Kiitos ihan mielettömän paljon teille kaikille loistavista vinkeistä, joita viime viikonlopun välikausivaatteet mietinnässä -postaukseen. Sain niistä paljon ajateltavaa, hyviä näkökulmia ja sekä vanhempien, että kerhonohjaajien ja lastenhoitajien vinkkejä. Osa vinkeistä oli tietenkin täysin ääripäistä, ja se on ihan ymmärrettävää, koska mielipiteitä on monia. Se mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle, ja siksi poimin vinkkien joukosta juuri ne, joiden koin olevan juuri meidän tarpeisiin sopivia. Tietenkin vain aika ja omakohtaiset kokemukset näyttävät, teinkö oikeita valintoja, mutta tällä hetkellä on sekä mulla että lapsilla hyvä fiilis syksyn pukeutumisesta.

Kuten kerroinkin, kerho jonka Tipa aloittaa on ulkoilmakerho. Pukeutuminen toimii oletukselta niin, että minä puen (tai neiti itse) kotona hänet ennen lähtöä, ja riisun myös kotiin tullessa, eli kerhossa ei yleisesti ottaen ole tarvetta pukea itse. Kuitenkin kesken kerhoilun saattaa yllättää vessahätä tai joku muu tilanne joka vaatii osittaista ulkovaatteista riisuutumista (heh, en kyllä keksi muita tilanteita), jolloin uskon että kaksiosainen puku on helpompi ja nopeampi. Esikoisemme on kovin tykästynyt itse valitsemaansa Po.Pin kuoritakkiin ja housuihin jotka sunnuntaina ostimme, ja onkin jo paljon harjoitellut pukeutumista itse, eikä mikään muu kuin takin vetoketju tuota hankaluuksia.

Monia kaksiosaisessa asussa huoletti se, että pääseekö kylmä selkään takin ja housujen välistä. Mä toivon että niin ei käy, ainakin housut nousevat Tiaralla todella korkealle, melkein kainaloihin saakka, ja takki tulee kuitenkin aika alas. Takin helmassa on kiristys, kuten myös housujen kauluksessa, ja lisäksi alle tulee kylmällä tietysti myös välikerrastot.Tiara myös kokeili liikkeessä liikkumista takin ja housujen kanssa, ryömien tunneleista läpi, pomppien, kontaten ja vaikka miten päin vempuloiden. Ainakin niissä tilanteissa selkä ei ollut lähelläkään paljastumista, mutta tietenkin ulkoleikit ovat vaatteille haastavampia, ja vain syksy näyttää miten asu oikeasti toimii.

Moni kehui Po.Pin kuorivaatteiden laatua, mutta muutama kertoi myös huonoista kokemuksista. Meidän ei nyt auta muu kuin luottaa niihin hyviin kokemuksiin ja toivoa, että vaatteet kestävät käytössä hyvin. Uskon kyllä että lähestulkoon joka merkille löytyy niitä joilla vaatteet eivät ole toimineet niinkuin on pitänyt, kuten myös puolestapuhujia, tämäkin siksi että tarpeet ja käyttö vaihtelee lapsilla eri tilanteissa niin paljon.

Kuoritakin ja -housujen vesipilari on 10 000, jonka luulisi riittävän märemmälläkin kelillä. Silti aion teidän vinkeistä viisastuneena, puhdistusta helpottaakseni ostaa vielä kurahousut, sillä onhan ne paljon helpompi huuhtaista puhtaaksi kun alkaa pesemään koko settiä. Kuopuksella säilyy käytössä viime keväänä saatu Reiman Fella-välikausihaalari, joka on edelleen aivan kuin uusi. Koko 80 on reilu vielä tässä 1v4kk iässäkin, ja riittää varmasti hyvin koko syksyn.

Meiltä löytyy entuudestaan paljon sopivia välikausivaatteita, jotka jatkavat myös käytössä. Vk-takit Tiaran uutta nahkatakkia ja Popin takkia lukuunottamatta menevät molemmille, ja niiden lisäksi löytyy siis Reimalta saatu punainen kuoritakki, sekä Kappahlin ihana parkamallinen, vedenpitävä takki joka on ostettu jo joskus Zeldan odotusaikana. Ajaton ja ihana malli on säilynyt oikein hyvin ja on edelleen mun suurin takkilemppari. Housuja sen sijaan ei ole kuin nyt nuo yhdet, eli ostoslistalla on vielä toiset kuorihousut varahousuiksi, ja ehkä vielä toiset vähän pienemmät ulkobyysat Zeldalle.

Haalareita löytyy Zeldalle kaksi, jo aiemmin mainittu Reiman haalari, sekä Tiaran ihkaensimmäinen vk-haalari, Kappahlin Kaxsin haalari vuodelta 2012. Se on myös edelleen todella hyvässä kunnossa, vaikka vetelee tänä syksynä jo viidettä käyttökauttaan. Tiaralle löytyy myös haalari, Mini Rodinin jaguar-kuosinen ihanuus, jonka ostin Zeldan odotusaikana reilussa 92/98-koossa, ja joka on edelleen Tiaralle vähän reiluhko. Se on vettähylkivä, eli ei mikään kerhohaalari, mutta kuivien kelien puistoreissuille oikein passeli.

Tällä hetkellä kakkoskerroksen vaatevalikoimassa on vielä täydennyksenvaraa, meiltä löytyy nimittäin perus sisävaatteiden, collegeiden ja neuleiden lisäksi vain kaksi fleece-takkia. Toinen H&M:ltä ja toinen Stadiumista ostettu Everestin ihanan pehmeä ja kevyt musta fleece. Fleecehousuja, tai fleecehaalarin voisi vielä ostaa, ja merinovillaa myös. Aerotakki  jäi toistaiseksi kauppaan, mutta myöhemmin syksyllä senkin ostoa voisi miettiä, kunhan näkee millaiset säät tulevat olemaan.

Pipoja löytyy kolmea paksuutta, mutta pipovalikoima onkin se kaikista helpoin ja hauskin täydennettävä. Seppälän ja Mini Rodinin pipot (joita meillä on kaksi eri koossa) ovat ohutta trikoota. Popin raitapipot joita myös on useampi, sekä Viljamin puodista viime keväänä saadut ihanat kuosipipot ovat paksumpaa, kaksinkertaista trikoota. Lisäksi on vielä Zaran hauskat neulepipot, jotka ovat vasta oikeasti viileämpien kelien pipoja. Ostoslistalla pipopuolelta on kypärälakit molemmille, esteettistä tai ei niin ne ainakin pitävät niskan lämpimänä. Kaulahuiveja ja kaulureita meiltä kyllä löytyy, tosin ne odottavat vielä varastosta hakemista, kun olivat siellä kesän ajan pois tieltä.

Hanskapuolella ollaan vielä ihan surkeassa tilanteessa, sillä meillä ei taida olla sopivia vanhoista hanskoista enää kuin Polarn O. Pyretin Magic glovesit. Hanskoja täytyykin mennä katselemaan ja ostamaan, ja moni kehui tähti Jonathanin hanskoja, joita pitää käydä tsekkaamassa. Märemmille keleille hankintalistalla on kurahanskat, että sormet pysyvät varmasti lämpimänä.

Sunnuntain shoppailureissulla tuli vastaan vielä kenkäprobleema, nimittäin Tiaran jalankoko on kasvanut kesän aikana numerosta 23 numeroon 25. Neidillä on tällä hetkellä ainoastaan kahdet hyvän kokoiset kengät, joista kummatkaan eivät mitään varsinaisia ulkoilukenkiä ole, eli kenkäostoksille suunnataan heti kun on sopivasti aikaa. Muut kengät menevät hyvin jalkaan, mutta kasvunvaraa ei ole nimeksikään, eli ne siirretään suosiolla Zeldan käyttöä odottelemaan. Onneksi tässä on vielä lämpimät kelit, ja kerhonalkuunkin aikaa reilu viikko, niin ehditään hyvin. Zeldalle tosiaan kenkiä löytyy joka lähtöön, ja hän ei upouusien kiiltonahkaisten maihareiden lisäksi taida välikauteen muita edes tarvitakaan. Onneksi Zelda ei tarvitse uusia kenkiä, ei olisi muuten riittänyt ostoslistassa enää kirjoitustila, haha!

Tästä tuli nyt niin hurjan pitkä teksti, että jaoin postaukset kahteen osaan. Tokassa osassa käsittelen city-vaatteita, ja myös tyttö-poika -vaatestereotypioita, ja se ilmestyy pian! Mukavaa iltaa kaikille<3

Lähdin Berliinissä shoppailemaan, päämääränä yksi pakollinen ostos: se laadukas nahkalaukku. Katselin toki kaikkea muutakin, mutta eniten kiinnitin huomiota laukkuihin, ja kaikki muu oli vain extraa. Ensimmäisenä päivänä kiersin Friedrichstrassen ja Alexanderplatzin kaikki kaupat, ei mitään. Toisena päivänä vierailin KaDeWessa ja ajattelin, että sieltä laukun on ainakin ihan pakko löytyä. No, ei löytynyt. Havittelemaani Marc Jacobsin Goodbye Columbus BB-laukkua oli joka puolella ainoastaan valkoisena, ja mä halusin ehdottomasti mustan.

Kolmantena päivänä olin jo luovuttanut, päätin että tilaan Rebecca Minkoffin laukun Shopbopista heti kun ollaan päästy kotiin, sillä tykkäsin siitä alunperinkin hieman enemmän, mutta en halunnut sitä siksi, ettei ollut mahdollista päästä näkemään laukkua luonnossa ennen ostopäätöstä. Päätettiin kuitenkin kiertää Galeries Lafayette vielä kerran, katsoa jos ihastuisin johonkin muuhun kuin Marc Jacobsiin, ja niinhän siinä sitten kävi että valitsin laukun, jota en aiemmin ollut osannut edes ajatella.

Coach Bleecker Preston Pebbled leather vei mun sydämen heti kun näin sen. Se pilkotti Coachin osastolla Lafayettella greigen sävyisten laukkujen takana, ja mä tiesin että se on kuin mulle tehty. Eläväpintainen nahka, täydellinen malli ja musta väri, enpä olisi enempää voinut toivoa. Tämän ostoksen jälkeen mä ymmärrän, miksi laukkuja joskus kutsutaan rakkauslaukuiksi. En nimittäin koskaan ennen ole ollut yhtä tyytyväinen mihinkään ostokseen! En silti ajatellut käyttää sanaa itse, en tiedä rakastanko laukkua, mutta ainakin se edustaa täydellisesti kaikkea sitä mitä laukulta toivon.

Merkkinä Coach ei ole Suomessa kovinkaan tunnettu, eikä sitä taida täältä saada mistään kivijalkamyymälästä ainakaan (pikagoogletuksen mukaan), mutta Jenkeissä ja muualla Euroopassa se tunnetaan paremmin. Coachin laukut eivät ole mitään designer-laukkuja, sijoitan ne mielessäni samaan kastiin juurikin Marc by Marc Jacobsin ja Michael Michael Korsin kanssa, mutta ne tuntuvat laadukkaalta ja toivon että laukkuni kestää hyvin arjen kiireitä ja täyteen sullomista.

Myös hintaluokaltaan laukku sijoittui samaan keskikastiin edellämainittujen merkkien kanssa, hintaa oli 398 euroa. Mä olin budjetoinut laukulle 500 (+/-100 euroa) joten hinta oli iloinen yllätys. Käyttöä ei ole takana kuin muutama päivä, mutta uskon että Coachin hoito-ohjeita noudattamalla laukku pysyy oikein hyvänä.

Mitäs tykkäätte laukusta?

Muiden ostosten suhteen olin aika kriittisellä tuulella, kun piti olla niin tarkkana että kaikki mahtuu mukaan. Löysin vaikka mitä kivaa, mutta yritin aina ostopäätöstä tehdessäni miettiä, että tarvitsenko sitä todella, ja onko samanlaista saatavilla myös Suomesta. Tietenkin ostin myös ihan hömppää, ja yhdet kengät jouduin ostamaan koska mukanaolleet kengät ja aiemmin ostetut kengät olivat molemmat malliltaan sellaiset, että olisin kuollut niiden rakkojeni kanssa jos olisin joutunut niillä kävelemään.

Hame ZARA / Toppi Topshop / Kello Guess* / Rannerengas Ti Sento* / Rannekoru Glitter* / Aurinkolasit Glitter* / Laukku Coach  / Kengät H&M / * = saatu blogin kautta

Uusi maksihame on ihana! Mä oon etsinyt hametta koko kesän, mutta kaikissa on ollut joko väärä pituus, ei halkiota ollenkaan, liian iso halkio tai liian pieni halkio, tai sitten ei vaan ole ollut mun kokoa. Mutta nyt löytyi Zarasta juuri oikeanlainen, ja olen siitä tosi iloinen, vaikka saa tosin nähdä kauanko se toimii enää kesähameena, kun elokuu lähestyy jo kovaa vauhtia. Ehkä sitä voi syksyllä yhdistää vaikka saappaisiin tai sukkahousuihin, niin on vähän lämpimämpää?

Mustavalkopilkukkaat kengät ostettiin hätävaraksi kun hammasta purren nilkutin rakkojeni kanssa. Ne pelastivat meidän loppuloman, ja tykkään niistä tosi paljon vaikka hätävaraksi ostinkin. Kiva kokeilla välillä jotain muuta eläinkuosia kuin leopardia tai käärmeennahkaa, vaikka kieltämättä vähän Cruella De Vil -fiilikset tuleekin, haha.

Toppi Primark / Housut Tally Wejl / Rannekoru Indiska* / Lompakko Mango / Kengät Primark / * = saatu blogiyhteistyön kautta

Cargotyyliset housut olivat napakymppi löytö Tally Wejlistä! Pyllyä ne eivät ehkä imartele samalla tavoin kuin Liu Jo:t, mutta ne ovat äärimmäisen mukavat jalassa ja istuvat täydellisesti. Harmittaa oikein että jätin sen ärsyttävän tilanpuutteen vuoksi housujen harmaat versiot ostamatta, ne olisivat olleet toinen hyvä lisä syksyn vaatekaappiin. Täytyy yrittää metsästää samantyyliset Suomesta.

Harmaa toppi ja nilkkurit olivat Primarkin löytöjä. Nilkkureita ostaessani tiesin että joudun laittamaan ne lennolle jalkaan vaikka asteita olisi 35, onneksi se vika päivä oli sitten viileämpi! Kuuntelin Bob Marleyta Oulun aikoina aika paljonkin, joten tuli ihan nostalgiafiilikset topista. Se on selästä avonainen, tuuletusaukot viilentävät kivasti näin helteillä! Mangon lompakko on ihanan kompakti, mulla on pitkään ollut käytössä DKNY:n 18v-lahjaksi äidiltä saamani lompakko, mutta ajattelin että nyt on aika päivittää uuteen versioon, eiköhän melkein viisi vuotta samalla lompakolla ole ihan tarpeeksi.

Meikkejä ja muita pikkujuttuja en koe tarpeelliseksi kuvata ja esitellä erikseen, mutta yhden jutun halusin vielä esitellä! Nimittäin ostamani puuhakirjan, joka ei ollut Tiaralle vaan mulle. Urban Outfittersissä katselimme Oton kanssa hauskoja kirjoja, ja huomasin Colour me swooooon -nimisen kirjan. Sen kansikuva näytti hauskalta, ja päätin selata sitä vähän. Ihan täydellistä!

Kyseessä on väritys-/puuhakirja jonka väritettävät kuvat ovat julkkismiehiä, ja viereiseltä sivulta löytyy hauskoja läppiä ja ”tehtäviä”, sekä pisteytysmahdollisuus aina kymppiin asti. Kirjasta löytyvät kaikki kuumikset Justin Timberlakesta ja Aaron Paulista Ryan Goslingiin ja Channing Tatumiin, yhteensä melkein 70 miestä. Olen mä antanut Tiarankin värittää niitä, jotka ei ole mun omia lemppareita, mutta tässä on kyllä ultimate tylsyyshetkien (jos sellaisia tässä joskus hamassa tulevaisuudessa sattuu vahingossa tulemaan) varalle täydellistä tekemistä!

Huh, sellainen ostospläjäys! Kuvista puuttuu yksi neuletakki koska en kyennyt sitä näillä helteillä kuvaamaan, mutta se on vilahtanut Instagramissa ainakin jo kerran! Mulla on vielä yksi tavallaan Berliiniin liittyvä tarina takataskussa, jonka tulen kirjoittamaan lähipäivinä, mutta muuten Berliinijutut alkavat olla loppuun koluttu, hate to say. Vaikka ihan kiva sitä on kirjoitella jo välillä jostain muustakin, niin pääsee edes vähän yli tästä matkahaikeudesta. Huomenna ohjelmassa on ainakin leikkipuistotreffit parin kaverin kanssa, joita odotan innolla!

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille<3

Puhelimeni Google now-sovellus teki mulle hienon tarinan meidän kolmesta Berliinin päivästä, pyytämättä ja yllättäen. Se on viime aikoina innostunut tekemään mulle tarinoita vähän jos vaikka minkälaisista päivistä, ja välillä olen hihitellyt itsekseni kuinka merkittävänä se on pitänyt tavallista maanantai-iltaa kotona, kun on tehnyt siitä ihan tarinan. ”Tässä Iina ottaa peiliselfien ja tässä kuvan asustaan hississä. Tässä näkyy sotkuinen Zelda jäätelöä syömässä. Sitten Iina otti kuvan naistenlehdestä, ja hölmön naamanrypistelykuvan Oton kanssa. Tässä Iinan iltapalapatukka heilahtaneena”. Lopussa lukee aina ”sen pituinen se”.

Ihan hauskahan tuollainen ominaisuus on, niitä on kiva katsella, ja etenkin tämä koko kolmen päivän Berliinin reissu puhelinkuvina, kollaaseina ja gifeinä (kaikki by google now) oli ihan hauska ohjenuora tälle postaukselle. Otin melkein kaikesta kuvia myös puhelimella, vaikka tietenkin järjestelmäkameralla otetut kuvat ovat ne mitkä blogiin päätyvät, ja Instagramiinkin vain parhaat puhelinotokset. Rakkulakuvan Google now jätti pois tarinasta, I wonder why? Se oli kuitenkin merkittävä osa meidän matkaa.

Tarinasta inspiroituneena ajattelin nyt jakaa parhaat Berliinin vinkkini, kokemukset nähtävyyksistä, lempparikauppojen sijainnit ja muita itse hyödylliseksi kokemiani asioita myös teidän kanssanne. Käyn läpi keskustan tärkeimmät alueet joilla pistäydyttiin, ja jaan niistä kaupat, nähtävyydet ja ravintolavinkit. Loppuun kokosin vielä muutaman pikkuvinkin, jotka mielestäni on hyvä tietää, ja helpottavat matkan tekoa.

MITTE

Mitte on alue, jossa meidän hotelli sijaitsi, ja joka on vanhaa Itä-Saksan puolta. Mittessä on suuret kadut Friedrichstrasse ja Unter den Linden, joilta pääsee nähtävyyksille ja kauppoihin. Friedrichstrassella on suurimpia ketjuliikkeitä kuten H&M, Zara, Cos, Massimo Dutti, paikallinen vähän-hienompi-Tiger eli Butlers, lukuisia siistejä kenkäkauppoja, luksusliikkeitä Escadasta Armaniin, sekä tietenkin SE Galeries Lafayette. Siellä suosittelen ehdottomasti vierailemaan, on todellakin sen arvoista.

Galeries Lafayette sijaitsee osoitteessa Französischestrasse 23, mutta pääsisäänkäynti on siis Friedrichstrassella. Monta kerrosta mielettömiä vaatteita, meikkejä, kenkiä ja niitä laukkuja. Sieltä löysin tosiaan oman unelmalaukkuni, jonka esittelen vielä erikseen ostospostauksessa. Galeries Lafayetten pohjakerroksesta pääsee suoraan The Q -nimiseen ostoskeskukseen, jossa oli kaikenlaisia liikkeitä, taidenäyttelyitä pienissä gallerioissa ja siistit vessat.

Friedrichstrassea suoraan eteenpäin kävelemällä pääsee Checkpoint Charlielle. Itse Checkpoint Charlie on nopeasti nähty valkoinen kontti, mutta alueella on paljon infoseinämiä joista voi lukea englanniksi alueen historiasta, ja ne olivat tosi mielenkiintoisia. Checkpoint Charliessa sijaitsee myös museo, mutta siellä me ei käyty.

Unter Den Linden, suuri Friedrichstrassen poikkikatu, johtaa suoraan Brandenburgin portille, joka on oikeasti tosi näyttävä ja kaunis. Unter den Lindenillä sijaitsee myös mm. Madame Tussaud’s, ja muita nähtävyyksiä. Brandenburgin portin välittömässä läheisyydessä on myös juutalaisten muistomerkki, joka sekin oli mielestäni vaikuttava kokemus, joka kuvasti hyvin sitä mitä on tarkoitus. Loputtomat kivipaadet ja pitkät käytävät saivat aikaan ahdistuneen fiiliksen, vaikka kliseisesti tunneleiden päässä näkyi myös valoa. Juutalaisten muistomerkiltä on helppo kävellä mitä tahansa katua pitkin takaisin Friedrichstrasselle, ja etsiä kiva ravintola.

Meidän ehdoton ravintolasuosikki koko reissulla oli Friedrichstrassen rautatieaseman kohdalla, osoitteessa Friedrichstrasse 101, sijaitseva Hans Im Glück. Hannu Hanhi on rento burgergrilli, joka on skandinaaviseen tyyliin sisustettu ja koivunrungoilla koristeltu, raikas paikka. Mielettömän hyvää ruokaa, ei todellakaan mitään perus ketjuravintolaburgereita. Itse söin kokojyväleivälle tehdyn kasvisburgerin, joka sisälsi tulista kasvispihviä, grillattuja ja tuoreita kasviksia, ihanaa kastiketta ja juustoa. Paikassa oli todella hyvä palvelu, hyvää musiikkia ja niin hyvät mojitot ettei mitään järkeä. Suosittelen ehdottomasti sour apple mojitoa!

TAUENZIENSTRASSE & KU’DAMM

Tauenzienstrasselle pääsee helposti, kun jää S-junasta pois Wittenbergin asemalla. Kaufhaus des Westens eli KaDeWe sijaitsee heti aseman pääovia vastapäätä. KaDeWe on näyttävä tavaratalo joka huokuu tyyliä. Sen sisältä löytyvät kaikki luksusmerkit omine shop-in-shopeineen, sekä paljon sellaisia peruslaadukkaita Stockamerkkejä kuten Tommy Hilfiger ja Armani Jeans. KaDeWessa kannattaa käydä jos mielii Topshopiin tai Topmaniin, sillä ne ovat siellä hyvin edustettuina. Otto löysi itselleen KaDeWen Topmanista koruja sekä siistit farkut.

Alkupäässä Tauenzienstrassea on tori, jossa on paikallisia kebuloita ja kahviloita, sekä ilmainen nettipiste bluepoint, jossa voi siis käydä vaikka Facebookissa, tai tarkistamassa jonkin paikan sijainnin. Tauenzienstrassea eteenpäin kävellessä se yhdistyy Kurfurstendammiin eli Ku’Dammiin, ja näiltä kahdelta kadulta löytyy melkeinpä jokainen ketjuliike jonka kuvitella saattaa. Hyvä keskittymä kauppoja löytyy kauppakeskus Europa-Centeriä vastapäätä, kun lähes vierekkäin ovat Zara, H&M, Bershka, Pull & Bear sekä Forever 21. Europa-Centerissä puolestaan sijaitsee mm. Kentucky Fried Chicken, kanaruokien Mäkki.

Ku’Dammilla me selkeästi keskityttiin hardcoreshoppailuun, sillä mulla ei ole sieltä yhtään kuvaa KFC:n kuvaa lukuunottamatta, ja se ei ole postauksen kannalta kovinkaan tärkeä. Mutta siellä tosiaan riittää kauppoja ja nähtävää!

ALEXANDERPLATZ

Alexanderplatzilla sijaitsee Primark, brittiläisen halpavaateketjun kolmikerroksinen megastore, joka on elämys, kuten kaikki Primarkit. Kolme kerrosta, ihan tupaten täynnä ihmisiä Hullut Päivät -tyyliin, ja tuhottomasti ylihalpoja vaatteita, asusteita ja kodintavaroita, sekä -tekstiilejä. Primarkiin ei kannata mennä nälkäisenä, ettei ala huippaamaan, eikä täydellä mahalla ettei tule paha olo. Siellä shoppailu on elämys, ja uskoisin että jokainen löytää sieltä jotain.

Lähellä Primarkia on myös esimerkiksi New Yorker, sekä massiivinen ja moderni ALEXA-kauppakeskus. ALEXAssa on aikapaljon samoja ketjuliikkeitä, joita olen jo maininnutkin, mutta sieltä löytyy myös esimerkiksi paljon kehuttu Pimkie (josta en itse kyllä löytänyt mitään ostamista, vaikka ihan kivoja vaatteita olikin), sekä Tally Wejl, joka sen sijaan on aivan ihana kauppa.

Alexanderplatzilla on paljon ravintoloita, niin hienoja kuin rennompiakin, mutta me valittiin kiireessä (ennen aikaa TV-tornille) vähän huonompi rafla, jonka ruoka ei ollut mistään kotoisin. En valitettavasti muista edes paikan nimeä, mutta se sijaitsi todella lähellä TV-tornia vasemmalla puolella, ja oli jokin ”italialainen” isolla terdellä varustettu punamustasävyinen ravintola. Älkää siis menkö ainakaan sinne! Ravintolan ja TV-tornin välissä oli muuten hauska pikku aukio, jossa oli trampoliineja maassa. Mä kävin siellä pomppimassa innoissani kuin pikkulapsi.

Kuten kävi varmaankin jo ilmi, TV-torni sijaitsee myös Alexanderplatzilla. TV-torni oli vaikuttava paikka, ja mieleen jäi erityisesti hissimatkat ylös. Hissien katot on jätetty läpinäkyväksi, ja hississä olevasta monitorista voi seurata matkan etenemistä. Mukavat hissipojat kertovat koko 40 sekunnin hissimatkan ajan tietoa tornista, ja ylhäällä avautuvat huikeat maisemat, ravintola ja baari. Me ostettiin liput torniin etukäteen netistä, ja vältettiin siten kokonaan jonottaminen, mikä oli mukavaa. Lippuja ei tarvitse tulostaa vaikka nettisivuilla niin lukeekin, vaan pelkkä QR-koodi puhelimessa riittää. Ennen hissimatkaa on lentokenttätyylinen turvatarkastus, jossa laukut tutkitaan ja pitää kävellä metallinpaljastimen läpi.

MUUT VINKIT:

Berliinissä tarvitsee ehdottomasti käteistä. Monissa ravintoloissa käy maksuvälineenä ainoastaan käteinen raha, näin myös esimerkiksi KFC:ssä ja Burger Kingissä, sekä kaikissa hienommissa ravintoloissa. Käteistä tarvitsee myös vessakäynteihin (50 senttiä), sekä julkisen liikenteen lippuihin. Mun suomalainen kortti ei ainakaan toiminut keskustan lippuautomaateissa, vaikka lentokentän automaatissa se toimikin. Kannattaa siis pelata varman päälle ja pitää pari kolikkoa taskussa, kun mielii ostaa metrolippuja.

Berliinin CITY-TOILETTE:t ovat todella siistejä, maan alla olevia isoja vessoja joihin tosiaan maksaa sen 50 centtiä sisälle. Modernit vessat ovat varmaan puhtaampia kuin suomalaiset sairaalat, sillä niissä leijuu puhdas ja raikas tuoksu, ja niissä on kokoajan siivooja paikalla, minkä ansiosta kaikki kiiltelee puhtauttaan. Saisivat suomalaiset keskustan tummanvihreät haisulikopit ottaa mallia Saksasta.

BVG.de -sivustolla on samantyylinen reittiopas kuin HSL:llä ja kumppaneilla, sieltä on siis helppo suunnitella julkisen liikenteen reitit etukäteen. Päivälippu A+B-vyöhykkeillä maksaa 6,70 euroa, ja sillä saa käyttää kaikkia mahdollisia liikennevälineitä 24h ajan. AB-vyöhykkeet kattavat melkeinpä kaiken, myös Tegelin lentokentän. TXL-bussi kulkee suoraan Mitteen Tegelistä, ja matka-aika on ruuhkista riippuen n. 30-50 minuuttia. Me jäätiin pois Unter den Lindenillä, ja siitä myös noustiin kyytiin kun lähdettiin kotiin.

DM-ketjun kosmetiikkamarketteja on vähän joka puolella, esimerkiksi Alexanderplatzilla ja Friedrichstrassella. Niistä kannattaa hamstrata meikkejä, puhdistusaineita, laastareita, mitä ikinä keksiikään, itse löysin vaikka mitä kivoja meikkejä ja rakkolaastareita ihan pikkurahalla. Lisäksi niissä on jättiläisvalikoima matkakokoisia tuotteita 0,5-2 euron hintaan, joten olin salaa tyytyväinen etten jaksanut raahata shampoita ja muita mukaan, niin sain testata kivoja uusia pikkutuotteita.

Parhaat aamiaiset on paikallisissa leipomokahviloissa, Starbuck’s ja muut ketjut jäivät ihan toiseksi. Mittessä on paljon ihania terasseja tosiaan, ja ympäri Mitteä on ravintoloihden sisäänheittäjiä, jotka jakavat drinkkilippuja ja muita etukuponkeja. Meidän hotellikadulla Oranienburgerstrassella sijaitsi kivan oloinen ravintola Mirchi, jossa tarjoiltiin singaporelaista ruokaa ja coctaileja alle viidellä eurolla. Mua harmittaa ettei ehditty käymään siellä, sillä se oli molempina iltoina aivan täynnä ja ruoka olisi varmasti ollut hyvää. Mutta ensi kerralla sitten! Hotellikadullamme sijaitsi muuten myös Neue Synagogue, Berliinin jälleenrakennettu synagoga, joka oli aivan mielettömän kaunis rakennus.

Loppuun vielä lapsiperheen vinkit joita toivottiin: Mehän ei itse näissä käyty, mutta googlailun ja muiden kertomusten perusteella ne paikat joissa lasten kanssa vieraillaan vielä tulevaisuudessa, ovat ainakin Legoland Discovery Centre Mittessä, Berliinin eläintarha ja akvaario Zoologisher Gartenilla, sekä erilaiset Kinder Cafet (tässä lista yhdeksästä eri kahvilasta), eli lapsiperheiden omat kahvilat, jotka ovat täynnä leluja ja tekemistä lapsille. Mä veisin itse meidän tytöt myös ainakin TV-torniin, koska se on jännittävä ja hauska kokemus kenelle tahansa. Lisäksi Berliinissä on lukuisia ihania leikkipuistoja, osassa niistä myös uima-allas hellepäivien varalta.

Overall experience: Berliini on I-H-A-N-A! En voi kuin suositella. Me ei varmasti nähty vajaassa kolmessa päivässä kaupungista kuin murto-osa, mutta jo tämän perusteella voin kertoa että se on vaan ihan huikea kaupunki, jossa takuulla ei voi pettyä, tai sitten tekee jotain väärin. Kontrasti vanhojen kauniiden talojen, DDR:n aikaisten rakennusten ja huippumodernien pilvenpiirtäjien välillä on valtava, ja se juuri tekee mun mielestä Berliinistä niin kauniin. Siellä on kaikille kaikkea, ja kaupungin historian voi aistia joka puolella.

Löydettiin Berliinistä vaikka mitä kivaa lapsille, vaikka jouduttiinkin jättämään osa siellä päässä ostamatta, kun ei vaan mahtunut laukkuihin enempää. 8kg käsimatkatavaran painoraja ei antanut niin paljoa tilaa shoppailulle kun oltaisiin toivottu, joten eilen me piipahdettiin vielä Itiksen Zarassa ostamassa ne jutut, mitä Berliiniin jäi painorajan takia. Näillä helteillä ei lasten päällä oikein voi syksyvaatteita kuvata, joten kuvattiin vaan paidat ja yhdet kengät tämän aamun koiranlenkitys-puistoreissulla. Mutta eivätköhän loputkin vaatteet tule syksyn aikana näkymään täällä tyttöjen päällä, niin saa paremmin kuvan siitä miltä ne näyttävät!

Tiara tarvitsee elokuussa alkavaan kerhoonsa mukavia trikoovaatteita, sekä tietysti myös laadukkaat ulkovaatteet ja -kengät. Niitä en kuitenkaan uskaltanut sovittamatta ostaa, eivätkä kaikki syksyn uudet ulkovaatemallistot ole vielä edes tulleet myyntiin, ne jäivät vielä ostamatta, kun odotellaan uutuuksia. Mutta pehmeitä ja mukavia vaatteita löytyi, sekä parempia arkivaatteita ja -kenkiä jotka siis haettiin eilen sieltä Zarasta, ja päästiin sovittamaankin ne ennen ostoa.

Kaikki vaatteet ostettiin joko Zarasta tai Primarkista, sillä niistä löytyi eniten kaikkea kivaa. Ostin tytöille sekä samanlaisia mutta eri värisiä, että täysin omanlaisiaan vaatteita. Paidat ja mekot menevät molemmilla neideillä, mutta farkut, pipot ja kengät ostettiin molemmille omat, kun pituuseroa ja päänympärysmitan eroa on vielä reippaasti. Tiara halusi ehdottomasti ottaa oman laukkunsa mukaan ulos ja luopui siitä kivien ja käpyjen keräyksen ajaksi vain taitavalla suostuttelulla.

Tyttöjen paidat Primark, Tiaran kengät Zara.

Mun ykkössuosikkeja on kengät ja pipot, ne on vaan niiiiiiin ihanat, enkä malta odottaa että pääsen pukemaan ne tytöille. Pipot ovat muuten poikien puolelta, tyttöjen puolelta löytyi vain pitsikuvioisia neulepipoja, joita en halunnut ostaa vaikka ihan söpöjä ovatkin. Näissä on paljon enemmän asennetta!

Nyt mä lähden tyhjentämään astianpesukonetta ja kolistelemaan, toivoen että Zelda herää ääniin, sillä tarkoituksena olisi piipahtaa vielä Skideillä festareilla ennenkuin ne kolmelta loppuvat. Zeldan päiväuniaika osuu juuri huonosti 10-15 olevien festareiden kannalta, kun se on yleensä klo 11.30-13.30. Ei kauheasti jätä tilaa festaroinnille, ja liian aikaiset tai liian myöhäiset päikkärit eivät myöskään ole hyvä juttu. Mutta pidetään peukkuja! Tulkaa nykäisemään hihasta jos bongaatte meidät sieltä!

Illemmalla luvassa megapostaus Berliinistä! Ihanaa lauantaipäivää kaikille<3

Moikka! Meidän häämatka lähestyy, ja ajattelin tehdä pientä ostoslistaa syksyn varalle, matkalla kun on kuhertelun lisäksi tarkoitus shoppaillakin. Etenkin kun herra aviomieheni hiljattain heräsi siihen, että hän tykkääkin shoppailusta, haha! Viime vuonna tein listausta ennen Tukholman reissua, ja mielestäni sain silloin hyvin mietittyä ostokset valmiiksi, eikä tullut ostettua mitään turhaa. Se ongelma ostoslistoissa ja shoppailussa tietysti on, että aina kun etsii jotain yhtä tai kahta tiettyä vaatetta, ei koskaan löydä juuri niitä, vaan kaikkea muuta siistiä. Siksi ajattelinkin tehdä vähän suuremmat valikoimat listoihin, niin on ehkä suuremmat mahikset että edes jotain hauskaa, mutta tarpeellista, tarttuu mukaan.

Ihan ensimmäiseksi listasin laukkuja. Mulla on jo pitkään ollut haaveissa ostaa joku ajaton, kaunis, musta arkilaukku. Tarpeeksi iso, että se vetää sisäänsä mun peruskamppeet työjuttuihin, eli tabletin tai läppärin ja järkkärin, tai vaihtoehtoisesti peruskamppeet lapsille mukaan, jos mennään vaikka kylään tai puistoon. Mulla ei oikeastaan koskaan ole vielä hajonnut mikään peruslaadukas Zaran, Mangon tai Michael Korsin laukku, mutta olen jo pitkään haaveillut unelmanpehmeästä nahasta sekä tyylikkäästä ja kestävästä mallista.

Olivia Palermoa monta vuotta ihailtuani, on Rebecca Minkoffin laukut nousseet mun suosikeikseni. Ne ovat verrattain edullisia, mutta silti todella tyylikkäitä ja klassisia. Rebecca Minkoffin laukuissa mua vaan häiritsee se, että kun nyt teen tämän suuren laukkuostokseni, mä haluaisin päästä hiplailemaan laukkuja ostotapahtuman yhteydessä, vertailemaan, ja miettimään rauhassa, minkä valitsen. Rebecca Minkoffin laukkuja ei ainakaan sieltä häämatkakohteestamme Berliinistä saa, joten ehkä ne jäävät sitten pois laskuista.

Marc Jacobsilla sensijaan on oma liike Friedrichstrassella Berliinissä, ja siellä pääsisin hiplailemaan. Ja eivät nuo Marcin laukkumallit mielestäni häviä Rebecca Minkoffille ollenkaan ulkonäössä, etenkin ylärivin keskellä oleva Goodbye BB on ihan mun lemppari. Otin kollaasiin mukaan myös tuon River Islandin ihanan pirteän laukun, vaikka se nyt ei määritelmääni unelmanpehmeästä nahasta ja ajattomasta tyylikkyydestä sovikaan. Se on vaan ihan hurjan hauska!

Takeissa mä olen ihastunut tuohon waterfall-malliin, jota ei laiteta kiinni mitenkään, vaan se laskeutuu pehmeästi ja kauniisti kuin vesiputous. Nahkainen waterfall-takki olisi kyllä ihan unelma, jos sellaisen sattuisi löytämään! Varmasti myös lämmin, koska nahkatakit pitävät kuitenkin myös tuulta, ja helppo yhdistää erilaisiin neuleisiin syksyn tullen. Haluaisin myös jonkin lyhyen, skarpimman takin joka menisi niin arkeen kuin juhlaan. Hopean värinen bomber on ihan huikea, ei mikään ajaton ja klassinen vaihtoehto, mutta taatusti katseenvangitsija, jos pukeutuu vaikkapa pikkumustaan.

Ruutupaperikuosi on ollut nyt jonkin aikaa jo pinnalla, mutta vasta hiljattain olen alkanut lämmetä sille. Talveksi haluan mahdollisesti ylisuuren villakangastakin, ja tässä on yksi kiva vaihtoehto. Pääasia loppusyksyn ja talven villakangastakissa on se, että se on lämmin, ja vetää alleen mahdollisimman paljon vaatekerroksia.

Mom jeans & Boyfriend jeans, lämpeättekö kummillekaan? Pitkään pelkkien pillien liputtajana olen yllättynyt siitä, miten kivalta molemmat näyttävät nykyään mun silmään. Kerran olen tänä kesänä kokeillut boyfriend-farkkuja, ja silloin ei riittänyt rohkeus ostamaan, kun ajattelin että jäävät kaappiin pölyttymään. Sitä päätöstä olenkin katunut tässä koko kesän, sillä kyseisiä farkkuja ei löydy enää mistään, eikä mikään muu malli ole istunut yhtä hyvin kuin juuri ne. Tyhmästä päästä saa kärsiä koko vaatekaappi! Lisäksi hakusessa on mustat peruspillit, jotka menevät asuun kuin asuun. Etsin vaihtoehtoa Dr. Denimin plentyille, olen kyllästynyt siihen, että ne kuluvat polvista vaalean harmaaksi alle kaksi viikkoa ostosta, kun leikin lasten kanssa lattialla. Saa suositella superstretch-jeggingsejä!

Laukku, takki ja farkut ovat sellaisia arkipukeutumisen peruspilareita syksyllä, jotka kaipaavat seuraksi vielä muutaman säväyttäjän. Täydellistä takkia asustaa tietysti täydellinen pipo, etenkin huonoina hiuspäivinä, ja River Islandilta löytyi ihania pipojakin. Leijonapipo on niin makea, että menisi vaikka blogipippaloihin, harmaameleerattu pipo taas olisi arjen lämmittäjä. Aika moni taitaa tietääkin, että mustavalkoraita ja kaikki mustavalkoinen ovat mun suuria suosikkeja, ja siksi ihastuin myös tuohon kaulakoruun.

En tiedä mikä tuossa hopeassa nahassa oikeasti vetoaa muhun, en todellakaan sonnustautuisi siihen ylempänä esiteltyyn takkiin ja tuohon hameeseen yhtäaikaa, mutta jokin niissä vain saa mut ihastumaan. Yksinkertainen musta toppi, mustat peittävät sukkikset ja jotkut kivat nilkkurit olisivat  niin kivat tuon hameen kanssa. Rento harmaa college, ja pari kivaa kuvioitua kauluspaitaa pelastaisivat monta pukeutumiskriisiä, ja harmaa college multa vielä puuttuu, vaikka muissa väreissä niitä löytyykin.

Kollaasien kuvat: hunter-boot.com, riverisland.com, topshop.com, shopbop.com, ja marcjacobs.com 

Hunterit, Hunterit, Hunterit. Kaksi vuotta mä oon niitä pyöritellyt, kerran Tukholmassa sovittanut ja jättänyt ostamatta, ja taas syksyn tullen ne palaavat mun mieleeni kummittelemaan. Kuvissa näkyvä malli on juuri se, mitä sovitin, mutta kollaasien tekemisen jälkeen tutustuin malleihin enemmän, ja ajattelin kokeilla vielä takaosasta säädettävää mallia, jos se istuisi paremmin. Viimeksi jätin Hunterit ostamatta siksi, että siihen varteen olisi mahtunut vaikka mun molemmat jalat ja ne vaan näyttivät liian tyhmältä, mutta jos sitä saisi säädettyä vähän enemmän, ne mukailisivat paremmin mun oman jalan muotoa.

Uudet nilkkurit tukevalla korolla, ovat myös ostoslistalla, koska en uskalla toivoa että viimetalven vähälumisuus toistuisi tänäkin vuonna, ja saisin kipitellä liukkailla piikkikoroilla koko vuoden. Lisäksi etsin vielä niitä täydellisiä, teräväkärkisiä korkkareita. Nilkkaremmi on ihana yksityiskohta, mutta toisaalta ihan perus avokkaatkin olisivat hyvät ja monikäyttöisemmät.

Syksyn ostoslistalla siis: Laadukas musta arkilaukku, skarpimpi lyhyt takki ja mukavan väljä ja lämmin pidempi takki, mom- tai boyfriend farkut, mustat superstretch jeggingssit, kivoja asusteita, hame, college, kauluspaitoja, sekä nilkkurit, kumpparit ja korkkarit. Ei nyt mikään ihan mahdoton lista, etenkin kun niitä kaikkein lämpimimpien yksilöiden ostamista voi lykätä vielä vähän syksymmälle.

Mitä teidän syksyn vaatehaaveistanne löytyy? Mitkä olivat lempparit mun kollaasien kengistä ja muista?