Viikonloppu hujahti taas sellaista vauhtia ettei tosikaan, miten se aika meneekin aina niin nopeasti? Me tehtiin kaikkea hauskaa, mutta ennenkaikkea otettiin rennosti. Ei oikeastaan suunniteltu yhtään mitään vaan päädyttiin vain tekemään kaikkea hauskaa ja se spontaani hauskanpito olikin kaikkein parasta.

Tänä viikonloppuna ollaan:

..Leikitty ilta-auringossa puistossa, keinuttu ja pompittu ja juostu sitten kilpaa kotiin saunomaan.

.. Opeteltu ompelukoneen käyttöä esikoisen kanssa. Minä tuskailin kun en meinannut saada lankaa neulansilmään, joka on turvamuovin takana etteivät pienen harjoittelijan sormet joudu sinne ommellessa. Keksin kuitenkin aika hyvän lifehackin ainakin omasta mielestä, kun suihkutin langanpäähän hiuslakkaa ja sain sen sitten samantien silmään. Se pysyi paljon jämptimmin suorassa ja meni heti minikokoiseen neulansilmään.

.. Käyty Fallkullassa. Siellä oli ihan superisti eläimiä, ja ne kaikki olivat ihan järkyttävän söpöjä! Lehmät, vuohet ja minipossujakin pienemmät mikropossut veivät mun sydämen aivan täysin. Kysyttiin siellä että saako eläimiä syöttää, ja eläintenhoitaja kertoi että kaikille muille saa antaa heinää paitsi hepoille. Niin mä pääsin ekaa kertaa syöttämään lehmiä ja vuohiakin! Oli niin ihanaa, voikohan tähän kotieläintiloilla käymiseen jäädä koukkuun, eläimet on niin ihania ja mun tekisi mieli käydä noissa paikoissa joka viikonloppu vähintäänkin!

.. Mietitty Fallkullassa, että mitä kivaa me oikein vielä keksittäisiin. Bongattiin sitten kyltti joka kertoi että Malmilla sijaitsee myös Huonekalujen kirppis, jonne ajateltiin mennä käymään. Paikka oli ihan mahtava, vaatimaton rakennus kätki sisälleen ihan uskomattoman aarreaitan, siis varsinkin tällaiselle Barbiehullulle kuin minä. Kirppiksellä oli toki niitä huonekalujakin, mutta enemmän mä vaikutuin mahtavan siististä ja todella todella laajasta leluvalikoimasta.

Meille lähti mukaan mm. barbien suihku ja barbien ruokia, ja tuolta käydään varmasti hamsteroimassa lisää kaikkia barbiejuttuja, nyt meillä ei vaan ollut käteistä kymppiä enempää mukana kun ei oltu varauduttu ollenkaan että mentäisiin paikkaan jossa ei käy kortti, ja kirppis oli menossa vartin päästä kiinni. Osoite on Ormuspellontie 12, ja oikeasti jos yhtään kiinnostaa löytää esim. oman lapsuuden leluaarteita niin suosittelen kiiruhtamaan tuonne, se on auki joka päivä!

.. Herkuteltu ihan superhyvällä uunilohella, jonka reseptin jaan teille viikon arkiruokana alkavalla viikolla, sekä pidetty leffailta. Käytiin pitkästä aikaa Makuunissa ja vuokrattiin Risto Räppääjä ja Sevillan saituri. Oli muuten ihan huippuleffa, ja kuopuskin jaksoi katsoa varmaan 70% mikä on hänen ennätyksensä!

Kerrassaan loistava viikonloppu, näitä lisää! Ihanaa alkavaa viikkoa ja hyvää yötä kaikille <3

Vihdoinkin me saatiin kokea sellainen rantapäivä josta ollaan viime kesästä asti haaveiltu tyttöjen kanssa. Kuumaa, aurinkoista, lämmintä vettä ja loisto fiilis. Lähdettiin tyttöjen kanssa puolen päivän jälkeen rannalle ja viihdyttiin siellä pitkään. Aurinkoranta oli aivan tupaten täynnä, mikä oli mun mielestä ihanaa. On ihan mahtavaa miten kesällä koko Helsinki herää henkiin ja näkee paljon ihmisiä. Vesi näytti jotenkin hurjan siniseltä tänään ja paikalla oli melkein Etelän loman tunnelmaa, vaikka Helsingissä oltiinkin.

Me polskittiin ensin yhdessä tyttöjen kanssa koko perhe, ja mäkin heitin talviturkin hiuksia lukuunottamatta. Vesi ei ollut yhtään niin kylmää enää, mitä edelliskerralla kun käytiin. Zeldalla oli mukana oranssi uimarengas jossa voi istua, ja mä pyöritin häntä vedessä ja voi että hän nautti, kiljui antaumuksella riemusta ja kikatti. Sitten kun oltiin tarpeeksi sähelletty Oton ja tyttöjen kanssa mm. vesipyssyillä, me mentiin viltille loikoilemaan ja tytöt saivat leikkiä hiekkaleluilla. Me tykätään mennä aina ihan vesirajaan melkein, koska sitten ollaan sopivasti siinä ihan lähellä leikkejä eikä tarvitse jättää kamppeita vartioimatta voidakseen seurata tyttöjen touhuja.

Matkaeväänä meillä oli pähkinöitä ja pensasmustikoita, ja juotavaksi iso puolentoista litran vesipullo ja kaikille yhdet herkkujuomat, lapsille pillimehut ja mulle omenafantaa, joka on ihan törkeän hyvää! Se on Jenkkilimu, eli ei ole mitään normivalikoimaa eikä edes pantillinen tölkki, mikä on harmi koska voisin herkutella tuolla vaikka joka viikko. Onneksi niitä ainakin toistaiseksi saa meidän lähikaupasta. Se maistuu ihan sellaiselle cloudy apple -mehulle johon on vaan laitettu hiilihappoja sekaan. Niin super hyvää etten kestä, maistakaa jos löytyy teidän kaupasta!

Kotona meillä on edelleen jatkunut esikoisen piirustustalkoot, hän ei oikeastaan tehnyt koko viikonloppuna sisällä muuta kuin piirteli, niin innoissaan hän on. Jotenkin ihan uudella tavalla on yhtäkkiä syttynyt kiinnostus piirtämistä kohtaan sen satukirjaidean myötä. Allaoleva kuva on mun ihan ehdoton kesän lemppari, se kuvaa täydellisesti meidän kesää. Rento, iloinen meininki, ihana pieni pallero pyyhkeessä<3

Tänään onkin sitten ihan tavallinen arkimaanantai, tytöt päiväkodissa ja me töissä. Saapa nähdä mitä kivaa keksitään päivän jälkeen, jos sää on edelleen lämmin niin voisihan sitä kipaista taas uimaan, tai sitten leikkipuistoon. Nyt kuitenkin töitä, meillä tapahtuu tällä hetkellä isoja juttuja töissä joista ehkä kerron myöhemmin täälläkin, olen aika innoissani.

Ihanaa maanantaita kaikille <3

Me lähdettiin tänään käymään Oton äidin haudalla, ja päätettiin samalla mennä tsekkaamaan Haltialan kotieläintila. Ollaan pitkään haluttu käydä siellä, mutta sinne ei kyllä bussilla olisi ollut mitään järkeä lähteä meiltä kotoa asti, olisi mennyt matkoihin jo niin pitkään. Nyt matka taittui hetkessä, ja sää oli helteisen aurinkoinen ja ihana koko reissun ajan. Haltialan tila on siis ilmainen kotieläintila, jossa on lampaita, possuja, lehmiä, hevosia, kanoja ja muita. Me ei kyllä tänään nähty kuin lampaat, yhden lehmän pylly ja yksi piehtaroiva possu läheltä, muut tyypit huitelivat kauempana laiduntamassa ja kanoja me ei löydetty.

Onneksi lampaissa riitti ihmeteltävää jo ihan tarpeeksi, olin niistä itsekin niin fiiliksissä että olisin voinut viettää koko päivän syöttäen niille ruohoa. Lampaat olivat niin rentoja, hengailivat vaan siinä syömässä ja olivat pehmeitä ja ihania, ai että. Tytöt näkivät nyt ensimmäistä kertaa kotieläimiä näin läheltä, koska aiemmin ollaan käyty katsomassa eläimiä vaan Korkeasaaressa. Paitsi tietenkin muutama viikko sitten mökkireissulla nähtiin lehmiä ihan läheltä, mutta se oli vain hauska sattuma. Haltiala oli kyllä ihanan hyväntuulinen paikka, jossa eläinten lisäksi oli myös kahvila-ravintola, jäätelökioski ja hauska leikkipuisto.

Meidän esikoiselle reissun kohokohta taisi olla viiden euron hintainen poniratsastus, ja oli kyllä mullakin niin ylpeä fiilis katsella kun hän niin hienosti pysyi kyydissä eikä yhtään pelännyt mennä ponin selkään. Nuorempi neideistä on vielä sen verran pieni ettei varmasti olisi pysynyt selässä, joten hän pääsi isin kanssa kahdestaan puistoon sillä aikaa kun Tiara ratsasti ponilla. Tiaran kasvoilta paistoi tyytyväinen ilme, hän oli selkeästi häkeltynyt ja innoissaan samaan aikaan. Tuli ihan oma lapsuus ja ekat poniratsastukset mieleen.

Sattui kyllä niin upea sää ettei mitään järkeä, ja vaikka paikalla oli jo pelkän säänkin puolesta paljon ihmisiä, niin kaikki pääsivät paijailemaan lampaita ihan rauhassa, ja puistossa lapset ehtivät hyvin kokeilla kaikkia vempeleitä. On niin outoa että Haltiala sijaitsee Helsingissä, siellä on kuitenkin niin rauhallista ja peltoa ja niitä kotieläimiä, aivan toinen maailma kuin keskusta tai edes meidän oma asuinalue. Ihanaa että meillä on nyt mahdollisuus käydä tuollaisessakin paikassa, ihan parasta. Mua ei ainakaan haittaisi yhtään käydä useamminkin syöttämässä lampaita, tai muitakaan eläimiä.

Oletteko muuten käyneet Falkullassa? Mietin vaan kun ne ovat Haltialan kanssa molemmat suunnilleen yhtä pitkän matkan päässä meiltä, että onko toinen jotenkin toista isompi tai enemmän eläimiä, vai ovatko aika samanlaisia? Onko sillä väliä kummassa käy vai pääseekö jommassa kummassa kokemaan enemmän kuin toisessa?

Aamulla aloiteltiin tekemään satukirjat, esikoisella on jo kolme aukeamaa valmiina ja huomenna kuulemma tehdään viimeinen, kuopus tyytyi siihen että hänen kirjassaan on yksi aukeama, mutta siitä tuli superhieno. Mun on pakko esitellä meidän satukirjaprojektia heti kun ollaan saatu valmiiksi!

Ihanaa lauantai-iltaa kaikille <3

Tämä surullisenkuuluisa kesä 2015 onneksi armahti meitä kaikkia helteiden ystäviä ja päätti tarjota ainakin tämän yhden lämpimän päivän vielä ennenkuin syksy todella alkaa. Me otettiin siitä kaikki ilo irti ja vietettiin lähestulkoon koko päivä ulkona. Aamulla lähdettiin jo aikaisin puistoon tyttöjen kanssa, otettiin juoksukilpailu ja saatiin hiki pintaan. Puiston jälkeen syötiin pikainen lounas kotona ja sen jälkeen mentiin moikkaamaan Emiliaa keskustaan. Siellä pyörittiin hetki ulkona ihanassa auringonpaisteessa, ja sen jälkeen mentiin Citykäytävän Robertsiin jätskille ja jäälattelle.

Otto tuli hakemaan meitä keskustasta, käytiin Itiksessä nopeasti syömässä ja sitten lähdettiinkin rannalle tyttöjen kanssa. Olin katsonut säätiedotteesta valmiiksi että illalla pitäisi olla kaikkein aurinkoisinta ja lämpimintä, mutta todellisuus oli kyllä toinen. Tuuli oli pahentunut siihen malliin, että tämä meidän huikean helteinen uimareissu ei kovin kauaa kestänyt. Paikalle sattunut iltalehden toimittaja mainitsi meidän viereiselle perheelle, että uimavesi oli 14-asteista, että suhteellisen jäätävissä meiningeissä siellä oltiin. Ranta oli kyllä silti aika täynnä porukkaa, aika moni taisi olla samoilla linjoilla että jos tämä nyt jää kesän viimeiseksi edes etäisesti lämpimäksi päiväksi niin nautitaan nyt sitten kunnolla.

Tytöt leikkivät vedessä ja Tiara uskaltautui ensimmäistä kertaa ikinä kokeilemaan kellumista SwimFin-haikellukkeen kanssa. Saatiin tuo kelluke jo keväällä testiin, mutta tänään oli sitten toka kerta kun sitä oikeasti päästiin kokeilemaan. Tiara tykkää todella paljon ja kelluke on kerännyt molemmilla kerroilla rannalla huomiota ihan kiitettävästi osakseen. Haikelluke on siis nimeltään SwimFin, ja me saatiin se ActiveFamily.fi:stä Lapsimessuilla.

Haikelluke mukautuu käyttäjän uimataitoon, ja antaa mahdollisuuden vapaampaan liikkumiseen kuin perinteiset kovat kellukkeet ja muut härpäkkeet. Siinä on tosi kätevä ja jämpti tarranauhakiinnitys, ja voin kertoa että ainakin meidän neiti on siitä kovin ylpeä. Pitää varmaankin ostaa vielä kuopukselle samanlainen, niin pääsevät yhdessä kellumaan ja harjoittelemaan uimistakin vaikkapa uimahallissa, kun nämä rantakelit eivät ole niin suosineet. SwimFin maksaa 36 euroa, ja mun mielestä on kyllä hintansa väärti. Lapsella on tuollaisen kanssa paljon helpompi liikkua kuin vaikka kelluntaliivin, käsikellukkeiden tai kovien säiliökellukkeiden kanssa, jollaisia mulla oli pienenä.

Vaikka rannalla olikin vähän viileää, oli ihanaa nähdä miten onnelliseksi lapset tulivat kun pääsivät vihdoin läträämään vedellä ja hiekalla, ja läiskyttämään jääkylmää vettä. Uintireissun jälkeen lapset saivat lämmitellä kuumassa suihkussa, ja puettiin lämpimät vaatteet päälle ja lähdettiin hakemaan vielä Lidlistä viikonlopun ruuat.

Huomenna ilmeisesti taas sataa, mutta ei se oikeastaan haittaa mitään. Me ollaan ulkoiltu tällä viikolla ihan hulluna, joten jos huomenna sataa niin se ei maata kaada. Oikeastaan ihan kiva, sitten voi hyvällä omallatunnolla käyttää päivää siihen että laittaa taas kotia vähän kuntoon, voisi vihdoinkin pintakäsitellä tuon keittiön ruokapöydän ja maalata ne kaksi tuolia, jotka edelleen on maalaamatta.

Lisäksi mä lupasin lapsille, että askarrellaan huomenna heille omat satukirjat. Tytöt piirtävät kuvituksen ja keksivät tarinan, ja yhdessä liitetään sivut yhteen ja mä kirjoitan tarinan ylös Zeldalle, Tiara saa kirjoittaa itse omansa. Hassua ajatella että mä kirjoitin vielä ekaluokalle mennessä N-kirjaimen väärinpäin omasta nimestäni vaikka lukea osasinkin. Tiara taas on jo pitkään osannut kirjoittaa omansa ja meidän nimien lisäksi mitä tahansa kunhan hänelle luettelee kirjaimet, tai kirjoittaa mallin toiselle paperille. Niin me ollaan erilaisia, vaikka puoliksi samat geenit onkin. Onneksi nuoremmasta polvi paranee, hah! Mäkin olen tehnyt tuollaisen satukirjan pienenä, en nyt muista oliko se kotona vai päiväkodissa, mutta mun satukirjan nimi on HIIRI JUSTOHAMAS, eli Hiiri Juustohammas, ja Otto nauraa sille katketakseen edelleen, koska näki sen kun oltiin eka kertaa yhdessä käymässä mun äidillä. Onhan se kieltämättä aika liikkis, justohamas.

Ihanaa alkanutta viikonloppua kaikille <3

Blogimaailmassa kiertänyt #Boyfriend -kysymyssetti on nyt rantautunut tännekin, ja Otto ystävällisesti vieraili omalta tontiltaan tännepäin vastatakseen 25:n kysymykseen koskien minua. Pakkohan mun oli tämä toteuttaa koska paloin salaa halusta kuulla Oton vastaukset kysymyksiin, joihin niin monien muiden vastaukset olin jo lukenut. Mun mielestä Oton vastaukset oli ainakin aika huippuja, ja aika lähelle hän myös osui monessa vastauksessa, yllättävän lähelle, eikä unohtanut pientä kettuilua omaan ottomaiseen tyyliinsä.

Postauksen kaikki kuvat on muuten ottanut meidän neiti melkein-neljä-vee eli Tiara. Kolmijalkaan kameran kiinnittävä välikappale oli teillä tietymättömillä, kiitos minun joka olen tukkinut sen jonnekin mihin se ei kuulu, ja siksi piti vähän soveltaa. Tiara on ilmeisen kiinnostunut usein mukana pyörivästä kamerasta, ja oli erittäin tyytyväinen saadessaan auttaa äitiä ja isiä ottamalla kuvia. Pitääpä antaa jatkossakin neidin harjoitella kuvaamista jos vain kiinnostus riittää! Mun mielestä nämä kuvat ovat aika hitsin hienoja, jos miettii että kuvaaja kokeili tätä kameraa ensimmäistä kertaa, ja kokemusta ei juurikaan ole kuvaamisesta. Tästä voisi ehkä päätellä että Olympuksella onnistuu aika moni, jos nelivuotiaan jälkikin on tällaista ;).

1. Jos hän katsoo telkkaria, mikä siellä todennäköisesti pyörii? Enemmän kuin todennäköisesti jonkinsortin reality. Idols, Voice of Finland sekä kaiken maailman sokkona alasti anopin kanssa naimisiin ovat Iinalle ihan ykköskamaa.

Oikein, mutta yleisesti ottaen mä tykkään ainoastaan ekoista jaksoista realityissä. Katson kaikesta aina ekan jakson, mahdollisesti tokankin jos siisteimmät jutut venytetään sinne asti, ja sitten siirryn seuraavan sarjan seuraavaan ekaan jaksoon.

2. Minkä kastikkeen hän valitsee salaattiinsa? Jonkun kevyen voimakkaan öljypohjaisen, harvemmin meillä mitään valmista kastiketta edes on. Sinappia, hunajaa, punaviinietikkaa ja pippuria öljyyn niin kaikki tykkää. Paitsi lapset.

Nami, kyllä!

3. Mikä on hänen inhokkiruoka? Maksalaatikko, monen muun ”perinteisen” suomalaisen ruoan kaverina. Tiedättekö te kuinka rankkaa on on luopua hernekeitosta? Yksin itken ja syön sitä aina kun vaimo lapset ovat jossain.

Kyllä mä syön hernekeittoa mutta mulla ei koskaan tee sitä mieli, kun kaupassa Otto kysyy että mitä tekee mieli! Niin kerta. Mutta jos tulisin kotiin ja täällä odottelisi höyryävä hernari pekonikuutioiden ja sinapin kanssa niin kyllä mä söisin. Maksalaatikkoa ei pelasta edes pekoni.

4. Menette ulos illalliselle ja drinkeille, mitä hän tilaa? Joko jonkinsortin pastan tai jotain missä on kalaa. Parhaassa tapauksessa molempia yhdessä. Sen harvan kerran kun drinkki korvaa veden on mojito helppo voittaja.

True dat!

5. Mikä on hänen kengänkoko? Pieni?

36-37, kai se on aika keskiverto?

6. Jos hän keräilisi jotakin, mitä se luultavasti olisi? Jotain helvetin fiksua ja tärkeetä. Kuten verhoja, tai värikyniä.

Oikea vastaus olisi ollut laukkuja, koska niitä mä kerään ja Otto auttaa mua keräämään niitä. Mutta kai noi värikynätkin ihan hyvä keräyskohde olis.

7. Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä? Nyt täytyy ihan rehellisesti tunnustaa että tuskin yhtään mitään. Kaikenmaailman herkkusafkoista innostutaan kuukaudeksi kerrallaan, ja sit se onkin ”ällöä”. Toast skagen ehkä paras ehdokas, jota sattuneesta syystä teen vain muutaman kuukauden välein.

Otto tuntee mut liian hyvin! Mutta suklaata mä syön joka päivä jossain muodossa, se on totta että kyllästyn usein johonkin tiettyyn herkkuun ja sitten siirryn seuraavaan. Toast skagen on hyvää, voisitko Otto tehdä tänään?

8. Minkälaista musiikkia hän kuuntelee? Todella vaihtelevaa. Kaikki Apulannasta dubsteppiin uppoaa jossain määrin, mutta aina kun Iina haluaa laittaa musiikkia, pamahtaa Spotifyn top-lista päälle.

Ihan totta. Mulla on tosi laaja musiikkimaku, mutta yleensä en jaksa miettiä ja kuuntelen vaan top-listaa. Joskus innostun soittamaan lapsille kaikkia nuoruuden lemppareita ja laulan täysillä.

9. Minkälaisista elokuvista hän pitää? Stereotyyppisen naiselliseen tapaan kaikki romanttiset komediat uppoavat vaikka kuinka olisi oikeasti armotonta paskaa, mutta muuten kaikesta mikä määritellään ”hyväksi”. Avengers, Tarantinon leffat yms. Paitsi Taru Sormusten Herrasta/Hobitti, jumalauta.

Toiminta on jees, yleensä toimintaleffat on aina edes keskivertoja, siksi ne on jees. Ja kaikki älykkäät leffat ja suuret draamat. Taru Sormusten Herrasta- ja Hobitti -leffat ei vaan uppoa, silmät menee väkisin kiinni ja alkaa haukottaa vaikka kuinka monta kertaa kokeilisi.

10. Minkä väriset silmät hänellä on? Vasta auringon aamuisesta hellästä syleilystä nauttivan taivaanrannan siniset, eiku.

Voi ihana! Mulla on samanväriset siniharmaat kuin koko meidän perheellä.

11. Kuka on hänen paras ystävä? Ihan parhaita parhaita ystäviä löytyy kaksi jostain sianpieremän rajan takaa, Netta ja Emmis. (Ootteko harkinneet tänne sivistyksen pariin muuttamista joskus? Täällä on Iina ja kummilapsia.)

No Netta ja Emmis on ollut lukiosta asti mulle superläheisiä, ja parhaita ystäviä todellakin, mutta onneksi täältä lähempääkin löytyy lisää parhaita ystäviä<3 En toki pistäisi pahitteeksi jos kaikki parhaat kaverit löytyisivät vaikka tästä saman kadun varrelta, mutta onneksi on whatsapp ja puhelin ja juna ja auto ja lentokone.

12. Asia mitä usein teet, josta hän ei pidä? En tee koskaan mitään ärsyttävää, olen täydellinen.

HAH! No okei, ei kovin montaa tollasta asiaa ole. Mutta yksi  on se tuoli johon Otto kerää aina vaatteita. Ensin siinä on vain edellispäivän vaatteet ja sitten siihen pikkuhiljaa kertyy lisää ja lisää jokapäivä.

13. Missä hän on syntynyt? Helsingissä, kättärillä.

14. Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi? Pieni, ruma, tahmainen ja littana.

Voi rakas Otto! Mä olisin iloinen pienestä, rumasta, tahmaisesta ja littanastakin kakusta, kunhan siinä olis suklaata.

15. Minkä parissa hän viettää mielellään monia tunteja? Kännykkänsä. Nettikaupat, Facebook, iltalehdet ja muu sosiaalinen media. Mitä enempää voisi nainen tarvita?

Otto unohti listasta asunto- ja äkkilähtösivut, candy crushin ja blogit! Mutta ikäväkseni mulla ei koskaan ole aikaa selata puhelinta muutamaa minuuttia kauempaa kerrallaan,  joten ton kysymyksen voisi muotoilla ”viettäisi”. Ja hei, kyllä toi aviomieskin on ihan kiva tyyppi jonka kanssa vietän monia tunteja tai voisin olla vaikka 24/7. 😉

16. Mitä hän osaa erityisen hyvin? Moniajon jalon taidon. Ellei kyse ole kännykästä niin koskaan ei voi tehdä vain yhtä asiaa kerrallaan, aina seitsemää. Minimaalisin vahingoin jopa. Ei voi ymmärtää.

Multitasking is my middlename.

17. Mikä on oudointa ruokaa, mistä hän pitää? Riippuu keneltä kysyy, yleinen mielipide vissiin se että minä olen outo, mutta raaka kala. Sushi. Se on herkkua, he sanoivat. Kokeile edes, he sanoivat. Olen kokeillut, kahdesti. Ei ota pysyäkseen sisällä.

Juuri niin Otto, sushi ei ole outoa.

18. Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukanaan? Samaa kolmea kuin kaikki muutkin, avaimia, puhelintaan ja lompakkoa.

Jep, ja näin kesällä lisään vielä aurinkolasit, ilman niitä ei voi mennä mihinkään!

19. Mikä saa hänet ärsyyntymään? Se kun siivotessa minä usein aloitan omasta tietokonepöydästäni/miesnurkastani. Sori nyt vaan muru mutta pakko sekin on siivota, olohuoneessa kun on. Keittiö ei karkaa mihinkään.

TÄMÄ! Tämä olis pitänyt olla silloin aiemmin kun kysyttiin miehen usein tekemistä asioista joista en pidä. Kun voisi esimerkiksi keskittyä sellaiseen yleissiisteyteen, imurointiin ja pölyjen pyyhkimiseen ensin ja sitten näperrellä ne johdot kauniisti ja pyyhkiä sen yhden sormenjäljen tietokoneen ruudusta kun kaikki muu on siistiä. Mutta ei, se pitää tehdä ensin, vaikka vieraat olisivat tulossa puolen tunnin päästä. Ei voi ymmärtää, mutta olen oppinut sietämään tässä vuosien aikana.

20. Entäs piristymään? Se kun saan miesnurkkani siivottua, eiku. Kyllä se on se pyhä kolminaisuus, suklaa, sohva ja Netflix. Laatusarjoja alle kympillä kuussa, myös mobiililla, kokeile nyt!

Juuri näin. Mutta pyhä kolminaisuus on Otto, sohva ja Netflix <3

21. Ketä julkisuuden henkilöä hän ihailee? Rihannaa?

No en varsinaisesti ihaile ketään julkisuuden henkilöitä. Mutta ihailen monia eri elämänalueilla menestyneitä ihmisiä ja imen itseeni inspiraatiota. Rihanna on kyllä aika ihana silti.

22. Millainen hän on tyttöystävänä? Rakastava, hellä, huolehtiva ja voimaannuttava. Ja sit me mentiin naimisiin.

Otto on ihana.

23. Milloin hän tapasi vanhempasi? Nyt täytyy pistää oman heikon muistin piikkiin mutta en ole satavarma. Isäni hän tapasi jokusen vuotta sitten jossain. Äitini haudalla ei olla vielä yhdessä käyty.

Kyllä se oli vuosi 2011 kun tavattiin ensi kerran sun isän kanssa.

24. Mikä on hänen uusin villityksensä? Tällä hetkellä ei mitään ”villitystä” varsinaisesti ole. Kämppää pistettiin vähän uusiksi mutta sekin oli yhteinen juttu. Oma kestosuosikkini Kotisinappi ruisleivän päällä on löytänyt tiensä Iinankin iltapalaan, innolla odotetaan onko kyseessä villitys vai ei.

Kotisinappi on yksi hienoimpia asioita joita Otto on mulle opettanut. Joulukinkkuleivistä se lähti, ja laajeni sitten muuallekin.

25. Millainen on hänen kotilook? Täysin päinvastainen kuin blogin asukuvat. Levinneet meikit jos meikkiä ollenkaan, eripariset sukat, reikäiset pieruverkkarit puoliksi jalassa, hiukset miten sattuu, kulahtanut toppi ja rintsikat jossain ihan muualla kuin päällä. Sellainen kotitonttu.

Se on totta, mä olen kotona kunnon rönttöinen kotitonttu.

Joku kommentoi edelliseen postaukseen, että on ikävää kun kysymyksiä ja vastauksia ei ole erotettu toisistaan mitenkään. Postauksessa kysymykset oli kyllä lihavoitu, mutta en sitten tiedä jos sivu ei vaikkapa ladannut kunnolla tai oli jotain muuta ongelmaa. Tässäkin postauksessa nyt kysymykset on erotettu lihavoimalla, Oton vastaukset on normaalilla tekstillä ja mun kommentit on kursivoitu. Toivottavasti toimii ettei mene sekavaksi.

Kiitos hurjasti Otolle vaivannäöstä, on se kyllä aika ihana mies <3