Kuten kerroinkin, meidän tytöt aloittavat päivähoidon tässä muutaman viikon kuluttua. Aluksi ei tosiaan saatu tytöille paikkoja, jokapaikassa oli aivan täyttä vaikka oltiin laitettu hakemukset viisi kuukautta ennen hoidon tarpeen alkua. Sitten meillä kuitenkin kävi aivan uskomaton tuuri, ja molemmille tytöille löytyi samasta päiväkodista paikat. He menevät eri ryhmiin, mutta käsittääkseni ryhmät tekevät jokapäivä joitakin juttuja myös koko porukalla, esimerkiksi syövät aamupalan yhdessä. Päiväkoti ei ole meidän ykkösvalinta sijaintinsa suhteen, mutta matka ei kuitenkaan ole mahdoton, pari kilsaa jotka voi tarpeen tullen mennä bussilla, ainakin menomatkat ajattelin kävellä.

Mä tutustuin kaikkiin edes etäisesti mahdollisiin päiväkotivaihtoehtoihin jo reilusti etukäteen ennenkuin päätin minne haemme, ja mä olen tosi iloinen siitä miten kattavasti tietoa Helsingin Kaupungin sivuilta löytyy tietoa erilaisista päiväkodeista. Me mietittiin myös yksityistä päivähoitoa, mutta meidän tarpeitamme vastaavia päiväkoteja ei ollut sijainniltaan missään meille fiksussa paikassa, tai jos olikin niin ne olivat sitten vääränkielisiä. Mä tutustuin varhaiskasvatussuunitelmiin, päivärytmeihin ja ryhmiin tarkasti ennen kuin laitoin päiväkodit järjestykseen hakemuksessa, ja täytyy sanoa että juuri tuo päiväkoti mistä paikat löytyivät, on paras mahdollinen vaihtoehto kaiken muun paitsi sen hurjan kahden kilsan matkan takia, hahaa. No mutta, ykkösvaihtoehtoonkin olisi ollut kilsa matkaa, ei se toinen mokoma siinä haittaa mitään.

Jo pelkkä puhelu että me saatiin paikat vastaan, antoi mulle hurjasti luottamusta ja hyvän fiiliksen hoidon aloituksesta. Päiväkodissa on lapsille omahoitajat, ja jo ennen pehmeän laskun aloitusta omahoitaja ja päiväkodin johtaja tulevat meille kotiin tutustumaan lapsiin heidän tutussa ympäristössään, ja me vanhemmat saamme myös kertoa lapsista, heidän luonteistaan ja kiinnostuksenkohteistaan, ja tavallisista rutiineista. Tämä oli mulle aivan uutta, en edes tiennyt näin hienosta mahdollisuudesta ennenkuin tutustuin meidän hakemiin päiväkoteihin tarkemmin. Kotikäyntiä seuraa pehmeä lasku hoidon aloitukseen, tietenkin mennään sen mukaan mitä meidän tytöt tarvitsevat, mutta pehmeään laskuun on varattu aikaa kaksi viikkoa. Käydään ensin yhdessä tutustumassa muutamana päivänä, ja myöhemmin lapset jäävät hoitopaikkaan ensin aamupalan ja ulkoilun ajaksi, ja myöhemmin lounaalle, päiväunille ja lopulta sitten ihan kokonaisen hoitopäivän ajaksi.

Mitä se kokonainen hoitopäivä sitten meillä tarkoittaa? Meidän tytöt tulevat olemaan päiväkodissa n. 19-21h viikossa, ja ajattelimme jakaa sen niin että he käyvät kolmena päivänä viikossa sen n. 6,5-7h kerrallaan hoidossa, ja ovat aina kaksi päivää + viikonlopun kotona. Mun mielestä se on fiksuinta näin, koska silloin me kaikki saadaan eniten irti noista tunneista. Mulle jää aikaa oikeasti keskittyä rauhassa hommiin, ja he ehtivät tehdä päiväkodissa kaikkea yhteistä kivaa tekemistä, eikä heitä haeta pois juuri silloin kun toisilla alkaa kiva askarteluhetki tai muuta vastaavaa. Neljä päivää kotona, kolme päivää päiväkodissa, kuulostaa musta aika hyvältä. Sitä mä vain olen miettinyt, että mitkä päivät sovimme hoitopäiviksi. Hoidossa ma, ti ja ke? ti, ke ja to? ke, to ja pe? Millaisella järjestelyllä te muut vanhemmat olette kokeneet helpoimmaksi osapäivähoidon?

Jokatapauksessa, kun jaamme päivät näin, mä ehdin tehdä hurjasti niinä tunteina joina lapset ovat hoidossa, ja vastapainoksi saan sitten olla entistä enemmän täysillä lasten kanssa niinä hetkinä kun he eivät ole hoidossa, kun ei tarvitse murehtia aikatauluttamisesta, vaan työlle on oma aikansa. 6,5-7h ei ole onneksi sieltä tarhapäivien pisimmästä päästä, mutta mulle henkilökohtaisesti ajatus siitä että saan kolmena päivänä viikossa keskittyä 5-6h vain ja ainoastaan hoitamaan hommia, on ihan uskomaton ja avaa täysin uusia mahdollisuuksia. Se tuntuu vielä toistaiseksi todella kaukaiselta ajatukselta, joltain josta olen vain haaveillut niinä myöhäisillan tunteina kun silmät eivät ole pysyneet auki, mutta on ollut silti pakko keskittyä tekemään jotain.

Kaikista ihaninta tässä on se, että meidän tytöt aloittavat ruotsinkielisessä päivähoidossa. Mä jännitin pitkään, että löytyykö heille paikkaa ruotsinkielisestä, vai menevätkö tytöt suomenkieliseen koska ruotsinkielisissä päiväkodeissa ei ole tilaa. Onneksi niin ei käynyt, vaan nyt tytöt saavat hyvän pohjan kielelle pienestä asti myös päiväkodissa kodin lisäksi, ja voivat mennä myös ruotsinkieliseen kouluun. Päiväkodin varhaiskasvatussuunnitelmassa on mun lukemani perusteella otettu todella hyvin huomioon lapsen kielellinen kehitys, ja kielitaidon kehittymistä tuetaan useilla eri tavoilla, mm. lukemalla paljon satuja, yhteisillä lauluilla ja loruilla, riimittelyllä ja monilla yksinkertaisilla pienillä jutuilla. Myös se on otettu huomioon, että monet lapsista tulevat kaksikielisistä perheistä, ja tarvitsevat enemmän apua ruotsin kielen harjoittelussa.

Mä olen aivan innoissani kaikesta mitä olen lukenut, ja toivon että kaikki toimii yhtä hyvin myös käytännössä. Meidän tytöt tarvitsevat ehdottomasti tukea ruotsinkielessä, koska tähän asti mä olen kuitenkin ollut heidän kanssaan valtaosan ajasta kotona ja puhunut suomea, siinä missä Otto on voinut puhua ruotsia vain silloin kun ei ole ollut töissä. Suomi on toistaiseksi puhuttaessa vahvempi, mutta toisaalta molemmat ymmärtävät myös ruotsia hyvin, enkä usko heillä olevan sen takia vaikeuksia päivähoidossa. Ehkä he rohkaistuvat myös puhumaan toista kieltä enemmän, kun kuulevat sitä enemmän kuin ennen, ja hoidossa kaveritkin puhuvat ruotsia, siinä missä suurin osa meidän ystävien lapsista on ihan suomenkielisiä.

Mua jännittää ihan hulluna, meidän arki tulee muuttumaan aivan täysin muutaman viikon päästä. Meille tulee rutiinit, aamuherätykset ja paljon uutta. Uskon että tytöt pärjäävät hyvin, molemmat ovat jo nyt innoissaan siitä että menevät pian päiväkotiin. Asiasta kysellään joka päivä ja lasketaan öitä ja mietitään että mitä kaikkea siellä päiväkodissa sitten tehdään. Fiilis on hyvä, ja sellainen että aidosti juuri meidän lasten tarpeet ja luonteet otetaan huomioon. Lisäksi mä olen maailman iloisin ja onnellisin siitä, että meillä on mahdollisuus aloittaa hoito osapäiväisenä, ja pitää myös niitä vapaapäiviä joka viikko.

Vielä en voi tietää miten hoidon aloitus sujuu, mutta toivotaan parasta! Kirjoittelen aiheesta lisää kunhan ollaan päästy tutustumaan päiväkotiin! Huomenna on meidän hääpäivä, ja siihen liittyen on tulossa postausta, jonka kirjoittamista olen odottanut jo pidemmän aikaa. Aivan ihanaa lauantai-iltaa kaikille!<3

Jakakaa ihmeessä omia kokemuksianne lasten päivähoidon aloituksesta. Miten on sujunut? Oletteko kokeneet omahoitajan kotikäynnin hyödylliseksi? Millaisella tahdilla olette aloittaneet hoidon täysillä, pehmeä lasku vai suoraan asiaan? Mua kiinnostaa myös kaksikielisten perheiden kokemukset päivähoidosta jollain muulla kuin suomen kielellä! 🙂

Mä en oikeastaan tiedä mistä alottaisin, meidän elämä on kokenut aikamoisen mullistuksen kuluneen viikon sisällä. Kerron siitä myöhemmin lisää enemmän kaikkine yksityiskohtineen, mutta kaikkein suurin ja konkreettisin muutos on nyt se että tytöt aloittavat päiväkodin sittenkin tänä keväänä. Sain eilen kuulla että paikat on löytyneet, vieläpä samasta päiväkodista molemmille neideille, eli the impossible has happened! En voisi olla onnellisempi, helpottuneempi ja tyytyväisempi. Tytöt aloittavat päivähoidon osapäiväisenä, eli meille jää kuitenkin aikaa myös viettää niitä rentoilupäiviä kotona joka viikko, joista me niin kovasti nautitaan kaikki kolme Oton ollessa töissä.

Mä kerron lisää myöhemmin siksi, että juuri nyt mulla on niin paljon prosessoitavaa tässä itsekin että en osaa pukea ajatuksia vielä järkeviksi sanoiksi, mutta siis fiilis on niin loistava että ei tosikaan, vaikka samaan aikaan tuntuukin että sydän halkeaa kahtia kun miettii että mun pienet lähtevät pian päiväkotiin.  En tiedä otanko tämän nyt jotenkin erityisen isona juttuna että lapset aloittavat päiväkodin, ihan normaali juttuhan se on, mutta tässä kolme ja puoli vuotta lapsia kotona hoitaneena se tuntuu vaan hirvittävän isolta jutulta. Vaikka tietysti tässä on muutakin muutosta! Blogi ei kuitenkaan muutu eikä muuta minnekään, täällä ollaan ja pysytään niinkuin tähänkin asti, enemmän innoissaan kuin koskaan!

Tämä päivähoitoaihe on tuntunut olevan ihan hulluna tapetilla viime päivinä ja viikkoina, ja kieltämättä itse täysin kokemattomana päivähoidettavan vanhempana olen välillä ollut jopa paniikissa lukemistani teksteistä. Mä muistan päiväkodin mukavana paikkana jossa tykkäsin olla, jossa mulla oli kavereita ja jossa ympärillä oli luotettavia aikuisia, jotka olivat symppiksiä ja huolehtivia ja joiden kaikkien nimet mä muistan vieläkin ja heitä lämmöllä muistelen. Haluaisitteko te kuulla enemmän päivähoitojutuista ja ajatuksista sen takana, siitä miten valmistaudutaan hoidon aloitukseen ja muuta?

Mä ajattelin että jos teillä on jotain kysyttävää liittyen aiheeseen tyttöjen päivähoito (ja kaikki sen ympärillä), niin kysykää ihmeessä tuolla kommenttiboksissa, ja vastaan sitten myös niihin asioihin päivähoitoaiheisessa postauksessa. Ei siis mitään perinteistä kysymys-vastauspostaussettiä tällä kertaa, mutta jos haluatte että kerron jotain tai otan johonkin asiaan kantaa, niin huikatkaa ihmeessä, ja voin sisällyttää niitä juttuja tekstiin! Joku ainakin kyseli meidän perheen kaksikielisyydestä hetki sitten, eli olettaisin että teitä kiinnostaa minkä kieliseen päiväkotiin meidän tytöt menevät, haha!

Viikko on ollut semihektinen kaikkine hoidettavine asioineen, ja eilen Otto vielä tuli kipeäksi ja nyt jännätään että sairastuuko muu perhe. Toivottavasti ei, niin päästäisiin viettämään kivaa viikonloppua! Käytiin moikkaamassa eilen naapurin ihanaa 9-kuukautista Enni-vauvaa ja tytöt kyllä niin kauniisti häntä hoitivat ja paijasivat ja leikittivät, samalla kun mä vedin korvapuustiöverit Oonan kanssa. Tänään on ollut ihan tavallinen torstai kerhoineen ja kauppareissuineen, mutta jotenkin mä olen tosi väsynyt. Kai tämä viikon jännitys alkaa nyt purkautua kun kaikki palaset loksahtavat paikoilleen, ja siksi väsyttää, silkasta onnesta!

Ihanaa huomista perjantaipäivää kaikille<3

Alkuviikko on kulunut meillä jouluostoksia tehden, ja hulinaa on riittänyt. Meillä on viikonloppuna menoa, ja ollaan haluttu hoitaa jonkinverran jouluruoka- ja lahjaostoksia pois alta vielä ennenkuin alkaa tulla hoppu. Kinkku vielä puuttuu mutta laatikkoainekset on jo aika hyvin kasassa, ja ruokalista alkaa hahmottua. Lahjoista on ostettu nyt suurin osa, varsinkin lapsille, mutta aikuisten lahjoja pitää vielä ostaa muutama.

Me saatiin eilen vähän ikäviä uutisia, ei nyt mitään maailmaa kaatavia, mutta sellaisia kuitenkin että vaativat taas jälleen kerran sitä kuuluisaa organisointia. Ne meidän hakemat päiväkotipaikat kevääksi nimittäin, no ei natsaa. Vaikka en nirsoillut ollenkaan, vaan laitoin hakemukseen kaikki mahdolliset lähi- ja vähän kauemmankin alueen päiväkodit, ei paikkoja ole molemmille missään 1.3. alkaen (tein hakemuksen siis jo reilusti yli kuukausi sitten).

Vaihtoehtona olisi kuljettaa lapsia julkisilla jonnekin Helsingin sisällä ihan missä tahansa olevaan päiväkotiin pitkiä matkoja, mikä taas ei suinkaan helpottaisi elämää, vaan mutkistaisi aikatauluttamista entisestään. Siinä ei ole mitään järkeä että ottaisi päiväkotipaikan vastaan täysin eri puolelta Helsinkiä kuin missä asutaan, mikä tarkoittaisi että matkoihin menisi jo yli tunti per suunta. Se vielä onnistuisi ehkä että päiväkoti olisi jossain Oton työmatkan varrella ja/tai keskustan suunnalla, mutta siitäkään ei ole mitään takeita että paikka löytyisi juuri sieltä.

Näin ollen meillä siirtyy nyt luultavammin päiväkodin aloitus syksyyn, ja jokin ratkaisu pitäisi sitten keksiä kevääksi, miten sen ajan saa riittämään kaikkeen. Isompi tietenkin jatkaa kerhossa kaksi kertaa 2,5h viikossa, mutta alle kaksivuotias ei vielä pääse edes kerhoilemaan, ja jokin hoitoratkaisu me tarvittaisiin osa-aikaisesti. On kyllä ikävää, kun päiväkodit ovat niin täynnä, ja vaikka luulee tekevänsä kaiken oikein ja hakevansa paikkaa ajoissa, ei sitä kuitenkaan sitten löydy! Toivotaan että syksyllä on sitten parempi onni, kuten päiväkodinjohtaja mulle onneksi lohduttavasti ennusti, syksyllä kun eskarilaiset siirtyvät ekalle ja paikkoja vapautuu sitten sen ansiosta.

Kyllä mä tiedän että me selvitään keväästä, onhan sitä pärjätty tähänkin asti. Pitää vaan miettiä, mistä sitä aikaa sitten nipistää kaikille blogihommille, ja mitä tekee silloin kun on päivällä tapahtumia ja tilaisuuksia joihin lapset eivät voi tulla mukaan. Kuten sanottua, me selvitään. Järjestelyä se vaatii, kuten tähänkin asti, mutta ei se haittaa. Ollaan totuttu, hah!

Onneksi ihan pian on kuitenkin joululoma, kaksi viikkoa rentoutumista yhdessä perheen kanssa, ilman organisointia ja pakollisia menoja. Siitä tulee niin parasta ja se tekee meille niin hyvää! Keväällä on sitten aikaa miettiä näitä juttuja, joululoman loppuun asti mä aion olla uhraamatta niille asioille ajatustakaan. Tänään vietettiin rentoa päivää joulushoppaillen ja kahvitellen tyttöjen ja Kaislan kanssa keskustassa, ja pyörähdettiin myös Kampin Narinkkatorilla talvitivolissa tyttöjen kanssa! Siellä on nyt jokapäivälle kaikkea kivaa ohjelmaa lapsille, ja meidän neidit olivat ainakin ihan haltioissaan karusellista!

Miten te muut olette onnistuneet löytämään päiväkotipaikan? Onko meillä nyt jotenkin erityisen huono tuuri vaan vai miksi musta tuntuu että moni mun tuttu tai kaveri on löytänyt päikkypaikan ihan helposti ja läheltä!

Keväällä meidän suunnitelmissa siintää tyttöjen päivähoidon aloitus. Tarkoituksena on että he käyvät hoidossa parina päivänä viikossa, jotta mä ehdin niinä päivinä keskittyä työntekoon, ja jotta mulla jäisi joskus tunti tai kaksi iltaisin omaa aikaakin, eikä vain äitiaikaa tai työaikaa. Hoidon aloitukseen on vielä muutama kuukausi aikaa, ja kirjoitan sen aiheuttamista mietteistä, kysymyksistä ja valmisteluista sitten enemmän, kun se on ajankohtaista. Tänään ajattelin keskittyä nimittäin siihen, millaista mulla itselläni oli päivähoidossa!

Mä aloitin päivähoidon reilu 1-vuotiaana. Ihan vauva olin vielä, vaikkakin kova puhumaan. Ensimmäisestä päiväkodistani en muista mitään, mutta äiti on kertonut paljon. Mulla oli kaveripoika, joka oli mua vähän vanhempi, ja joka hoiti mua kokoajan päiväkodissa. Harmittaa kun en muista tätä poikaa ollenkaan, hän oli varmaan ihana! Seuraavasta hoitopaikasta jonne siirryin kun muutettiin, mulla on jo muistoja, paljonkin.

Muistan kuinka mulla oli vuotta vanhempi paras ystävä nimeltä Iina, ja mun mielestä oli maailman hienointa että meillä oli sama nimi, koska en pienenä tuntenut ketään muuta Iinaa. Muistan myös kun yhdellä pojalla oli synttärit, olin itse ehkä kolmen tai neljän vanha, ja hän sai päättää mitä koko ryhmä syö jälkkäriksi. Synttärit taisivat olla pääsiäisen korvalla, sillä poika päätti että mämmiähän sitä, ja mämmiä sitten minäkin jouduin lapioimaan naamariin. Ikuiset traumat, en ole mämmiä syönyt sitten kevään 1995!

Meidän päiväkodissa oli iso piha, tai ainakin kolmevuotiaana se tuntui isolta. Ehkä jos nyt kävisin sitä katsomassa, se olisi paljon pienempi. Niinhän siinä aina käy, että lapsuuden isot jutut ovat aikuisena niin paljon pienempiä. Mä viihdyin tosi hyvin hoidossa ainakin omien muistikuvieni mukaan ja mulla oli kavereitakin. Yksi hoitaja tarhassa oli josta en niin kovin tykännyt, hän oli sellainen aika tiukka ja vähän iäkkäämpi täti jo, pelkäsin häntä vähän. Pelko on sellainen tunne jota en halua omien lasteni joutuvan ikinä kokemaan hoitoon mennessä, toivon että he voivat luottaa jokaiseen aikuiseen. Toisaalta sitten taas näin aikuisena en osaa enää suhteuttaa, että kuinka realistista mun pelkoni on silloin ollut. Olenko pelännyt huutamista vai jotain muuta pelottavaa?

Viimeinen päiväkoti jossa olin, oli Ruoholahdessa, missä me asuttiin kuusi vuotta. Siellä päiväkodissa kävin sitten myös eskarin. Vikasta päiväkodista mulla on parhaat muistot, koska tietenkin muistan sieltä eniten kun olen ollut vanhempi. Vikasta päiväkodista mulla on edelleen kolme ystävää joiden kanssa pidetään yhtä, ja joiden äitien kanssa mun äitini ystävystyi mun tarha-aikoina, ja he ovat myös edelleen ystäviä.

Vikassa päiväkodissa meillä oli aina smurffidiscoja isossa salissa. Valot sammutettiin ja smurffit pauhasivat, se oli ihan parasta! Joskus myös sulkeuduttiin neljästään kavereideni kanssa johonkin pikkuhuoneeseen, hoitajien luvalla, kuuntelemaan Smurffeja ja tanssimaan. Päiväkodissa oli sellaista vihreää muovailuvahaa, josta rakennettiin aina Mato Matalan kaupunki, ja paljon matoja. Ei jaksettu muovailla mielikuvituksellisia hahmoja, madot olivat paljon kivempia. Mutta kaupungit, ne olivat näyttäviä!

Oli tarhassa muitakin hauskoja leluja, ja joskus sai ottaa omiakin leluja mukaan. Kotileikkiä leikittiin paljon, ja barbieleikkejä, ja parasta oli kiipeillä puolapuilla ja riehua isossa salissa. Meidän tarhassa oli myös mörrikoulu, lähdettiin aina joskus metsäretkille Lauttasaareen koko päiväkodin kanssa, ja niillä retkillä oli aina huisin hauskaa! Kerran meillä taisi olla myös yötarhaa, silloinkin mentiin metsään, ja paistettiin makkaraa ja ”mörri” tuli jakamaan meille herkkuja, eli rusinoita ja pähkinöitä. Tarhassa oli hauskaa olla yötä, nukuttiin makuupusseissa ja kikateltiin.

Muistan kuinka eskarihuoneen kaapissa oli hoitajien sokeripalakuppi kahvia varten. Käytiin aina sieltä syömässä sokeripaloja sellaisenaan, kun hoitajien silmä vältti. Kauheita ipanoita kyllä oltiin! Mulla on jäänyt niin hassuja juttuja mieleen päiväkodista, muistan aina kuinka yhdellä, mun lempparihoitajalla, oli teetä, ja se oli aina joko viisasten teetä tai keisarin morsianta, ja me aina kysyttiin että kumpaa teetä hän sillä kertaa joi. Miten hupsuihin juttuihin sitä onkaan silloin kiinnittänyt huomiota!

Mulla on aina ollut päällimmäisenä hyvät muistot päiväkodista. Viihdyin siellä todella hyvin, eikä mulla ole mielessä mitään sen suurempia ikäviä fiiliksiä sieltä. Monesti ollaan käyty päiväkotikavereiden kanssa isompanakin siellä moikkaamassa hoitajia, ja vaihtamassa kuulumisia. Nyt ei varmaan enää kovin montaa samaa hoitajaa olisi töissä jos menisi käymään, mutta tosiaan ihanaa että silloin päiväkodissa oli turvallinen ja hyvä olo, ja sinne halusi mennä takaisin verestämään muistoja. Mulla olisi tarhasta vaikka ja mitä  kerrottavaa mielessä, mutta nyt mä ajattelin antaa puheenvuoron teille! Millaisia muistoja teille on jäänyt mieleen päiväkodista, kerhosta tai eskarista? Viihdyittekö? Missä kaupungissa olitte päiväkodissa? Minkä ikäisenä aloititte päivähoidon?