Raskausviikko 33. (32+0-32+6)

14.07.2021

Laskettuun aikaan on enää seitsemän viikkoa, ja siihen, että tämä vauva on ollut mahassa yhtä kauan kuin esikoinen syntyessään, on enää alle kolme viikkoa. Huh. Kai tässä pikkuhiljaa voi tosiaan alkaa asennoitumaan siihen, että viimeisiä viedään. Olo on edelleen hyvä, mutta kyllä tässä on alkanut myös huomata, että loppu lähestyy. Vauva on kasvanut kokoa tosi paljon ja huomaa, että lapsivettä on vähemmän ja vauvaa enemmän. Liikkeet näkyy tosi hurjasti ulospäin, maha muuttaa muotoaan ihan valtavan paljon joka päivä, kun vauva siellä muljuu. Toki vauva on ollut tosi aktiivinen alusta asti (tunsin liikkeet jo 11+), mutta nyt viime aikoina liikkeet ovat näyttäneet oikeasti ihan joltain alien-invaasiolta. Ihan kreisi meininki mahassa, joka näkyy ja tuntuu.

Viime aikoina osumaa ovat saaneet erityisesti nivuset ja kohdunsuu, mutta samalla myös napa ja ylämaha. Kai hänellä alkaa jo oikeasti olla pituuttakin aika hyvin, kun hän onnistuu terrorisoimaan yhtäaikaa sekä ihan alhaalla että ihan ylhäällä. Siellä kohdussa hän suorittaa kunnon venyttelyitä. On myös helpottavaa, että vauva liikkuu edelleen tosi paljon. Ei tarvitse arvailla hänen vointia. Edelleen mua kuitenkin askarruttaa tosi paljon se, miten päin hän on mahassa. Sitä kun ei oikeasti voi tietää, kun sekä ylhäällä että alhaalla tuntuu niin voimakkaasti liikkeet. Hikka tuntuu edelleen vain alhaalla, mutta ei siihen voi 100% luottaa. Välillä liikkeet tuntuu tosi epämukavalta ja jopa kivuliaalta, mutta onneksi ei koko ajan.

Supistuksia ei ole ollut sen enempää kuin edelliselläkään viikolla, mutta ehkä n. joka toinen tai joka kolmas päivä on ollut vähän sellaista kuukautiskipumaista jomottelua alaselässä. Se on mennyt kuitenkin ohi panadolilla. Jotenkin oudosti tämä menkkajomotus ei ole ollut yhteydessä lainkaan siihen, kuinka paljon olen liikkunut päivän aikana. Yleensä näitä jomotteluita on nimittäin tullut juuri niinä päivinä kun olen ottanut rauhallisemmin. Onko tämä vauvan tapa kertoa, että hän tykkää siitä kun kävelen ja touhuilen ja ei pitäisi pötkötellä? Kenties.

Olen kiitollinen siitä, miten hyvin olen jaksanut näitä kovia helteitäkin. Olen saanut yöt nukuttua ja olo on ollut varsin hyvä. Toki kuumuus on uuvuttavaa välillä, mutta kun olen vaan juonut riittävästi, mennyt tarvittaessa varjoon ja viilentänyt joko uimalla tai viileällä suihkulla, on jaksaminen pysynyt ihan hyvänä. Viikonloppuna käytiin Porvoossa Oton pikkuserkun perheen kanssa ja siellä oli kyllä jopa tuskastuttavan kuuma, 32 astetta, eikä tuullut yhtään. Mutta siitäkin selvittiin ja illalla jaksettiin lähteä vielä Hietsuun uimaan pienen siestan jälkeen.

Mulle ei ainakaan vielä ole tullut helteistä kovia turvotuksia. Täytyy toivoa, ettei tulekaan. Kengät mahtuu hyvin jalkaan edelleen onneksi. En muista, että mulla olisi ollut muissakaan raskauksissa turvotusta, mutta synnytyksen jälkeen olen yleensä turvonnut jonkin verran ainakin ekoina päivinä. Veikkaan, että sama käy myös tällä kertaa, koska se tuntuu olevan mulle tyypillistä.

Yritän käydä päivittäin edes pienellä kävelyllä ja pysyä muutenkin aktiivisena, koska olen huomannut, että sillä on positiivinen vaikutus mun jaksamiseen ylipäätään. Toivon, että kun olen pystynyt tässä raskaudessa liikkumaan paljon enemmän, ei synnytyksen jälkeenkään tulisi niin kovia liitoskipuja. Mutta voihan se olla, että sillä ei ole siihen mitään vaikutusta. Liitoskivut on kyllä niin outoja! Voi mennä viikkoja, ettei mulla ole niitä lainkaan. Sitten yhtäkkiä jonain hetkenä taas ei pysty kääntämään kylkeä sohvalla lainkaan, kun tuntuu, että lonkka repeää irti. Ja sitten kun nousen ylös ja kävelen muutaman minuutin, niin kipua ei tunnu taas ollenkaan, eikä se tule takaisin taas moneen viikkoon. Juuri tällä viikolla mulla oli yhtenä iltana tosi kova kipu lonkissa ja jouduin pyytämään Otolta apua sohvalta ylös nousemiseen. Sitten kun menin pihalle ja käppäilin hetken, kipu helpotti, eikä ole tullut takaisin.

Levottomat jalat vaivasivat mua pari kuukautta sitten ja nyt ne ovat tehneet kevyen comebackin. Tai oikeastaan mulla on vain yksi levoton jalka, haha. Rautatabletit auttoivat alkuun tosi hyvin siihen jalkojen levottomuuteen, mutta nyt se oire on jostain syystä osittain palannut, vaikka arvojen pitäisi olla ihan hyvät. Pitänee ostaa myös magnesiumia ja B12-vitamiinia ja kokeilla jos niistä olisi apua. Onneksi vielä ei ole tullut sitä, että molemmat jalat ja toinen käsi on levottomia, vain yhden jalan levottomuutta on helpompaa sietää ja saada unenpäästä kiinni.

Hyvällä, odottavalla fiiliksellä eteenpäin! Nyt alkaakin jo 34. raskausviikko, ihan älytöntä.

Checklist raskausviikko 33.: 

Vauvan koko hedelmänä: Hunajameloni edelleen

Cravings: Ne mansikat edelleen. 

Oireet: Satunnainen levoton vasen jalka yöllä, satunnaista menkkajomottelua. 


Lomameininkejä ja raskausviikko 33+0

30.12.2016

Eilen tuli täyteen raskausviikko 33, jes! Ollaan lomailtu kaikessa rauhassa, ja eilen saatiin myös yökylään meille Emilia, Topias ja lapset Turusta. Vietettiin ihana ilta, pojat kokkasivat hullun tortillabuffan meille ja pelattiin kaikkia mahdollisia lasten lautapelejä ja katsottiin leffaa. Ihanaa yhdessäoloa ja hengailua, ja lapset leikkivät niin kivasti yhdessä. Ihanaa kun on niin samanikäisiä lapsia jotka tykkäävät toistensa seurasta.

Mun äiti ja Armas lähtivät eilen aamulla kotiin, ja saatiin siis vieraita heti siihen perään. Tänään ajellaan Oton perheen mökille yhdeksi yöksi, ja huomenna tullaan takaisin viettämään uutta vuotta kotona toisen ystäväperheen kanssa. Aikamoisen touhun täyteinen loma siis, mutta vain kaikkea kivaa tekemistä. Ihanaa on ollut nähdä kaikkia ja hengailla yhdessä. Onneksi on vielä viikonlopun verran lomaa edessä.

Raskaus on ollut viime päivinä jotenkin aivan sivuosassa, lukuunottamatta vauvaa joka etenkin iltaisin liikkuu niin hulluna että häntä ei voi olla huomaamatta vaikka olisi toisella puolella huonetta. Maha hytkyy vimmatusti ja vauvan jalka näkyy aina ulospäin kun hän potkii. Olen nyt melko varma että hän on kiinnittynyt pää alaspäin, sillä olin ainakin tuntevani alkuviikon aleshoppailureissulla jäätävää painetta ja kipua pitkän aikaa siinä kohdassa johon pään pitäisi parkkeerata, ja sen jälkeen kaikki potkut ovat tuntuneet ylhäällä. Mulla ei koskaan ennen ole näkynyt vauvan jalkapohjaa tai jalan muotoa kunnolla ulospäin mutta nyt on! Se on ihan hullun näköistä ja tuntuista!

Maha raskausviikko 33+0<3

Maha on iso mutta ihana, vaikkakin nyt on alkanut tuntua että en enää hahmota sen kokoa ja meinaan kokoajan törmäillä joka paikkaan sen kanssa, hah! Olen voinut tosi hyvin ja siksi tuntuu niin uskomattomalta että raskaus on jo näin loppumetreillä. Parasta!

Vauvan oma nurkkaus on jo melkein valmiina, joten se on yksi ensimmäisiä juttuja joita esittelen ensi vuoden puolella. Nyt mulla alkaa olla kiire pakata mökkireissua varten, joten alan laittamaan kamoja kasaan. Huomenna ilmestyy vuoden viimeinen postaus, perinteinen katsaus vuoteen 2016 joka on ollut aika vaihe- ja tapahtumarikas.

Ihanaa päivää kaikille <3