Siivouksen, rennon lounaan, sen barbieleikkimaratonin ja puistoreissun jälkeen me pidettiin tänään lasten kanssa pieni askartelutuokio. Askarteluista ei kyllä tullut niin kovin pääsiäismäisiä kun mielikuvitus lähti lentämään, mutta pääsiäisjuttujen sijaan me saatiin aikaiseksi Monsieur Mato, Rouva Leijona suurella leijonanharjalla, muutama pupu, tipu, ihminen ja joku jonka nimeä en enää muista. Me askarreltiin piipunrasseista ja pampuloista, joita saatiin Tigerilta pääsiäisyllätyksen mukana.

Piipunrasseista on maailman helpointa askarrella, ja niistä jo pieni melkein-kaksivuotiaskin saa väkerreltyä mieleisiään juttuja. Pompulapampulat sen sijaan vaativat liimaa kiinnittyäkseen, ja liiman mä jätin mun ja Tiaran jutuksi. Yllättävän vähillä sotkuillakin selvittiin vaikka tämä oli eka kerta kun annoin Tiaran omatoimisesti käsitellä (muuta kuin paperi-) liimaa. Hän osasi hienosti ottaa sitä aina pumpulipuikolla pienestä läjästä johon sitä kasasin paperin päälle, ja levitti oikein siististi aina pampulalle ja liimasi niitä yhteen. Me koristeltiin eläintyypit vielä tarroilla, jotka oli tarkoitettu liimattavaksi pääsiäismuniin. Karvainen pampula ei ollut ihan se paras tarttumapinta, mutta oikeastaan hahmoista tuli ainakin tuhat kertaa hauskempia kun niiden silmät, viikset ja muut olivat aivan vinossa ja ihan miten sattuu. Juuri sopivan sinnepäin-askartelua, taattua meidän tyyliä.

Zeldalle iski väsymys melko pian askartelutuokion aloituksen jälkeen ja hän lähti sohvalle nukkumaan minikokoisen pehmopingviininsä Koi-Koin kanssa, ja sillä aikaa me Tipan kanssa askarreltiin vielä monta eläintä. Pikkuinen pingviini sai nimekseen Koi-Koi kun Zelda vetäisi sen narunvedossa Lintsillä viime kesänä. Silloin hän ei vielä höpötellyt niin paljoa kuin nykyään, mutta osasi silti nimetä pingviininsä ja nimi on pysynyt tähän päivään asti. Mun mielestä Koi-Koi on ihan paras nimi, toivottavasti Zelda ei ikinä vaihda tai unohda sitä.

Meidän askartelut ei ehkä ole mitään sisustuslehden kansikuvamateriaalia, mutta ainakin meillä oli kivaa niitä tehdessä ja saatiin aikaakin kulumaan oikein hyvin. Ei kai kaikella askartelulla tarvitse olla niin hienoa päämäärää, voihan sitä vain askarrella lasten kanssa askartelemisen ilosta, silloin se on oikeastaan vielä entistä mukavampaa ja lapsetkin saavat toteuttaa omaa mielikuvitustaan täysillä!

Hyvää yötä ja ihanaa viikonloppua kaikille <3

Me herättiin aamulla rauhassa tyttöjen kanssa vasta vähän ennen yhdeksää, ja Ottokin pääsi tänään aiemmin töistä niin saatiin hoidettua useamman päivän ruokaostokset yhdessä ennen illan ruuhkia. Nyt on kyllä niin lomafiilikset! Neljä päivää edessäolevaa vapaata tuntuu ikuisuudelta, vaikka sujahtaakin ohitse varmasti aivan silmänräpäyksessä. Mutta sitä ei kannata miettiä nyt vaan nauttia tästä silmänräpäyksestä täysillä, eikö! Alkuviikko meni tosi nopeasti ohi touhutessa joten on kiva rauhoittua viettämään pitkää viikonloppua tyttöjen ja Oton kanssa.

Takki Sheinside* / Huivi Monki* / Kello Tommy Hilfiger* / Housut Tally Wejl / Kengät Nike / Laukku Coach /*saatu blogin kautta.

Musta tuntuu niinkuin en olisi kirjoittanut kuulumisia ikuisuuteen, kun muutaman päivän on tullut kirjoiteltua enemmän jostain tietyistä asioista kuin siitä mitä ollaan tehty. Mutta hyvää meille kuuluu, ei mitään sen erikoisempaa, haha tällainen perus suomalainen vastaus. Tajusin tänään että meidän kuopus, neiti Zelda, täyttää kaksi vuotta alle kahden viikon kuluttua! Olenhan mä tiennyt että synttärit lähestyvät ja juhlatkin on ollut suunnitteilla jo jonkin aikaa, mutta silti se tänään vasta jotenkin jysähti tajuntaan että siihen on oikeasti niin lyhyt aika. Me pidetään juhlat vasta viikkoa oikean päivän jälkeen kun se sopii aikatauluihin paremmin, mutta onneksi kaksivuotias ei ihan vielä ymmärrä ajankulua niin hyvin että se haittaisi. Oikeana päivänä juhlitaan ihan vain perheen kesken varmaankin.

Mutta silti, kaksi vuotta! Miten nyt voi olla jo huhtikuu? On nuo neidit jo molemmat niin isoja ja reippaita ja omatoimisia että ei sitä voi kuin hämmästellä. Heidän kanssaan on ihana jutella ja höpöttää, ja parhaimpia juttuja on kyllä ne mitä he juttelevat keskenään. Niin huvittavia keskusteluita välillä että on pokassa pitelemistä ihan todella. Ei sitä osannut vielä vuosi sittenkään kuvitella miten läheisiä tytöt voisivat olla toisilleen. Mutta tottakai nyt 2- ja 3,5-vuotiaan on helpompi rakentaa yhdessä leikkejä, keskustella ja vain olla yhdessä, kun molemmilla on jo ymmärrystä, kuin vuosi sitten pienemmän ollessa vasta 1-vuotias pikkutaapero.

Mä tunnen olevani maailman onnekkain tyyppi, kun saan joka päivä hengata juuri noiden kahden universumin siisteimmän ipanan kanssa. Tottakai jokaiselle vanhemmalle ne omat muksut on aina rakkaimmat, olen varma että siellä ruutujen takana on aika monta äitiä, joilla on myös universumiin siisteimmät ipanat, haha!

Huomenna meillä on edessä varmasti ainakin barbieleikkimaraton, paljon hyvää ruokaa ja ulkoilua. Pientä pääsiäisaskartelua voitaisiin myös tehdä, ja sitten on se pääsiäismunien piilotus. Vissiin pieni väsymys jo kun meinasin kirjoittaa pääsiäisloman piilotus, apua! Mua nyt vaan jäi mietityttämään että minä päivänä se pääsiäismunajahti kuuluu järjestää? Muistelisin että viime vuonna kun me pidettiin se (en edes muista minä päivänä) niin joku tuli kommentoimaan että se oli ihan väärä päivä. Mutta nyt en muista edes että mikä päivä se väärä päivä oli, saati sitten oikeaa. Ei sillä että se ketään vahingoittaisi jos me nyt jälleen jahdattaisiin yllätysmunia vääränä päivänä, tuli vaan mieleen, haha. Että saa valaista tätä urpoa äitiä, joka ei ole päivästä perillä, jos joku muu sattuu olemaan!

Ihanaa pääsiäistä kaikille, toivottavasti se aurinkokin näyttäisi vihdoin monen harmaan päivän jälkeen!

Meidän tytöt eivät eilen pukeutuneet noidiksi, vaan pieniksi pääsiäispupusiksi. Mä olin kyllä itse aina noitana pienenä, ja pyörin ympäri asuinaluetta isolla kaveriporukalla virpomassa, ja se oli ihan parasta! Meidän tytöt vaan sattuivat innostumaan meidän saamista pinkeistä pupun korvista ja halusivat mieluummin olla pupuja kuin noitia, mikä on musta myös ihan fine. He saivat myös mummultaan eilen tuliaisiksi laivalta uudet paidat jotka halusivat päälleen, ja valitsivat muutenkin vaatteensa itse. Äidillä oli mielessä pupunkorviin sopivat pinkit tyllihameet ja valkoiset paidat, mutta hei, lapsethan ne on jotka niitä asuja päällään pitävät, joten mikseivät saisi valita itse kun on pääsiäinenkin ja kaikkea!

Mä en tiedä onko enää olemassa sellaista virpomiskulttuuria, ainakaan täällä päin, kuin silloin kun olin lapsi. Meillä ei ole käynyt yhtään virpojaa koko sinä aikana kun ollaan asuttu nykyisellä asuinalueella, vaikka täällä on kuitenkin suurin osa asukkaista nimenomaan lapsiperheitä. Niinpä mäkään en ole kehdannut lähteä lasten kanssa pimpottelemaan ovikelloja, vaan ollaan virvottu tutuille kaverinaapureille vain. Eilen lapset saivat virpoa meille ja mummulleen, sekä mun kaverille joka tuli pikaisesti piipahtamaan meillä. Meillä on kyllä karkkia ja kolikoita lapsille annettavaksi ihan omasta takaa, että siitä ei ole kyse, mutta tavallaan kuitenkin ehkä vähän harmittaa virpomiskulttuurin katoaminen. Eniten siksi että muistaa kuinka jännittävää lapsena oli askarrella virpomisvitsat, pukeutua ja lähteä kiertämään moneksi tunniksi, se oli aina koko pääsiäisen ajan kohokohta.

Toisaalta samaan aikaan kun virpominen on ehkä vähentynyt, tai siirtynyt enemmän perhepiirin jutuksi, on tilalle tullut muuta. Jenkkityylinen pääsiäismunajahti on ihan hauska idea, joka me viime vuonnakin lasten kanssa toteutettiin. Tänä vuonna on edessä sama juttu. Naurattaa vaan se, miten loistava muisti meidän esikoisella on. Hän muistaa vieläkin kaikki viime vuoden piilot, ja minkälainen muna mistäkin piilosta löytyi, vaikka mä en itse edes muista mihin me niitä oltiin piilotettu tai vielä vähemmän sitä olivatko ne nyt kindereitä vai angry birds-munia. Pitää siis olla tarkkana ettei laiteta samoihin piiloihin tänä vuonna, muutenhan siinä ei olisi yhtään haastetta!

Pääsiäislomaan on onneksi enää muutama päivä, se loma tulee todella tarpeeseen. Me ei olla nukuttu kovin hyvin viimeisinä parina yönä, kun lapset ovat heräilleet, joten miniloma ja toivottavasti paremmat yöunet tekisivät kyllä terää. Kahvin voimalla tässä ollaan menty taas kuitenkin, ja fiilikset on hyvät väsymyksestä huolimatta. Vaikka taivaalta sataisi mitä, niin valon määrä kertoo kuitenkin keväästä, ja auttaa jaksamaan paremmin lyhyemmistä unosista huolimatta.

Käytiinkö teillä virpomassa tai kävivätkö teidän lapset virpomassa? Mitä mieltä olette virpomisesta?

Oikein ihanaa maanantai-iltaa kaikille<3

Mutsie -blogin Irene haastoi mut tähän Parasta just nyt -haasteeseen joka on kiertänyt blogeja, ja ajattelin että miksipä ei, kun en pitkään aikaan ole tehnyt edes oman Just nyt-postaussarjani kuukausittaisia postauksia. Ne olivat hauskoja toteuttaa, mutta ehkä niissä mätti se idea että en koskaan keksinyt (helposti) viittä negatiivista asiaa, ainoastaan ne viisi positiivista. Tai ehkä olisin keksinyt kymmenenkin positiivista, niinkuin tässä haasteessa pitää keksiä, enpä tiedä miksi mun piti siihen edes ottaa mukaan ne harmilliset asiat. Kuka niistä edes haluaa lukea, haha! Tämä haaste on kyllä ehdottomasti mukavampi kokonaisvaltaisella positiivisuudellaan. Kai se kertoo jotain mun luonteesta että keksin hyviä asioita huomattavasti helpommin kuin huonoja. Otto sanoo että mä olen optimisti, mä sanon positiivinen realisti. Mutta pidemmittä löpinöittä, mikä on parasta just nyt?

1. Työt

Jokaisena työpäivänä mä opin uutta ja saan haastaa itseäni, ja olen saanut rutkasti itseluottamusta lisää kun olen tajunnut että musta on oikeasti hyötyä ja sen lisäksi että mä tykkään mun työstä, mä myös osaan tehdä sitä! Juuri tätä mä olen kaivannut, ja juuri tätä mä haluan tehdä jatkossakin. Samaan aikaan myös bloggaaminen tuntuu kivemmalta työltä kuin koskaan, ja vaikka kahdessa työssä on tasapainoilua, ne tasapainottavat myös toisiaan ja ajanhallinta päivätyössä on opettanut ajanhallintaa myös blogin kanssa.

2. Tippaleipä

Kiitos sille ihanalle joka toi tippaleivät meidän lähikauppaan jo maaliskuun puolivälissä. Suklaakoukku on tältä erää ohitse, tilalle on tullut tippaleipä ja sitä menee vähän turhan monta tsipaletta viikossa. Mutta kerrankos sitä, eihän tässä ole enää pitkä aika vappuun ja siihen että tippaleivät katoavat taas kauppojen hyllyiltä, niin kai sitä nyt voi nauttia ihan hyvillä mielin.

3. Kevätaurinko

No se aurinko kyllä nyt pysyttelee vähän turhan piilossa, mutta sentään takatalven mukanaan tuoma lumi suli jo eilisten vesisateiden mukana pois. Kyllä se aurinko ja kevätfiilis sen mukana tulee sieltä vielä pian takaisin, ja sitten testaillaan uutta trenssiä ja Niken Air Force ykkösiä käytännössä. Veikkaan että ne ovat pettämätön kombo!

4. Uusi kamera

Oi Olympus OM-D pelastit mun kevään, tai no koko lähitulevaisuuden bloggaajana. Kuvien ottaminen on niin helppoa ja hauskaa että niitä tulee otettua kokoajan, kaikesta. Yhtä helppoa ja nopeaa kuin puhelinkuvaus mutta laadullisesti miljoona kertaa parempaa. Vielä on hurjasti opeteltavaa, veikkaan että kunhan opin paremmin käyttämään kameraa tulee kuvien laatu paranemaan vielä entisestään. Näin valon lisäännyttyä ja tämän ihanuuden tultua kuvioihin on mulla hirveästi intoa kokeilla erilaisia juttuja kuvauksessa ja päässä pyörii vaikka mitä ideoita ihanista kuvista joita haluaisin toteuttaa.

5. Tiara ja Zelda

Nuo kaksi pientä isoa tyttöä, jotka varastavat mun sydämen joka päivä uudestaan. Nuo kaksi ihanaa murusta jotka saavat nauramaan niin että kyyneleet valuvat napaan asti. Nuo kaksi tyttöä jotka keksivät välillä maailman urpoimpia juttuja aina kanelin levittämisestä ympäri keittiötä siihen että he purkavat kirjahyllystä kaikki kirjat ja järjestävät ne ”hienommin”. Nuo ihanat tytöt, jotka oppivat joka päivä niin paljon että ei meinaa pysyä perässä. Joista toinen ymmärtää jo pelottavan paljon asioita, ja toinen on oppinut kyselemään ja höpöttämään hulluna ”mihk tä teket hommia äiti? Tuwe äiti eikkimään meidän kaa. Äiti, mihk tä waitat tota wakkaa tun tukkaan?” Ne kaksi, maailman rakkaimmat tärkeimmät joita ilman yksikään sekunti ei merkitsisi mitään. Tämä on ehdottomasti pysyvä kohta topkympissä, aina.

6. Uudet hiukset

Maanantain muodonmuutos- ja kuvauspäivä tuli kyllä niin tarpeeseen. Uudet hiukset vaativat hetken totuttelua, etenkin kun latvoista lähti useampi sentti, mutta nyt mä alan olla aika ihastunut näihin. En malta odottaa että pääsen esittelemään kuvamateriaalia maanantailta!

7. Otto

Topkympin toinen pysyvä kohta. Mun toinen puolikas, kliseisesti. Vaikka Otolla on ollut töissä rankkaa, ja meillä on ollut tässä kuussa ehkä vähemmän yhteistä aikaa kuin hetkeen, me ollaan osattu ottaa ilo irti siitä. En tiedä mitä tekisin jos en saisi höpöttää tuon aviomiehen ketaleen kanssa joka päivä, halata, pussata ja olla kainalossa turvassa. Se tietää tasan mistä naruista vetää että saa mut piristymään jos väsyttää, ja rohkaisee mua juuri oikealla tavalla jos jännitän tai pelkään. Otto tietää tasan mitä mä haluan kuulla, mutta sanoo sen vain jos todella tarkoittaa sitä. Mä luotan Ottoon, ja Otto saa mut luottamaan itseeni.

8. Kaverit

Tänään  on edessä tyttöjen ilta maailman parhaiden mamien kanssa. Tämän porukan kanssa ollaan bailattu yhdessä viimeksi Halloweenina lasten halloweenjuhlissa, joten nyt on aikuisten kekkereiden vuoro. Pukukoodina pikkumusta ja luvassa hyvää seuraa, tanssia ja rentoutumista. Ihana päästä vähän juhlimaan rennolla meiningillä tyttöjen kesken! Mä olen ollut viimeksi baarissa tanssimassa lokakuun lopussa kun käytiin Oton kanssa laivalla, vähän ehkä kieltämättä tanssijalkaa jo vipattaa. Kaverit on mielessä paljon muutenkin, ihana kun kaikki alkavat heräillä talvikoomastaan (minä mukaan lukien) ja tiedossa on vaikka mitä kivoja treffejä ystävien kanssa.

9. Pääsiäisloma

Ensi viikolla se alkaa, pääsiäisloma. Neljä päivää perhaikaa vailla suunnitelmia, no okei suunnitelmana on pasha ja perineinen pääsiäislammas, mutta niitä lukuunottamatta zero, nada, noll plans. Aivan loistavaa! Katsotaan mitä me vielä keksitäänkään, ja pidetään sormet tiukasti ristissä että ollaan kaikki lomalla terveenä.

10. Musiikki

Kotona ollaan kuunneltu aina lasten kanssa paljon musiikkia, niin lasten kuin aikuistenkin, mutta nyt kun mulla on työmatkoilla ja välillä työtä tehdessäkin aikaa kuunnella musiikkia, mä olen innostunut siitä taas ihan uudella tavalla. Mulla on hirveästi uusia lemppareita, ja täytyy sanoa että päivä päivältä keikkakuume kasvaa vaan, kun lokakuinen Fall Out Boyn keikka Lontoossa lähestyy hitaasti. TJ 198, yhyy!

Paljon on parhaita asioita tällä hetkellä! Nyt mun pitää alkaa meikkaamaan ja laittautumaan että pääsen nauttimaan ihanista herkuista ja mahtavien tyyppien seurasta illaksi Jemmin luokse. Otto ja tytöt viettävät täällä poikien iltaa ja mä lähden hyvillä mielin tanssimaan. Musta tuntuu että tämä haaste on ollut jo varmaan kaikissa blogeissa, niin en uskalla haastaa ketään! Mutta kannustan kaikkia jotka eivät vielä ole tätä tehneet, kokeilemaan, koska tää on kivaa ja tulee hyvä mieli.

Aivan ihanaa lauantaipäivää kaikille <3

Aurinko, kotipäivät ja nuo kaksi ihanaa pientä ipanaa, siinä on resepti loistofiilikseen. Viimeiset pari päivää ovat olleet täynnä niitä ihan parhaita hetkiä, ja ajattelin jakaa niitä teille näin perjantain kunniaksi.

Siisti lastenhuone, se on jotain ihan parasta niin lasten kuin vanhempienkin mielestä. Harvoinpa se kauaa noin siistinä pysyy, eikä tarvitsekaan. Mutta tuo pieni tyyni hetki ennen myrskyä, niitä legoja, jalkapohjaan porautuvia barbien kenkiä ja nukenrattaita, se on vaan täydellinen.

Pieni pikkupikkuserkku kylässä. En mä tiedä onko lasten sukulaisuussuhteelle enää termiä jos vanhemmat ovat pikkuserkkuja keskenään, mutta mä sanon pikkupikkuserkku ja se on ihan fine. Musta on ihanaa miten nätisti tytöt osaavat ottaa pienen huomioon ja lelut joista yleensä käydään keskinäistä kilpailua luovutettiin oma-aloitteisesti oikein hymy naamalla pikkuisen leikittäviksi ja katsottiin ylpeänä vierestä kuinka vauva tykkäsi leluista. Voi vauva, eipä hänkään enää niin pieni vauva ole, kun pian jo täyttää yhden vuoden. Miten voi aika mennä näin äkkiä, en kestä!

Kahdenkeskinen rauhallinen reissu lähikauppaan esikoisen kanssa sillä aikaa kun kuopus veteli sikeitä isin kainalossa kirja kädessä. Oli ihana käydä kahdestaan kaupassa, ja höpötellä ja jutella rauhassa vain toisen kanssa. Hän oli niin ylpeänä ja auttoi mua kaupassakin hienosti lastaamaan ostoksia kärryihin, kävi ihan itse viemässä pikkukärryt pois sillä aikaa kun mä jonotin kassalla ja tuli sitten takaisin viereen seisomaan, minkä jälkeen pakattiin yhdessä ostokset. Hienointa oli tietenkin saada kantaa omaa pientä ostospussia jossa rairuohon siemenet matkasivat turvallisesti kotiin. Missä vaiheessa tosta tyypistä tuli noin iso tyttö?

Yhteinen istutushetki tyttöjen kanssa. Aamulla laitettiin rairuohot kasvamaan pian lähestyvän pääsiäisen kunniaksi. Tytöt saivat ripotella siemenet omalle alustalleen vuorotellen, ja kastella punaisella kastelukannulla. Multa oli aikamoista velliä kuopuksen kupissa ja siemenetkin vähän siellä sun täällä, mutta tärkeintähän on se että saa osallistua, ja hyvä ruoho siitäkin aivan varmasti tulee. Tiput odottavat jo rivissä hyllyn päällä että pääsevät tepastelemaan rairuohon päälle. Vielä pitäisi lähteä etsimään pajunkissoja, ja askarrella virpomisvitsat.

Rauhallinen letityshetki, pää pysyi kerrankin paikoillaan eikä pyörinyt ja heilunut, sekä aamupäivän rauhalliset leikit. Lastenhuoneesta kuuluu tyytyväistä selitystä, välillä käydään näyttämässä hienoja piirustuksia yhdessä. Lapset ovat piirtäneet kahdestaan sillä aikaa kun minä kirjoitin tämän. Tuntuu että päiväkodin aloituksen jälkeen tytöt ovat ottaneet entistä enemmän ilon irti niistä hetkistä kun saavat leikkiä kahdestaan, ja on ollut paljon harvemmin niitä tilanteita joissa otetaan kädestä tai kinastellaan.

Nyt tämä ihana perjantai jatkuu ulkoilulla, ja ruukkujen metsästyksellä. Me saatiin eilen tuliaiseksi aivan ihania narsisseja, mutta mulla ei ole yhtäkään tyhjää ruukkua. Metsästyksessä olisi raidallisia pirtsakoita ruukkuja partsille mutta saa nähdä mitä me löydetään.

Ihanaa ja aurinkoista (auringonpimennyksistä) perjantaita kaikille <3