Heippa! Mulla on vähän venähtänyt tämä Zeldan 8kk-postauksen tekeminen, ensin joulukalenterin, neuvolakuulumisten odottelun ja sairastelun takia, ja nyt on sitten ollut uusi vuosi ja kaikkea muuta häsellystä. Tänään kuitenkin laitoin lastenhuoneen oven kiinni ja varastin vain hetken itselleni, kuopuksellemme ja kameralle ja räpsin kuvia minkä kerkesin jotta saan tämän postauksen viimein tehtyä.

Ehkä onni onnettomuudessa, että tämä vähän venähti, sillä nyt mulla on teille roimasti enemmän kerrottavaa kuin kaksi viikkoa sitten, viimeisen kahden viikon aikana meillä on nimittäin otettu merkittäviä kehitysharppauksia eteenpäin oikeastaan aivan kaikessa. Tasan kaksi viikkoa sitten neuvolakäynnillä neuvolantädille jutteli eräs lopen uupunut äiti, jonka suurin huolenaihe oli miten saada kahdeksankuukautisen katkonaiset yöunet kokonaisiksi. Zelda oli siis jo muutaman viikon nukkunut unensa (ne 12h mittaiset) 20 minuutin jaksoissa, joista alkuillan hän itkeskeli ja halusi tuttia 20min välein ja loppuyön sitten käytti mua huvituttina 20 minuutin välein.

Neuvolantäti kertoi minulle juuri sen minkä tiesin itsekin, eli että nyt on aika lopettaa yösyötöt, sillä kuulemma siinä vaiheessa kun nukkumisesta tulee tuollaista sirkusta vaikka lapsi saa päivisin jo kaiken tarvitsemansa ravinnon, on tismalleen oikea hetki tavoitella kokonaisia yöunia. Toinen radikaali ratkaisuehdotus oli tutista luopuminen. Mä hetken makustelin näitä neuvolakäynnin herättämiä ideoita, mutta jo samana iltana, 20 minuutin sirkuksen alettua jälleen kerran, päätin että nyt saa riittää. Zelda ei koskaan ole ollut mitenkään järin kiintynyt tuttiinsa, oikeastaan alkoi syömään sitä vasta 7kk iässä kun alettiin opettaa häntä nukahtamaan omaan sänkyynsä joten tutista yöunilla luopuminen ei ollut hankalaa. Nukahtaminen kesti ehkä hetken pidempään, mutta yöuni muuttui heti paljon levollisemmaksi jo ensimmäisenä iltana.

Yöimetyksestä luopuminenkin kävi erittäin paljon kivuttomammin kuin pelkäsin, neiti piti ensimmäisenä yönä kahden aikaan n. puolen tunnin protesti-itkut ja sen jälkeen luovutti ja nukkui aamuseitsemään, eli siis kertaheitolla pisimmän unipätkänsä sitten ensimmäisten elinviikkojen. Ensimmäisestä yöstä sisuuntuneena mä päätin että vaikka mitä tulisi eteen niin nyt ei enää luovuteta (eikä olisi kannattanutkaan, siinähän se vauva vasta olisikin hämmentynyt jos yhtenä iltana toimitaan näin ja toisena iltana taas palataan vanhaan).

Ensimmäinen viikko meni ensimmäisen, helpon yön jälkeen siten että joka aamu heräsimme kello 4.30 viimeistään mikä hetkellisesti alkoi jo vähän uuvuttaa, mutta nyt tällä viikolla me ollaan nukuttu jopa kaksi kertaa puoli yhdeksään. Mä toivon että tästä on edelleen suunta vain ylöspäin, ja ne viimeisetkin yöitkut (Zelda herää n. pari kertaa yössä edelleen ja itkeskelee hetken, mutta rauhoittuu silitykseen) loppuvat tässä pikkuhiljaa kun tytsylle tulee ikää lisää. Luulen että osasyy heräilyyn on myös ne juuri opitut uudet taidot joista aion nyt kertoa lisää!

Zeldahan on siis noussut konttausasentoon jo useamman kuukauden, ja ryöminyt viiden ja puolenkuukauden iästä takaperin, eli ollaan junnattu samassa vaiheessa tosi pitkään mikä on turhauttanut Zeldaa, sillä hän olisi kovasti halunnut osallistua jo enemmänkin isosiskonsa leikkeihin ja muihin puuhiin. Viikko sitten Zelda nousi yhtäkkiä istumaan konttausasennosta ihan itse ja samana iltana konttasi ensimmäiset askeleensa (vai olikohan se aamu?). Nyt neiti konttaa jo kuin vanha tekijä, istuu kokoajan, ja eilen, uuden vuoden ensimmäisenä aamuna, nousi aivan itse tuolia vasten seisomaan.

Meidän köllöttelevä vauveli muuttui siis kertaheitolla viikon sisällä tutkivaiseksi vaaperoksi joka käy omatoimisesti rikkomassa siskonsa Duplolinnat, maistelee joulukuusen oksia ja yrittää karata vessaan levittämään vaippoja tai herkuttelemaan vessapaperilla. Zelda vaikuttaa itse paljon tyytyväiseltä oloonsa nyt kuin kaksi viikkoa sitten, tosin sekin varmaan vaikuttaa että kaksi viikkoa sitten tytsykällä oli elämänsä ensimmäinen korvatulehdus alkamassa. Mä pelkään todella kovasti että Zeldallakin alkaa sama korvatulehduskierre joka mulla oli lapsena, mutta pidetään nyt peukkuja että siltä säästyttäisiin. Parin viikon kuluttua mennään Pikkujättiin korvakontrolliin ja toivotaan että kaikki on korvissa kunnossa. Kiitos muuten kaikille jotka suosittelitte Itiksen Pikkujättiä, käytiin siellä siis ja lääkäri oli todella mukava ja paikka muutenkin todella kiva, jos nyt lääkäriasemasta näin voi sanoa.

Karvan verran vajaan kahdeksan kuukauden iässä Zelda oppi ensimmäisen sanansa, ”mamma”. Zelda on alkanut samassa syssyssä uusien liikunnallisten taitojen lisäksi hokemaan kauheasti erilaisia tavuja, kuten ”päpäpää”, ”mämämää” ,”ättä” ja ”tissi”. Kyllä, tissi. Kaikkia muita tavuja Zelda toistelee pitkät pätkät peräkkäin, mutta ”mamma”. ”ättä” ja ”tissi” tulevat lyhyesti ja ytimekkäästi ja ne on aina kohdistettu mulle, niin oletan Zeldan tarkoittavan niillä jotain muutakin kuin normaalia iloista pulputustaan. Mamma on silti se yleisin näistä hokemista edelleen, pahinta Zeldan yösyötöistä pois opettamisessa olikin se kun neiti heti ensimmäisenä iltana päätti vihlaista mun omaatuntoa sanomalla lohduttoman itkun seasta täysin selkeällä ruotsinkielellä ”mamma” ennenkuin jatkoi huutoaan. Onneksi en luovuttanut vaikka mieli teki kaapata toinen samantien kainaloon ja antaa tuhista siinä koko yö.

Zelda heräilee siis suunnilleen kahdeksan aikoihin, ja menee kahdeksan aikoihin myös nukkumaan. Päiväunia neiti nukkuu nykyään paremmin kuin koskaan ennen, eli kahdet päivässä ja molemmat kestoltaan yhdestä kahteen tuntia. Zelda ruokailee säännöllisesti viisi kertaa päivässä ja imetän Zeldaa edelleen 5-6 kertaa päivässä, riippuen vähän päivän tekemisistä. Kovinkaan kauaa Zelda ei enää jaksa keskittyä rinnalla oleiluun mutta käy kuitenkin ottamassa muutaman huikan aina.

Zelda syö jo karkeampaa ruokaa ja sormiruokailee paljon eri hedelmiä, marjoja ja vihanneksia, sekä neljän viljan täysjyvämuroja ja maissinaksuja. Hampaita joilla pureskella hänellä on kaksi alhaalla edessä ja ylhäälle kolmas tulossa. Vettä Zelda juo tavallisesta muovimukista, kuten blogin puolella kerroinkin jo muutama viikko sitten, ja tällä viikolla Zelda on myös oppinut juomaan mukista ihan oikeasti, eikä niin että body kastuu samalla tai ruokalapussa on maissinaksujen uima-allas.

Suurinta hupia Zeldasta on käydä Tiaran kanssa kylvyssä. Molemmat tytöt läiskyttävät innoissaan toistensa päälle vettä ja kiljuvat ja kikattavat. Zeldasta on myös hauskaa kun Tipa kaataa omaan päähänsä vettä ja kiljuu. Zelda rakastaa myös keinumista, Duplojen imeskelyä ja aamupuuroa kiisselin kanssa. Zelda ei tykkää jos Mörkön turkki hipaisee hänen kättään tai poskeaan koiraherran kävellessä ohitse, vaan sätkii joka suuntaan ja naama vääntyy sellaiseen ilmeeseen että ei jää epäselväksi kokemuksen olevan karmiva. Koiran touhuja on kuitenkin mukava seurata ja ihmetellä turvallisen välimatkan päästä. Kauheaa on myös sotkujen pyyhkiminen naamasta ja pipon pukeminen päähän.

Ainiin ja ne neuvolakuulumiset joiden takia tämä postaus venähti alunperin ja jotka meinasin unohtaa koko postauksesta, pituus 71,5cm (70cm) ja paino 9360 (9250g). Painoa ei hirveästi ollut nyt tullut, mikä ei neuvolatädin mukaan haittaa mitään, vaan johtuu ainoastaan siitä että Zelda on lakannut olemasta paikoillaan makoileva möllykkä. Ruoka onneksi maistuu neidille tosi hyvin joten en ole itsekään huolissani. Käydään kuitenkin mun toiveesta 10kk iässä ylimääräisessä neuvolassa, sillä haluan varmistaa kuitenkin kaiken varalta, että paino nousee tasaisesti.

Sellainen on meidän Zelda, touhukas, rakas, ihana, pussatessa nenästä ei-niin-hellästi puraiseva iloinen pulputtaja joka ei pysy sekuntiakaan paikoillaan♥

Millaisia teidän vauvat ovat olleet 8kk iässä? Mikä on ollut vauvojenne lempipuuhaa, inhokkitekemistä tai parasta sormiruokaa?

Viimeinkin ehdittiin Oton kanssa kuvaamaan videovastausten toinen osa! Otto oli kipeänä koko alkuviikon niin en viitsinyt toista kiusata videon kuvaamisella, mutta tänään Ottokin voi jo onneksi paremmin. Aiheita tän päivän parikymmenminuuttisessa oli parisuhde, häät sekä lapset ja kasvatus. Kysymyksistä on vielä ainakin puolet jäljellä, eli mahdollisimman pian tulossa lisää vastauksia!

Me ollaan vähän pönttöjä Oton kanssa, mutta toivottavasti sekä vastauksista että kysymyksistä sai selvän! Ollaan käyty tänään ulkoilemassa kun tännekin satoi viimein lunta ja Tipa oli aivan innoissaan lumesta! Ihanaa kun on lunta, on heti paljon kauniimpaa, valoisampaa ja jouluisempaa. Eilen koristeltiin joulukuusi ja laitettiin joulua muutenkin kotiin, esittelen koristuksia täällä blogin puolella heti kunhan uusi kameraiseni kotiutuu ensi viikolla. Mä kerkesin torstaina ottaa Annan kanssa kuvia ennenkuin kamera pimahti joten yksi tuorein kuvin varustettu postaus ainakin on tulossa vaikka kameraa joudunkin muutaman päivän odottelemaan.

Ihanaa lauantai-iltaa kaikille♥

Onneksi saatiin edes muutama päivä nauttia tuosta ihanasta auringosta ennen kuin kamala sadeilma saapui takaisin! Eilen otettiin tosi rennosti ja nautittiin viimeisestä virallisesta lomapäivästä perheen kesken. Maanantaina Otto menee takaisin töihin ja me palataan takaisin arkeen. Vaikka onneksi mun ihana ystävä, kaaso ja Tiaran kummitäti Emmis tulee Rovaniemeltä meille muutamaksi päiväksi niin ei ihan tarvitse vielä palata siihen ”tylsään” arkeen!  Meillä on ollut kyllä ihana loma, vaikkei mitään niin ihmeellistä tehtykään niin ollaan saatu olla yhdessä ja se jos mikä on ihanaa!

Käytiin me sentään siellä Snadi Stadissa, miljoona kertaa leikkipuistossa, Korkeasaaressa, rannalla pari kertaa ja shoppailemassa – sekä nähtiin kavereita, niin Tiaran kuin meidän isompienkin. Ja ompahan vielä viimeiselle kesälomaviikollekin puuhaa joka meillä on elokuussa. Silloin matkaamme Tukholmanristeilylle ja varmaan käydään siellä Lintsillä ellei sitten joku viikonloppu sitä ennen innostuta sinne lähtemään. Ensi viikon sunnuntaina taitavatkin olla ne Skidit Festarit joilla käytiin viime vuonnakin ja tarkoitus olisi mennä myös tänä vuonna jos vain sää on hyvä!

Eilen Tiara uiskenteli koko aamupäivän omassa uima-altaassaan ja mekin käytiin Oton kanssa siellä vilvoittelemassa kun parvekkeella oli niin hullun kuuma. Zelda, meidän pieni kesäesa nautti varjossa (ja uv-säteilyltä parvekelasien suojaamana) parvekkeella lämmöstä myöskin ja näytti niin mainiolta aurinkolasit päässään että räpsin varmaan sata kuvaa! Zelda kasvaa kovaa vauhtia ja tässä viime viikkoina ollaankin hihitelty taas Oton kanssa sitä miten ei muistettu miten hassuihin paikkoihin vauvoille tulee makkaroita, esimerkiksi keskelle käsivartta kuten kuvista huomaa.

Illalla me herkuteltiin oikein urakalla kuuman päivän jälkeen. Illalliseksi syötiin possun ribsejä hunaja-BBQ -marinoituna ja niiden kanssa mansikka-hunajameloni-halloumisalaattia ja täytyy kyllä sanoa että ne veivät kielen mennessään! Tiarakin tykkäsi ribseistä kovasti ja tuo salaatti on Tiaran suurinta herkkua ja neiti pyytää sitä aina lisää. Tiaran ja Zeldan mentyä nukkumaan me herkuteltiin vielä Oton kanssa vähän kahdenkesken, ensin syötiin mutakakkua kera mansikoiden ja vaniljakastikkeen ja yöpalaksi nautittiin vielä juustoja, keksejä ja viinirypäleitä.

Vähän on haikea fiilis kun loma loppuu mutta eipä sinne elokuun lomaviikollekaan enää niin pitkä aika ole onneksi! Ja olen kyllä iloinen että tässä on vielä rutkasti kesää jäljellä ennenkuin tulee syksy, sateet ja kylmyys. Täytyy katsoa mitä kaikkea kivaa me vielä keksitäänkään kesän aikana.

Tänään meidän oli tarkoitus mennä rannalle mutta koska sää nyt on mitä on niin saattaapa olla että puetaan sadevarusteet päälle ja lähdetään ulos ihan muutenvain, saisi meidän neiti hienohelma-Tipakin vaikka pomppia kumisaappaat jalassa lätäköissä. Tänään voitaisiin myös viimein painaa Zeldan käden- ja jalanjäljet ristiäislahjaksi saadulla setillä jolla ne voi ikuistaa muistoksi! Ihanaa lauantaipäivää kaikille♥♥

PS: Voisin taas kysellä vähän postaustoiveita pitkästä aikaa! Moni on niitä laittanutkin aina välillä kommenttiboxiin mutta mulla on osa mennyt kiireessä hukkaan kun en ole heti muistanut laittaa ylös joten olisi kätevää koota niitä tähän samaan postaukseen.

Perinteiset ”eiaikaoikeestivoikuluanäinnopeesti” -kliseepäivittelyt tähän alkuun, taas kerran sitä oikeasti sai aamulla kalenteria vilkaistessa järkyttyä siitä miten äkkiä ne päivät ja viikot kuluvat ja vastasyntynyt onkin yhtäkkiä kuukauden ikäinen. Kuukauden ikäinen on pieni, suorastaan minimaalisen pieni, mutta silti jo ihan eri juttu kun se pieni ruttunaama jonka synnytyssalissa sain syliini. Kuukauden ikäinen osaa jo tuijottaa suoraan silmiin niin ihanasti että meinaa itku tulla ja tekisi mieli vain rutistaa toista sylissä eikä päästää ikinä pois.

Kuukauden ikäinen on jo tuonut esiin omaa luonnettaan. Meidän tyyppi on rauhallinen, pohdiskeleva neiti joka hereillä ollessaan katselee suurilla tummilla silmillään mielellään äidin, isin tai siskon kasvoja tai mieluusti myös olkkarin mustavalkoisia Vallilan Kamera-verhoja. Meidän pikkuinen on kova ääntelemään, hän ähisee ja tuhisee tosi paljon – mutta itkee hyvin harvoin. Joskus ähinän seassa kuuluu jo pientä kujerrusta tai jokellusta, sellaista että sen kuuluessa vilkaistaan Oton kanssa toisiamme ”mä en kestä miten meillä voi olla noin ihana lapsi” -katseella. Ensimmäistä tarkoituksellista hymyä mä vielä odottelen, Otto on sellaisen jo saanut osakseen! Tahattomia ylisöpöjä hymyjä taas saa todistaa ihan jatkuvasti.

Vauva on kova syömään ja kova nukkumaan, hereilläolo on vielä aika harvassa. Vauva herää aamuisin seitsemän aikoihin syömään, jonka jälkeen hän jatkaa uniaan yhdeksään tai kymmeneen jolloin taas syödään. Sitten hän yleensä nukkuu vaunuissa kolmen-neljän tunnin päiväunet kun ollaan ulkoilemassa Tiaran kanssa puistossa ja puistoreissun jälkeen vauva taas syö. Iltapäivisin vauva viihtyy hereillä syönnin jälkeen yleensä puolesta tunnista tuntiin jonka jälkeen hän taas nukkuu pari tuntia – syö ja nukkuu sen aikaa että käväistään kaupassa. Kauppareissun jälkeen vauva syö ja nukkuu n. tunnin pikku-unet ja sitten illalla hän viihtyykin rinnalla vähän tiheämmin, yleensä syö 20.00-23.00 välillä montakin kertaa ja tykkää nukkua mun masun päällä aina syöntien välissä. Yhdeltätoista hän syö vielä kunnolla kerran ja sitten onkin aika mennä nukkumaan. Yöllä hän herää vaihtelevasti yleensä 04.00-05.00 syömään ja sitten seuraavan kerran taas aamuseitsemän aikoihin.

Vauva ei pienistä hermostu vaan ottaa aika lungisti niin vaipan- kuin vaatteidenkin vaihdot, asennon vaihdot imettäessä ja oikeastaan kaiken mitä kuvitella saattaa. Silmien putsauksesta hän ei tykkää, mutta kukapa tykkäisi kun silmää pyyhitään yhtäkkiä jollain märällä? Niin ja se kaikkein tärkein sanottava, vauva on ihana, kultainen, rakas ja niin meidän kuin olla ja voi.

Mä oon niin iloinen kun sain viimein pukea vauvalle päälle tuon Mini Rodinin keltaisen ihanuus t-paidan! Toinen on niin söpönä se päällä, meidän mini-tyyppi♥ Pienistä asioista sitä voikin ihminen ilahtua. Ei varmaan raskausaikana kenellekään jäänyt epäselväksi että se keltainen oli se mun tämänhetkinen lemppariväri ja kovasti oon sitä haalinut varsinkin vauvelin vaatteisiin kun tuntuu että tuolle isommalle neidille kivoja keltaisia vaatteita on hankala löytää. Mutta Tiaralle oon koittanut sitten keksiä muita kivoja värejä kuten turkoosia ja oranssia sen iänikuisen prinsessapinkin rinnalle.

Kuvissa vilkkuu myös yksi mun eilisen shoppailureissun löydöistä, Zaran ihana mustavalkoraidallinen toppi, juuri sellainen jollaisesta myös raskausaikana haaveilin! Käytiin eilen Oton töissä esittelemässä vauvelia ja kotiinpaluumatkalla piipahdettiin pienellä pikashoppailureissulla. Zarasta löysin tuon topin lisäksi ihan täydelliset korolliset sandaalit jotka ajattelin mahdollisesti laittaa ristiäisissä jalkaani (jos ne sopivat mekkoon jota en ole vielä löytänyt). Mutta luulisi niiden sopivan, yksinkertaisen tyylikkäät, mustat sandaalit kultaisella korolla ovat aika varma valinta asun kuin asun kanssa. Mitäs tykkäätte?

Toppi / ZARA Farkut / Cubus Abbey
Kengät / ZARA
Korvakorut / H&M

Saatiin Oton työkavereilta mahtava lahja vauvalle, lahjakortti Polarn O. Pyretiin ja käytiin sitten ostamassa vauvelille ihana raidallinen kesäasu sillä. Samalla nappasin mukaani Tiaralle ihanan turkoosin pallomekon jota oon katsellut jo monta kertaa mutta aina löytänyt jotain muuta ja jättänyt sen sitten ostamatta. Nyt kun ostettiin se niin en enää ikinä luopuisi siitä, se on ihan super ihana kellohelmoineen! Koko on Tiaralle vielä vähän reilu 92 mutta  eiköhän se loppukesästä/alkusyksystä ole jo oikein passeli.  Itselleni ostin vielä Yves Rocherilta sitä maailman parasta itseruskettavaa jonka nimeen olen vannonut jo kaksi vuotta ja sain kaupanpäälle pikkupullon kesäisen tuoksuista suihkugeeliä.

Shoppailun lisäksi ollaan keretty ulkoilemaan yhdessä koko perhe ja Tiarakin on viimein innostunut ulkona leikkimisestä seisoskelun sijaan! Tosine edelleenkään Tiara ei esimerkiksi istu hiekkalaatikolle tai maahan muutenkaan, ainoastaan keinuun tai muihin leikkivälineisiin voi istuutua. Tämän johdosta hiekkalaatikolla leikkiminenkin on aika hassun näköistä puuhaa kun Tiara seisoo ja sitten kurkottelee laittamaan hiekkaa lapiolla ämpäriin. Mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa, eiköhän jossain vaiheessa Tiarakin remua kaikenmaailman kuralätäköissä ja sitten mä kaiholla muistelen kuinka siisti ulkoilija neiti ennen oli!

Tähän asti meillä on ainakin ollut tosi ihana viikonloppu! Huominen ja maanantai vielä yhteistä vapaata, tiistaina alkaa mun arki kahden muksun kanssa kun Otto menee takaisin töihin. Mä veikkaan että kunhan Otto palaa töihin niin mun panostus blogiin nousee noin 1000% koska isyysloman aikana mä oon käyttänyt lähestulkoon kaiken lasten nukkuma-ajan päivisin Oton kanssa sarjojen katseluun tai muuten vain hengailuun koska on ollut niin ihanaa olla yhdessä kotona ja nauttia. Mutta tietenkin sitten tulee päiväuniaikoina siivoiltua ja tehtyä kaikkea muutakin kun on yksin kotona eikä ehkä ole niin helppo siivota lasten ollessa hereillä (tai mistäs sitä tietää, sen näkee sitten).

Huomenna olis ollut mun laskettu aika! Ihan hurjaa ajatella että olisin saattanut olla nämä kolme viikkoa ilman vauvelia ja tuskailla sen ison masun kanssa, tai pahimmassa tapauksessa vielä tästäkin pari viikkoa eteenpäin. Kyllä näiden kolmen viikon aikana vauva on ehdottomasti ottanut oman paikkansa meidän perheessä ja tuntuu siltä niinkuin mukuloita olisi aina ollutkin kaksi!

Ihanaa viikonlopun jatkoa kaikille<3 Ja hei, te ette kauheesti ehdotelleet mitään synttäripostausideoita/toivepostauksia maanantaina alkavalle blogin synttäriviikolle joten kyselen niitä nyt uudestaan! Ehdotelkaa tuonne kommenttiboksin puolelle jos tulee mieleen! Viime vuoden synttäriviikon toivepostaukset löytyvät TÄÄLTÄ!