Viikonloppu on ollut rentoilua parhaimmillaan. Perjantain tyttöjen päivän jälkeen oli ihanaa olla eilen yhdessä koko perhe, ja suunnattiinkin heti aamupäivästä keskustaan käymään Magnum Helsingissä maistelemassa ihania jäätelöherkkuja. Lapset olivat haltioissaan kun saivat ihan itse valita jätskinsä päälle päällysteet ja kastikkeet, ja kieltämättä oli se ihanaa munkin mielestä. Mä valitsin valkosuklaata, oreo-keksejä, mansikoita ja daimia ja voi nam! Tästä otin vähän ideoita omaankin kotijätskibuffetiin, aina kun ei välttämättä jaksa lähteä keskustaan asti tai maksaa viittä euroa per annos.

Ei tullut mitenkään yllätyksenä että meidän lapset halusivat pinkkiä, sydämiä ja vähän lisää pinkkiä omiin annoksiinsa, ja oikein tyytyväisinä söivät ne niin että jälkikäteen ei naamaa (tai takkia) katsoessa ollut epäilystäkään oliko tullut herkuteltua, haha. Ihanaa kun kesän lähestyessä Helsinki pääsee oikeuksiinsa, ja kaikki ihanat kesäpaikat, kuten Magnum Helsinki Vanhalla ylioppilastalolla, avautuvat. Tänään ajateltiin mahdollisesti käydä kurkkaamassa miltä jälleen meidän lähelle pystytetty kesäkahvila tänä kesänä näyttää.

Toivottavasti ensi viikko olisi vähän vähemmän tuulinen kuin tämä viikonloppu, niin pääsisi ehkä ulkoiluttamaan kesäsääriäkin tai edes liikkumaan ilman takkia.

Lapset bongailivat innoissaan lintuja ja vinttuja keskustasta,  ja nuorempi hykerteli onnesta kun pääsi metrossa penkille istumaan rattaiden sijaan, ihan niinkuin isot tytöt. Muuten ollaan vaan siivoiltu, laitettu ruokaa, leikitty pihalla ja katsottu pari leffaa, ihan perus viikonlopputouhuilua. Tänään ajateltiin tehdä ruuaksi pulled beef-tortilloja pitkästä aikaa ja odottelen niitä jo vesi kielellä, vaikka ei mulla nälkä vielä olekaan kun vasta syötiin välipala. Siinä taitaa olla seuraava helppo arkiruokaresepti tänne blogiin jaettavaksi, vaikka näin viikonloppuna niillä herkutellaankin.

Takki Sheinside* / Ruutupaita JC / Toppi Topshop / Farkut Dr.Denim / Kengät Nike Air Force 1 / Arskat Gina Tricot / Rannekoru ja kello Tommy Hilfiger* /  Laukku Marc by Marc Jacobs / *saatu blogin kautta

Mä jatkan nyt operaatio lasten vaatehuoneen siivoamista, siinä nimittäin riittää työsarkaa ennen päivällistä ja iltakävelyä. Ihanaa sunnuntaipäivää kaikille, ja onnittelut vielä munkin puolesta kaikille valmistuneille! Ajatella että siitäkin on jo viisi vuotta kun mä pääsin itse ylioppilaaksi.

Meidän pienimmäinen kiitti tänään kauppareissusta, ihan tavallisesta muutaman kilsan lenkistä rattailla Lidliin ja takaisin. Hän nukkui reissusta puolet päiväunia, toisen puolen ihmetteli kaupassa, ihasteli kukkia kun käveltiin kotiinpäin ja hämmästeli siskonsa kanssa pieniä ötököitä. Hänellä oli kivaa, hän nautti reissusta ja koki sen mukavaksi yhteiseksi tekemiseksi. Niin myös me muut.

Mä nautin ihan suunnattoman paljon niistä tavallisista asioista, joita me yhdessä touhutaan.

Kiireetön kirjastoreissu koko perheen kesken lähikirjastoon on yksi parhaita juttuja mitä mä tiedän. Lapset tekevät palapelejä, lukevat valitsemiaan kirjoja, ja mä saan käydä etsimässä itselleni muutaman dekkarin tai chick litin iltalukemiseksi. Tutkitaan yhdessä lasten kanssa kirjahyllyjä, mikä näyttäisi kiinnostavalta, mikä olisi hyvä iltasatukirja ja mitä voisi lueskella vaikka ihan itsekseen. Onni on loistava lähikirjasto, josta löytyy sekä suomeksi että ruotsiksi paljon mielenkiintoista luettavaa. Tiedän, että nämä kirjastoreissut ovat lapsille ihan yhtä mieluisia kuin mullekin. Eilenkin kirjastossa viihdyttiin toista tuntia ihan huomaamatta, ja kotiin tullessa oli hyllyssä iso pino uutta luettavaa taas pariksi viikoksi eteenpäin.

Yhteinen viikkosiivous lauantai-iltapäivänä on ihan parasta. Robin raikaa, tytöt huiskivat omilla pölyhuiskillaan ja me Oton kanssa laitetaan hihat heilumaan, ja nopeasti koko koti kiiltää puhtautta. Tulee raikas olo, kaikki on järjestyksessä ja voi hyvillä mielin rauhoittua viettämään viikonloppua. Toisinaan (lue: usein) vastakerätyt kynäpurkit kaatuvat ja pölyhuiska lennättää lattialle jotain minkä keräämisessä kestää ikuisuus, mutta ei se haittaa. Siivous lasten kanssa on ehkä hitaampaa, mutta sitäkin paljon hauskempaa.

Ruuanlaitto  lasten kanssa on myös hauskaa. Kuopus haluaa aina kuoria valkosipulinkynnet, mutta heittää ne kynnet aina kuorien mukana roskikseen. Esikoinen repii salaatit ja kattaa pöydän. Hän on myös erityisen hyvä sekoittaja. Välillä keittiössäkin maito kaatuu ja innokas sekoittaja sekoittelee ainekset ympäri pöytää, mutta entä sitten? Ei se ole niin justiinsa.

Iltaulkoilu omalla pihalla ison hiekkalelukassillisen kanssa piristää ruohkaähkyn jälkeen. Lasten kanssa touhutessa itsekin innostuu tekemään vaikka mitä hiekkakakkuja, ja mä ainakin sanon edelleen melkein yhtä innostuneena kuin 20 vuotta sitten, ”Älä tule paha kakku tule hyvä kakku!” Toinen naperoista antaa kuorma-autolleen kyytiä karusellissa, ja toinen tekee hiekkajäätelöt koko perheelle. Ja ulkoa pääsee pois hyvällä mielellä kun muistaa kertoa että kotona odottaa vielä saunominen ennen yöunille käymistä.

Sunnuntaiaamuinen barbieleikki vierähtää nopeasti monen tunnin mittaiseksi, kun innostuu rakentamaan lasten kanssa barbeille ison kodin ja supermarketin notkuvine hyllyineen. Kiireetön leikki lasten kanssa on yksi niitä asioita, mistä nautin arjessa kaikkein eniten. Kun voi heittäytyä täysillä siihen leikin maailmaan, ja unohtaa hetkeksi ne kauppareissut, viikkosiivoukset ja tietokoneella odottavat velvollisuudet. Ehdottomasti yksi parhaita rentoutumiskeinoja.

Välillä on kivaa kun on viikonlopuksi paljon tekemistä, ja toisinaan on kiva viettää näitä viikonloppuja, kun ollaan vaan ihan oman perheen kesken eikä tehdä mitään ihmeellistä. Lapset eivät tarvitse aina sirkushuveja ja hoplopreissuja, vaikka kivoja nekin ovat. He nauttivat kaikkein eniten siitä että heidän jutuissaan on täysillä läsnä. Ja kun jaksaa olla täysillä läsnä, voi hyvillä mielin ja hyvin onnistuen varastaa itselleen sen rauhallisen hetken vaikka keskellä päivää, kun lapset viihtyvät mukavasti alkaneen leikin parissa itsekseenkin ihan hyvän tovin.

Rauhallinen viikonloppu huipentuu siihen, kun saa kirjaimellisesti käpertyä Oton kainaloon peiton alle katsomaan elokuvaa, niinkuin eilen. Onhan siellä paksun peiton alla kahdestaan vähän hikistä, etenkin saunan jälkeen, eikä mistään romantisoidusta kiiltokuvakäpertymisestä suihkunraikkaana-silti-meikit-naamassa-satiinilakanoissa ole tietoakaan. Mutta on tuon oman murusen ihanan tavallisessa kainalossa ihanaa hengailla. Ei ne olosuhteet vaan se seura. Raidalliset trikoolakanat tuntuvat luksukselta, kun niissä saa pötköttää juuri Oton kanssa.

Saan olla onnellinen siitä, että jaan mun arjen ja juhlan harvinaisen samanlaiset arvot kanssani omaavan miehen kanssa. Ollaan molemmat vähän kotihiiriä, tai koti-ihmisiä niinkuin pappikin meitä vihkiessään totesi. Tykätään välillä käydä jossain ja tottakai nähdä myös ystäviä ja sukulaisia, mutta suurimman osan ajasta me viihdytään lököhousuissa (ai että olen edelleen kateellinen Oton banaanisortseista, näytä ne jo instagramissa) kotona, ja se on ihan okei.

Tavallisen ihanat, joidenkin mielestä tavallisen tylsät asiat, on juuri niitä parhaita. Takana äärimmäisen rentouttava viikonloppu, jonka avulla jaksaa hyvin ensi viikon kiireisen työrupeaman isoine kuvauksineen ja muine huippuine juttuineen.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille ja toivottavasti teilläkin on takana rentouttava viikonloppu 🙂

Parin viikon takaisella lapsimessuvierailulla saimme Polkupedilta Zeldalle samanlaisen Puky-potkupyörän kuin siskollaan, mutta pienemmässä M-koossa ja makeassa tiikeriraidallisessa keltaisessa värissä. Itse pyöristä löytyy enemmän infoa tästä aiemmasta postauksesta, jos Puky ei ole vielä tuttu. Meidän tytöt ovat aivan ihastuneita pyöriinsä, ja onhan noi kyllä aika siistit meidän vanhempienkin mielestä.

Onni on että ihan meidän kodin lähellä on rauhallinen ranta-alue jossa ei kulje autoja ollenkaan, ja jonne uskaltaa päästää lapset harjoittelemaan potkupyöräilyä ihan rauhassa. Jo useammin potkupyöräilyä harjoittelemaan ehtinyt isosisko viilettää menemään hurjaa vauhtia kuin vanha tekijä, mutta pienempikin tulee jo perässä. M-kokoinen pyörä on tarkoitettu 2-vuotiaasta alkaen, ja se on Zeldalle juuri sopivan kokoinen nyt. Penkkiä ja tankoa saa onneksi nostettua sitten kun pituutta tulee lisää.

Zeldalla kesti hetki hiffata että siinä penkillä kuuluu istua, eikä vaan kävellä eteenpäin pyörä jalkojen välissä. Mutta aika nopeasti hän sen sitten tajusi, ja etenee jo ihan oikealla tekniikalla, vaikkakin vielä aika rauhallista vauhtia. Onneksi ei ole mikään kiire. Luulen että se nopeuskin sieltä tulee pikkuhiljaa kun tekniikka on jo hallussa, niin kävi Tiarallekin.

Zelda ihanasti sanoi että ”Äiti mua jännittää!” kun lähdettiin ensimmäistä kertaa kokeilemaan potkupyörää. Pieni jännitys ja päättäväinen ilme sulivat nopeasti leveäksi hymyksi kun hän huomasi että osaa aivan itse. Onko mitään ihanampaa kuin lapsen onnistumisen ilo? Suloista oli myös kuinka isompi kannusti pienempäänsä, ”Kyllä sinä osaat! Hyvä Zelda!”.

Uskon että me tullaan viettämään ihania pyöräilyhetkiä ja -retkiä tämän kevään ja kesän aikana. Kunhan jäätelökiskat avautuvat, me suunnataan ehdottomasti ainakin merenrantaan jätskille niin että tytöt saavat itse pyöräillä sinne. Voi että tuli jotenkin niin kesäfiilis, tuo aurinko, pikkuhiljaa vihertyvät ja kukkimaan alkavat kevään ensimmäiset kasvit, lasten iloinen nauru ja kevään tuoksu.

Puky-pyörät saatu Polkupedilta. Molempien makeat mattaväriset kypärät Stadiumin Warp-merkkiä ja koko XS.

Oli ihana viettää aamu rauhassa upeassa auringonpaisteessa hengähtäen ennen viikonlopun menoja. Tänään suuntaan illaksi Porvoon Taidetehtaalle Bubbles -shoppailutapahtumaan Emilian kanssa tekemään pikastailauksia ja vetämään vip-iltaa Vero Modassa. Jos liikutte Porvoossa niin tervetuloa moikkaamaan, olisi ihan huippua tavata muutama kasvo ruudun takaa kun ensimmäistä kertaa siellä päin pyörin! Bubblesissa on tarjouksia ja kaikenlaista kivaa niin lapsille kuin aikuisillekin, tarkempi ohjelma löytyy täältä.

Huomenna onkin sitten edessä Indiedays Inspiration Day, ja illalla Blog Awardsit. Tästä taitaa tulla aika huikea viikonloppu! Sunnuntain suunnitelmana on ladata akkuja kotona lasten kanssa, ja avata grillikausi. Jääkaappi on jo pullollaan grilliherkkuja, ja täällä melkein kuola valuu mutta vielä pitää pari päivää odotella.

Aivan ihanaa alkavaa viikonloppua kaikille <3

Ja en nyt puhu kyllä deittiviikonlopusta tai kahdenkeskisestä pikalomasta johonkin Euroopan kaupunkiin. Mutta rakkausviikonloppu silti, täynnä rakkaita ihmisiä ja yksi rakas pieni chihuahua, joka reilun puolen kilon painostaan huolimatta on suuri persoona, ja tuo suuresti rakkautta meidän elämään. Lapsimessuilla tavattiin iso joukko ystäviä ja tytöt kävivät rakastavasti halimassa muumipeikkoa, ja sunnuntaisilla synttäreillä taas nähtiin rakkaita sukulaisia. Toiminnantäyteisyydestään huolimatta aivan ihana  ja rentouttava viikonloppu.

Kuten eilen jo kerroinkin, täällä ollaan aivan rakastuneita, ihan koko perhe. Nuorempi neideistä ei tosin ole niin kiinnostunut pienestä ”Ahmasta”, mitä nyt käy välillä silittämässä, mutta tänään Armas otti nokoset Tiaran sylissä Pikkukakkosen ajan ja viihtyi oikein hyvin.  Zelda, huomenna tasan kaksi vuotta täyttävä kuopuksemme, on vähän enemmän toiminnan nainen, eikä ikinä istuisi paikallaan edes puolikasta Pikkukakkosta, ainakaan vielä.

Ihan uskomatonta että huomenna siitä on tasan kaksi vuotta kun mä synnytin Zeldan! En voi ehkä vielä käsittää tätä, mutta pakko se on. Mä kirjoitan huomenna enemmän synttärijuttuja ja ajatuksia siitä mitä kaksi vuotta kahden lapsen äitinä on tuonut tullessaan, ja miltä se on tuntunut, mutta nyt tyydyn vain toteamaan että on meidän pienestä ruttuisesta vauvasta kasvanut kyllä maailman ihanin nuori neiti, ja noista kahdesta maailman ihanimmasta neidistä melkoinen parivaljakko.

Huomenna ei vielä pidetä hurjia synttäribibiksiä, mutta kuopuksemme saa viedä itse valitsemansa Angry Birds -keksit päiväkotiin ja tarjoilla komppiksille kanssa. Illemmalla mennään ostamaan hänelle synttärilahja ja käydään varmaan jätskillä. En vielä tiedä mitä ihmettä me ostetaan kun leluja on ihan liikaa, potkupyöräkin saatiin lapsimessuilta ja pyöräilykypärä olisi ehkä vähän tylsä syntymäpäivälahja vanhemmilta kaksivuotiaalle. Ehkä me vain tehdään niin että mennään yhdessä ostoksille ja annetaan Zeldan valita itselleen jotain mistä hän todella pitää.

Sunnuntaina on sitten juhlien aika, ja juhlavalmisteluistakin ajattelin kirjoittaa pienesti etukäteen. Viidakkoteemasta on jo riittänyt vitsiä kummisetien keskuudessa, saapa nähdä millaisia eläimiä meille sunnuntaina tulee juhlimaan! Pitäisi vielä keksiä asut meille kaikille, ja koristelut kotiin. Mä haluaisin jotain tosi siistiä ja viidakkoista, nyt jos jollain on vinkki mistä kaupasta (ei nettikauppoja, koska ei ehdi enää) löytää parhaat teemakoristeet niin saa vinkata!

Mä menen nyt pusuttelemaan tuota Armasta ja katsomaan Game of Thronesia vihdoinkin vuoden odotuksen jälkeen Oton kanssa sohvalle, kun tytötkin jo nukkuvat nätisti kerrossängyssään. Ihanaa maanantai-iltaa kaikille <3

Mutsie -blogin Irene haastoi mut tähän Parasta just nyt -haasteeseen joka on kiertänyt blogeja, ja ajattelin että miksipä ei, kun en pitkään aikaan ole tehnyt edes oman Just nyt-postaussarjani kuukausittaisia postauksia. Ne olivat hauskoja toteuttaa, mutta ehkä niissä mätti se idea että en koskaan keksinyt (helposti) viittä negatiivista asiaa, ainoastaan ne viisi positiivista. Tai ehkä olisin keksinyt kymmenenkin positiivista, niinkuin tässä haasteessa pitää keksiä, enpä tiedä miksi mun piti siihen edes ottaa mukaan ne harmilliset asiat. Kuka niistä edes haluaa lukea, haha! Tämä haaste on kyllä ehdottomasti mukavampi kokonaisvaltaisella positiivisuudellaan. Kai se kertoo jotain mun luonteesta että keksin hyviä asioita huomattavasti helpommin kuin huonoja. Otto sanoo että mä olen optimisti, mä sanon positiivinen realisti. Mutta pidemmittä löpinöittä, mikä on parasta just nyt?

1. Työt

Jokaisena työpäivänä mä opin uutta ja saan haastaa itseäni, ja olen saanut rutkasti itseluottamusta lisää kun olen tajunnut että musta on oikeasti hyötyä ja sen lisäksi että mä tykkään mun työstä, mä myös osaan tehdä sitä! Juuri tätä mä olen kaivannut, ja juuri tätä mä haluan tehdä jatkossakin. Samaan aikaan myös bloggaaminen tuntuu kivemmalta työltä kuin koskaan, ja vaikka kahdessa työssä on tasapainoilua, ne tasapainottavat myös toisiaan ja ajanhallinta päivätyössä on opettanut ajanhallintaa myös blogin kanssa.

2. Tippaleipä

Kiitos sille ihanalle joka toi tippaleivät meidän lähikauppaan jo maaliskuun puolivälissä. Suklaakoukku on tältä erää ohitse, tilalle on tullut tippaleipä ja sitä menee vähän turhan monta tsipaletta viikossa. Mutta kerrankos sitä, eihän tässä ole enää pitkä aika vappuun ja siihen että tippaleivät katoavat taas kauppojen hyllyiltä, niin kai sitä nyt voi nauttia ihan hyvillä mielin.

3. Kevätaurinko

No se aurinko kyllä nyt pysyttelee vähän turhan piilossa, mutta sentään takatalven mukanaan tuoma lumi suli jo eilisten vesisateiden mukana pois. Kyllä se aurinko ja kevätfiilis sen mukana tulee sieltä vielä pian takaisin, ja sitten testaillaan uutta trenssiä ja Niken Air Force ykkösiä käytännössä. Veikkaan että ne ovat pettämätön kombo!

4. Uusi kamera

Oi Olympus OM-D pelastit mun kevään, tai no koko lähitulevaisuuden bloggaajana. Kuvien ottaminen on niin helppoa ja hauskaa että niitä tulee otettua kokoajan, kaikesta. Yhtä helppoa ja nopeaa kuin puhelinkuvaus mutta laadullisesti miljoona kertaa parempaa. Vielä on hurjasti opeteltavaa, veikkaan että kunhan opin paremmin käyttämään kameraa tulee kuvien laatu paranemaan vielä entisestään. Näin valon lisäännyttyä ja tämän ihanuuden tultua kuvioihin on mulla hirveästi intoa kokeilla erilaisia juttuja kuvauksessa ja päässä pyörii vaikka mitä ideoita ihanista kuvista joita haluaisin toteuttaa.

5. Tiara ja Zelda

Nuo kaksi pientä isoa tyttöä, jotka varastavat mun sydämen joka päivä uudestaan. Nuo kaksi ihanaa murusta jotka saavat nauramaan niin että kyyneleet valuvat napaan asti. Nuo kaksi tyttöä jotka keksivät välillä maailman urpoimpia juttuja aina kanelin levittämisestä ympäri keittiötä siihen että he purkavat kirjahyllystä kaikki kirjat ja järjestävät ne ”hienommin”. Nuo ihanat tytöt, jotka oppivat joka päivä niin paljon että ei meinaa pysyä perässä. Joista toinen ymmärtää jo pelottavan paljon asioita, ja toinen on oppinut kyselemään ja höpöttämään hulluna ”mihk tä teket hommia äiti? Tuwe äiti eikkimään meidän kaa. Äiti, mihk tä waitat tota wakkaa tun tukkaan?” Ne kaksi, maailman rakkaimmat tärkeimmät joita ilman yksikään sekunti ei merkitsisi mitään. Tämä on ehdottomasti pysyvä kohta topkympissä, aina.

6. Uudet hiukset

Maanantain muodonmuutos- ja kuvauspäivä tuli kyllä niin tarpeeseen. Uudet hiukset vaativat hetken totuttelua, etenkin kun latvoista lähti useampi sentti, mutta nyt mä alan olla aika ihastunut näihin. En malta odottaa että pääsen esittelemään kuvamateriaalia maanantailta!

7. Otto

Topkympin toinen pysyvä kohta. Mun toinen puolikas, kliseisesti. Vaikka Otolla on ollut töissä rankkaa, ja meillä on ollut tässä kuussa ehkä vähemmän yhteistä aikaa kuin hetkeen, me ollaan osattu ottaa ilo irti siitä. En tiedä mitä tekisin jos en saisi höpöttää tuon aviomiehen ketaleen kanssa joka päivä, halata, pussata ja olla kainalossa turvassa. Se tietää tasan mistä naruista vetää että saa mut piristymään jos väsyttää, ja rohkaisee mua juuri oikealla tavalla jos jännitän tai pelkään. Otto tietää tasan mitä mä haluan kuulla, mutta sanoo sen vain jos todella tarkoittaa sitä. Mä luotan Ottoon, ja Otto saa mut luottamaan itseeni.

8. Kaverit

Tänään  on edessä tyttöjen ilta maailman parhaiden mamien kanssa. Tämän porukan kanssa ollaan bailattu yhdessä viimeksi Halloweenina lasten halloweenjuhlissa, joten nyt on aikuisten kekkereiden vuoro. Pukukoodina pikkumusta ja luvassa hyvää seuraa, tanssia ja rentoutumista. Ihana päästä vähän juhlimaan rennolla meiningillä tyttöjen kesken! Mä olen ollut viimeksi baarissa tanssimassa lokakuun lopussa kun käytiin Oton kanssa laivalla, vähän ehkä kieltämättä tanssijalkaa jo vipattaa. Kaverit on mielessä paljon muutenkin, ihana kun kaikki alkavat heräillä talvikoomastaan (minä mukaan lukien) ja tiedossa on vaikka mitä kivoja treffejä ystävien kanssa.

9. Pääsiäisloma

Ensi viikolla se alkaa, pääsiäisloma. Neljä päivää perhaikaa vailla suunnitelmia, no okei suunnitelmana on pasha ja perineinen pääsiäislammas, mutta niitä lukuunottamatta zero, nada, noll plans. Aivan loistavaa! Katsotaan mitä me vielä keksitäänkään, ja pidetään sormet tiukasti ristissä että ollaan kaikki lomalla terveenä.

10. Musiikki

Kotona ollaan kuunneltu aina lasten kanssa paljon musiikkia, niin lasten kuin aikuistenkin, mutta nyt kun mulla on työmatkoilla ja välillä työtä tehdessäkin aikaa kuunnella musiikkia, mä olen innostunut siitä taas ihan uudella tavalla. Mulla on hirveästi uusia lemppareita, ja täytyy sanoa että päivä päivältä keikkakuume kasvaa vaan, kun lokakuinen Fall Out Boyn keikka Lontoossa lähestyy hitaasti. TJ 198, yhyy!

Paljon on parhaita asioita tällä hetkellä! Nyt mun pitää alkaa meikkaamaan ja laittautumaan että pääsen nauttimaan ihanista herkuista ja mahtavien tyyppien seurasta illaksi Jemmin luokse. Otto ja tytöt viettävät täällä poikien iltaa ja mä lähden hyvillä mielin tanssimaan. Musta tuntuu että tämä haaste on ollut jo varmaan kaikissa blogeissa, niin en uskalla haastaa ketään! Mutta kannustan kaikkia jotka eivät vielä ole tätä tehneet, kokeilemaan, koska tää on kivaa ja tulee hyvä mieli.

Aivan ihanaa lauantaipäivää kaikille <3