Luukku 21: 7 vinkkiä rennompaan jouluun

21.12.2019

Olen törmännyt viime aikoina somessa liian moneen artikkeliin siitä, kuinka joulu aiheuttaa stressiä ja ikävää fiilistä tai kuinka moni perhe ei voi viettää sellaista joulua kuin haluaisi, vaan joulu menee esimerkiksi rampatessa kyläpaikasta toiseen. Joulu on yksi vuoden ihanimpia juhlia (mulle) ja tuntuu kaukaiselta ajatukselta, että en voisi viettää sitä kuten itse haluan. Ymmärrän, että olen tosi ”onnekas” siinä, että saan viettää perheeni kanssa juuri sellaisen joulun kuin itse haluan. Toisaalta, onnekkuus joulun vietossa on seurausta epäonnesta ja surusta: meillä on molemmilla vain yksi vanhempi ja meidän vanhempien yksi ainoa elossa oleva isovanhempi on niin kaukana, että vierailu jouluaattona ei onnistu, koska vietämme joulua kotona.

Siksi me kaikki keräännytään yhteen paikkaan, eli meidän kotiin, viettämään joulua, eikä kukaan ramppaa minnekään. Jouluna hiljennytään muistelemaan myös kaikkia heitä, jotka eivät enää voi viettää meidän kanssa joulua. Viedään kynttilät haudalle ja rakkaat ihmiset on ajatuksissa. Vaikka nautin siitä, että ollaan meillä kaikki yhdessä paikassa, muistelen myös suurella lämmöllä ja rakkaudella niitä omia lapsuuden jouluja, kun vierailtiin tädeillä, enolla ja mummulassa.

Ajattelin jakaa vielä muutaman viime hetken vinkin rennompaan jouluun:

1. Uskalla viettää sellaista joulua kuin itse haluat, tarkoitti se mitä tahansa.

2. Jos sinulla on lapsia, älä stressaa joulun pyhinä ruutuajasta tai siitä, syövätkö lapset liikaa herkkuja. Joulun aikana voi katsoa useammankin joululeffan tai pelata pukin kontista paljastunutta konsolipeliä kaikessa rauhassa, se on enemmän kuin fine. Jos arkena pitää kiinni rutiineista ja karkkipäivistä, niin se ei haittaa, että lomalla antaa vähän löysää. Silloin kun lapset katsoo leffaa tai pelaa, voi hyvin itsekin rentoutua lukemalla tai miten ikinä haluaa.

3. Jakakaa vastuu joulun järjestämisestä, mikäli mahdollista. Mä en ikinä saisi järjestettyä meidän joulua yksin. Otto kokkaa kaikki ruuat yhdessä mun kanssa ja lapsilla on joulun aikaan seuraa myös mummusta. Oton perhe hoitaa tuoreet joulukalat ja mädit paikan päälle, niin meidän ei tarvitse enää jouluaattona tai aatonaattona hikoilla kaupassa, vaan voidaan keskittyä lämpimien ruokien kokkailuun.

4. Oton vinkki: rento asenne ratissa! Joulun aikaan on paljon liikennettä ja helposti tulee ajateltua olevansa itse tosi kiireinen ja tärkeä omassa autossaan. Kaikilla muillakin on kiireitä ja tärkeät määränpäät ja jos jokainen huomioisi joulun alla oikein ekstra paljon muitakin kuskeja, liikenne sujuisi paljon jouhevammin.

5. Jos paketointi on inhokkihommaa, se sujuu paljon mukavammin joululeffan tai äänikirjan ja glögimukillisen parissa. Varsinkin jos on vielä seuraa! Tai sitten kannattaa hyödyntää paketointipisteitä kauppakeskuksissa. Eilen esim. Kampin 3. kerroksessa oli ilmainen paketointipiste, jossa ei ollut yhtään jonoa.

6. Älä ainakaan stressaa joulusiivouksesta. Kukaan ei muistele jälkeenpäin sitä, kuinka siisti joku kaappi oli jouluaattona tai oliko uunin luukku likainen vai puhdas. Se uuni menee kuitenkin sotkuun kinkun paistosta, joten sama se on pestä vasta joulun jälkeen.

7. Tee mahdollisimman paljon niitä asioita, joista itse tykkäät. Älä stressaa muiden odotuksista tai luo itse itsellesi liikaa paineita.

Tunnelmallista viikonloppua kaikille. Kolme yötä jouluun on!


Luukku 11: Vauvan ensimmäinen joulu, kuinka ottaa vauva mukaan juhlaan?

11.12.2017

Joulu 2017 jää meidän muistoihin erityisenä, sillä se on meidän kuopuksen ensimmäinen joulu. Toki jokainen joulu on omalla tavallaan erityinen ja ihana, mutta kyllä ne lasten ensimmäiset joulut on aina jollain tapaa ainutlaatuisia. Haluan tehdä ensimmäisestä joulusta merkityksellisen myös vauvalle, ihan samalla tavalla kuin muillekin perheenjäsenille. Mulle joulu on muutenkin se vuoden tärkein juhla, enkä osaa kuvitella että en järjestäisi vauvalle joulua ”koska ei hän siitä mitään vielä ymmärrä”. On monta muutakin asiaa, mitä vauva ei välttämättä osaa arvostaa vielä samalla tavalla kuin vaikkapa viisivuotias, mutta se ei tarkoita etteikö vauvakin nauttisi siitä, että häntä huomioidaan ja otetaan mukaan yhteiseen tekemiseen ja perinteisiin.

Meillä vauva on mukana joulun juhlinnassa ja valmisteluissa ihan siinä missä muutkin: hänellä on oma itsetehty joulukalenteri, jonka luukkujen (eli pussien) avaamista hän rakastaa. Aina kun hän näkeekin oman joulukalenterinsa, hän osoittelee sitä kohti ja päästää innostuneita ääniä. Ja kun hän saa oman pussin käteen, se hymy kasvoilla on niin tyytyväinen ja iloinen. Hän aina avaa pussin innosta kiljahdellen, ja on niin onnellinen saadessaan kaksi vihreää palikkaa joita voi hakata yhteen. Mä tein kalenterin Joulupukki -Duploista, ja jokaisessa pussukassa on aina 1 hahmo, tai muutama palikka (2-4).

Hän kulkee meidän mukana joulutapahtumissa, markkinoilla, kirkossa kuuntelemassa joululauluja, ja kauppakeskuksessa tapaamassa joulupukkia. Ei hän ehkä niin paljoa vielä joulumarkkinoista ymmärrä, mutta hän nauttii muiden kanssa yhdessä uusista kokemuksista. Värikkäistä valoista, karusellista ja musiikista. Hän saa osallistua jouluruokailuun ihan kuten me muutkin, ja vinkkejä sormiruokailijan jouluruokiin olen ottanut Simppelin Sormiruokakeittiön sivuilta. Myös vauvalle voi tehdä omia ”pipareita”, joululaatikoita, ja muita ruokia joilla hän pääsee joulutunnelmaan.

Luetaan vauvan kanssa jouluaiheisia satukirjoja, ja hänen lempparinsa on yllättäen sellainen kirja josta kuuluu jouluisia säveliä. Niitä sävelmiä on viisi erilaista, ja viimeinen niistä viidestä on hänen ehdoton suosikkinsa. Hän rämpyttää samaa nappia uudelleen ja uudelleen, ja vaikka hän kuulisi lyhyen sävelmän kymmenettä kertaa kolmen minuutin sisään, hän jaksaa aina innostua uudelleen hytkymään ja naurahtelemaan, ihan joka kerta.

Vauva saa myös omia joululahjoja. Ei hirveästi, koska ei hän oikein mitään osaa toivoa, mutta omia lahjoja kuitenkin, sellaisia mistä me olemme arvelleet hänelle olevan iloa. Kuten oma rumpu (hän rummuttaa pöytiä. palikkalaatikoita, pahvilaatikoita, vessanpyttyä, lehtitelinettä, lattiaa, jalkojaan, mun mahaa, u name it) ja ruotsinkielinen joululaulukirja jossa on musiikit mukana (musiikki on parasta mitä hän tietää, ja ruotsin kieli ei ole vielä niin vahva kuin suomi, niin sitä on tärkeää tukea). Lisäksi tehtiin hänelle ikioma kirja, jossa on perheenjäsenten ja tärkeiden ihmisten valokuvia, sillä hän tykkää tosi paljon katsoa kuvia. Uskon että siitä tulee rummun lisäksi hänen lempparilahjansa.

Toivottavasti meidän kuopus nauttii olostaan jouluna, ja vaikka hän ei tästä mitään muistakaan, hän voi katsoa isompana valokuvista miten kiva joulu hänellä on ollut. Ja ehkä hän pitää oman valokuvakirjansa ehjänä, ja voi selata sitä vielä viidenkymmenen vuodenkin päästä.

Ihanaa uutta viikkoa kaikille, alle kaksi viikkoa jouluun <3