Tänään onkin hieno sunnuntai, kun sattui sekä Palmusunnuntai että kuntavaalipäivä samalle päivälle. Me käytiin eilen illalla tyttöjen kanssa etsimässä pajunkissoja ja löydettiin ihan hyvä satsi aivan tästä kodin läheltä. Aamulla koristeltiin niitä yhdessä sillä aikaa kun Nova nukkui Oton kanssa olkkarissa. Saatiin Flying Tiger Copenhagenilta pääsiäisaskartelupaketti* niinkuin jo kolmena vuonna ollaan saatu, ja niiden avulla tulikin aivan ihania virpomisvitsoja.

Tytöt eivät ole aikaisemmin kiertäneet naapurustossa virpomassa, vaan ovat virponeet tutuille ja ystäville. Nyt kuitenkin kun ollaan muutettu rivitaloon niin täällä on paljon avoimempi ilmapiiri kaikille virpomisille ja muille, ja uskalsin päästää tytötkin virpomaan. Täällä meillä on käynyt halloweenina keppostelijoita ja joulun aikaan joulukalenterin myyjiä ja vaikka mitä, niin tiesin että voin aivan hyvin päästää tytötkin kiertämään. Meilläkin kävi tänään vaikka kuinka monta virpojaa, aivan ihanaa oikeasti! Oon niin kaivannut sellaista lasten iloa ja joka vuosi ostin karkit mutta ei meillä kerrostalossa kukaan käynyt. Kiva että nyt uskaltaa käydä, tulee niin nostalgiafiilikset.

Mä menin tyttöjen mukaan mutta pysyttelin pihatiellä enkä mennyt ovelle asti, hienosti he uskalsivat kysyä kaikilta että saako virpoa ja jos toinen meinasi unohtaa antaa oksan tai muistaa kiittää herkusta niin he muistivat muistuttaa toisiaan. Kerran levisivät kaikki oksat maahan mutta siitäkin selvittiin onneksi. Tytöt saivat hyvän satsin virpomispalkkioita ja olivat haljeta onnesta. Olin kyllä niin ylpeänä kun katsoin meidän reippaita naperoita.

Virpomisreissun jälkeen tyttöjen täti tuli meille päiväksi kylään ja tytöt askartelivat hänen kanssaan pahvilaatikosta lentokonetta. Mä kerkesin tehdä vähän työjuttuja sillä aikaa, kun Novakin veti kunnon päiväunet.

Nyt kun kadut on siivottu niin uskallettiin myös ottaa pyörät alle ja lähdettiin käymään pienellä lenkillä. Ensin ajattelin että pyöräillään äänestämään, mutta matkaa olikin melkein kaksi kilsaa äänestyspaikalle (en etukäteen tiennyt äänestyspaikkaa kun tämä on muuton jälkeen eka kerta kun oli äänestyspäivä), joten jäätiin suosiolla kodin lähelle ja ajeltiin myöhemmin autolla äänestämään. Tämä oli eka kerta kun tytöt pyöräilivät tänä keväänä ja hienosti heillä lähti sujumaan kun oli ekat viisi minuuttia taas tauon jälkeen harjoiteltu. Nyt uskaltaa lähteä pidemmällekin lenkille kun on vedetty yksi harjoituskierros!

Musta siinä on jotenkin fiilistä että äänestää vaalipäivänä, ja aina jos vaan tiedän olevani äänestyspäivänä vapaa niin säästän sen äänestämisen sille oikealle päivälle enkä käy ennakkoäänestämässä, vaikka se ehkä helpompaa olisikin. Mä annoin ääneni sellaiselle ehdokkaalle jonka tiedän panostavan varhaiskasvatukseen, ympäristöasioihin ja siihen että kaikista helsinkiläisistä pidetään huolta. Nyt sitten jännätään että saadaanko Helsinkiin kuka pormestariksi. Mä oon joskus aiemminkin kirjoittanut täällä äänestämisen tärkeydestä ja edelleen olen kyllä todellakin sitä mieltä että äänestäminen on etuoikeus, ja jos ei äänestä niin ei auta valittaa mistään mihin voisin äänestämällä omalta osaltaan vaikuttaa.

Politiikka on muutenkin lähellä mun sydäntä, ja olen jo muutaman vuoden miettinyt että lähden ehkä jossain vaiheessa tätä elämää itse mukaan politiikkaan, tai ainakin yritän. Ehkä kuntavaaleihin, tai ehkä yritän jopa kansanedustajaksi. Mutta se on sellainen pitkän tähtäimen haave, juuri tällä hetkellä mulla on kyllä paletti tarpeeksi täynnä ilmankin. Mua kuitenkin kiinnostaa hirveästi vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin ja joskus haluan oikeasti yrittää päästä sinne missä niihin pystyy ihan oikeasti vaikuttamaan. Siihen asti vaikutan äänestämällä.

Ihana viikonloppu kyllä, tää olikin meidän  vika viikonloppu ennen kuin Oton vapaat alkavat. Neljän päivän päästä meidän nokka kääntyy kohti Oulua ja lomaa, ja en malttaisi enää odottaa sitä! Onneksi tässä on kivaa tekemistä vielä ennenkin sitä.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille <3

Kävittekö te virpomassa tai äänestämässä?

Hei ihanat tyypit! Meillä on takana rento ja kiva viikonloppu ja nyt on levännyt fiilis lähteä uuteen viikkoon joka sisältää paljon puuhaa. Eilen käytiin pienellä ostosreissulla etsimässä tytöille vk-asusteita sekä kastejuhliin kaikkea tarvittavaa. Löysin tytöille hyvät mieleiset hanskat, pipot ja tuubihuivit ja nyt tytöille on kevään dagiskamppeet valmiina. Kastejuhlista puuttuu vielä kaikenlaista ja en ole miettinyt edes menua o l l e n k a a n muuten kuin että juhlakakku ja voileipäkakku on tilattu jo hyvissä ajoin. Kaikki muut herkut on siis ihan auki vielä apua! On mulla Pinterestissä kaiken maailman ideakansioita mutta lopullinen menu pitää päättää mitä pikimmiten.

Ihan kreisiä että meidän pikkuinen kastetaan jo alle viikon päästä, siis muistan kun päätettiin kastepäivä, ja silloin vasta malttamattomana odotettiin tyyppiä maailmaan, ja nyt hän täyttää jo huomenna seitsemän viikkoa. Huh! En malttaisi enää odottaa että päästään juhlistamaan tätä ihanaa pikkuneitiä läheisten kanssa, mutta onneksi ei ole enää pitkä aika. Ja se aika menee varmasti hurjan nopeaa kun on kaikenmaailman leipomista, siivousta ja koristelua.

Mun kastejuhlamekon pitäisi tulla huomenna tai ylihuomenna, päädyin tilaamaan Asokselta mekon joka näytti ainakin kuvissa aivan ihanalta mutta jos se ei sitten olekaan hyvä niin pitää lähteä vielä paniikkiostoksille ennen lauantaita.

Päätettiin tänään tyttöjen kanssa yhdessä tuumin, että he muuttavat sittenkin nukkumaan takaisin samaan huoneeseen, ja toisesta lastenhuoneesta tehdään sitten erillinen leikkihuone. Tämä ihan siksi että tytöt ovat ”yökylässä” melkein joka yö toistensa huoneissa, ja jos eivät ole niin sitten toinen ikävöi toista. He yksinkertaisesti tykkäävät nukkua yhdessä. Ja sitten toiseksi, he 95% ajasta leikkivät yhteisiä leikkejä, ja levittävät niitä yhdessä kahteen eri huoneeseen.

Nytpähän sitten on ainakin yhdessä huoneessa kunnolla tilaa leikkiä ja toinen huone pysyy nukkumista varten toivottavasti vähän helpommin siistinä. Kokeillaan miten tämä toimii, jos he yhtäkkiä alkavatkin sitten kaipaamaan omia huoneita jotka uutuudenviehätyksen jälkeen eivät olleetkaan enää niin käytännöllisiä, niin kokeillaan ihmeessä uudelleen.

Aamupäivällä esikoinen harjoitteli tätinsä kanssa kastejuhlan lauluesitystä varten ja mulla valui kyllä ”muutama” kyynel onnesta. Siis mä niin tarvitsen vedenkestävät silmämeikit ensi lauantaiksi, koska aivan takuulla pillitän läpi juhlan. Sekä liikutuksesta siihen miten ihanat isot tytöt mulla on ja siihen miten ihana vauva me ollaan saatu, ja miten ihania rakkaita ihmisiä meidän ympärillä on. Täällä ollaan vähän ristiäishuumassa, toki ne nyt pyörivät paljon mielessä kun niitä on kauan odotettu koko perhe. Meillä on alkamassa jännittävä viikko!

Ihanaa alkavaa uutta viikkoa<3

Ihanaa tiistaita! Viikonloppu oli ja meni ja meillä oli mukavaa. Nautittiin upeasta säästä, vauvan hymyistä ja yhteisestä ajasta. Nähtiin ystäviä, ja oltiin keskenään, kaikkea sopivassa suhteessa. Tänä aamuna mua väsyttää, menin vauvan kanssa eilen liian aikaisin nukkumaan ja sotkin samalla vahingossa hänen rytminsä ihan selkeästi. Kun hän ei syönyt ensimmäistä yösyöttöään normaaliin aikaan vaan vähän aikaisemmin niin koko loppu yö meni vähän pipariksi ja heräiltiin ensimmäistä kertaa hänen kanssaan tunnin-parin välein. Ensi yönä palattakoon siis normaaliin rytmiin ja toivotaan että kyse oli tosiaan siitä että vauva ei tykännyt eri nukkumaanmenoajasta.

Kuva: Emilia

Nyt vauva nukkuu jo toista tuntia aamupäikkäreitään ja mä teen töitä. Kunhan hän heräilee ja ollaan vähän aikaa leikitty ja loruteltu ja hän on syönyt, ajattelin lähteä hänen kanssaan pitkälle vaunulenkille. Miten se lenkillä käyminen onkin niin paljon kivempaa vaunujen kanssa kuin ilman? Jotenkin oikein odottaa joka päivä että tulee lenkkiaika kun on niin kiva kävellä niiden kanssa ulkona. Silloin kun ei ole vaunuja niin ei tosiaankaan ole mulla samoja fiiliksiä. Ehkä mä olen vaan vähän höpö, mutta otetaan nyt kaikki irti kun kerran lenkkifiilistä löytyy, ei sitä tiedä kauanko tämä mun höperöityminen kestää.

Kuva: Emilia

Olen hoitanut vähän kastejuhlajuttuja myös tällä viikolla, siihen on enää kaksi ja puoli viikkoa että meidän tytär kastetaan ja me paljastetaan hänen nimensä. Kutsutkin tilasin jo aikaa sitten mutta eivät ole vielä tulleet. Varmaankin tämä menee taas siihen että kutsun kaikki vaan Facebookissa ja annan varsinaiset kutsut sitten kastejuhlassa, voi apua. Onneksi olen sentään maininnut juhlapäivän jo kaikille etukäteen enkä jättänyt sitä liian myöhäiseksi.

Tästä viikosta on tulossa ohjelmantäyteinen kun joka päivälle on sovittu jotain (kivaa). Huomenna mulla on tarkoitus suunnata vauvelin kanssa päivällä keskustaan ja lounaalle ystävän kanssa, se tuleekin olemaan vauvan eka kerta ravintolassa vaikka kahvilla ollaankin käyty jo aiemmin. Toivotaan että reissu menee hyvin, mutta en kyllä näe että miksi ei menisi, meidän neiti viihtyy loistavasti vaunuissa.

Postauksen perhekuvan ja kuvan musta ja Otosta on ottanut Emilia, joka piipahti sunnuntaina meillä kylässä. Ihanaa saada edes muutama yhteiskuva muistoksi näistä ekoista viikoista. Mulla on kyllä miljoona kuvaa Otosta ja vauvasta ja tytöistä ja vauvasta mutta nämä koko perheen kuvat ovat ihan liian harvassa! Näitä kuvia tähän lisätessä tuli mieleen että pitäisi varmaan useamminkin myös lykätä kamera kuvaamisesta kiinnostuneen esikoisen käteen ja antaa hänen räpsiä musta ja Otostakin kuvia, se on taas unohtunut kaikessa härdellissä mutta hän varmasti tykkäisi kuvata.

Mä taidan mennä laittamaan vielä pyykit koneeseen ennen kuin vauva heräilee, mutta ihanaa alkanutta viikoa kaikille <3

Meidän tyyppi täytti tänään jo kuukauden, kiitos muutaman päivän muita kuukausia lyhyemmän helmikuun. Vauvan ensimmäinen kuukausi hujahti ohi ainakin satakertaisella nopeudella hänen syntymäänsä edeltäneeseen kuukauteen verrattuna. Vastasyntynyt rimpula on alkanut pikkuhiljaa muuttua vauvanpyöreyttä keränneeksi tarkkasilmäiseksi neidiksi joka viikonloppuna väläytteli isälleen ensimmäisiä tarkoituksellisia hymyjä. Ihan niinkuin ennen vauvan syntymää hänelle kirjoittamassani kirjeessä ennustinkin, ekan hymyn sai isi. Kyllä mä jotain tiesin, hah!

Vauva seuraa jo yllättävän tarkkaan mitä ympärillä tapahtuu, ja tykkää kuunnella mummun ostamaa tuutulaulukirjaa josta isosiskot tapailevat laulunsanoja heleällä äänellä. Aamuisin heti herättyään hän on kaikkein pirteimmillään, taitaa siis tulla aamuvirkkuudessa äitiinsä, mutta onneksi unta riittää ainakin toistaiseksi vielä sinne kahdeksaan tai yhdeksään asti. Aamuisin hän on hyvällä tuulella ja hengailee meidän kanssa.

Hän viihtyy masullaan pötkötellen lattialla tosi hyvin hereilläkin ja kovasti jo muka nostaa päätään vaikka ei sitä hirveän pitkään jaksakaan vielä kannatella. Hän tykkää olla kylvyssä ja oikein nauttii kun untuvaista tukkaa pestään lämpimällä vedellä. Vauvatuesta hän tosin ei pidä ollenkaan vaikka se kätevä olisikin, vaan hän haluaa ehdottomasti olla isin tai äidin käsivarsilla ammeessaan.

Vauva on jo aivan konkari autolla matkustamisessa ja viihtyy siellä hyvin nukkuen. Hän tykkää myös olla vaunuissa ja ollaankin käyty jo useampaan kertaan vaunulenkillä ihanassa kevätauringossa. Pian on tarkoitus ottaa myös kantoreppu vauvatuen kanssa käyttöön, saa nähdä mitä hän siitä tykkää. Kantoreppu on hyvä varmasti ainakin aamuisin, jos vauva vaan siitä tykkää, kun silloin vauva on pitkään hereillä mutta olisi kiva myös välillä touhuilla samalla kun hänen kanssaan hengailee, ja laittaa vaikka pyykkejä kuivumaan tai siivota keittiötä. Kantorepussa hän saa olla lähellä ja menossa mukana.

Tämä kulunut kuukausi on ollut kyllä varmasti mun elämäni ihanin, parhaan siitä tekee se että oon saanut jakaa sen meidän kolmen ihanan tyttären ja Oton kanssa. Kyllä vaan just tää neiti oli se meidän perheen puuttuva palanen, ja tuntuu niinkuin hän olisi aina ollut meidän kanssa. Hän on niin oma ja sopii meidän porukkaan täydellisesti. En malta odottaa millaisia seuraavat kuukaudet hänen kanssa tulevat olemaan <3

Ihanaa maanantaita kaikille!

Ihanaa maaliskuun ensimmäistä! Otto palasi eilen töihin ja isommat lapset päiväkotiin, ja me aloitettiin arkeen totuttelu kolmen viikon vauvakuplailun jälkeen. Viikonloppu meni laskiaistunnelmissa, tehtiin omalle pihalle pieni pulkkamäki, syötiin laskiaspullaa, katsottiin leffaa yhdessä ja rakennettiin legoilla lentokone ja lentokenttä yhdessä koko perhe. Käytiin myös vaunulenkillä, ja nautittiin vaan vikoista vapaapäivistä.

Vauva kulkee hyvin menossa mukana ja hänen päiväuniaikaan ehtii hienosti touhuta isompien lasten kanssa, tai tehdä töitä niinkuin nyt olen eilen ja tänään tehnyt. Mua jännitti ihan hirveästi että miten saan kaiken toimimaan mutta ainakin toistaiseksi kaikki on sujunut oikein hyvin, toivottavasti näin myös jatkossa. Ja yritän tehdä aina hommia varastoon silloin kun ehdin, jotta sitten mahdollisina ”huonompina päivinä” ei tarvitse ottaa töistä ollenkaan stressiä, vaan voi keskittyä jaksamaan sen päivän läpi vaan.

Tavallaan aika ihanaakin palata arkeen, ja isommat tytöt olivat myös aivan onnesta soikeana kun pääsivät päiväkotiin monen viikon tauon jälkeen. He vikalla lomaviikolla melkein joka päivä totesivat jo kuinka kova ikävä on kavereita. Eilen iltapäivällä päiväkodista tuli kotiin siis kaksi hyvin tyytyväistä neitiä. Täytyy toivoa että pysytään kaikki terveenä vaikka arki onkin alkanut ja ollaan poistuttu kuplasta. Onneksi vauva kasvaa ja vahvistuu kuitenkin joka päivä.

Multa on kyselty paljon että onko arki kolmen lapsen kanssa ollut sellaista kuin kuvittelin, ja täytyy sanoa että mä en uskaltanut oikein odottaa etukäteen mitään. Meillä oli aiempaa kokemusta kahdesta hyvin hyvin erilaisesta vauvavuodesta, ja vielä melko tuoreessa muistissa arki vastasyntyneen ja puolitoistavuotiaan kanssa. Eli ei ainakaan mitään kovin ruusuisia kuvitelmia ollut etukäteen, kun tiesi miten rankkaa se arki voi olla.

Tämä muutaman viikon elo vastasyntyneen ja kahden isomman mukulan kanssa on yllättänyt siis erittäin positiivisesti. Tottakai olen kokoajan varautunut siihen että voi alkaa masuvaivat tai mustasukkaisuus tai mitä hyvänsä milloin tahansa, mutta samalla olen vaan nauttinut jokaisesta ihanasta päivästä ja yöstä joka ollaan saatu nukkua. En jaksa murehtia etukäteen mahdollisesti eteen tulevia hankalampia päiviä tai vaiheita, kun voin nauttia siitä että juuri nyt on ihanaa.

En voi sanoa yhdenkään päivän tai yön olleen rankka, koska kaikki on mennyt todella kivasti, paljon hienommin kuin uskalsin edes haaveilla. Tottakai hyvin nukkuvan vastasyntyneen kanssa kaikki on vielä todella helppoa, enkä tiedä ”oikeasta” kolmen lapsen arjesta vielä yhtään mitään. Mutta olen kiitollinen siitä kaikesta mitä meillä on, ja siitä millaista elämä on juuri nyt näiden ihanien huipputyyppien kanssa.

Kun mä kirjoitan tätä, vauva nukkua tuhisee kolmatta tuntia mun vieressä sohvalla. Välillä hän päästää ihania pieniä ääniä tai hymyilee unissaan. En voi lakata ihastelemasta meidän vauvaa, tunnen vaan olon niin siunatuksi kun olen saanut näin ihanan perheen. Vaikka vauvakupla on ehkä jo vähän puhjennut, niin rakkauskupla ei puhkea ikinä. Olen onnekas kun saan tuntea eläväni honeymoon-vaihetta vielä kuuden vuoden jälkeenkin näiden neljän kanssa.

Ihanaa maaliskuuta kaikille <3