Toteutettu yhteistyönä Stokken kanssa. Meillä on ollut nyt muutaman viikon ajan käytössä uudet, omat Stokke Scoot -rattaat rikkimenneiden Mountain Buggy Duetien ja lainassa olleiden Stokke Xploryjen jälkeen. Sovimme Stokken kanssa jo aiemmin keväällä ratasyhteistyöstä, mikä olikin suuri onni siinä vaiheessa kun tuplat hajosivat, ja menetin toivoni niiden suhteen. Scootien odotusajan meillä oli lainassa Xploryt, joissa oli seisomalauta, ja Tiara tottui laina-aikana hienosti seisomalaudan käyttöön.

Stokke Scootit ovat Stokken kompaktein ratasmalli, ja kooltaan huomattavasti pienemmät kuin Crusit tai Xploryt. Pelkiksi matkarattaiksi en niitä kuvaisi, sillä ominaisuuksia löytyy paljon enemmän kuin perus sateenvarjoratasmalleista. Monipuolisiksi ominaisuuksiksi luettelisin mm. normimatkarattaiden renkaita suuremmat renkaat, hyvän kuomun, helpon yhdisteltävyyden eri tilanteisiin, tilavan tavarakorin, lukuisat lisävarusteet, sekä tukevan fiiliksen, joka työnnettäessä tulee. Scootit eivät ole liian kevyet, vaan juuri sopivat cityrattaat, täydelliset meidän tarpeisiin.

Rattaissa on todella monipuolinen kuomu, joka suojaa erittäin tehokkaasti auringolta ja tuulelta, ja tulee tarvittaessa pitkälle eteen. Kuomussa on myös vetoketjulla avattava tuuletusaukko, sekä neppari, jolla ylimääräisen kuomukankaan saa nätisti kiinni ja kuomun siistin näköiseksi. Lapsen ollessa kasvot menosuuntaan, tuuletusaukosta voi myös kurkkia mitä tyyppi puuhailee. Kuomun saa tarvittaessa myös kokonaan irti. Sateen tai hyttysten varalle rattaiden mukana tulee aina sadesuoja, sekä hyttysverkko, jotka auttavat silloin kuin huippukuomukaan ei riitä. Zelda tykkää kovasti siitä, että sadesuoja on täysin läpinäkyvä ja sieltä on yhtä hyvä tiirailla, kuin ilmankin sitä.

Scooteissa on kaksi klipsiä istuimen takaosassa, jotka avaamalla rattaat avautuvat makuuasentoon. Klipsit ovat kätevät, ja selkänoja on tukeva, eli ne saa helposti kiinni ja auki vaikka lapsi onkin kyydissä, eikä selkänoja rämähdä alas ikävästi, vaan laskeutuu pehmeästi ja lapselle mukavasti.

Matkoilla tärkeä ominaisuus on helposti vaihdettava istuinsuunta, sen saa käännettyä siis vaikka keskellä katua jos siltä tuntuu, mikä on kätevää. Zelda viihtyy toistaiseksi selkä menosuuntaan päin, kun saa samalla jutella sekä äidille että seisomalaudalla pönöttävälle isosiskolleen, mutta tulevaisuudessa se on hyvä ominaisuus, että istuinsuunnan saa vaihdettua kasvot menosuuntaan, kun ympäröivä maisema alkaa kiinnostaa enemmän. Rattaat saa molemmissa istuinsuunnissa sekä istuma-asentoon, että makuuasentoon.

Scootit sopivat vastasyntyneestä aina 15kg asti, eli meillä sopisivat käytännössä molemmille tytöille vielä ainakin pari vuotta, vaikka Tiara ei enää rattaissa pahemmin istuksikaan. Vastasyntyneelle Scootit sopivat Stokken Softbagin, tai Stokke iZi Go by BeSafe -turvakaukalon kanssa, jonka saa suoraan kiinnitettyä rattaiden runkoon. Muita käteviä lisävarusteita Scooteihin ovat mm. mukiteline joka löytyy meiltäkin niin saa lattemammailla rauhassa.

Scooteissa on kaksi jalkatukea, kiinteä jalkatuki alhaalla, sekä siirrettävä ja irroitettava jalkatuki, jonka saa molemmissa istuinsuunnissa kiinni runkoon nopeasti ja helposti. Tiaran jalat yltävät helposti jalkatukeen, mutta meidän lyhytjalkainen kuopuksemme saa kasvaa vielä sentin-kaksi että jalkatuki on hänen jaloilleen sopivalla korkeudella, nyt siihen yltävät vain kengänkärjet, mutta se ei menoa haittaa. Laitetaan tuki sitten pysyvästi paikoilleen kun jalatkin yltävät siihen. Allaolevassa kuvassa siirrettävä tuki alimmalla tasolla, ja sen alla kiinteä jalkatuki.

Ehdottomasti paras ominaisuus Scooteissa, on lapsen istuinkorkeus. Istuin on korkeammalla kuin tavallisissa rattaissa, sillä Stokken ideologiaan kuuluu se että lapsi on helposti samalla tasolla vanhempiensa kanssa, ja näin vuorovaikutus ja lapsen tarpeisiin vastaaminen on tehty mahdollisimman helpoksi. Me ollaan käytetty Scooteja jo mm. matkasyöttötuolina, sillä ne sopivat siihenkin tarkoitukseen mainiosti. Lapsi on helppo laittaa rattaisiin kun ei tarvitse kykkiä, ja myös tavarakoriin pääsee helposti käsiksi, kun lapsi ei istu 10 senttiä sen yläpuolella.

Scooteissa on todella hyvä ja tukeva työntöaisa, jonka korkeus on säädettävissä työntäjälle sopivaksi. Mä tykkään todella paljon Scootien työntotuntumasta, ne tottelevat silloinkin ohjaan yhdellä kädellä ja Tipa on myös seisomalaudalla kyydissä. Rattaiden eturenkaat ovat kääntyvät, mikä tekee ahtaissa paikoissa kääntymisestä erityisen helppoa ja mukavaa. Ne saa kuitenkin lukittua myös paikoilleen, mikä on hyvä ominaisuus tulevaa talvea ajatellen.

Kompaktirattaissa tärkein ominaisuus monelle on helppo kasattavuus, mikä toteutuu myös Scooteissa. Meille tällä ominaisuudella ei juurikaan ole väliä, sillä emme pahemmin kasaa rattaita, kun emme käytä autoa. Mutta monelle varmasti se, että rattaat saa muutamassa sekunnissa yhdellä kädellä kasaan, on tarpeellinen juttu. Rattaat menevät todella pieneen tilaan kasattuna, vaikka eivät ne kokonaisinakaan paljoa vie tilaa. Pienimmäm mahdollisen vaunutilan omaavissa busseissakin Scooteja menisi ainakin kolmet vierekkäin, ja onpa niillä mahduttu aikamoniin keskustalaisiin ja punavuorelaisiin jugend-talojen minihisseihinkin, kun ollaan vierailtu eri tilaisuuksissa.

Scooteihin on valittavana useita eri värivaihtoehtoja, meillä on ihanan raikkaat ja vaaleat Beige Melange-kankaat, joihin ihastuin jo Stokke Xploryissa kesäkuomuun yhdistettynä. Kankaat ovat täysin konepestävät, mikä on hyvä etenkin jos rattaita sattuu käyttämään matkasyöttötuolina niinkuin me. Kankaat kyllä hylkivät myös likaa ja vettä tosi hyvin, vaikka pestävät ja irroitettavat ovatkin, eli vielä ei olla jouduttu edes konetta pyöräyttämään niiden osalta käyntiin. Polhemin toimistolla kuvaamissani testirattaissa on ihanat Purple-kankaat, jotka ovat Tipan suosikit.

Me testattiin ekan kerran Scooteja elokuisella Tukholman reissulla, jolloin jo ihastuin niihin täysin! Tietenkin osansa ihastukseen teki myös se, että niitä näkyi todella paljon Tukholman keskustassa trendikkäillä ruotsalaislapsilla käytössä. Tukholman reissun jälkeen Scooteja on hieman uudistettu, ja silloin vaivannut rattaiden töksähtelevyys pienissäkin kynnyksissä on nyt poistunut, mistä olen tosi iloinen. Rattaat kulkevat sujuvasti ja keveästi keskustassa, julkisissa liikennevälineissä, hiekkatiellä ja jopa mukulakivillä.

Scooteihin ei ole saatavilla omaa seisomalautaa, mikä hieman jännitti mua aluksi, mutta kun selvisi että ruotsalaisvalmistaja Lascalin yleismalli Buggy Board sopii myös Scooteihin, mulla ei ollut enää epäilystäkään niiden suhteen. Meillä on ollut myös Buggy Board kytkettynä rattaisiin nyt parisen viikkoa, ja kulkeminen on helppoa ja mukavaa. Seisomalauta kiinnittyi Scootien runkoon täysin ongelmitta ja sen kanssa myös Tipalla on helppoa ja mukavaa matkustaa, eikä mun tarvitse jännittää miten pidemmät reissut sujuvat. Buggy Board ei ole ehkä maailman esteettisin kapistus, ja mua vähän harmittaa että se ei niin hyvin sovi Scootien virtaviivaisen tyylikkääseen lookiin, mutta onneksi Tipa seisoo yleensä kirkuvan punaisen logon päällä, haha.

Juuri tällä hetkellä Scootit ovat ihan täydelliset meidän tarpeisiin, ja uskon että ne jäävät meidän viimeisiksi rattaiksi, sillä en usko että me enää muita tarvitaan. Näillä on hyvä kärräillä sinne asti että Zeldakin juosta hilputtaa itsekseen parin vuoden päästä. Neljä eri ratasmallia yhdistelmistä tupliin ja kompakteihin testanneena, sanoisin että nämä ovat ehdottomasti ne kaikkein mieluisimmat, vaikka kovasti Xploryjen ihanaa kesäkuosia kaipaankin. Rakastan meidän rattaita, ja voin lämpimästi suositella, jos ketterille cityrattaille on tarvetta.

Toivottavasti tässä oli nyt tarpeeksi kattavasti asiaa, yritin miettiä kaiken mahdollisen valmiiksi, mutta jos jokin mietityttää vielä rattaiden ominaisuuksista, niin kysykää vain!

Kerroinkin tuossa pahimman häähumun aikaan että olen tänä keväänä mukana Nikonin kampanjassa, jossa pääsen testaamaan aina muutaman viikon kerrallaan Nikon 1 -sarjan vaihdettavilla objektiiveilla varustettuja kompaktikameroita. Ensimmäisenä testissä on ollut vaaleanpunainen ja söpö Nikon 1 S1. Tämä kampanja tuli kyllä loistavaan saumaan, sillä erilaisissa tilaisuuksissa käydessä jättikokoinen järkkäri on kömpelö, hankala ja aikaa sekä tilaa vievä kapistus, ja kaipasinkin juuri sille jotain vaihtoehtoa.

Olen päässyt testaamaan S1:tä nyt jo vähän pidemmän tovin, ja testannut sitä oikeastaan kaikenlaisissa tilanteissa, mitä mun elämässä sattuu tulemaan eteen. Olen kokeillut lapsikuvausta, asukuvausta ja tilannekuvausta, sekä testannut myös videokuvausta. Sain testiin kameran ja sen oman päivittäiseen kuvaukseen tarkoitetun, 2,5-kertaisella zoomilla varustetun Nikkor 1 11-27,5mm f/3,5-5,6 objektiivin lisäksi myös kaksi muuta objektiivia, 32mm supervalovoimaisen teleobjektiivin, sekä 10-100mm f/4,0-5,6 zoomiobjektiivin joka on erityisesti tilannekuvaukseen aivan mahtava tärinänvaimennusjärjestelmänsä ansiosta.

Vaihdettavia objektiiveja tukevat kompaktikamerat ovat todella paljon monikäyttöisempiä, kuin peruspokkarit, sillä objektiivilla on kyllä suuri vaikutus millainen kuva siihen kameran näytölle ilmestyy. Nikon 1 -kameroihin on saatavilla tällä hetkellä kolmetoista erilaista Nikkor 1 -sarjan objektiivia, joista varmasti löytyy omansa kaikkiin tilanteisiin. Mä olen kokenut tämän kolmen objektiivin kombon juuri omiin tarpeisiini sopivaksi, näistä on löytynyt sopiva vaihtoehto kaikkiin kuvaustilanteisiin.

32mm f/1.2 objektiivi on se jota olen kaikkein eniten käyttänyt, sillä silloin kun aloitin testijakson, oli vielä helmikuu ja todella pimeää. Objektiivin valovoimaisuus on hämmästyttävää, ja mielestäni se on juuri oikea objektiivi blogikuvaukseen, sillä se antaa kauniisti syvyysterävyyttä kuviin ja saa asut ja muotokuvat näyttämään hyvältä. Zoomiobjektiivilla olen kuvannut videokuvaa Zeldan kävelemään oppimisesta, sekä esimerkiksi koruja ja muita juttuja joiden kuvaamiseen teleobjektiivi ei ehkä ole ainakaan se helpoin vaihtoehto.

Aiemmin olen käyttänyt vain Canonin järjestelmäkameroita, joten mua jännitti ehkä se että Nikonissa kaikki menee eri tavalla. S1 on kuitenkin osoittautunut todella helppokäyttöiseksi, ja eri tilanteissa on tullut testattua sen yksinkertaisia ja käteviä ominaisuuksia kuten parhaan hetken kuvausta ja reaaliaikaista kuvanhallintaa. Niistä on erityisesti hyötyä juuri hektisissä tilanteissa joissa on paljon liikettä, kuten esimerkiksi muotinäytöksessä tai pressitilaisuudessa, sekä tietysti myös vilkkaiden muksujen kanssa.

Yksi asia joka mulle ensin tuotti vähän hankaluuksia, oli se että kuvanottohetkellä kohdetta katsotaan näytöltä, eikä suoraan etsimestä. Kolme vuotta järkkäreillä yksinomaan kuvanneena oli vaikeaa tottua siihen että kaiken näkeekin vain näytöltä. Pakko ehkä tunnustaa että muutaman kerran olen painanut silmän kiinni näyttöön ja ihmetellyt miksi mitään ei näy. Mutta laitettakoon se tottumattomuuden (ja blondiuden) piikkiin, ei kameran syyksi. Nyt kun kameralla on tullut kuvattua enemmän, se ei tunnu enää niin haastavalta, vaikka kieltämättä joissain tilanteissa sitä ominaisuutta kaipaisi.

Parasta kamerassa on ehdottomasti sen kompakti koko, se on helppo napata mukaan eikä vie paljoa tilaa. Helppokäyttöinen on myös hyvä sana kuvaamaan S1:tä, sillä sitä se todella on. Mä kaipaan ehdottomasti vielä koulutusta kameran käytössä, enkä koe olevani mikään ammattilainen, mutta niihin tilanteisiin missä itse tarvitsen ja käytän kameraa, on S1 ollut aika passeli. Jään ehdottomasti odottamaan myös muiden Nikon 1 -kameroiden testausta, sillä on jännä miten paljon ominaisuuksia niin pieneen kokoon voi mahduttaa, ja on mahtavaa päästä vertailemaan eri kameroita. Nikon 1 on sarjan yksinkertaisimpia kameroita, ja mielestäni se palvelee peruskuvaajan tarpeita paremmin kuin hyvin.

Nämä kaikki ylläolevat kuvat olen kuvannut Nikon 1 S1:llä ja suurin osa niistä on esiintynyt blogissakin. Eivät kyllä ainakaan minun mielestäni häviä järjestelmäkameran kuvanlaadulle, vai mitä olette mieltä? Oletteko huomanneet viime aikoina blogissani eroa kuvanlaadussa, että mitkä kuvat on kuvattu järkkärillä, mitkä kompaktikameralla?

Nikon 1 S1.ssä on noin pieneksi kameraksi todella suuri ISOherkkyys, 100-6400, mikä mahdollistaa tarkkojen kuvien ottamisen myös heikossa valaistuksessa. Tämä on ollut oiva apu etenkin erilaisissa ravintoloissa järjestetyissä pr-tilaisuuksissa, sillä niissä on yleensä aika heikko valaistus ja tarkkojen, hyvin kuvien ottaminen on joskus hankalaa. Luonnonvalossa kuvaaminen on helppoa kenelle tahansa, mutta ne todelliset haasteet tulevat vastaan juurikin heikossa valaistuksessa. Oman apunsa heikossa valaistuksessa kuvaamiseen tuo tietysti myös se aiemmin mainitsemani 32mm objektiivi, joka suurella 1,2 aukolla antaa kuville valoa todella huonoissakin valaistusolosuhteissa.

Tulen siis testaamaan vielä muitakin Nikon 1 -kameroita, sekä osallistumaan Nikonin valokuvauskouluun vielä tänä keväänä, ja toivon että etenkin siitä koulutuksesta tulee olemaan huomattavaa hyötyä blogikuvauksessa. Haluan oppia ottamaan tajunnanräjäyttäviä, eloisia ja valovoimaisia kuvia kaikissa tilanteissa, kaikista kohteista. En malta odottaa että pääsen kokeilemaan lisää ja kirjoittamaan kokemuksista!

Yhteistyössä Nikon.

Saimme tuossa kuukausi takaperin aivan uudenlaisen itkuhälyttimen testattavaksi. Itkuhälytin on nimeltään Nabby, ja me ollaan siihen enemmän kuin tyytyväisiä. Nabby on Tanskalainen, vanhempien kanssa yhteistyössä kehitetty uudenlainen itkuhälytin siksi, että siinä on vain yksi erillinen laite, ja vastaanottimena toimii oma android- tai iphone. Loistavinta Nabbyssa on se, että sen saa yhdistettyä molempien vanhempien puhelimiin yhtäaikaa, ja sen kaikki ominaisuudet ovat hallittavissa omasta puhelimesta. Nabby toimii bluetoothilla ja yhteys on täysin yksityinen, eli tavallisista itkuhälyttimistä tutut häiriöäänet eivät kiusaa Nabbya käytettäessä.

Meillä oli ennen käytössä Lastentarvikeliikkeestä ostettu, laadukkaaksi mainostettu itkuhälytin. Se kuitenkin jäi lopulta vaan pölyttymään kaapin pohjalle, sillä muutaman kerran se ei toiminut vaikka kaikki oli laitettu tismalleen oikein ja ohjeiden mukaan. Itkuhälyttimessä ärsytti oikeastaan kaikki, särinä (häiriöäänet), epäluotettavuus, vastaanottimen kanniskelu, akun jatkuva lataaminen, noh en oikeastaan keksi paljoa mitään positiivista. Nabby on vanhanmallisen itkuhälyttimen täydellinen vastakohta.

Sen akun latausaika on tunti, lataus tapahtuu usb-piuhalla tietokoneesta (tai vaikka iphonen laturista johon usb-piuhan voi myös liittää) ja akkukesto on uskomattomat 70 tuntia! Nabby on todella pieni ja huomaamaton, sen saa helposti kiinni lenksun avulla pinnasängyn reunaan tai rattaisiin. Kuten todettua, kaikki ominaisuudet ovat hallittavissa omasta puhelimesta. Nabbyn ilmainen sovellus joka toimii puhelimessa vastaanottimena, on ladattavissa Google Play -kaupasta tai appstoresta. Nabbyn sovelluksessa on myös lisäominaisuuksia, jotka saa käyttöön ostamalla Nabbyn täyden version, joka maksoi ainakin Play-kaupassa huikeat 0,89 euroa.

Kun lisäominaisuudet ottaa käyttöön, pääsee tarkastelemaan lapsen nukkumalämpötilaa, voi kuunnella itkuhälytintä koska tahansa että kuinka levollisesti lapsi nukkuu ja saa käyttöön unilaskurin, joka laskee kauanko lapsi nukkuu. Käteviä ominaisuuksia! Varmasti ilman näitä lisäominaisuuksiakin Nabby on todella käytännöllinen, mutta en kokenut tuota hintaa mitenkään hirvittävän suureksi niin ajattelin että miksipä ei vähän laajennettaisi jo entuudestaan mukavan sovelluksen toimintoja.

Ilman lisäominaisuuksia Nabby-sovelluksesta voi säätää äänenvoimakkuutta ja hälyttimen herkkyyttä, tarkastella hälyttimen akun tilannetta, sekä tietysti kuulla jos lapsi alkaa itkemään tai ääntelehtii. Mun mielestä Nabby on tosi herkkä, kertaakaan ei ole kuukauden aikana jättänyt ilmoittamatta jos Zelda ääntelee.

Nabbyn voi ostaa helpoiten Nabbyn omilta sivuilta. Nabbylla on myös Facebook-sivut, joista tykkäämällä voi osallistua Nabby-arvontoihin ja lukea lisää tietoa. Me tykätään Nabbysta ihan ylipaljon, jos Nabby olisi ollut olemassa jo Tiaran vauva-aikana niin me ei oltaisi mitään muuta ikinä kokeiltukaan.

Millainen itkuhälytin teillä on käytössä?

Me saatiin jokin aika sitten Zeldalle testattavaksi uuden uutukaisia Reima Newborn- vaatteita ja yllätyin todella positiivisesti! Reima on mulle merkkinä omasta lapsuudesta todella tuttu, mutta meidän tytöille ei ole jostain syystä tullut Reimaa hommattua. Se ei ole ollut mitenkään tietoinen valinta, olen vain aina sattunut ostamaan esimerkiksi ulkovaatteet jostain muualta. Olin kuitenkin heti todella innoissani uudesta mallistosta jonka jokainen tuote on valmistettu pehmeästä ja ihoystävällisestä materiaalista. Me saimme testiin merinovillaa, bambua ja villasekoitetta. Vaatteet ovat tosi mukavia ja rentoja, eivät kiristä tai purista mistään ja materiaalit ovat todellakin ihanan pehmeitä ja selkeästi ainakin Zeldan mielestä myös erittäin mukavia.

Harmaa-keltainen bambubody on kyllä aivan ihana, rakastuin tuohon söpön yksinkertaiseen ”neule” -printtiin ja bambu materiaalina on tosi hyvän tuntuista. Jalassa keltaiset villahousut jotka ovat varmasti lämpimät ja hyvät näin syksyllä ja talvella kerrospukeutumiseen. Enpä olisi tullut ajatelleeksi että villahousut voivat olla noin mukavat, ohuet ja ”housumaiset”, mun lapsuudessani kun villahousut olivat sellaiset itseneulotut ja kuminauhavyötäröiset (ei niissäkään mitään vikaa ollut).

Unelmanpehmeä villahaalari oli sopivasti Zeldalle vielä vähän reilu mutta siitä tuleekin tosi hyvä haalari välikausihaalarin alle (ja ehkä vielä talvihaalarinkin jos mahtuu vielä talvella). Haalari tuntuu sisäpuolelta superpehmeältä collegelta vaikka on oikeasti villasekoitetta, tosi miellyttävä ja varmasti huippulämmin! Kaikki teistä myös tietävät että mä rakastan keltaista ja se piristää tosi mukavasti harmaan sävyjä näissä vaatteissa!

Pipo on ihan hurjan söpö ja sisältää merinovillaa joten voitte uskoa miten ihanan pehmoinen se on. Mä haluan itsellenikin tuollaisen, ihanin ja pehmoisin pipo mitä koskaan olen nähnyt. Zeldakin tykkäsi. Pipo on ohut mutta varmasti lämmin ja sanoinko jo että se on aivan hurmaavan ihana!

Meidän kesävauva hämmentyi kun äiti yhtäkkiä toppasi hänet yltiölämpimään talvihaalariin ja yritti syödä tiensä vapauteen, mutta sain sentään napattua pari otosta ennenkuin haalari alkoi ärsyttää neitiä. Haalarista saa kätevästi muunnettua makuupussin mutta tätä ominaisuutta en ehtinyt testaamaan kun Zelda oli sitä mieltä että elokuussa ei vielä talvihaalaria tarvita. Varmasti kuitenkin onnistuu erittäin helposti ja mukavasti tuo muuntuminen! Haalari on todella ihana ja siinä on mukava ja pehmeä vuori joka on varmasti miellyttävä vauvan herkkää ihoa vasten. Haalari hylkii vettä ja likaa, on tuulenpitävä ja vesipilari on yli 3000mm vaikka tämä ominaisuus näin pikkuisilla vauvoilla ei ehkä niin tarpeellinen vielä olekaan. Haalari on hengittävää materiaalia ja eristää lämpöä erittäin hyvin.

Reima on uudistunut todella kivasti mun mielestä, logoa myöten. Pikkuvauvojen oman ihanan malliston lisäksi Reimalta löytyy myös vaikka ja mitä mukavaa isommille päästä varpaisiin. Mä kokosin vielä kollaasin kivoista jutuista joita löysin Tiaralle:

Moonbootsit ovat ainakin uusimman Cosmopolitanin mukaan tämän talven the juttu, ja Reimalta löytyikin myös lapsille tosi hauskan näköiset Moonboot-tyyliset kengät. Mä ihastuin noihin värikkäisiin nauhoihin! Karvahuppuisia takkeja löytyi monessakin eri värissä mutta toi hopeanharmaa olisi musta kiva ja tyylikäs valinta. Siihen kaveriksi kivat mustat housut ja valkoinen makea karvalakki ja näin olisi Tiara valmis vaikka Aspeniin, jos sinne asti joskus päästäisiin!

Mitäs tykkäätte? Iskevätkö Reiman uutuudet?

Tänään vuorossa eräs kevään toivotuimmista postauksista, eli kokemuksia ja kuvia meidän Tula-merkkisestä kantorepusta ja siihen liitettävästä vauvatuesta jotka saatiin Ipanaiselta pikkuiselle. Mä halusin ehdottomasti repun meille käyttöön jo heti pienestä pitäen viime syksyn Kantokiertueen testikokemusten perusteella ja täytyy kyllä sanoa että tyytyväinen olen ollut. Kuten jo silloin syksyllä ounastelinkin, reppu tuntuu luontevammalta ja kynnys ottaa mukaan reppu rattaiden sijaan on pienempi kun käytön (ja sen harjoittelun) aloittaa jo ajoissa pienen ja kevyen pikkutyypin kanssa. Mä valitsin tuon Sculls -kuosisen repun kuosia pitkään ihasteltuani ja se ylitti kyllä kaikki mun odotukset!

Otsikossa lukee tuo ”Osa 1” koska haluan tuoda esille eri ikävaiheiden käyttökokemuksia ja nyt on takana vasta ensimmäinen kuukausi, eli ainakin pari postausta on tässä vauvan kasvaessa ja kehittyessä vielä tulossa Tulasta. Tällä hetkellä Tula on siis meillä käytössä tuon vauvatuen kanssa, joka pienentää Tulaa sen verran että 7kg painorajoitus muuttuukin 3,5kg painorajoitukseksi ja näinollen me saatiin Tula käyttöön jo neidin ollessa ihan parin viikon ikäinen. Silloin kun synnytyksestä oli tosiaan vasta se pari viikkoa ja ekoja kertoja kokeilin neitiä reppuun oli mun paniikki käsinkosketeltavaa kun vauva oli niin pikkuinen rimpula ja luulen että neitikin aisti sen koska meidän muuten niin tyytyväinen vauva alkoi lohduttoman parkumisen mun koettaessa asetella häntä pelkkään vauvatukeen.

Mä odotin muutaman päivän ja kyselin tsemppineuvoja blogikollegaltani Annalta ja päätin koettaa sitten paremmalla menestyksellä vielä kerran kun Anna valoi muhun uskoa että kyllä mäkin osaan! Sillä kertaa mä sitten onnistuinkin ja sain vauvan aseteltua hienosti ja täysin tyytyväisenä oikein reppuun ja siitä asti me ollaankin oltu repun ja vauvan kanssa oikein hyvin keskenään toimeentuleva  kolmikko. Eli mun paras neuvo teille jotka kokeilette Tulaa ensikertaa pienen vauvan kanssa, älkää panikoiko niinkuin mä tein! Ne vauvatuen käyttöohjeet ovat oikeasti niin idioottivarmat että ihan varmasti asettelette vauvan sinne oikein ja vauva voi ihan mainiosti!

Eniten mä oon käyttänyt Tulaa ihan tässä kodin lähellä kun ollaan oltu vaikkapa pihalla tai kävelyllä Tiaran kanssa ja en ole raahannut rattaita mukaan ollenkaan. Tula on ollut käytössä myös joskus kotosalla kun olen halunnut pitää vauvaa lähellä mutta on ollut esimerkiksi ruoka laitettavana tai pyykit ripustettavana. Meidän vauva viihtyy kyllä hereilläollessaan niin lattialla kuin sitterissäkin mutta usein mä mieluummin pidän vauvaa ihan itseni lähellä kun en raaski olla hänestä erossa. Se täytyy sanoa että Tulan kanssa saa kyllä hurjasti katseita osakseen! Suurin osa hymyilee hyväksyvästi mutta usein vanhemmat ihmiset katsovat joko kummeksuen tai jopa paheksuvasti, tiedä sitten miksi ihmeessä. Mutta mä ainakin kuljen ylpeydellä vauva lähelläni maailman cooleimman pääkallokuosisen Tulan kanssa!

Mä kuvasin tuollaiset pienimuotoisen kuvasarjan siitä miten meidän ipana asettuu Tulaan, en tiedä saako niistä yhtä hyvin selvää kuin Tulan omista ohjeista, mutta näin tämä ainakin meillä toimii oikein kätevästi. Ja tuon ykköskohdan ”sängyn” sijaanhan käy mikä tahansa tasainen alusta, kotona vain yleensä teen tämän sänkyä apuna käyttäen kun olen siihen tottunut. Toinen maininta vielä tuosta vauvan asennosta, eli polvet pyllyn tasalla vähintään tai hieman ylempänä kuin pylly, en vain viitsinyt tuota koko kuvaa tukkia täyteen tekstiä. On kivaa että voin jo sanoa että olen ”tottunut” kantoreppuun, se kuitenkin on täysin uudenlainen juttu mulle vauvanhoidossa kun Tiaran kanssa sitä ei ollut käytössä kuin sen lyhyen testiviikon ajan. Tula on kyllä ehdottomasti meidän juttu!

Onko teillä (ollut) kantoreppua käytössä? Minkämerkkinen? Oletteko kuulleet Tulasta ennen? Onko teillä ollut käytössä vauvatukea kantoreppuun? Mitä olette tykänneet?