Heippa kaikille! Me tultiin eilen iltapäivällä Oulusta kotiin ja pitkien yöunien sekä tavaroiden purkamisen jälkeen pääsin viimein istahtamaan koneelle. En voi kyllä tarpeeksi paljon korostaa miten suuri merkitys puolentoista viikon Oulun lomalla oli meille kaikille. Se oli täydellistä irtautumista ja rentoutumista kaikesta, tutussa ympäristössä tuttujen rakkaiden ihmisten kanssa. Se teki niin hyvää.

Tällä viikolla ollaan käyty mm. kaverin perheen rantasaunalla saunomassa ja uimassa, mun isovanhempien kanssa Oulun torilla syömässä, sekä Hietasaaren Vauhtipuistossa. Rantasauna oli ihan mieletön kunnon puusauna meren rannalla. Ihan uskomatonta millaisia ihania paikkoja löytyy melkein keskeltä Oulua. Siellä me saunottiin ja uitiin koko ilta ja syötiin iltapalatkin, tytöt kylpivät vesisaaveissa saunassa myös ja meillä oli niin hauskaa. Oli myös ihana käydä torilla syömässä mun mummun ja papan ja äidin kanssa. Syötiin kunnon perinteistä toriruokaa ja ihania valkosipuliperunoita, nami.

Vauhtipuisto tulee muuten ehdottomasti mun Ouluvinkit lapsiperheelle -postaukseen, koska voin ihan täydestä sydämestäni sanoa että ainakin meidän alle 110cm mittaisille neitokaisille se on tähän mennessä ollut kaikkein paras ja eniten tarjontaa sisältänyt huvipuisto. Meillä oli siellä niin hauskaa ja lapset nauttivat ihan täysillä. Siellä he pääsivät jokaiseen laitteeseen eivätkä olleet mihinkään liian pieniä, toisin kuin lintsillä missä esimerkiksi tismalleen samanlaiseen viikinkilaivaan kuin Vauhtipuistossa pääsee vain toinen meidän neideistä. Rannekkeet olivat vain 12 euroa, eli yhtä edullisia kuin perus sisäleikkipuistot, ja silti tarjolla oli pienille ihan kunnon huvipuistolaitteita pomppulinnojen, autojen ja muiden lisäksi.

Oulussa saatiin nauttia auringosta ja ihanasta säästä melkein koko loman ajan. Vaikka täällä onkin pilvistä tänään, on kuitenkin kiva olla myös kotona ja päästä laittamaan kotia ja tekemään kaikkia siistejä Helsinkijuttuja mitä täällä voi kesällä tehdä. Toivotaan että säätkin tästä paranevat ja päästään nauttimaan vielä tuosta meidän läheisestä hiekkarannastakin. Lomaa on jäljellä vielä melkein puolitoista viikkoa täälläkin, eiköhän me keksitä paljon kaikkea kivaa ennen syksyn alkua ja kaikkea jännää mitä se tuo tullessaan.

Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille <3

Koko viikko on ollut ihanan aurinkoinen tätä päivää lukuunottamatta, ja eilenkin nautittiin Ainolan puiston kauniista maisemista. Lähdettiin sinne Oton ja tyttöjen ja mun kummipojan kanssa joskus aamupäivällä ja ihan ekana mentiin testaamaan leikkipuisto, joka oli kokenut melkoisen muutoksen siitä mitä se oli mun viimeksi siellä käydessä. Leikkipuisto oli ihan mahtava, siellä oli vaikka ja mitä tekemistä ja isommille ja pienemmille omat puolet. Meidän hurjapää 3v viiletti tosin siellä näiden isompien perässä isojen puolella ja meni karuselliinkin vaikka äitiä hirvitti että miten siinä käy. No hyvin kävi, hän puristi karusellia ja hymyili tyytyväisenä, eikä pudonnut.

Puistossa riehumisen jälkeen me käytiin tutkimassa ihania kasvihuoneita täynnä trooppisia kasveja, ja sitten lapset pääsivät kiipeilypuuhun. Mun kummipoika kiipesi ihan hurjan korkealle ja mä olin tietty ihan paniikissa. Mutta kyllä se sieltä tuli ehjänä alas. Sitten syötiin vielä jäätelöt ennen kuin käppäiltiin takaisin autolle. Matkalla esittelin tytöille mun vanhaa koulua, Myllytullin koulua, jonka piha oli myös ihan erilainen nyt mitä melkein 10 vuotta sitten kun siellä opiskelin yläasteella.  Se oli kyllä ihana koulu, mulla on sieltä mun luokasta niin lämpimät muistot, meillä oli niin kiva porukka kuvisluokalla ja tehtiin kaikkea kivaa yhdessä. Terkkuja vaan jos on joku mun vanha koululainen siellä kuka lukee!

Illalla käytiin yhdessä mun tädin perheen ja mun äidin kanssa syömässä, ja tänään ollaan käyty taas mun isovanhemmilla. On niin ihanaa kun on voinut nähdä heitäkin joka päivä. Mun mummu pääsi kotiin taas vähäksi aikaa hoitokodista ja on ollut paremmassa voinnissa. Tänäänkin juteltiin vaikka ja mitä. Lapset piirsivät hänelle innoissaan kuvia ja kirjoittivat niihin jotain supisupisalaisuuksia.

Me ollaan täällä jossain lomaonnellisuuskuplassa vaan, ja siksi en ole nyt kirjoitellutkaan niin usein. Tällä hetkellä meidän päivät on aika pitkälti sellaisia lomaa-perheonihana-sukulaisetonihania-jeejee -päiviä,  enkä usko että voisin joka päivä kirjoittamalla saada niistä joka kerta erilaista sisältöä aikaiseksi. Mutta ensi viikolla me jo palataan kotiin ja on enemmän aikaa ja halua kirjoitella ja esitellä viime aikojen ostoksia ja kokeilla vaikkapa uusia reseptejä tai Helsingin nähtävyyksiä. Täällä mä otan kaiken ilon irti tästä ajasta näiden ihmisten kanssa joita en turhan usein näe, ja siksi ehkä istun vähän vähemmän koneella.

Nyt mä lähden syömään tortillanjämiä kun tehtiin tänään niin hyvät pöperöt! Ihanaa lauantai-iltaa kaikille <3

Mun viekussa istuu kikattava mukulakolmikko jotka testaavat snapchatin filttereitä ja ihmettelevät kuvia joissa ovat vaihtaneet naamoja keskenään. Parasta hupia kuulemma, kun ei jaksa enää keskittyä mihinkään järkevään koko päivän pihalla juoksemisen ja hyppimisen ja uimisen jälkeen. Lapsille on tullut joka ilta uni varmaan kolmessa minuutissa nukkumaanmenon jälkeen, kun päivät on olleet niin täynnä touhua. Itsellekin on kieltämättä uni maistunut, ja aamuisin ollaan nukuttu kaikki jopa yhdeksään.

Meillä on niin hyvä olla täällä, että ei tekisi mieli lähteä ikinä pois. Onneksi ei vielä tarvitsekaan. Ja joo, on käynyt taas mielessä että mitä jos asuisikin täällä, eikä Helsingissä. Kummassakin on puolensa ja järkisyynsä, ja en usko että tulen koskaan olemaan 110% varma että kumpikaan paikka on meille se juuri oikea paikka asua. Uskon että Helsinki tulee aina vetämään mua puoleensa, se on kuitenkin mun synnyinkaupunki jossa olen kasvanut ja jonne olen rakentanut melkein koko elämäni. Ja Oulussa on aina mun ”extended family”  ja muut sukulaiset ja ystävät joita ikävöin ja joiden kanssa on hyvä olla. Olisi niin paljon helpompaa jos Helsinki ja Oulu olisivat vierekkäin. Tai ainakin vähän helpompaa. Vaikka kyllä sen huomaa että ei aina sekään riitä että on vierekkäin, kotona ollessa taas arvotaan Oton kotikaupunki Kauniaisten ja Helsingin välillä, että kummassa olis kivempi asua.

On niin hankalaa kun pitää itse päättää näitä asioita, ja miettiä että mikä on oikea ratkaisu kaikkien kannalta ja missä kaikilla olisi paras olla ja mikä olisi tulevaisuuden kannalta paras ratkaisu. Oli niin paljon helpompaa olla se lapsi ja teini jonka puolesta päätettiin, ja sitten piti vaan tyytyä osaansa ja napista vähän jos ei ollut heti tyytyväinen. Vaikka aikuisuudessa ja vanhemmuudessa on etunsa niin tämä on ehkä se kaikkein raskain osuus ainakin mun mielestä, isojen päätösten tekeminen ja niiden punnitseminen. Pliis sanokaa etten ole ainoa joka joskus kamppailee tämän kanssa, haha.

Ei meillä nyt oikeasti mitään maailmanluokan asuinpaikkakriisiä täällä ole, kunhan spekuloin. Mutta välillä pyörivät nämä(kin) asiat mielessä kaiken muun lisäksi. Ehkä joskus tulevaisuudessa voin teleportata kolmen sepän patsaalta toripolliisille ja viettää tarpeeksi aikaa kummassakin rakkaassa kaupungissa. Se olis ihan parasta!

Mitäs muuta meille tänne? Ollaan käyty mun toisen tädin mökillä ja torilla ja pannukakkutalossa ja herkuteltu jätskibuffetilla, sekä tietysti nähty mun isovanhempia. Otto on jahdannut pokemoneja siitä asti kun lapset lähtivät Ouluun, ja mä olen tässä kasvavaa hulluutta joka puolella seuratessani miettinyt että pitäiskö munkin. Ainakaan vielä en ole lähtenyt villitykseen mukaan, mutta ehkä vielä joku päivä. Toistaiseksi tyydyn ihastelemaan Oton pokemonkokoelmaa.

Tuntuu hassulta että huomenna on jo perjantai, viikko on mennyt ihan överinopeasti. Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille <3

Terkkuja Oulusta! Täällä ollaan oltu nyt kolme päivää ja täällä on ihan parasta. En ole ollut Oulussa näin pitkää aikaa (ollaan siis täällä vielä ainakin tämä viikko) moneen vuoteen, vaan ollaan tehty aina vaan parin päivän reissuja. Silloin on yleensä kauheasti ohjelmaa ja ollaan vaan yritetty nähdä mahdollisimman monia kavereita ja sukulaisia lyhyessä ajassa. Nyt ollaan voitu oikeasti rentoutua ja nauttia ja vaan olla. Toki ollaan nähty ihmisiäkin ja sekin on ollut tosi mukavaa, mutta parasta on kun ei ole ollut niin aikataulutettua vaan on voinut piipahtaa kylässä jossain silloin kun on siltä tuntunut.

Lapset on nauttineet kaikkein eniten tietenkin ulkoilusta ja mun serkkujen seurasta, ja he ovatkin uineet joka päivä melkein kaiken sen ajan mitä ollaan oltu täällä mun tädin luona. Trampallakin on pompittu ja ollaan vedetty muutamat krokettimatsit. Mä voitin tänään vaikka en ole pelannut moneen vuoteen, olin ihan polleana. Leikkipuistossakin ollaan käyty ja katsottu leffoja iltaisin. Eilen käytiin Oton kanssa kurkkaamassa Valkea ja mä vähän aleshoppailin sieltä lapsille ja serkuille ihanuuksia Gugguulta ja Mainiolta ja Popista.

Mulle tulee usein kommentteja siitä että meidän elämä vaikuttaa niin tavalliselta, ja sitähän se onkin. Siitä me nautitaan kaikkein eniten, että on nimenomaan tasaista ja tavallista ja saa tehdä kaikkea mukavaa. Toki joskus on kiva kokeilla erikoisempia juttujakin ja en mä yleensä kieltäydy luksuksestakaan sitä ollessa tarjolla. Mutta musta ja meidän perheestä on yleensä mukavinta vaan tehdä niitä ihan tavallisia asioita. Olla yhdessä, syödä hyvää ruokaa ja tehdä perheenä asioita, ulkoilla ja pelata ja leikkiä. Monen mielestä se voi olla tylsää, ja sekin on ihan ok. Eikö tärkeintä juuri olekin että elämä on oman näköistä, sellaista joka tekee sen elämän eläjän itsensä onnelliseksi? Tämä tekee meidät onnelliseksi ja se riittää meille, me ollaan tällaisia tavallisia pulliaisia, onnellisia sellaisia.

Onnelliset tavalliset pulliaiset kuittaavat täältä ja jatkavat lomailua, huomenna luvassa ainakin syömistä mun isovanhempien kanssa, ja varmana lisää uima-allasta lapsille. He uivat tänään jopa kaatosateessa, kun samalla paistoi aurinko ja oli ihan lämmintä. Kesän voi aistia ja lomafiilis on katossa. Seuraavaksi voisin lähteä perkaamaan tuolta vähän mansikoita iltapalaksi, nami.

Ihanaa tiistai-iltaa kaikille <3

Eilen otettiin metrolla suunta kohti keskustaa mun äidin ja lasten kanssa, ja harrastettiin vähän kotikaupunkiturismia. Päätettiin lähteä kurkkaamaan miltä uudistunut Helsingin kaupunginmuseo ja Lasten kaupunki näyttää. Mä en ollut koskaan aiemmin käynyt Helsingin kaupunginmuseossa, vaikka monet muut museot kuten Ateneum, Kiasma, Luonnontieteellinen, Kansallismuseo ja Designmuseo tuttuja ovatkin. En oikeastaan tiedä miksi sinne ei ole aiemmin tullut mentyä, äidin kanssa kuitenkin mun lapsuudessa käytiin aina lomilla ja joskus viikonloppuisin eri museoissa. Ja omien lasten kanssa ei oltu vielä käyty siellä, koska museo on ollut viimeiset pari vuotta remontissa.

Senaatintorille saavuttaessa oli ihanaa nähdä Helsinki niin elossa, turisteja joka puolella ja iloista puheensorinaa ja kaikki ottivat valokuvia. Jotenkin sitä pysähtyi itsekin hetkeksi katsomaan miten mieletön kaupunki tämä onkaan, onhan esimerkiksi Senaatintorikin ihan upea nähtävyys eikä kalpene ollenkaan Euroopan metropolien aukioille ja katedraaleille. Täällä on hurjasti nähtävää ja koettavaa ja ihan omanlaisensa kaupunkikulttuuri.

Senaatintorilta oli tosissaan noin 30 sekunnin kävelymatka museoon, joka sijaitsee osoitteessa Aleksanterinkatu 16. Heti museon sisäpihalla oli iso vaunuparkki, ja paikka oikein huokui sitä että täältä löytyy lapsille kaikkea kivaa. Tuli ehkä mieleen vähän länsinaapurimme Ruotsin aarre Junibacken, yhtä helposti lähestyttävä tunnelma, erona vain se että kaupunginmuseo on aina ilmainen kaikille. Museosta löytyi kivasti säilytyslokeroita, joihin ei tarvinnut edes panttia mikä on hyvä koska mulla ei ikinä melkeinpä ole käteistä rahaa mukana.

Sitten oli aika suunnata lasten kaupunkiin, joka levittäytyi kahteen kerrokseen ja oli täynnä kivaa tekemistä. Ihan ekaksi bongattiin roolivaatehuone jossa lapset saivat virittäytyä halutessaan museotunnelmaan. Lisäksi alhaalla oli esimerkiksi vanhanajan ruokakauppa, suutari, vene ja hevosvaunut sekä teatteri- ja piirustushuoneet. Myös pienille vauvoille oli oma tila. Alakerta oli ehkä enemmän juuri pienten mieleen, näin myös meillä nuorempi oli enemmän fiiliksissään alakerran hevoskärrystä kuin yläkerran mummolasta.

Mummola, joka tosiaan oli ihan kuin 70-luvun kerrostaloasunto, oli ihan huikea ja sekä mun, mun äidin että meidän esikoisen lemppari. Siellä sai oikeasti ollakin kuin kotonaan, ja lapset saivat tutustua vanhaan puhelimeen, 70-luvun esineisiin, keittiöön ja sisustukseen ja pääsipä paikalla selaamaan valokuva-albumia ja vanhoja lehtiäkin niinkuin mummolassa konsanaan. Mun äiti oli ihan innoissaan, sillä mummolassa oli niin paljon hänelle tuttuja juttuja ja nostalgiaa. Me viihdyttiin mummolassa vaikka kuinka pitkään ja mä luin mm. laihdutusvinkkejä ikivanhasta MeNaiset -lehdestä. ”Jos mielesi tekee makeaa, syö suolakurkkua. Se karkottaa makeanhimon”. Eli seuraavan kerran kun tekee mieli suklaata, ostakaa suolakurkkuja!

Ylhäältä löytyi myös vanhoja leluja sekä vanha koulu missä oli nostalgiset puiset tuplapulpetit ja vaikka mitä. Koulumuseossa olen itsekin käynyt alakoulun aikoihin ja olin nähnyt ennenkin samantyylisiä. Lapset olivat tosi innoissaan kun pääsivät harjoittelemaan kirjoittamista liitutauluille ja tekemään vanhan ajan lukujärjestystä.

Kun oltiin kierretty koko Lasten Kaupunki, istahdettiin vielä piirustushuoneeseen ja lapset saivat piirtää oman lemppari Helsinkijuttunsa paperille ja jättää taideteokset museoon. Nuorempi neiti piirsi kestosuosikkinsa: Herra Perunapään. Se on kuulemma parasta Helsingissä, hah.

Voin ehdottomasti suositella Lasten Kaupunkia ihan kaikille, sinne oli helppo mennä ja siellä oli kivaa. Varmasti mennään toistekin. Musta se on ihanaa että lapsille on oma paikka missä kaikkeen saa koskea ja kaikkea saa tutkia ja kokeilla. Ja vielä huikeampaa on musta se että Helsinki tarjoaa tämän paikan kaikille ilmaiseksi. Meille jäi kokemuksesta tosi hyvä mieli! Ja ajattelin itseasiassa koostaa tästä inspiroituneena muutaman lapsiperhevinkin Helsinkiin tälle kesälle tai miksei talveenkin.

Mahtia torstaita kaikille! <3