Palautuminen neljännen raskauden ja synnytyksen jälkeen

14.10.2021

Palautuminen. En voi väittää etteikö kehon palautuminen olisi jännittänyt näin neljännellä kerralla ehkä enemmän kuin koskaan ennen. Lähinnä siksi, että mulla on ollut aiempien raskauksien ja synnytysten jälkeen palautuminen kerta kerralta vaikeampaa. Toisaalta, en ole osannut sanoa mitään yksittäistä syytä mistä se on johtunut. Siihen oli voinut vaikuttaa raskausaika, synnytyksen kulku, vauvan koko ja miksei myös mun ikäkin.

Viimeksi ajattelin että haastavamman palautumisen syynä oli nimenomaan ikä, tai se, että olin jo synnyttänyt kolmesti aiemmin. Olin viimeksi jo neljä vuotta vanhempi kuin ekassa raskaudessa ja ajattelin, että pakkohan sen on jotenkin jo vaikuttaa. Viimeksi mulla oli paljon liitoskipuja lonkissa ja lantiolla vielä viikkoja synnytyksen jälkeen, tuntui, että kaikki lantion luut ja sisäelimet mahassa olivat väärillä paikoilla. Myös raskausarpia tuli kolmannessa raskaudessa eniten kaikista raskauksista, mutta silti tosi maltillisesti.

 

Lähdin siis tähän neljänteen raskauteen vähän pelonsekaisin fiiliksin palautumisen osalta. Kyllä siihen vaikutti sekin, kun olen kuullut puhuttavan, kuinka kohdun laskeumat ja muut vakavammat ongelmat tulevat yleensä vasta useamman synnytyksen jälkeen. Olisiko mahdollista käydä tuo ihan valtava mullistus keholle läpi vielä kerran ilman sen suurempia vahinkoja, kestäisikö mun kroppa sen vielä? Pelkäsin, että ponnistan synnytyksessä mun kohdun ulos kropasta samalla. Tosi rationaalinen pelko – I know. Mutta kaikkea sitä tulee mietittyä. 

Raskausaika sujui vaikean alun jälkeen kuin unelma, ja sekin osaltaan lisäsi vähän jännitystä. Voisiko vielä palautuminenkin sujua yhtä hyvin, kun raskausaikakin on sujunut? Toisaalta, pystyin liikkumaan ja kävelemään hyvin läpi koko raskauden, joten fyysisesti olin palautumista ajatellen parhaassa kunnossa ikinä. Aiemmissa raskauksissa mun piti levätä koko loppuraskaus, mikä tietysti heikensi fyysistä kuntoa. Harjoitin myös tälläkin kertaa lantionpohjan lihaksia aktiivisesti koko raskauden ajan, kuten olen tehnyt joka raskaudessa – sitä sentään pystyi tekemään vuodelevossakin, hah. 

Synnytys käynnistyi yllättäen kuukauden etuajassa ja tiedän, että se helpotti tätä palautumista tällä kertaa. Kun vauva oli kilon pienempi kuin viimeksi, mulla ei ole ollut yhtään kipuja lantion tai lonkkien alueella, vaan kaikki on palautunut paikoilleen täysin kivuttomasti. Paitsi no jälkisupistukset toki olivat kivuliaita, mutta liitoskipuja ei ole ollut lainkaan. Se on tehnyt palautumisesta paljon mukavampaa ja helpompaa, kun olen uskaltanut esimerkiksi lenkkeillä jo melko nopeasti synnytyksen jälkeen. Juoksemaan en tietty vielä ole alkanut, mutta jaksan jo useamman kilometrin reippaita kävelylenkkejä aivan helposti. 

En saanut synnytyksessä yhtään tikkejä tai repeämiä, joten niiden osalta en myöskään kärsinyt kivuista tai vaivoista. Olen ollut tosi onnekas siitä, että ainoastaan ekassa synnytyksessä sain kolme tikkiä (joista kaksi ylimääräisen väliseinän leikkaamisesta synnytyksen aikana johtuen ja yksi pieneen nirhaumaan), ja sen jälkeen en koskaan ole saanut tikkejä tai repeämiä. Se todella helpottaa toipumista, kun ei tarvitse kärsiä kivuista niiden osalta. Mulla on selkeästi joustava kudostyyppi, joka suojaa repeämiltä ja saan olla siitä tosi kiitollinen. 

Mulla oli tämän synnytyksen jälkeen niin hyvä olo, että tuntui kuin olisin voinut lähteä vaikka heti kauppaan tai vaikka lenkille. Kun sitten viisi päivää myöhemmin lähdin ekalle lenkille, se tuntui niin ihanalta! Kuopus oli meidän eka kesävauva, eikä koskaan aiemmin olla voitu lähteä niin aikaisin ulkoilemaan kunnolla. Se oli niin virkistävää ja ihanaa. Kolmannen synnytyksen jälkeen taas mulla oli vielä kolmen viikonkin jälkeen pelkästään kauppareissulla sellainen olo, että lonkkaluut vaan lonksuu ja tuli niitä liitoskipuja. Joten se mun uskomus ei sitten lainkaan pitänyt paikkaansa, että ikä hankaloitti mun palautumista viimeksi, koska tämä neljäs palautuminen viisi vuotta myöhemmin on sujunut niin paljon mukavammin. 

Kerkesin saada raskauden aikana 11 raskauskiloa ja kuuden viikon kohdalla synnytyksen jälkeen käydessäni neuvolassa puntarilla niistä oli jäljellä neljä. Nyt en tiedä montako kiloa vielä on, eikä sillä ole mitään väliäkään. Sen tiedän, että mun imetysboobsit painaa ainakin kilon per hinkki silloin kun ovat täynnä maitoa, että jo pelkästään niiden osalta mulla varmasti pysyy pari raskauskiloa sinne asti, että imetys päättyy. Ja saa pysyäkin. Käyn vaa’alla todella harvoin (raskausaikana ja synnytyksen jälkeen toki pakko käydä neuvolassa), eikä meillä ole sellaista edes kotona, koska kiloja enemmän mulle merkitsee oma fiilis.

Olen keskittynyt lantionpohjan lihasten harjoituksiin ja coren kuntouttamiseen. Mitään valtavia treenejä en ole tehnyt, mutta olen yrittänyt pitää keskivartalon hyvin hallinnassa kävelyllä ja muutenkin. Viimeksi mulle jäi pieni erkauma vatsalihaksiin raskauden jälkeen ja jännityksellä seuraan, että jääkö se tälläkin kertaa. Mulla on neuvolalääkärin jälkitarkastus vasta parin viikon kuluttua, jossa toivottavasti tsekataan mahdollinen erkaumakin. Jos ei, niin sitten pitää suunnata vielä äitiysfyssarille varmuuden vuoksi.

Tässä ylläolevassa kuvassa ei ole editoitu värejä tai kontrasteja tms. vaan täysin raakaversio. 

Odotan jo todella kovasti, että pääsen jatkamaan mun rakasta juoksuharrastusta. Fyysisesti olo on sellainen, että voisin jo juosta, mutta en uskalla kyllä sitä aloittaa ennen kuin on lääkärin lupa, joten odottelen vielä. Uskon, että myös mun säännöllinen juoksuharrastus ennen raskautta vaikutti siihen, että olen ollut fyysisesti niin paljon paremmassa kunnossa kaikin puolin.

Ajattelin ennen neljättä raskautta, että fysiikan puolesta neljäs raskaus on kyllä ihan viimeinen, koska en uskaltaisi ottaa enempää riskejä kropan voinnin takia. Ja nyt taas kun tämä palautuminen meni näin hienosti, niin tuntuu, että ainakin oman voinnin puolesta uskaltaisin helposti olla raskaana ja synnyttää vielä. Mutta toki on ne muut elämän realiteetit mitä pitää myös huomioida kun lapsilukua miettii, hah.

Laitan IG Storyyn kysymysboxin, jossa saa kysyä vielä synnytyksestä ja palautumisesta, niin laittakaa ihmeessä siellä kysymyksiä jos tulee jotain mieleen! Ja laitan storyyn myös kuvia tästä palautumisen varrelta lisää. Nämä postauksen kuvat on otettu tällä viikolla.


Vauvavakuutus syntymättömälle lapselle – kyllä vai ei? 

04.06.2021

Kaupallinen yhteistyö: If

Enää alle kolme kuukautta laskettuun aikaan, ihan hurjaa miten nopeasti aika menee. Tällä viikolla lapset jäävät kesälomalle koko kesäksi. Ja sehän me tiedetään jo 10 vuoden kokemuksella, että kesät lasten kanssa kuluvat yhdessä hujauksessa. Pian meidän vauva siis jo syntyy, heti lasten 10 viikon kesäloman jälkeen, jos kaikki menee kuin oppikirjoissa.

Ollaan oltu todella onnekkaita, kun kaikki on raskaudessa tähän asti sujunut niin hyvin (ihan sitä dramaattista alkua lukuunottamatta). Raskauden aikana turvaa mulle on tuonut myös vauvavakuutus, joka otettiin heti kun se oli mahdollista ottaa.  Meidän kaikilla lapsilla on ollut vauvavakuutus jo raskausaikana ja tietysti haluttiin sellainen myös meidän tulokkaalle. Miksi? No siihen on monta eri syytä.

Aloitetaan ehkä siitä juurisyystä, omasta lapsuudestani. Minä olin lapsena usein kipeänä, oli korvakierrettä, kitarisaleikkausta, siitepölyallergiaa, umpisuolileikkausta, keuhkoputkentulehduksia ja angiinaa. Vietin monia iltoja tai öitä istuskellen äidin kanssa lastenklinikan päivystyksessä jonottamassa, että joku ehtisi tutkia mut. Sitten jonottamassa röntgeniin, sitten labraan ja sitten taas lääkärille. Muistan miten hitsin tylsää ja rasittavaa siellä oli jonottaa joka asiaa, varsinkin huonovointisena. 

Ja näin vanhempana tulee mietittyä itse myös sitä äidin näkökulmaa, että on varmasti ollut äidille tosi raskasta aina raahautua sinne kipeän lapsen kanssa, istua siellä tuntikaupalla ja sitten mennä kauas kotiin joskus keskellä yötä. Päätin jo esikoisen kanssa, että jos vain mahdollista, en halua kokea samaa. Ja siksi me otettiin vauvavakuutus heti.

Me ollaan oltu siitä onnekkaita, että meidän lapset ovat näiden 10 vuoden aikana lähtökohtaisesti olleet kaikki tosi terveitä verrattuna siihen, miten paljon itse lapsena sairastin. On ollut vuosia, että jonkun lapsen vakuutusta ei ole tarvittu kertaakaan. Toisena vuonna taas on sattunut yhdelle angiinaa, toiselle käden murtumaa ja kolmannelle perus hengitystieinfektioita, jolloin nopea apu on ollut suuri helpotus.

Optimitilannehan on juuri se, että vakuutusta ei tarvita. Silti mielelläni maksan turvasta ja mielenrauhasta. Siitä, että sitten kun tulee se tilanne, että hoitoa tarvitaan, sitä saa välittömästi juuri sieltä mistä haluaa ja lääkärinkin voi valita itse. Yksityisellä pääsee suoraan erikoislääkärille ja saa aina asiantuntevaa apua. Eri tutkimuksiin ei tarvitse jonottaa ja lääkärikäynti tutkimuksineen hoituu kokonaisuutena tehokkaasti ja nopeasti. 

Suorakorvauksen ansiosta ei tarvitse tehdä itse korvaushakemusta ja useimmiten käynnillä maksaa vain omavastuun, jos sitä on vielä jäljellä. Ifin vakuutukseen kuuluu Suomen laajin verkosto lääkäriasemia, joissa on suorakorvauspalvelu.

Vauvavakuutus on arjessa ihan älyttömän kätevä, koska se tuo joustoa ja tekee kaikkien lasten lääkäriasioiden hoitamisesta helppoa ja sujuvaa. Mutta sen arjen lisäksi kaikkein tärkeintä mulle on lapsen vakuutuksessa se, että jos tapahtuisi jotain oikeasti todella vakavaa, lapsi saisi parasta mahdollista hoitoa niin nopeasti kuin mahdollista, sekä kaiken mahdollisen avun ja tuen arkeen ja toimeentuloon, mikäli sairaus tai vamma olisi esimerkiksi loppuelämän mittainen. 

Vakuutuksen voi ottaa lapselle toki myöhemminkin kuin raskausaikana, mutta silloin vakuutuksesta saatetaan rajata pois ne sairaudet, joita lapsi on jo mahdollisesti ehtinyt sairastaa. Ainoa tapa varmistaa, että vakuutus korvaa kaiken mahdollisen, on hakea sitä mahdollisimman aikaisin raskausaikana. Tällöin rajoitusehtoja ei tule. 

If vauvavakuutusta syntymättömälle lapselle voi hakea helposti netissä jo raskausviikolta 12 alkaen, eli jopa ennen rakenneultraa. Esimerkiksi jos lapsi syntyy keskosena tai synnytyksessä tulee komplikaatioita, ei vakuutusta välttämättä myönnetä enää myöhemmin. Vakuutus tuo turvaa jo raskausaikana, sillä se korvaa myös mahdollisen äidin pitkän sairaalassaolon (yli 30vrk, ei tarvitse olla yhtäjaksoinen), jos joutuisi vaikkapa vuodelepoon. 

Arvostan todella paljon myös sitä, että vakuutukseen sisältyy terveysneuvonta, eikä tarvitse itse pähkäillä, että mikä on sellainen tilanne, jossa lääkäriä tarvitaan. If vauvavakuutukseen sisältyy If Terveys -palvelu, jonka terveysneuvontaan voi soittaa ympäri vuorokauden ja kysyä neuvoa ja se palvelee jo raskausaikana. 

Raskausaikana voi tulla vaikka ja mitä kysyttävää tai kummallisia oireita, joista ei oikein tiedä kuuluvatko ne asiaan vai eivät, niin se helpottaa kun voi kysyä ammattilaiselta, joka auttaa heti, vaikka keskellä yötä. Palvelu jatkuu myös lapsen syntymän jälkeen ja toimii mieltä askarruttavissa asioissa myös vauvan ja isommankin lapsen kanssa.

Tykkään itse vanhempana ennakoida ja turvata selustaa kaikessa missä se on mahdollista. Silloin voi keskittyä arjessa olennaiseen, eikä tarvitse murehtia, että mitä jos. Siksi haluttiin toimia näin myös meidän tulevan neljännen pienen kanssa. En missään nimessä halua vastakkainasetella julkista ja yksityistä hoitoa, sillä olemme saaneet julkisellakin puolella todella hyvää hoitoa. Mutta meille vakuutus tuo turvaa ja valinnan mahdollisuuksia, sekä sujuvuutta arkeen, ja ne ovat olleet meille ne merkittävät tekijät, miksi ollaan valittu ottaa vauvavakuutus joka kerta.

If Vauvavakuutus on muuten voimassa sinne asti, että vauvat ovat kahdeksankymppisiä mummoja ja pappoja, eli se tuo turvaa todella pitkäksi aikaa, tapahtui mitä tapahtui elämässä. Käy tutustumassa If vauvavakuutukseen lisää Ifin sivuilla. Siellä on kattavasti tietoa vakuutuksen ottamisesta, vakuutusehdoista ja hinnoista.