Me saatiin Oton blogin kautta kutsu mennä katsomaan Tatu & Patu supersankareina -näytelmää Espooseen, teatteri Hevosenkenkään. Me ollaan Oton kanssa ihan mielettömiä Tatu & Patu -faneja, sillä niitä kirjoja lapsille lukiessa pokka ei pidä ikinä kun jutut ovat niin kekseliäitä ja hauskoja. Näytelmä oli siis koko perheelle soveltuva, ja kestoltaan n. 50 minuuttia. Mua vähän jännitti että miten meidän nuorempi neiti jaksaa paikoillaan näytelmän  loppuun asti, mutta näytelmä oli niin mukaansatempaava että ei ollut mitään ongelmaa. Päinvastoin hän istui kuin tatti koko esityksen ajan.

Siitä on vuosia kun olen käynyt viimeksi teatterissa, ja en edes muistanut enää miten intensiivinen ja hauska kokemus se on. Ja lasten kanssa oli ihan parasta mennä katsomaan näytelmää, niin kivaa kun he ovat jo sen verran isoja että ovat kiinnostuneita ja jaksavat keskittyä ja nauttivat esityksistä. Mä rakastin pienenä käydä teatterissa, ja kyllä se on vieläkin kivaa. Haluan tuoda siitä yhteisen perinteen meidänkin tyttöjen lapsuuteen, niinkuin se oli mulla, koska kulttuuria ei voi koskaan kokea liikaa ja teatteriesitykset ovat parhaimmillaan ihan loistavaa viihdettä.

Näytelmä alkoi vasta puoli seitsemän aikaan illalla, ja meillä oli esityksen jälkeen vielä ajomatka kotiin Espoosta, mutta onneksi tytöt olivat nukkuneet päiväkodissa päikkärit niin he jaksoivat vielä valvoa kotiin asti ennenkuin menivät nukkumaan. Ymmärrän kyllä myöhäisen ajankohdan vaikka kyseessä onkin lasten näytelmä, arkipäivinä kun monet ovat töissä myöhäiseen iltapäivään asti niin moni ei pääsisi myöskään esitykseen paikalle jos se olisi vaikka viideltä tai puoli kuudelta.

Näytelmä oli ihan mahtavan hauska, me Oton kanssa nauraa rätkätettiin koko näytelmän ajan. Jos ette ole vielä tutustuneet Tatuun ja Patuun niin kannattaa ihmeessä lukea, kirjat ovat hauskoja myös ruotsiksi, Sixten & Blixten. Esityksen jälkeen bloggaajille oli vielä mukava kahvitilaisuus ja saatiin kuulla vähän lisää Hevosenkengän toiminnasta. Teatteri täyttää tänä vuonna jo 40 vuotta, ja ihana vanha puutalo oikein huokui teatterin historiaa. Esillä oli vanhojen näytelmien nukkeja ja julisteita. Mä tykkäsin kotoisasta ja rennosta tunnelmasta, tämä oli juuri sopiva ensimmäinen näytelmä lapsille kun ei menty heti mihinkään isoon jättiteatteriin. Siellä on muuten näytelmiä myös ruotsin kielellä, jos kiinnostaa!

Huomenna me vietetäänkin tyttöjen kanssa kotipäivää, kun mun täti ja serkku ovat vielä meillä, niin keretään viettää edes yksi aamupäivä heidän kanssaan ennenkuin he lähtevät takaisin Ouluun. Tytöt ovat nauttineet hurjasti kun he ovat olleet meillä, tänäänkin mun serkku teki heille hienot kampaukset päiväkotiin ja molemmat olivat ihan tohkeissaan. Ihanaa kun on sukulaisia kylässä.

Oletteko te käyneet teatterissa lasten kanssa?

Hyvää yötä <3

Mun äiti tuli meille viime viikolla juuri ennen kuin lähdettiin Lontooseen, ja jäi vielä meidän reissun jälkeen pariksi päiväksi tänne näkemään omia ystäviään. Mekään ei olla oltu lasten kanssa melkein ollenkaan kotona, kun ollaan ravattu niissä kuvauksissa, mutta tänään sitten saatiin viettää yhteinen sunnuntai mun äidin kanssa ennen hänen huomista Ouluun paluutaan. Juhlistettiin samalla vähän äidin synttäreitä (ja Zeldan 2,5-vuotisuutta), kun äiti oli silloin omassa kodissaan kun hänellä oli oikea synttäripäivä. Leivoin meille omenapiirakkaa ihanista kotimaisista syysomenoista, ja äiti osti vielä jätskit siihen kaveriksi. Ai että mitkä herkkuöverit, mutta oli kyllä aika ihanaa!

Omenapiirakassa maailman helpoin ohje, Pirkan piirakkapohja, 9 pientä omppua ja kanelia päälle. Nam!

Eilen oltiin tosiaan Bayerin mainosvideon kuvauksissa joihin meitä pyydettiin. Meillä oli sellainen muovinen lainavauva ja esitettiin onnellista perhettä joille on juuri syntynyt baby numero kolme, ks. kuva Instagramissa. Tytöt silittivät hienosti ”pikkusiskoaan” ja meitä nauratti. Vanhempi neiti jaksoi keskittyä ihan uskomattoman hyvin vaikka kohtausta kuvattiin monen monta kertaa. Kuopuksella alkoi kärsivällisyys loppumaan parin oton jälkeen, mutta onneksi vielä lopuksi hän jaksoi tulla mukaan ja saatiin ilmeisesti ihan nappi kohtaus purkkiin. Meidän osuus ei kestänyt kuin parikymmentä sekuntia mutta olihan siinä aina valmistelua ja odottelua ottojen välissä. Hienosti jaksoivat molemmat ikäänsä nähden, täällä on aika ylpeä äiti. Ja oli kyllä hassua leikkiä että on kolme lasta, tyttöjä ei näyttänyt vaivaavan ainakaan mustasukkaisuus ollenkaan, hahhah.

Ihanaa että ollaan saatu kuitenkin viettää äidin kanssa vähän edes aikaa tämän kiireisen viikon keskellä, kun sitten ei nähdäkään ennen joulua. Ja Armaksen kanssa tietysti myös! Siitä on tullut ihan mun kaveri, nytkin se nukkua nököttää mun kainalossa, puoliksi näppiksen päällä. Että jos jossain on kirjoitusvirhe niin syyttäkää vain koiraherraa, ei oo mun vika.

Zelda tosiaan täytti jo 2,5 vuotta keskiviikkona, ei voi kyllä käsittää! On jo kolme vuotta siitä, kun me vasta jännitettiin että meneekö kaikki hyvin ja odotettiin 12:sta viikon ultraa. Voi miten aika menee nopeasti! Zeldasta on tullut niin iso ja reipas höpöttäjä jolla on selkeä oma tahto ja niin mahtavat jutut. Niin outoa että kuopuskin on jo vuoden vanhempi, mitä esikoinen oli silloin kun kuopus syntyi.

Vaikka olo on vähän haikea, niin kyllä on ollut ihanaakin nauttia siitä ettei kotona ole enää pitkään aikaan ollut vaippaikäisiä vaan arki sujuu helposti ja tyypit osaavat tehdä jo niin monet asiat ihan omatoimisesti. Pienempi tietenkin ottaa isommasta mallia, ja omapäisenä toteuttaa välillä sellaisiakin asioita mihin ei ihan vielä taito riitä. Mutta harjoittelemallahan sitä oppii eikö vain. Tänään hän kiipesi lastenhuoneen kirjahyllyn päälle ”Tuu äiti kahtomaan mittä minä oon!”, ja äidillä meinasi samaan aikaan pettää pokka ja hypätä sydän kurkkuun. Onneksi hylly on sentään seinään kiinnitetty eikä pudotus olisi ollut kovin korkea.

Ensi viikostakin tulee aika touhukas, mutta oikeastaan sitä on tottunut siihen että syksyt ja keväät nyt vaan ovat aikalailla touhukkaita ja se on parasta. Ollaan menossa lasten kanssa teatteriin, ja huomenna mun täti ja serkku tulevat Oulusta meille pariksi yöksi viettämään syyslomaa, joka siellä alkoi juuri. Tytöt ovat siitäkin ihan intona, mun serkku kun on sellainen cool vanhempi tyttö heidän mielestään jota ihaillaan kaikessa. Vähän niinkuin mun täti oli mulle kun mä olin pieni, ja on toki vieläkin, haha!

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille ja hyvää yötä <3

Kukkuluuruu! Eilen meitä suosi ihana auringonpaiste ja lähdettiinkin iltapäiväksi vähän kauemmaksi puistoon. Matkalla bongattiin graffitein peitetty seinä, joka oli täynnä pikkuruisia etanoita ja pysähdyttiin siihen sekä ottamaan kuvia että laskemaan niitä etanoita. Niitä oli siis kymmeniä, lapset olivat aivan haltioissaan. Lopulta löydettiin vielä aivan megaiso hämähäkki, sellainen parin sentin kokoinen. Siitäkin lapset ja Otto innostuivat, tämä äiti ei niinkään. Mulla on nimittäin kerran murtunut jopa jalka hämähäkin takia, kun mökillä säikähdin niskassani ollutta hämähäkkiä niin että lähdin juoksemaan korkeat ja kapeat portaat alas äidin luo ja tipahdinkin sitten. Tällöin olin siis ala-asteiässä, olisinkohan ollut kahdeksanvuotias. Enää en ehkä säikähdä niitä ihan yhtä paljon, mutta joo, hauska opetustarina kerrottavaksi lapsille ainakin, että ei kannata hätiköidä ja mennä paniikkiin.

Oltiin puistossa koko iltapäivä ja leikittiin lasten kanssa piilosta ja kiipeiltiin. Pyörittiin A-keinussa ja tehtiin vaikka mitä hauskaa. Löydettiin myös oravia ja vaikka mitä. Ihanan rentoa ja kivaa, ja lapsetkin nauttivat. Puiston jälkeen käytiin vielä kaupassa ja tehtiin ruuaksi pitkästä aikaa avokadopastaa. En muistanut enää koko herkun olemassaoloa, mutta Otto sitten kysyi että tehtäisiinkö sitä ja olihan se taas hyvää. Aika ihanaa syödä kaikkea pehmeää ja kermaista (vaikka siinä ei kermaa olekaan, avokadon koostumus vain on sellainen) nyt kun on viileämmät ilmat.

Mun asu: Takki Sheinside* / Sweatshirt Sweet SKBTS* / Farkut Cubus / Kengät Nike / Paita Zara / Laukku Marc by Marc Jacobs

Oton asu: Takki H&M / Ruutupaita Sweet SKBTS* / T-paita H&M / Farkut Topman / Kengät Björn Borg* / Lippis Sweet SKBTS*

Tiaran asu: Pipo Sweet SKBTS* / Takki Villervalla / Paita Gugguu / Farkut Zara / Kengät Zara

Zeldan asu: Pipo Asos / Haalari Mini Rodini / Kengät Zara / *saatu blogin kautta.

Mä olen käyttänyt aikaa Lontoon reittien ja kohteiden miettimiseen ja teidän vinkeistä olen saanut hyvän pohjan meidän suunnitelmille. Alkavalla viikolla kirjoittelen siis vielä Lontoon shoppailuista ja ravintoloista ennenkuin sitten lähdetään. Matkakuume on kova ja ei tässä meinaa pysyä enää housuissaan kun olen niin innoissani. Käytin jopa sanaa intsinä kun puhuin Otolle reissusta, se tarkoittaa että tässä on kyllä todellinen innostus meneillään, apua. Ehkä on noloa näin bloggaajana hehkuttaa tavallista parin päivän kaupunkireissua näin, kun monelle sellaiset ovat ihan arkipäivää ja no big deal, mutta mulle tämä on ainakin iso juttu ja en aio sitä peitellä.

Mennään tänään tyttöjen kanssa moikkaamaan tyttöjen pikkupikkuserkkua ja vietetään rento sunnuntai. Lapset ovat leikkineet pukuleikkiä koko aamun ja koti on vähän sen näköinen. Mutta ehtii sitä siivoilla illallakin, ei jaksa kuumottaa kun tärkeintä on että on hauskaa.

Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille <3

Siivosin tänään heti aamusta lastenhuoneen ja kerättiin kaksi isoa säkillistä tavaraa jotka laitetaan eteenpäin, niin ihanaa kun huoneessa on nyt tilaa enemmän! Aamun siivousurakan jälkeen me ajeltiin Helsingin Jäähallillle parkkiin ja suunnattiin Lasten Liikennekaupunkiin tyttöjen kanssa, potkupyörät mukana tietysti. Kovinkaan kauaa ei ehditty liikennekaupungissa pyöriä, ennenkuin sinne tuli ilmeisesti joku synttäriporukka viettämään yksityistilaisuutta.

Se oli vähän harmi, kun ei me nyt tietenkään olisi sinne lähdetty  jos oltaisiin tiedetty etukäteen mutta ei sitä lukenut missään netissä etukäteen vaikka juuri tänään katselin niitä sivuja ennen lähtöä. Varsinkin meidän nuoremmalle neidille tuli tosi paha mieli kun ei ehditty olla siellä kuin tyyliin vartti, ennenkuin piti jo lähteä, matka sinne oli kestänyt kauemmin kuin ehdittiin olla. Mutta lähdettiin sitten vielä Keskuspuistoon pyörimään ja kyllä hänkin siinä piristyi sitten. Pitää mennä joku toinen kerta uudelleen, ja toivoa ettei taas olisi sitten jotain tilaisuutta, koska paikka oli tosi kiva ja lapset olivat aivan intona liikennevaloista ja kaikesta.

Käytiin vielä kaverilla pyörähtämässä ja hakemassa Otolle chili-kasvi jonka kaveri on hänelle kasvattanut. Saapa nähdä saadaanko sitten ensi kesänä chili-satoa, itse en ole onnistunut pitämään meidän parvekekukkia hengissä paria kuukautta kauempaa ikinä mutta ehkä Otto nyt suhtautuu ihan toisenlaisella intohimolla tähän chiliin kuin minä krysanteemeihin ja saadaan ensi kesänä laittaa itsekasvatettua chiliä tortilloihin tai tehdä vaikka ihan omaa srirachaa, haha!

Kotimatkalla haettiin Kolmannen linjan Korphaista thairuuat kotiin mukaan, kun alkoi niin tehdä mieli siitä aiemmin ohi ajaessa. Tytötkin söivät mielellään mietoa kanaa ja riisiä, sekä kevätkäärylettä ja me Oton kanssa syötiin tulista Laap-salaattia. Oli ihanaa syödä valmista ruokaa, mutta kuitenkin kotona, ei olla pitkään aikaan taidettu hakea mitään noutoruokaa. Niin mukavan helppoa! Huomenna mä aion testata myskikurpitsalasagnea, jonka reseptin bongasin Jotain Maukasta -blogista, se kuulosti tosi hyvältä.

Tytöt pitivät vielä ruuan jälkeen pyjamabileitä olkkarissa = raahasivat siis kaikki tyynyt, peitot ja pehmolelut lattialle ja loikoilivat siinä, samalla kun katsottiin eilinen Vain Elämää -jakso yhdessä. Ihanat pienet muruset!

Huomenna meillä on ystävien tytön 4-vuotissynttärit MLP-teemalla ja täällä on pikkuneidit jo ihan into piukassa. Syyskuu on kyllä oikea synttärikuukausi, mun äidilläkin on nimittäin huomenna synttärit, mutta niitä me juhlitaan sitten vähän jälkikäteen kunnolla kunhan tullaan sieltä Lontoosta takaisin.

Ihanaa lauantai-iltaa kaikille <3

Tänään meillä on ollut:

– Ihana aamu. Mun äiti on meillä tämän viikon, ja oli niin ihanaa kun aamulla oli toisetkin kädet auttamassa ennen dagikseen ja töihin lähtöä. Vaikka ollaan löydetty sellainen sopiva aamurytmi milloin kaiken ehtii hyvin tekemään, oli ihana kun sai oikeasti ihan rauhassa käydä suihkussa ja keskittyä meikkaamiseen ja juoda sen kahvikupinkin rauhassa lehteä selaten, eikä samalla kun sutii ripsaria silmään.

– Kiireinen työpäivä. Huomasin kesken työpäivän istuneeni satulatuolissa useamman tunnin aivan vänkyrässä, siis jalat päällekkäin toisella puolen satulaa. Ei ollut kovin hyvä asento se, oli vähän jokapaikka jumissa kun siitä nousin ylös. Miten siis voi onnistua istumaan satulatuolilla noin kummallisessa asennossa, ja siis miten en edes huomannut sitä??

– Herkullinen lounas Döner Harjussa, chilikanaa, punakaalia ja couscous-salaattia, joiden kanssa jugurttikastiketta. Ainiin ja alkupalaksi munakoisokeittoa, ihan ylihyvää!

– Pitkä kotimatka. Tulin tänään julkisilla kotiin ekaa kertaa pariin kuukauteen, ja se matka tuntui kestävän ikuisuuden. Aamulla aika menee niin nopeasti, en edes aina meinaa huomata että olen jo perillä, mutta työpäivän jälkeen se matka on ainakin kaksinkertainen, vaikka ei oikeasti olekaan.

– Helppo iltaruoka. Eilistä jauhelihatostadaa, eikä tarvinnut tehdä muuta kuin lämmittää jauheliha ja tortillat. Niin ihanaa arjen luksusta, kun on ruokaa joka riittää kahdelle  päivälle ja saa unohtaa kokkauksen pitkän päivän jälkeen.

– Lääkäri- ja potilasleikki tyttöjen kanssa. Mulla oli kuulemma pää kovasti kipeä ja maha myös, ja sitä hoidettiin ”dabletilla”, ”talkilla” ja ”puhdistussuihkeella”. Ja ”dabletti” piti ehdottomasti juoda maidon kanssa, ja puhdistussuihke levittää mun meikkisudilla otsalle, sillä se päänsärky kuulemma ehdottomasti talttuu.

– Pattereidenostoreissu lähikauppaan yövalona toimivaa lumiukkoa varten. Se ei oikeasti ole yövalo ja syö pattereita enemmän kuin Zelda banaaneja, ja se on paljon se. Pitäisi vaan saada joku toinen kelpaamaan tytöille jotka ehdottomasti haluavat nukkua lumiukon kanssa. Ja lähikauppareissua varten piti ehdottomasti saada tyllihameet, saa nähdä millaista on roskienvienti teini-iässä kun kauppareissut ovat 2- ja 4-vuotiaana tällaisia. Naurattaa jo valmiiksi.

– Kiva ilta, oli ihanaa vaan olla tyttöjen kanssa ja höpötellä kaikkea maan ja taivaan väliltä.

– Pitkä nukkumaanmeno. Tänään uni ei meinannut tulla kummallekaan millään ja he valvoivat vielä pidempään kuin yleensä päiväkotipäivinä, vaikka sänkyyn mentiin samaan aikaan kuin aina. Molemmat höpöttivät ja lauloivat My Little Pony -lauluja vaikka kuinka pitkään.

– Ben & Jerry’sin uutuusmaku Speculoos? Speculove cookie core, eli karamellijäätelöä karamellisoiduilla kekseillä ja keksitaikinalla, tai jotain. Ei olla syöty B&J:ä pitkään aikaan, ihanaa kun oli tullut uusi maku lähicittariin ja sai hyvän tekosyyn vähän herkutella.

Nyt vielä pitäisi löytää joku uusi sarja katsottavaksi, kun se House of Cardskin on tullut kahlattua läpi. Onneksi Netflixissä on vielä vaikka mitä katsottavaa, pitää vaan tehdä hurjan vaikea päätös ja valita se minkä katsoo ekaksi.

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille <3