Raskausviikko 22 (21+0-21+6)

27.04.2021

Sinne meni, viimeinen ”piinaviikko” ja nyt on tärkeä 22 viikon merkkipaalu saavutettu. Nyt meidän vauvalla on 50% mahdollisuus selviytyä, mikäli hän päättäisi syntyä. Nyt synnytys olisi ennenaikainen synnytys, eikä keskenmeno. Se on ihan valtavan helpottavaa, vaikka tietenkin toiveissa on, että vauva pysyttelisi turvallisesti kohdussa kasvamassa täysiaikaiseksi asti ja onneksi ei ole ainakaan toistaiseksi mitään ennenaikaiseen synnytykseen viittaavia oireita ollut. Mutta nyt on toivoa ja toivo merkitsee ihan käsittämättömän paljon. Seuraava merkittävä etappi on 28+0, jolloin selviytymisprosentit alkavat olla tismalleen samat kuin täysiaikaisella vauvalla, vaikka toki eniten toivon, että päästään sinne 37+0 asti vähintään. Nämä välietapit kuitenkin helpottavat ja antavat toivoa.

Meidän viime viikkoinen rakenneultra meni mainiosti ja siitä kerroinkin jo Instassa kattavasti. Mutta lyhyesti jos et sieltä vielä nähnyt: vauva oli terve, erittäin hyvinvoiva ja ennenkaikkea erittäin vilkas. Kaikki rakenteet, joita rakenneultrassa pystytään näkemään, oli kehittynyt juuri kuten pitää. Ultraava kätilökin ihmetteli moneen kertaan miten vilkas meidän vauva on, hyörii ja pyörii ja potkii ja heiluu joka suuntaan.

Onneksi saatiin kaikki mitat hienosti ja meidän mini oli kasvanut kuten pitääkin, vaikkakaan ei ollut ihan yhtä isoissa mitoissa muistaakseni kuin siskot rakenneultrassa ovat olleet, vaan hieman pienempi. Mutta siis eihän sitä energiaa ehdi hirveästi kerryttää sinne elimistöön jos vaan heiluu, hah. Ei siis ihme jos tällainen ikiliikkuja on hieman pienempi. Mihin me vielä joudutaankaan super aktiivisen vauvan kanssa, kun edellinen jo oli hulivili, joka nousi seisomaan puolivuotiaana, hah!

Fiilikset on tosi hyvät, eikä oireita ole ollut. Saa siis olla kiitollinen jälleen yhdestä mukavasti sujuneesta raskausviikosta. Tällä viikolla mulla on neuvola, josta saan raskaustodistuksen, sekä sokerirasituskoe. Aiemmin en ole joutunut sokerirasituskokeeseen, koska en täyttänyt kriteerejä. Edellisen raskauteni jälkeen kriteereitä on muutettu niin, että mikäli isovanhemmalla on 2. tyypin diabetes, niin täytyy käydä sokerirasituskokeessa, vaikka mikään muu riskitekijä ei täyttyisi. Aiemmin tähän laskettiin vain omat vanhemmat ja sisarukset, mutta nyt siis myös isovanhemmat ainakin mun neuvolan mukaan. Eli nyt joudun siihen ekaa kertaa, vaikka mulla ei ole ylipainoa, korkeaa ikää, aiemmissa raskauksissa mitään sokeriongelmia eikä mitään muitakaan altistavia tekijöitä tai omassa perheessä 2. tyypin diabetesta.

Hyvähän se on, että ollaan tarkkoja, vaikka tämä tuntuukin hassulta, kun mikään muu ei ole muuttunut kuin tämä yksi kriteeri paperilla. Mutta jokainen raskaus on toki erilainen, vaikka aiemmin ei ole ollut ongelmia niin eihän se sitä sano etteikö niitä voisi tulla tällä kertaa. Eli tottakai menen kokeeseen ja olen iloinen, että tässä ollaan tarkkoja. Jännittää kuitenkin se, että millainen olo siitä paastoamisesta ja sokerilitkun yhdistelmästä tulee, lähinnä, että tuleeko mulle migreeniä, kun olen nyt saanut nauttia jo viikkoja elämästä ilman sitä. Migreenin kanssa on tosi tärkeää syödä ja juoda vettä säännöllisesti ja riittävän usein, joten siksi ahdistaa. Kurjaa, ettei raskausdiabetesta voi tutkia ja testata mitenkään muuten, kuin mahdollisesti aiheuttamalla aivan hirveän olon ja työkyvyttömyyden raskaana olevalle jopa useaksi päiväksi. No, ei nyt kannata maalata tietenkään piruja seinille, voihan se myös olla, että siitä ei tule mitään oloja ja loppupäivä menee iloisesti töitä tehden. Sormet ristissä.

Ja sanon nyt jo valmiiksi, että en kaipaa tähän sokerirasitukseen liittyen mitään kokemuksia (etenkään kauhukokemuksia) tai vinkkejä, tai ohjeita siitä mitä syödä iltapalaksi, vaan menen avoimin mielin, mutta halusin sanoa omat pelot ääneen. Voin sitten höpötellä kokeen jälkeen siitä, että mikä fiilis itselle tuli, mutta etukäteen en halua kuulla muilta mitään, joten pliis älkää lähettäkö siihen liittyen viestejä. Kiitos <3

Nyt kun on pian raskaustodistus kourassa, niin saa alkaa hakemaan äitiysavustusta, sekä jakamaan perhevapaita, joten niihin liittyen tulossa ensi viikolla tärkeää asiaa. Aiemmin jo mainitsinkin, että me otetaan se äitiysavustus 170€ rahana ja tämä päätös on pitänyt. Uusi äitiyspakkaus oli tosi suloisen näköinen, mutta meillä on tallessa monet ekasta äitiyspakkauksesta tulleet tarpeelliset jutut ja monet muut taas mieluummin ostan tismalleen oman maun mukaisina, jotta päätyvät varmasti käyttöön.

Aletaan nyt viimeinkin tekemään isompia hankintoja, kun alan olla jo sen verran pitkällä raskauden suhteen. Niitä siis alkaa pian myös näkymään täällä blogissa ja Instassa. Kiva päästä valitsemaan ihania juttuja vauvalle ja tulee se vauvan odotus muutenkin tosi paljon konkreettisemmaksi, kun se alkaa sitten näkyä kotonakin lisääntyvinä vauvajuttuina. Toistaiseksi mikään täällä kotona ei vielä indikoi sitä, ettei meille on vauva tulossa, paitsi mun pyöreä pallomaha, haha!

Checklist raskausviikko 21:

Vauvan koko hedelmänä: Munakoiso.

Cravings: Appelsiinimehu kunnon hedelmälihalla. 

Oireet: Ei juuri mitään oireita, satunnaiset supistukset ja liitoskivut, sekä vauvan isoimpien liikkeiden aiheuttama paineentunne milloin missäkin osassa keskivartaloa. 


Raskausviikko 20 (19+0-19+6) – Puoliväli!

13.04.2021

Uskomatonta, mutta nyt raskausappi näyttää, että raskaudesta on takana tasan 50% ja puoliväli on saavutettu. Niin hassua, että tästä eteenpäin päiviä on koko ajan jäljellä vähemmän, kuin mitä niitä on jo takana. Tuntuu ihan valtavan helpottavalta olla nyt tässä ja puhua puolivälistä, kun ne ekat 10 viikkoa tuntuivat siltä, että eivät lopu ikinä ja päästäänkö edes sinne kymppiin asti. No päästiin me. Hurjaa. Nyt meidän mahatyypillä on kokoa jo monta sataa grammaa ja enää kaksi viikkoa siihen 22 viikon merkkipaaluun, jonka jälkeen käynnistyvää synnytystä ei enää automaattisesti kutsuta keskenmenoksi, vaan vauvalla on jo (vaikkakin pieni) mahdollisuus selviytyä. Ja siitä eteenpäin mahdollisuudet parantuvat nopeasti.

”Jos raskaus on ehtinyt kestää 23 viikkoa ennen lapsen syntymää, tällä on noin 50-prosenttinen mahdollisuus selvitä. Viikkoa myöhemmin syntyneistä vauvoista jo kaksi kolmesta jää henkiin. Jos 27 raskausviikkoa ehtii täyttyä ennen lapsen syntymää, ennenaikaisuus ei enää johda kuolemaan, vaan käytännössä kaikki sen jälkeen syntyvät keskoset selviävät, ellei muita sairauksia ole.” (lähde: vau.fi

Kun on alkuun pelännyt jatkuvasti keskenmenoa verenvuodon vuoksi, tuntuu se 50/50 mahdollisuuskin jo ihan uskomattomalta elämänlangalta, jota olen odottanut todella kovasti. Olen niin kiitollinen siitä, että saan olla tässä ja tuntea tämän ihanan pienen tyypin mun sisällä niin elinvoimaisena ja liikkuvaisena. Synnytykseen on (toivottavasti) vielä pitkä matka kuljettavana, mutta voiton puolella ollaan.

Kuluneen viikon aikana on käynyt selväksi, että vauva aivan selkeästi kuulee ääniä mahaan. Olen sitä pari viikkoa jo epäillyt ja eri lähteissä on tästä tosi ristiriitaista tietoa (osassa lukee, että viikolta 17 eteenpäin ja joissakin, että viikolla 22 vauva alkaa kuulla vatsaan), mutta meidän vauva taitaa ainakin kuulla nyt näin viikolla 20. Hän nimittäin aloittaa hurjat bileet aina kun autossa tai kuunnellaan kotona musiikkia. Ja huom, vain jos se on Oton musiikkia, eli raskasta rockia, anime-musiikkia tai ruotsalaista hiphopia. Ja jos yritän laittaa jotain omaa, kuten vaikka Harry Stylesia tai The Weekndiä, niin beibi jatkaa unia, eikä korvaansa lotkauta. Hänestä on tulossa siis selkeästi Oton hengenheimolainen ainakin musamaultaan.

Liikkeet ovat lisääntyneet runsaasti ja nyt niitä tuntuu tosi usein päivän aikana ja lähes aina pötkötellessä ja nukkumaan mennessä. Edelleen niitä pienempiä potkuja ja töytäisyjä on vaikea nähdä ulospäin, mutta mahan muoto kyllä vaihtelee ja vauvan selän ja pepun tuntee tosi selvästi mahan läpi.

Löysin viikonloppuna varastoa siivotessa meidän taaperokärryn, vastasyntyneen kylpytuen, potan ja vaikka mitä muuta. Ihanaa, kun olivat siellä tallessa! Samoin löysin vihdoinkin kadonneen parin mun mummun neulomille villasukille ja lapasille. Nyt meidän nuorimmainenkin pääsee käyttämään mun rakkaan mummun neulomia asusteita, vaikka ei mummua koskaan ehtinyt tavata.

Sellaisen huomion olen myös tehnyt tässä, että mulla ei enää tule normaalia useammin nälkä! Mikä on aivan ihanaa. Inhosin sitä, kun alkuun oli jatkuvasti nälkä ja koko ajan sai miettiä mitä söisi seuraavaksi, ja sitten ei kuitenkaan pystynyt syömään paljoa kerralla. Nyt olen päässyt takaisin normaaliin ateriarytmiini, eli siihen, että syön 4-5 kertaa päivässä. Tällä hetkellä syön aika samalla tavalla kuin ennen raskautta, mutta toki raskausajan ruokarajoitukset huomioiden. Vielä ei närästä (kopkop!) eli pystyn hyvin syömään vielä raakaa sipulia ja muita ihania närästäviä juttuja. Teen muuten postausta raskausajan ruokavalioon liittyen, se on tulossa ihan tässä lähiaikoina myös!

Hyvä fiilis edelleen. Supistuksia on, mutta eivät haittaa normaaleja arjen askareita. Välillä jos huomaamattani innostun kävelemään liian nopeasti ja liian pitkään (siis ulkona kävelyllä), niin sitten saattaa supistella enemmän, mutta levossa menee aina nopeasti ohi, eivätkä ole kivuliaita supistuksia. Olen siis tosi rauhallisin mielin ja nautin tästä ihan täysillä, koska aina en ole ollut näin onnekas. Toivotaan, että kipeät supistukset loistavat poissaolollaan sinne asti, että synnyttäminen on jo turvallista ja jopa toivottua.

Liitoskipuja tulee välillä tosi randomisti esim. kylkeä kääntäessä tai aivastaessa. Ja välillä taas menee monta päivää, ettei tule ollenkaan missään tilanteessa. Muistaakseni mulla on ollut ennenkin näin, että niitä tulee ja menee, välillä enemmän ja välillä vähemmän.

Checklist raskausviikko 20:

Vauvan koko hedelmänä: Mango.

Cravings: Ei mitään ruokahimoja? Tosi outoa! 

Oireet: Ei juuri mitään oireitakaan, paitsi satunnaiset supistukset ja hyvin satunnaiset liitoskivut.