Viikon arkikuva 13/52

25.04.2020

Viikon arkikuva on ollut hetken aikaa tauolla meidän remppapuuhien ajan, mutta nyt palataan takaisin ja vuorossa on viikon arkikuva nro. 13! Paljon on puhuttu siitä, että koronan aikana pitää olla itselleen armollisempi ja sitä olen yrittänyt olla minäkin. En ole ottanut stressiä siitä, että tuotanko juuri oikeaan aikaan uuden arkikuvan, vaan olen mennyt fiilispohjalta. Tässä nyt oli kuitenkin loistava paikka viikon arkikuvalle, sillä tämä kuva on otettu juuri tänään ja se kuvastaa hyvin yhtä meidän tämänhetkisen arjen lempipuuhista: mun ja meidän 7- ja 8-vuotiaiden yhteisiä juoksu-pyörälenkkejä. Tämä kuva on otettu kun oltiin juuri lähdössä lenkille tänään iltapäivällä. Lapset pyöräilevät ja minä juoksen. 

Ja voi pojat, että juoksenkin! Lapset pyöräilevät kovaa, eivätkä kauheasti himmaile, joten mä saan pinkoa ihan kunnolla heidän perässä tai rinnalla. Sen jälkeen kun muutettiin tänne, on tullut käytyä lasten kanssa tällä tavalla lenkillä montakin kertaa. On niin mukavaa nauttia valoisista illoista ja kevään merkeistä. Käydään sellaisia 4-5km lenkkejä, mitä olen yksinkin juossut ja se on niin mukavaa. Lasten kanssa juostessa mun lenkkien keskivauhti on ollut yleensä 9,9km/h, mikä on jopa vähän nopeampi kuin mulla on yksin juostessa. 

Ollaan bongailtu erilaisia kukkia ja on ihana seurata yhdessä lasten kanssa miten pikkuhljaa kevät etenee. Vielä viikko sitten pensaissa ja puissa oli vain pienen pieniä silmuja. Nyt jo ruohikot vihertävät, monet pensaat ovat kasvattaneet vihreät lehdet ja joidenkin talojen edustalla on oikea kukkameri. Voikukkiakin on jo vaikka kuinka paljon! Ja on ihana muutenkin tutustua lähiympäristöön ja nähdä erilaisia paikkoja. Me aina vähän vaihdellaan reittejä tai juostaan sama reitti toiseen suuntaan, niin saa ihan erilaisia maisemia. 

Varmasti tämä vuodenaika vaikuttaa: on vaan niin paljon kivempi lähteä ulos juoksemaan, kun riittää, että laittaa kengät jalkaan ja juoksutakin päälle, eikä tarvitse kerrospukeutua. Olen kyllä silti ylpeä ja iloinen, että onnistuin pitämään juoksuharrastuksesta kiinni juuri sen kaikkein “vaikeimman” ajan. Aloitin syyskuun loppupuolella ja siitä päivät vaan pimenivät ja viilenivät. Nyt ollaan todellakin jo voiton puolella ja musta tuntuu, että mun juoksuinto vain yltyy säiden lämmetessä.

Muutenkin tuntuu, että tällä hetkellä tekee mieli liikkua tosi paljon. Aamuisin käyn yleensä pomppimassa trampoliinilla vartin, siinä tulee niin hyvä fiilis. Rakastan vaan kuunnella lintujen laulua pihalla ja fiilistellä aurinkoa. Ja lisäksi ollaan käyty paljon myös hitaammilla lenkeillä koko perhe niin, että meidän perheen potkupyöräilijä pysyy mukana hyvin. Hänkin on jo aika nopea potkuttelija, mutta matkalla tulee aina vähän ihania ylimääräisiä stoppeja kun pysähdytään ihmettelemään hienoja kukkia, tien toisella puolella olevaa koiraa tai jännittävää rakennusta. Ja mä rakastan niitä pysähdyksiä ja niistä heränneitä keskusteluita. Siksi kuitenkin ne varsinaiset juoksulenkit on edelleen mielekkäämpää hoitaa joko yksin tai isompien kanssa, niin voi keskittyä olennaiseen silloin. 

Vaikka mulla on vähän ikävä mun ja Oton kahdenkeskisiä juoksulenkkejä, joihin on tullut pitkä tauko, niin nautin kyllä näistäkin lenkeistä ihan hirmuisesti. Ja kyllä me ehditään taas kahdestaankin lenkille sitten, kun arki joskus palautuu ihan normaaliksi. Siihen asti nautitaan täysillä niistä jutuista, mistä juuri nyt voidaan. 

Meillä on muuten edessä uuden pyörän hankinta meidän esikoiselle, sillä tämä on jäänyt pieneksi (ja samalla keskimmäinen saa tämän esikoisen nykyisen pyörän). Nyt vaan juuri mietityttää, että minkähän kokoinen olisi hyvä ja joko pitäisi laittaa sellainen pyörä, jossa on vaihteetkin. Kertokaa ihmeessä millaisia pyöriä teidän koululaisilla on? Mä en muista yhtään millainen mulla itsellä oli tuossa iässä. Ihanaa viikonlopun jatkoa kaikille <3

PS: Tuli mieleen, että tauolla on myös mulle rakas Ihanat erilaiset perheet -sarja, jonka perään on kyselty. Mulla oli tosiaan seuraava haastattelu silloin sovittuna juuri sille viikolle, kun koronarajoitukset asetettiin maaliskuussa ja jouduttiin lykkäämään sitä eteenpäin. Mulle sarjan tekemisessä kyse on nimenomaan perheiden tapaamisesta henkilökohtaisesti, eikä se ole juuri nyt mahdollista. Koko se perheen tarina syntyy nimenomaan siitä keskustelusta ja tapaamisesta ja tunnelmasta. Mutta Ihanat erilaiset perheet palaa heti kun se taas on mahdollista ja en malta odottaa, että pääsen tapaamaan seuraavan perheen!


Viikonlopun parhaat palat

06.05.2019

Vaikka viime viikonloppu oli hyytävän kylmä verrattuna edeltävään, se oli ihana ja tunnelmaltaan lämmin. Ja sunnuntaina sentään lämpeni jo vähän lauantaihin verrattuna ilmatkin. Lauantain lumisateet naurattivat lapsia, mutta eivät niin Ottoa, joka oli koko päivän noutamassa ja laskemassa venettä vesille (ei meidän omaa, meillä ei ole venettä). Mutta onneksi meillä tytöillä oli lämmintä ja hauskaa koko päivän. Leikittiin stailausleikkiä (=glitteriä lapsille poskiin ja lapset saivat meikata mut), pelattiin Eye Found It! -peliä, meillä oli kaveri käymässä ja herkuteltiin hyvillä ruuilla. Illalla katsottiin Putous-finaali koko perhe yhdessä, kun Ottokin oli kotiutunut.

Sunnuntaina herkuteltiin pitkästä aikaa banaaniletuilla (joista multa muuten kysyttiin moneen kertaan instassa, että miten saan ne pysymään niin hyvin kasassa). Mä teen banaaniletut aina tosi simppelisti: 1 banaani/2 munaa/ muutama tippa vanilja-aromia. Eli kun laitan 4 banaania, laitan 8 munaa. Paistan letut rypsiöljyssä meidän superhyvällä lettupannulla. Ekat 1 tai 2 ei yleensä pysy ihan kokonaisena, mutta siitä se sitten lähtee. Tärkeintä on iso lasta ja se, ettei tee liian isoja lettuja, muuten niitä ei saa käännettyä. Kääntäminen vasta sitten, kun lettu on kokonaan hyytynyt päältä, vaikka ei ole vielä käännetty. Ja banskujen pitää olla mielellään mahdollisimman kypsiä, ei haittaa vaikka olisi jo ihan mustuneita. Mulla kestää aina ihan törkeän kauan paistaa ne banskuletut, koska pannulle mahtuu vain 2 kerrallaan ja ne on aika pieniä. Mutta kun paistaa rauhassa eikä liian kovalla lämmöllä, niin ne eivät pala kiinni ja pysyvät kasassa.

Käytiin Fallkullassa rapsuttelemassa eläimiä ja syöttämässä vuohille ja lampaille ruohoa, kun niitä saa syöttää kädestä.  Sunnuntaille onneksi tosiaan ilmat jo lämpesivät huomattavasti ja saatiin nauttia mielettömän upeasta auringonpaisteesta.

Taaperoa niin nauratti suloiset vuodet ja lampaat, jotka nuolivat hänen pieniä sormia samalla, kun hän antoi niille ruohoa. Hän ei olisi millään malttanut lähteä kotiin, kun nautti niin paljon eläimistä. Oli se kyllä ihanaa munkin mielestä. Eläimissä on jotain niin rauhoittavaa ja ihanaa, tekee hyvää aina välillä käydä vähän rapsuttelemassa. Vaikka Helsinki muuten on kovin kaupunkimainen niin on ihan mahtavaa, että täältäkin löytyy upea Fallkulla ja myös Haltialan tila ihan läheltä, niin pääsee viettämään aikaa eläinten parissa helposti.

Katsottiin eilen leffaa ulkoilun jälkeen ja herkuteltiin lasagnella. Mukavan rauhallinen viikonloppu ja paljon kaikkea kivaa tekemistä. Oli kiva viettää chilli kotiviikonloppu edellisen viikon (ihanan) polttarihulinan jälkeen. Tällä viikolla luvassa on paljon kaikkea kivaa, sillä keskiviikkona on mulle tärkeä päivä (kuka muistaa mikä päivä on 8.5.?) ja torstaina ja perjantaina mulla on kivoja töihin liittyviä menoja. Viikonloppuna juhlitaan myös äitienpäivää, jota odotan innolla lähinnä siksi, kun tiedän saavani silloin ainakin tosi hyvän aamupalan ja paljon haleja.

Ihanaa uutta viikkoa kaikille!

PS: Tuntuuko muistakin, että maanantait on tällä hetkellä huomattavasti kivempia kuin yleensä, kun saa aina aloittaa viikon katsomalla Game Of Thronesin uusimman jakson?