Muistatte varmaankin Saksaan, Schwalbachiin suuntautuneen matkani huhtikuussa? Pääsimme Mintun ja Kaksplussan toimituspäällikön Kaisan kanssa yhdessä Norjan ja Ruotsin suosituimpien perhebloggaajien kanssa vierailemaan Pampersin tutkimuskeskukseen. Vilautin silloin Instagramissa kuvaa tutkimuskeskuksesta, mutta nyt on aika kertoa vähän enemmän. Kahden lapsen äitinä, tosin vain yhden vaippaikäisen, mulle on tärkeää tietää mistä käytettävät vaipat tulevat, mitä ne sisältävät ja miten ne kehittyvät. Mä olen todella iloinen siitä, että sain mahdollisuuden vierailla tutkimuskeskusessa, ja intensiivistä tietoa juuri niistä asioista, mistä toivoinkin. Nyt on aika jakaa nämä tiedonmuruset myös teille!

Schwalbachissa sijaitsee yksi useista Pampersin tutkimuskeskuksista, vuonna 2000 perustettu keskus, joka työllistää 350 ihmistä 20 maasta 20 eri alalta. 25% tutkimuskeskuksen työntekijöistä on lääkäreitä. Useat eri tutkimuskeskukset ympäri maailmaa mahdollistavat sen, että Pampers pystyy kehittämään erilaisia vaippoja eri alueiden lapsille, onhan esimerkiksi selvää että kuumassa ja kosteassa elävät vauvat tarvitsevat erilaisia vaippoja, kuin Suomen pakkastalvissa lumihangessa istuksivat vaippapyllyt.

Kaikki Pampers-tuotteet testataan ensin useassa eri vaiheessa laboratoriossa, ja aina ennen markkinoilletuloa vaipat testataan myös ihan oikeassa käytössä vauvoilla. Pampersin tutkimuskeskuksessa käy joka päivä n. 300 vapaaehtoista testipaneeliin kuuluvaa  perhettä hakemassa vaippoja ja muita erilaisia testituotteita kotiin kokeiltavaksi. Perheet vastaavat erilaisiin kysymyksiin, ja tekevät erilaisia tehtäviä, riippuen siitä mitä milloinkin testataan. Testipaneeliin kuuluvien 45 000 tutkittua vaipanvaihtoa joka viikko antavat arvokasta tietoa lasten ja vanhempien kokemuksista.

Tutkimuskeskuksessa testaamassa vaippoja käy myös n. 10-12 perhettä päivittäin. Keskuksessa on testaamista varten ihana leikkipaikka, jossa nähdään miten vaipat toimivat käytännössä. Tutkimuksen kohteena on mm. lasten liikkuminen, ja lisäksi tutkimuskeskuksen Skin-labissa mitataan esimerkiksi ihon kosteutta vaipan sisällä, ja testataan ihoa monen eri muuttujan kautta. Pampers pitää toiminnan hauskana lapselle, ja jokainen tutkimus kestää maksimissaan kahdesta kolmeen tuntia. Ainakin meidän näkemämme lapset leikkivät innoissaan, ja pääsimme seuraamaan myös ihotutkimusta, joka oli täysin kivuton lapselle, ja hän sai leikkiä myös tutkimuksen aikana. Osa tutkimuksista toteutetaan tietysti myös käytetyillä vaipoilla.

Meidän tutkimuskeskuksessa vieraillutta bloggaajaryhmäämme ehkä kaikkein eniten kiinnostanut asia oli Pampersin ympäristövastuu, josta saimmekin kattavasti tietoa. Pampersin tavoitteena on tarjota tuotteita, jotka ovat hyviä sekä lapsille, vanhemmille, että ympäristölle, nyt ja tulevaisuudessa. Viimeisen 20 vuoden aikana Pampers on kehittänyt tuotteita, jotka kuluttavat vähemmän materiaaleja, mutta pitävät lapsen kuivempana kuin koskaan. Vaippa on nykyään  50% pienempi, ja vaippapaketti 70% pienempi kuin 20 vuotta sitten.

Vuosina 2006-2012 Pampersin hiilidioksidipäästöt vähenivät 28%, valmistuksesta aiheutuva jäte väheni 62%, vedenkulutus 18% ja energiankulutus 8%. Ympäristötyössään Pampers ottaa huomioon koko tuotteen elinkaaren aina valmistuksesta käytetyn vaipan hävittämiseen, ja keskittyy niihin alueisiin jotka kuormittavat ympäristöä eniten. Suurimmat ympäristötekijät ovat tuotteiden valmistus, ja materiaalit sekä kuljetus, ja niihin kiinnitetään erityishuomiota.

Me saimme seurata meitä varten tehtyjä esimerkkitestauksia, mm. mainoksista tuttua paperilapulla vaipan kosteuden mittausta Pampersin vaipalla ja kilpailijan vaipalla, eri kerrosten vaikutusta vaippojen kuivuuteen ja paljon muuta. Pääsimme myös vertailemaan testeissä Pampersin vanhoja vaippoja uusiin, sekä kokeilemaan hauskaa Superabsorbent -ainetta kädellä, se on sitä sinistä mömmöä, polymeeria joka kykenee sitomaan itseensä 200-kertaisen määrän nestettä, ja mahdollistaa sen että lapsen vaippa pysyy kuivana. Oli jännittävää päästä näkemään ihan omien silmien edessä, miten tutkimuksissa käy, mainoksissa kun kaikki tuntuu aina niin kaukaiselta, eikä niihin ehkä uskalla luottaa samalla tavalla kuin omiin silmiinsä.

Ennen kierrosta ja käytännössä tutkimusten tarkastelua, saimme myös hauskan tietopaketin Pampersin historiasta ja pääsimme vertailemaan 60-luvun ensimmäisiä kertakäyttövaippoja, 90-luvun tytöille ja pojille erikseen myytyjä nallevaippoja ja uudempia vaippoja keskenään. Ne ikivanhat vaipat tuntuivat kyllä ihan uskomattoman paksuilta ja hankalilta nykyvaippoihin verrattuna, vaikka olivatkin oman aikansa edistyksellinen keksintö. Onneksi arvokasta tutkimustyötä tehdään ja vaipat kehittyvät kokoajan!

Esittelyn aikana meille vastailtiin myös Pampersille useimmin esitettyihin kysymyksiin esimerkiksi vaipoissa käytetyistä voiteista tai kemikaaleista, vaippojen hajusta ja vaippaihottumasta. Pampersilla on sekä voidetta sisältäviä, että voiteettomia vaippoja. Pampers New baby- ja Active fit -vaipat sisältävät voidetta. Voidetta sisältävissä vaipoissa käytetty voide, on vaseliinia. Voidetta on vaipassa isolle alueelle levitettynä yksi n. nuppineulanpään kokoinen pisara, eli todella vähän. Silti tämän pienen määrän on todettu vaikuttavan positiivisesti vaippa-alueen ihoon. Eli vaipoissa ei ole mitään megakehiteltyjä kemikaaleja, vaan ihan puhdasta vaseliinia.

Vaipoissa ei myöskään ole käytetty mitään hajusteita, ja ne ovat kaikki allergia- ja astmaliiton kanssa yhteistyössä kehitettyjä. Vaippaikäisten lasten ihoärsytys vaippa-alueella, on kuluneiden 15:sta vuoden aikana vähentynyt 45% ja vaikea ihoärsytys jopa 80%, ja Pampers kehittää vaippojaan jatkuvasti välttääkseen vaippaihottuman aiheutumista. Usein vaippaihottuma kuitenkin liittyy lasten tiettyihin ikäkausiin, eikä käytettyyn vaippaan.

Vierailusta jäi todella hyvä fiilis, oli hienoa päästä tutustumaan koko valmistus- ja tutkimusprosessiin ihan alusta alkaen. Suuri kiitos Pampersille vieralusta, nyt uskallan hyvillä mielin luottaa siihen, että meidän käyttämät vaipat ovat tutkittuja ja turvallisia tuotteita. Tietysti vaippoja valitessa täytyy pitää mielessä jokaisen lapsen yksilölliset tarpeet. Vaikka mä etenkin nyt vierailtuani tutkimuskeskuksessa luotan kaikkein eniten juuri Pampersiin, saattaa joskus tulla eteen tilanne, että ne eivät esimerkiksi sovi Zeldan ruumiinrakenteelle, ja vuotavat. Silloin pitää vaan kokeilla jotain muuta, ja sekin on ihan okei!

Yhteistyössä Pampersin kanssa toteutettu.

Mitä vaippoja teillä käytetään? Muistatteko nuo ihanat nallekuvioiset ysärivaipat?

Sheinside halusi järjestää kanssani teille kesäisen arvonnan, jossa palkintona on kaksi vapaavalintaista tuotetta TÄSTÄ valikoimasta. Valikoimassa on tarjolla mm. bikineitä, mekkoja ja aurinkolaseja. Arvonnan voittaja saa valita itselleen siis kaksi tuotetta valikoimasta, joiden pitää kuitenkin olla keskenään eri kategorioista. Voi siis valita esimerkiksi mekon ja bikinit tai aurinkolasit ja bikinit, mutta ei kaksia bikineitä.

Osallistuaksesi arvontaan:

1. Rekisteröidy Sheinsiden sivuille tästä.
2. Tykkää Sheinsiden FB-sivusta.
3. Kommentoi tähän postaukseen, keksi itsellesi nimimerkki, sekä jätä sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään. Muista käyttää samaa sähköpostiosoitetta jolla rekisteröidyt Sheinsiden sivuille!

Arvonta-aikaa on 16.7. klo 22.00 asti, ja arvonnassa arvotaan yksi voittaja. Onnea arvontaan kaikille, sekä mukavaa päivää!

Moni varmaan muistaakin, että olen mukana Nikonin kampanjassa, testaamassa erilaisia Nikon 1 -sarjan vaihdettavilla objektiiveilla varustettuja kompaktikameroita. Ensiksi testasin Nikon 1 S 1 -kameraa söpön vaaleanpunaisena, minkä jälkeen sain testattavaksi vähän järeämmän Nikon 1 AW 1 -kameran. AW1 on  Nikonin testien mukaan 15:n metrin syvyyteen asti vedenkestävä, ja kestää 2m pudotuksen rikkoutumatta, aika mielettömiä ominaisuuksia näin lapsiperhekäyttöä ajatellen.

Mun oli tarkoitus testata vedenkestävyyttä jo aikaisemmin, mutta kelit eivät ole olleet niin uimista suosivia, että oltaisiin päästy mereen testaamaan. Uimahalliin kamera kaulassa kävely tuntuu ajatuksena jotenkin ahdistavalta, en halua vaikuttaa siltä että salakuvaan muita uimareita veden alla, hahha! Aion kuitenkin ehdottomasti vielä kokeilla vedenkestävyyttä, sillä kuvaaminen veden alla kuulostaa niin siistiltä! AW 1:n 15:n metriin asti vedenkestävä, yhdysrakenteinen esiin ponnahtava salama tulee varmaan tarpeeseen Suomen sameissa ja pimeissä vesissä kuvatessa

AW1 on kooltaan vähän suurempi kuin aiemmin testissä ollut S 1. Siihen saa hyvän otteen kun kuvaa, ja tykkään koosta, vaikka se ei mun minikokoiseen Michael Korsin crossbodyyn mahdukaan. AW1 ei ole kooltaan ihan peruspokkari, mutta ei kuitenkaan yhtään niin kömpelö kuin järjestelmäkamerat yleensä, vaan helposti mukaan otettava ja käytännöllinen. Kamera on mulla testissä valkoisena, mikä miellyttää mun silmää todella paljon, ja sopii kivasti mun läppäriin ja puhelimeen.

Onneksi myös testissä olevista neljästä objektiivista kolme on valkoisia, ja yksi, lempparini 32mm objektiivi on hopea, joka sekin sopii kivasti kameraan. AW1:lle on saatavilla kaksi erilaista veden- ja iskunkestävää objektiivia, joista toinen mulla on testissä myös. Kaikki Nikkor 1 -objektiivit sopivat AW1 -kameraan, mutta tosiaan vain kaksi niistä on yhtä kestäviä kuin kamera itse.

Kävin juuri ennen kesäreissuja Nikonin asiantuntijan Mikon opastuksessa, ja koin sen todella hyödylliseksi. Eniten yllätyin siitä, että Mikko piti mun kuvia jo lähtökohtaisesti laadukkaina ja blogini ilmeeseen sopivina, vaikka itse kuvittelin että mulla on kaikki aivan pielessä. Kuvatessa hän opasti mua kiinnittämään huomiota kuvakulmiin ja kuvien rajaukseen, mikä oli todella hyvä. Lisäksi kävimme läpi kuvien jälkikäsittelyä, mistä koin saavani ne kaikkein tarpeellisimmat vinkit.

En ollut aiemmin itse tullut ajatelleeksi, että yleensä rajaan kohteen aina keskelle kuvaa ja sitten mulla on peräkkäin kymmenen kuvaa, joissa kaikissa on keskellä ihminen tai kahvimuki, pläts pläts pläts, tosi tylsää eikö? Miksi en pitäisi hauskaa kameran kanssa, ja kokeilisi erilaisia rajauksia? Ruokaa kuvatessa voi pelkän, tarkkaan rajatun annoksen sijaan näyttää myös kaunista kattausta. Ja kun otan kasvokuvaa lapsista, pään ei tarvitse olla keskellä, vaan kuvan voi rajata vaikka sen mukaan mihin suuntaan lapsi katsoo.

Mä tykkäsin koulutuksessa erityisesti siitä, että me ei tuijotettu isoarvoja ja valotusaikoja, sillä Nikon 1 -kameroilla on jo lähtökohtaisesti todella helpot ja hyvät asetukset, joita olen oppinut muokkaamaan. Mikko keskittyi enemmän siihen, että tosiaan kuvia otetaan, koska se on kivaa, eikä niin että hampaat irvessä tuijotellaan lukuja vaan. AW 1:n valikot ovat monipuoliset, ja antavat paljon mahdollisuuksia hyvien kuvien ottamiseen. AW 1 on suunniteltu aktiiviselle ihmiselle vaihtoehdoiltaan, mikä sopii paremmin kuin hyvin lapsia tai lasten kanssa kuvatessa.

AW1 kykenee ottamaan jopa 60 täyden tarkkuuden kuvaa sekunnissa, kun tarkennuksen lukitsee tiettyyn kohtaan.Valokuvavalitsin ja hidastettu näkymä ottavat 20 peräkkäistä kuvaa, joista voi valita parhaat. Valokuvavalitsin suosittelee viittä parasta kuvaa, kun taas hidastettu näkymä näyttää kuvat samanaikaisesti hidastettuna kameran laadukkaalla nestekidenäytöllä, jolloin parhaan otoksen valinta on helppoa. Nämä ovat ominaisuuksia, joita kahden hulivilitytön äitinä osaa todella arvostaa.

Meidän ollessa laivareissulla, Otto kuvasi meidän isolla järkkärillä ja mä kuvasin AW 1:llä. Me otettiin molemmat reilut 300 kuvaa reissun aikana, ja laadussa kompaktikameran kuvat eivät hävinneet järkkärikuville ollenkaan, melkeinpä päinvastoin. Nikon 1 -kameroiden valikot auttavat kuvauksessa, jolloin vähän kokemattomampikin kuvaaja saa todella helposti aikaiseksi näyttäviä kuvia. Ison järkkärin kanssa pitää tietää ainakin vähän mitä tekee, jotta kuvista saa edes etäisesti sellaisia kuin toivoo.

Aiemmin mainitsemani kuvien jälkikäsittelyn opastus oli tosi hyödyllistä mielestäni! Mulla oli aiemmin käytössä ainoastaan netissä käytettävä Picmonkey kuvien muokkaukseen, mutta se ei ole kyllä mikään paras mahdollinen ohjelma. Sillä on hyvä tehdä kollaaseja ja lisätä tekstiä kuviin, mutta peruskuvankäsittelyyn mulla on nyt käytössä Photoshop Elements 11, joka tuli tämän uuden Oton mulle ostaman läppärin mukana. Elementsillä on kätevää muokata kuvan valkotasapaino ja värit kuntoon, mulla kun on aiemmin ollut vaikeuksia saada kuvien värit luonnolliseksi, kuvat ovat olleet välillä, etenkin talvella todella harmaita.

Toivon että koulutuksen opit, ja laadukkaat testikamerat auttavat parantamaan blogin kuvien laatua, ja monipuolistamaan kuvia, sillä viimeinen asia mitä haluan on tylsät kuvapötköt harmaalla värityksellä. Seuraavaksi testailen viimeistä testikameraa, täysin uutta Nikon 1 J 4 -minikameraa, joka on taas vähän erilainen tuttavuus suurikokoisemman AW 1:n jälkeen. Sitä ennen aion kuitenkin päästä kokeilemaan vielä sitä vedenalaista kuvausta AW 1:llä, ja tulen kirjoittamaan siitä jos ja kun onnistun!

Kaikki postauksen kuvat kuvia itse kamerasta lukuunottamatta otettu Nikon 1 AW 1 -kameralla. Yhteistyössä Nikon.

Onko teillä kokemusta veden alla kuvaamisesta? Onko se helppoa vai hankalaa? Parhaat vinkkinne?

Saimme testata TallinkSiljan uusittua Silja Serenadea, ja juhannuskiireiden hellitettyä ajattelin kertoa vähän enemmän meidän reissusta. Mukaan reissulle lähti meidän oman perheen lisäksi mun äiti, jonka tosin lasken kyllä perheeseen kuuluvaksi vaikka ei meillä asukaan. Me majoituttiin 11:nnen kannen DeLuxe-hyteissä, merinäköalalla. Hytit olivat ihanan tilavia, sekä parisängyllä ja levitettävällä nojatuolisängyllä varustettuja. Lisäksi saimme Zeldalle matkasängyn ihanilla prinsessalakanoilla.

Kokeilimme myös Silja Serenaden uusittua ravintolatarjontaa. Meillä oli molempina iltoina pöytävaraus ensimmäiseen, kello 17/17.15 kattaukseen, mikä sopi oikein hyvin sillä tuohon aikaan päivästä alkoi olla jo suden nälkä. Ensimmäisenä iltana söimme ravintola Tavolatassa, joka on kuutoskannen italialainen Ala carté-ravintola. Tavolatassa oli lapsille oma herkullinen ja monipuolinen buffet, josta löytyo lapsille perus lihapulla-ranskis-nakkikombon  lisäksi myös paljon eri vihanneksia, salaattia, lohta, kanaa, katkarapuja ja gnoccheja joista tytöt tykkäsivät kovasti. Lasten buffet on Tavolatassa ilmainen vanhempien seurassa ruokaileville alle 6-vuotiaille lapsille.

Olen itse ollut aina enemmän buffetin ystävä laivalla, ja huomasin ensimmäisenä iltana kaipaavani buffetin valinnanvaraa, nopeutta ja sujuvuutta lasten kanssa. Syömämme ruoka Tavolatassa oli todella taivaallista: alkuruuaksi Vitello Tonnatoa ja parsaa ricottajuustolla ja pistaasipähkinöillä, pääruuaksi härkää timjamiperunoilla, valkosipulissa paistetulla pinaatilla ja punaviinikastikkeella, ja Otolle vegepastaa mm. parsalla ja pistaasipähkinöillä. Tavolatassa, Ala Carté´-ravintola kun on, joutui kuitenkin oman aikansa odottelemaan ruokia ja kipeän Zeldan kanssa koin sitten buffetin helpommaksi vaihtoehdoksi kun ruoan sai heti eteensä.

Toisena iltana sitten syötiinkin uudistuneessa Grande Buffetissa, ja ruokailu sujui jouhevammin kun Zeldakaan ei ehtinyt hermostua. Valinnanvaraa oli ihan uskomattoman paljon, ja alkuruokien ystävänä yllätyin kuinka paljon söin myös pääruokia, kuten herkullisia falafeleja ja possun ribsejä. Silti mun ikuinen suosikkini on kalapöytä, ja kaikki erilaiset salaatit. Grande Buffetin uudessa Aasia -pöydässä oli tarjolla mm. sushia sekä ihanaa nuudelisalaattia, sushi maistui mulle ja salaatti vei Oton sydämen.

Jälkkäreitä oli myös tarjolla runsaasti, ja kaikkien lasten suurin suosikki näytti olevan pehmiskone ja valinnaiset lisukkeet pehmikselle. Me oltiin laiskoja eikä jaksettu jonottaa, ja haettiin lapsille ville vallaton -jätskipuikot altaasta, eikä muutenkaan ole hyvä herkutella liikaa. Itse kuitenkin maistelin herkullisia tartaletteja, konvehteja ja moussekakkuja oikein mielelläni.

Uusitun Serenaden kauppatarjonta oli lisääntynyt mukavasti, ja laajentunut Tax free -myymälä oli valikoimaltaan todella kattava ja ihanan raikas. Me törmättiin Tax Freessä ihanaan Vilmaan, niinkuin Instagramin seuraajat ehkä huomasivatkin jo, ja Vilma esitteli meille kosmetiikkapuolen ihanuudet ja parhaat suklaat. Nappasin mukaani ensimmäisen Victoria’s secret -tuotteeni, kevyen vartalotuoksusuihkeen. Se tuoksuu helmiorkidealle ja punaviinimarjoille, ja on ihanan raikas, ei ollenkaan tunkkainen. Suomesta VS-tuotteita ei vielä saa mutt Serenadella oli ainakin niin paljon valinnanvaraa eri tuotteiden välillä että meinasi iskeä pieni valinnanvaikeus.

Lapsille on Serenadella etenkin kesällä paljon kivaa tekemistä. Kaikille tutun lasten Silja Landin lisäksi löytyy myös Kids Club Summer Center kuutoskannelta Tavolatan läheisyydestä. Siellä on hurjasti tilaa ja tekemistä kaikenikäisille lapsille vauvoista teineihin. Muumitalo, liukumäki ja Brio -junarata, sekä jättisuuret pehmeät legopalikat olivat Zeldan lemppareita. Tiara tykästyi eritoten pomppulinnaan, pallomereen, karuselliin ja isoihin leikkiheppoihin joilla isommat lapset ratsastivat, ja joita Tipa tuijotteli haltioissaan muttei uskaltanut itse kokeilla.

Summer Centerin lisäksi lapsille on tietenkin myös mieletön Atlantis -klubin muumidisko, josta Otto kirjoittelikin jo heti reissun jälkeen. Molemmat neidit olivat elementissään muumidiskossa, ja Tipa tanssi kummatkin diskot ihan eturivissä, muumeissa kiinni. Viime vuonna Tipa tyytyi vielä katselemaan taaempaa muiden touhuja ja hytkymään pienesti, mutta tänä vuonna hän irroitteli kunnolla ja uskalsi jopa koskettaa muumipeikkoa, joka taputti Tiaraa päälaelle.

Muumidisko on iltaisin kello 19.45 siis seiskakannen Atlantiksessa, ja sen jälkeen muumipeikko ja pikkumyy lukevat vielä iltasadun lapsille Summer Centerissä joka ilta kello 21.30. Meidän lapset eivät jaksaneet valvoa niin myöhään, kotonakin mennään yleensä nukkumaan 19.30, mutta satuhetki on varmasti mukava tapa saatella vähän isommatkin lapset untenmaille. Muumipeikko ja pikkumyy tuntuivat olevan aika kovassa huudossa kaikkien lasten keskuudessa, haha.

Kokonaisuutena risteily oli ihan huippukiva, ja lähtisin uudelleen koska tahansa. Mutta mä oonkin tällainen risteilylover pienestä asti tykännyt laivakulttuurista ja rennosta meiningistä. Uusittu Serenade on upea, enkä voisi kuvitella helpompaa ja mukavampaa tapaa matkustaa Ruotsiin. Muistan kun joskus mun ollessa ala-asteella kaverini kertoi lentäneensä Tukholmaan ja ihmettelin kovin että miksi hän ei mennyt laivalla. Nykyään tietysti ymmärrän erilaiset tilanteet ja sen että perille haluaa päästä mahdollisesti nopeammin kuin laivalla, mutta silti en haluaisi itse matkustaa Tukholmaan muuten kuin laivalla, ellei olisi ihan pakko. Serenade rokkaa, ja pian myös samanlaisen remonttiuudistuksen kokeva Symphony!

Mä olen kertonutkin täällä useaan otteeseen valmistautuneeni kokeeseen valmennuskurssin avulla. Kirjoittaessani ura- ja opintohaaveistani aiemmin keväällä, eräs ihana lukijani otti muhun yhteyttä, ja tarjosi paikkaa Valmennuskeskuksen valmennuskurssilla AMK:n liiketalouden pääsykokeisiin. Siihen asti valmistautuminen kokeisiin ja hakeminen kevään amk-haussa oli ollut abstraktilla tasolla, en ollut tehnyt lopullista päätöstä asian suhteen. Kun kuitenkin sain niin upean mahdollisuuden, mä päätin että nyt tai ei koskaan.

En alunperin tiennyt, että valmennuskursseja järjestetään myös liiketaloutta, ja esimerkiksi AMK:n tekniikan ja liikenteen koulutusohjelmaa varten, vaan pidin niitä vain yliopistoon esimerkiksi lääketiedettä opiskelemaan hakeville tarkoitettuina vaihtoehtoina. Mun mielestä on todella hyvä, että kursseja on saatavilla myös AMK-hakua varten, sillä esimerkiksi mulle näin pitkään kotona olleena, täysin opiskelumetodeista ja kokeisiin valmistautumisesta kärryiltä pudonneena, se oli elintärkeää kokeeseen valmistautumisen kannalta. Valmennuskeskus on Suomen suurin, ja kokenein valmennuskurssien järjestäjä, ja kurssitarjonta on laajaa ja laadukasta.

Valmennuskurssi järjestettiin toukokuussa iltaopetuksena. Sain itse valita, valitsenko aamu-, ilta- vai kotikurssin, ja valitsin iltakurssin, joka sisälsi myös sähköisen oppimisympäristön, eli kaiken saman sisällön mitä kotikurssikin. Tämä siksi, että Oton töiden takia tiesin jo etukäteen, että mulla jää kaksi kurssikertaa kuudesta käymättä, mutta sähköisestä oppimisympäristöstä näin koko tunnin opetuksen ja tehtävät videolta. Kolme opetuskertaa käsitteli ennakkoaineistoa, ja kolme matematiikkaa.

Mulla jäi käymättä ensimmäinen kurssikerta, jolla ennakkoaineisto käytiin alustavasti kokonaisuudessaan läpi, sekä yksi matematiikan oppitunneista. Katsoin ne siis kuitenkin videolta, ja koin saavani saman hyödyn, kuin käydessäni paikanpäällä. Eroavaisuutena kuitenkin se, että paikanpäällä opiskellessa voi keskittyä 100% teholla opiskeluun, kotona taas on lukuisia muita tekijöitä, jotka vievät itse opetukselta huomiota. Videot voi onneksi katsoa sekä reaaliajassa, että jälkitallenteena, eli sain aina laitettua kuitenkin videon tauolle jos tuli jotain, vaikka kerkesihän niiden taukojen aikana jo ajatus herpaantua tietysti jonkinverran.

Valmennuskurssilla käytiin todella tehokkaasti läpi koko ennakkoaineisto, kaikki tärkeimmät termit, alueet, mistä mahdollisesti voisi tulla väittämiä, sekä kirjoitelmatärpit, joista mahdollinen, kokeen 35:stä pisteestä 10 pistettä määrittävä kirjoitelma saattaisi tulla. Ennakkoaineiston englanninkielinen aineisto, USA:n kaupankäynti Suomessa, oli kaikkein laajin ja ehdottomasti haasteellisin osa-alue. Juuri tästä osa-alueesta olivat myös lähestulkoon kaikki kirjoitelmatärpit, ja valmennuskurssi osui ihan oikeaan, kirjoitelma tuli juuri yhdestä näistä tärpeistä, vieläpä juuri sellaisesta, jonka itse olin ajatellut kaikkein todennäköisimmäksi. Toivon että valmistautumiseni tuotti tulosta, ja kirjoitelma meni nappiin.

Koe sisälsi myös 45 oikeinväärin -väittämää jokaisesta kolmesta osa-alueesta. Saimme valmennuskurssilta harjoituskokeen, jonka avulla harjoittelin myös väittämiin vastaamista. Lopullisessa kokeessa oli kaksi haasteellisempaa väittämää koskien hankalia ja yksityiskohtaisia tilastoja, jollaisiin en ollut varautunut, mutta kokonaisuutena niistä jäi kuitenkin ihan hyvä fiilis. Toki näissä väittämissä on juuri se, että täytyy lukea todella todella tarkkaan, sillä vain yksi sana saattaa olla muutettu alkuperäistekstistä, ja se jo muuttaa väittämän merkityksen kokonaan. En voi muutakuin toivoa että ymmärsin lukemani oikein ja väittämät menivät niinkuin pitikin.

Matematiikan ja loogisen päättelykyvyn harjoittelu oli ehkä itselleni se kaikkein merkittävin osa valmennuskurssista. En ole opiskellut matematiikkaa sitten lukion kolmannen luokan (jolloin jäljellä taisi olla yksi kurssi), eli opinnoista on aikaa jo reilut neljä tai viisi vuotta. Haastetta lisää liiketalouden pääsykokeissa se, että laskimen käyttö ei ole sallittua. Viimeksi olen laskenut esimerkiksi murtoluku-, prosentti- ja korkolaskuja, sekä yhtälöitä ilman laskinta, joko ala-asteella, tai en ollenkaan, sillä laskin on ollut käytössä koko ylä-asteen ja lukion. Matematiikan kolmella kurssikerralla sain kuitenkin hyvin painettua asioita muistiin, ja lukuisat harjoitustehtävät tarkistusvastauksineen auttoivat hahmottamaan mistä on kyse, ja miten tehtäviä kannattaa tehdä.

Silti mulla jäi pääsykokeessa matematiikan kymmenestä tehtävästä kolme vastaamatta, siksi, että en ollut varma. Matematiikassa, kuten kaikissa muissakin pääsykokeen osa-alueissa kirjoitelmaa lukuunottamatta, oikeasta vastauksesta saa yhden pisteen, väärästä puoli miinuspistettä, ja tyhjästä nolla pistettä. Eli tyhjä on parempi kuin väärä vastaus, ja koska en ollut täysin varma vastauksesta, jätin vastaamatta. Prosenttilaskut ja muut ovat mulle ihan peruskauraa, mutta kokeessa oli muutama sellainen tehtävä, että junnasin paikallani niitä miettien vaikka kuinka kauan, enkä saanut päähäni miten ihmeessä saisin ne ratkaistua.

Mistäänhän en voi olla varma, joku niistä matematiikan seitsemästä oikeaksi ajattelemastani vastauksesta saattaa olla väärin, kirjoitelma oikeasta sisällöstään huolimatta liian luettelomainen eikä tarpeeksi yksityiskohtainen, tai oikeinväärin-väittämistä puolet väärin ja saankin pelkkää miinusta. Tai sitten kaikki meni niin hyvin kuin mahdollista, ja saan hymyillä heinäkuussa.

Postaus toteutettu yhteistyössä Valmennuskeskuksen kanssa.

Mua jännittää kauheasti, että pääsenkö opiskelemaan, koska olen kertonut hakemisestani julkisesti. Aluksi ajattelin, että en halua kertoa ollenkaan hakemisestani, koska jos en pääsekään, se on noloa, tuntuu kuin menettäisin kasvoni. Mutta ajateltuani asiaa enemmän, tajusin, että oli tulos mikä hyvänsä, mä olen kuitenkin yrittänyt parhaani ja valmistautunut niin hyvin kuin omassa tilanteessani on mahdollista.

Jos en pääse opiskelemaan, on mulla silti töitä tehtäväksi ja puuhaa enemmän kuin tarpeeksi, enkä putoaisi tyhjän päälle todellakaan, ei se olisi maailmanloppu, aina voi yrittää uudestaan. Mielestäni on myös hyvä näyttää sitä todellista elämää täällä blogissa, fakta on se että kaikki eivät kovista ponnisteluista huolimatta saa opiskelupaikkaa ensimmäisellä hakukerralla, eivätkä välttämättä toisellakaan. Ei se tee silti kenestäkään sen huonompaa ihmistä!

Mä haluan kiittää Valmennuskeskusta vielä valmennuskurssin tarjoamisesta minulle, koska ilman sitä, mun valmistautuminen olisi ollut huomattavasti surkeammalla pohjalla, enkä olisi välttämättä tiennyt mihin aiheisiin tarttua, ja mitkä jättää vähemmälle huomiolle. Kokeeseen astellessa fiilis oli luottavainen ja hyvä, ja kokeen jälkeenkään ei ollut epäonnistunut olo, en kuitenkaan uskalla sanoa että jäi superhyvä fiilis, koska pudotus olisi niin kova jos en pääsisikään. Tiedän tehneeni parhaani, ja se riittää.

Löytyykö mun lukijoista muita liiketaloutta opiskelemaan hakeneita? Mikä fiilis jäi kokeista? Oletteko osallistuneet valmennuskurssille (siis ihan mille tahansa, ei vain liiketalous)? Koitteko valmennuskurssin hyödylliseksi?