Viikonloppu on vauhdissaan. Otto ja lapset siivoavat lastenhuonetta, ja mä otin oman hetken blogille. Kohta Otto tekee lasten kanssa ruokaa, ja mä kirjoitan edelleen. En voi olla kuuntelematta samalla, mitä ihania höpöjä juttuja lastenhuoneesta kuuluu. ”Zeldaa, komtsiga-kom-kom. Nu städar vi undan! Sit me saadaan maja, hipihipi nuu!”. Otto ja lapset rakentavat majaa kerrossänkyyn. Välillä pienempi pyytää että isi tekee hänestä makkaran, toisinsanoen käärii syliin ja kantaa häntä niinkuin vauvaa.

Meillä on oma arki, omat jutut ja omat rutiinit. Meidän perhe, se tuntuu vielä vuosienkin jälkeen ihan uskomattomalta kun pysähtyy yhtäkkiä miettimään. Meillä ihan oikeasti on yhdessä perhe, ja kaksi pientä makkaraa joista pitäisi kasvattaa fiksuja ihmisiä. Se on hemmetin iso vastuu. Mä tiedän kyllä että me händlätään tämä, lapset, minä ja Otto. Me ollaan tiimi, ja me pelataan loistavasti yhteen. Vaikka välillä tulee niitä hetkiä tai ajanjaksoja, kun kaikki on hankalaa, me kuitenkin aina muistetaan että me ollaan me.

Tämä kevät on ollut tähän astisen perhe-elämän vaativin oppitunti. Kaikki on heittänyt häränpyllyä, mennyt uusiksi ja kääntynyt ympäri takaisin. Meidän elämässä on tapahtunut maailman siisteimpiä asioita ikinä, ja samaan aikaan me ollaan kuitenkin stressattu, väsytty ja murehdittu. Silti kaiken sen keskeltä mä en muista niitä huonoja hetkiä, mä muistan ne hyvät hetket. Kun esikoinen sanoi ”Ei leikitä enää varg, kun se on liian hauskaa!”. Kun kuopus antoi mulle ainakin 38 pusua, sen jälkeen ainakin samanverran haleja, ja sitten vaihdettiin neniä. Kun me pompittiin yhdessä pomppulinnassa ja kiljuttiin niin että korvissa soi. Kun metrossa esikoinen sai ainakin puoli vaunua hymyilemään höpötyksillään, ja kun menin hakemaan lapsia päiväkodista ja he olivat oppineet heittämään koripallon koriin.

Tällä viikolla meidän harteilta on pudonnut taakka, joka niitä on tämän kevään ajan painanut. Nyt voi taas hengittää, kaikki on hyvin. Jotenkin sitä ei ole vaan vielä sisäistänyt. Eilen aloitettiin viikonloppu kiukuttelemalla toisillemme Oton kanssa. Ehkä se kaikki purkautui nyt, se kaikki mikä on pyrkinyt pintaan koko kevään, mutta joka ollaan vain määrätietoisesti sysätty sivuun ja menty apinanraivolla eteenpäin. Kiukuttelun jälkeen pyydettiin anteeksi, ja nautittiin vain toistemme seurasta lasten mentyä nukkumaan. Mietittiin että mitä hittoa me oikein kiukutellaan, kun kaikki on nyt hyvin, mitä jos vaan oltaisiin iloisia, tehtäis hyvää iltapalaa ja katsottaisiin sarjaa tabletilta.

Nyt vaan pitäisi vielä repäistä itsensä irti tästä keväästä, ja siirtyä kesään uudella fiiliksellä. Vasta nyt sen tajuaa, miten kovasti me ollaan tsempattu. Tämän kevään väsymystä ei nukuta pois yksillä päiväunilla, mutta mulla ei ole epäilystäkään etteikö se hälvenisi tästä kunhan saadaan kesäfiilis käyntiin. Suunnitelmissa siintää (toivottavasti) äkkilähtö, ja täydellinen rentoutuminen.

Tänään mä nauroin ekaa kertaa viikkoihin niin, että mun poskiin sattui ja meikit levisivät naurunkyyneleistä. Se tuntui niin hyvältä. Vaikka meidän kevät on ollut täynnä ihaniakin hetkiä, ja lapset ovat tuoneet iloa jokaiseen päivään, on ihana päästä lopullisesti irti näistä aikuisten murheista ja huutonauraa yhdessä lasten kanssa. Vaikka ulkona sataa vettä, pyykit odottavat koneessa kuivumaan laittoa ja kesälomaan on vielä kaksi viikkoa, juuri näin on hyvä. Meillä on koko kesä edessä, ja mä vannon että tästä tulee paras kesä ikinä.

Lastenhuoneesta huudellaan, ”Tule äiti leikkimääääääään. Me rakennetaan niin iso prinsessalinna legoista että mahdutaan ihan itse sinne!”. Tämä on pakko nähdä.

Kiitos kaikesta piristyksestä, tuesta ja kauniista sanoista joita olen teiltä saanut. Oman perheen lisäksi tämä blogi on yksi iso aurinko, joka teidän ansiosta valaisee sitä harmaintakin päivää. Ihanaa viikonloppua kaikille, olette ihan parhaita!

Yöunet jäivät viime yönä aika vähiin, kun typeryyksissäni ajattelin saavani nukkua puoli yhdeksään ja valvoin vähän pidempään, eivätkä tytöt sitten nukkuneetkaan kuin puoli seitsemään, toisin kuin yleensä kotipäivinä. Ei se mitään, mä yleensä toivun aika nopeasti väsymyksestä aamulla, kunhan saan kupin kahvia ja alan vain touhuamaan. Jäipähän ainakin enemmän aikaa aamuun, ja innostuin kuuraamaan koko kylpyhuoneen lattiasta kattoon sillä aikaa kun tytöt leikkivät suihkussa barbiella ja odotin että mun Olaplex-kotihoito on ollut hiuksissa tarpeeksi kauan.

Ihan tehokas startti päivälle tuo kylppärin hinkkaus, siitä me sitten lähdettiinkin melkein heti ulos. Ensin käytiin kävelylenkillä tyttöjen kanssa, ja juuri kun ajattelin että tuuli on jo ihan liikaa kun meinaa suunnilleen kaatua kävellessä, me löydettiin yksi pieni täysin tuuleton ja aurinkoinen kohta ihan kodin läheltä ja jäätiin siihen puhaltelemaan saippuakuplia ja höpöttelemään. Siinä yhdessä kohdassa tuntui ihan kesältä eikä tarvinnut takkia, vaikka kävellessä sai kiskoa takin kiinni niin ylös kuin vain sai.

Se oli meidän oma pieni ihana kesähetki keskellä tuulista päivää, saippuakuplia puhallellessa kaikki tuntui ihan täydelliseltä, ihan kuin aika olisi pysähtynyt. Sen aurinkoisen hetken jälkeen palattiin takaisin normaaleihin arkijuttuihin kuten kaksivuotiaan en-halua-mennä-sisälle-uhmaan, mutta ei siitä sen enempää. Se hetki oli ihana sellaisenaan, ja koko loppuillan on hymyilyttänyt kun on tullut mieleen kuinka lämmintä ja kivaa meillä oli.

Ihanaa torstai-iltaa kaikille <3

Viikonloppu on ollut rentoilua parhaimmillaan. Perjantain tyttöjen päivän jälkeen oli ihanaa olla eilen yhdessä koko perhe, ja suunnattiinkin heti aamupäivästä keskustaan käymään Magnum Helsingissä maistelemassa ihania jäätelöherkkuja. Lapset olivat haltioissaan kun saivat ihan itse valita jätskinsä päälle päällysteet ja kastikkeet, ja kieltämättä oli se ihanaa munkin mielestä. Mä valitsin valkosuklaata, oreo-keksejä, mansikoita ja daimia ja voi nam! Tästä otin vähän ideoita omaankin kotijätskibuffetiin, aina kun ei välttämättä jaksa lähteä keskustaan asti tai maksaa viittä euroa per annos.

Ei tullut mitenkään yllätyksenä että meidän lapset halusivat pinkkiä, sydämiä ja vähän lisää pinkkiä omiin annoksiinsa, ja oikein tyytyväisinä söivät ne niin että jälkikäteen ei naamaa (tai takkia) katsoessa ollut epäilystäkään oliko tullut herkuteltua, haha. Ihanaa kun kesän lähestyessä Helsinki pääsee oikeuksiinsa, ja kaikki ihanat kesäpaikat, kuten Magnum Helsinki Vanhalla ylioppilastalolla, avautuvat. Tänään ajateltiin mahdollisesti käydä kurkkaamassa miltä jälleen meidän lähelle pystytetty kesäkahvila tänä kesänä näyttää.

Toivottavasti ensi viikko olisi vähän vähemmän tuulinen kuin tämä viikonloppu, niin pääsisi ehkä ulkoiluttamaan kesäsääriäkin tai edes liikkumaan ilman takkia.

Lapset bongailivat innoissaan lintuja ja vinttuja keskustasta,  ja nuorempi hykerteli onnesta kun pääsi metrossa penkille istumaan rattaiden sijaan, ihan niinkuin isot tytöt. Muuten ollaan vaan siivoiltu, laitettu ruokaa, leikitty pihalla ja katsottu pari leffaa, ihan perus viikonlopputouhuilua. Tänään ajateltiin tehdä ruuaksi pulled beef-tortilloja pitkästä aikaa ja odottelen niitä jo vesi kielellä, vaikka ei mulla nälkä vielä olekaan kun vasta syötiin välipala. Siinä taitaa olla seuraava helppo arkiruokaresepti tänne blogiin jaettavaksi, vaikka näin viikonloppuna niillä herkutellaankin.

Takki Sheinside* / Ruutupaita JC / Toppi Topshop / Farkut Dr.Denim / Kengät Nike Air Force 1 / Arskat Gina Tricot / Rannekoru ja kello Tommy Hilfiger* /  Laukku Marc by Marc Jacobs / *saatu blogin kautta

Mä jatkan nyt operaatio lasten vaatehuoneen siivoamista, siinä nimittäin riittää työsarkaa ennen päivällistä ja iltakävelyä. Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille, ja onnittelut vielä munkin puolesta kaikille valmistuneille! Ajatella että siitäkin on jo viisi vuotta kun mä pääsin itse ylioppilaaksi.

Eilen oli tyttöjen ihkaensimmäinen kevätjuhla. Molemmat tytöt esittivät omien ryhmiensä kanssa ihania lauluesityksiä, ja juhla sujui todella hyvin. Nuorempi ei ihan hirmuisesti vielä laulanut mukana, mutta hän osallistui hienosti heiluttamaan huivia muiden mukana, se oli aika söpöä. Ja iso ja leveä hymy kasvoillaan hän siellä eturivissä seisoi, että ei ainakaan jännittänyt ihan liikaa.

Vanhempi neideistämme sen sijaan oli ihan täysillä mukana lauluissakin ja muisti kaikki liikkeet joita lauluesitykseen kuului. Molempia katsoessa oli kyllä sellainen ylpeyden ja rakkauden myrsky että meinasi tulla itku. Esitysten jälkeen molemmat kävivät viemässä kukat ja pienet lahjat omien ryhmiensä kaikille ohjaajille ja antoivat halit kaikille, ja kiiteltiin tietysti me vanhemmatkin.

En voi sanoin kuvailla miten loistava tuuri meillä on käynyt että ollaan saatu paikat nimenomaan tuosta päiväkodista. Kodinomainen meininki pienine ryhmineen on korvaamattoman arvokasta, etenkin tässä tilanteessa kun tulee luettua hallituksen hienoista ryhmäkoon kasvatuspäätöksistä. Lapsille heidän päiväkotinsa on kuin toinen koti, vaikka he ovatkin siellä vain alle seitsemän tuntia kolmena päivänä viikossa. Se on tärkeä, tuttu ja turvallinen paikka jonne on kiva mennä, ja jonka aikuisiin he selkeästi luottavat ja turvautuvat myös.

Kolmen kuukauden aikana itkuisia aamuja on ollut molemmilla vain yksi. Kuopuksella parin viikon flunssasta aiheutuneen hoitotauon jälkeen, esikoisella siksi että hän luuli että minä olen lähdössä kokonaan pois päiväkodista sanomatta heippa, vaikka menin vaan laittamaan hänen kenkiään hyllyyn, ja olin tulossa tietenkin halimaan ja pusimaan ja toivottamaan mukavaa päiväkotipäivää. Kun aamut sujuvat kivasti, on itselläkin hyvä mieli jättää heidät sinne ja lähteä itse töihin. Myös se luo turvallisuudentunnetta, että tietää että voi koska tahansa soittaa ja kysyä miten menee, ja aina aamulla hoitajat kyselevät miten viikonloppu/edellispäivä on sujunut ja iltapäivällä taas kertovat kattavasti päiväkotipäivän kulusta ja siitä miten lapsilla on sujunut.

Mä tykkään siitä, että tyttöjen päiväkodissa kaikki tuntevat toisensa nimeltä ja jokaiselle tuntuu riittävän aikaa ja syliä. Kun lapsia ei ole liikaa, tai hoitajia liian vähän, on helpompi myös tukea jokaisen yksilöllisiä tarpeita. Huomaan myös kuinka molempien kielellinen kehitys on ottanut räjähdysmäisen kasvupyrähdyksen. Vanhempi neiti kommunikoi jo ihan sujuvasti myös ruotsiksi, ja nuorempikin ymmärtää ruotsiksi suurimman osan puhutuista asioista, ja vastaa ruotsiksi lyhyin lausein tai yksittäisin sanoin. Joissain asioissa ruotsi on vallannut alaa suomelta, mutta tietenkin se suomi edelleen on kummallakin vahvempi.

Paljon on apua varmasti myös siitä että omat tarhakaverit puhuvat pääosin ruotsia. Kaikki päiväkodin lapset ovat aivan ihania, ja ottavat hienosti kaikki mukaan leikkeihin. Musta on ihanaa miten Tiaran ryhmäläiset halivat aamuisin Zeldaakin ja ottavat myös hänet mukaan, vaikka hän on vielä paljon pienempi.

Me ollaan kyllä kaiken puolin todella tyytyväisiä, ja tiedän että lapset menevät ilolla vielä muutaman viikon ajan aamuisin hoitoon ennen kesäloman alkua. Syksyllä on myös kiva palata samaan paikkaan takaisin. Mua pitkään vaivannut asuntokuume on helpottanut, ja oikeastaan vaihtunut peloksi että omg jos meidän pitää muuttaa isompaan asuntoon joskus ennen tyttöjen koulun alkua, koska en haluaisi että tytöt joutuvat vaihtamaan ikinä pois tuosta päiväkodista. Tietenkin asuntoja löytyy varmasti täältäkin missä nyt asutaan, mutta mun kantakaupunkiinmuuttohaaveet on kyllä erittäin ristiriidassa sen kanssa että en haluaisi vaihtaa ikinä päiväkotia. Onneksi näitä asioita ei tarvitse kuitenkaan miettiä nyt, just nyt on hyvä näin.

Me lähdetään viettämään mukavaa iltapäivää Itiksen uudelle leikkiasemalle tyttöjen kanssa! Ihanaa torstaipäivää kaikille <3

Olen mukana Indiedaysin ja McDonalds’in kampanjassa, jonka myötä pääsin maistamaan Mäkkärin herkullisia smoothieita osana mun päivää. Kuvasin aamusta iltaan koko mun päivän sisällön, ja tältä näytti mun keskiviikko:

7.22 Heräsin itse kahdeksan minuuttia ennen herätyskellon soittoa, mikä oli aika hauskaa koska yleensä torkutan puoli tuntia. Ensimmäinen ajatus aamutuimaan oli tämän postauksen myötä, että tuolle mikrolle voisi näyttää vähän Mummi & Minä polkkakarkki-siivoussuihketta ja rättiä, eikö totta? Sitten menin suihkuun ja kuivasin hiukset.

8.15 Hipsin herättämään tytöt. Hetken aikaa vain ihastelin meidän kauniita neitejä jotka niin rauhallisesti ja kauniisti nukkuivat omassa kerrossängyssään. Herätyksen jälkeen pötköteltiin hetki sohvalla katsomassa Pikkukakkosta.

8.30 Aamuhalituokion jälkeen vuorossa oli aamupala. Tytöt söivät pöydän ääressä, ja mä vedin puuron naamariin samalla kun meikkailin.

9.30 Lähdettiin bussilla kohti päiväkotia. Tiara osaa jo hienosti viittoa bussille ja muistaa aina viittoa oikealla kädellä bussia pysähtymään. Tytöt jäivät tyytyväisinä päiväkotiin ja mä sain lähteä hyvällä mielellä jatkamaan matkaa.

10.15 Mä tulin töihin. Heitettiin hölmöä mutta ah niin huvittavaa läppää työkavereiden kanssa ja join ison kupin kahvia. Meillä on toimistolla aina rento meininki ja hyväthuonot jutut, ihan parasta.

13.00 Lounastauko, sushia ja kiinalainen buffet. Sushit menivät hyvin alkupalana ja pääruuaksi buffet, näin pitäisi tehdä aina koska mulle tulee ainakin sushin jälkeen aina melkein heti nälkä vaikka söisin ison annoksen!

14.00 Jälkkäriksi hain Mäkkäristä meille maisteltavaksi smoothieita, mango-ananasta ja mansikka-banaania.  Mä olen itse allerginen banaanille, joten mun lemppari on tuo mango-ananas, mutta työkavereille maistui mansikka-banaanikin hyvin. Melkein aina kaikissa valmissmoothieissa on jotain mille mä olen allerginen, joten tykkään tosi paljon siitä että Mäkkäri on pitänyt ainesosat yksinkertaisina, ja että löytyy vielä sellainen maku joka ennenkaikkea maistuu todella hyvälle, vaikka siinä ei niitä mua allergisoivia ainesosia olekaan.

14.15 Raikkaan smoothiehetken jälkeen itapäivä kului hektisesti mutta hyvällä fiiliksellä valokuvausten parissa. Hurjasti malleja, koruja ja äksöniä. Tuntuu uskomattomalta päästä tekemään näin siistejä juttuja työkseen, eilen ja tänään on pitänyt jälleen muutaman kerran nipistää itseään että tämä on totta. Tänään pääsin itsekin meikattavaksi ja kameran eteen, oli aika jännä fiilis mutta kuvista tuli toivottavasti hyviä!

18.00 Kuuden maissa saavuin kotiin, missä mua odotti Oton eilen valmistama herkullinen kanapata, ja iloiset lapset joilla oli ollut mukava tarhapäivä. Asiaa oli hurjasti, ja molemmat kertoivat innoissaan päivän touhuista. Ihanin yllätys oli pöydällä mua odottanut voikukka, jonka tytöt olivat kotimatkalla halunneet napata mukaan mulle. ”Katso äiti, me poimittiin sulle blomma matkalla kotiin, eikö olekin ihana?”

18.30 Kun mä olin syönyt oman ateriani, oli vuorossa leikit tyttöjen kanssa. He halusivat leikkiä hääleikkiä, ja pukeutua hienoihin häävaatteisiin ja laittaa hääkampauksetkin. Hääleikin jälkeen leikittiin vielä hetki Barbeilla spotifyn pauhatessa ja innostuttiin vähän jammailemaan siinä lomassa. Kai se on ihan okei jos meidän 3v laulaa ”Lähettiin pämppää!” Teflon Brothersin tahtiin?

19.30 Iltapala, iltasatu ja hyvänyön pusut. On meillä kyllä ihanat neidit, niin ihanat pienet muruset<3

20.15 Tietokone, blogi ja tämä postaus, jota tässä rustaan. Loppuilta on mennyt tätä tehdessä, ja tämän jälkeen edessä on sähköposteihin ja kommentteihin vastailua, ja ilta(yö)pala ennen kuin mä varmaan nukahdan tähän sohvalle. Onneksi on Otto tuossa vieressä röhnöttämässä.

Ihana keskiviikko ja ihana viikko muutenkin. Tarhapäivinä on aina vähemmän aikaa olla lasten kanssa, tietenkin, mutta onneksi meillä on meidän rauhalliset ja kiireettömät aamut, ja vain kolme tarhapäivää viikossa. Loppuviikon mä vietän tyttöjen kanssa, mutta vielä on kaksi vähän tapahtumarikkaampaa päivää edessä ennen viikonloppua. Onneksi edessä on kaikkea kivaa!

Hyvää yötä ihanat<3