Niin ihanaa hiljentyä joulun viettoon ihan rauhassa! Kuluneet pari päivää ollaan öllötelty kotivaatteissa, luettu kirjoja, syöty kinkkua niin että napa ruskaa ja leikitty ja pelattu uusilla jutuilla. Käytiin myös Oton tädin luona kylässä ja syömässä Tapaninpäivän lounas.

Joululahjapeleistä varsinkin Junior Alias on noussut nopeasti meidän pelisuosikiksi, etenkin kun esikoinen osoittautui ihan mestariksi siinä pelissä, päihittää mut ja Oton selittämisessä ihan 6-0. Jotenkin 4-vuotiaalla on taito selittää mahdollisimman selkeästi mutta kuitenkin nopeasti ja yksinkertaisesti kaikki sanat, me aikuiset ollaan liian monimutkaisia.

Kuopus sen sijaan viihdyttää ihanilla vastauksillaan ja täydellisellä piittaamattomuudellaan pelin kulusta tai voittamisesta. Hän vastaa ihan mitä mieleen juolahtaa, ja selityksistä ja hänen vastauksistaan tulee välillä aika hauskoja yhdistelmiä. Silti tuntuu että nuorempi neiti on yhtäkkiä kasvanut parissa päivässä ainakin puoli vuotta, hän on oppinut L-kirjaimen ja alkanut käyttää aiemmin oppimaansa S-kirjainta. On niin outoa, kun on tottunut siihen että toinen kuulostaa miltä kuulostaa, samalta kuin minä pienenä, ja yhtäkkiä hän alkaakin puhumaan ihan tavallisesti ärrää lukuunottamatta. Joka päivä hän on vähemmän ja vähemmän vauva, vaikka aina mun vauva onkin.

Ollaan katseltu leffoja ja vaan oltu ja ulkoiltu, niin parasta. Ihanaa on myös ajatella että vielä seuraavat kolme viikkoa me saadaan Oton kanssa viettää joka viikko pitkä viikonloppu yhdessä, se tekee oikeasti tosi paljon ja auttaa varmasti jaksamaan koko kevään. Ja sekin on kiva että auringonvalo lisääntyy tästä viikosta eteenpäin ainakin minuutin joka päivä (tai jotain sinne päin), ja kolmen viikon kuluttua sitä valoa on jo melkein puoli tuntia enemmän päivässä.

Meillä on ollut mahtava joulu, ja on ihanaa kun Armas ja mun äitikin ovat olleet pitkästä aikaa täällä. Tytöillä oli mummuaan tosi tosi kova ikävä, ja he ovatkin nyt olleet tosi iloisia siitä että mummu on vihdoin täällä.

Tämä hiljentyminen, todellinen joulunviettoon rauhoittuminen on tehnyt niin hyvää touhukkaan syksyn jälkeen. Näiden päivien jälkeen on hyvä käynnistellä pian vaihtuva vuosi vähän rennompaan tahtiin ja uudella puhdilla. Tytöt ovat lomalla ensi viikon päiväkodista, joten heillekin tulee nyt vähän pidempi joululomatauko ja varmasti loman jälkeen menevät jo ihan innoissaan hoitoon.

Mä lähden tänään viettämään tyttöjeniltaa Julian kanssa ja odotan sitä jo tosi innolla! Ihan huippua päästä vähän ulos, kun en ole moneen kuukauteen käynyt missään! Mennään jonnekin Tapsan Tansseihin ja pidetään hauska ilta.

Ihanaa Tapaninpäivää kaikille <3

Mä olen aamuihminen, tavallaan, aamuisin olen kaikista aikaansaavin, pirtein ja tykkään aamujen fiiliksestä. Perhe-elämän myötä kuitenkin illat ovat ne hetket joista nautin nykyisin melkeinpä kaikkein eniten arjessa. Iltaisin me ollaan kaikki yhdessä, ja se on se mikä merkitsee. Vaikka lapset ulkoilevatkin päiväkodissa sen kaksi kertaa päivässä, me lähdetään yleensä vielä puistoon iltaruuan jälkeen yhdessä, varsinkin näin kesällä.

Aikaisemmin meidän kaikkein lähin isommille kuin vauvaikäisille tarkoitettu puisto sijaitsi parin kilometrin päässä,  mikä kieltämättä vähän söi sitä puistoiluintoa työpäivien jälkeen. Yleensä laiskasti mentiin vain oman talon pihalle, ja säästettiin puistoreissut viikonlopuille. Meidän talon piha on alkanut ehkä vähän kyllästyttää pelkistetyillä vempeleillään, varsinkin kun sitä samaa hiekkalaatikon reunaa on melkein kolme vuotta kuluttanut pyllyllään. Onneksi tänä kesänä saatiin vihdoin omalle asuinalueelle monipuolinen upouusi puisto, ja nyt meidän puistomatka ei kestä kuin kaksi minuuttia.

Tuo lähipuisto on aina täynnä elämää ja seuraa, siellä on paljon kivaa tekemistä ja kaikenikäisille jotain. Lisäksi se on lähellä lähikauppaa, joten maito- ja leipätäydennykset ja muut hoituvat kätevästi arkiviikolla siinä samalla. Kuinka paljon voi vaikuttaa yksi leikkipuisto arki-iltojen sujuvuuteen?  Meillä se on ainakin tehnyt ison eron. Ulos tulee lähdettyä paljon enemmän mielellään, kun on kiva paikka jonne mennä, ja olenpa mä törmännyt muutamaan kivaan blogini lukijaankin siellä puistossa. Hauskaa että näinkin läheltä löytyy lukijoita.

Toinen iso tekijä on tietenkin ollut myös auto, ei sitä vaan tajunnut etukäteen miten iso vaikutus sillä on elämänlaatuun. Me ollaan saatu paljon enemmän yhteistä aikaa perheen kanssa, kun sellaiseen arjen perussäätöön kuten kauppareissuihin, viemisiin, hakemisiin ja paikasta toiseen siirtymiseen  menee paljon vähemmän aikaa.

Meidän piti kulkea edelleen työmatkat julkisilla, mutta ollaan nyt kuitenkin päädytty siihen että Otto kulkee autolla töihin, koska se säästää tarhapäivinä meiltä iltaisin hurjasti aikaa. Miettikää, voin olla puoli tuntia pidempään töissä, hakea lapset silti samaan aikaan kuin ennen, ja ehtiä silti kotiinkin melkein tuntia aiemmin. Ihan vaan koska Otto nappaa mut mukaansa kotimatkalla, kun meidän toimistot ovat sopivasti vain puolen kilsan päässä toisistaan. Ja on lapsillekin kivaa kun pappa ja äiti hakevat melkein aina heidät yhdessä päiväkodista. Aamuisin mä kyllä vien lapset edelleen julkisilla, ja kuljen itse töihin julkisilla, koska aamuisin se toimii hyvin ja on ihan mukavaa.

Aina mä olen nauttinut arjesta, mutta nämä kaksi asiaa, puisto ja auto, ovat vaikuttaneet arkeen ja ajankäyttöön ratkaisevasti. Kaikesta on tullut helpompaa ja mukavampaa, ja jää enemmän aikaa rentoutua ja touhuta lasten kanssa myös työpäivän jälkeen.

Meillä oli tänään ihana päivä tyttöjen kanssa, nähtiin aamulla kavereita ja touhuttiin. Sain herätä aamulla siihen että Zelda herätti mut sanomalla ”Hyvää huomenta äiti-pwinsessa!”. Toivottavasti saan huomenna yhtä ihanan prinsessaherätyksen, en kestä!

Ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille <3

Loman jälkeen on viikko lähtenyt vauhdilla käyntiin kun huomenna on jo torstai, mitä ihmettä? Viikko on ollut yllätyksiä ja ihania asioita täynnä, ja fiilis on ihan loistava. Ollaan oltu paljon ulkona, ja nautittu auringosta. Tytöt ovat olleet päiväkodissa ja me töissä, ihan sitä perus arkea kuitenkin kaiken ihanan keskellä. Päiväkodissakin on sujunut mukavasti vaikka pääsiäinen aiheuttikin tavallista pidemmän tauon päiväkotipäiviin. Mä en oikein tiedä edes mitä sanoa! Pää on jotenkin ihan pyörällä, koska Otto. Tuntuu hullulta, että Oton eilinen Tissikriisi-postaus levisi niin laajasti ja leviää edelleen. Mutta mä olen ylpeä mun miehestä, ja myös kiitollinen kaikille teille kauniista sanoista. Te olette ihania, kannustavia, upeita ja piristätte aina päivää!

Takki on jotenkin ihan tyhjä, mulla oli niin paljon ajatuksia mutta nyt istun tässä ja tuijotan näyttöä enkä saa mitään muuta suusta ulos kuin hömelön virneen kun tuijotan söpöjä kuvia meidän tytöistä. On ne vaan aika ihania tyttöjä, joista mä olen maailman kiitollisin ja onnellisin. Toinen on oppinut keittämään äidille kahvit Dolce Gustolla, ja toinen puhua pälpättää niin että ei saa suunvuoroa. Hyödyllisiä taitoja molemmat, ja kompensoivat toisiaan. Toisen keittämä kahvi herättää kun pitää yrittää pysyä toisen juttujen perässä, kätevää!

Me tehtiin maanantaina yli kahden tunnin lenkki tyttöjen kanssa auringossa. Istutiin merenrannassa, käytiin padolla kävelemässä ja katsomassa meidän vanhaa kotia jossa asuttiin Tiaran vauva-aikana. Niin paljon ihania muistoja, niin paljon naurua ja toisaalta myös ylpeyttä siitä miten pitkälle siitä kaksiosta, rikkinäisellä pyykinpesukoneella varustetusta nuoren perheen ensimmäisestä asunnosta, on päästy. Oton kanssa muisteltiin miten onnellisia me oltiin meidän ekasta yhteisestä asunnosta, miten isoja mullistuksia me koettiin siellä. Me oltiin siellä niin onnellisia, vaikka olikin se rikkinäinen pesukone. Mutta se oli oma rikkinäinen pesukone, ja oma koti, jossa asui meidän oma pieni perhe.

Vaikka nykyään asiat on huomattavasti paremmin kuin siellä, ja edelleen on oma koti, ihan ehjällä pesukoneella varustettuna, tulee sillä vanhalla kodilla olemaan aina erityinen paikka mun sydämessä. Ja musta on ihanaa, että aina kun huristellaan siitä bussilla ohi, tai käydään kävelyllä lasten kanssa, isompi tunnistaa jo ”äiti tuossa talossa me asuttiin kun minä olin vauva!”.

Meidän nostalgialenkki huipentui kevään ensimmäisiin ulkona nautiskeltuihin jätskeihin, kun pysähdyttiin vanhan kodin lähellä Mäkissä. Daim Mcflurry keväisessä auringossa oman perheen kanssa maistui niin pirun hyvälle, rakkaudelle, lämmölle ja noh sille Daimille, Daim on mun lemppari ja näytti maistuvan naperoillekin. Tulee hyvä mieli kun muistelee maanantaita, eipä voi kovin monena viikkona vuodessa sanoa näin, heh.

Viikonloppu koittaa jo ihan pian ja meillä on edessä ainakin vierailu lapsimessuilla, sekä tyttöjen pikkupikkuserkun ensimmäiset synttärijuhlat. En melkein malta odottaa, kaikkea kivaa tekemistä! Oletteko te menossa lapsimessuille käymään?

Ihanaa huomista torstaipäivää ja hyvää yötä teille kaikille <3

Viikonloppuna päästiin nauttimaan yhdessä auringosta ja testaamaan viimeinkin jo muutaman viikon ajan sisällä testattua Puky -potkupyörää*, jonka saimme Polkupedilta. Polkuped on suomalainen lasten ulkoiluun ja harrastamiseen keskittynyt verkkokauppa, jonka tarina alkoi juuri Puky-potkupyöristä. Polkuped toimii saksalaisten Puky-pyörien maahantuojana, ja verkkokaupasta löytyy paljon muutakin kuin vain potkupyöriä, kuten esimerkiksi voimistelurenkaita, polkupyöriä ja pyöräilytarvikkeita. Kävimme jo toissa viikolla ostamassa kypärän Tiaralle Stadiumista, kun aurinkoa oli luvattu, mutta se ei sitten koskaan näyttäytynytkään sinä sunnuntaina ja siksi odotimme vielä viikon. Onneksi mentiin lauantaina aikaisin aamulla ennen kuin sairastuttiin, muuten olisi jouduttu taas odottamaan ainakin viikko eteenpäin.

Katuja juuri siivoiltiin viikonloppuna, ja tällä viikolla onkin jo paljon puhtaammat pyöräilymaisemat kun kivet ja katupöly ovat vähän vähemmällä. Mutta oikein hyvin sujui pyöräily jo ekasta kerrasta lähtien niistä huolimatta. Vaikka pyörä on toistaiseksi isomman käyttöön tarkoitettu, päästettiin me pienempikin kokeilemaan pyöräilyä kun hän sitä kovasti halusi. No häneltä se ei ihan vielä sujunut niin sutjakkaasti koska pyörä on vähän liian iso hänelle, mutta isompi pääsi vauhtiin ja hiffasi homman jujun aika nopeasti. Kun hän oli rauhassa harjoitellut hetken ja potkutellut hitaasti eteenpäin, hän sai kiinni tekniikasta ja sen jälkeen eteni hurjan nopeaa vauhtia.

Meillä on Pukysta tuo ns. välimalli LR L, eli yli 2,5-vuotiaalle tai yli 90cm mittaiselle lapselle tarkoitettu. Pyörän kuvauksessa lukee, että jos lapsi on kokojen välissä (niinkuin meillä vähän on) suositellaan pienempää kokoa vähän aremmalle lapselle, ja suurempaa kokoa seikkailunhaluisemmalle joka kokeilee innolla uusia ja jännittäviäkin asioita. Mä nyt en loppujenlopuksi tiedä kummanlainen meidän neiti sattuu olemaan, ajattelin etukäteen että hän saattaisi vähän jännittää pyörää mutta mitä vielä, etenee sillä kuin vanha tekijä. Toisaalta uskon, että vasta-alkajana hänestä tuo pienempi koko tuntui hallittavammalta ja turvallisemmalta, kuin isompi pyörä jonka hallinta ei ehkä olisi niin helppoa. Onneksi Pukyssa sekä satulan että tangon korkeutta voi nostaa tarpeen vaatiessa, ja onneksi meillä on tuo pikkusisko odottamassa innokkaana jos pyörä jää pieneksi.

Meillä ei tosiaan ennen ole ollut minkäänlaista pyörää, ei potkupyörää eikä kolmipyörää, joten ei ollut ollenkaan vielä harjoitusta kertynyt etukäteen. Siitä huolimatta Tipa tosi nopeasti oppi miten pyörällä pääsee eteenpäin, miten kääntyy ja miten pysähtyy. Jarrukin Pukysta löytyy, mikä on tosi hyvä, mutta sitä ei olla vielä harjoiteltu ettei tarvitse oppia liian montaa uutta juttua kerralla. Eikä se hurjan kova vauhti nyt vielä onneksi niin hurja ole mitä potkupyöristä olen kertomuksia kuullut toisilta vanhemmilta. Meistä se tuntuu hurjalta koska tämä on ensimmäinen kerta kun meidän muksu pyöräilee tai ylipäätään liikkuu jollain tuollaisella välineellä täysin itsenäisesti eteenpäin, kovempaa kuin kävellen tai juosten.

Tuntuu ihan uskomattomalta ajatella että meidän pieni pikkuinen vauva on kasvanut noin isoksi tytöksi joka viilettää tuolla vain menemään potkupyörällä ihan itse! Mihin se aika on mennyt? Mä tiedän että osa teistä on seurannut sieltä jo Tiaran odotusajoista asti, ja pakko kyllä nyt kysyä teiltä että tuntuuko teistäkin että aika on vierähtänyt hurjaa tahtia? Kohta täällä on kirjoiteltu neljä vuotta!

Meidän Puky on ihana kirkkaankeltainen, mutta niitä on saatavilla Polkupedista monessa muussakin värissä. Tuon meidän LR L välikoon lisäksi potkupyöriä löytyy jo 2-vuotiaasta (85cm) alkaen, sekä myös isommille eli 3v/95cm pituisille.  Zeldakin varmasti olisi potkutellut vähän rohkeammin jos hänellä yltäisi jalat maahan satulasta, sisällä hän nimittäin istui jalkatelineellä ja potkutti kovempaa vauhtia eteenpäin kuin Tiara! Veikkaan että me päädytään hänellekin hommaamaan vielä tälläinen menopeli, sen verran innoissaan hän on siskon pyörästä.

Potkupyörä saatu Polkupedilta.

Mun on helppo kuvitella, että ensi kesänä saattaisi onnistua Tiaralta hyvin tavallisella pyörällä pyöräily jo ilman apurattaita. Potkupyörän kanssa oppii hyvin itse kannattelemaan sitä pyörää pystyssä ja pitämään tasapainon, ja monelta vanhemmalta olen kuullutkin että siirto potkupyörästä tavalliseen lastenpyörään on ollut lastenleikkiä. Tietenkin se on varmasti ihan yksilöllistä, eikä meillä mikään kiire ole edetä, mutta mielenkiintoista nähdä että kuinka paljon tällä potkupyöräilyllä on vaikutusta.

Oletteko kokeilleet Pukya tai muita lasten potkupyöriä? Mitä tykkäätte? Minkä ikäisenä lapsi on alkanut potkupyöräilemään, ja minkä ikäisenä alkanut ajamaan tavallisella pyörällä?

= täydellistä. Lapset ovat tottuneet uuteen aamurytmiin siinä määrin, että tänäänkin heräsimme koko kopla jo seiskan maissa. En pistä pahitteeksi, näin jää enemmän aikaa päivälle, eikä tähän aikaan vuodesta ole siihen aikaan enää edes niin pimeää. Tein lapsille herkkuaamupalan heidän toiveidensa mukaan: rasiallinen viinirypäleitä puoliksi molemmille, banaani puoliksi molemmille ja leipä puoliksi molemmille, juustoja,, kinkkuja ja kurkkuja ei sentään tarvinnut puolittaa vaan molemmille kelpasivat niistä aivan omat siivut, haha!

Rauhalliseen aamuun kuului ehdottomasti myös ulkoilut kauniissa säässä. Aurinko paistoi ja laitettiin ekaa kertaa välikausivaatteet päälle. Zelda sai päälleen Tiaralle jo kaksi vuotta sitten ostetun Mini Rodinin Jaguar Pico-haalarin ja Tiara sai päälleen viime syksyn PO.Pin vk-setin, joka etenkin tänään käytössä kyllä osoittautui niin kinttanaksi että ei toivoakaan että niitä voisi laittaa hänelle enää toista kertaa päälle. Huomenna vietetään shoppailupäivää tyttöjen kanssa ja tarkoituksena on etsiä kummallekin vihdoin ne vk-vaatteet, kengät ja asusteet jotka vielä puuttuvat.

Meidän rauhallisen päivän jälkeen mä suuntasin Indiedaysin kuvauksiin joissa sain meikin ja kampauksenkin itselleni, ja sen jälkeen lounastettiin Indiedaysin porukan ja blogikollegoiden kesken . Oli tosi kiva iltapäivä ja kiva nähdä tuttuja kasvoja joita ei hetkeen ole nähnyt, ja tietenkin myös uusia ihmisiä! Ruoka oli herkullista ja keskustelu mielenkiintoista, ja jäi kyllä tosi hyvät fiilikset. Mä viihdyn täällä blogikodissa tosi hyvin, toivottavasti tekin tykkäätte!

Olisi mielenkiintoista kuulla koetteko blogin jotenkin muuttuneen tänne tulon jälkeen, kun moni sitä tuntui pelkäävän silloin kun muutosta kerroin. Mulla itsellä on sellainen fiilis että olen saanut kiinni taas siitä omasta tyylistä, joka viime syksynä tuntui välillä olevan hakusessa, niinkuin talvella kirjoittelin. Päässä vilisee ideoita ja mä nautin hirveästi kirjoittamisesta, ei tule koskaan sellaista fiilistä että yhyy en keksi mitään mutta pitäis postata. Olen mä kirjoittamisesta toki aina nauttinut, en muuten olisi jatkanut bloggaamista melkein neljää vuotta. Mutta nyt tuntuu että olen päässyt takaisin siihen fiilikseen kiinni miksi alunperin aloitin bloggaamisen. Vaikka kello olisi paljon ja olisin ollut menossa koko päivän, sormet syyhyävät päästä illalla vielä kirjoittamaan.

Huomenna tosiaan ostospäivä, ja sitten alkaakin viikonloppu. Meillä on edessä varmaankin aikalailla tyttöjen päivä kun Otto lähtee pitkästä aikaa käymään juhlimassa ja me ollaan tyttöjen kanssa kolmestaan huomenna. Mutta tyttöjen päivätkin on kivoja, varsinkin jos keksii jotain ekstrakivaa tekemistä. Mua ehkä vähän houkuttaisi käydä testaamassa Itiksen vohvelibaari josta aina leijailee mielettömät tuoksut mun nenään kun kävelen sen ohitse. Ootteko käyneet kokeilemassa?

Aivan ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille, toivottavasti huomenna on yhtä aurinkoista kuin tänään <3