Raskausviikko 34. (33+0-33+6)

27.07.2021

Enää kolme viikkoa siihen, että vauva on täysiaikainen! Ja ihan hullua, että vain 13 päivää siihen, että vauva on saman ikäinen kuin meidän esikoinen syntyessään. Kyllä tässä viikot käy vähiin. Mutta supistuksia mulla ei edelleenkään ole hirveästi, joten voihan se olla, että oikeasti tämä raskaus kestää jopa laskettuun aikaan asti, tai huh, jopa sen yli, vaikka aiemmat ovatkin päättyneet reilusti aikaisemmin. Mutta kun ei sitä koskaan tiedä ja jokainen raskaus on todellakin niin erilainen.

Mulla on muuten ollut tosi hyvä olo edelleen, mutta viime aikoina vauvan liikkeet ovat olleet välillä niin kivuliaita, että kyyneleet on noussut silmiin ja välillä on tullut ihan oksettava olo, kun on sattunut niin paljon. Vauva ei ole rauhoittunut ollenkaan, vaikka viikot ovat menneet eteenpäin. Monestihan sitä sanotaan, että vauvat rauhoittuvat sitten, kun tila alkaa loppua, mutta tämä kaveri on ainakin ihan eri mieltä. Hän ei tilan vähyydestä välitä, vaan yrittää tulla läpi joka puolelta mahaa.

Mulla oli viikonloppuna ihanat ystävien järjestämät baby showerit ja samalla mun ystävä, joka on lääkäri, myös kokeili mun pyynnöstä vauvan asentoa mahassa. Ja halleluja, vauva on siellä pää alaspäin! Mutta hän edelleen liikkuu aivan hurjan paljon, ja sivusuunnassa vaihtaa paikkaa ihan koko ajan. Toivon, että hän ei kuitenkaan enää päättäisi kääntyä pää ylöspäin, kerran hän on nyt löytänyt sentään oikein päin siellä.

Vauva oli pari päivää hieman ylempänä ja asento oli mulle tosi hankala. Hän puski päällä mun kumpaakin lonkkaluuta vuorotellen samalla kun pahoinpiteli mun napaa ja olo oli liikkeiden kanssa välillä todella tukala. Mutta ihanaa, että vauva voi hyvin ja ei ainakaan tarvitse olla huolissaan, että hän ei liikkuisi riittävästi. Tämä vauva todellakin pitää itsestään meteliä ja kertaakaan ei ole tarvinnut tehdä liikelaskentaa. Viime yön aikana hän oli mennyt mahassa alemmas ja nyt mulla ei ole enää lainkaan niin tukala olo kuin vielä eilen. Ihanaa! Aion nauttia tästä hyvästä olosta nyt niin pitkään kuin sitä kestää ja olen todella kiitollinen, että hän päätti nyt asettua hieman alemmas.

Puhuin viime viikolla levottomista jaloista ja se vaiva ei ole pahentuntut, mutta ei helpottanutkaan. Ostin mun vitamiinirepertuaariin vielä magnesiumia seuraajien suosituksesta, mutta se ei ainakaan vielä ole vaikuttanut kovin paljoa. Mutta täytyy toivoa, että se alkaisi vaikuttaa mahd. pian. Onneksi oireena on edelleen ollut lähinnä vain toisen jalan levottomuus, niin kyllä sen kestää.

Nukkuminen on sujunut ihan ok, mutta nuo pari päivää kun mulla oli tuo navan seutu vauvan asennon takia aika kipeä, niin heräsin joka kerta kun käänsin kylkeä, koska siihen napaan sattui. Eli heräilyä  oli aika monta kertaa yössä. Onneksi viime yö sujui jo paremmin. Täytyy toivoa, että vauva olisi nyt pysyvästi päättänyt hengailla tuolla vähän alempana, niin olo ei menisi enää asennon puolesta tukalaksi. Nyt ne voimakkaat liikkeetkin on helpompi ottaa vastaan, kun napa ei ole käsittämättömän venytyksen kohteena koko ajan.

Synnytys on alkanut olla aika paljon mielessä ja olen kuunnellut BookBeatista Peloton synnytys -kirjaa. Mulla ei ole itsellä synnytyspelkoa, mutta koen, että kirjan avulla olen voinut palauttaa mieleen niitä hetkiä synnytyksestä, kun rentoutuminen on ollut mulle vaikeampaa ja ehkä tehdä sellaisia mielikuvaharjoituksia, että miten pystyisin kivusta huolimatta rentoutumaan tässä tulevassa synnytyksessä. Koen, että mun synnytykset on ollut tosi ihania ja positiivisia kokemuksia kaikki (ja nopeita ja helppoja myös), mutta en usko, että synnytyksessä voi olla LIIAN rentoutunut ja hyvä fiilis, eli kyllä sitä vanhankin koiran kannattaa opetella uusia temppuja.

Hullua, että nyt pyörähtää käyntiin siis jo 35. raskausviikko. Kai sitä nyt aletaan mun mittapuulla olla sitten viimeisillään. Seuraavaksi katseet kohti sitä sairaalakassia ja synnytyssuunnitelmaa. Raskaushieronta on jo varattu, joten synnytykseen valmistautumis -to do lista etenee pikkuhiljaa! Viime viikolla siivosin myös keittiön kuivaruokalaatikot ja aamiaiskaapin ja vauvanurkkauskin saatiin valmiiksi. Ehkä ensi viikolla pesen myös pikkupyykit, kääk!

Checklist raskausviikko 34.: 

Vauvan koko hedelmänä: Hunajameloni edelleen.

Cravings: Helsingin meijerin puolukkajogurttia on nyt mennyt joka päivä yksi purkillinen ja lisäksi mulla tekee koko ajan hulluna mieli kahvia! Olen pitäytynyt vain yhdessä päivittäisessä aamukahvissa, mutta harkitsen vahvasti, että kävisin ostamassa kofeiinitonta kahvia tähän himoon, niin saisi juoda vielä iltapäiväkahvitkin aamukahvin lisäksi. 

Oireet: Kova kipu navassa vauvan liikkeistä ja levottomat jalat. 


34+0

05.01.2017

Täällä sitä ollaan, loppumetreillä. Tämä raskaus on edennyt ihan hurjaa tahtia, ja on vaikea ymmärtää että olen jo näin pitkällä. Mutta joka päivä se konkretisoituu enemmän ja enemmän. Uusia suunnitelmia tehdessä on pitänyt ottaa huomioon mitä viikkoja jo eletään, ja monen kaverinkin kanssa kun ollaan nähty niin lähtiessä ollaan sitten sovittu että ”Nähdään seuraavan kerran sitten kun vauva on jo syntynyt!”. Siis apua, liian todellista! Samalla kuitenkin niin epätodellista, kun ei mulla yhtään ole sellainen olo että esim. kolmen tai neljän viikon päästä meillä olisi vauva.

Muuton aikaan kiusanneet supistukset ovat helpottaneet, tai oikeastaan kadonneet kokonaan. Tällä viikolla olen uskaltanut aivan rauhassa jo siivoilla ja tyhjennellä tiskikonetta ja kävellä portaita normaalisti ylös ja alas – ja pah, mulla ei tule supistusta edes joka päivä. Eli saattaahan se hyvin olla että tämä tyyppi viihtyykin kohdussa reippaasti siskojansa pidempään, tai sitten ei. Tiaran odotusaikana koin ensimmäisen supistukseni ikinä viikolla 34+3, ja siitä ei sitten kauaa enää mennytkään että hän syntyi, vaikka tuota ennen mulla ei koskaan ollut ollut edes yhtäkään kivutonta harjoitussupistusta. Mutta saa nähdä, onhan tämä taas jännää seurata miten oma keho toimii tällä kertaa.

Kävin neuvolassa eilen, ja siellä oli kaikki oikein hyvin, juuri niinkuin pitääkin. Verenpaine oli edelleen matala ja muutkin arvot hyviä. Vauva on tosiaankin pää alaspäin pötsissä, mikä on myös hyvä. Toivottavasti hän ei sieltä enää käännykään. Tulostin jo itselleni HUSin Ajatuksia tulevasta synnytyksestä -lomakkeen, ja ajattelin neuvolahoitajan kehotuksesta pakata sen mukaan synnärille neuvolakortin väliin. Viimeksi mulla ei sellaista ollut ja pärjäsin ilmankin, mutta ajattelin että nyt olisi kiva kun se on mukana ja ei tarvitse sitten kesken synnyttämisen enää osata sanoa mitä toivoo.

 Neuvolan hoitajan kanssa juteltiin tulevasta synnytyksestä ja mun ajatuksista sen suhteen ja hän oli kyllä tosi rohkaiseva ja sanoi että mulla kuulostaa olevan selkeät sävelet ja hyvä ja luottavainen mieli tulevasta. Meillä on ollut sama hoitaja Tiaran raskausajalta asti, melkein kuusi vuotta siis jo ja se on kyllä ihanaa. On tuttu ihminen jonka kanssa jutella ja joka tuntee sekä mut että meidän perheen hyvin. Hänen kanssaan mulla on aina ollut hyvä mieli käydä neuvolassa eikä koskaan ole tarvinnut jännittää tai miettiä että uskaltaako kysyä jotain.

Mulla olisi jäljellä vielä yksi neuvolalääkärikerta ja yksi ultra jossa tsekataan vauvan koko ja tarjonta vielä varmuuden vuoksi. Varattiin myös yksi normaali neuvolakäynti vielä, mutta saattaa olla että se jää sitten käymättä kokonaan, kun oli niin myöhään vasta viikolla 38. Katsotaan, katsotaan. Nämä on niin jänniä hetkiä, jotenkin ei oikein tiedä miten päin olisi! Olisi niin helppoa kun tietäisi etukäteen milloin vauva syntyy,  mutta eihän sitä millään voi tietää, pitää vaan odottaa.

Ensi viikolla varmaankin pakkailen sitten sairaalakassin, kunhan olen saanut viikonloppua vauvan vaatteita pestyä. Ei olla nimittäin vielä pesty mitään! Sairaalakassista tulee sekä tekstiä että videota, kun molempia on toivottu.

Laitoin muuten kollaasiin kaikki kuvaamani mahat tästä raskaudesta, alkaen viikolta 15! Onhan tuo maha nyt kyllä ottanut jäätävän kasvuspurtin tässä loppua kohden. Naurattaa miten isolta maha tuntui jo puolivälin tienoilla, vaikka oikeastihan se oli aivan mini.

Ihanaa huomista loppiaista kaikille, nauttikaa mielettömän kauniista pakkassäästä, mä oon ainakin ihan fiiliksissä tuosta auringosta ja lumesta!