Käytiin tänään illalla päivällisen jälkeen kuvaamassa esikoisen 4-vuotiskuvia. Halusin ottaa kuvat samassa paikassa kuin viime vuonnakin, koska se tuntui jotenkin ajatuksena ihanalta. Parasta olisi jos voisi ottaa tästä hamaan tulevaisuuteen asti kuvat aina samassa kauniissa kohdassa, kauniiden syysruskan väristen pensaiden edustalla. Niistä saisi ainakin aika upean valokuvakirjan hänelle vaikka 18-vuotispäiväksi, ai että.

Asuksi neiti valitse itse mummulta syntymäpäivälahjaksi saadut Gugguun ihanuudet, viime viikolla ostetut mustat syyssaappaat ja viime vuonna jo ostetun Zaran tikatun nahkatakin, joka on tämänkin vuoden lemppari. Mä olen aivan ihastunut noihin Gugguisiin, jotka ovat siis meidän ensimmäiset kyseisen merkin kamppeet. Merinovillainen tupsupipo on ihan uskomattoman kaunis ja tuo viininpunainen väri on niin mun suosikki. Mahtavaa että neiti itse tykkää myös. Mä himoitsen täällä tosin nyt kuopuksellekin tupsupipoa. Onneksi se Drop2 taitaa tulla ihan kohta, niin jos vielä mätsäävän pipon hommaisi hänellekin.

Takki Zara / Paita Gugguu / Pipo Gugguu / Leggingssit Gugguu / Saappaat Zara

Meillä  oli ihana kuvaushetki, jonka aikana höpöteltiin vaikka ja mitä. Käytiin myös heittelemässä yhdessä pikkukiviä kanavaan ja ihmeteltiin veden pohjassa hengaillutta golf-palloa. Meitä tuli vastaan myös ihan mielettömän söpö 1-vuotias musta tanskandoggi jota me saatiin silittää. Se oli, esikoisen sanoin, aika hassu ja villi, mutta ei ihan liian villi vaan sopivasti vähän liian villi. Voi tanskandoggi, oli kyllä niin suloinen ja komea koira että. On Armaskin tosi suloinen, se taas näyttää aivan kengurulta kun pomppii niin hulluna jatkuvasti. Armas ja mun äiti lähtivät tänään Ouluun takaisin aamulla, ja meillä on kaikilla tietysti hirmuinen ikävä. Onneksi on puhelin, ja pian me jo taas nähdäänkin.

Viikonlopun jäljiltä on vieläkin vähän silmien alla pussin tynkää, tai isompaakin silmäpussia ja ajattelin tänään mennä oikeasti ajoissa eli än yy tee nyt nukkumaan! Mutta mahdollisimman pian luvassa synttärireseptejä ja muitakin hömpötyksiä! Hyvää yötä ihanat, nukkukaa hyvin <3

Ihanaa perjantaita muruset! Me mennään tänään piipahtamaan Oton kanssa Polhemin avajaisissa kahdestaan, ja en malttaisi odottaa. Ollaan viimeksi vietetty kahdenkeskistä aikaa Oton synttäreillä pari kuukautta sitten, joten kiva päästä pariksi tunniksi kahdestaan jonnekin. Äiti ja Armas ovat nyt täällä, ja heti ekaksi aamulla tehtiin tyttöjen ja Armaksen kanssa reilu tunnin lenkki ja mun äiti sai sillä aikaa nukkua pitkään.

Lehdet huhuilevat jostain Intiaanikesästä mutta mä näen kyllä pelkkiä pilviä just nyt, ehkä se aurinko jossain vaiheessa pomppaa esiin? Aamulla oli kuitenkin kiva auringonpaiste ja tytöt niin hienosti taluttivat vuorotellen Armasta, joka on nyt puoli vuotta ja kymmenen päivää päälle vanha. Koirakaveri on kasvanut ihan hulluna, taas, ja siitä on tullut tosi utelias ja reipas poika joka on kova leikkimään. Ihana kun on koira täällä kotona, näihin aamulenkkeihinhän voisi vaikka tottua. Tosin nyt on helppo sanoa kun oli vapaapäivä, lämmintä eikä kiire minnekään, toista se olisi työaamuna keskitalvella.

Mä täällä vaatekriiseilen iltaa varten, ei niinkun mitään käsitystä mitä laitan päälle. Lapsilla sen sijaan oli eilen ihanat asut. Joku tarkkasilmäinen ehkä edellisestä postauksesta huomasikin että meidän kuopuksella oli tyyliin n. viisi eri asua päällä yhteensä. Hänellä on menossa sellainen vaihe. Sellainen, että ekana aamulla hän avaa kaapin, kiskoo sieltä alas muutaman prinsessamekon ja hameen, pukee niitä päällekäin ja väärinpäin päälleen ja tulee ilmoittamaan että prinsessa on herännyt. Tämä toistuu siis n. sen viisi kertaa päivässä, plus aina ulosmennessä täytyy yrittää jotenkin saada päälle jotain sellaistakin missä voi liikkua ja leikkiä.

Onneksi kompromissi yleensä onnistuu kun esittelee vaattevaihtoehdon tarpeeksi houkuttelevasti. Isompi sen sijaan valkkaa vaatteensa aika pitkälti itse. Välillä on Frozenia päästä varpaisiin, ja toisinaan yllättävänkin tyylikkäitä asukokonaisuuksia, ainakin äidin mielestä. Ihanaa että lapset tykkäävät itsekin osallistua valitsemaan asujaan, tulee paljon jännempiä yhdistelmiä kuin äidin valitsemista.

Zeldan asu / Takki Cubus / Paita Zara / Farkut Zara / Kengät Zara

Tiaran asu / Takki Zara / Paita Zara / Hame Zara / Sukkikset Kappahl / Kengät Lindex / Koru H&M

Nyt mun pitää alkaa lakkaamaan kynsiä joissa on lohkeilleet jämät parin viikon takaa, ja alkaa laittautumaan. Odotan kyllä iltaa tosi innolla, vaikka täällä kriiseilenkin edelleen. Onneksi on muutama tunti aikaa, ja lapset varmaan mielellään auttavat valitsemaan äidinkin asua!

Ihanaa viikonloppua kaikille<3

Mun asu / Viitta River Island / Paita Zara / Hame H&M / Koru H&M / Ballerinat H&M / Laukku Marc by Marc Jacobs

Tiaran asu / Takki ZARA / Farkut ZARA / Paita ZARA / Koru H&M / Kengät Lindex

Zeldan asu / Neule Åhlens / Mekko ZARA / Kengät ZARA / Rusetti H&M

Eilen olin sanaton, ja aika sanaton olen vielä tänäänkin. Mä olen vaan uskomattoman kiitollinen siitä että saan elää elämääni Oton ja lasten kanssa, ja meillä on kaikki hyvin. Silti en lakkaa toivomasta että vielä joskus niin on kaikilla muillakin. Eilinen kirjoitus aiheutti keskustelua, mikä on hyvä. Mielipiteitä ei voi muuttaa pakottamalla, mutta jos keskustelee, mieluiten hyvässä hengessä, voi herättää vastapuolessa ajatuksia joita ei muuten välttämättä olisi tullut mieleenkään.

Me ollaan vietetty tyttöjen kanssa pari vapaapäivää ystävien tapaamisen ja rennon hengailun merkeissä. Jotenkin tuntuu tällä hetkellä siltä että haluaa vaan pitää noita kahta kainalossa ja halia ja rutistaa niin paljon kuin vain pystyy. En taida olla ainoa äiti jolla sellainen fiilis on viimeaikoina ollut? Onneksi lapset ovat olleet yllättävän suostuvaisia kainalossa pötköilyyn, yleensä kun pitää viilettää tuhatta ja sataa. Tänään olen saanut ainakin miljoona pusua ja halia, ja toinen vieläpä sanoi että ”Mamma, tinä owet minun wakah makkawa.” Eli rakas makkara.

Mä olen mielelläni rakas makkara, se on paras titteli mitä voi olla. Hyvää yötä teille kaikille ihanille <3

Varsinainen parivaljakko kyllä nämä meidän neidit. Molemmilla vahva oma luonne, heissä on paljon samaa mutta paljon myös suuria eroja. Kummatkin rakastavat My Little Ponyja mutta toinen on aivan ihastunut Frozeniin ja toinen taas on jäätävä Minni Hiiri -fani. Molemmat muistavat hassuja pikkuasioita viikkojen ja kuukausien takaa, muistuttavat aina tietyn talon ohi ajaessa tai kävellessä sen olevan meidän kaverin kotitalo ja bongaavat kaikki samanmerkkiset autot kuin meidän oma, ihan sama kuinka nopeasti ne ajavat ohitse tai kuinka nopeasti me mennään niiden ohi.

He ovat empaattisia. Kun toinen istuu vahingossa isin sortsien päälle, toinen hermostuu ja puolustaa isin sortsiraukkoja jotka menevät ihan lyttyyn. Kun toisella kopsahtaa varvas sohvan kulmaan on toinen jo puhaltamassa ja halimassa äidin ja isin apuna. Kun toinen kaataa maidon niin toinen on jo hakemassa paperia ja sanomassa että ei se haittaa mitään. Melkein aina päiväkodista haettaessa he leikkivät samassa porukassa, ja huolehtivat toinen toisistaan. Sitä on niin ihana seurata, varsinkin kun se on jotain sellaista mitä mulla ei ole koskaan ollut!

He näyttävät tunteensa selvästi ja osoittavat toistensa lisäksi rakkautta kaikille muillekin runsain määrin. Toinen on kosaissut unelmiensa aviomiesehdokasta dagiksessa ja saanut myöntävän vastauksen. Toinen on vieläkin vähän äidin ja isin vauva, ja viihtyy sylissä tai kainalossa pötköttämässä pitkiäkin aikoja samalla höpötellen.

He ovat niin me.  Odotusaikana yritin luoda mielikuvia tulevista pienokaisista, miettiä millaisia he olisivat luonteeltaan, miten käyttäytyisivät, miltä näyttäisivät. Nämä kaksi ovat kyllä ylittäneet kaikki toiveet, haaveet ja odotukset, miljoonakertaisesti, vaikka ihanista tyypeistä haaveilinkin. Mä olen saanut kaksi rohkeaa, rakastavaa ja ihanaa tyttöä, joiden kasvua on maailman parasta seurata.

Tyttöjen vaatteet / Zeldan paita Dedicated (T-Shirt Store) / Kaikki muut vaatteet Zara

Ihanaa perjantaita kaikille <3

Me pyörähdettiin tällä viikolla Jumbossa, kun halusin käydä kurkkaamassa Cubuksen lastenvaatepuolen jota ei esimerkiksi Itiksen Cubuksessa ole ollenkaan. Olin käynyt Jumbossa viimeksi silloin kun se oli vasta avattu, muistan kun käytiin ostamassa mulle ekaluokan joulujuhlaan sieltä hopeinen paljettimekko ja ihanat mustat glittersukkahousut. Älkää kysykö miksi muistan jotain tuollaista, kai mä olin niin onnellinen niistä vaatteista että on jäänyt mieleen. Cubuksesta löytyi hauska vaaleanlila tyllihelmainen mekko ja Zeldalle kevyt takki tähän alkusyksyyn.

Samalla Jumboreissulla käväistiin myös Skopunktenissa, ja Tiara löysi sieltä itselleen valkoiset tennarit jotka oli pakko saada, kun ne olivat kuulemma samanlaiset kuin äidillä. Kieltämättä onhan noissa vähän samaa näköä mun Niken AF1:sten kanssa. Esikoiselle samistelu äidin kanssa on iso juttu, ja on se kieltämättä mustakin hauskaa. Harmi kun ei ollut tarpeeksi pieniä että olisi saanut vielä kuopuksellekin samanlaiset!

Nuo tennarit olivat poikien puolelta, mä en ymmärrä miksei tytöillekin voi olla ihan tavallisia valkoisia lenkkareita omasta takaa, joissa ei olisi glitteriä, leopardikuviota ja paljetteja yhtäaikaa. Onhan ne härpäkelenkkarit varmasti lasten itsensä mieleen, mutta se on jotenkin vaan niin hassua että kaikki kivat perusmallit löytyvät aina poikien puolelta. Tytöillekin voisi tarjota useammin härpäkkeiden lisäksi niitä vähän yksinkertaisempia malleja, vai mitä mieltä te olette? Parasta olisi jos ei niitä kenkiä tarvitsisi jakaa ollenkaan tyttöjen ja poikien osastoihin, vaan kaikki olisivat sulassa sovussa vaikkapa värien ja mallien ja kokojen mukaan.

Pakko kyllä jakaa vielä meidän lasten keskustelu tähän loppuun.

”Sä owet iso tyttö Tiawa. Ja mäkin owen iso tyttö.” ”Joo, me ollaan isoja tyttöjä.” ”Sä owet mun sisko, ja mäkin owen sisko.” ”Mä olen sun isosisko ja sä olet mun pikkusisko”. ”Mutta mä owen iso tyttö! Isi, Tiawa sanoi että minä olen pikku, mutta minä owen iso tyttö!”.

Tämä on jokapäiväinen keskustelunaihe, meidän pienempi kun ottaa sen henkilökohtaisena loukkauksena että häntä sanoo millään muotoa pieneksi, kun hän on kerran iso tyttö. Saa kyllä hihitellä täällä, ja vakuuttaa että isoja ovat molemmat, vaikka ovatkin vielä äidin vauvoja. Äidin vauvaksi ei kuitenkaan saa kutsua kuin silloin kun lapset ei kuule, haha. En kyllä pääse yli siitä että kohta tämä neiti on neljä! Hän on niin fiksu ja empaattinen tyttö, ja ennenkaikkea ihan huippu tyyppi jonka kanssa on hauskaa, vaikka niin ovat kyllä molemmat neidit. Me lähdetään varmaankin rannalle tässä ihan kohta kunhan pyykkikone hurisee valmiiksi, ja mennään ottamaan kaikki ilo tästä ihanasta säästä.

Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille <3