Ruutukuosia ja tunnelmavaloja makuuhuoneeseen

15.10.2018

En ole vielä ottanut mitään joulukoristeita esiin, mutta pikkuhiljaa olen huomannut alkavani katselemaan joulujuttuja taas Pinterestistä. Ilokseni olen bongannut myös jo useammat tunnelmavalot, ja muutaman blogipostauksenkin niistä, joten päätin, että nyt on erittäin hyvä hetki kaivaa ekat omatkin ledivalot esille! Mitään muuta jouluisaa meillä ei vielä ole, ja todellakin juhlitaan tässä nyt halloweenitkin ensin ja nautitaan kurpitsoista. Mutta voin kertoa, että tuli ihan hykerryttävän hyvä fiilis makuuhuoneen kutsuvan lämpimästä tunnelmasta, tällainen jouluhullu kun olen. Ulos en vielä ole laittanut tunnelmavaloja, mutta varmaan sitten marraskuun puolella ripustetaan nekin. Tosin meillä on siellä kyllä aina paviljongissa sellaiset kesäisemmät valot, joita ei olla vielä otettu pois. Ne näyttävät ihanan tunnelmalliselta iltaisin.

Ostettiin keväällä meille isompi ”parisuhdepeitto” parisänkyyn, ja meillä on ollut tähän asti siihen vain kaksi pussilakanaa, pellavaisia molemmat. Ollaan vaihdeltu niitä kahta tässä nyt reilut puoli vuotta, ja päätettiin ostaa vihdoinkin kolmas, kun löydettiin Ikeasta ihana 100% kestävämmin valmistetusta puuvillasta tehty flanellinen pussilakanasetti. Me ollaan tosi tarkkoja lakanoiden materiaaleista, koska niiden on vaan pakko tuntua hyvältä nukkuessa. Flanelli on ihanan pehmeää ja lämmintä, ihan täydellinen tähän talveen. Musta on tärkeää, että sänky on sellainen kutsuva ja pehmeä, ja sinne on ihanaa vaan käpertyä illalla.

Me ollaan nukuttu kesän ajan meidän vanhoilla kevyillä yhden hengen peitoilla, mutta tuossa pari viikkoa sitten kun viileni, vaihdettiin takaisin tähän jättipeittoon. Meillä ei ole vielä lämmitykset päällä, joten ulkona viilentyessä myös makkarissa oli melko viileää. Nyt on tietty ollut taas lämpimämpää kun ulkonakin on päivisin se 15 astetta, joten nyt me ollaan välillä vähän hikoiltu tuolla flanellin alla. Mutta voin vaan kuvitella miten ihanaa sinne on käpertyä jonkun kirpeän pakkaspäivän jälkeen, jos sellaisia meille suodaan tänä talvena.

En ole ihan varma, mutta luulen että tämä on ensimmäinen ruudullinen sisustus-asia ikinä, jonka olen kotiini ostanut. En tiedä miksi? En ole koskaan erityisemmin mielestäni vältellyt ruutuja, eikä mulla ole ainakaan koskaan ollut mitään negatiivista mielipidettä niistä, mutta en vaan ole koskaan tullut ostaneeksi ks. kuosia ennen. Nyt kun katson noita lakanoita, mietin vaan, että miksi en ennen ole ihastunut näihin, nämähän ovat aivan ihanat! Mulla on vaatteissakin paljon ruutukuosia, niin miksi ei koskaan ennen sisustuksessa? En kyllä tiedä. Mutta olen iloinen, että ostin näin ”rohkeat” lakanat, kun meillä on muuten aika rauhallisia ja yksivärisiä lakanoita aikuisille. Lasten lakanoissa sitten taas paljon kuosia ja väriä.

On meillä jouluvalojen lisäksi tietty toinenkin aavistuksen jouluisa juttu jo kotona: huonekuusi. Mun edellinen huonekuusi kuukahti heinä-elokuun helteillä jostain syystä, vaikka hoidin sitä ihan samalla tavalla kuin siihenkin asti. Olen ikävöinyt sitä, kun se oli mun pitkäikäisin huonekasvi ikinä, se oli meillä melkein vuoden ajan, viime syksystä asti. Nyt ostin sitten uuden huonekuusen, kun huomasin niitä tulleen myös Ikeaan. Me oltiin siellä pitkästä aikaa ostamassa parempia astioita jätteiden lajitteluun täällä kotona, ja samalla sitten löytyi tuo pussilakana ja huonekuusi.

Iskeekö teihin ruutukuosi sisustuksessa? Joko teillä on tunnelmavalot laitettuna?


Perhepedistä aikuisten makuuhuoneeksi

17.02.2018

Meidän makuuhuone on kuluneen vuoden ajan ollut vähän sellainen meidän kodin murheenkryyni. Toki siellä on ollut kivoja huonekaluja, kuten meidän ihana iso sänky ja vauvan kaunis talosänky, mutta muuten se on toiminut pyykinkuivatushuoneena, puhtaanpyykin keräyshuoneena, vaatekaappihuoneena ja vain nukkumahuoneena, ja sitä rataa. Se on ollut täynnä tavaraa, ja täynnä sänkyjä. Kun kuopus reilu kuukausi sitten muutti omaan huoneeseen, oli aika miettiä mitä me omalta makuuhuoneeltamme halutaan. Halutaanko että se on edelleen vain nukkumahuone ja keskeneräinen, vai haluttaisiinko ehkä hengaillakin siellä?

No vastaus oli tietenkin ilmiselvä: kyllä siellä olisi kiva joskus viettää aikaakin. Tuntui aika turhalta että asunnossa on iso huone jossa käydään vaan kääntymässä yöaikaan ja tullaan mahdollisimman nopeasti pois. Meidän makkari on kaunis valoisa huone, josta pääsee meidän omalle ihanalle parvekkeelle, jonne ilta-aurinko paistaa kauniisti ja jossa olisi mahtavaa viettää aikaa.

Iltaisin me katsotaan paljon leffoja ja sarjoja, mutta yleensä ollaan katsottu niitä olkkarissa. Otto kuitenkin pelasti isoisänsä vanhan telkkarin joka oli tarpeeton, ja se on odottanut hyvää paikkaa makuuhuoneessa nyt varmaan kuukauden verran, ihan vaan lattialla. Tarvittiin sille joku hyvä taso, mutta ei oikein keksitty mikä sopisi meidän makuuhuoneeseen.

Olkkarin lisäksi toinen murheenkryyni on ollut meidän eteisen tuulikaappi, johon ei olla vaan löydetty sopivaa säilytysratkaisua. Siirrettiin sinne väliaikaisesti vauvanvaatelipasto silloin kun vauva muutti omaan huoneeseen, mutta se ei myöskään ole oikein toiminut. Se on vähän liian iso tuulikaappiin, ja muutenkin hankala. Se ei myöskään sallinut koko tilan käyttöä, niinkuin korkeampi kaluste olisi tehnyt. Nyt päädyttiin hankkimaan eteiseen oikein kunnon eteiskaluste vaatetangolla, vaatekoukuilla ja säilytyshyllyillä, ja siirrettiin lipasto takaisin makuuhuoneeseen telkkaritasoksi. Tämä ratkaisu oli oikein hyvä, ja nyt pienessä tuulikaapissa saa hyödynnettyä myös tilan korkeuden.

Meidän sänky on niin korkea, että joku perinteisempi telkkaritaso olisi ollut aivan liian matala. Siksi päädyttiin hyödyntämään jo olemassaolevaa lipastoa. Lipastolta telkkaria pystyy katsomaan juuri oikealta korkeudelta kun pötköttelee sängyllä.

Katseltiin torstai-iltana lasten kanssa ekaa kertaa hetki telkkaria makkarin sängyllä, ja jopa yleensä niin neutraali esikoinen totesi, että ”täällä on niin mukavaa ja ihanaa, ihan kuin hotellissa”. Tunnetta saattoi lisätä se, että ostettiin Oton kanssa toisillemme yhteinen ystävänpäivälahja: sellainen tuplaleveä unelmanpehmeä peitto, jonka alla nukutaan. Ja me kun vannottiin, että ei ikinä siirryttäisi yhteiseen peittoon. Mut kun se on niiiin ihana, ja mahdutaan sen alle vaikka koko perhe katsomaan leffaa.

Kuinka mukavaa on, että nyt voi illalla jo aikaisin syödä iltapalan, pestä kasvot ja hampaat ja siirtyä sitten yläkertaan katselemaan hetkeksi Netflixiä kunnon isosta telkkarista Oton kanssa, ja sitten voi vaan jäädä siihen nukkumaan. Ei tarvitse raahautua enää erikseen eri kerrokseen siinä vaiheessa kun on jo ihan poikki. Niin parasta! Ja jos joskus ollaan kipeänä, voidaan vaan köllötellä sängyssä katsomassa piirrettyjä, ihan parasta.

Vaikka meidän sängyssä ei enää nukukaan kukaan muu kuin minä ja Otto, musta tuntuu että meidän sängystä tuli nyt enemmän perhepeti kuin ennen: Nyt siellä voi hengailla yhdessä koko perhe ja pitää vaikka pyjamabileet joku viikonloppu. Tai vaikka tänä viikonloppuna, kun lapsilla alkoi hiihtoloma!

Makkaria pitää vielä tehdä kotoisammaksi isommalla matolla, ja tuohon pitkälle oviseinälle tulee varmaankin tauluhylly ja lasten piirustuksia esille. Mutta muuten sekin alkaa olla pikkuhiljaa nyt valmis. En sitä ainakaan kutsuisi enää murheenkryyniksi, vaan ihanaksi rentoutumispaikaksi.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3