Tänään sukelletaan kuulkaa ajassa 11 vuotta taaksepäin – meidän ihka ensimmäiseen jouluun perheenä. Meidän perheen ensimmäisenä jouluna me oltiin tunnettu Oton kanssa 11 kuukautta ja 24 päivää ja meidän esikoinen oli kolme kuukautta ja neljä päivää vanha. Jouluna 2011 päivät sattuivat siinä mielessä hyvin, että Otto sai niin pitkään vapaan töistä pyhien ansiosta, että pääsimme lähtemään joulun viettoon Ouluun mun suvun luokse. Olin viettänyt aina kaikki joulut Oulun sukulaisten kanssa ja ajatus joulusta omassa kodissa tuntui mulle silloin tosi epäjouluisalta. Me ei oltu vielä luotu mitään omia jouluperinteitä yhdessä, eikä koskaan vietetty joulua yhdessä perheenä. Mulle joulu oli yhtäkuin iso perhe ympärillä ja siksi päätimme lähteä Ouluun silloinkin.
Ajoimme järkyttävässä lumituiskussa Oton työpäivän jälkeen Oton entiseltä työkaverilta lainatulla farmariautolla kohti Oulua. Meidän esikoinen söi pullomaitoa ja aina tasaisin väliajoin pysähdyimme lämmittämään hänelle huoltoasemalla tuttipullossa korviketta. Matka meni kuitenkin vauvan osalta hyvin ja muistan kun ajoimme yhdentoista aikaan illalla mun tädin pihaan ja esikoinen heräsi. Hän meni heti mun tädin syliin ja jokelteli innoissaan. Oli ihanaa olla kotona. Mun tädin luona tuntui jo nuorena aina siltä, että on turvassa ja kotona, ja oli ihana ja lämmin olo mennä sinne yhdessä.
Jouluaattona mun täti teki kaikki meidän suvun perinteiset jouluruuat ja hänen luokse tuli myös mun äiti sekä mun mummu ja pappa. Se on viimeinen joulu, jonka vietin yhdessä mummun ja papan kanssa, ennen kuin aloimme viettää joulut kotona Helsingissä. Siksi ehkä muistelen sitä myös erityisen lämmöllä. Ihanaa, että meille jäi muistot tästä yhteisestä jouluaatosta.
Muistan kuinka laitettiin meidän esikoisvauva joulupukin syliin ja hän alkoi nyhtämään pukin partaa irti. Ei ottanut silloinkaan mitään vastaan kyseenalaistamatta, vaan jo kolmen kuukauden iässä päätti kokeilla onko pukin parta aitoa tavaraa. No eihän se ollut, mutta onneksi vauvalla ei ollut kovin paljoa voimaa, vaikka hän täysillä kiskoikin. Ihana pieni!
Mun serkut olivat silloin vielä tosi pieniä ja heidän jouluintonsa oli käsin kosketeltavaa. Muistan myös, kuinka innoissani olin ensimmäisistä joululahjoista, joita sain Otolta. Edellisenä jouluna meillä oli ollut taloudellisesti niin vaikea tilanne äidin kanssa, että en saanut yhtäkään joululahjaa. Joten se, kun sain Otolta paketteja, joita ostaessaan hän oli selvästi ajatellut vain minua, tuntui niin erityiseltä. Kun katson kuvia meidän ensimmäisestä joulusta, näen sen ilon ja rakkauden joka meillä oli jo silloin yhdessä. Meillä oli kaikki niin hyvin, vaikka meillä oli murto-osa siitä mitä meillä on nyt. Meillä oli niin hyvä olla yhdessä jo silloin.
Tänä vuonna saadaan viettää jo kahdestoista joulu yhdessä! Nyt meillä on rutkasti omia jouluperinteitä ja joulu tuntuu joululta kotonakin. Eniten joululta se tuntuu nimenomaan kotona. Meillä on ympärillämme täällä oma iso perhe ja lasten jouluilo, sekä Oton perhe ja mun äiti, mikä on mielettömän ihanaa. Ouluun taas suuntaamme pian joulun jälkeen moikkaamaan kaikkia muita rakkaita sukulaisia. En voi sanoin kuvailla miten paljon odotan molempia – sekä joulua täällä että Oulun reissua. Ihan hirveä ikävä kaikkia! Mutta se siitä, tämä oli tällainen pieni retki yhdentoista vuoden taakse. Toivottavasti piditte!
Ihanaa Lucian päivää kaikille <3