sujui vaikean alun jälkeen kuin unelma, ja sekin osaltaan lisäsi vähän jännitystä. Voisiko vielä palautuminenkin sujua yhtä hyvin, kun raskausaikakin on sujunut? Toisaalta, pystyin liikkumaan ja kävelemään hyvin läpi koko raskauden, joten fyysisesti olin palautumista ajatellen parhaassa kunnossa ikinä. Aiemmissa raskauksissa mun piti levätä koko loppuraskaus, mikä tietysti heikensi fyysistä kuntoa. Harjoitin myös tälläkin kertaa lantionpohjan lihaksia aktiivisesti koko raskauden ajan, kuten olen tehnyt joka raskaudessa – sitä sentään pystyi tekemään vuodelevossakin, hah. 

Synnytys käynnistyi yllättäen kuukauden etuajassa ja tiedän, että se helpotti tätä palautumista tällä kertaa. Kun vauva oli kilon pienempi kuin viimeksi, mulla ei ole ollut yhtään kipuja lantion tai lonkkien alueella, vaan kaikki on palautunut paikoilleen täysin kivuttomasti. Paitsi no jälkisupistukset toki olivat kivuliaita, mutta liitoskipuja ei ole ollut lainkaan. Se on tehnyt palautumisesta paljon mukavampaa ja helpompaa, kun olen uskaltanut esimerkiksi lenkkeillä jo melko nopeasti synnytyksen jälkeen. Juoksemaan en tietty vielä ole alkanut, mutta jaksan jo useamman kilometrin reippaita kävelylenkkejä aivan helposti. 

En saanut synnytyksessä yhtään tikkejä tai repeämiä, joten niiden osalta en myöskään kärsinyt kivuista tai vaivoista. Olen ollut tosi onnekas siitä, että ainoastaan ekassa synnytyksessä sain kolme tikkiä (joista kaksi ylimääräisen väliseinän leikkaamisesta synnytyksen aikana johtuen ja yksi pieneen nirhaumaan), ja sen jälkeen en koskaan ole saanut tikkejä tai repeämiä. Se todella helpottaa toipumista, kun ei tarvitse kärsiä kivuista niiden osalta. Mulla on selkeästi joustava kudostyyppi, joka suojaa repeämiltä ja saan olla siitä tosi kiitollinen. 

Mulla oli tämän synnytyksen jälkeen niin hyvä olo, että tuntui kuin olisin voinut lähteä vaikka heti kauppaan tai vaikka lenkille. Kun sitten viisi päivää myöhemmin lähdin ekalle lenkille, se tuntui niin ihanalta! Kuopus oli meidän eka kesävauva, eikä koskaan aiemmin olla voitu lähteä niin aikaisin ulkoilemaan kunnolla. Se oli niin virkistävää ja ihanaa. Kolmannen synnytyksen jälkeen taas mulla oli vielä kolmen viikonkin jälkeen pelkästään kauppareissulla sellainen olo, että lonkkaluut vaan lonksuu ja tuli niitä liitoskipuja. Joten se mun uskomus ei sitten lainkaan pitänyt paikkaansa, että ikä hankaloitti mun palautumista viimeksi, koska tämä neljäs palautuminen viisi vuotta myöhemmin on sujunut niin paljon mukavammin. 

Kerkesin saada raskauden aikana 11 raskauskiloa ja kuuden viikon kohdalla synnytyksen jälkeen käydessäni neuvolassa puntarilla niistä oli jäljellä neljä. Nyt en tiedä montako kiloa vielä on, eikä sillä ole mitään väliäkään. Sen tiedän, että mun imetysboobsit painaa ainakin kilon per hinkki silloin kun ovat täynnä maitoa, että jo pelkästään niiden osalta mulla varmasti pysyy pari raskauskiloa sinne asti, että imetys päättyy. Ja saa pysyäkin. Käyn vaa’alla todella harvoin (raskausaikana ja synnytyksen jälkeen toki pakko käydä neuvolassa), eikä meillä ole sellaista edes kotona, koska kiloja enemmän mulle merkitsee oma fiilis.

Olen keskittynyt lantionpohjan lihasten harjoituksiin ja coren kuntouttamiseen. Mitään valtavia treenejä en ole tehnyt, mutta olen yrittänyt pitää keskivartalon hyvin hallinnassa kävelyllä ja muutenkin. Viimeksi mulle jäi pieni erkauma vatsalihaksiin raskauden jälkeen ja jännityksellä seuraan, että jääkö se tälläkin kertaa. Mulla on neuvolalääkärin jälkitarkastus vasta parin viikon kuluttua, jossa toivottavasti tsekataan mahdollinen erkaumakin. Jos ei, niin sitten pitää suunnata vielä äitiysfyssarille varmuuden vuoksi.

Tässä ylläolevassa kuvassa ei ole editoitu värejä tai kontrasteja tms. vaan täysin raakaversio. 

Odotan jo todella kovasti, että pääsen jatkamaan mun rakasta juoksuharrastusta. Fyysisesti olo on sellainen, että voisin jo juosta, mutta en uskalla kyllä sitä aloittaa ennen kuin on lääkärin lupa, joten odottelen vielä. Uskon, että myös mun säännöllinen juoksuharrastus ennen raskautta vaikutti siihen, että olen ollut fyysisesti niin paljon paremmassa kunnossa kaikin puolin.

Ajattelin ennen neljättä raskautta, että fysiikan puolesta neljäs raskaus on kyllä ihan viimeinen, koska en uskaltaisi ottaa enempää riskejä kropan voinnin takia. Ja nyt taas kun tämä palautuminen meni näin hienosti, niin tuntuu, että ainakin oman voinnin puolesta uskaltaisin helposti olla raskaana ja synnyttää vielä. Mutta toki on ne muut elämän realiteetit mitä pitää myös huomioida kun lapsilukua miettii, hah.

Laitan IG Storyyn kysymysboxin, jossa saa kysyä vielä synnytyksestä ja palautumisesta, niin laittakaa ihmeessä siellä kysymyksiä jos tulee jotain mieleen! Ja laitan storyyn myös kuvia tästä palautumisen varrelta lisää. Nämä postauksen kuvat on otettu tällä viikolla.


Vauvavakuutus syntymättömälle lapselle – kyllä vai ei? 

04.06.2021

Kaupallinen yhteistyö: If

Enää alle kolme kuukautta laskettuun aikaan, ihan hurjaa miten nopeasti aika menee. Tällä viikolla lapset jäävät kesälomalle koko kesäksi. Ja sehän me tiedetään jo 10 vuoden kokemuksella, että kesät lasten kanssa kuluvat yhdessä hujauksessa. Pian meidän vauva siis jo syntyy, heti lasten 10 viikon kesäloman jälkeen, jos kaikki menee kuin oppikirjoissa.

Ollaan oltu todella onnekkaita, kun kaikki on raskaudessa tähän asti sujunut niin hyvin (ihan sitä dramaattista alkua lukuunottamatta). Raskauden aikana turvaa mulle on tuonut myös vauvavakuutus, joka otettiin heti kun se oli mahdollista ottaa.  Meidän kaikilla lapsilla on ollut vauvavakuutus jo raskausaikana ja tietysti haluttiin sellainen myös meidän tulokkaalle. Miksi? No siihen on monta eri syytä.

Aloitetaan ehkä siitä juurisyystä, omasta lapsuudestani. Minä olin lapsena usein kipeänä, oli korvakierrettä, kitarisaleikkausta, siitepölyallergiaa, umpisuolileikkausta, keuhkoputkentulehduksia ja angiinaa. Vietin monia iltoja tai öitä istuskellen äidin kanssa lastenklinikan päivystyksessä jonottamassa, että joku ehtisi tutkia mut. Sitten jonottamassa röntgeniin, sitten labraan ja sitten taas lääkärille. Muistan miten hitsin tylsää ja rasittavaa siellä oli jonottaa joka asiaa, varsinkin huonovointisena. 

Ja näin vanhempana tulee mietittyä itse myös sitä äidin näkökulmaa, että on varmasti ollut äidille tosi raskasta aina raahautua sinne kipeän lapsen kanssa, istua siellä tuntikaupalla ja sitten mennä kauas kotiin joskus keskellä yötä. Päätin jo esikoisen kanssa, että jos vain mahdollista, en halua kokea samaa. Ja siksi me otettiin vauvavakuutus heti.

Me ollaan oltu siitä onnekkaita, että meidän lapset ovat näiden 10 vuoden aikana lähtökohtaisesti olleet kaikki tosi terveitä verrattuna siihen, miten paljon itse lapsena sairastin. On ollut vuosia, että jonkun lapsen vakuutusta ei ole tarvittu kertaakaan. Toisena vuonna taas on sattunut yhdelle angiinaa, toiselle käden murtumaa ja kolmannelle perus hengitystieinfektioita, jolloin nopea apu on ollut suuri helpotus.

Optimitilannehan on juuri se, että vakuutusta ei tarvita. Silti mielelläni maksan turvasta ja mielenrauhasta. Siitä, että sitten kun tulee se tilanne, että hoitoa tarvitaan, sitä saa välittömästi juuri sieltä mistä haluaa ja lääkärinkin voi valita itse. Yksityisellä pääsee suoraan erikoislääkärille ja saa aina asiantuntevaa apua. Eri tutkimuksiin ei tarvitse jonottaa ja lääkärikäynti tutkimuksineen hoituu kokonaisuutena tehokkaasti ja nopeasti. 

Suorakorvauksen ansiosta ei tarvitse tehdä itse korvaushakemusta ja useimmiten käynnillä maksaa vain omavastuun, jos sitä on vielä jäljellä. Ifin vakuutukseen kuuluu Suomen laajin verkosto lääkäriasemia, joissa on suorakorvauspalvelu.

Vauvavakuutus on arjessa ihan älyttömän kätevä, koska se tuo joustoa ja tekee kaikkien lasten lääkäriasioiden hoitamisesta helppoa ja sujuvaa. Mutta sen arjen lisäksi kaikkein tärkeintä mulle on lapsen vakuutuksessa se, että jos tapahtuisi jotain oikeasti todella vakavaa, lapsi saisi parasta mahdollista hoitoa niin nopeasti kuin mahdollista, sekä kaiken mahdollisen avun ja tuen arkeen ja toimeentuloon, mikäli sairaus tai vamma olisi esimerkiksi loppuelämän mittainen. 

Vakuutuksen voi ottaa lapselle toki myöhemminkin kuin raskausaikana, mutta silloin vakuutuksesta saatetaan rajata pois ne sairaudet, joita lapsi on jo mahdollisesti ehtinyt sairastaa. Ainoa tapa varmistaa, että vakuutus korvaa kaiken mahdollisen, on hakea sitä mahdollisimman aikaisin raskausaikana. Tällöin rajoitusehtoja ei tule. 

If vauvavakuutusta syntymättömälle lapselle voi hakea helposti netissä jo raskausviikolta 12 alkaen, eli jopa ennen rakenneultraa. Esimerkiksi jos lapsi syntyy keskosena tai synnytyksessä tulee komplikaatioita, ei vakuutusta välttämättä myönnetä enää myöhemmin. Vakuutus tuo turvaa jo raskausaikana, sillä se korvaa myös mahdollisen äidin pitkän sairaalassaolon (yli 30vrk, ei tarvitse olla yhtäjaksoinen), jos joutuisi vaikkapa vuodelepoon. 

Arvostan todella paljon myös sitä, että vakuutukseen sisältyy terveysneuvonta, eikä tarvitse itse pähkäillä, että mikä on sellainen tilanne, jossa lääkäriä tarvitaan. If vauvavakuutukseen sisältyy If Terveys -palvelu, jonka terveysneuvontaan voi soittaa ympäri vuorokauden ja kysyä neuvoa ja se palvelee jo raskausaikana. 

Raskausaikana voi tulla vaikka ja mitä kysyttävää tai kummallisia oireita, joista ei oikein tiedä kuuluvatko ne asiaan vai eivät, niin se helpottaa kun voi kysyä ammattilaiselta, joka auttaa heti, vaikka keskellä yötä. Palvelu jatkuu myös lapsen syntymän jälkeen ja toimii mieltä askarruttavissa asioissa myös vauvan ja isommankin lapsen kanssa.

Tykkään itse vanhempana ennakoida ja turvata selustaa kaikessa missä se on mahdollista. Silloin voi keskittyä arjessa olennaiseen, eikä tarvitse murehtia, että mitä jos. Siksi haluttiin toimia näin myös meidän tulevan neljännen pienen kanssa. En missään nimessä halua vastakkainasetella julkista ja yksityistä hoitoa, sillä olemme saaneet julkisellakin puolella todella hyvää hoitoa. Mutta meille vakuutus tuo turvaa ja valinnan mahdollisuuksia, sekä sujuvuutta arkeen, ja ne ovat olleet meille ne merkittävät tekijät, miksi ollaan valittu ottaa vauvavakuutus joka kerta.

If Vauvavakuutus on muuten voimassa sinne asti, että vauvat ovat kahdeksankymppisiä mummoja ja pappoja, eli se tuo turvaa todella pitkäksi aikaa, tapahtui mitä tapahtui elämässä. Käy tutustumassa If vauvavakuutukseen lisää Ifin sivuilla. Siellä on kattavasti tietoa vakuutuksen ottamisesta, vakuutusehdoista ja hinnoista.


Vuoden raskain viikko

12.11.2020

Tämä viikko on ollut itselleni ehkä vuoden raskain. Vaikka se ei ole näkynyt ulospäin, on tällä viikolla itketty monet kyyneleet. Jännityksestä, ahdistuksesta ja viimein helpotuksesta. Mun äiti oli isossa leikkauksessa tällä viikolla (tämä kaikki kirjoitettu äidin luvalla, huom), jota on jännätty ja odotettu koko syksy. Alunperin leikkauksen piti olla jo yli kuukausi sitten, mutta päivää siirrettiin viime tipassa. Tällä viikolla se sitten viimein oli. On tosi kauheaa olla niin kaukana omasta äidistä tällaisella hetkellä ja kaikki ei ihan mennyt kuin Strömsössä muutenkaan, vaan leikkauspäivä meni epätietoisuudessa ja ison huolen kourissa täällä.

Äiti joutui leikkauksen jälkeen yllättäen teho-osastolle ja huoli oli valtava, kun en voinut puhua äidin kanssa, vaan ainoastaan henkilökunnan kanssa. Vaikka henkilökunta oli ihanaa ja tiesin, että äiti oli hyvissä käsissä, pelko oli silti kova. Kun viimein 24 tuntia leikkauksen päättymisestä sain väsyneen, mutta tilanteeseen nähden hyvinvoivan äidin puhelimen päähän, mulla tuli samantien itku. Olin ollut suoraan sanottuna aivan paniikissa ja vihdoin se huoli purkautui, kun kuulin äidin tutun äänen ja äiti lohdutti, että kaikki on hyvin.

Olen jännittänyt tätä koko syksyn, vaikka äitiä olenkin vaan tsempannut, että tietenkin kaikki menee hyvin. Mutta tällaiset jutut nostaa tosi paljon vanhoja tunteita ja pelkoja pintaan ja osa niistä on ihan aiheellisiakin, koska isoihin operaatioihin liittyy aina riski. Leikkaus oli kuitenkin ihan ns. rutiinioperaatio, enkä siksi ollut ollenkaan osannut varautua etukäteen, että äiti joutuisi teholle ja se säikäytti.

Onneksi kaikki meni sitten lopulta kuitenkin hyvin ja nyt äiti jo paranee kovaa vauhtia ja laittelee mulle messengerissä viestiä ihan kuten aina muutenkin. Mutta ne pari päivää tässä välissä, ne oli kyllä aika kauheita. Yritin tehdä töitä ja olla kiinni normaalissa arjessa, mutta ajatukset oli tosi vahvasti vaan äidissä. Epätietoisuus on pahinta. Äiti on mun ainoa äiti ja meidän lasten ainoa mummu ja meille maailman tärkein, ja on ihan hirveä ajatus, että menettäisimme äidin.

Huh, että sellaista. En tietenkään voinut sanoa tästä mitään silloin kun en voinut silloin puhua äidin kanssa ja kysyä hänen mielipidettään asiasta, joten yritin vaan tehdä hommia kuten tavallista. Mutta vaikeaa se oli. Yksi ihana pitkäaikainen seuraaja laittoi mulle niin ihanan ja kannustavan viestin ihan muuten vain juuri silloin leikkauspäivänä, että päädyin itse asiassa juttelemaan hänen kanssaan tästä. Kerroin hänelle, että hän ei tiedäkään kuinka valtavan paljon hänen kauniit sanansa piristivät juuri sinä päivänä!

Kaikkea ei voi aina näyttää ulospäin somessa, monestakaan syystä. Ja juuri siksi kehulla, kannustuksella, kauniilla sanoilla ja hyvillä teoilla on vieläkin suurempi merkitys. Ikinä ei voi tietää mitä toinen käy läpi siellä kuvien tai videoiden takana. Mutta voi ilahduttaa, kehua ja tukea ihan muuten vain toisia.  Ja joskus voi olla, että niillä kauniilla sanoilla on juuri silloin käänteentekevä merkitys. Joskus ne voivat olla se ratkaiseva juttu, joka piristää tai saa toisen jaksamaan vaikealla hetkellä edes vähän paremmin.

Kiitos siis ihan hirmuisesti jokaiselle teistä, joka on joskus laittanut sydämen, ilahduttanut kommentilla tai viestillä tai tykkäyksellä, tänään, tällä viikolla tai näiden yhdeksän vuoden aikana. Ne ilahduttaa aina. Mutta joskus niillä on vieläkin suurempi merkitys, kuin osaa edes etukäteen ajatella. 

Olen maailman onnekkain, kun SAAN tänäänkin soittaa lasten kanssa videopuhelun äidille ja lapset voivat laittaa zombie-filtterin ja mummua naurattaa. Loppu hyvin kaikki hyvin.


Lapsiperheet ovat onnellisia ja voivat hyvin

27.01.2020

Tämä oli se tulos, jonka tutkijat saivat laajasta FINterveys2017 -väestötutkimuksesta. Tutkimuksen mukaan pikkulasten vanhemmat olivat tyytyväisempiä perhe-elämäänsä sekä saavutuksiinsa elämässä kuin muut 18–50-vuotiaat aikuiset. Pikkulasten vanhempien ja muiden samanikäisten aikuisten tyytyväisyydessä omaan taloudelliseen tilanteeseen ei ollut eroa. Pikkulasten vanhempien elintavat olivat terveyden kannalta hieman suotuisammat kuin muiden samanikäisten. Pikkulasten vanhemmat joivat harvemmin yli kuusi alkoholiannosta kerralla ja istuivat vähemmän ruudun ääressä vapaa-ajalla kuin muut samanikäiset aikuiset. Toki he myös kokivat hieman muita samanikäisiä harvemmin nukkuvansa riittävästi ja kärsivät psyykkisistä oireista saman verran tai aavistuksen vähemmän kuin muut samanikäiset, mutta lopputulema oli se, että lapsiperheillä yleisesti ottaen on ihan kivaa ja asiat hyvin. Samaistuin. (lähde: FINTerveys2017-tutkimus)

Nämä tutkimustulokset olisivat saattaneet mennä mulla aivan ohi ilman mun ihanan aktiivista seuraajaa, joka YLE:n uutisen aiheesta linkkasi mulle Instagramissa. Hän halusi kertoa uutisesta minulle, koska minä olen alusta asti puhunut meidän onnesta lapsiperheenä ja siitä, miten ihanaa mun mielestä on elää lapsiperheessä. Kaikkien näiden vuosien ajan olen mielipiteeni kanssa kuulunut julkisessa keskustelussa selkeään vähemmistöön.

Uutinen olisi saattanut mennä mulla ohi, koska se ei mitenkään hurjan laajasti noussut yleiseen keskusteluun. Törmäsin siihen yhdessä IG-Storyssa sen jälkeen kun olin itse lukenut sen ja siihen se jäi. Siitä ei tullut kohua, eikä suurta blogipostausten vyöryä kuten esimerkiksi taannoin siitä, että lapsiperheiden vanhempien yövalvomiset eivät jakaudu tasaisesti tai siitä, että äidit uupuvat täydellisyyden tavoittelusta. Niihin keskusteluihin osallistuin itsekin heti blogipostauksilla, mutta tämän postauksen tekemistä epäröin monta päivää. Eihän lapsiperheiden onnellisuudesta mitään shokkiotsikoita saa revittyä, vaan tämä on just sellainen tylsä aihe, jonka moni jättää huomiotta. Kun jaoin uutisen mun storyssa, lähes kukaan ei reagoinut millään tavalla, vaikka yleensä reaktioita ja keskustelua syntyy reippaasti paljon vähäpätöisemmistäkin aiheista.

Ja tässä on ehkä myös se syy, miksi keskustelu perhe-elämästä on mediassa niin vääristynyttä. On paljon helpompaa (ja esimerkiksi medioille kannattavampaa) tarttua niihin aiheisiin, jotka synnyttävät kiihkeää keskustelua ja keräävät paljon klikkejä ja jakoja. Shokeeraaviin ja negatiivisiin paljastuksiin, jotka saavat äänekkäimmät kertomaan lisää shokeeraavia ja negatiivisia asioita, jotka keräävät lisää klikkejä ja jakoja. Myös tutkimuksen yhteenvedossa todetaan, että mediasta välittyy hyvin raskas kuva pikkulapsiperheiden arjesta, vaikka tutkimuksen perusteella valtaosa lapsiperheistä voi oikein hyvin.

Mun mielestä se on aivan älyttömän surullista, miten monta kertaa esimerkiksi meidän elämää on epäilty kulissiksi. Aivan kuin ei olisi mahdollista olla onnellinen ja elää tasapainoista elämää hyvinvoivassa parisuhteessa, jos on pienten lasten vanhempi. Tämä tutkimus osoittaa, että aika moni muukin elää tätä ihan samanlaista kulissia mukavaa lapsiperheen arkea ja nauttii siitä.

Muutama vuosi sitten pyysin ihmisiä kertomaan positiivisia ja ihania asioita perheistään median antaman negatiivisen kuvan vastapainoksi (en siis väittämään, että mitään negatiivista ei ole, vaan ainoastaan kertomaan vaihteeksi myös jotain kivaa). Mulle jopa suututtiin siitä. Että miksi ei saisi puhua siitä, miten rankkaa on ja eikö mun mielestä ole hyvä, että niistä huonoistakin asioista puhutaan. Siitä huolimatta, että olin tekstissä selkeästi kirjoittanut, että mielestäni on tosi hyvä, että negatiivisista asioista puhutaan ja ihmiset saavat sitä kautta vertaistukea ja tekevät vaikeudet näkyvämmiksi. Halusin vaan vastapainoksi kiinnittää välillä huomiota myös niihin hyviin asioihin. Kommenttiboksissa ne hyvät ja ihanat asiat jäivät täysin näiden vihaisten kommenttien varjoon. Mä hämmennyin siitä, koska en osannut olettaa, että niin kävisi.

Jotain julkisessa keskustelussa on muuttunut muutamassa vuodessa, tai sitten mä osaan nykyään ilmaista itseäni paremmin (epäilen), sillä pari viikkoa sitten kun pyysin ihmisiä kertomaan, miksi he rakastavat omaa perhettään, kukaan ei suuttunut. Sen sijaan keräsin valtavan määrän aivan ihania vastauksia ihmisiltä. Niistä vastauksista tuli hyvä mieli ja sellainen olo, että teidän perheissä on älyttömän paljon rakkautta ja ihania asioita. Mulle ei tullut niistä sellainen olo, että kukaan näistä ihmisistä ei olisi koskaan ollut ihan pirun väsynyt valvottuaan yön vauvan kanssa, tai kironnut joskus koko perheeseen iskenyttä oksennustautia tai riidellyt väsyneenä puolison kanssa. Mulle tuli vaan sellainen olo, että niistä ihan tavallisista lapsiperhearjen jutuista huolimatta (tai juuri niiden vuoksi) monet näkevät ihan hirveästi ihanaa ja hyvää ja rakastettavaa siinä omassa perheessä ja arjessa.

Musta tuntuu, että lähes aina kun puhutaan lapsiperheiden onnesta tai hyvinvoivasta pienten lasten vanhempien parisuhteesta, pitää laittaa hirveästi disclaimereita, että tiedostaa kyllä, että kaikilla ei ole asiat näin hyvin ja muistuttaa, että meilläkin on oksutauteja ja meilläkin joskus valvotaan tai kinastellaan tai syödään eineksiä. Muuten joku tulee samantien huomauttamaan. Sen sijaan jos joku lapseton kertoo omasta onnesta tai parisuhteesta, mitään disclaimereita ei tarvita (tai en ainakaan huomaa niitä samalla tavalla). Silloin kaikki tuntuvat ymmärtävän, että tollakin Riitta-Maijalla on varmasti joskus flunssa tai PMS, mutta se on niistä huolimatta onnellinen. Niiden vaikeuksien olemassaoloa ei tarvitse erikseen korostaa. Miksi lapsiperheiden kohdalla pitää muistaa muistuttaa, että meilläkin kärsitään joskus?

 

Tämä tutkimuksen yhteenveto oli ihanaa luettavaa ja mulle tuli siitä hyvä mieli. Pikkulasten vanhemmista valtaosa, eli n. 8/10, on tyytyväisiä saavutuksiinsa elämässä. Perhe-elämäänsä tyytyväisiä pikkulasten vanhemmista on lähes 9/10. Muilla samanikäisillä aikuisilla vastaavat osuudet ovat pienempiä. Voi kun näistä hyvistä asioista puhuttaisiin vieläkin enemmän. (lähde: FINTerveys2017-tutkimus)

Edelleen olen sitä mieltä, että on aivan mahtavaa, että raskaista tai negatiivisista asioista keskustellaan avoimesti. Niistä saa ja pitää puhua. Olisi silti hienoa, että niistä ihanistakin asioista puhuttaisiin mediassa yhtä innokkaasti. Olisi mahtavaa, että media ja julkinen keskustelu heijastelisi nykyistä paremmin tämän tutkimuksen tuloksia ja lapsiperheiden todellista tilaa, jotta kenellekään perhe-elämästä mahdollisesti haaveilevalle ei syntyisi vääristynyttä kuvaa. Kaikki erilaiset äänet pitäisi saada kuuluviin. Tällä hetkellä median antama kuva perhe-elämästä on 9/10 väsymystä ja masennusta, vaikka tutkimuksen mukaan vanhemmista 12% on masentuneita (aavistuksen vähemmän kuin samanikäiset lapsettomat aikuiset) ja 1/3 kokee saavansa liian vähän unta. (lähde: FINTerveys2017-tutkimus)

Samalla kun toivon muutosta mediassa ja asenteissa, toivon myös, että lapsiperheiden hyvinvointi lisääntyisi entisestään ja yhä harvempi joutuisi kärsimään mielenterveyden ongelmista tai jäisi väsymyksen kanssa yksin, oli lapsia tai ei. Avoimella keskustelulla on tässä varmasti oma tärkeä roolinsa.

Itse aion jatkaa samalla tiellä, jolla olen jatkanut jo pian yhdeksän vuotta. Kerron avoimesti niin meidän kuin muidenkin lapsiperheiden erilaisia tarinoita, iloineen ja suruineen, mutta positiivisen kautta. Jaan (entistäkin hanakammin) positiivisia ja ei-shokeeraavia artikkeleita silloin kun sellaisiin törmään. Puhun lapsiperheiden erilaisuuden huomioimisen puolesta ja peräänkuulutan sitä, että lapset saavat olla näkyvä ja arvokas osa yhteiskuntaa, ihan kuten kaikki muutkin.