Vuoden hankalin kuukausi

27.11.2015

Marraskuu. Kuka voi ihan rehellisesti tunnustaa tykkäävänsä siitä? En minä ainakaan. Marraskuu on mun kaikista inhokein kuukausi, kaikista muista mä tykkään kovastikin. Marraskuussa mun positiivisuus kokee kolahduksen ja suklaalevyjä kuluu useampi viikossa, joka vuosi. Vaikka mitään erityistä ei tapahtuisi, vaikka kaikki olisi ihan tavallista ja ihan mukavaa, niin marraskuussa kaikki on vähemmän mukavaa kuin muina kuukausina. Ja kaikki erityinenkin tuntuu lähinnä kuormittavalta, toisin kuin yleensä. Yleensä erityinen tuntuu piristävältä ja kivalta.

Mä olen tosi jouluihminen kuten olen monesti sanonutkin, mutta marraskuu on vielä liian kaukana joulusta. Marraskuussa on ihan pimeää, silloin ei koskaan ole vielä lunta ainakaan muutamaa tuntia kauempaa. Silloin on pimeää kun menee töihin, ja pimeää kun lähtee töistä kotiin. Marraskuussa on märkää ja marraskuussa masentaa. Marraskuussa mä varmaan kinastelen Otonkin kanssa enemmän kuin vuoden kaikkina muina kuukausina yhteensä. Marraskuussa lapsiakin kyllästyttää toistensa seura. Marraskuussa iskee aina joku ärsyttävä flunssa, niinkuin tänäkin vuonna pari viikkoa sitten, ja vielä juuri silloin kun mulla oli tärkeitä juttuja töissä.

Marraskuussa en osaa rauhoittua ja rentoutua, mutta en myöskään osaa keskittyä mihinkään mitä haluaisin tehdä. Teen vähän kaikkea, mutta en ole oikein tyytyväinen mihinkään sitten kuitenkaan. Pitäisi lähteä ulos, mutta ikkunasta ulos katsoessa haluaa vain hautautua peiton alle. Ei taas tuota mustaa, märkää ja tuulista.

Marraskuu. Mikä siinä onkin että silloin mikään ei tunnu onnistuvan? Ja miksi yleensä kaikki muuttuu taas kivaksi sinä yönä kun marraskuu vaihtuu joulukuuksi?

Aion nyt haastaa tämän marraskuun, ja tehdä näistä viimeisestä kolmesta päivästä ihan huiput. Aion leipoa vähän lisää herkkuja piristykseksi. Aion lähteä tuonne ulos kylmään ja märkään ja pimeään, kyllä siellä tarkenee kun laittaa vaatetta päälle. Aion myös sallia itselleni sen peiton alle hautautumisen lasten ja Oton kanssa. Leffailta itseleivottujen herkkujen ja noiden kolmen rakkaan kanssa piristää aina, myös marraskuussa. Aion sallia itselleni ne suklaalevyt vaikka useamman kerran viikossa, tämä hirveä himotus loppuu taas kunhan vuosi vaihtuu ja valo alkaa lisääntyä.

Marraskuun hankaluudesta huolimatta mä vannon, että jokainen marraskuu vuoden 2010 jälkeen on ollut edellistä marraskuuta parempi. Ai miksikö? No siksi, että joka vuosi mulla on ollut isompi ja isompi kimpale rakkautta mun elämässä. Ensin Otto ja vastasyntynyt Tiara, seuraavana vuonna Otto, pieni taapero-Tiara ja masussa kasvanut Zelda. Ja nyt jo kolmatta vuotta me kaikki neljä, kaikki yhtä innoissaan joulusta, kinkusta ja kynttilöistä. Nykyään se ärsyttävä marraskuukin on parempi, kuin kaikki muut kuukaudet ennen Tiaran syntymää, koska meillä on toisemme. Pitää vaan marraskuussakin muistaa pysähtyä miettimään sitä, eikä vaan masistella yksin. Kaikki on hyvin.

Onko muita joita marraskuu ärsyttää ja kyllästyttää?


8 random faktaa

25.11.2015

Helou! Keskiviikon kunniaksi on aika lyödä vähän faktoja tiskiin, ja jaan siis itsestäni kahdeksan aiemmin jakamatonta faktaa. Uskokaa tai älkää, vaikka olenkin tehnyt jo kaksi tällaista neljä- ja puolivuotisen blogihistoriani aikana – niitä faktoja löytyy lisää. Hassujakin. Ehkä sellaisia joita ette olisi uskoneet? Tai sitten olisitte, mä en tiedä. Kertokaa mulle, ja kertokaa jos teillä on jotain samoja juttuja kuin mulla!

1. Luen kaikkein eniten poliittisia blogeja.

Mua kiinnostaa sekä kotimaan asiat, että Suomen ulkopolitiikka ja politiikka koko maailman mittakaavassa. Poliittisten blogien lisäksi seuraan useita kotimaisia ja ulkomaisia uutis- ja ajankohtaissivustoja. Mulla on kova tarve olla perillä maailman asioista, ja yritän seurata mahdollisimman monia eri lähteitä saadakseni mahdollisimman puolueetonta ja rehellistä informaatiota.

2. En voi kuoria raakoja juureksia tai perunoita ilman kumihanskoja, koska olen niille allerginen.

Siksi Otto yleensä hoitaa meillä kuorimisen, ja mä vaan keskityn sitten nauttimaan ihanasta paistetusta perunasta, porkkanasta ja bataatista.

3. Olen muuttanut elämäni aikana melkein 15 kertaa, joista kahdeksan kertaa sen jälkeen kun täytin 16.

Ennen näitä reilua kolmea nykyisessä asunnossa vietettyä vuotta en asunut missään vuosikausiin vajaata vuotta pidempään. Hetkittäin tuntui vaikealta juurtua, kun oli tottunut muuttamaan usein. Nyt olen niin juurtunut tähän asuntoon, että muutto tuntuu ajatuksena ihan raastavalta, vaikka lisätilalle olisi tarvetta jo nyt.

4. Torkutan vartin joka arkiaamu ennen kuin nousen ylös.

Kikka on kuitenkin se, että olen asettanut herätyskellon soimaan ekan kerran aina varttia ennenkuin mun pitää nousta. Niin ehdin nuokkua vartin tiukasti Oton kainalossa, ja joudun vasta sitten nousemaan. Öisin me pyöritään miten sattuu eikä nukuta missään lusikassa, mutta aamuisin on kiva kömpiä siihen kainaloon hetkeksi. Lähtee aamu kivemmin käyntiin.  Sen jälkeen on ihan parasta nousta yhdessä pöllämystyneen mieheni kanssa, joka ei aamulla puhu yhden käden sormilla laskettavaa määrää enempää sanoja. Hän on mun aamuörmy.

5. Nukun kuulemma aina keskellä sänkyä

Kysyin Otolta tätä kirjoittaessani, että mikä fakta hänellä tulee musta ekana mieleen. ”No sulla on aina pakottava tarve nukkua ihan keskellä sänkyä niin että mulle jää joku hikinen pari senttiä reunasta tilaa”.. Hahah, mulla ilmeisesti vähän ruusuisemmat fiilikset meidän yöunista kuin Otolla. Minkäs minä sille voin että nukahdan aina ekana ja sitten vaan etsin mukavan asennon ja nukun siinä.

6. Olen ihan koukussa Marja Hintikka Liveen

Siis ihan mahtava, olen katsonut jokaisen jakson ja vaan ajatellut, kuin paljon helpommalla olisin ehkä itseni raskaus- ja vauva-aikoina päästänyt jos olisin silloin katsonut tätä. Jokaikisessä jaksossa tärkeä aihe, ja juuri sitä avointa keskustelua ja tabujen murtamista mitä vauvavuoden ja raskausajan ajankohtaisiin asioihin on kaivattukin. Jos ette ole katsoneet niin katsokaa Yle Areenasta, siellä on kaikki tähän asti ilmestyneet jaksot!

7. En osaa vieläkään käyttää Snapchatia kunnolla ja seuraan siellä neljää ihmistä

En koskaan muista katsoa onko sinne tullut mitään, kun aina vaan nopeasti päivitän sinne jonkun pienen videopätkän. Ehkä vähän noloa tunnustaa kun mun pitäisi bloggaajana olla perillä myös kaikista somejutuista. Kyllä mä sinne videoita laitan, mutta en osaa mitään snapchat-kikkoja ja teen sitä vaan omalla tyylillä.

8. Kerään ihan hullun määrän kuitteja lompakkoon aina ennenkuin tyhjennän sen

Siis en ostele mitenkään ylipaljon asioita, mutta mulla saattaa vahingossa mennä kuukausia etten tyhjennä kuitteja lompakosta. Sitten se on lopulta niin täynnä että en saa koko lompakkoa kassalla auki kun pitäisi maksaa vaan taistelen vaikka kuinka kauan kun joku kuitti on vetoketjun välissä. Yleensä tämä sattuu juuri silloin kun takana olisi muutenkin jonoa. Nolo ja ärsyttävä tapa! Mutta en vaan muista tyhjentää niitä, enkä koskaan heitä niitä samantien poiskaan.

Onko kellään teistä samoja tapoja tai faktoja, vai olenko mä ainoa? Kertokaa teidän omia hassuja tai outoja tai muuten vaan mielenkiintoisia faktoja!


Ei enempää vihaa

14.11.2015

Mä en varmaan ole ainoa, joka on todella järkyttynyt eilisillan tapahtumista Pariisissa. Ihan hirveää, mitkään sanat tai osanotot maailmassa eivät voi pahoitella tarpeeksi sitä heille jotka ovat läheisiään eilen menettäneet tai itse haavoittuneet. Maailmassa on ihan liikaa vihaa. Päivä päivältä pelottaa enemmän se, millaiseen maailmaan omia lapsiaan kasvattaa. Mä en silti suostu uskomaan että vihan kohdistaminen tiettyjä ihmisryhmiä vastaan tai yleinen pelonlietsonta olisi oikea vastaus. Jälleen kerran sosiaalinen media on täyttynyt toinen toistaan vihaisemmista, rasistisemmista ja hirveämmistä kannanotoista.

Voin vaan kuvitella, miltä esimerkiksi monien suomalaisten kirjoittamien kannanottojen lukeminen tuntuu heistä, jotka ovat paenneet uhkaa ja terrorismia kotimaastaan. Ihmiset jotka ovat paenneet terroristeja, kuolemaa ja tuhoa rinnastetaan suomalaisten kirjoituksissa niihin samoihin ihmisiin joita he ovat paenneet. Mietipä itse, miltä susta tuntuisi, jos joku Pertti-Martta tappaisi koko sun perheen, ja sä et voisi tehdä sille itse mitään. Pakenisit vapaana riehuvaa Pertti-Marttaa, ja kun vihdoin pääsisit pakoon, kaikki sanoisivat sulle että sä olet samanlainen kuin se, sä olet uhka ja terroristi ja perheiden tappaja. Vaikka et olisi tehnyt mitään. Miltä se tuntuisi, kaiken kokemasi jälkeen?

Kukaan ei väitä, etteikö terroristeja voisi piileskellä kunnollisten ihmisten joukossa. He ovat varmasti taitavia siinä. Mutta kukaan ei myöskään saisi väittää yksittäisten tekojen perusteella kaikkien saman maan kansalaisten olevan terroristeja. Vai ollaanko me kaikki suomalaiset koulusurmaajia, koska Pekka Erik Auvinen on? Ratkaisu tilanteeseen ei ole viha, vaan se että Suomen viranomaiset kiinnittävät entistä enemmän huomiota, tutkivat entistä tarkemmin taustoja ja pyrkivät estämään entistä tehokkaammin terroristien pääsyn maahan oikeiden pakolaisten joukossa. Antaisitko kaikkien lampaiden kuolla, jos tietäisit että niiden joukossa saattaa olla susi, vai yrittäisitkö pelastaa niin monta kuin ehdit, samalla taistellen parhaasi mukaan sutta vastaan?

Mä taidan pitää sosiaalisen median suljettuna  seuraavien päivien ajan. En jaksa lukea enää yhtäkään vihakirjoitusta, en yhtäkään rasistista kannanottoa. Tällaisessa tilanteessa tarvitaan sitä, että ihmiset taistelevat yhdessä, toistensa rinnalla kaikkea vihaa ja terrorismia vastaan. Vaikka tämä ei meidän perhettä henkilökohtaisesti onneksi koskettanutkaan, mun ajatukset on heissä, joita eiliset terrori-iskut koskettivat. Toivottavasti mahdollisimman moni muukin kohdistaa ajatuksensa myötätuntoon vihan sijaan. #PrayforParis


London days 1& 2

14.10.2015

Mä haluan kertoa meidän matkan kokonaisuudessaan, joten tein pienen matkakertomuksen jonka jaan kahteen osaan. Tässä on ensimmäinen osa joka kertoo meidän kahdesta ensimmäisestä päivästä, mitä tehtiin ja missä käytiin. Matkakertomuksen toinen osa ilmestyy huomenna illalla! Lisäksi on tulossa teidän toivomia ostospostauksia, sekä tietenkin Lontoon vinkkejä ja yksi päivänasukin Lontoosta. Uskon että saatte näistä enemmän irti, kun kerron meidän matkasta enkä pelkästään latele vinkkejä, eikö vain. Ja mä nyt olen tällainen papupata että voisin puhua tuosta reissusta vaikka kymmenen postauksen verran!

Arvatkaa mitä? Me ei käyty Lontoossa yhdessäkään sisänähtävyydessä. Ei museoissa, ei vahakabinetissa. Ei edes tsekkaamassa sitä Harry Potterin laituria. Se vaan jotenkin tapahtui, mehän suunniteltiin nimenomaan käyvämme ainakin yhdessä, mahdollisesti kahdessakin kohteessa. Ensimmäisenä päivänä me ei menty mihinkään, koska oltiin niin jäätävän väsyneitä kello 3.30 herätyksestä, että teki tiukkaa kaiken matkustuksen jälkeen kävellä edes hotellille. Me siis aamulla käveltiin Victorian asemalta Knightsbridgen ja Hyde Parkin kautta Bayswateriin jossa meidän hotelli oli, ja matka ei ollut ihan hirvittävän lyhyt, mutta se matka oli vain alkua.

Ensimmäisenä päivänä siis käveltiin koko päivä ja kierreltiin lähinnä Oxfordstreetin kauppoja. Väsymys ja wifittömyys saivat meidät pitäytymään helpoissa valinnoissa ja ei puhettakaan että oltaisiin jaksettu keskittyä nähtävyyksiin, kun shoppailusaldoksikin jäi yksi pieni pussi Primarkista vaikka kierrettiin kaupoissa tunteja. Hotellilla piipahdettiin vain viemässä tavarat, ja sen jälkeen syötiin Pret-A-Mangerissa aamupalalounas, ja alettiin shoppailemaan. Väsyneenä ei vaan kykene keskittymään, yhtään, joten tästä opimme ainakin sen että seuraavalle matkalle ei oteta lentoja kello kuudeksi aamulla, ellei reissu ole tarpeeksi pitkä jotta ekan päivän voi käyttää nukkumiseen. Illalla kun oltiin käyty Bayswaterin Gourmet Burger Kitchenissä syömässä ihanat hampurilaisateriat, me käveltiin pikkumatka takaisin hotellille ja alettiin koisimaan. Mä nukahdin siinä yhdeksän maissa kesken paikallisen Uutisvuodon, ja heräsin seuraavana aamuna kello seitsemän.

Tokana päivänä meillä oli ihanaa, oltiin ihan pirteitä jo heti aamusta ja fiilis oli ihan sellainen ”meillä on koko maailma auki, mitäs nyt tehdään?”.  Aamulla käveltiin Oxford Streetin lähelle, Great Marlborough Streetille Le Pain Quotidieniin aamiaiselle, ja sen jälkeen jatkettiin matkaa Piccadilly Circusille missä en ollut aiemmin käynytkään. Mua naurattaa se meidän Piccadillyreissu, koska kun me oltiin kävelty sinne, me ihmeteltiin varmaan pari minuuttia että missä se mainosvaloseinä on, ei sitä näy missään vaikka meidän pitäisi olla ihan oikeassa paikassa. No, sehän oli meidän selkien takana, siis kirjaimellisesti seistiin metrin päässä siitä. Oltiin vaan liian lähellä eikä ensin tajuttu, urpoja kun ollaan! Saatiin kyllä hyvät naurut.

Piccadillyltä jatkettiin matkaa kohti Big Beniä kävellen, ja siitä vielä käveltiin Trafalgar Squaren kautta takaisin Great Marlborough streetille, Wagamamaan syömään. Oli muuten ihan törkeän hyvää ruokaa, ei voi kuin suositella! Loppupäivä me pyhitettiin shoppailulle, kun ekapäivänä en kerran ollut löytänyt mitään.  Sitten alkoi jo löytyäkin kaikkea, kun jaksoi vähän keskittyä eikä vain haahuilla silmät seisoen ympäri kauppoja.

Wagamama -lounaan jälkeen piipahdettiin mm. läheisessä Victoria’s secretissä, mutta me ei ehditty olla siellä kovinkaan kauaa kun mulle tuli yhtäkkiä ihan järkyttävän paha olo, siis sellainen oikeasti tosi etova olo ja melkein juoksin ulos kaupasta. En tiedä söinkö mä liikaa vai olivatko VS-hajuvedet liian voimakkaita kaikki samassa paikassa tuoksuen, mutta jostain se huono olo vaan tuli. Onneksi se meni sitten ohi kun käveltiin hetki ulkona. En uskaltautunut VS:n enää takaisin sen jälkeen (muistatte varmaan että mulla on emetofobia), joten ne ostokset jäi nyt ostamatta. Onneksi Primarkista löytyi melkein yhtä hienoja neonvärisiä pikkareita, vaikka eihän ne tietenkään ihan sama asia ole.

Shoppailin mm. Bershkassa ja New Lookissa, ja kiersin kyllä kaikki muutkin kaupat, mutta niistä löysin kaikkea kivaa ja sieltä Primarkista myös. Ostospostauksen saatte heti, kun ehdin kuvaamaan ostokset. Tänään on ollut niin kiire päivä, että en ehtinyt edes olla kotona yhtenäkään päivän valoisana tuntina. Mutta joo, jatketaanpa Lontoosta! Shoppailun jälkeen käveltiin n. kolmen kilometrin matka takaisin hotellille ja keräiltiin hetki itseämme, lähinnä jalkoja joilla oli talsittu ainakin viikon edestä. Sitten suunnattiin Bayswaterin Nando’siin syömään. Nando’s ei ollut ihan mun suosikki, sain nimittäin uunissa paistettuja pakasteranskalaisia kanatortillojeni seuraksi, ja niistä osa oli raakoja. Me myös odotettiin ruokia n. 40 minuuttia, vaikka kyseessä on melkein pikaruokaketju jossa muut asiakkaat saivat ruokansa alle kymmenessä minuutissa. Saattaa kyllä olla että tämä oli ihan vaan tämän yhden ravintolan ongelma, koska Nando’s on iso ja menestynyt ketju ja ilmeisen suosittu.

Pyörittiin hetki vielä Bayswaterissa Whiteley’s-ostoskeskuksessa, ja sitten mentiin hotellille. Tarkoituksena oli katsoa vielä joku elokuva, mutta mä taas nukahdin jo kymmenen maissa kun oltiin vasta asettautumassa katsomaan elokuvaa. No, ainakin sain hyvät yöunet ja heräsin tosi pirteänä sitten myös seuraavaan päivään. Ottoa vähän huvitti kun mä olin niin poikki molempina iltoina, että oikeasti vaan nukahdin ihan vahingossa vaikka en ollut vielä edes ehtinyt käydä iltapesulla tai vaihtanut yökkäreitä. Hän sitten herätteli mua ja mä ihan pöllämystyneenä pesin meikit ja hampaat ja jatkoin unia.

Joo, eli tosiaan huomenna sitten kakkososa, jossa Fall Out Boyn keikka ja meidän viimeisen päivän touhuilut! Toivottavasti tykkäätte näistä, vaikka nämä mun kertomukset vähän rönsyileviä ovatkin. Ja tosiaan vinkkipostaus tulee sitten erikseen, kun näistä mun kertomuksista ei välttämättä ole niin helppo seurata vaikkapa ruokapaikkoja tai kauppoja. Hyvää yötä ihanat, nyt tämä rouva alkaa jälleen nukkumaan!


Lasten suusta

11.10.2015

Kysyin lapsilta kymmenen kysymystä, ja heidän vastauksena olivat vähintäänkin mielenkiintoisia. Saivat ainakin mun nauruhermot kutittelemaan! Tässä ne tulevat:

Mikä on sinun lempilelu?

”Frozen-nuket.”

”Minion”.

Mitä äiti tekee työksi?

”Äiti puhuu tosi paljon ja kirjoittaa postauksia. Och talar engelska.”

”No töitä. Niitä työtöitä.”

Mitä isi tekee työksi?

”Pappa också pratar svenska. Jag vet int.”

”Titä ewiwaihta työtä.”

Mikä on teidän lemppariruokaa?

”Bifteki ja perunat ja salaatti ja ketchuppi.”

”Makawooniwaatikko ja omena.”

Mitä haluaisit kysyä äidiltä?

”No että onko koulussa kivaa, kun minä haluan mennä sinne kouluun. Ja että oliko sulla kivaa lapsena?”

”No en mitään. Minä hawuaihin kytyä Ammaktewta.”

Mitä haluaisit sanoa Armakselle?

”Että se voi katsoa mun sylissä pikkukakkosta taas!”

”Että nuowe ammah tätä ewikoihlähettipawvewua!” *ojentaa Postimies-Pate ja erikoislähettipalvelu-kirjaa koiralle*

Mikä on sinun lempikirja?

”Tatun ja Patun kirjainkirja ja Visselpipa.”

”Buutiga bebben.”

Mitä haluaisit tehdä jos saisit tehdä ihan mitä vaan?

”No leikkisin. Ja kävisin kuussa hyppelemässä.”

”Työdä banaanista kuowet pääwtä niinku apinat. Taanko?”

Mikä susta tulee isona?

”Musta tulee aikuisena lääkäri. Doc McTiara. Ja sitten minä saan ihan oikeita lääkärintarvikkeita.”

”Tiawa.”

Millainen Zelda on?

”No kiva. Se on iso tyttö, ei oo vauva enää. Sen kanssa voi leikkiä ja se on rakas.”

Millainen Tiara on?

”Te on tihko. Tipa.”

On meillä vaan kaksi aika vekkulia neitiä, eikö olekin! Ihanat tytöt ja niin parhaat vastaukset. Mahtavaa sunnuntaipäivää kaikille <3