Sain viime viikolla pari uutta vaatetta Sheinsidelta, joita kuvailtiin kauppareissun yhteydessä. Tuntuu ehkä hieman että viimeaikoina joka kerta olen tehnyt ainakin yhden hutivalinnan, joka ei päällä ole näyttänyt ollenkaan niin nätiltä kuin kuvissa.  Tällä kertaa valitsin valkoisen bleiserin, ja valkoisen, pitsiyksityiskohdin koristellun puseron. Bleiseristä tykkään hurjasti, mutta pusero on ehkä vähän liian tätimäinen mulle. Toisaalta se antaa ehkä vähän kontrastia vaikkapa minihameelle, mutta en ole varma onko paidan malli mulle se paras mahdollinen.

Asukuvia otettaessa tuli perinteisesti räpsittyä myös niitä vähän vähemmän onnistuneita kuvia, ja tavallisesta tarkasta seulastani poiketen päätin esitellä myös muutaman sellaisen loppukevennyksenä, haha! Kuvia katsellessa ei voi muuta kuin ihmetellä, mitä päässä on juuri kuvanottohetkellä oikein liikkunut, ei ainakaan edustavuus tai tyylikkyys, siitä olen varma.

Bleiseri Sheinside* /  Paita Sheinside* / Housut Dr.Denim / Kengät Dinsko / Korut Lumoava* / * = saatu blogiyhteistyön kautta

Sininen ja valkoinen toimvat mun mielestä tosi kivasti yhteen, vaikka niistä vähän suomihenkinen viba tuleekin yhdistettynä. Ne raikastavat kivasti mustia housuja ja kenkiä, musta bleiseri taas olisi ollut ihan liian tunkkainen. Näyttää muuten jotenkin tosi orvolta, kun ei ole kelloa kädessä. En tajua miten kiireessä unohdin sen vaikka nykyään pidän sitä melkein aina! Mutta ehkä se ei kaada maailmaa että kello joskus unohtuu.

Paita Sheinside* / Tekonahkaleggingsit ZARA / Kengät H&M / Kello Guess* / * = saatu blogiyhteistyön kautta

Koitin yhdistää paidan nahkahousuihin jotta siitä saisi vähän rokimman, mutta ei se kyllä niin paljoa auttanut. Paita on kaunis ja kiva, mutta malliltaan väärä mulle. Se peittää kaikki ne mun vähäisetkin muodot, ja saa mut näyttämään perunasäkiltä pitsillä koristeltuna. No-no! Millaisellekohan vartalolle tämä paita sopisi?

Know your angles pätee myös asukuviin, sillä niitä otettaessa yleensä nopeus on valttia. Asukuvia räpsitään aina silloin kun ollaan matkalla jonnekin ja mukana on usein ainakin joku jota ei kiinnosta pysähtyä keskelle tietää räpsyttelemään, kuten vauva, mies tai mummo. Vaihtoehtoisesti itsellä  saattaa olla kauhea kiire jonnekin, eikä sekään innosta järjestämään tuntien editorialeja kuvien tähden. On siis tärkeää tietää missä asennoissa saa asun, kropan ja naaman näyttämään omasta mielestään parhaalta, ettei kuvaamiseen kulu kovin kauaa aikaa.Loppupeleissähän se on tärkeintä, että itse tykkää kuvista ja tuntee olonsa itsevarmaksi niiden suhteen, ei se mitä muut ovat mieltä.

Blogin alkuaikoina Otto saattoi ottaa pari sataa (kyllä!) kuvaa per asu että olin tyytyävinen ja löysin edes kolme etäisesti siedettävää kuvaa, ja siitä huolimatta kuvanlaatu oli silloin vielä ihan uskomattoman huonoa, kun kokemusta ei ollut kummallakaan. Nykyään yleensä 20 otosta riittää siihen että saan useamman onnistuneen kuvan joista valita parhaat. Aina silti joukkoon mahtuu myös noita yllä nähtäviä helmiä, ja hyvä niin. Saapahan hihitellä itselleen!

Kumpi asu kolahti enemmän? Mikä on paidan tuomio, kirppikselle vai annetaanko sille uusi mahdollisuus? Lemppari epäonnistunut asukuvani?

Eilen esittelin asuja, ja nyt ovat vuorossa meidän kaksi ihanaa pientä neitiämme jotka niin hienosti jaksoivat pitkän päivän studiolla. Me päätettiin Heidin kanssa yksissä tuumin, että fiksuinta on ottaa mun ja lasten yhteiskuvat heti ekana alta pois, jotta sen jälkeen lapset voivat rentoutua ja hengata ihan rauhassa, kun mun asuja kuvataan. Tämä järjestely toimi mielestäni hyvin, ja tytöt jaksoivat keskittyä yllättävän kivasti vaikka aluksi oli pieniä hankaluuksia saada ikiliikkujia pysymään paikoillaan.

Tiara etenkin taisi oikein innostua kamerasta hetken aikaa siihen totuteltuaan, kun Heidi sai niin söpöjä hymyjä tallennettua. Välillä vaadittiin vähän äidin kutituksia ja välillä elefanttimarssia taustamusiikiksi, mutta loppupeleissä kaikki sujui tosi kivasti ja mä oon supertyytyväinen kuviin. Ainoa mikä harmittaa se että kivoja kuvia on niin paljon etten tiedä mitkä niistä valitsisin kehystettäväksi meidän seinälle. Saa auttaa, jos löytyy näiden kuvien joukosta joku extrakiva kuva joka ansaitsisi paikan kehyksissä enemmän kuin muut, koska mä kärsin hurjista valinnanvaikeuksista!

Mä eilen kirjoittelin fb-sivujen puolella, että tosiaan mulla jatkuu flunssa edelleenkin. Lääkärissäkin kävin, mutta kuulemma vain seuraillaan, sillä tämän hetken flunssavirukset voivat kestää jopa kolme viikkoa, yök! Toivottavasti jossain vaiheessa tämä menisi ohi, olen nimittäin jo unohtanut miltä tuntuu aamulla herätä siihen että on hyvä fiilis kylmän hien ja kurkkukivun sijaan. Onneksi sentään tytöt ja Otto on terveenä, ja munkin olo helpottaa aina iltaa kohti kun on juonut pari kuppia lämmintä teetä.

Huomenna tulossa ihonhoitojuttuja joita lupailin, ja illalla suuntaan erääseen kivaan tapahtumaan johon liittyy sekä suklaa, että alusvaatteet, mikä kuulostaa hyvältä ainakin mun korvaan. Muuta en oikeastaan vielä tiedäkään, mutta kerron lisää heti kun tiedän! Ihanaa tiistai-iltaa ja huomista päivää kaikille♥

Mä oon pikkutytöstä asti haaveillut että pääsisin joskus studiokuvauksiin, ja nyt mun haaveet on ainakin pieniltä osin toteutuneet. Suuren maailman meininkiä ei ehkä rauhallisessa studiossa, kahden viihdytettävän alle kolmivuotiaan kanssa kauheasti ole, mutta kuvista tuli ihania ja meillä oli hauskaa! Me oltiin mun vanhan kouluni studiolla, ihanan Heidin kuvattavana Heidin lopputyötä varten, ja nappailtiin samalla sitten muutenkin asukuvia, perhekuvia ja lisäksi kuvia blogin uuteen ulkoasuun.

Perhekuvia tuli hurja määrä, enkä vielä ole ehtinyt valita kaikkia suosikkejani, joten ajattelin ensin aloittaa näistä asukuvista ja jättää huomiselle loput. Pieni maistiainen kuvista on kuitenkin nähtävissä jo blogin FB-sivujen puolella, jos haluatte vilkaista! Sain valita Sheinsidelta kevätvaatteita, ja kuvattiin myös niitä Heidin kanssa.

Mekko Sheinside* / Kengät H&M

Musta mekko oli mulle iso, ja kiristettiin se takaa että saimme sen näyttämään siltä kuin sen kuuluisi oikean kokoisena näyttää. Hihat oli kuitenkin liian lyhyet, mikä on aika hassua, liian iso mutta liian pieni. Tää oli jo toinen Sheinsiden mekko joka oli mulle liian iso, eli taidan jatkossa tyytyä vain pelkkiin yläosiin koska ne eivät koskaan ole olleet väärän kokoisia. Harmittaa vaan kun mekko olisi niin ihanan yksinkertainen ja tyylikäs!

Paita Sheinside* / Farkut Cubus / Kengät Spirit / Kello Guess*

Lintupaita on mun ehdoton uusi suosikki, se on jotenkin niin nätti ja rento ja erilainen kuin mun yläosat yleensä. Tuo vaihtelua yksiväristen paitojen armeijaan tuollainen ihana lintukuosi. Paita oli luonnossa vielä ihanampi kuin myyntikuvissa, sillä printti on luonnossa kirkkaampi ja tykkään tästä hieman värikkäämmästäkin versiosta hurjasti!

Paita Sheinside* / Hame Sheinside* / Kengät H&M / Laukku Cubus* / Tipan mekko Mini Rodini* / Tipan sukkikset Knittex*

* saatu blogiyhteistyön kautta.

Musta paita tuli siis nyt mulle myös, tekonahkainen hame on jo vanhempi suosikki. Tykkään paidan kultaisista yksityiskohdista, mutta materiaaliltaan se oli helposti rypistyvää ja mä satun inhoamaan silittämistä, ei ehkä paras kombo siis. Mutta ehkäpä tuon aina välillä jaksaa silittääkin, se on kuitenkin kivan näköinen päällä!

Eikös olekin Tiara maailman suloisin pikkuinen pingviinimekossaan, joka viimeinkin alkaa olla sopivan kokoinen. Pitkään me ollaan odoteltukin että neiti kasvaisi ja mekkoa voisi käyttää ilman että hihoja saa kääriä muutaman..kymmentä kierrosta ja helma laahaa lattiaa. Pingviinimekko on Tiaran lemppari, enkä ihmettele kun se on pehmeä,  mukava ja kuosiltaan hauska. Mä tykkään kovasti näistä studiokuvista, vaikka toki on ulkona otetuissa asukuvissakin omat puolensa. Varsinkin näin paljon asukuvia yhteen postaukseen laitettaessa ulkokuvien taustat tuovat vaihtelua kuviin, siinä missä nämä studiossa otetut kuvat ovat tosi samanlaisia vaikka asu vaihtuisikin.

Huomenna luvassa kuitenkin siis lisää studiokuvia, tällä kertaa pääosassa meidän pikkuneidit. Tällä viikolla asiaa tulossa myös testissä olleista kuivan ihon hoitotuotteista, kellostani, gaala-asukriisistä ja vaikka mistä! Mä kävin tänään lääkärissä, sillä flunssa ei ole vieläkään mennyt ohitse ja alkoi vähän jo pelottaa että onko mulla jotain enemmänkin vialla kun kurkkukipu on jatkunut jo toista viikkoa. Mutta kuulemma ei ole mitään vakavaa, vain joku tavallista ärhäkämpi flunssa joka toivottavasti menee pian ohitse.

Miten teidän viikko on lähtenyt käyntiin? Mikä asuista oli suosikkisi?

Mä olen aika paljon jakanut täällä jo meidän hääkuvia, kuvia itse juhlista siis. Nyt olemme kuitenkin viimein saaneet viimeisetkin hääkuvat, joukossa sekä potrettikuvat että kovasti odotetut photobooth -kuvat ja ajattelin vielä viimeisen kerran fiilistellä häitä tämän blogin puolella! Kuten kaikki aiempia hääkuvapostauksia lukeneet tietävät, meidän häämme kuvasi Täydenkuunkuva. Täydenkuunkuvan Reetta ja Niko ottivat muhun yhteyttä jo kesällä, hyviä hääkuvaajia kysellessäni, ja me innostuttiin heistä heti. Se mitä Täydenkuunkuva korostaa erityisesti on että kuvat suunnitellaan aina hääparin toiveiden mukaan, ja näin meni ehdottomasti meilläkin.

Tuoreessa muistissa on edelleen elokuinen suunnittelupalaveri, missä läppä lensi ja omenapiirakka maistui (oliko mulla joskus oikeasti aikaa leipoa???). Löydettiin nopeasti yhteinen sävel siitä mitä me kuvilta toivotaan, ja hyvä fiilis vahvistui tammikuussa pidettyjen, mahtavasti sujuneiden boudoir -kuvausten jälkeen. Täydenkuunkuva tekee hääkuvauksen lisäksi siis pre- ja post wedding -kuvauksia, joihin boudoir -kuvaus kuuluu. Myös vauva – ja lapsikuvaus on Täydenkuunkuvan alaa, ja Reetan ja Nikon voi tilata vaikka ikuistamaan ristiäiset tai muut perhejuhlat kauniisti ja persoonallisesti. Mua harmittaa ettei tiedetty tästä jo Zeldan ristiäisten aikaan, puhumattakaan Tiaran ristiäisistä joissa mä en ollut vielä löytänyt järjestelmäkamerasta edes tarkennustoimintoa.

Me haluttiin ikuistaa hääpäivä alusta loppuun, ja valitsimme siksi dokumentaarisen häävalokuvauksen. Reetta ja Niko saapuivat meille jo aikaisin aamulla kuvaamaan häätohinoita, ja seurasivat mukana aina pikkutunneille saakka. Musta on ihanaa että meillä on kuvia mun aamuisesta, meikittömästä naamasta (joka sinällään ei ole mitenkään ruusuisen kaunis, mutta kuuluu asiaan) aina sinne asti kun alettiin tilailemaan taksia hotellille hääjuhlien jälkeen.

© Täydenkuunkuva © Täydenkuunkuva © Täydenkuunkuva © Täydenkuunkuva© Täydenkuunkuva © Täydenkuunkuva© Täydenkuunkuva © Täydenkuunkuva

Olennaisena osana hääkuvausta ovat tietenkin ne potrettikuvat. Potrettikuvista meillä oli kovat suunnitelmat, jotka kuitenkin hääpäivänä osoittautuivat toteuttamiskelvottomiksi. Mun hääpuku olisi yksinkertaisesti mennyt täysin pilalle siinä loskassa ja räntäsateessa, eikä me mitenkään voitu ottaa kuvia ulkona niinkuin toivoimme. Se harmittaa mua edelleen todella paljon, vaikka otetuista kuvista pidänkin. Tämä oli kuitenkin riski jonka me tietoisesti otimme valitessamme talvihäät.

Potrettikuvat otettiin lopulta hotellillamme, Bestwestern hotelli Katajanokalla, makeissa ja rajuissa vankilamaisemissa. Mun mielestä vankilan portaat loivat kivaa kontrastia mun höttöiselle puvulle, ja miljöö oli ihan huippu vaikka se ei mukulakivinen, talvinen bulevardi ollutkaan. En voi sanoa etteikö mua harmittaisi se että emme päässeet ulos kuvaamaan, mutta sen voin sanoa että kuvat onnistuivat kuitenkin mielestäni niin hyvin kuin toteutuneilla olosuhteilla oli mahdollista.

© Täydenkuunkuva © Täydenkuunkuva © Täydenkuunkuva © Täydenkuunkuva© Täydenkuunkuva © Täydenkuunkuva

© Täydenkuunkuva

Mun mielestä noi meidän perhekuvat on niin ihania, Tipa ja Zelda olivat universumin suloisimmat kukkaistytöt! Kuvista välittyy mielestäni se rakkaus mitä meidän hääpäivä oli tupaten täynnä. Rakkauskuvista onkin hyvä siirtyä lopuksi vielä niihin photobooth -kuviin, joista tuli tosi hauskoja! Mä oon niin iloinen ja tyytyväinen siihen että photobooth oli menestys ja kaikki kävivät meidän isovanhempia myöten kuvattavana ja lähtivät iloisena mukaan. Meillä on photobooth -kuvia iso liuta, mutta en uskalla jakaa niistä kuin muutaman, sillä en ole ehtinyt kysymään kaikilta lupaa kuvien julkaisuun.

© Täydenkuunkuva© Täydenkuunkuva © Täydenkuunkuva© Täydenkuunkuva © Täydenkuunkuva

But I’m a human not a sandwichin viimeisen hääpostauksen myötä mä haluan kiittää etenkin Täydenkuunkuvaa siitä että he ikuistivat meidän häät juuri sellaisina kuin ne olivat ja juuri sellaisina kuin me halutaan ne muistaakin. Rentoina, hauskoina, iloisina ja rakkaudentäyteisinä. Lisäksi haluan kiittää teitä lukijoita loputtomasta tuestanne, uskomattoman kauniista sanoistanne ja siitä, että olette eläneet mukana meidän onnessamme. Kiitos tuhannesti!

Hääblogin puolelle tulee vielä muutama postaus hääjuttuja, koruista, kiitoskorteista ja muista asioista joita en vielä ole ehtinyt esittelemään, ennenkuin hääblogi jää historiaan ja sulautuu osaksi tätä päätoimista blogiani. Eli hääpostaukset eivät häviä mihinkään, vaan tulevat jatkossa sitten löytymään täältä hääblogi -tunnisteen alta.

Hyvää yötä ja ihanaa viikonloppua kaikille!♥

Moikka! Ihan ensinnäkin, hurjan isot kiitokset kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille, te olette valaneet muhun uskoa ja antaneet paljon ajattelemisen aihetta tuleviin valintoihin, ihan mahtavaa. Mulla on ollut kova ikävä syvämietteisempien postausten kirjoittamista, ja tulen kevään aikana kirjoittamaan taas enemmän myös mielipidejuttuja ja muita keskustelua toivottavasti herättäviä kirjoituksia. Nyt voin taas kirjoittaa ja paneutua aiheisiin, kun häähöttö alkaa tehdä pikkuhiljaa tilaa muillekin ajatuksille! Jos teillä on jotain päivän polttavia aiheita mielessä, joista haluaisitte mun mahdollisesti kirjoittavan kevään aikana, olen ehdotuksille avoinna. Musta on ihanaa kun aina välillä kommenttiboksiin tipahtelee mitä kivoimpia postausideoita!

Mulla on ollut kiireinen alkuviikko tyttöjen kanssa, ollaan juostu blogitapaamisissa, passikuvissa ja kavereita näkemässä. Hyvä että meillä on ollut puuhaa, sillä Otto on kipeänä ja varmasti on mukavampi levätä kun henkilökohtainen kolmen hengen kanalauma poistuu välillä kaakattamaan muihinkin maisemiin ja herra saa nauttia hiljaisuudesta. Ottaessani Oton sukunimen ajattelin vain sitä kuinka helppoa ja mukavaa on kun koko perheellä on sama sukunimi, mutta voi hitsi mä sanon että onneksi ei tarvitse tehdä tätä korttienvaihtorumbaa tämän jälkeen enää koskaan!

Jokapaikkaan saa soitella, tosiaan nuo passikuvat piti käydä ottamassa (no ihan kiva saada päivitys vanhojen henkkareiden mustatukkainen-angstiteini-jolla-on-toisessa-silmässä-enemmän-meikkiä-kuin-toisessa -kuvaan) ja sitten pitää vielä käydä poliisiasemalla hakemassa ne henkkarit. Nykyään sinnekin varataan etukäteen aika, mikä oli mulle täysin uusi juttu! Mutta ihan mukavaa että tällainen käytäntö on, muistan kyllä miten aina passia hakiessa joutui jonottamaan pitkiä aikoja ennen.

Tarkkasilmäiset ehkä huomasivat pinkin herkkukameran kuvissa? Mulla on suuri kunnia osallistua Nikonin kamppikseen tämän kevään ajan, missä tulen testaamaan erilaisia Nikonin 1-sarjan vaihdettavia objektiiveja tukevia digikameroita aina muutaman viikon kerrallaan, ja kertomaan niistä enemmän. Ensimmäinen kokeiltava kamera on tämä Nikon 1 S1, josta kerron lisää heti kun olen sitä päässyt kunnolla kokeilemaan erilaisissa kuvaustilanteissa. Täytyy sanoa että tämä minikamera tuntuu niin helpolta kun vertaa järkälemäiseen eos 600D:eni, mutta on jännittävää nähdä mihin vaihdettavilla objektiiveilla varustettujen kompaktikameroiden ominaisuudet pystyvät oikeisiin järjestelmäkameroihin verrattuna. Mutta tosiaan kamera-asiaa luvassa myöhemmin, en malta odottaa että pääsen kunnolla testailemaan!

Tänään luvassa on vielä juoksevien asioiden hoitamista, sekä vierailu kaverin luona tyttöjen kanssa, mitä odotan innolla. Paljon on tulossa asiaa vaikka ja mistä aiheista, eli pysykääpä kuulolla, julkaisen illalla lisää juttuja, ja hääblogiin on luvassa postausta myöskin. Mukavaa päivää kaikille♥