Tänään mä täytän 24 vuotta. Tuntuu hassulta että täytän vasta 24, sillä kaikki muu meillä on niinkuin suomalaisten keskivertovanhempien oppikirjasta, paitsi ikä. On avioliitto, vakituiset työpaikat molemmilla, kaksi lasta, asunto kivalla alueella ja autokin nykyään. Ei sitä ikää tule koskaan ajateltua muulloin kuin syntymäpäivänä. Joka vuosi hämmästyn että täytänkin vasta 23 tai vasta 24, etenkin kun Otto täyttää aina pari kuukautta aikaisemmin mua vuoden enemmän.

En tunne itseäni mitenkään kovin aikuiseksi, samanlainen nuori aikuinen mä olen kuin muutkin ikäiseni. Mun elämäntilanne vaan on vähän erilainen kuin suurimmalla osalla ikäisistäni. Toisaalta taas huomaan myös tulleeni siihen ikään, että nekin kaverit joihin olen tutustunut nuorempana, enkä äitiyden myötä, alkavat hiljalleen saamaan lapsia. Joka kuukausi tulee uusia vauvanodotus-uutisia Facebookiin, ja se tuntuu hassulta ja ihanalta! Monen kaverin kanssa vuodet, elämäntilanteet ja asuinkaupungit ovat tulleet väliin eikä olla juteltu aikoihin enempää kuin fb-tykkäysten verran puolin ja toisin. Mutta osan kanssa taas äitiys on yhdistänyt uudelleen.

24-vuotiaana mä olen itsestäni ylpeä, olen saavuttanut tähänastisen elämäni aikana enemmän kuin ikinä kehtaisin edes toivoa. En ole saavuttanut niitä asioita yksin, en todellakaan. Iso kiitos kuuluu niille ihanille ihmisille, joiden kanssa saan jakaa arjen ja juhlan. Mä en tiedä onko mulla kakkua tänään, mutta puhallan nyt ainakin virtuaaliset kynttilät ja toivon, että saan jakaa mun elämän näiden huipputyyppien kanssa seuraavatkin 24 vuotta, mieluummin toki loppuelämän.

Sain Otolta syntymäpäivälahjaksi selviytymispakkauksen, ja lahjakortin meidän tulevalle Lontoon matkalle. Kun hän antoi sen mulle niin mulla meinasi tulla itku. Tyyppi oli ostanut jokaista mun lempparisuklaata, lemppari kivennäisvettä, lemppari energiajuomaa, lempparisiideriöä, sisupastilleja, kukan ja britti-Glamourin, mun lempparilehden.

Kyllä tuo vaan tietää tasan mistä mä tykkään, ja mä sanoinkin Otolle että musta tuntuu niin oudolta, että joku voi oikeasti välittää musta niin paljon, että muistaa kaiken tuon ja haluaa käyttää aikaa ja vaivaa ja tehdä mulle noin ihanan lahjan. Tottakai mä tiedän että Otto välittää musta ja rakastaa mua ja tuntee mut paremmin kuin minä itse, mutta silti, ei sitä vaan voi vieläkään käsittää että on saanut elämäänsä jotain noin ihanaa. Miljoona pusua Otolle, ainiin ja tänään on myös neljä vuotta siitä kun Otto kosi mua.

Takki Sheinside* / Paita Gina Tricot / Hame Gina Tricot / Kengät H&M / Laukku Marc by Marc Jacobs / *saatu blogin kautta.

Aion viettää hauskan ja rennon syntymäpäivän ihanien ihmisten kanssa, mielenilmauksista ja uhkaavasta Henri-myrskystä huolimatta. Synttäri-illallinen kavereiden kanssa, synttäribileet, mahdolliset jatkot ja yö luksushotellissa kahdestaan Oton kanssa ei kuulosta ollenkaan hullummalta.

Hei muuten, jos kuvat näyttää teidänkin silmään venyneeltä, niin mä testasin uutta saamaani laajakulmaobjektiivia. Tai siis ainakin musta nuo pystykuvat näyttää siltä että mun pää on kilometrin pituinen vaikka ei oikeasti ole, haha!

Aivan ihanaa perjantaita kaikille <3

.. Ja nyt en puhu huomioliiveistä enkä panssaroiduista kengistä. Vaan asusta, jonka valitsen päälleni, kun tuntuu että mikään ei ole hyvä. Tämä asu tuntuu musta aina hyvältä, se on sopivan rento, mutta kuitenkin siisti ja ehkä tyylikäskin. Mustat farkut ja harmaa neule, mikä voi mennä pieleen? Tästä asusta saa rennon kun pukee seuraksi Niken Air Force Onet tai tyylikkäämmän kun yhdistää sen korkkareihin. Trenssi tai nahkatakki päälle, ja good to go. Mä huomaan nyt että olen kovasti tarvinnut turva-asua, sen pelkkä olemassaolo nimittäin vähentää vaatekriisejä huomattavasti.

Kun tiedän aamulla, että jos en keksi yhtään mitään muuta, on silti saatavilla harmaa neule mustien farkkujen kanssa, mä keksin paljon helpommin kaikkia muitakin asuja. Tämä asu on ollut mulla niin töissä kuin Indiedaysin virkistyspäivässäkin, ja aina se on tuntunut toimivalta. En tiedä miksei mulla ennen ole ollut tällaista harmaata perusneuletta, kun kaikenlaisia kuvioneuleita ja erikoisemman muotoisia kuitenkin löytyy. Kai sitä ei vaan ole aiemmin osannut arvostaa perusvaatteiden käytännöllisyyttä, kun on aina pitänyt tavoitella jotain spesiaalimpaa. Fakta on kuitenkin se että niitä spesiaalivaatteita ei vaan aina saa yhdistettyä, jos luottokumppani onkin pesukorissa. Siksi mä olen ehdottomasti ymmärtänyt perusvaatteiden tärkeyden.

Tämä neule on H&M:ltä ostettu ja se on 50% puuvillaa ja 50% akryylia. Hyvin on kestänyt pesun 40 asteessa, vaikka pesukertoja on takana jo useampi.

Takki Sheinside* / Neule H&M / Farkut Dr. Denim / Kengät Zara / Laukku Coach / Kaulakoru H&M / *saatu blogin kautta

Mä olen iloinen että minä ja neule löydettiin toisemme vahingossa joskus kuukausi takaperin, meistä tuli hyvät kaverit. Onko teillä turva-asuja tai luottoasuja, sellaisia jotka eivät petä koskaan?

Harmaa neule ja farkut hot or not?

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille <3

Ihanaa perjantaita muruset! Me mennään tänään piipahtamaan Oton kanssa Polhemin avajaisissa kahdestaan, ja en malttaisi odottaa. Ollaan viimeksi vietetty kahdenkeskistä aikaa Oton synttäreillä pari kuukautta sitten, joten kiva päästä pariksi tunniksi kahdestaan jonnekin. Äiti ja Armas ovat nyt täällä, ja heti ekaksi aamulla tehtiin tyttöjen ja Armaksen kanssa reilu tunnin lenkki ja mun äiti sai sillä aikaa nukkua pitkään.

Lehdet huhuilevat jostain Intiaanikesästä mutta mä näen kyllä pelkkiä pilviä just nyt, ehkä se aurinko jossain vaiheessa pomppaa esiin? Aamulla oli kuitenkin kiva auringonpaiste ja tytöt niin hienosti taluttivat vuorotellen Armasta, joka on nyt puoli vuotta ja kymmenen päivää päälle vanha. Koirakaveri on kasvanut ihan hulluna, taas, ja siitä on tullut tosi utelias ja reipas poika joka on kova leikkimään. Ihana kun on koira täällä kotona, näihin aamulenkkeihinhän voisi vaikka tottua. Tosin nyt on helppo sanoa kun oli vapaapäivä, lämmintä eikä kiire minnekään, toista se olisi työaamuna keskitalvella.

Mä täällä vaatekriiseilen iltaa varten, ei niinkun mitään käsitystä mitä laitan päälle. Lapsilla sen sijaan oli eilen ihanat asut. Joku tarkkasilmäinen ehkä edellisestä postauksesta huomasikin että meidän kuopuksella oli tyyliin n. viisi eri asua päällä yhteensä. Hänellä on menossa sellainen vaihe. Sellainen, että ekana aamulla hän avaa kaapin, kiskoo sieltä alas muutaman prinsessamekon ja hameen, pukee niitä päällekäin ja väärinpäin päälleen ja tulee ilmoittamaan että prinsessa on herännyt. Tämä toistuu siis n. sen viisi kertaa päivässä, plus aina ulosmennessä täytyy yrittää jotenkin saada päälle jotain sellaistakin missä voi liikkua ja leikkiä.

Onneksi kompromissi yleensä onnistuu kun esittelee vaattevaihtoehdon tarpeeksi houkuttelevasti. Isompi sen sijaan valkkaa vaatteensa aika pitkälti itse. Välillä on Frozenia päästä varpaisiin, ja toisinaan yllättävänkin tyylikkäitä asukokonaisuuksia, ainakin äidin mielestä. Ihanaa että lapset tykkäävät itsekin osallistua valitsemaan asujaan, tulee paljon jännempiä yhdistelmiä kuin äidin valitsemista.

Zeldan asu / Takki Cubus / Paita Zara / Farkut Zara / Kengät Zara

Tiaran asu / Takki Zara / Paita Zara / Hame Zara / Sukkikset Kappahl / Kengät Lindex / Koru H&M

Nyt mun pitää alkaa lakkaamaan kynsiä joissa on lohkeilleet jämät parin viikon takaa, ja alkaa laittautumaan. Odotan kyllä iltaa tosi innolla, vaikka täällä kriiseilenkin edelleen. Onneksi on muutama tunti aikaa, ja lapset varmaan mielellään auttavat valitsemaan äidinkin asua!

Ihanaa viikonloppua kaikille<3

Syksy on todellakin täällä, ainakin viimepäivien alakuloisesta säästä päätellen. Pukeutumisen kannalta se on kuitenkin kiva että ilmat ovat viilenneet, kun on paljon enemmän vaihtelua asuissa ja voi tuoda erilaista ilmettä eri takeilla ja asusteilla. Viininpunainen on yksi mun lempiväreistä vaatteissa, mutta mä en osaa käyttää sitä muulloin kuin syksyllä ja alkutalvella. En tiedä miksi musta on tullut niin tarkka tässä, mutta en yleensä käytä viininpunaista enää joulun jälkeen. Kai se värinä assosioituu mulla niin vahvasti syksyyn ja talveen, että sitten kun joulun jälkeen olen jo ihan kevätfiiliksissä niin käytän mieluummin keväisiä värejä vaikka vettä sataisi edelleen tai pakkasta olisi 30 astetta.

Nyt on kuitenkin viininpunaisen kulta-aika meneillään, ja multa löytyy sitä niin yläosista kuin housuistakin. Viikonloppuna kun piipahdettiin kavereiden luona, mä valitsin rennon asun, jossa yhdistin farkkua ja viininpunaista. Olen ollut jotenkin arka yhdistelemään muita värejä viininpunaiseen, mutta loistava asuinspiraation lähde Pinterest esitteli mulle tällaista farkkupaidan ja viininunaisten farkkujen yhdistelmää, ja se näytti todella hyvältä, joten päätin kokeilla itsekin.

Takki Sheinside* / Farkkupaita H&M / Housut Cubus / Kaulakoru H&M / Kello Marc by Marc Jacobs* / Laukku Marc by Marc Jacobs / Kengät Nike / *saatu blogin kautta.

Kaivoin (teko)nahkatakin kuukausien tauon jälkeen käyttöön, ja se tuntui kyllä niin multa. Ostin ensimmäisen nahkatakkini vuonna 2006 ja siitä asti sellainen on kuulunut aina vaatekaapin perusvalikoimaan. Nahkatakki voi olla rento tai juhlava, ja se antaa särmää koko asulle. Olihan mulla hääpäivänäkin nahkatakki päällä, kun asteltiin kirkosta ulos, joten kai se jonkinlaisen lempivaatteen virkaa voisi pitää itsellään.

Mitä värejä te yhdistelette viininpunaiseen? Asu hot or not?

Mun asu / Viitta River Island / Paita Zara / Hame H&M / Koru H&M / Ballerinat H&M / Laukku Marc by Marc Jacobs

Tiaran asu / Takki ZARA / Farkut ZARA / Paita ZARA / Koru H&M / Kengät Lindex

Zeldan asu / Neule Åhlens / Mekko ZARA / Kengät ZARA / Rusetti H&M

Eilen olin sanaton, ja aika sanaton olen vielä tänäänkin. Mä olen vaan uskomattoman kiitollinen siitä että saan elää elämääni Oton ja lasten kanssa, ja meillä on kaikki hyvin. Silti en lakkaa toivomasta että vielä joskus niin on kaikilla muillakin. Eilinen kirjoitus aiheutti keskustelua, mikä on hyvä. Mielipiteitä ei voi muuttaa pakottamalla, mutta jos keskustelee, mieluiten hyvässä hengessä, voi herättää vastapuolessa ajatuksia joita ei muuten välttämättä olisi tullut mieleenkään.

Me ollaan vietetty tyttöjen kanssa pari vapaapäivää ystävien tapaamisen ja rennon hengailun merkeissä. Jotenkin tuntuu tällä hetkellä siltä että haluaa vaan pitää noita kahta kainalossa ja halia ja rutistaa niin paljon kuin vain pystyy. En taida olla ainoa äiti jolla sellainen fiilis on viimeaikoina ollut? Onneksi lapset ovat olleet yllättävän suostuvaisia kainalossa pötköilyyn, yleensä kun pitää viilettää tuhatta ja sataa. Tänään olen saanut ainakin miljoona pusua ja halia, ja toinen vieläpä sanoi että ”Mamma, tinä owet minun wakah makkawa.” Eli rakas makkara.

Mä olen mielelläni rakas makkara, se on paras titteli mitä voi olla. Hyvää yötä teille kaikille ihanille <3