Pikkuvauva-arjen ja yrittäjyyden yhdistäminen

24.05.2021

Sain mielenkiintoisen postaustoiveen pikkuvauva-ajan ja yrittäjyyden yhdistämisestä, sekä kysymyksiä siihen liittyen eräältä ihanalta vakkariseuraajalta, johon halusin tarttua. Kipinä tähän syntyi varmasti siitä, kun tässä toukokuun alkupuolella juteltiin perhevapaista ja siitä, kuinka meillä Otto pitää niistä suurimman osan. Meillä on tosiaan jo yhden lapsen kokemus siitä, kuinka yrittäjyyttä ja vauva-arkea yhdistetään ja se rohkaisi tekemään saman valinnan tälläkin kertaa. Tällä kertaa kuitenkin moni asia on myös toisin, paremmin.

Viimeksi kun meidän perheeseen syntyi vauva, olin ollut yrittäjänä vasta puolen vuoden ajan (!). Kokemusta siitä ei siis mitenkään ihan hirveästi ollut ehtinyt karttua. En osannut vielä lainkaan arvioida esimerkiksi mun tuloja juuri seuraavaa kuukautta pidemmälle, enkä ollut tehnyt vielä yhtään täyttä tilikautta.

Kaikki oli hurjan epävarmaa, vaikka onneksi töitä riitti ja yritys lähti heti pyörimään oikein hyvin. Mutta koska oli vaikea ennakoida, oli vaikeaa myös vaikuttaa siihen työn määrään. Tein melko paljon töitä, koska jatkuvasti oli pieni pelko siitä, että riittääkö töitä, kun pidempää kokemusta ei vielä ollut. Alkuun pidin oman pakollisen äitiysrahakauden minimiäitiysrahalla, ennen kuin Otto pystyi jäämään kotiin, kuten tälläkin kertaa mun täytyy tehdä.

Onneksi meidän vauva oli tyytyväinen ja rauhallinen, vaikka halusikin nukkua lähinnä rinnalla. Jos hän sai olla rinnalla tai kantorepussa, hän nukkui monta tuntia putkeen. Työtä tuli siis tehtyä melko epäergonomisissa asennoissa, mutta kirjoittaminen kuitenkin onnistui helposti, vaikka olin päivät yksin. Monesti tein töitä seisten tietokoneen ääressä ja vauva nukkui kantorepussa pitkiä päikkäreitä. Välillä hytkyttelin samalla kun naputtelin. Ja vauvan hereillä ollessa taas keskityin 100% häneen. Välillä yöunet jäivät lyhyiksi ja oma aika oli minimissä, mutta hienosti selvittiin kuitenkin, enkä kokenut itseäni liian kuormittuneeksi.

Nyt kun yrittäjyyttä tulee elokuussa täyteen jo viisi vuotta, on ollut helpompaa myös tehdä jo etukäteen sellaisia ratkaisuja, jotka helpottavat työtaakkaa ensimmäisinä kuukausina, kun olen yksin. Olen esimerkiksi säästellyt pidempiä vuosidiilejä laskutettavaksi syksylle, vaikka olen tehnyt työtä niiden eteen jo koko kevään. Näin ollen pystyn laskuttamaan ja nostamaan itselleni palkkiota, vaikka vauvan ekoina kuukausina en ehtisi keskittyä myyntiin tai tekemään kovinkaan monia kaupallisia yhteistöitä. Lisäksi olen pystynyt kerryttämään hyvin säästöjä, kun olen nyt keväällä tehnyt hieman tavallista enemmän töitä. Olen kiitollinen siitä, että olen fyysisesti voinut hyvin ja jaksanut tehdä paljon, jotta sitten syksyllä päästään helpommalla.

Tämän olen ennakoinut lähinnä siksi, että ei vielä tiedä millainen tyyppi vauva on. Onko hän tyytyväinen vai itkuinen, nukutaanko me hyvin vai semihyvin vai ei ollenkaan. Jos vauva on perustyytyväinen ja nukkuu hyvin, en näe mitään estettä sille, että tekisin enemmänkin töitä. Ihan vauvan ja oman jaksamisen mukaan kuitenkin mennään. Liian ahtaalle en aio itseäni ajaa.

Sen aikaa kun Otto on vielä töissä ekat kuukaudet ja minä yksin vauvan kanssa, on tarkoituksena tehdä koneella/puhelimella töitä vain silloin kun se helposti onnistuu, eli lähinnä vauvan nukkuessa. Puhelinpalaverit hoituvat helposti myös vaunulenkillä tai vauva kantorepussa nukkuen. Ainakin meidän ala on onneksi sen verran perhemyönteinen, että kukaan ei myöskään hätkähdä jos videopalaverissa samalla syöttää vauvaa. Ja toki jos syksyllä toivottavasti saa jo elää vapaammin, vauva kulkee mukana myös lounastreffeillä ja pr-tilaisuuksissa vallan mainiosti, jos tekee mieli nähdä ihmisiä muutenkin kuin tietokoneen näytöltä.

Vaikka kirjoitukset, kuvat ja videot ovat se osa mun työstä, joka näkyy, iso osa on myös kaikenlaista muuta, kuten ruuanlaittoa, valokuvaamista, tapaamisia tai stailaamista (itseni, kattauksen, ruuan tai esim kodin). Eli kaikkea muuta kuin tietokoneen tai puhelimen ruudun ääressä olemista. Esimerkiksi ruokaa voin tarvittaessa aivan hyvin laittaa myös joskus kun vauva on hereillä, kyllähän ihmiset muutenkin laittavat ruokaa lasten ollessa hereillä.

Sitten, kun Otto jää kotiin, hänkin voi lähteä vauvan kanssa vaunulenkille päivällä tai leikkiä vauvan kanssa hänen ollessa hereillä. Silloin saan tehtyä varmasti jo helpommin koneen äärellä töitä ja palattua pikkuhiljaa normaalimpaan työtahtiin. Mutta suurimman osan töistä aion tehdä Oton vapaallakin nimenomaan silloin kun vauva nukkuu, jotta voidaan nauttia ainutlaatuisesta ajasta yhdessä. Se tarkoittaa sitä, että omaa aikaa on vähemmän, mutta priorisoin itse mieluummin sitä koko perheen yhteistä aikaa. Vauvavuosi on niin ainutlaatuinen ajanjakso, että en halua missata siitä mitään, kerran meillä on tällainen mahdollisuus. Omaa aikaa ehtii sitten viettää taas hyvin, kun vauva on kasvanut isommaksi, ja toki sitä voi tarvittaessa viettää vauvavuodenkin aikana välillä.

Sain muutaman hyvän kysymyksen tähän vauva-arjen ja yrittäjyyden yhdistämiseen liittyen ja vastaan niihin vielä tässä:

Mitä se käytännössä tarkoittaa, että ei voi jäädä äitiyslomalle?

No mulle se meinaa sitä, että en voi laittaa mun kaikkia somekanavia kiinni vaikka kolmeksi (saati sitten yhdeksäksi) kuukaudeksi ja olettaa, että sen jälkeen vielä ihmisiä kiinnostaa mun jutut ja mulla on  yritys, jolla tehdä työtä. Onhan se toki mahdollista, että kolmen kuukauden hiljaiselon jälkeen voisin jatkaa samaan malliin, mutta on myös mahdollista, että siinä putoaa aika pahasti kelkasta. Riskiä en uskalla ainakaan itse ottaa. Kukaan toinen ei myöskään voi elää mun elämää ja tuottaa mun sisältöjä mun kanaviin. Jonkun toisen vierailu voi olla hauska juttu päivän tai vaikka viikon ajan, mutta ei kolmea kuukautta.

Mun työ on sellaista, että se koostuu sekä työstä, josta mulle maksetaan että työstä jota teen ilmaiseksi, jotta voisin tehdä myös sitä maksullista työtä. Kukaan ei maksa mulle siitä, että höpöttelen raskauskuulumisia storyyn tai askartelen lapsille naamiaisasuja ja esittelen niitä. Mutta toisaalta, jos en koskaan höpöttelisi ei-kaupallisia juttuja storyyn, ei kukaan jaksaisi katsoa mun storyja, eikä silloin kukaan haluaisi ostaa sieltä myöskään tilaa kaupalliselle yhteistyölle.

En voi siis valita vain jompaa kumpaa, vaan molemmat tukevat toisiaan ja tarvitsevat toisiaan. Jos en tekisi kaupallista sisältöä, en voisi myöskään tehdä niin paljoa ei-kaupallista sisältöä, koska sitten mulla olisi jokin muu päivätyö, joka veisi leijonaosan mun ajasta. Normaalista päivätyöstä taas toki voisin jäädä äitiyslomalle normaalisti, mutta se ei koskaan ole ollut mulle mikään must-juttu. Mulle tärkeämpää on se, että arki kokonaisuutena toimii, sekä vauvavuonna että myös sen jälkeen. Yrittäjyys sopii mun luonteelle ja elämänarvoille parhaiten ja olen kokenut sen olevan helppo yhdistettävä perhe-elämään.

Tässä meidän ”tosi rauhallinen” kolmas mini seisomassa puolen vuoden iässä, juuri pari päivää aiemmin opittuaan nousemaan itse seisomaan tukea vasten. Ja vieressä hieman vauvan meininkiä jännittävä Otto vanhempainvapaalla.

Miten arvioin mitä jaksan/voin tehdä?

Tämä onkin tosi hyvä kysymys! Etukäteen kun ei tosiaan voi tietää millaista vauva-arki on juuri tällä kertaa, kuten ei voinut viimeksikään. Pyrin katsomaan siis tilanteen mukaan. Toistaiseksi olen sopinut vain muutamia työjuttuja ekojen kuukausien ajalle, ja pyrkinyt pitämään toimeentulosta huolta muuten jo etukäteen. Mutta vasta aika näyttää kuinka paljon pystyn tekemään. 10 vuoden kokemus alasta ja kolmesta lapsesta on onneksi jonkun verran jo opettanut arvioimaan sitä omaa jaksamista. Tiedän, että jaksaisin tehdä ainakin kerran viikkoon kaupallisen yhteistyön, vaikka nukkuisin tunnin pätkissä joka yö. Muuta sisältöä tuotan muutenkin oman elämän tahdissa ja matalalla kynnyksellä, joten se onnistuu varmasti, oli se arki sitten millaista tahansa. Ja siinäkin voi käyttää harkintaa ja joustaa tilanteen mukaan.

Äitiysvapaan aikana töitä saisi tehdä sunnuntaisin ilman, että se vaikuttaa äitiyspäivärahan määrään. Itse en halua kuitenkaan sitoa itseäni mihinkään tiettyihin viikonpäiviin, vaan teen töitä silloin kun se helpoiten onnistuu. Siksi teen tälläkin kertaa niin, että otan pakolliselta äitiysvapaalta ainoastaan minimiäitiysrahan, enkä YEL-työtuloon perustuvaa äitiysrahaa, ja teen töitä rajoituksettomasti juuri silloin kun siltä tuntuu. Se on meille taloudellisesti kaikkein helpointa, eikä mun silloin tarvitse ilmoitella mun työpäiviä kenellekään, tai miettiä yhtään enempää.

Muuttavatko työt luonnettaan vauva-arjen myötä?

En usko, että töiden luonne muuttuu. Jatkan samalla hyväksi havaitulla linjalla omien arvojeni mukaisesti. Mutta korona saattaa muuttaa töiden luonnetta. Yli vuoden 100% kotoa työskentelyn jälkeen voi olla ihan kivaakin jos syksyllä olisi jo enemmän tapahtumia ja livetapaamisia, jotka piristäisivät sitä kotiarkea.

Toivoisinko, että voisin joskus ottaa lomaa? Tekisinkö silloin mieluummin sisältöjä ennakkoon vai palkkaisinko harjoittelijan?

Yrityksen perustamisen jälkeen 1,5 viikkoa on pisin loma, jonka olen pitänyt. Sitä pidempää täyslomaa (eli kokonaan ilman mitään somea ja sähköpostia) en usko voivani pitää, mutta se ei myöskään haittaa mua. Olen ihmisenä sellainen, että kaipaan sitä tekemistä ja ideointia, enkä oikein viihdy kokonaan lomalla pitkiä aikoja. Kirjoitin blogia ja tein somesisältöjä myös esikoisen ja toisen lapsen vauvavuosina säännöllisesti, silloin en vaan vielä tienannut siitä rahaa niin paljoa, että olisin voinut kutsua sitä mun työksi. Mua ei kiinnosta se, että saisin olla tekemättä töitä täysin, vaan mulle vapautta ja luksusta on se, että saan tehdä mua kiinnostavaa työtä mun omilla ehdoilla ja aikatauluilla. Työn ja vauva-, sekä perhearjen yhdistäminen menee tosi rutiinilla näin monen vuoden jälkeen ja se on mun elämäntapa, jossa tunnen olevani vapaa ja onnellinen.

Kokeilin välissä myös sitä, että kävin palkkatyössä muualla ja tein blogia/somea vain sivutyönä ja kyllä tämä nykyinen tapa sopii mulle itselleni ja meidän perheelle paljon paremmin. Mun lyhyiden lomapyrähdysten ajaksi en ole ottanut itselleni sijaista. Joskus olen tehnyt sisältöjä ennakkoon, toisinaan taas antanut vain olla. Se on työn kannalta kannattavampaa, että tekee ennakkoon sisältöjä, joita julkaisee myös lomalla (eli ei ole kuitenkaan ihan täyslomalla), mutta välillä kaipaa ihan 100% irtautumistakin toki. Molempia tilanteen mukaan.

Itse odotan tulevaa arkea innolla ja avoimin mielin. Yksi kokemus takana tuo varmuutta, eikä mua oikeastaan hirveästi jännitä. Voin kertoa sitten kokemuksia kun nähdään millainen tämä meidän hulivilivauva on mahan ulkopuolella, hah! Ymmärrän, kuinka ainutlaatuista ja harvinaista on se, että me pystytään järjestämään vauva-arki näin ja viettämään suurin osa vauvavuodesta koko perhe yhdessä. Olen ihan valtavan kiitollinen siitä, etenkin kun takana on myös kaksi aivan erilaista vauvavuotta, joista etenkin toisen aikana olin lähes täysin yksin lasten kanssa Oton tehdessä pahimmillaan aina monta 7-päiväistä työviikkoa päivystyksineen putkeen, kun me säästettiin häitä varten. Olen siis nähnyt myös sen toisen puolen ja juuri siksi arvostan tätä meidän nykyistä arkea vielä miljoona kertaa enemmän.

Kirjoitettiin postauksia tähän aiheeseen liittyen myös meidän kolmannen lapsen vauvavuonna Oton kanssa, ne löytyvät tästä:

Kun Otto vanhempainvapaalle jäi

AKKAVALTA: Otto vanhempainvapaalla

AKKAVALTA: Vanhempainvapaan loppumetreillä

Vuosi yrittäjänä (vauvan ollessa n. 7kk)


Missä ammatissa olisin jos en olisi someyrittäjä?

26.10.2020

Kysyin seuraajiltani IG-storyssa kysymyksen, että missä ammatissa he näkisivät minut jos en olisi nykyisessä ammatissani, eli someyrittäjä. Inspiraation kysymykseen sain @sariannasitnb IG-tililtä, kun hän oli kysynyt omassa storyssaan tämän kysymyksen. Oli aivan älyttömän hauskaa lukea vastauksia ja tuli sellainen olo, että luonteeni ja kiinnostuksenkohteeni ovat kyllä puskeneet vahvasti läpi täällä blogissa. Niin hyvin seuraajat selkeästi tuntevat minut! Lähes kaikki vastaukset olivat sellaisia, että olen ainakin joskus miettinyt kyseistä ammattia, että millaistakohan sellaista työtä olisi tehdä tai sopisiko se minulle.

Tuli myös todella imarreltu olo, niin kauniita sanoja sain! Moni sanoi, että näkisi minut ehdottomasti lasten tai perheiden parissa tekemässä töitä siksi, miten olen lasten kanssa. Siitä tuli niin hyvä mieli, parasta mahdollista palautetta mitä voi saada. Moni sanoi myös, että näkee mut jossain, missä voin auttaa ihmisiä. Myös siitä tuli ihana ja lämmin fiilis.

Halusin käydä yleisimmät ammattiehdotukset ihan yksitellen läpi, että millainen tunne minulla itselläni on kyseisestä ammatista. Kirjoitin ylös ajatuksia, joita minulla olisi itsestäni tekemässä kyseisen alan töitä. Toivottavasti tykkäätte vähän erilaisesta postausideasta!

Top 13 seuraajien yleisimmät ammattiehdotukset minulle kyselyn perusteella:

1. Varhaiskasvatuksen opettaja (38 ehdotusta)

Tämä oli kaikkein yleisin! Todella suuri osa vastauksista oli varhaiskasvatuksen opettaja / lastentarhan opettaja / eskarin opettaja. Ja siis myönnän kyllä, että viihdyn todella hyvin lasten parissa ja olisi hurjan mielenkiintoista tehdä tätä tärkeää työtä. Olen sitä joskus nuorempana miettinytkin. Olisi ihan huikeaa päästä vaikuttamaan positiivisesti varhaiskasvatukseen ja lasten jokapäiväiseen arkeen. Toisaalta, työ on myös resurssipulan vuoksi tällä hetkellä käsittääkseni melko raskasta ja yksi ihminen joutuu usein tekemään useamman ihmisen työt.  Kaikki kunnia ihan jokaiselle varhaiskasvatusopelle tärkeästä työstä, jota teette! En tiedä pystyisinkö siihen itse, vaikka se varmasti parhaimmillaan on maailman antoisin työ, kun saa olla maailman parhaiden tyyppien eli lasten kanssa. Moni sanoi, että olisin ihana varhaiskasvatuksen opettaja ja se lämmitti kyllä sydäntä! Olen niin otettu siitä, että ajattelette noin.

2. Sosiaalityöntekijä / perhetyöntekijä (35 ehdotusta)

Toisiksi yleisin vastaus. Sosiaalityöntekijän uraa olen ihan tosissani miettinyt ja monesti. Joko sosiaalialaa AMK:ssa tai sitten sosiaalitieteitä valtiotieteellisessä ja ehkä ennemmin jälkimmäistä. Vaikka koen hirveän arvokkaana juuri sen suoraan perheiden ja lasten kanssa tehtävän työn, haluaisin kuitenkin päästä päättämään ja vaikuttamaan niihin asioihin vielä enemmän ihan rakennetasolla. Haluaisin päästä tulipalojen sammuttamisen sijaan estämään niitä syttymästä ihan kokonaan. On niin paljon asioita, joita voisi ja pitäisi tehdä paremmin, jotta sosiaali- ja perhetyöntekijät voisivat oikeasti tehdä työtään täysillä, eivätkä joutuisi vaan yrittää selvitä hurjista asiakasmääristä. Miten apu saataisiin entistäkin paremmin ohjattua perheille jo ennen suuria ongelmia, miten tavoitettaisiin kaikki ne perheet, jotka eniten kaipaavat apua ja jotka hyötyisivät ennaltaehkäisevästä tuesta.

3. Alakoulun opettaja (20 ehdotusta)

Tämäkin on ihan super tärkeä ja mahtava työ! Ja olisi ihan huippua olla alakoulun opettaja. Olen monesti miettinyt, että millainen opettaja olisin ja miten kykenisin siihen kaikkeen, mitä juuri alakoulun opet tekevät. Miten paljon on myös sitä työtä, joka tapahtuu oppituntien ulkopuolella. Ehdottomasti sellainen työ, jota voisin harkita itselleni. Toisaalta alakoulun opettajan työssä on niitä samoja ongelmia, joita on myös varhaiskasvatuksessa. Resurssipulaa, sitä, että joutuu tekemään yksin monet työt ja joutuu vastaamaan yksin tilanteista, joissa oikeasti vaadittaisiin moniammatillista yhteistyötä. Ihailen kyllä kaikkia opettajia, oli sitten millä kouluasteella tahansa!

4. Markkinoinnin ammattilainen (15 ehdotusta)

Tämä liippaa kaikista lähimpää ”omaa alaani”. Olisi todella kiinnostavaa olla markkinointialalla töissä ja tältä alalta minulla myös on kokemusta niin, että olen ollut toisessa yrityksessä töissä, enkä vain omassani. Voi olla, että joskus isona päädyn vielä markkinointihommiin jollekin toiselle, tai päädyn tekemään oman yritykseni kautta niitä hommia enemmän toisille kuin itselleni. Se tuntuu järkevältä urasiirrolta jossain vaiheessa elämää. En silti ole varma onko se koko loppuelämän intohimo. Onneksi ei tarvitse vielä tietää.

5. Psykologi / Lasten psykologi (10 ehdotusta)

Ihan mielettömän kiinnostava ja tärkeä ammatti! Ja sekin lasten parissa. Olisi ihan huikeaa päästä lasten psykologiksi. Tämä on varmasti yksi ikuisia haaveammattejani. Lasten psykologiksi pääsy vaatisi ensin viisi vuotta perusopintoja yliopistossa ja sitten puolen vuoden harjoittelun. Jos pääsisin opiskelemaan tätä alaa, olisin aika onnekas.

6. Lasten lääkäri ( 8 ehdotusta)

Olisi ihan mieletöntä olla lasten lääkäri, mutta en elättele lainkaan toiveita, että pääsisin ikinä lääkikseen. Kemia, fysiikka ja pitkä matematiikka eivät vaan luonnistu minulta tai edes kiinnosta minua ollenkaan siinä määrin, että yrittäisin. Olisi huippua olla lääkäri, mutta jätän sen niille, jotka loistavat kaikilla osa-alueilla joita se vaatii. Olen kuitenkin todella imarreltu tästä ammattiehdotuksesta, jota tuli vielä monen monta kertaa, kiitos!

7. Lasten hoitaja / perhepäivähoitaja (7 ehdotusta)

Todella tärkeä ja ihana työ! Voisin tehdä varmasti jonkin aikaa, mutta minulla on niin suuri ja palava halu päästä suunnittelemaan ja vaikuttamaan asioihin siellä taustalla, joten voi olla, että en osaisi jäädä aloilleen siihen itse lastenhoitotyöhön. Mutta nostan hattua jokaiselle tämän alan ammattilaiselle, joka tekee päivittäin tärkeää työtä ja kohtaa lapsia ja perheitä.

8. Neuvolan terveydenhoitaja (7 ehdotusta)

Ai että, tämä olisi niiiiiiin ihana työ! Haluaisin olla sellainen ihana  ja kannustava muumimamma, jonka luokse perheillä olisi turvallista tulla! Sellainen, joka osaisi neuvoa niksit nukkumiseen ja syömiseen ja läheisyyteen ja kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan, mikä vaan voi mieltä askarruttaa. Sellainen turvallinen tyyppi, joka osaisi kohdata jokaisen perheen ja tilanteen arvokkaasti ja kunnioittavasti, sekä lempeästi ja jolle uskaltaisi puhua rehellisesti ja aidosti kaikista arjen ja elämän asioista. Joo. Tätä olen kyllä miettinyt myös. Olen jopa yllättynyt siitä, miten vahvoja mielikuvia mulle tuli itsestäni neuvolan terveydenhoitajana kun kirjoitin näitä lauseita. Tähän vaikuttaa varmasti se, että meillä on ollut niin ihana neuvolan terveydenhoitaja itsellä ihan sieltä vuodesta 2011 asti, että olen saanut parhaan mahdollisen esimerkin siitä, millainen työntekijä voi parhaimmillaan olla.

9. Kampaaja (7 ehdotusta)

Ihana ehdotus! Kampaajaksi mä silloin opiskelin kun tapasin Oton. Olisi ihan huippua olla kampaaja, mutta en kuitenkaan koe, että loppupeleissä se sopisi mulle. Lisäksi nykyinen hajusteherkkyyteni hankaloittaisi huomattavasti työn harjoittamista, vaikka toki voisin perustaa täysin hajusteettoman kampaamon, niitäkin on. Ihailen kaikkia upeita hiusalan ammattilaisia, he tekevät niin paljon muutakin kun vaan hiuksia!

10. Hoitoalalla lähihoitaja tai sairaanhoitaja (6 ehdotusta)

Super tärkeä työ, mutta tähän en usko, että itse pystyisin. Mulla on oksennusfobia ja jonkinasteinen bakteerikammo myös, joten en usko, että kykenisin kaikkeen siihen käytännön työhön, vaikka muuten ala olisi todella lähellä sydäntä. Kun mua ahdistaa jo se jos perheenjäsen voi pahoin, niin en kykenisi olemaan lempeä ja rauhallinen jonkun noroviruspotilaan kanssa, kun kaikki vaistot huutaisivat vaan, että ”JUOKSE NIIN KAUAS KUIN PÄÄSET!”. Kaikki kunnia ihan jokaiselle hoitajalle, joka pitää tämän yhteiskunnan rattaat pyörimässä! Toki on paljon erilaisia sairaanhoitajia, olisi varmasti ihan erilaista olla sairaanhoitajana vaikkapa vastasyntyneiden teholla tai esim. röntgenhoitajana. Sitä voisin varmasti tehdä. Mutta mietityttää se, että sinne päästäkseen täytyy varmasti kyetä myös työskentelemään noiden edellä mainitsemieni itseäni pelottavien asioiden kanssa ensin.

11. Kätilö (5 ehdotusta)

Niin mielettömän ihana työ, jota olen myös miettinyt. Mielettömän vastuullinen työ myös, ja se on se mikä siinä itseäni pelottaa. En tiedä uskaltaisinko ottaa vastuuta toisten ihmisten elämästä ja kuolemasta. Se tuntuu niin suurelta asialta, että en siihen kykenisi. Rakastan synnytyksiä ja rakastan vauvoja ja haluaisin mielellään olla mukana synnytyksessä vaikka joka ikinen päivä, jos jokaisessa synnytyksessä kaikki aina päättyisi 100% hyvin. Mutta en tiedä miten henkisesti selviäisin niistä tilanteista, kun kaikki ei menekään niin hyvin ja lopputulos olisi se kamalin mahdollinen. Siksi en usko, että pystyisin siihen itse ja kunnioitan ihan mielettömän paljon jokaista kätilöä, joka pystyy.

12. Toimittaja (4 ehdotusta)

Olisi ihan mahtavaa olla toimittava tai vaikkapa tutkiva journalisti! Vaikka toimittajan ammatissa mietityttää kyllä myös kaikki se sama, mikä omassa nykyisessä ammatissa. Toimittajat kohtaavat häirintää, vihapuhetta ja jopa vainoamista. Toisaalta, toimittajat pääsevät kohtaamaan paljon erilaisia ihmisiä ja tapahtumia ja kokemaan paljon sellaista, mitä moni muu ei. Toimittajan ammatti on hieno ammatti, mutta en tiedä olisiko itsestäni siihen.

13. Lastenvaatteiden suunnittelija (4 ehdotusta)

KYLLÄ! Haluaisin todellakin olla lastenvaate-designer tai suunnitella lapsille ja aikuisille mätsääviä vaatteita! Muotisuunnittelijan ammatti oli haaveammattini jo lapsena ja edelleen salaa haaveilen siitä joskus. Jos tätä olisi mahdollista tehdä ilman, että tarvitsee itse osata ollenkaan ommella, olisin ihan super mielelläni lastenvaatteiden suunnittelija. Haaveilen kyllä todella paljon siitä, että saisin joskus suunnitella oman lastenvaatemalliston (edes pienen) jollekin toiselle vastuulliselle merkille, jolla ompelijat ja muut resurssit olisi jo valmiiksi olemassa.

Muita yksittäisiä/pari mainintaa saaneita ammattiehdotuksia:

Jonkun coolin yrityksen luova johtaja, vaatemyyjä, kaupan kassa, muotilehden toimittaja, stylisti, vaatesuunnittelija, toimintaterapeutti, sisustusarkkitehti, kotitalousope, kirjailija, pankkivirkailija, kiinteistönvälittäjä, korusuunnittelija, puheterapeutti, mainostoimiston työntekijä, viestintäalan asiantuntija, koulukuraattori, hyvinvointiliikkeen yrittäjä, nuoriso-ohjaaja, juristi, kahvilaleipomon pitäjä, joku hampaisiin liittyvä, viestintäalan asiantuntija isossa organisaatiossa, konsultti, barista, hajuton kosmetiikka myyntitykki, juhlasuunnittelija, erityisopettaja, lasten oikeuksiin vaikuttavan järjestön johtaja, lapsiperheiden sisustussuunnitteluohjelman juontaja ja suunnittelija, kokki. 

Haluan kiittää ihan mielettömän paljon teitä kaikkia kaikista näistä ammattiehdotuksista, joita tuli ihan valtava määrä. Haluan kiittää myös ihan älyttömän paljon kaikista teidän kauniista sanoista, oikeasti pyyhin kyyneleitä täällä kun luin miten ihanasti kirjoititte minusta.  Teidän sanoista tuli mulle niin hyvä mieli ja ehdotuksista oikeasti paljon uutta ajateltavaa. Ei sitä voi tietää vielä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tämä nosti pintaan tosi paljon tunteita ja jotenkin oli ihana huomata miten vahvoja myönteisiä tunteita moni ammatti herätti mun sisällä. Miten kovaa paloa tunnen montaa ammattia kohtaan, vaikka samalla rakastan nykyistäkin ammattiani. Onneksi tässä on koko elämä aikaa. Jatketaan keskustelua IG:n puolella!