Tein viime viikolla valmiiksi koostetta vuodesta 2020. Kävin kaikki kuvat ja tekstit läpi vuoden ajalta ja sisälläni heräsi niin paljon tunteita, että samana iltana lasten mentyä nukkumaan itkin räkä poskella puoli tuntia. Itkin sitä kaikkea huolta, stressiä ja lamaannusta, jotka ovat varjostaneet tätä syksyä. Itkin sitä, miten ihanasti, toiveikkaasti tämä vuosi alkoi ja miten loppua kohti voimani alkoivat olla imetty täysin kuiviin. Miten epävarmaa kaikki on ollut, miten monta läheltä piti -hetkeä tähän syksyyn on mahtunut. Miten kovasti olen yrittänyt ihan kaikessa, ihan koko ajan ja silti on ollut riittämätön olo. On niin paljon mihin ei voi omalla yrittämiselläkään vaikuttaa.

Pelko ja huoli on ollut niin kokonaisvaltaista koko syksyn, monella elämän osa-alueella. On ollut kova huoli useammankin läheisen terveydestä, mutta etenkin äidin. On ollut valtava stressi koko vuoden siitä, riittävätkö työt tästä koronasta huolimatta ja pystynkö yksin pitämään tämän perheen taloudesta huolen Oton ollessa vielä vuoden loppuun asti opintovapaalla. On tullut eteen monta kertaa niitä pieniä tulipaloja, joita on joutunut sammuttamaan. Missään vaiheessa ei ole voinut rentoutua täysin, jatkuvasti on pitänyt olla jostakin asiasta varpaillaan, vaikka joku toinen asia olisikin helpottanut.

Kun yhtäaikaa on monta stressitekijää, eikä aikaa tai voimavaroja käsitellä niitä rauhassa, voi tuloksena olla sellainen räkä poskella itkeminen. Vasta nyt, kun joulukuun työkiireet alkavat helpottaa, stressi kaikesta purkautuu ja olen loman kynnyksellä, olen ehtinyt hetkeksi pysähtyä ajattelemaan. Siitä se itkukin johtui. Kun päästin tämän kaiken ulos, on fiilis jo paljon paljon parempi. Toiveikas ja helpottunut. Pian vuosi vaihtuu.

Vaikka se vuoden vaihtuminen ei mikään oikotie onneen olekaan, ensi vuonna odottaa monta hyvää asiaa, jotka aidosti vähentävät stressitekijöitä. Ennen ensi vuotta tarvitsen kuitenkin tauon, jonka aikana voin hengittää, ladata akkuja ja olla hetkessä. Hiljentää ajatukset, hidastaa tahtia ja nollata. Antaa itselleni aikaa palautua tästä vuodesta ja kaikesta yrittämisestä. Olla yrittämättä mitään, tehdä vaan niitä asioita jotka huvittavat ja olla stressaamatta. Pysähtyä ja olla vaan. Sitä minä kaipaan tämän vuoden jälkeen.

Ja siksi aion pitää sometauon. Sinä aikana tänne blogiin ilmestyy kooste vuodesta 2020. Mutta minä pidän kokonaisuudessaan loman ja tauon töistä. Jouluna en aio olla kamera kädessä ja kuvata. Tänä jouluna satunnaiset räpsyt saavat riittää itselle jääviksi muistoiksi, mutta en aio kuvata jouluaaton perhekuvia, kauniita kattauksia tai asetella joulubuffettia kuvauksellisesti. En halua tulla väärin ymmärretyksi – normaalisti nautin siitä, että saan tehdä niin jouluna ja voi hyvin olla, että ensi jouluna taas kuvaan kaiken.  Tämän joulun aion kuitenkin relata kokonaisvaltaisesti jokaisella solullani jo aatosta alkaen. Ja se tarkoittaa irtautumista kaikesta. Aion viettää tämän joulun niinkuin somea ei olisi olemassakaan.

Se tuntuu samaan aikaan ihanalta ja jännittävältä, mutta vähän myös pelottavalta. Kun on aina tehnyt tietyllä tapaa, tämä on suuri muutos. Mutta mikäpä tässä vuodessa ei olisi suurta muutosta, vai mitä? Haluan siis toivottaa kaikille ihanaa ja rauhallista joulua jo nyt tässä. Huomenna ilmestyy vielä viimeinen joulukalenteriluukku ajastettuna, ja ennen vuodenvaihdetta se vuosikooste, mutta minä olen lomalla kaikesta sinne asti. Haluan aloittaa ensi vuoden täysin puhtaalta pöydältä, innostuneena, levänneenä omana itsenäni.

Ihanaa joulun aikaa kaikille. Muistakaa olla itsellenne ja myös toisille armollisia, me kaikki tarvitaan sitä tämän hullun vuoden jälkeen enemmän kuin koskaan <3

Mulla on kunnia toimia tänä vuonna Henki-Fennian Brand Ambassadorina, ja Henki-Fennia onkin haastanut mut kiinnittämään tänä vuonna erityishuomiota itseni ja perheeni kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Tulen käsittelemään aihetta yhteistyön tiimoilta blogissa erilaisten teemojen kautta koko vuoden ajan, enkä voisi olla enemmän innoissani tästä!

Olen aiemminkin kirjoittanut blogissani henkivakuutusasioista yhteistyössä nimenomaan Henki-Fennian kanssa, mutta tänä vuonna päähuomio tulee olemaan ihanammassa arjessa ja jaksamisessa. Päätin tarttua Henki-Fennian haasteeseen koska haluan todistaa että vauvavuosi voi olla myös hyvinvoinnin vuosi, kun muistaa kiinnittää huomiota oikeisiin asioihin. Samalla haluan haastaa teidätkin voimaan paremmin ja kiinnittämään enemmän huomiota itseenne, arkeenne ja jaksamiseenne.

Mulla on takana kaksi aivan erilaista vauvavuotta, ja varmasti kolmas – aivan omanlaisensa vauvavuosi vielä edessä. Tämä vuosi on meille isojen askelten vuosi, koska sen lisäksi että perheeseen tulee uusi jäsen, meidän esikoinen aloittaa esikoulun ja meidän työkuviot ovat muuttuneet edellisistä vauva-ajoista. Itse tulen toimimaan yrittäjänä koko vauvavuoden ajan ja sen jälkeenkin, enkä halua polttaa itseäni loppuun yrittäjyyden ja vauva-arjen ristitulessa heti alkuun. Haluan löytää keinoja, joilla saan itseni jaksamaan ja joilla saan arjesta toimivaa ja ihanaa, vaikka se olisikin työntäyteistä.

Omasta ja läheisten hyvinvoinnista huolehtiminen on ainakin mulle ihan kaikki kaikessa, sillä se on yksinkertaisesti hyvän elämän perusta. Kun uupumuksesta on omakohtaista kokemusta, ja sitä on seurannut myös viereltä ja nähnyt mihin se pahimmillaan johtaa ja miten se vaikuttaa myös lähipiiriin, sitä ei halua enää kokea uudelleen. Mä haluan, että me kaikki voidaan hyvin ja jaksetaan nauttia siitä kaikesta mitä meillä on. Mitä iloa on kivasta kodista, ihanasta perheestä tai mielenkiintoisesta työstä, jos on niin uupunut ettei niitä osaa arvostaa? Niinpä, ei mitään.

Mulle hyvinvointi tarkoittaa nimenomaan monen asian summaa. Sen lisäksi että hyvinvointiin vaikuttaa terveys, riittävä lepo, terveellinen ruokavalio, positiivinen asenne ja se että tekee arjessa niitä asioista mitkä tuottavat itselle hyvää mieltä ja oloa, hyvinvointi koostuu myös suuremmista asioista. Mulle yksi tärkeimpiä hyvinvoinnin tekijöitä on taloudellinen turvallisuus. Kun koen että talousasioista ei tarvitse murehtia nyt tai tulevaisuudessa, voin olla rauhallisin mielin. Nuorempana rahahuolet olivat mulle varmasti suurin unettomia öitä aiheuttava tekijä, ja saan olla kiitollinen siitä että näin ei nykyään enää ole.

Mielenrauha on oman jaksamisen kannalta tärkeää, ja se syntyy yleensä siitä että ei tarvitse murehtia arjessa isoja ja elämää mullistavia asioita, kuten vakavia sairauksia tai taloudellista epävakautta. Mielenrauhaa meidän perheelle tuovat henki- ja työkyvyttömyysvakuutusten lisäksi myös säästäminen ja maltillinen sijoittaminen. Henki-Fennia tarjoaa niin yrittäjille kuin kotitalouksillekin monenlaisia ratkaisuja mielenrauhan turvaamiseksi.

Yrittäjän arki on aina hieman epävarmaa, sillä koskaan ei tiedä milloin markkinatilanne muuttuu tai töitä ei enää olekaan yhtä paljon kuin ennen. Vararahaston kerääminen tällaisten tilanteiden varalle on elintärkeää, ja se onnistuu parhaiten säästämällä ja sijoittamalla. Kun ennakoi ja tekee viisaita ratkaisuja jo etukäteen, ei tarvitse myöhemmin katua tai harmitella jos joku yllättävä tilanne tuleekin vastaan, vaan voi kohdata sen ja siirtyä eteenpäin. Parhaimmassa tapauksessa joku sellainen tilanne voikin kriisin sijaan osoittautua käännekohdaksi elämässä – keinoksi kehittyä paremmaksi ja löytää jotain vielä mielekkäämpää mitä tavoitella.

Sitä ei kuitenkaan kannata tehdä oman perheen talouden kustannuksella. Henki-Fennialta löytyy monipuolisia keinoja vaurastua viisaasti ja turvata oma ja perheen tulevaisuus. Niin kannattaa tutustua Henki-Fennian Elä hetkessä -sivustolla tarkemmin.

Mä lähden tähän uuteen vuoteen positiivisella asenteella, ja uskon että tästä vuodesta tulee hieno. Vaikka välillä olisin rättipoikkiväsynyt valvottuani yön vauvan kanssa ja tahkotessani aamukuudelta pikimustan kahvin voimalla kampanjatekstiä valmiiksi ennen deadlinea, odotan sitä kaikkea innolla. Uskon että me tullaan löytämään balanssi rennon perheajan, ahkeran työnteon, levon ja vauva-arjen väliltä ja viettämään mahtava vuosi, joka koostuu kivoista haasteista ja on täynnä rakkautta sekä huoletonta arkea.

Yhteistyössä Henki-Fennia.

Mikä saa teidät jaksamaan arjessa? Millä turvaatte mielenrauhanne? Jakakaa ihmeessä teidän ajatuksia aiheesta, sillä arjen hyvinvointi ja nimenomaan arjen sujuvuus lapsiperheissä on musta todella mielenkiintoinen aihe. Ja jos haluaisitte kuulla mun ajatuksia tarkemmin johonkin hyvinvointiteemaan liittyen niin saa kertoa, mä tartun mielelläni teemoihin jotka kiinnostavat juuri teitä!

Parin päivän täyslepo on tehnyt todella hyvää ja nyt on menossa raskausviikko 25+0. Vaikka muutossa mä en tehnytkään mitään raskasta, kuten kantanut, kyykistellyt tai kiipeillyt/kurkotellut, niin silti se muutto otti koville. Aina ei ollut tarjolla sohvaa jolla loikoilla, vaan välillä istuskelin kovalla tuolilla tai lattialla, ja jouduin vaihtelemaan paikkaa aina vähät väliä pois tieltä kun tavaroita siirreltiin. Sitä tarkoitin kun sanoin edellisessä postauksessani että ”nyt kun vihdoin voin olla oikeasti paikoillani”.

Harmillisesti jotkut tuntuivat ymmärtäneen sen väärin ja ajattelivat, että täällä huvin vuoksi hankin itselleni supistuksia, koska ihan tahallani haluan pelätä, että vauva syntyy ennen aikojaan. Ja tällä en nyt tarkoita tosiaankaan niitä mukavia kommentteja jotka sain, joissa tsempattiin ja kehotettiin lepäämään. Niistä haluan vain kiittää kauniisti. Tsemppi tuli tarpeeseen ja kauniit sanat piristivät keskellä väsynyttä viikonloppua, kiitos ihanat<3

Mutta, onneksi tämä lepo on nyt auttanut tosi paljon ja mulla ei ole ollut juurikaan supistuksia eilen, eikä tänään. Olen levännyt alakerrassa sohvalla ja kävellyt portaita ainoastaan heti herättyäni alas ja nukkumaan mennessä ylös. Otto on hoitanut ruuanlaiton ja lastenhoidon. Kuuntelen kroppaani koko ajan, enkä tee mitään sellaista mikä ei tunnu hyvältä. Niinkuin olen tehnyt koko raskauden ajan. Jos joku tuntuu liian raskaalta tai aiheuttaa supistuksia, en tee sitä. Mua ei kuitenkaan kukaan ole määrännyt vuodelepoon, vaan olen ihan itse ennakoinut ja ottanut rauhallisesti, ennen kuin sellaista tarvitsee tehdäkään.

Huh, piti vaan saada tämä pois harteilta. Raskauteen liittyvät asiat tuntuvat aina kuumentavan jonkun tunteita. Itselläkin helpommin menee muiden sanomiset tunteisiin näin raskausaikana, kun on muutenkin herkillä. Uskon kuitenkin, että näin kolmannen raskauden kohdalla osaan jo itse tunnustella aika hyvin, että mitä mun kannattaa tai ei kannata tehdä.

Mutta joo, tosiaan nyt voin hyvin, vauva voi hyvin ja hän on kasvanut aivan hurjasti viime viikkoina. Tyyppi potkii mua niin kovaa, että välillä saa hammasta purra. Hän mahtuu kuitenkin vielä hyvin pyörimään ympäri, ja maha muuttaa välillä todella radikaalisti muotoaan. Vauvan eka hikkakin on jo koettu, siitä kirjoittelin blogin fb-sivulla.

Se tuntui niin hassulta ja musta tuntui että halkean rakkaudesta kun minityyppi hikottelee mahassa. Tänään on menossa viikko 24+5 ja raskaussovelluksen mukaan vauvalla pitäisi olla jo  30cm pituutta ja n. 700 grammaa painoa. Pieni hän vielä on, mutta kuitenkin jo paljon isompi kuin vaikka rakenneultrassa kuukausi sitten, jolloin painoa oli 340 grammaa. Huh onko siitäkin jo kuukausi! Nyt vauvan liikkeet näkyvät ulospäinkin todella selvästi ja välillä on hassua kun maha kohoilee ja hytkyy.

Maha Rv 24+5

Lokakuu lensi kuin siivillä muuton vuoksi, ja nämä raskausviikkopostaukset ja -videot ovat jääneet todella vähälle. En ole ottanut edes kunnollista mahakuvaa pitkään aikaan, joten nyt sellainen oli paikallaan. Onhan tuo pötsi tainnut vähän kasvaa, vai mitä! Raskausviikot vaan hupenevat ja kohta siirrytään jo viimeiselle kolmannekselle, aika huikeaa että ollaan jo näin pitkällä. En malta odottaa että olisi jo ensi vuosi ja pääsisin pitämään meidän pikkuista ensimmäistä kertaa rinnalla tuhisemassa. Ei tässä onneksi enää montaa kuukautta ole odotettavaa, paljon vähemmän jäljellä kuin mitä on jo takana.

PS: Meidän sohva on todellakin vaaleanpunainen, se on Ikean Söderhamn niinkuin suunniteltiinkin, mutta vaan eri värisenä. Kirjoitan sohvan tarinan vielä paremmin kunhan mahdun kuvaamaan sen ihan kokonaan enkä vain tästä yhdestä kulmasta. Mutta täytyy sanoa että olen itsekin siihen aivan rakastunut, mukavin sohva jolla olen ikinä levännyt ja loikoillut!

Ihanaa marraskuun ensimmäistä kaikille ja kiitos vielä ihanista ja kannustavista kommenteista <3