Moikka ja hyvää huomenta ihanat! Mä palaan tänään illalla tarkemmin meidän kuulumisiin, mutta nyt halusin kertoa teille ihan huipusta tapahtumasta jossa mekin ollaan mukana: Lastentorista. Lastentori järjestetään nyt tokaa kertaa, ja viime vuodesta hurjasti kasvanut tapahtuma pidetään tällä kertaa Kampin kauppakeskuksen lasten kerroksessa, eli 3. kerroksessa. Sen lisäksi että Lastentorilla on kaikkea kivaa tekemistä lapsille ja ihania tuotteita myynnissä, siellä on myös bloggaajakirppis jossa mäkin olen myymässä. Ja kun sanon mä, tarkoitan siis koko meidän perhettä! Eli vaikka ei oliskaan lasten tapahtuma muuten ajankohtainen niin tulkaa ihmeessä moikkaamaan meitä!  Mä olen niin superlaiska myymään lasten vaatteita että viimeksi olen myynyt niitä yli kaksi vuotta sitten. Eli voin kertoa että on herkkua tarjolla.

Kuvasin pienen osan meidän kirppiskamppeista, ekat jotka kerkesin laittaa myyntikuntoon, mukana siis mm. hyväkuntoisia välikausivaatteita (haalareita, takkeja ja housuja), Polarn O. Pyretiltä, Kappahlilta, Reimalta ja Villervallalta, myös monia muita kuin tässä kuvassa näkyviä. Ja jos Mini Rodinin Jaguar-haalari himottaa niin meidän pöydästä löytyy erittäin hyväkuntoisena koossa 92/98. Rodinilta löytyy myös mm. heppakuosia, voimamies-kuosia ja liskokuosia.

Myyntiin on tulossa myös Mini Rodinin ja Polarn O. Pyretin sisävaatteita, Little Marc Jacobsia, Nununua, Gantin ihana mekko, Bisgaardin nahkaisia vk-kenkiä, soreleita, tennareita, kumpparit ja nilkkureita. Lisäksi on kassikaupalla ihan perusmerkkien vaatteita kuten Zaraa, Nextiä, Primarkia, Lindexiä, Kappahlia, H&M:ää ja muita. Kokoja on vaatteissa ihan pienistä kokoon 104 asti, ja kengistä pikkukengistä kokoon 25 asti.

Ja tosiaan meidän kirppistelijöiden lisäksi paikalla on myynnissä mm. Melli EcoDesignin ja Aarrekidin ihanuuksia ja vaikka mitä muuta. Mä olen ihan innoissani täällä, ja varmaan tuhlaan mahdolliset kirppistuotot samantien naapuripöytiin tai sitten näihin uusiin ihanuuksiin.

Toivottavasti torilla tavataan! Ihanaa keskiviikkoa kaikille <3

Pääsimme viime viikolla tutustumaan ennakkoon Sea Lifen uuteen Saksiniekat-näyttelyyn, jonka päätähtenä on kaksi veikeää jättiläistaskurapua. Meidän perheestä ainoastaan Otto oli käynyt Sea Lifessa ja muissa vastaavissa ulkomailla ennen tätä kertaa, joten ensikertalaisena en tiennyt oikein mitä edes odottaa. Sea Life yllätti mut kuitenkin ihan täysin, ja lapset olivat aivan haltioissaan. Ensimmäisenä tutustuttiin tosiaan rapunäyttelyyn joka oli tosi mahtava ja mielenkiintoinen. Erakkoravut, huikean kokoiset jättiläistaskuravut,  elinkunnan kehittyneimmät silmät omaavat sirkkaäyriäiset, manikyyrejä tekevät puhdistajaravut, ilman uroksia lisääntyvät marmoriravut  ja muut saksiniekat olivat hauskaa seurattavaa. Lapset olisivat voineet seisoa tuijottelemassa rapuja koko illan, mutta rapujen lisäksi esillä oli ihan hurjasti kaikkea muutakin.

Kierrettiin koko näyttely kahteen kertaan, kun lapset halusivat palata vielä takaisin rapujen luokse samaa reittiä mitä oltiin tultukin. Sea Lifessa oli jotenkin tosi tainomainen tunnelma, ja oli mahtavaa päästä näkemään niin isoja kaloja ja meren muita eläimiä niin läheltä. Mustaevähait vaan uivat meidän päiden yli ja nähtiin pieniä haivauvojakin. Osa kaloista oli mahtavan värikkäitä, ja tytöt olivat innoissaan pienistä meduusoista joiden väriä pystyi ”vaihtamaan” valitsemalla napista erivärisen valon joka niistä sitten heijastui. Kokonaisuudessaan merimaailmaan kuuluu noin 50 erikokoista akvaariota, jotka esittelevät eri vesistöjen asukkaita ja niiden luontaisia elinalueita.

Oltiin katsottu juuri edellisenä iltana luontodokkaria syvänmeren eläimistä, ja oli hassua tiirailla näitä läpinäkyviä minimeduusoita ihan läheltä sitten. Myös rauskut, meritähdet, merihevoset ja sammakot olivat lasten suosikkeja. Kalat ja muut merenelävät loistivat upeissa väreissä, kimaltelivat ja välkkyivät. Oli myös mahtavaa kuulla Sea Lifen työntekijöiltä tarkempaa tietoa monista eläimistä, Tiara oli kokoajan nykimässä hihasta yhtä mukavaa työntekijää ja sai tiedonjanolleen helpotusta reissulla. Sea Life -reissun jälkeen hän on ilahduttanut meitä vaikka millä kalajutuilla.

Nuorempi vähän jännitti ensin rapuja, mutta halusi kuitenkin katsoa. Kun oltiin kierretty koko näyttely, hän valitsi vielä lahjakaupasta itselleen rapupehmolelun, eli eivät ne rapulit niin pelottavia tainneet ollakaan. Nyt hänellä on rapupehmolelu nimeltä Krabbis Spiderman, ja hän nukkuu sen kanssa joka yö.

Meidän koko perhe suosittelee tätä näyttelyä jos olette viettämässä hiihtolomaa, tai muuta lomaa tänä vuonna Helsingissä, tai jos vaan kaipaatte hauskaa tekemistä. Saksiniekat ovat Sea Lifessa nähtävillä vuoden loppuun asti, eli kesämmälläkin kerkeää.

Kiitos Sea Lifelle mahdollisuudesta päästä tutustumaan mahtavaan merimaailmaan!

Käytiin eilen Oton ja lasten kanssa Haltialan tilan joulutapahtumassa moikkaamassa lampaita, lehmiä, vuohea, ponia sekä joulupukkia. Paikka oli aivan tupaten täynnä lapsiperheitä, mutta jotenkin tilaa riitti kaikille silti tosi hyvin. Siis kaikki antoivat toisilleen tilaa, lampaitakin pääsi katsomaan ja vieläpä ihan rauhassa ja läheltä vaikka ihmisiä oli paljon. Joulupukin luokse ei joutunut jonottelemaan kuin puoli minuuttia ja myyjäisissä oli vaikka mitä ihania herkkuja tarjolla.

Jouluevankeliumi ja poniratsastus me jätettiin väliin, evankeliumi alkoi juuri hieman ennen kuin oltiin perillä ja poniratsastus taisi olla se ainoa juttu johon oikeasti oli ihan elämänpituinen jono ja ei vaan haluttu jonottaa kun siihen olisi mennyt yli tunti. Kesälläkin ehtii poniratsastaa sitten! Käytiin ihan kaikessa rauhassa katselemassa eläimiä ja niitä myyjäisiä, ja lopuksi viihdyttiin tovi Haltialan ihanassa leikkipuistossa.

Lapset olivat aivan innoissaan eläimistä ja me Oton kanssa hihiteltiin symppikselle sonnille(?) vaikka kuinka kauan, tyyppi vaan möyhensi heinää ja hengaili, eikä varmana nähnyt otsatukan alta yhtään mitään mutta vaikutti silti oikein tyytyväiseltä ja lupsakalta. Ihan huippu! Joulupukkikin oli kerrankin niin joulupukin näköinen kuin olla ja voi. Oli hauskaa kun me mentiin vielä joulutapahtuman jälkeen itikseen ostamaan lahjapaperia, niin sielläkin oli joulupukki. Lapset totesivat tyynen rauhallisesti vaan että ”Ehkä pukillakin on auto niinku meillä, niin se kerkesi sieltä Haltialasta tänne Itikseen yhtä nopeesti!”

Kyllä se joulufiilis alkaa olla niin vahvana läsnä jo, en malta odottaa jouluaattoa! Tosin meillä on vielä kaikki jouluostokset lasten lahjoja lukuunottamatta tekemättä, että kyllä tässä saa vielä vähän rampata ennenkuin pääsee rauhoittumaan. Onneksi jouluostokset ovat ostoksista niitä mukavimpia, ja parasta on se että kaikissa kaupoissa on kaunis joulutunnelma ja taustalla soivat joululaulut! Kymmenen yötä ja sitten on joulu, iik!

Ihanaa iltaa kaikille! Huomenna joulukalenterissa luvassa jotain kivaa!

Se hetki, kun Aleksanterinkadun valot syttyvät marraskuun toisiksiviimeisenä sunnuntaina on joka vuosi vaan yhtä taianomainen. Väkijoukko kohahtaa ja kiljahtelee innoissaan, ja aplodit raikuvat. Kun valot ovat syttyneet alkaa jännittynyt odotus: milloin joulukulkue saapuuu omalle kohdalle. Lapset heiluvat omilla paikoillaan ja silmät loistaen odottavat ja odottavat. Ihmiset tungeksivat ja hyörivät. Vihdoin ensimmäinen poliisiauto kurvaa kohdalle, nyt se alkaa!

Sieltä saapuvat poliisiautot, paloautot ja tontut. Nallet, jääkuningatar ja ihanat basset houndit omistajineen. Se jättimäinen lahjapaketti, Kansallisoopperan upeat balettitanssijat ritareina ja jääprinsessoina. Seuraa pieni tauko, ja sieltä se tuttu jättimäinen poro viimein alkaa näkymään. Poron takana tulee iltapäivän odotetuin tyyppi, joulupukki reessään kera joulumuorin ja tonttujen. Pitkään odotettu paraati on ohi yhtä nopeasti kuin se on alkanutkin. Joulun odotus on virallisesti alkanut.

Helsingin keskusta on joulunaikaan niin kaunis, että jopa lapsuudenmaisemiinsa Kauniaisiin haikaileva aviomieheni sanoi tänään, että ymmärtää miksi rakastan keskustaa niin paljon, ja mikä mua siinä inspiroi. Joulukellot, joulukuuset ja valoköynnökset, tuhannet pienet tuikkivat lamput. Voi kun jouluista Helsinkiä voisi purkittaa, ja fiilistellä niinä jääkylminä kevätaamuina, kun kesään on vielä liian pitkä matka, mutta jouluun vielä pidempi. Joulunaika on toivoa täynnä.

Ennen joulukadun avajaisia me käytiin Stockmannilla morjenstamassa pukkia lasten kanssa, ja ihastelemassa joulumaailman koristeita. Tytöt uskaltautuivat vaihtamaan pari sanaa pukin kanssa, ja esikoinen antoi pukille omaksi aamulla taiteilemansa piirustuksen. Pukki oli otettu.

Sen jälkeen piipahdettiin Fazerin pikkujouluissa World Trade Centerissä, missä oli suklaatastingia, jouluvalokuvausta ja ihana joulupukin paja. Joulupukin pajassa sai lähettää suklaayllätyksiä, jotka sai itse paketoida paikanpäällä ja lähettää postitontun kautta rakkaille ihmisille. Me lähetettiin tyttöjen kanssa sekä heidän isovanhemmille, että mun mummulle ja papalle Ouluun. Tytöt valitsivat lahjapaperit, narut ja askartelivat itse kortit. Me kirjoitettiin Oton kanssa osoitteet paketteihin, ja tytöt saivat itse ojentaa ne postitontulle. He olivat aivan innoissaan.

Ihanan jouluisa päivä. Nytkin mä tässä kirjoitellessa syön piparia, ja juon Lidlin pahvitölkkiglögiä, joka on muuten mun lemppari valmisglögi.

Me saatiin Oton blogin kautta kutsu mennä katsomaan Tatu & Patu supersankareina -näytelmää Espooseen, teatteri Hevosenkenkään. Me ollaan Oton kanssa ihan mielettömiä Tatu & Patu -faneja, sillä niitä kirjoja lapsille lukiessa pokka ei pidä ikinä kun jutut ovat niin kekseliäitä ja hauskoja. Näytelmä oli siis koko perheelle soveltuva, ja kestoltaan n. 50 minuuttia. Mua vähän jännitti että miten meidän nuorempi neiti jaksaa paikoillaan näytelmän  loppuun asti, mutta näytelmä oli niin mukaansatempaava että ei ollut mitään ongelmaa. Päinvastoin hän istui kuin tatti koko esityksen ajan.

Siitä on vuosia kun olen käynyt viimeksi teatterissa, ja en edes muistanut enää miten intensiivinen ja hauska kokemus se on. Ja lasten kanssa oli ihan parasta mennä katsomaan näytelmää, niin kivaa kun he ovat jo sen verran isoja että ovat kiinnostuneita ja jaksavat keskittyä ja nauttivat esityksistä. Mä rakastin pienenä käydä teatterissa, ja kyllä se on vieläkin kivaa. Haluan tuoda siitä yhteisen perinteen meidänkin tyttöjen lapsuuteen, niinkuin se oli mulla, koska kulttuuria ei voi koskaan kokea liikaa ja teatteriesitykset ovat parhaimmillaan ihan loistavaa viihdettä.

Näytelmä alkoi vasta puoli seitsemän aikaan illalla, ja meillä oli esityksen jälkeen vielä ajomatka kotiin Espoosta, mutta onneksi tytöt olivat nukkuneet päiväkodissa päikkärit niin he jaksoivat vielä valvoa kotiin asti ennenkuin menivät nukkumaan. Ymmärrän kyllä myöhäisen ajankohdan vaikka kyseessä onkin lasten näytelmä, arkipäivinä kun monet ovat töissä myöhäiseen iltapäivään asti niin moni ei pääsisi myöskään esitykseen paikalle jos se olisi vaikka viideltä tai puoli kuudelta.

Näytelmä oli ihan mahtavan hauska, me Oton kanssa nauraa rätkätettiin koko näytelmän ajan. Jos ette ole vielä tutustuneet Tatuun ja Patuun niin kannattaa ihmeessä lukea, kirjat ovat hauskoja myös ruotsiksi, Sixten & Blixten. Esityksen jälkeen bloggaajille oli vielä mukava kahvitilaisuus ja saatiin kuulla vähän lisää Hevosenkengän toiminnasta. Teatteri täyttää tänä vuonna jo 40 vuotta, ja ihana vanha puutalo oikein huokui teatterin historiaa. Esillä oli vanhojen näytelmien nukkeja ja julisteita. Mä tykkäsin kotoisasta ja rennosta tunnelmasta, tämä oli juuri sopiva ensimmäinen näytelmä lapsille kun ei menty heti mihinkään isoon jättiteatteriin. Siellä on muuten näytelmiä myös ruotsin kielellä, jos kiinnostaa!

Huomenna me vietetäänkin tyttöjen kanssa kotipäivää, kun mun täti ja serkku ovat vielä meillä, niin keretään viettää edes yksi aamupäivä heidän kanssaan ennenkuin he lähtevät takaisin Ouluun. Tytöt ovat nauttineet hurjasti kun he ovat olleet meillä, tänäänkin mun serkku teki heille hienot kampaukset päiväkotiin ja molemmat olivat ihan tohkeissaan. Ihanaa kun on sukulaisia kylässä.

Oletteko te käyneet teatterissa lasten kanssa?

Hyvää yötä <3