Mun blogi numeroina

03.03.2020

Multa toivottiin kovasti postausta blogista numeroina, eli niistä tärkeistä avainluvuista mun blogiin liittyen. Idea oli mun mielestä ihan super hauska, enkä ole koskaan ennen tällaista tehnyt. Mä tutkin muutenkin aina tasaisesti blogin analytiikkaa ja se on mun mielestä hirveän mielenkiintoista. Analytiikka kertoo paljon siitä, missä on onnistunut, mikä ei ole mennyt ihan niin nappiin ja usein onnistuu myös yllättämään. Joskus joku postaus, joka ei julkaisuhetkellä ole ollut niin suosittu, nousee vuosien saatossa yhdeksi luetuimmista. Esimerkiksi parin vuoden takainen Milloin päiväkotiin vatsataudin jälkeen on tähän vuodenaikaan taatusti top kympissä, vaikka julkaisisin mitä kiinnostavaa uutta. Julkaisuhetkellä se oli aivan keskitasoa, ei mikään megahitti.

Mutta sen pidemmittä puheitta, tässä muutamia avainlukuja mun blogista (luvut otettu kirjoitushetkellä ma-aamuna):

2 610 111 – Näin monta yksittäistä vierailijaa blogissani on ollut sen jälkeen, kun aloitin indiedays.com -osoitteessa reilut viisi vuotta sitten

79 032 – Näin monta yksittäistä vierailijaa blogissani oli helmikuun aikana.

22 163 271 – Näin monta lukukertaa blogillani on ollut sen jälkeen, kun aloitin indiedays.com -osoitteessa reilut viisi vuotta sitten

2942 – Näin monta postausta olen kirjoittanut blogihistorian aikana

2809 – Näin monta postausta olen julkaissut blogihistorian aikana

316 – Näin monta postausta julkaisin vuonna 2019

48 182  – Blogini luetuimman postauksen lukukerrat (Ja postaushan oli 15 nopeaa ja helppoa arkiruokaa). Tähän välihuomautuksena se, että blogitilastoissani luetuimmat sivut ovat etusivu, toinen sivu, kolmas sivu, neljäs sivu ja viides sivu. Yksittäisen postauksen lukukerrat eivät siis huomioi niitä kertoja, kun joku on lukenut postauksen suoraan etusivulta, vaan ainoastaan ne kerrat, kun on luettu sitä kyseistä yksittäistä postausta se auki klikaten.

105 842 – Blogiin tulleiden kommenttien määrä alusta asti

6 – Blogini voittamat palkinnot (mukana palkinnoissa kolmen voiton lisäksi kaksi palkittua 3. sijaa ja yksi palkittu 2. sija)

8 – Blogini saamat ehdokkuudet eri palkintogaaloissa

03:11 – keskimääräinen lukuaika postaukselle viime kuussa

17:15 – pisin keskimääräinen lukuaika 100 suosituimman postauksen joukossa. Ihanat erilaiset perheet: Viivi, Antti, Vilja, Varpu, Akseli ja Minni -postausta on luettu keskimäärin 17 minuutin ja 15 sekunnin ajan.

21. käytetyin hakusana jolla blogiini saavutaan on tortillatäyte 

8 vuotta, 9 kuukautta ja 24 päivää on kulunut siitä, kun julkaisin ekan postauksen

40-50h – keskimääräinen tuntimäärä viikossa, jonka käytän työhöni blogissa ja somekanavissa (joinakin viikkoina saatan tehdä vain 30h, toisina saatan tehdä 70h)

99 – DM-viestien määrä, joka mulla tälläkin hetkellä on jonossa odottamassa vastausta Instagramissa

99 – DM-viestien määrä, joihin yritän päivittäin saada vastattua

6 – Reissut, jotka olen tehnyt ulkomaille blogin kautta (Kööpenhamina, Frankfurt, Tukholma, Tukholma, Tukholma & Tallinna)

Sellaisia numerofaktoja. Postaukseen toivottiin myös, että kirjoitan ”kuinka monta euroa olen tienannut blogilla”. Olen jo jakanut mun vuositulot viime keväänä, mutta sen määrittely on ainakin itselleni haastavaa, että kuinka moni mun euroista on tienattu blogilla. Lasketaanko se blogilla tienaamiseksi, jos tuotan sisältöä muille yrityksille? Lasketaanko se blogilla tienaamiseksi, jos pidän koulutuksen muille bloggaajille? Kumpaakaan näistä en tekisi ilman mun blogia, mutta toisaalta niissä mun tekemä työ ei näy missään mun kanavassa kenellekään. Onko se siis silloin blogilla tienaamista vai ei? Jos oikein vetää mutkia suoriksi, niin esimerkiksi palkkatuloni startupista vuosina 2015 ja 2016 oli blogin avulla tienattu, koska en olisi saanut työpaikkaa tai edes tiennyt siitä paikasta ilman blogiani. Mä ajattelen itse, että kaikki mun tulot linkittyy jollain tavalla mun blogiin, vaikka kaikki ei suoraan siellä näykään.

Bloggaajana numerot ovat mulle tärkeä työkalu. En tuijota niitä yksittäisten tekstien osalta juurikaan, mutta kokonaisuutta seuraan aktiivisesti. Toki seuraan myös, mitkä aiheet kiinnostavat ja miksi. Indieplacen proikkaritiimi analysoi myös mun numeroita asiakkaille, eli siksi mun ei itse niitä tarvitse niin tarkasti käydä läpi, koska joku muu hoitaa aina tarvittavan raportoinnin yhteistöiden osalta. Olen siitä kiitollinen, koska silloin voin itse keskittyä siihen mitä eniten rakastan: tuottamaan sisältöä. Numeroiden seuraaminen auttaa sisällön suunnittelussa ja hakukoneoptimoinnissa. Hyvin tehty hakukoneoptimointi on suurin syy siihen, että myös vanhat tekstit keikkuvat suosituimmissa edelleen. Ne vastaavat johonkin ihmisten usein esittämään kysymykseen riittävän hyvin. Hakukoneoptimointi on äärimmäisen tärkeää jos blogia haluaa tehdä ammattimaisesti.

Sitä  on hauskaa seurata, miten jotkut postaukset nousevat aina tiettyyn aikaan vuodesta suosituiksi ja miten toiset pysyvät luetuimmissa päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Mulle on myös tärkeää seurata blogin lukijamääriä. Vaikka yleisesti blogien lukijamäärät ovat laskeneet huippuvuosista, mun blogia luetaan edelleen saman verran kuin esimerkiksi v. 2016. Se oli yksi niistä blogien ”huippuvuosista”, joiden jälkeen yleisesti osa seuraajista on valunut blogeista Instagramiin tai YouTubeen. Vaikka osa munkin seuraajista on siirtynyt seuraamaan vain Instan kautta, mukaan on tullut paljon uusia ihania tyyppejä! Ja mua ilahduttaa aivan valtavasti se, miten moni edelleen laittaa viestiä tai kommenttia, että on seurannut ihan alusta asti. Se tuntuu niin hyvältä.

Kyllä näitä miettiessä menee pää pyörälle. On hyvä tiedostaa aina se, että siellä ruutujen takana on suuri joukko ihmisiä, mutta on myös hyvä jättää se mielessä taka-alalle. Tärkein syy kirjoittaa blogia on mulle edelleen se sama kuin alussa: haluan inspiroida, herättää keskustelua, tuoda itselleni tärkeitä asioita esiin ja näyttää tavallista lapsiperheen arkea positiivisella otteella.

Kiitos kun luette ja tuette <3


Eka uudenlainen viikko pulkassa – fiilikset?

10.03.2019

Mä olen aivan seitsemännessä taivaassa. Sain alkuviikosta melkein kolme kokonaista työpäivää kaikessa rauhassa ilman yhtäkään keskeytystä. Melkein 3, koska taaperolla oli neuvola yhtenä päivänä jo klo 13.45. Kuinka paljon voi saada aikaan, kun saa keskittyä rauhassa ja vielä levänneillä aivoilla heti silloin kun on virkeimmillään?! Siis mulla oli aivan uudestisyntynyt fiilis. On NIIIN eri asia tehdä töitä päiväsaikaan niin, että niihin saa uppoutua täysillä, kuin iltamyöhällä tai päiväuniaikaan, jolloin työt saattavat keskeytyä milloin tahansa. On NIIIN eri asia, kun tietää, että nyt mulla on tämä koko päivä omistettuna ihan vaan kirjoittamiselle, eikä tarvitse miettiä mitään muuta.

Tuntuu vieläkin ihan uskomattomalta, että this is my life now. Mutta varmasti tähän tottuu pian. Tätä osaa arvostaa nyt jotenkin niin uudella tavalla, kun tietää, millaista se työnteko voi olla. Joka aamu kun koti oli vaan ihan hiljainen ja kuului vain mun ja Oton tietokoneiden tasainen naputtelu, mun teki mieli nipistää itseäni, että tajuan sen todeksi. Vapaa-ajan ja työajan selkeämpi erottelu tuntuu niin älyttömän virkistävältä parin vuoden sekamelskan jälkeen. Ehdottomasti takana on elämän kannalta mun elämän parhaat kaksi vuotta, mutta töiden kannalta uskon, että nyt lähtee kuulkaa sellainen vuosi vauhtiin, että oksat pois. Täältä mä tuun!

Olisi valehtelua sanoa, etteikö viimeisen reilun kahden vuoden aikana aina välillä olisi ollut ylikuormittunut olo. Usein on iskenyt se lamaannuksen tunne, kun ei ole tiennyt mistä edes aloittaa, kun tehtävää on ollut niin paljon ja aikaa niin vähän. Välillä on ollut niitäkin viikkoja, kun on tuntunut, että ei pysty tekemään muuta kuin ne asiat jotka on ihan pakko, eikä luovuudelle ole ollut sekuntiakaan aikaa. Se on kamala tunne.

Nyt mulla on sellainen fiilis, että ideoita vaan pulppuaa ja olen saanut aivan uuden innon taas ihan kaikkeen. Mä vihaan sitä fiilistä, kun ei keksi mitään. Se on mulle harvinainen tunne, en yleensä koskaan joudu edes miettimään, että mitä kirjoittaisin, kun sitä asiaa vaan tulee. Mutta kuluneen talven aikana se tyhjän paperin ahdistus on iskenyt muutamaan kertaan. On ollut jopa sellainen olo, että mulla ei kertakaikkiaan ole juuri sillä hetkellä ollut mitään sanottavaa. Silloin en sitten vaan ole sanonut mitään.

Se on johtunut siitä, että ei ole ollut aikaa ajatella. Ei ole ollut tilaa luovalle ajattelulle eikä kommunikaatiolle. Sen olen huomannut, että kaikkein suurin inspiraation lähde mulle on elämän lisäksi te tyypit siellä. Joka kerta kun kommunikoin teidän kanssa ja kysyn asioita teiltä, saan aivan valtavasti inspiraatiota. Mua kiinnostaa aina kuulla, mikä teitä kiinnostaa. Teidän tarinat ja teidän ajatukset inspiroivat mua ihan hulluna. Esimerkiksi tämän viikon rahapostaus oli mulle aivan järjettömän mielenkiintoinen kokemus, ja oli tosi hienoa saada teiltä siihen niin paljon kysymyksiä ja niin paljon palautetta. Vaikka sen kirjoittaminen oli mulle aika jännittävää ja vähän pelottavaakin, olen tosi iloinen, että tein sen. Kiitos teille ihan älyttömän paljon!

Suosittelen ehdottomasti muuten liittymään instassa seuraajaksi mun @iinalaura -tilille jos haluaa helposti ja vaivattomasti vaikuttaa siihen, millaista sisältöä täällä blogin puolella näkyy ja nähdä tavallista arkea videoiden muodossa. Instassa on ihan mahtavaa kysyä teidän mielipiteitä ja toiveita, ja siellä sitä tulee myös usein tehtyä. Tietenkin mä otan palautetta vastaan myös täällä kommenttiboksissa, sähköpostitse ja Facebook-sivuilla, mutta insta on ehkä sellainen kaikkein aktiivisin kommunikointikanava mulle.

Nyt mulla on vihdoin aikaa alkaa purkaa sielläkin tulvivaa viestiehdotusten laatikkoa, joka on viimeisen vuoden ajan näyttänyt aina 99+ avaamatonta viestiä. Olen purkanut sumaa joka päivä muutama tai kymmenen viestiä kerrallaan, mutta joka päivä se sama luku on tuijottanut mua ja muistuttanut siitä, että en pysty tekemään niin paljon kuin haluaisin. Mutta nyt mä viimein alan pystyä. Kiitos hurjasti jokaiselle, joka on aina laittanut ihania viestejä, vaikka en aina kaikkiin ole ehtinyt vastata.

Onneksi alkuviikko oli niin tehokas, sillä keskiviikkoiltana ensin kuopukselle nousi kuume, joka kesti pari päivää ja perjantaina vielä 5v alkoi yskimään aamulla ja mulle nousi lämpöä illalla. Onneksi tänään oli jo parempi, vaikkakin vähän kröhäinen olo vielä. Lapsetkin olivat jo kaikki eilen kaikki ihan hyvävointisia pientä yskää lukuunottamatta. Toivottavasti tämä olisi tällä muutaman päivän sairastelulla nyt selvä homma ja ensi viikolla jaksaisi taas paremmin! Meillä meni melkein koko loppuviikko siis lähinnä sisällä kotona. Katsottiin leffoja ja lasten sarjoja, syötiin perjantaina vähän perjantaikarkkeja ja valvottiin isompien tyyppien kanssa vähän taaperoa myöhempään. Tänään käytiin koko perhe Kahvila Kampelassa kaakaolla, kun oli niin upean aurinkoinen päivä.

Ihan mielettömän ihanaa ja toivottavasti aurinkoista ensi viikkoa kaikille <3