Ekaluokkalaisen vaatekaappi: Mitä sieltä löytyy ja miksi

07.08.2018

Niin kauan kuin olen näitä vaatekaappipostauksia tehnyt, on teiltä tullut toiveita isompien lasten vaatejutuista! Ja nyt saamanne pitää, sillä ekaluokkalaisen vaatekaapin sisältö alkaa viimeinkin olla valmis muutamia pieniä puutteita lukuunottamatta. Kreivin aikaan, sillä kouluthan alkavat jo aivan pian. Jos ei teillä ole koululaisia, niin tsekkaa aiemmat osat eli Vastasyntyneen pukeminen talvella,  Vauvan toimiva vaatekaappi & Taaperon vaatekaappi. Kuvattiin ekaluokkalaisen itsensä kanssa vaatekaapin sisältö, ja siivottiin samalla kaappeja niin, että hänellä on omat hyllyt ja pikkusiskolla omat. Epäilen kuitenkin vahvasti, että kunhan ekat pyykkikoneelliset on pyörineet, on vaatteet taas sekoittuneet, ja palataan takaisin isojen tyttöjen yhteisiin ”paidat”, ”housut”, ”mekot” & ”colleget” -hyllyihin. Se on vaan yksinkertaisesti helpompaa, koska he käyttävät niin monia vaatteita yhdessä.

 

Meidän ekaluokkalainen on venähtänyt kevään ja kesän aikana niin paljon, että suuri osa lahkeista ja hihoista jäi pieneksi. Monesta lempparit piti luovuttaa kokonaan pikkusiskolle, ja hankkia uusia tilalle, ja joitakin hankintoja pitää vielä tehdä.

Meillä suurin osa vaatteista kiertää esikoiselta suoraan keskimmäiselle tai on käytössä molemmilla yhtäaikaa, ja siksi tahdon panostaa erityisen paljon laatuun, jotta vaate kestää pitkää käyttöä. Osan säästän vielä kuopuksellekin, mutta en ihan kaikkea, sillä väli on niin pitkä, kun kuopuksella on keskimmäiseenkin se neljä vuotta ikäeroa. Ei vaan kertakaikkiaan riitä tila säilöä vaatteita niin montaa vuotta. Osa kuitenkin lähtee vielä lähipiirin lapsille, ja palautuu sieltä sitten vuosia myöhemmin vielä takaisin meille. Niitä vaatteita voi kutsua hyvällä omallatunnolla laadukkaiksi ostoksiksi, ja tulee aina ihan hykerryttävän hyvä fiilis, kun saa takaisin vaatteen, jolla tietää olleen jo ainakin neljä käyttäjää. Ja joka siitä huolimatta näyttää edelleen hyväkuntoiselta ja on käyttökelpoinen.

 

Kun puhutaan koululaisen vaatekaapista, on varmaan sanomattakin selvää, että hänellä on jo paljon omia toiveita vaatteidensa suhteen. On ollut ihan mielettömän ihanaa suunnitella lasten vaatekaappeja omien mieltymysteni ja arvojeni mukaan, mutta on myös ihan uskomattoman hienoa, kun koululainen haluaa itse osallistua vaatteidensa valintaan. Hänellä on ihan oma tyyli ja maku, ja hän fanittaa ja fiilaa ihan omia juttujaan, merkkejään ja artistejaan. Mäkin saan edelleen osallistua, ja aikuisen tehtävähän se onkin katsoa, että vaatteet ovat säähän ja tilanteeseen sopivia, puhtaita ja ehjiä. Mutta musta on vaan tosi ihanaa, kun hän ilmaisee omia mielipiteitä ja ihastuu joihinkin vaatteisiin. Mä kannustan mielelläni itseilmaisuun niin vaatteilla kuin muutenkin.

Aina meidän maut eivät kohtaa, ja jos yksin saisin päättää, olisi vielä suurempi osa sisällöstä eettisesti ja ekologisesti tuotettua, kuin nyt on. Tällä hetkellä esikoisen kaapista n. 2/3 on eettistä ja ekologista tuotantoa, ja 1/3 ketjuliikekampetta (taaperon kaapissa varmaan 5% on ketjuvaatteita). Tosin myös jotkut ketjut onneksi panostavat samoihin arvoihin joihin itse uskon, ja tästä onkin tulossa juttua tämän viikon aikana. Mä olen myöntynyt ostamaan ketjuvaatteita, koska lapsille se tuntuu olevan tärkeää, että omasta vaatekaapista löytyy joitakin saman tyyppisiä juttuja kuin kavereilla. Muistan kyllä itsekin, että oli kivaa samistella ja parasta oli kun kerran koulukuvissa mulla ja mun kaverilla oli vahingossa molemmilla raitapaita, liivimekko ja kaksi lettiä sivuilla. Näytettiin ihan samalta!

Noniin, nyt on aika siirtyä kohti vaatekaappia ja vaatteiden määriä. Näistä kuvista puuttuu nyt kokonaan kaikki hellevaatteet, eli hellemekot, shortsit ja topit, koska ne eivät tule syksyllä olemaan käytössä. Lisäksi jätin pois juhlavaatteet, koska niitäkään ei koulussa pidetä, paitsi juhlapäivinä.

Meillä ei ole koskaan ollut lasten kaapissa kovin paljoa farkkuja, koska olen ajatellut ne hankaliksi ulkovaatteiden alla. Ekaluokalle mentäessä esikoinen kuitenkin ehdottomasti halusi kaappiin lisää farkkuja, ja käytiinkin ostamassa hänelle muutamat uudet farkut. Housuissa suosin tummia värejä, koska ne pysyvät parempana pihaleikeissä. Vaaleat housut on aina tahroilla, ja siksi en ole niiden suurin fani, vaikka usein niissä onkin tosi kauniita kuvioita, joista taas tykkäisin. Ikuisuusdilemma. Helpommalla kuitenkin pääsee, kun suurin osa housuista on tummia.

Ekaluokkalainen tykkää tosi paljon myös lappuhaalarifarkuista ja maastokuviosta, ja lisäksi kaapissa on yhdet perus siniset farkut, sekä valkoiset culottes-malliset farkut, jotka esikoinen halusi itse ostaa alennusmyynnistä. Verkkareita on yhdet Adidakset, ja lisäksi vielä kahdet collegehousut, ja yhdet mustat trikoopantsit. Hän ei hirveästi tykkää enää leggingseistä, mutta niitäkin löytyy kaapista vielä kahdet kuviolliset, jotka hän kelpuuttaa, sekä yhdet mustat (pesussa) ja yhdet sporttileggarit, jotka ovat tosin jäämässä jo pieniksi.  Urheiluvaatteita pitää ostaa vielä lisää, ainakin parit uudet trikoot sirkuskouluun ja sisäjumppatunneille. Lisäksi veikkaan, että ostetaan ainakin parit trikoopantsit, koska farkkuja ei voi talvella niin mukavasti ulkohousujen alla käyttää, ja trikoopantsit ajavat hyvin mukavien mutta ”housumaisten” housujen virkaa.

Miettikääpä muuten, että alarivin kaikki housut ovat samaa kokoa, paitsi addut yhtä kokoa muita isommat, ja viereiset Blaat yhtä kokoa muita pienemmät (ja adduja kaksi kokoa pienemmät). Kokoerot on tosi suuria eri merkkien välillä. Rivin pienimmät housut on niitä, jotka on juuri nyt tismalleen sopivia, ja suurimmissa on vielä vähän kasvunvaraa. Kaikkia pystyy kuitenkin jo pitämään.

Myös t-paitoja me tarvitaan lisää, sekä lyhyt että pitkähihaisena. Lyhythihaisia t-paitoja löytyy seitsemän, ja pitkähihaisia viisi kappaletta. Suurin osa pitkähihaisista siirrettiin pikkusiskon kaappiin, kun niissä on kesän aikana jäänyt hihat pieneksi. Mun mielestä sopiva määrä paitoja on 7-8 kappaletta (siis 7-8 pitkähihaista & 7-8 lyhythihaista), silloin pärjää hyvin meidän pyykinpesu-tahdilla. Paidoissa näkyy hyvin se, että all-over-printit ei ole enää meidän ekaluokkalaisella kovin suuressa suosiossa, vaan ennemmin yksiväristä tai sitten joku kiva printti edessä. Mä itse rakastan kokoprinttiä, mutta esikoinen tykkää ennemmin simppelimmistä vaatteista. Onneksi raidoista hänkin tykkää, ja lempiväri saattaa antaa jopa all over printinkin anteeksi.

Mekkoja ja hameita häneltä löytyy  koulukäyttöön sopivina kaksi ja kaksi. Hän ei ole mikään erityinen mekkofani, mutta tykkää simppeleistä trikoomekoista ilman rimpsuja tai röyhelöitä, sekä rennoista midimittaisista hameista, joiden kanssa pystyy skeittaamaan. Yleensä hän valitsee kaapista päälleen housut ja paidan, mutta joskus on kuulemma kiva pitää mekkopäivä.

Huppareita ja collegeita me ei tarvita enää yhtään lisää, niitä on melko paljon. Huppareita löytyy viisi, joista kolme on sellaista pidempää mallia, että menisivät vaikka sukkahousujen kanssa mekkona. Lisäksi on pari bomber-mallista college- tai verkkatakkia, pari neuletta ja yksi collegepaita. Meillä oli ennen enemmän collegepaitoja, mutta hupparit on vieneet niistä voiton tämän vuoden aikana esikoisella. Simpsonihupparin esikoinen löysi Kreikasta, ja halusi pitää sitä siellä 30 asteen helteelläkin. Onhan se kyllä aika siisti!

Ulkovaatteita löytyy Polarn O. Pyretin kuoritakki ja -housut, sekä Mini Rodinin bomber-takki, joka on jäämässä pieneksi. Lisäksi on tietysti sadevaatteet sellaisille päiville, kun sataa aivan täysillä. Pipoja, lippiksiä, hanskoja ja huiveja on myös iso liuta, joista iso osa myös on edelleen kesäjemmassa, ja kaivellaan esille sitten kun ilmat viilenevät. En viitsinyt ihan vielä kaivella kaikkea esiin kuvia varten, kun lämpömittari näytti ulkona edelleen 29 astetta näitä otettaessa. Tänään on toki ollut jo vähän viileämpää, mutta ei nyt ihan kuorihousujenkaivamis-fiilis kuitenkaan.

Kenkäpuolellakin on kaikki kunnossa. Hän valitsi koululenkkareiksi Niken Air Huarachet, ja muuten löytyy Vansit, reilulla kasvunvaralla Minna Parikan puputennarit ja baltsuja joka lähtöön. Kylmempiä säitä odottelevat vielä nahkaiset nilkkurit, jotka ainakin toistaiseksi ovat vielä sopivat, sekä säänkestävät talvikengät. Hankintalistalla on vielä kunnon vedenpitävät lenkkarit syyssäihin. Kuvassa muuten meidän taaperon varpaat, jos mietitte, miksi kenkä näyttää jalkaan nähden vähän väärän kokoiselta.

Mä uskon, että pärjätään näillä seteillä hyvin, kunhan vielä parilla yksilöllä täydennetään paita-, housu- ja sporttivaatevarastoja. Onneksi nyt on vielä ainakin niin lämmintä, että ei ole kiire ostella pitkähihaisia, voidaan rauhassa etsiskellä niitä täydellisiä lemppareita, kun tänä syksynä on ilmestymässä vielä vaikka kuinka monta ihanaa mallistoa. Mun mielestä tämä vaatevalikoima näyttää aivan meidän esikoisen näköiseltä, ja siitä tulee hyvin ilmi hänen lempparit: mukavat ja rennot vaatteet, lempibändi sekä lempivärit vihreä ja musta.

Postaus on tehty koululaisen luvalla ja avustuksella, yhdessä suurella innostuksella. Näillä mennään <3

Mitä teidän koululaisten vaatekaapeista löytyy? Onko koulukavereiden kanssa tullut jotain must-juttuja, jotka koululainen on ehdottomasti halunnut kaappiin? Fanitetaanko teillä jotain tiettyjä artisteja tai bändejä, tai kenties merkkejä?

PS: Huikatkaas HEP jos kaipaatte samanlaista vielä päiväkoti-ikäisen vaatteista? Meidän keskimmäinen taitaa olla tämän perheen eniten vaatteista kiinnostunut tyyppi, ja hänen vaatekaapistaan löytyy vaikka jos mitä aarteita. 


Äidit & tyttäret

26.05.2018

Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Elloksen kanssa.

Kenellekään joka lukee blogiani säännöllisesti ei varmasti ole jäänyt epäselväksi kuinka paljon mä rakastan olla just mun kolmen pienen tyypin äiti. Olen kirjoittanut paljon siitä, millaista on olla nimenomaan tyttöjen äiti nykypäivänä, ja miltä tuntuu esimerkiksi se, että ihmiset olettavat kolmannen tyttären olevan pettymys, koska olisihan tyttöparin joukoksi pitänyt saada poika, että perhe voi olla ”täydellinen”. Mulle ja meille meidän perhe on täydellinen juuri tällaisena, ja ollaan saatu juuri ne lapset, joiden on tarkoitettu meille syntyvän. En osaisi, enkä voisi toivoakaan mitään muuta, koska olen saanut niin paljon enemmän kuin edes koen ansaitsevani.

Meidän perheessä lasten sukupuoli näkyy juuri sen verran kuin lapset itse sen haluavat näkyvän, toisin sanoen me vanhemmat yritetään olla määrittelemättä sitä, millaisia heidän kuuluu olla. Kuopuksen kanssa se on hankalinta, sillä hän ei osaa vielä ilmaista itseään niin hyvin, eikä kykene edes ymmärtämään mitä sukupuoli tarkoittaa. Hänen kanssaan toimitaan siitä lähtökohdasta, että hänellä on mahdollisimman mukavat vaatteet, ja mahdollisimman paljon erilaisia leluja, joista hän voi itse valita ne mistä on kiinnostunut. Teen hänen kanssaan myös samaa mitä perheen muidenkin tyttöjen kanssa: pyrin välttämään stereotyyppista tyttökohtelua. En halua ajatella että hän olisi jotenkin herkkä tai rikki menevä vain siksi että on tyttö. Hän on luonteeltaan hurjan rohkea ja menevä, enkä himmaile ja yritä saada häntä leikkimään rauhallisia nukkeleikkejä vain siksi että hän on tyttö.

Puen hänelle yhtä lailla mekkoja kuin collareitakin, ja värejä laidasta laitaan. Sitten kun hän itse kiinnostuu itsensä ilmaisemisesta, hän saa osallistua päätöksiin omasta tyylistään ja leluistaan, kuten meidän perheen isommat tytöt. Puhun kyllä usein monikossa meidän tytöistä käsittäen heidät kaikki kolme, (pääosin kutsun kuopusta kuitenkin nimellä tai hellittelynimillä), mutta jos joskus kävisikin ilmi, että hän haluaa olla jotain muuta, hänellä olisi siihen täysi oikeus, ja minä muokkaisin käytöstäni sitten sen mukaan miten hän toivoisi itseään puhuteltavan.

Isommat tytöt ilmaisevat jo vahvasti itseään, ja toteuttavat omia mieltymyksiään. He ovat sisäistäneet sen, että heidän ei kuulu sopeutua mihinkään muottiin, ja he myös puuttuvat vahvasti siihen, jos joku muu yrittää heitä tai muita johonkin sukupuolen tiukkoihin raameihin asetella. He valitsevat itse vaatteensa, kiinnostuksen kohteensa ja kaverinsa. He ovat selkeästi juuri sellaisia kuin haluavat olla, ja niin saavat olla jatkossakin. He eivät ajattele, että ollakseen oikeanlaisia tyttöjä, heidän tulisi käyttää mekkoja tai pinkkiä. He eivät myöskään ajattele, että poikien kanssa leikkiminen tarkoittaisi sitä että on ”poikatyttö”, tai että NinjaGO olisi poikien juttu. Tyttöjen ei tarvitse olla herkkiä, rauhallisia, hiljaisia, vaaleanpunaisia tai mitään muutakaan. Mutta he saavat olla vaikka niitä kaikkia, jos se tuntuu omalta. Ei ole tyttöjen eikä poikien juttuja, on vaan juttuja.

Meidän isommat tytöt ovat ylpeitä siitä että ovat tyttöjä, ja tykkäävät joissakin asioissa korostaa sukupuoltaan paljonkin. He rakastavat prinsessajuttuja, naissankareita ja liehuvia helmoja, vaikka eivät niihin silloin haluakaan pukeutua kun ne olisivat tiellä, kuten skeitatessa. Yksi juttu mitä he rakastavat, on äidin kanssa samistelu. Olen huomannut, että mitä vanhemmiksi he kasvavat, sitä enemmän he tykkäävät samistella mun kanssa. He ovat aina ihan fiiliksissä, jos meillä on saman tyyliset tai samanlaiset vaatteet. Ja mua se ei tietenkään haittaa, koska se on mustakin hauskaa. Varsinkin, koska tiedän, että varmaan teini-iässä viimeinen juttu mitä he haluavat tehdä, on samistella äidin kanssa. Siitä on siis nautittava nyt, kun vielä voi. Ja minähän otan mielelläni kaiken ilon irti!

Ellos julkaisi uuden aivan ihanan Mother & child -malliston tänä keväänä äideille ja lapsille, tai siskoille tai vaikka serkuksille jotka haluavat samistella. Ja vaikka nimessä onkin Mother & Child, ja se juhlistaa äitien ja tytärten erityistä suhdetta Ruotsin äitienpäivän kunniaksi, niin kyllä näillä mun mielestä voivat hyvin muussakin roolissa olevat perheenjäsenet tai muut läheiset samistella. Meidän perheelle tuo äiti & tyttäret -teema istui kun nenä päähän, kun sain samistella kolmen pienen minityypin kanssa. Meidän perheen isojen tyttöjen mielestä vielä hauskempaa kuin samistella äidin kanssa, on samistella pikkusiskon kanssa, koska silloin hän on melkein kuin he, paitsi pienempi. Tällainen meidän kaikkien neljän yhteinen samistelu oli siis heidän mielestään ihan unelmien täyttymys.

Tytöt saivat valita Elloksen Mother & Child -valikoimasta itse vaatteet mulle ja heille. Mä olisin ehkä itse päätynyt ihaniin vaaleanpunaisiin mekkoihin kukkakirjailuilla, mutta tytöt ihastuivat sinisiin Deborah– ja Alma-mekkoihin, ja ne meille sitten tuli. Deborah– ja Alma-mekoissa on molemmissa kauniit kirjailut ja hihat, ja materiaaliltaan ne ovat pellavaa, joka on viileä ja ihana kuumina kesäpäivinä ihoa vasten.

Meillä taitaa muutenkin olla joku sininen kausi meneillään, kun viime aikoina siihen on tullut pukeuduttua jotenkin poikkeuksellisen paljon. Sininen on kyllä ihanan raikas väri näin kesällä. Sellainen huomio vaan näistä Alma-mekoista, että mitoitus oli koossa 110/116 poikkeuksellisen naftia, sillä mekot olivat melkein yhtä pieniä kuin kuopuksen 86/92-kokoinen mekko. Meidän isommat tytöt on molemmat alle 116cm pitkiä, mutta mekot olivat heille enemmänkin paidat tai tunikat, ja puettiin niiden kanssa shortsit. Ehdotin tytöille, että vaihdetaan suurempaan kokoon, niin hekin saavat mekot, mutta he tykästyivät näihin tunikoina ja halusivat pitää nämä tällaisina. Kuopuksen mekko vastasi kokoaan hyvin.

Valikoimassa on aivan ihania pehmeitä materiaaleja, ja kauniita malleja, jotka sopivat moniin eri tilaisuuksiin. Kannattaa käydä kurkkaamassa!