Multa on pitkään pyydetty postausta tulevaisuuden suunnitelmista, mutta en ole voinut tehdä sitä. Miksi? Koska en ole itsekään tiennyt mitä tulevaisuus mahdollisesti voisi tuoda tullessaan. Kuluneen syksyn ja talven aikana olen kuitenkin viimein saanut kiinni siitä, mitä haluan saavuttaa elämässä. Mä ajattelin tässä postauksessa kartoittaa vähän sitä, millaista on elämä nyt, ja mihin aion tästä tilanteesta pyrkiä.

Niiden kolmen vuoden aikana, jotka olemme Oton kanssa seurustelleet, mun elämä on saanut täysin uuden suunnan. Tasan, tismalleen kolme vuotta sitten, 17.2.2011 mä tein positiivisen raskaustestin, panikoin, iloitsin, pilkoin tärisevin käsin paprikaa ystävän luona tortillaillallista varten. Itkin, nauroin ja haaveilin, vaikka en oikeastaan edes ymmärtänyt mitä kaikkea ne kaksi viivaa tikussa tulisivat saamaan aikaan. Kolme vuotta, ja kaikki mun unelmat ovat täyttyneet, ja olen saanut paljon enemmänkin kuin koskaan uskalsin edes toivoa.

Mä olen saanut oman, ihanan perheen ja aviomiehen jollaisesta en osannut edes haaveilla. Kaksi ihanaa tytärtä, joista mä olen niin ylpeä ja onnellinen ettei mitään järkeä. Ja raskausaikana aloittamastani harrastuksesta, bloggaamisesta, on kasvanut myös suuri ja tärkeä osa mun elämää, ja jotain paljon enemmän kuin pelkkä harrastus. Koskaan, tämän kolmen vuoden aikana en ole edes harkinnut lopettavani bloggaamista, ja nyt saan nauttia määrätietoisuuteni hedelmistä.

Mun blogi on kokenut aikamoisen kasvupyrähdyksen kuluneen vuoden aikana. Keskikokoisesta äitiblogista bloggerissa on kasvanut paljon suurempi kuin ikinä osasin kuvitella edes. On ollut upeaa päästä ehdolle erilaisiin blogi awardseihin, ja jopa voittaa vuoden paras hääblogi 2014 -titteli. Hienot sanat paperilla tai tietokoneen ruudulla, eivät kuitenkaan ole mitään sen rinnalla miten mahtaviin ihmisiin mä olen blogin ansiosta tutustunut. Mä olen saanut uusia sydänystäviä, tutustunut mielettömiin neuvonantajiin, ja löytänyt paljon ihmisiä joita katsoa ylöspäin ja joista ottaa mallia. Olen myös tutustunut sellaisiin ihmisiin, joiden toivon olevan hienoja kontakteja mahdollista tulevaa uraani ajatellen.

Niin, se ura. Se mitä mä haluaisin tehdä isona, ei ole ”olla kokopäiväinen bloggaaja”. En tarkoita että siinä olisi mitään vikaa, mä teen tälläkin hetkellä blogiin liittyviä juttuja varmasti lähestulkoon perus kasistaneljään -päiväduunin verran seitsemänä päivänä viikossa, ja se on palkitsevaa ja upeaa. Mä haluan kuitenkin saavuttaa myös paljon muuta. Bloggaamisesta tuskin tulen lähitulevaisuudessa luopumaan, se on mulle liian rakasta. Enkä aio jarrutella siksi että en haluaisi missään nimessä tehdä tätä työkseni, jos blogi menee eteenpäin niin menkööt ja niin menen ehdottomasti minäkin, mutta haluan saada itselleni myös aivan oikean ammatin sen lisäksi.

Mä haluan opiskella markkinointia. Bloggaajana tulee sekä vaihdettua lukemattomia sähköposteja PR-toimistojen kanssa, että pyörittyä paljon erilaisissa PR-tilaisuuksissa. Sen lisäksi että mä niissä tilaisuuksissa keskityn ottamaan kuvia, syömään herkullisia coctailpaloja ja tutkimaan esiteltäviä tuotteita, mä olen tutustunut moniin alan ammattilaisiin. Olen päässyt näkemään läheltä, millaista markkinoinnin ja viestinnän ammattilaisen työ voi parhaimmillaan olla, ja todennut että se on juuri sitä mitä mä haluan tehdä.

Kun ymmärsin itse tämän asian, kaikki loksahti paikoilleen mun päässä. Sehän on tavallaan juuri sitä mitä teen nytkin, mutta toisinpäin. Entä jos itse markkinoisinkin uusia tuotteita bloggaajille, lehdille tai vaikkapa tavarataloille? Se kuulostaa ihan mahtavalta ainakin mun korvaan, mulla olisi omakohtaista kokemusta ja alan tuntemusta, ja pääsisin kokemaan myös sen toisen puolen asioista. Nyt kun olen tehnyt tätä jo pitkään, solminut lukuisia yhteistöitä ja tavannut erilaisia ihmisiä, mä olen tullut haaveestani entistä varmemmaksi. Tämä on pisimpään kantanut urahaaveeni sitten lapsuusvuosien muotisuunnittelutoiveiden, eikä tämä haave ole hiipumassa mihinkään vaan nälkä päästä tekemään ja toteuttamaan sitä oikeasti kasvaa kokoajan.

Hauskaa tässä on se, että ei se omena kauas puusta putoa jos vertaa markkinointia ja muotisuunnittelua. Samaa trendien luomista ja suunnan näyttämistä pääsee tekemään molemmissa. Taisin siis oikeasti tietää jo lapsena mitä elämältä haluan, ja onneksi löysin takaisin oikealle tielle vaikka muutamalla harhapolulla tulikin asteltua. Nyt jäljellä on enää työn tekeminen haaveen toteuttamiseksi, ja sitä odotan innolla. Aion hakea ensi syksyksi ammattikorkeakouluun opiskelemaan liiketaloutta. Noin, nyt se on sanottu. Kun haaveen sanoo ääneen, siitä tulee totta, ja sen saavuttaminen on askeleen lähempänä.

Kaikki yksityiskohdat tulevaisuudesta eivät ole mulle itsellenikään vielä selvillä, sillä tällä hetkellä ne ovat vasta päivän polttavana aiheena meidän perheessä. Tavoitteena on kuitenkin kyetä suorittamaan opintoja niin, että ainakin Zelda voisi olla vielä kotihoidossa koska on niin pieni, Tiara sensijaan menisi varmasti jo mielellään tarhaan 3-vuotiaana, vaikka ei varmasti kokopäiväisesti. Katsellaan mitä tapahtuu, koskaan ei kuitenkaan pidä sanoa ei koskaan ja aina tilanteet eivät järjesty niinkuin itse eniten toivoisi, silloin pitää vain valita mahdollisista vaihtoehdoista se vähiten kökkö.

Syksyyn asti keskityn kuitenkin pääsemään bloggaamisessa eteenpäin, imemään itseeni niin paljon informaatiota kuin vain mahdollista ja viettämään mahdollisimman paljon aikaa tyttöjen kanssa. Haluan vielä nauttia tästä ihanasta ajasta kun saan olla heidän kanssaan jokaikinen päivä ja nähdä kaikki uudet asiat joita he oppivat.

Mistä te haaveilette?

Moikka! Nyt olisi pitkästä aikaa taas kuulumisten vuoro! Me ollaan oltu menossa koko viikko ja sama meno jatkuu viikonloppuna mutta ajattelin tulla päivittämään pikamoikat kuitenkin. Takana on niin kaveritapaamisia kuin hääjärjestelyitäkin ja viikonloppuna tiedossa vielä vähän töitä ja vähän hupiakin. Ajattelin lisäksi toteuttaa sen kirjapostauksen nyt viikonlopun aikana ja esitellä viimein vähän meidän välikausivarustusta kun ilmakin on ainakin vähän syksyisempi kuin alkuviikosta. Olenkohan mä ihan hullu kun vähän jo kaipailen syksyä viileine aamuineen ja ihanaa lehtien ja sateen tuoksua?

Mä oon aina tykännyt syksystä, lapsena siksi että silloin on mun synttärit mutta nykyään myös siksi että syksyllä ilmassa on niin paljon kaiken uuden tuntua. Syksy inspiroi pohtimaan tulevaisuuden haaveita ja antaa energiaa aloittaa uusia harrastuksia. Kesällä mä en kertakaikkiaan saa niin paljon aikaiseksi kuin syksyisin, mutta ei onneksi tarvitsekaan. Mutta nyt on kesä otettu rennosti bloginkin kannalta kuten valitettavan alhaisiksi jääneistä postausmääristä huomaa ja nyt alkaa syksy ja arki, ihana, ihana arki. Pienen loman mä vielä varastan itselleni kun mennään elokuun lopussa piipahtamaan päiväksi Tukholmaan perheen kesken, mutta muuten on aika palata kunnolla sorvin ääreen.

Syksyn kunniaksi mua on myös vihdoin puraissut jokin pieni mutta pippurinen liikuntakärpänen ja mä oon pitkästä aikaa liikkunut säännöllisesti 5-6 kertaa viikossa jo muutaman viikon. Mä kirjoittelen varmaankin tästä elämäntaparemontista lisää sitten kun ihan oikeasti voin sanoa että mä oon saanut jotain aikaiseksikin, mutta nyt toistaiseksi keskityn ylläpitämään tätä saavutettua treenitahtia ja huolehtimaan imetyksen kannalta riittävästä ravinnonsaannista. Pakko kuitenkin sen verran sanoa että ensimmäistä kertaa pitkään aikaan mä oon taas tuntenut sen mahtavan fiiliksen joka on aina liikunnan jälkeen!

Mitäs muuta? Jotenkin tuntuu että mä oikeen pursuilen ideoita niin paljon että en pysy edes itse perässä. Mulla on hirveän kova halu kehittää sekä itseäni että blogia taas eteenpäin, en halua jämähtää paikoilleen. Ihan mahtavia juttuja on tulossa teillekin, varsinkin hääblogin puolelle on syksyn ja talven varalle tiedossa sen verran kivoja juttuja että kannattaa pysyä kuulolla! Ja ensimmäisenä pienenä kehitysaskeleena eteenpäin mä oon koittanut taas aktivoitua Instagramissa ja blogin Facebook-sivuilla, kuvia ja videoita olen postannut useamman kerran päivässä ja kuulumisia yritän nyt ahkerammin päivitellä siis myös Facebookiin jotta siitä on blogin seuraamisen helppouden lisäksi myös muutenkin iloa teille mahtaville seuraajille! Sain viimeinkin myös tuonne sivupalkkiin tuon seuraus-kuvakkeen joten sieltä pääset fb-tykkääjäksi ellet vielä ole.

Syksyn ja uudistumisen kunniaksi mulla on myös kova tarve päästä kaikesta vanhasta eroon jotta saan uudelle tilaa. Alunperinhän ajattelin jonkinlaista IRL -kirppistä, mutta pitkällisen pohtimisen ja teidän mielipiteidenne kyselyn (FB-sivuilla) jälkeen olen päättänyt sitten kuitenkin jaksaa nähdä sen hullun vaivan ja avata blogikirppiksen. Tavaraahan meiltä löytyy siis jätesäkeittäin, lastenvaatteita, kenkiä ja asusteita niin perusliikkeiden (mm. Zara, H&M, Kappahl newbie, Lindex) jutuista Popiin, Mini Rodiniin ja muihin merkkeihin sekä mun vaatteita, kenkiä ja laukkuja. Mä tulen tässä lähiviikkojen aikana avaamaan blogikirppikselle erillisen blogger -blogin josta ilmoittelen täällä.

Nojoo, eiköhän tässä ollut jo aikamoinen infopläjäys tulevasta syksystä, kuvituksena random -otoksia kuluneen viikon ajalta. Jos teillä on jotain toiveita liittyen blogin tulevaisuuteen niin kertokaa ihmeessä! Kiitos teille kaikille että seuraatte meidän juttuja päivästä toiseen osallistuen jo kolmatta vuotta♥

Sain tällaisen aivan ihanan postaustoiveen jokin aika sitten kun kyselin uusia ideoita ja päätin nyt näin lauantain kunniaksi toteuttaa tän. Oli tosi mielenkiintosta pohtia itsekkin että mitä mä elämältä näin pitkällä tähtäimellä oikeen haluan. Viimeaikoina kun oon lähinnä eläny päivän kerrallaan ja suunnitellut/haaveillut suunnilleen synnytykseen asti ja ehkä ekoja kuukausia vauvan kanssa. Mutta nyt siis mietin oikeen toden teolla ja jaoin noi haaveet viiteen eri osa-alueeseen; Opiskelu & ura, Koti, Perhe, Ulkonäkö ja Matkustus. Noista osa-alueista saa jo aika hyvän käsityksen siitä mitä pidän tärkeenä.

Ihan ekaksi haluaisin jatkaa mun parturi-kampaajan opintoja sitten kun pikkuneiti on tarpeeksi vanha. Mä haaveilen siitä et menisin jonnekki yksityiseen oppilaitokseen opiskelemaan ja pa-ka -opintojen jälkeen viel opiskelisin maskeeraajaksi. Mä oon aina rakastanu muotia ja kaikki kesät kattelin FashionTV:tä mummolassa pienenä. Sillon jo mussa heräs unelma et mäki olisin osana muotimaailmaa viel joskus, joko suunnittelijana, mallina tai stylistina.

Vaatesuunnittelijahaaveet kaatu siihen et mä yksinkertasesti vihaan ompelemista vaik rakastankin piirtämistä, mut Suomessa ei oo varaa olla pelkkä suunnittelija ja laittaa muut ihmiset vaan ompelemaan, eihän kellään oo aluksi tollaseen mahdollisuutta. Niinpä päätin jo ylä-asteella haudata ton suunnitelman. Malliksi musta ei koskaan olis ollut ainakaan pituuden takia ja kyllä multa varmaan muitaki olennaisia ominaisuuksia puuttuu, joten ainooksi vaihtoehdoksi jää stylistin ammatti. Siksi mun unelmana ei suinkaan siis olis perustaa omaa parturi-kampaamoa, vaan matkustella ympäri maailmaa vaikkapa muotiviikoilla laittamassa malleja näytöskuntoon Diorin, Cavallin ja Marc Jacobsin backstageilla. Realistisempi unelma ois varmaan päästä tekemään vaikkapa Suomessa kuvaus-ja näytösmeikkejä malleille sekä tietysti kampauksia.

Noiden lisäksi haluaisin jatkaa mun kuvataiteen opintoja ja hakea opiskelemaan vaikkapa Lahden muotoiluinstituuttiin tai Taideteolliseen korkeakouluun. Haaveilen myös historian opinnoista, koska historia on aina ollu mun lempiaine koulussa ja oon tykänny kotonakin lukea historiaa ihan pienestä asti. Mulla on paljon uraan ja opiskeluun liittyviä haaveita ja mulla menee varmaan eläkeiän puolelle että saan kaiken haluamani opiskeltua työnteon ja perhe-elämän ohella, mut pitäähän ihmisellä olla tavoitteita. Ennen ajattelin et historian ja parturi-kampaajan opintojen yhdistäminen elämässä on mahdotonta, mut en mä historiasta ammattia itselleni haluakkaan, haluan vaan lisää tietoa asioista jotka mua kiinnostaa. Voinhan mä mennä vaikka joillekin työväenopiston kursseille tai avoimeen yliopistoon.

Mä haaveilen valoisasta ja tilavasta omistusasunnosta johon kuuluu oma piha. Oli se sitten rivitalo-, kerrostalo tai omakotitaloasunto niin oma piha pitää olla! Mä haluun kattoo kun meidän pikkunen temmeltää ja leikkii hiekkalaatikolla omalla pihalla ja muutenkin on ihan erilaista rauhaa ja tilaa kun on oma piha missä istuskella tai makoilla ja ottaa aurinkoa. Mä rakastan myös laittaa ruokaa ja mun mielestä keittiö on kodin sydän. Siksi haluaisin suuren ja toimivan keittiön kaikilla mahdollisilla vempaimilla varustettuna ja ison jääkaapin jossa on ovessa jääpalakone.

Oon asunut Oulussa neljä vuotta ja mun äiti ja kaikki sukulaiset asuu siellä edelleen. Yhtenä haaveena mulla on ehkä takaisinmuutto Ouluun joskus, lähelle äitiä ja sukulaisia ja rauhallisempaan kasvuympäristöön kuin Helsinki. Oulu on ihana paikka ja vaikka se joskus murrosikäisenä tuntui Helsingin jälkeen pieneltä niin aina mä siellä kuitenkin viihdyin. Toisaalta mulle kyllä kelpais sekin että äiti muuttaisi tännepäin. Siellä on oikea koti missä äitikin on, oli se sitten Helsingissä, Oulussa tai vaikka Kiinassa.

Koska tykkään lukea, ois ihana jos meidän kodissa ois suuri koko seinän mittainen hylly täynnä mitä erilaisimpia kirjoja ja sen vieressä ihana lukunurkkaus johon voisi käpertyä ahmimaan rakkaustarinoita ja historian tapahtumia. Olis myös ihana jos tällasessa lukutilassa ois vaikkapa takka joka tois ihan omanlaista tunnelmaa lukuhetkiin.  Ostoslistalla siis täydellinen nojatuoli ja paljon paljon kirjoja!

Meidän lapselle (lapsille?) haluaisin kyetä tarjoamaan juuri sellaisen lastenhuoneen kun lapsi itse haluaa. Niinkuin vaikka Hurja remontti -ohjelmassa jossa aina toteutetaan ihan mielettömiä huoneita täynnä vakkapa koripalloon tai keijukaisiin liittyviä juttuja. Joo huomaa vissiin et mulla on ihan liikaa aikaa olla himassa nykyään ku kattelen kaikki remonttiohjelmatkin läpi :D. Mut kumminkin sellanen huone ois ihana missä vois kuvitella olevansa vaikka merirosvolaivassa tai prinsessalinnassa.

Kuten oon jo aiemminkin täällä kertonu, haaveilen isosta perheestä ja oon aina haaveillu. Mä haluaisin ainakin kolme lasta, mieluummin ehkä neljä. Tietenkin mieli saattaa muuttua vielä tottakai sitten kun se lapsiperheen arki on oikeasti totta, mut tällä hetkellä tuntuu tältä. Tietenkin tärkein haave on tällä hetkellä se et loppuraskaus ja synnytys sujuu ongelmitta ja että vauva on terve.

Mä haaveilen pitkästä, terveestä ja onnellisesta elämästä Oton kanssa ja siihen kuuluu olennaisena osana haave avioliitosta. Toivon romanttista kosintaa ja unelmahäitä, sitten joskus. Näillä jutuilla ei oo mikään kiire vaan mennään omaan tahtiin. Naimisiin mennään sitten kun tuntuu hyvältä (ja sitten kun Helsingin Tuomiokirkossa on sopiva päivä vapaana, sillä missään muualla en suostu menemään naimisiin :DD.) Oma koira ois myös kiva sitten jonain päivänä, Chihuahua niinkuin äidin ja mun koira Mörkökin on. Mutta vasta sitten kun lapsi/lapset on isompia ja koirallekin on oikeasti aikaa ja mahdollisuuksia antaa sen ansaitsemaa huomiota.

Rakastan matkustaa ja haaveilen ihan yhtälailla niin suurkaupunkien sykkeestä kuin ihanista valkoisista hiekkarannoistakin. Lontoossa olen jo käynyt ja ihastuin kaupunkiin ensisilmäyksellä, voisin vaikka asua siellä. Oishan se mielenkiintoinen kokemus muuttaa vaikka vuodeksi ulkomaille, eikä se niin mahdotonta ole nykypäivänä jos löytyy vaan töitä ja sopiva asunto. Lapsellekin olisi varmasti ihan mielettömän mahtavaa päästä näkemään vähän erilaista kulttuuria ja tutustua erilaisiin lapsiin ja koulumaailmaan. Lapselle myös tarttuisi helposti vieras kieli josta olisi sitten hyötyä myöhemmin elämässä.

Lontoossa on myös aivan mielettömiä opiskelumahdollisuuksia Suomeen verrattuna ja siellä olis ihan eri tason työmahdollisuuksia muodin ja hiustenkin parissa. Tää ulkomaille muutto on ehkä se mun kaikkein epärealistisin unelma, mut kukaan ei oo kieltäny haaveilemasta ja melkeinpä mikä vaan on mahdollista jos tarpeeksi kovasti yrittää ja haluaa.

Kollaasien kuvat / Canva

Ulkonäkö on aina ollu mulle tärkeetä ja mulla on myös monia ulkonäköön liittyviä haaveita. Suurin haave on tällä hetkellä se että synnytyksen jälkeen palautuisin vielä takaisin omiin vanhoihin mittoihini. Mä oon valmis tekemään kovastikin töitä jotta saan mun vanhan kropan takaisin mut oishan se tietty aina kivempi jos sen vyötärön sais takasin suht vähällä vaivalla. Sitten kun oon päässy takas mun omiin mittoihin mä haluaisin alkaa kehittää mun lihaskuntoa ja unelmoinkin täydellisen atleettisista käsivarsista ja pyykkilautavatsasta.

Mun ikuinen unelma on tuuheat pitkät hiukset. Mun oma tukka on aina ollut suhteellisen hento joten oon tätä hiustilannetta pyrkinyt pidennyksillä paikkailemaan. Ois kyl ihan mahtavaa jos joku joskus keksis jonkun ihmeaineen jolla hiukset sais kasvamaan super pitkiksi ja paksuiksi, mut tää taitaa olla jo vähän liikaa toivottu :D.

Pienin ja toteuttamiskelpoisin unelma on ihanat, koristeelliset rakennekynnet. En tiiä mikä siinä on et se on nii hirveen vaikeeta kävellä sinne kynsistudioon ja laitattaa ne muutaman kympin kynnet, ikinä en oo vaan saanu aikaseksi vaik oon siitä vuosia haaveillu. Hiuksiin oon kyllä laittanut useitakin satasia kerralla ja varmaan tuhansiakin euroja jos kaikki yhteen laskisin mut jotenki aina tuntuu et koskaan ei oo oikee hetki ja rahatilanne ottaa niitä kynsiä, joku muu on aina tärkeempää.Mut mä oon päättäny et otan viel tän vuoden puolella kynnet, ei se niin iso asia oo.

Tästä tuli kyl ihan mielettömän pitkä teksti, oon hämmentyny jos joku jaksoi lukea loppuun :D! Mut tästä tuliki lähinnä tämmönen mun oma unelmien kartoitus, innostuin kun aloin oikeesti kerrankin miettimään et mitä mä elämältä toivon ja haluan. Mut jos jaksoitte lukea loppuun nii kertokaa ihmeessä mitä ootte mieltä mun haaveista ja jakakaa mielellään omiannekin, ois kiva tietää mistä mun lukijat haaveilevat!Hauskaa lauantai-iltaa kaikille♥